Touhua ja tohinaa aka Tiian maailma

Homo vs. Poroporvari

2012-01-24T18:44:00.005+02:00

Ensimmäistä kertaa äänestäjähistoriassani on politiikka alkanut kiinnostaa. Syynä tietenkin enemmän kuin mielenkiintoiset pressavaalit. Vielä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, mitä ihmisistä paljastuu tällaisen valinnan alla. Vaikka ei koskaan uskoisi, nyt ollaan tosiasioiden ja paljaiden mielipiteiden äärellä. Uskomatonta, millä perusteilla ihmiset äänestää! Homo vs. porvari. Niinhän se kai menee. Nollataan kaikki saavutukset, otetaan esiin täysin epärelevantit seikat ehdokkaista ja pelataan niillä korteilla. On myös uskomatonta, mitä yleistyksiä on viime päivinä kumpikin ehdokas osakseen saanut. Lähinnä heiltä, jotka eivät äänestäneet kumpaakaan finalisteista.

Minäkin olen löytänyt itseni uudelleen. Annoin ääneni ehdokkaalle numero kaksi. En sivarille, en homolle, en Vihreälle, en ateistille. Ääni meni ehdokkalle, jonka näkemykset muutaman vaalikonetestin jälkeen olivat lähinnä omiani. Nyt huomaan, että antamani äänen perusteella olen siis kukkahattupäinen, epäisänmaallinen, valtavirran vietävissä oleva, kaikkia maailman homoja halaileva, kaiken salliva puunhalaajalesbo. Olen muuttamassa Suomea maahanmuuttajien paratiisiksi, oikeaksi Sodomaksi ja Gomorraksi, jossa sallitaan kaikenlainen irstailu ja palvotaan maahanmuuttajia. Tavalliset suomalaiset joutuvat nyt muuttamaan slummeihin lapsineen, kiitos liiallisen suvaitsevaisuuden jota "me haavistolaiset" olemme ajamassa maahamme. (Miten ikinä suvaitsevaisuus tuottaa slummeja, sitä en osaa kyllä sanoa, mutta näin tuo sosiaalinen media tiesi kertoa)

Hauskaa asiassa on se, että Niinistön kannattajat eivät moiseen yleistämiseen alennu -kuten eivät tuntemani Haaviston kannattajatkaan. Kaiken takana on järjettömät, seuraavaksi listaamani ennakkoluulot, jotka eivät perustu mihinkään todelliseen realiteettiin.

"Kuinka sivari voi olla puolustusvoimien ylipäällikkö?"
Miksi ei voisi? Presidenttiehdokkaan valintakriteereissa ei missään mainita, että asevelvollisuus tulisi olla suoritettuna. Halonen on nainen, ja on turha sanoa, että "niin mutku naisilla ei ole asevelvollisuutta!". Ei olekaan, mutta ei kai pelkkä naiseus tee presidentistä kykeneväisempää puolustusvoimien ylipäällikköä? Ylipäällikön "virka" on presidentin tehtävistä ainoa, jonka presidentti voi halutessaan siirtää toiselle Suomen kansalaiselle. Tätä oikeutta käytti mm. Risto Ryti talvisodan aikaan. Itse asiassa Ryti ei vaatinut armeijan ylipäällikköyttä itselleen tullessaan valituksi, vaan antoi ko. viran pysyä Mannerheimilla (homolla?). Ja millä tavoin armeijan käyminen valmistaisi moiseen virkaan muutenkaan? Tosi paikan tullen presidentti ei kuitenkaan johda armeijaa eikä tee juuri muutakaan konkreettista. Ei ainakaan yksin. Kaiken lisäksi Suomen presidenteistä vain kourallinen on suorittanut asevelvollisuuden.
Seuraava on lainaus Rauhanturvaajaliiton jäsenlehdestä:
"Muista sivareista Pekka Haaviston erottaa se, että puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala myönsi hänelle Sotilasansiomitalin. ”Saatan olla valtakunnan ainoa sivari, jolle mitali on myönnetty. Se tuli duunista kriisialueilla YK:n puitteissa”."

"Kun ei se Haavisto kuulu kirkkoonkaan"
Ei kuulu Halonenkaan. Ja taas, miksi ihmeessä pitäisi? Eikö sekin olisi syrjivää, jos kuuluisi? Suomessa saa valita, kuuluuko kirkkoon ja jos kuuluu, niin mihin uskontokuntaan. Presidentin tehtävistä yksikään ei liity kirkkoon millään tavalla. Entä jos Soini olisi toisella kierroksella? Soinihan kuuluu katoliseen uskontokuntaan. Olisiko se sitten parempi? Vähemmistöähän hänkin edustaa.

"Kun se on homo, niin mitä muut maat meistä ajattelee, varsinkin ne, jotka ei salli homoutta?"
Saksan ulkoministeri on avoimesti rekisteröidyssä parisuhteessa asuva homo. Omanin hallitsija on homo. Kumpikin tekee aktiivisesti valtiovierailuja, onpa Saksan ulkoministeri vieraillut mm. Kiinassa puolisonsakin kera. Jos Saksassa on homo kykeneväinen hoitamaan lähestulkoon presidentin työnkuvaan verrattavia tehtäviä, miksi suomalainen homo presidentti ei sitten olisi? Poliittisiin päätöksiin, kaupankäyntiin ja maiden välisiin suhteisiin ei vaikuta seksuaalinen suuntautuminen. Jos moiset asiat vaikuttaisi, ei esim. muslimimaat varmaankaan voisi käydä kauppaa sellaisten maiden kanssa, jossa on nainen johtavassa asemassa. Kuten Suomen. Eihän eri uskonnotkaan estä poliittisten suhteiden hoitamista.

"Sillä ei ole mitään loppututkintoa!"
Kyllä, se on vaan yo. Ei, sillä ei ole loppututkintoa. Mutta missään ei vaadita, että presidentillä pitäisi olla loppututkinto, minkäänlainen. Haavisto aloitti valtiotieteen opinnot aikoinaan, mutta jätti ne kesken, koska perusti yrityksen ja lähti mukaan politiikkaan toden teolla. Minustakin on typerää opiskella väkisin, jos ura lähtee nousuun ilmankin opiskelua. Ei se tutkinto varmaan mitään haittaakaan, mutta huvittaa, kun ihmiset, keillä itselläänkään ei ole loppututkintoa, vaativat sellaista toisilta. Eivätkö he itse usko omiin kykyihinsä pärjätä elämässä ilman moista paperinpalaa?

"Mutta kun se on homo!"
Mitä sitten? Seksuaalista suuntautumistaan kun ei kukaan voi valita. (Vaikka joku nokiamissio tms. ilmeisesti kuvittelee voivansa uskon avulla parantaa homoudesta) Ihonväriään ei voi kukaan valita. Millä tavoin tällaiset asiat tekevät ihmisen kykenemättömäksi hoitamaan tehtäviään? Jenkeissä on Obama, se on musta ja hyvinhän se vetää. (Vaikka varmastikin monissa osavaltioissa edelleen kauhistellaan mustaa presidenttiä, on kyseessä maan sisäinen ongelma, ei suinkaan ulkopoliittinen) Bush oli valkoihoinen ja jestas mikä dorka. Homoushan on monille ongelma vain miesten välisenä. Naiset toki saavat olla samaa sukupuolta olevan kanssa silleen.

Tämä viimeinen pointti on oikeastaan jo sellanen, että jos joku sanoo, että en äänestä Haavistoa kun se on homo niin melkein nostan hattua, että sanoo ainakin suoraan, vaikka en pidäkään sitä minään järkevänä syynä. Ärsyttävämpää on nimittäin se kun fiksut ihmiset yrittävät verhota selkeän homofobiansa tekosyiden taakse. "Olen kyllä suvaitsevainen ja minulla ei ole mitään homoja vastaan, mutta kun SE EI KUULU KIRKKOON/ SE ON SIVARI / SILLÄ EI OLE LOPPUTUTKINTOA / SILLÄ EI OLE ULKOPOLIITTISTA KOKEMUSTA". Mitä sitten/ Mitä sitten / mitä sitten / onhan ja paljon onkin. Haluaisin kuulla yhdenkin pätevän argumentin, joka osoittaisi toteen, että Haavisto ei voisi olla hyvä presidentti koska se ei kuulu kirkkoon, se on sivari, sillä ei ole loppututkintoa tai millainen ulkopoliittisen kokemuksen sitten pitäisi olla, jos Haaviston meriitit eivät riitä? Täältä voi lukea meriitit.

Tässä siis muutamia vasta-argumentteja väittämiin, jotka oikeasti tarkoittavat: "Olen homofobinen". Onhan niiden tarkoitettava, jos kerta minä olen kukkahattupäinen, epäisänmaallinen, kaikkia maailman homoja halaileva, kaiken salliva puunhalaajalesbo. Vai oliko se niin, että muut saa yleistää, me homonhalaajat emme?

Hyväksyn pirun hyvin sen, että sanoo olevansa asioista eri mieltä kuin Haavisto ja bonusta on, jos vielä pystyy sanomaan missä asioissa. Hyväksyn mielelläni, jos sanotaan, että Niinistön osaaminen rahapoliittisissa kysymyksissä ratkaisee tai että Niinistön kanta kuntajako-asiaan on sama kuin itselläni. Sekin on oikein jees, jos sanoo, ettei hyväksy Vihreiden arvoja vaan äänestää mieluummin vaikkapa SDP:tä, koska ko. puolueen arvot ovat omia lähellä. Tai että äänestää Soinia, koska sen maahanmuuttopolitiikka on hyvä. KUNHAN ON OIKEA, TODELLINEN ARGUMENTTI!!!! Todettakoon myös vielä, etten myöskään oikein käsitä sitä, että äänestäisi Haavistoa vain siksi että se on homo tai siksi, että sillä on ulkomaalainen puoliso tai siksi että se on statement pelkästään suvaitsevaisuuden puolesta.

Olen oikein hyvilläni kuitenkin siitä, että antamallani äänen numerolle 2, olen saanut synninpäästön suvaitsemattomuudesta. Ainakin jos kuuntelee muita ja selailee sosiaalista mediaa. Olen aina mieltänyt itseni melkoisen suppeaksi ja ahdasmieliseksi, kun en esimerkiksi siedä uskontoja juuri ollenkaan. En hyväksy mitään kiihkoilua mihinkään suuntaan ja tapakristittynä pyöriminenkin on mielestäni vähän niin ja näin. Olen varsin kriittinen mitä tulee maahanmuuttopolitiikkaan ja mielestäni Suomi epäonnistuu pahasti pakolaisten kotouttamisessa. Olen epäluuloinen kaikkea uutta kohtaan (myös ihmisiä) ja hemmetin jyrkkä lasten kasvattaja. Niinpä tämä kukkahattupäinen, epäisänmaallinen, kaikkia maailman homoja halaileva, kaiken salliva puunhalaajalesbo on oikeastaan pirun hyvillään uudesta minästään, koska voi onnellisena todeta, että olen sentään avarakatseinen ihminen.

Mukulamietintöjä

2011-12-14T16:42:00.002+02:00

Olen tässä joulun koittaessa herennyt pohtimaan semmoista asiaa kuin lapsuus ja leikkiminen. 11-vuotias tyttäreni kirjoitti lahjatoivelistansa pari viikkoa sitten. Listalla oli niin Legoja, Polly Pocket -nukkeja kuin Justin Bieberin levykin. Loppukaneettina listalla luki: " HUOM! Legot ovat 5-12-vuotiaille joten mä VOIN vielä leikkiä niillä".

Lausahdus ei niinkään ollut merkki halukkuudesta noudattaa orjallisesti lelupakettien ikäsuosituksia. Pointti oli se, että tyttö on epävarma voiko 11-vuotias vielä leikkiä. Ihan totta. 11-vuotias. Ei saisi leikkiä enää???? Minne se lapsuus nyt yht´äkkiä katosi, mukamas? Ihan kamalaahan se olisi, jos tuon ikäisen pitäisi lopettaa leikkiminen. Mitä sen sitten pitäisi tehdä, varsinkin jos ei satu olemaan lukutoukka, mitä tuo tyttö nyt onneksi on? Ikävuosina 5-12, miksei pidempäänkin tietty, on varmaan kivoin aika leikkiä; mielikuvitusta riittää jo vaikka mihin kivoihin leikkeihin ja touhuihin eikä ole enää "ei alle 3-vuotiaille" -altistumaa. Ikävä todeta, mutta exä ei kyllä ainakaan rohkaise leikkimään. Se on jo pari vuotta sitten ilmoittanut, ettei tytölle sitten tarvitse ostaa enää lahjaksi leluja, ei tuon ikäisen tarvitse enää leikkiä. Tosin ei saa katsella telkkaria eikä olla koneellakaan muuta kuin erittäin erityistapauksissa. Ja lukeakaan ei saa niin paljon kuin tykkäisi.

Pitäisikö sen sitten alkaa jo tekemään kotitöitä täysillä, koulun hoitamisen ohessa? En tarkoita, etteikö pitäisi jonkin verran osallistua, mutta mun mielestä on kohtuutonta, että tuon ikäisenä (ja nuorempana) pitäisi jo itsenäisesti huolehtia tiskit, ruoanlaitot, pyykit.
Vai pitäisikö hengata vaan pihalla kavereiden kanssa? Tuossa iässä se toki on vielä viatonta ja leikkimistä varmasti sekin, mutta entäs vuoden- parin päästä?

Muutenkin ihmetyttää, että nuo kymmenvuotiaat katselee ja ihannoi Twilightiä ja Big Brotheria (jos multa kysytään niin Harry Potteritkin on liian jänniä alle 14-vuotiaille, ainakin omilleni) ja kerryttää satasen puhelinlaskua kosketusnäyttöluureillaan ja kuuntelee iPodeistaan jotain Petri Nygårdia. En mä tässä ketään kivitä, kun kyllä noi omatkin penskat tekee kaikenlaista ja annan niiden olla kuin pellossa (ainakin jos exältä kysytään), mutta mua ihan tosiaan huolestuttaa toi lapsuuden lyheneminen. Eikö ne kerkee olemaan teiniperkeleitä sitten vähän myöhemminkin, ilman että aikuiset tuuppii selästä koko ajan että kasva, hyvä lapsi, kasva. Aikuisistahan se on kiinni, rohkaistaanko me niitä siihen Twilight-suuntaan vai Lego-suuntaan.

En mä sillä, kiva se on että ne kasvaa. Oma 11-vuotias on nyt paljon siedettävämpi kuin muutama vuosi sitten ja sillähän alkaa jo olla järkeäkin. Sen kanssa voi jutella ihan oikeistakin asioista, laittaa ruokaa mutta silti sitä voi halatakin. Ja se käsittää, jos sanon että ole nyt hetki hiljaa. Ja se kaipaa jo omaakin rauhaa, tykkää lukea ja kirjoittaa. Se on aika harmiton ja kiva lapsi tällä hetkellä, poislukien ne mulkkuikäkohtaukset, mitä se lähes päivittäin saa pari kappaletta. Silti tää ikä tuntuu aika kivalta. Mä en varsinaisesti fanita alle kouluikäisiä lapsia ja oikeastaan alle 10-vuotiaat on melko rasittavia. Mutta kun niitä on kerta ilmaantunut niin kai niille sitten pitäis antaa mahdollisimman hyvät eväät ja turvallinen lapsuus. Ja mun mielestä pitkä sellainen.

Ps. Ne teistä,jotka veti herneen nenään, niin koittakaahan kasvattaa ironiansietokykyänne.

Rakas päiväkirja...

2011-12-08T21:20:00.003+02:00

Tänään oli mielenkiintoinen päivä.

Tämä Työelämän Väliinputoaja nappasi taas pääpotin mitä tulee työsuhteisiin. Kuten niin monta kertaa ennenkin olen tämän huomannut niin sisäinen levottomuus on kyllä pahasta. Ainakin työelämässä. Taidan olla semmoinen ikäpolveni kirjaesimerkki pätkätyöläisestä, jolle kyllä riittää duunia, mutta kukaan ei halua riesakseen vakituiseen työsuhteeseen. Ainakaan täysillä tunneilla.

Katsotaanpa työhistoriaani, olisiko siellä jotakin toistoa havaittavissa.
Ensimmäinen vakityöpaikkani oli Aulangolla, siellä kylpylän respassa. Työ oli äärimmäisen mukavaa ja työkaverit vielä mukavampia. Mukavampia kuin missään muualla. Kaikki oli erittäin jees paitsi se tosiasia, etten ollut kokoaikaisessa työsuhteessa -ainakaan paperilla. Kyllä ne työtunnit käytännössä aina oli täynnä melkein, mutta silti vähän kaihersi mieltä. Veri veti vakituisempaan, kokoaikaisempaan ja säännöllisempään työhön. Kun hotellin myyntipalvelusta vapautui duunipaikka, niin sehän tuntui kuin taivaanlahjalta. Sinne siis, riemumielin, riensin kun sain paikan.

VIRHE.

Työaika ei ollutkaan kokoaikainen. Työilmapiiri muuttui täysin, ei ikinä olisi uskonut, että olin yhä samassa rakennuksessa. Voi jeesus sitä selkäänpuukottamisen määrää..Lysti loppui sitten aika rumasti, monellakin tapaa ja olin äärimmäisen huojentunut kun pääsin Ainalle. Vakituiseksi. Säännölliseen, kahdeksastaneljään työhön. Ihanat työkaverit, mahtava ilmapiiri, turvallinen, luotettava, piisofkeik työ. Kunnes meitä saneerattiin huolella ja huomasin olevani jälleen kerran työtön. Nautiskelin tästä vapaastani sillä aavistelin pääseväni takaisin Ainalle sijaistamaan äippälomaa. Pääsinkin.

Ongelma oli vaan se, että nyt työsuhde oli määräaikainen. Ei varmuutta jatkosta ja siinä tilanteessa se ei ollut kovin hyvä juttu kun haaveissa siinteli oma, velkainen koti. Niinpä luulin lottovoiton iskeneen, kun pääsin tuonne Waltikkaan.
Vakituinen työ. Omalla alalla, omissa tehtävissä, koulutusta vastaava. Vastuuta, mielenkiintoisia tehtäviä pienessä landehotellissa.

VIRHE.

Ei mennyt ihan hirveän kauaa, kun tajusin, että mitään en sitten oppinut. Hotellin myyntipalvelu ei ole mun työpaikkani, ei vieläkään. Työilmapiiri järkyttävä, johtaminen puuttuu täysin, olemattomia lupauksia, dementiaa... Hammasta purren eteenpäin, itkun voimalla välillä.

Nyt se loppuu. Ei ole tietoa uudesta duunista, ei mitään hajua mitä seuraavaksi. Tuolla en enää voi jatkaa. Työnkuva, työajat, työtunnit ja työtehtävät muuttuisi vuodenvaihteessa totaalisesti. Jos olisin halunnut respaan, olisin hakenut sellaiseksi. Irtisanon itseni ensi perjantaina.

Mulle ei vittuilla.

Hiljaiseloo

2011-11-25T13:01:00.004+02:00

Ei oo jaksanut taaskaan tätäkään päivittää, sorry vaan, jos nyt joku tätä enää lukee.

On ollut tuota tekemistä tässä, hitusen.

Ollaan sairasteltu ihan urakalla, kaikilla ollut antibiootit päällä tässä kuussa. Iran tautikierteen syy alkaa valjeta (unohtui aikanaan tehdä lapselle yks semmoinen kohta, missä tuotetaan yhtä tiettyä vasta-ainetta) ja lääkitys on nyt aloitettu. Josko muija olisi kohta siinä kunnossa, että nukkulääkäri suostuu sen unettamaan ja veitsimaakari poistaa kitarisat. Josko sitten jäisi noi korvatulehdukset edes vähemmälle eikä ihan niin helposti äityisi aina tommoseks kierteeks. Ikänsähän se lapsi lääkkeitä tulee syömään, tavalla tai toisella, mutta sais nyt jotenkin sen terveeksi edes välillä niin olisi hienoa!

Itse tässä toivun keuhkokuumeesta, joka vei voimat aivan totaalisesti. Nyt on viikko takana ja eka päivä kun tuntuu, että jaksan olla koneellakin jo hetkiä. Kuumetta ei enää päiväsaikaan ole mutta yöt menee vielä hikoillessa ja palellessa. Taitaa mennä hyvä tovi, että fyysisesti on kroppa kunnossa. Hei hei joulusiivous! =D

Muutto sujui ihan hienosti. Ainahan se pers....ikasta on ja stressikäyrä on jossain sfääreissä, mutta ohi se saatiin menemään loppuviimein ystävien hienolla avustuksella. Uusi koti on I-H-A-N-A ja remontti onnistui yli odotusten. Joka kerta kun menen keittiöön niin pakahdun onnesta. MUN piirtämä, MUN sisustama, MUN näköinen. Tai oikeastaan meidän näköinen ja meidän ideoima, koska Jampan kanssa niin huikeesti kehiteltiin juttuja, joista kehittyi juttuja, jotka sitten toteutettiin. Vihreä seinä on niiiiiin magee! Ja toi vihreä-valkoisuus muutenkin mukavan raikas ja rauhallinen. Mikä mukavinta, keittiö on hemmetin toimiva.

Kylppäriremppa, tai siis putkisaneeraus, alkoi viikko meidän muuton jälkeen. Kaikkia kamoja ei viitsitty siis paikoilleen laittaakaan, kun tiedettiin että osa menee uusiin puihin vielä. Remppaa on takana kolme viikkoa ja etenee ihan mallikkaasti (ihme kyllä, firmasta huolimatta...). Laattamies nakkasi laatat seiniin ja lattiaan tänään (kesti ihan 4 tuntia koko hommassa) ja voi itku tosta tulee hieno kans! Kaksi viikkoo vielä, niin homma pitäisi olla putkessa. Kylppäri saattaa olla valmis jo aiemminkin, mutta nuo muut putkihommat tehdään sitten vielä. Ihmeen kivuttomasti on mennyt kyllä tää remppa, ei oikeastaan ole isommin tuskastuttanut. Suihkuun pääsee alakertaan ja pyykkituvassa voi pestä pyykit ja heittää ne kotona kuivuriin. Vessa meillä on erikseen ja se on toiminut koko ajan. Vedet on olleet poikki ihan satunnaisesti.

Tytöt muutti meille nyt sitten pysyvästi ja ovat vaan joka toinen viikonloppu isällään. So far, sooooo goood!

Nyt mä menen tohon soffalle taas makoilemaan ja kattelen kun pikkuneiti pelaa Little Big Planetia.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Ps. Tässä pari kuvaa meiltä. Toisessa on keittiön nurkkaus ja kahdessa alimmassa tyttöjen huoneiden ovien päällä olevat kotelot. Liitutaulumaalia kehiin ja avot! =)

Muuton aattoa pukkaa

2011-10-25T13:03:00.003+03:00

No niin, nyt on allekirjoittaneellakin taas ihan kohtalainen mieli... Pitää se nyt joskus aina kiukutella!

Viikonloppuna edessä olisi sitten muutto. Hiukan jänskättää, saadaanko remontti valmiiksi, ei siellä tosin enää paljon mitään ole tekemättä. Keittiöstä tuli aivan ihana, mutta mitään kuvia en laita vielä, koska se on ihan karsee kun on (siniset!!!) suojamuovit vielä kaappien ovissa eikä ne nyt oikein soinnu meidän vihreään tehosteseinään. Ja vielä puuttuu parit hyllyt mutta muuten alkaa näyttää jo ihan meidän näköiseltä siellä.

Kaiken kaikkiaan remppa käsitti tuon keittiön perusteellisen alasrepimisen, seinien ja katon maalaamisen (vitivitivalkoiseksi paitsi jääkaappiseinästä tuli ihanan vihreä), keittiön uudelleen rakentamisen saarekkeineen sun muineen(kokosin ihan itse KAIKKI kaapit, pistin saranat ja vetomekanismit, hiljentimet ja sen semmoset, olen ihan leuhka nyt). Keittiön lisäksi "vasaran alle" joutui meidän makuuhuone, josta me höyrytettiin vanha tapetti veks ja uusi laitetaan tilalle, toivon todella, että torstaina. Samalla maalari sutii yhden seinän kanssa vihreeksi. Lisäksi ollaan paukuteltu hyllyä seiniin, maalattu pikkasen liitutaulumaalilla, kasattu eteiseen uusi kaapisto ja hankittu kaikkee tarpeellista. (Sohva, tv-taso, kuivausrumpu...)

Odotan innolla, että saadaan vielä se kylppäriremontti kasaan, niin joulua onkin sit kiva viettää uutuuttaan kiiltävässä kämpässä! Ja sen jälkeen voinkin sitten pistää vaatehuoneen palasiksi ja rakentaa uuden semmosen... Ja sit vähän vaatekaappien uusimista, ikkunapokien maalausta ja kaikkee semmosta piäntä... =D

Muutenkin tässä mullistui elämänmeno aikalailla yhtäkkiä. Tytöt muutti meille pysyvästi, eli viikko isällä viikko meillä-systeemi kaadettiin nurin. Kaikki kävi niin nopeesti, ettei oikein ehditty edes valmistautua, mutta ensi tiistaina tehdään lastenvalvojalla minusta "yksinhuoltaja" ja yhteishuoltajuus päätetään. Tytöt viettää sitten isällään jatkossa vain joka toisen viikonlopun. Tuntuu, kuin olis otettu joku ihan älytön paino rinnan päältä pois, voin ihan todella, fyysisestikin, hengittää helpommin! Viimeinkin semmoinen tyhmä "välitilan" tunne on poissa ja voi keskittyä normaaliin elämiseen kun ei tarvii jojoilla jokatoisviikkoisen äitiyden kanssa. Voin sit olla ihan vaan äiti, koko ajan ja aina, joten mun ei tarvii enää ressata sillä asialla niillä viikoilla kun muksut on meillä. Josko asiat löytäisi oikean tasapainon. Ja varmasti tytötkin hengittää helpommin, kun on vaan yhdet säännöt ja yhdet rutiinit (vaikkei ne erilaiset isommin olleet aiemminkaan) ja yksi koti. Ihmeen hyvin se viikkoviikko-systeemi toimikin, mutta nyt se vaan tuli tiensä päähän sekä mun että tyttöjen toiveesta. Ja kun isäkään ei isommin pistänyt hanttiin niin mikäs siinä. Jampalla se kai isoin totuttelu on, kun loppuu "lunkiviikot" ja joutuu hyppäämään täysipäiväisen iskän rooliin aika kylmiltään. Sen roolihan toki tulee nyt kasvamaan, kun oikea isä on vähemmän maisemissa. Mutta koska tuo ukkelini on sen verran hyvin muita ajatteleva ja muutenkin äärimmäisen fiksu tapaus niin en usko että asia mitään ongelmia tuottaa.

Tähän väliin pistän kuvan taannoisista nelikymppis-naamiaisista, joihin osallistuimme. Minä olin punahilkka:

Jeppiskamaa... =D Tuksu-showsta mulla ei (onneksi) ole kuvia, mutta jos sellaisia käsiini saan, niin pistän kyllä tännekin. Tuksuina siis olimme minä ja eräs ystäväiseni. Huhhuh....

Kattellaan taas joskus, muuton jälkeen luulisin. Netti menee kiinni huomenna vanhasta kotoo ja aukee sit vasta joskus kun ollaan saatu hilavitkuttimet kämpille.

Siijuu!

T:Tiia

Kevennys äskeiseen synkkyyteen

2011-10-12T21:34:00.003+03:00

Tultiin Iran kanssa sieltä sairaalasta toissapäivänä kun mimmiltä oli riistetty se 8 putkiloo verta. Istuttiin autoon ja radiosta tuli tää Jipun vai Chisun "Sabotage" -biisi. Siinähän lauletaan jotenkin niin että "Mä tarvitsen mun haavoja, syviä ja suolaisia, kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävää". Ira kuunteli sen kolme sekuntia, väänsi radion voimalla kiinni ja lähes karjas: "No just, tietty just tää piisi. En todellakaan kuuntele tätä just nyt, toi ei tiedä mistään mitään!"

Case closed.

Kitinäämutinaavalitustaketutusta

2011-10-12T21:14:00.003+03:00

V-I-T-U-T-T-A-A!!!!!!!!

Oikeestaan, jos oisin viksu niin päättäisin tämän tekstin tähän, koska tuossa on kiteytettynä semmoset kahdeksan päällimmäistä ajatusta. Tai ainakin niihin päällimmäisiin ajatuksiin liittyy vahvasti tuo edellä mainittu voimasanojen aateli.
Tässä listaus muutamasta syystä, kirjain kirjaimelta.
1) Vesisade. Ketunketunketunketunkettu tota perkeleen syyskeliä. Vettä, viimaa, vilua. veeveeveeveeee....
2) Ihmiset. Lähinnä 90 % mun töissä olevista ihmisistä.
3) Työpaikka. Tahdon töihin, jossa oikeesti on kivaa, haastetta, mukavia ihmisiä, ei selkään puukotusta, vastuuta sopivasti ja sovitut asiat pitää. Joojoojooo, pääasia että on töitä. Huhhuijaa, kylläpä muuten auttaa tuo fraasi tähän mielentilaan.
4) Ulkoilma. Siis tuo syksy. Ja se Vesisade.
5) Talvi. IHAN kaikki siinä. Sen tuleminen.
6) Tentit. Niitä on IHAN V-I-T-U-S-T-I. Samoin kuin Tehtäviä. Kaikkien palautuspäivä/deadline/tenttipäivä on 1.11. Arvatkaa olenko lukenut/tehnyt tehtäviä tai leikkinyt ylipäänsä mitään koulua. En niin.
7) Asunto. Tai ei oikeestaan muuten kun se että sen vaihtaminen on syvältä ja poikittain. Muuttaminen rasittaaärsyttäähermostuttaaV-I-T-U-T-T-A-A. Remontointi hikeennyttää myös.
8) Asenne. Työpaikalla vallitseva sellainen. Muutosvastarinta-asenne. Päätökset tehdään muiden selän takana-asenne. Kerrotaan Tiialle viimeisenä -asenne. Olesänytvaansesihteerikkö-asenne. Oma asenne just nyt.

Ja ylimääräisenä bonus-kirjaimena vielä yksi Äs niinkuin sairaus. Kahden rakkaan ystävän molemmilla todettu helvetinvittuperkeleen vakava sairaus, semmonen joka alkaa ässällä ja päättyy äähän. Viisi kirjainta. En sano sitä ääneen enkä edes tavaa tähän koska sen on maailman rumin sana. Enkä sano siksikään, että lapseni juuri luovutti 8 putkiloa verta, jotta kyseinen sairaus voidaan poissulkea jatkuvien korvatulehdusten ja muiden oireiden aiheuttajien listalta.

Siinä teille. Moro.

Kaunista syysviikonloppua!

2011-09-17T12:22:00.002+03:00

Mulla on niiiiiin loistofiilikset, että!

Olin eilen Iran ekassa vanhempainvartissa kuuntelemassa kuinka mimmillä on koulu lähtenyt liikkeelle. Kotia kohti suunnistikin sitten maailman ylpein ja onnellisin äiti.
Sehän on tiedetty jo ajat sitten, että tyttö ja numerot tulevat toimeen harvinaisen hienosti. Nyt siitä on sitten ihan todisteitakin. Likka on kuulemma poikkeuksellisen lahjakas matikassa ja erityisesti hahmottamaan asioita ja geometrisesti taitava. Ekaluokan matikka on liian helppoa ja nyt sitten sitä mielenkiintoa ja innostusta pidetään yllä erityisellä pulma-matikkakirjalla, joka on suunniteltu erityislahjakkaille. Se kulkee mukana matikankirjan kanssa ja se saa sitten tehdä niitä tehtäviä varsinaisten tehtävien lisäksi. Ope sanoi, että muuten loppuu likalta matikan kirja kesken ilman joulua kun nyt on jo kaikki lisätehtävät tehtyinä. Toki nuo erot jossain vaiheessa varmasti tasoittuu ja muut ottaa sen kiinni matikassa, mutta on tosi hienoa että sillä on ope joka ruokkii sen intoa opetella matikkaa ja joka haluaa kannustaa sitä ja tukea sen erityispiirteitä.
Myös äikkä sillä on vahva. Sillä on luontainen kyky nähdä väärin kirjoitetut sanat ja lukea nopeasti. Siinä se on kyllä sukuunsa tullut, tuota matikkaneroutta mä en pysty kyllä ymmärtämään näillä geeneillä... =) Nyt se sitten saa lisätehtävänä kirjan, jota se alkaa lukea ja ope sitten antaa tehtäviä liittyen siihen kirjaan. JOsko pysyisi kiinnostus äikkää kohtaankin yllä tällä tavoin.

Muutenkin homma toimii koulussa ja se tietää mikä on oikein ja väärin ja mitä saa tehdä jne. Auttaa opea ja muita, puolustaa jos kiusataan ja näyttää parhaan kaverinsa Eliaksen kanssa esimerkkiä etä tyttö ja poika voi olla hyviä ystäviä. Eli just semmonen ärsyttävä hikaripentu ja open lellikki =D. Joku oli koittanut sitä koulussa vähän kiusata kun sillä oli ollut raidallinen paita päällä. Tyttö oli sille tuumannut että "Kyllä se muakin hävettäis tollaisissa ryysyissä kulkea". Kiusaaminen jäi siihen... Ope nauroi että kyllä häntä säälittää ne, jotka Iraa yrittää kiusata, kakkoseks jäävät pahasti.

Vielä kun Incakin kykenee kaiken murkkuilun keskellä hoitamaan koulunsa loistavasti ja tykkää kovasti myös matikasta ja äikästä sekä bilsasta. Ei tarvitse painostaa lukemaan tai tekemään koulutehtäviä, vaikka selvästi on mulkkuikä jo pahasti päällä. Kuitenkin se on kiltti ja sillä on vahva omatunto, joka ohjailee sitä.

On mulla hianot muksut!!

Ja sekin tuo hyvää fiilistä että lähetään tänään Tampereelle piiiiitkästä aikaa viettään viikonloppua. Mennään Koskikadulle yöksi ja treffaan serkkuni Marian, jota en ole nähnyt yli kymmeneen vuoteen. Puhelimessa ollaan kyllä puhuttu ja sättäilty facessa mutta naamatusten ei olla nähty iäisyyksiin. Ihan mahtavaa!
Ja illalla syömään hyvin ja viettään laatuaikaa murusen kanssa.

Niin että hyvää synttäriä mulle!

Iran koottuja

2011-09-10T00:09:00.004+03:00

Mummon kertomaa:

Ira 7vee oli mummolassa yökylässä,sängyllä pötkötellessä ira pelas mun kännykällä jotain peliä ja mä vaan makoilin hänen vieressään tekemättä mitään niin Ira sanoi että avaa nyt vaikka telkkari ettei tuu aikas pitkäks:). Vähänkö meinas naurattaa.

****

Ekaluokkaa oli Iralla takana reilut kaksi viikkoa. Tyttö teki eteisessä lähtöä kouluun ja sanoin että odottaisi isosiskoaan, että kulkisivat yhdessä koulumatkan. Ira mulkaisi mua ja totesi:
"Ei tässä enää mitään saattohoitajia tarvita!"

****

Ira 7-vee katseli Pikkukakkosta enkä kiinnittänyt asiaan huomiota ennenkun alkoi olkkarista kuulua mutinaa: "Ei tolla vauhdilla kauas lennä... noninoninoni... anna mennä... mitä mä sanoin!!!". Katseli sitten miesten keihäänheittoa pikkukakkosen päälle! Yksinpuhelu jatkui jotakuinkin näin:
"Ai se oli suomalainen. No ei se sit ole ihmekään."
Hetken kuluttua:
‎"Teero, Teero, Teero, TeroTeroTero....Etkö sä nyt ton PAREMPAAN PYSTY????"

****

Ira 7-v. kahvipöydässä, keksi kädessä: "Seksi keksin keksi".

****

Minä: "Mennään nopsasti että äiti ehtii jumppaan"
Ira: "Miks sä sinne meet, sähän oot ihan hyvässä kunnossa"
Minä, hiukan yllättyneenä ja hämillään: "No kiitos..."
Ira, pohtivaisena: "....Mut ei sun kyllä missikisoihin kannata osallistua"

Tässä linkki Iran aiempiin kuolemattomiin :)

Katse kohti tulevaisuutta

2011-09-09T23:51:00.002+03:00

Siinä on meidän perheen karvaisimmat miehet katselemassa ulkomaailmaa. =)
Meilläkin alkaa viimeisiä viikkoja vedellä tässä asunnossa. Ihan mukavaa ajatella, että kohta saa laittaa omaa kotia -ja maksaa myös. Meillä kävi siinäkin mielessä hirmuinen tuuri että myyjätär (asunnon entinen omistaja siis) on ihan käsittämättömän mahtava tyyppi. Ollaan tässä tutustuttu ja Facen kautta juteltu ja kävin keittiötä mittailemassa remonttia varten. Potkaisi melkoinen onni että sain asuntokaupan päälle noin ihanan ihmisen elämääni! Tuskin jää nimittäin yhteydenpito siihen, että hän muuttaa asunnosta pois ja me sisään, ollaan sen verran samoilla linjoilla monista jutuista.

Tilattiin tosiaan uusi keittiö sinne ja ostettiin TV-taso. Muutama pakko-ostos ratkesi luovalla ajattelulla ja ostoslistalla ei enää ole oikeastaan kuin lattian päällysteet ja eteisen vaatekaappi ynnä muutama sisustusasia. Päästiin paaaaljon edullisemmin kuin pelättiin. Tai no, katotaanpas ihan loppuun asti ensin... =)

Kyllä huomaa, että mun elämässä pitää aina tapahtua jotain. Eräs ex-poikaystävä sanoi kerran varsin osuvasti, että jos mun elämässä menee liian hyvin ja tasaisesti, niin on parempi alkaa katsella joko äksöniä tai uutta asuntoa itselle,koska hiljaisuus ei ole hyvä merkki. (Ja onkin siis ex...) =) Tavallaan tykkään toki, että perusasiat saa olla hyvinkin tasaisia. Oikeastaan niiden pitääkin olla. Mutta aina pitää olla jotain työn alla, jotain mitä odottaa. Muutto, matka jonnekin, joku keikka, teatteri- tms. esitys, hyvä ravitapahtuma... ihan mitä vaan mikä tappaa arjen. Jotain masokismia vissiin, kun kuitenkin vihaan sitä, että kaikki muutos ja toiminta tuo mukanaan aina vähän stressiä. Minne koira hoitoon, kuka hoitaa kissat, ehditäänkö ajoissa, onko ruuhkaa... =) En ole onneksi koskaan väittänyt olevani helppo luonne ;).

Nyt alan painella petiin tämän tyhjänpäiväisen kirjoituksen jälkeen. Kattellaan taas kun on paremmin aikaa.... =)

Hauskat viikonloput till alla!

PS: Kalenteriprosessin sivutuote, yllättävän onnistunut otos meikästä:

Sisustusmaanikon syksy

2011-08-23T10:14:00.003+03:00

No niin, nyt on tekemistä syksylle, jos hetkenkään tuntui siltä, että voi miten tylsä syksy on tulossa. Sen lisäksi että koulussa alkaa (toivottavasti) viimeinen vuosi ja opinnäytetyön armoton kasaaminen alkaa, niin ostettiin sitten asunto, joka remontoidaan! =)

Löydettiin kiva ja kohtuuedullinen neliö tuosta ihan meidän naapuritalosta melkeinpä. Käytiin katsomassa ja erinäisten tilanteiden (asunnosta oli jo tehty tarjous ja sille annettu vastatarjous, jota ei meidän onneksi sitten hyväksytty) jälkeen me saimme hyväksynnän esittämällemme tarjoukselle. Kaupat on toki tekemättä vielä, mutta uskotaan ja luotetaan, ettei tässä nyt enää mitään ihmeellistä tapahdu.
Taloyhtiössä on juuri alkanut putkiremppa ja samassa yhteydessä menee kylppäri uuteen uskoon. Me hiukan laajennetaan remonttia ja pistetään myös keittiö ja lattiat uusiksi. Seinät siinä oli sen verran hyvässä tapetissa ja maalissa että ne saa jäädä mutta keittiö kokee räjähdyksen. Tässä olenkin intopiukeena luonnostellut uutta keittiötä jo ja vaihtoehtoja onkin sitten jo useita ☺.

Muutenkin käyn ihan ylikierroksilla ja ukkeliparka varmaan sekoaa ennen kun päästään muuttamaan. Olen just sellainen kauhuvaimo tällä hetkellä, joka ei osaa muuta kun kysellä että "jos sit sinne laitetaan tuommonen ja sopiskohan siihen tämmönen". Kyllä mä sen vielä pakotan sisustamaan mun kanssa... ☺ Ei vaan, ukkelihan on hirmuisen mukanaelävää sorttia ja esim. parasta mahdollista shoppailuseuraa (oikeesti!!!) joten eiköhän se tästä alkujärkytyksestä (ostaa nyt asunto TURENGISTA!) toipuu niin varmaan mun kanssa ihan mielellään valkkailee laminaatteja ja eteiskalusteita. Mulla kun tuo mopo keulii kohtalaisen helposti näissä sisustusasioissa, eikä aina ole järjen hiventäkään kaikissa pilvilinnoissa, joita rakentelen, joten on pirun hyvä, että on joku joka aina sillon tällön kiskoo takaisin todellisuuteen. Mutta toisaalta ei dissaakaan vaan heittelee omia ideoitakin. On se Muru ♥.

Mutta on se kivaa, päästä suunnitteleen ja tekemään oman näköistä kotia. Nyt kun olen havahtunut huomaamaan että elämä voi olla ihan kivaa ilman sitä omakotitaloakin, niin tuo kerrostaloasuminen maistuu erittäinkin hyvin kaikessa helppoudessaan. Lapset saa kuitenkin omat huoneet, elukoilla on lasitettu parveke, meillä iso ja valoisa olkkari ja toimiva keittiö. Ylimmän kerroksen kulmakämppä, olkkari vasten ulkoseinää ja vain yksi seinänaapuri täysin toisella puolella kämppää niin ei edes häiritä naapureitakaan vaikka tuijotettas leffaa tai hoilotettas singstaria.

Joo, mutta nyt uppoan taas Ikean ihmeelliseen maailmaan. Moido!

Marinaa ja murinaa

2011-08-14T19:13:00.002+03:00

Nyt ottaa aivoon, ihan hemmetisti.
Mä olen nyt kuukauden ollut taas putkeen enempi vähempi kipeenä. Koko ajan joku paikka rempassa. Kesäkuun alussa oli se hammashelvetti ja sen jälkeen alkoikin varsinainen tautikierre. Liekö jotain yhteyttä näillä??? Viime viikon saikkuilin kurkunpääntulehduksen vuoksi, äsken soitin pomolle, että sori mutten tule töihin vieläkään. Nyt on korvatulehdus. TOINEN tänä kesänä. Ja tuo kurkunpääntulehduskin oli jo toinen laatuaan parin kk:n sisään. Mä en ihan tosi jaksa kohta tätä jatkuvaa kuumeilua. Kunkkarien iltajuhlakin meni multa ihan munille. Päivällä oli jo vähän kumma olo, eikä siideri maistunut ja ruokakin ällötti. Iski joku ihme kohtaus ja nousi kuume liki 39 asteeseen, ihan yöstä. Jäin sitten yökyläpaikkaan nukkumaan kun muut lähti Eppuja katsomaan. Kyllä syletti! Sunnuntaina olo oli hutera mutta menin silti raveihin. Keskiviikkona iski kanssa samanlainen kuumekohtaus ja aamulla oli taas ihan ok olo ja menin töihin. Nyt tiistaina sama juttu, mutta sitten olikin kurkku pirun kipee aamulla. Voi perse!

Semmosta. Ravit oli sinänsä eri jees. Saatiin nauttia voittohuumastakin kun tuo "meidän" hyväntekeväisyyspolle El Mistress Eeva voitti kuin voittikin oman lähtönsä ja kuskinsa Tommi Kylliäinen teki ihan mielettömän suorituksen voittamalla kaikki kolme lähtöä, joissa ohjasti hevosta. Tommi on todella mukava ja hauska kaveri, sille todellakin soi enemmän kun mielellään ne voitot. Kun juostiin voittajakehään vastaanottamaan Eevaa ja Tommia (yli 22 tuhannen ihmisen eteen...) niin oli kyllä aika voittajafiilis, vaikkei hevonen suoranaisesti ole meidän. Teeveessä virnuili varsin iloista sakkia =). Voittosummasta puolet menee suoraan Päijät-Hämeen sairaalan lastenosastolle joten siinäkin mielessä mieli oli hyvä. Meidän osalle palkinnoista tuli uniikki lasinen heppa ja kukat, jonka sai joka lähdön voittaja. Kaksi pokaalia meni muille osaomistajille. Mä halusinkin semmosen hepan joten hah, sain sen. Enpä ihan kyllä osannut odottaa sitä oikeasti saavani, kun raveihin menin =D.

Mun pieni tyttönenkin aloitti sitten koulun tiistaina. Iso reppu selässä keikkuen se sinne painelee innosta puhkuen. Koulu on kivaa, ruoka on hyvää ja välkkäreillekin pääsee. (Suora kommentti lapselta) Ilmeisesti hän oli jotain muuta kuullut, koska aika iloisena todisti moiset väitteet vääriksi. =D. Vähän on haikee fiilis, jotenkin, ihan kuin se lapsuus nyt siihen loppuisi. Mutta jotenkin sillai, että tästä lähtee alamäki kohti mulkkuikää, jossa tuo vanhempi jo päivä päivältä vahvemmin painiskelee. Olen kyllä iloinen että tyttö saa nautiskella tosta mulkkuiästä jo nyt, josko tokenisi sitten ajoissa ja opiskelisi kunnialla. Tossa 11 vuoden iässä toi kapina on kuitenkin melkoisesti kesympää ja kesytettävämpää kuin 14 veenä. Kyllähän tässä itse kukin on jo saanut kuulla olevansa todella syvältä ja kamala ja liian tiukkis jne, mutta kohtuudella ollaan selvitty. Nuoremman (päättäväisemmän, harkitsevamman, ovelamman ja laskelmoivamman) mulkkuikää pelkään todellakin enemmän. Jos se on ihan kauhee niin vippaan sen toiselle vasurille elikäs siskolleni. =)

Nyt alan harkita päivän neljänsiä päiväunia. Jamppa tulee yöllä kotiin Prahasta, jossa ne oli pelaamassa viis päivää. Kuokkaanhan ne siellä sitten sai, mutta hieno reissu ilmeisesti on ollut ja pelaamisestakin jäänyt hyvä fiilis. Se on tärkeintä!

Kattellaan taas!

Näin kulutan aikaa

2011-07-29T14:58:00.002+03:00

Tiiätte varmaan ton Eppujen piisin? No se sopii nyt just ku nenä päähän, kahdellakin tavalla oikeestaan. Mulla on soinut tänään työpuhelin 2(!!!!!)kertaa ja nekin molemmat soitot tuli ukkelimurulta. Mailia on tullut kai ihan kolmin kappalein -niistä kaksi luettu-kuittauksia. Jumaleissön, että ihmiset on ottaneet varaslähdön viikonloppuun, törkeetä!!! Mulla olis vielä tunti työaikaa, mutta aion olla kyllä lusmu ja lähtee jo puolelta kun tää mun ohviisi menee virallisesti (elikkäs virma nettisivujen mukaan) kiinni. Ei pysty istuu täällä, ei vaan kykene! Meinaan töiden jälkeen mennä rrrrakasta ystävää tenttaamaan uudesta pikaisesti iskeneestä rakkaudesta ja ehkä siksikin hiukan tuo paana jo polttelis kotiappäi. (Pah. Pertsakin lähti näköjään jo meneen, saakelin lusmut!!!)

Njoo. Skumpan kyllä aion pitkäripasesta hakea kotimatkalla. Mun eiliset suunnitelmat mennä illaksi piitsille rillaamaan itteeni vesittyi, ihan kirjaimellisesti, niin jos sit tänään piipahtas vielä iltasella lukemassa jotain kirjaa rantsussa? Tai sitten ei. Saatan myös soittaa naapurille, että heitettäskös vähän jatsinoppia. Ukkelimurunen on piiiitkän päivän töissä, joten se on kotonassa vasta sitten joskus myöhään.

Kauheesti ei sitä skumppaa parane lipitellä kun aamusella tarttee tartata tonne Teivoon. Tai Valkeakoski - Nokia - Teivo on tuo meirän reitti. Mennään Päiville ja Makelle yöksi Nokialle ja hengaillaan siellä Tampereen Teivossa (Ylöjärvellä) sitten la ja su ihmetellen hienoa urheilujuhlaa. Tässäpä onkin syy siihen miksi tuo otsikko sopii niin hyvin kahdellakin tavalla tähän. Kun siellä kunkkarien iltajuhlassa on Eppu Normaali esiintymässä. Aika hianoo!!! Mä niiiiiiin toivon, että järjestävä taho on jotain oppinut viime vuoden Oulu-fiaskoista, josta taisin tännekin jotain kiroilla, kaivakaa jos kiinnostaa tota heinä-elokuun arkistoo viimevuodelta. Luotan kyllä huomattavasti enempi tamperelaisiin nääs kun noihin poronpurijoihin. =)

Joo, mutta kurkatkaa tämä mainosviteo niin huomaatte, ettei tampereella ainakaan liian vakavasti oteta tämmösia juttuja.

No ni, hauskaa viikonloppua nyssivvaan kaikille. Minä en lähde maailman ympäri, minä lähden Tampereelle! Moronnääs!

Nähdä Therapy? ja kuolla...??

2011-07-25T13:09:00.004+03:00

No nyt se on nähty. Nyt on tullut nähtyä oikeastaan yhtä vaille kaikki suuret, mistä ikinä olen tykännyt. U2, The Stray Cats, Meteors, Depeche Mode ja nyt Therapy? Joukosta puuttuu vain Ramones. Keikka oli varsin hyvä, oikeestaan jäin odottaan vaan Misery -biisiä. Muutenki festarit oli ihan kokemuksen arvoinen tapahtuma, vippi oli mahtavalla paikalla, siellä ei ollut tungosta, kaljaa sai jonottamatta helposti ja ruoka siellä oli hyvää. Ja seura oli tietty ässää. Festareilta lähdin vielä tallille jatkoille ja sain varsin avoautokyyditystä kera Hannan. Oli mieletöntä!!

Onneksi rakas ukkelihani tulee tänään kotiin. Alkaa olla ihan tajuton ikävä ja vaikka viikko melko nopeasti menikin niin ihan liian pitkä aika tää viikko on erossa olla. En oikein mitään muuta enää ajattelekaan, kun että muutama tunti niin saa halia ja pussailla sitä hömppää taas oikeen kunnolla! <3 <3

Kohta onneks kotiin täältä työmaalta. Kävin tossa matkailuinfossa kaupungin matkailusihteeri Tiinaa moikkaamassa, oli oikein kiva jutella sen kanssa ja tutustua tarkemmin. Ulkopaikkakuntalaisuuden lisäksi jaamme innostuksen vanhoja pyöriä kohtaan (sillä on BSA vuodelta ´62) ja ollaan molemmat kasvettu fiftarikulttuurissa, jota nyt sitten molemmat tuolla jossain syvällä mukana raahataan vaikkei siltä ulospäin näyttäisikään. Itse asiassa tästäkin keskusteltiin pitkään. Tiina tunnisti mut "sielunkumppanikseen" tatskoista ja minä sen rilleistä. Pienet asiat ratkaisee eikä tänä päivänä kumpikaan jakseta enää ressata ulkoisista seikoista... =)

Mua ei sitten jatkossa juuri facebookissa tapaa. Harkitsen profiilini poistamista kokonaan, mutta vielä toistaiseksi saa olla siellä. Tähän on johtanut monet seikat, tässä lyhyt versio:
1) Sain ikioman stalkkerin ilmeisesti FB:n kautta. Onneksi "stalkkaus" oli melko viatonta ja loppui toistaiseksi ainakin

2) Rupesi ärsyttämään todella monien kavereiden lausahdus: "Eksä ole lukenut veispuukia?". Ihan kun olisi jotenkin väärin soittaa ja kysyä että moi mitä kuuluu. Miksi v...ssa nykysin on oletusarvo, että ihminen käyttää päivänsä käymällä läpi neljän sadan kaverinsa fb-profiilit saadakseen tietää mitä niille kuuluu? Kyllä minä haluan jatkossakin jutella ystävilleni, muutenkin kun Fb:n chatissa! Kaiken huippuna hyvin rakas ystäväni vaihtoi siviilisäätyä ja oletti tiedon kulkeneen kaikille sen kirotun sosiaalisen ällömedian kautta. Soitin ja kysyin mitä kuuluu. Hän siihen että on menossa henkilölle X (mies). Kysyin kuka se on niin vastaus oli:"eksä ole lukenut mun fasee, se on mun uus mies?" Kuului riks ja kamelin selkä katkes.

3) Norjan tragedia. Sosiaalinen media pursuaa surunvalitteluita jne mikä sinänsä on ok, jos nyt ei mennä ihan syville tasoille asti. (On helppoo kirjottaa sanoja, kun ei tarvi tehdä käytännössä mitään eikä se koske ko. ihmisiä oikeasti, mukana kuuluu elää jne....) Mutta kun se sama media syytää myös traagisia kuvia Utöyan saaresta, verisiä uhreja jne. Menee yli mun käsityksen. Eikö ihmisten surukaan ole enää pyhää vaan huomiohuorat revittelee jo tuollaisellakin uutisella! Tämä oli ihan viimeinen pisara ja sai mut harkitsemaan profiilin poistamista ihan tosissaan.

Menen nyt tällä hiljaisella profiililla tovin ja varmaan blokkaan aika paljon näkyvyyttä. Siivoilen kaverilistaa ainakin jossain vaiheessa.

Muksaa viikon jatkoa kaikille, ehkä tuleva viikonloppu (ja Kunkkarit) sujuu globaalisti pirteämmissä tunnelmissa.

Töitä ja TÖITÄ...

2011-07-20T21:53:00.002+03:00

ON se jännä miten on olemassa töitä ja TÖITÄ.
Työt on toimistotöitä, näperrellään vähän sitä ja tätä, istutaan vahtimassa puhelinta ja sähköpostia, piirrellään vähän ehkä esitteitä, suunnitellaan uutta softaa jne.
TÖITÄ taas on ne semmoset hommat, mitä esim. raksaäijät, rekkakuskit, yöhoitajat, lekurit ja semmoset duunaa; siis raskaita henkisesti tai fyysisesti.
Työt ei liiemmälti keneltäkään mitään vaadi, siitä vaan peruskoulupohjalta omien kiinnostusten mukaan näpertelemään erilaisiin ihmiskuutioihin. Tavan toimistotyöt on matalapalkattuja -tietenkin kun ei ne keltään mitään vaadi. Jotkut työt ei ole matalapalkattuja ja sekös ihmetyttää näin mustavalkoista ajattelijaa. Poliitikot, toimittajat, piirtäjät, it-nörtit. Hirvee liksa eikä mitään vaadita!
TYÖT taas vaatii omistautumista, usein pitkää koulutusta, sisäistä kutsumusta, rautaista takalistoa ja vittuilunsietokykyä. Silti niissä on verrattain heikko liksa.

Näin tuumi meikäläinen vielä lähimenneisyydessä. Itse asiassa vielä tänä aamuna. Kunnes lapsen sairastelusta johtuen iski kaksi saikkepäivää (ma ja ti) ja deadlinen nihkeä hengitys alkoi hiestää niskavilloja. Tulevana perjantaina aukeaa nimittäin eräs tietty uusi ravinteli tuonne jonnekin periferiaan ja meikäläiselle napsahti viime torstaina eteen viinilistan ja menun graafisen ulkoasun suunnittelu - "sähän se olet se markkinointi/myynti/mainosihminen tässä talossa". Tuumasin että no voe tokkiisa, semmonenhan onnistuu sormia napsauttamalla, yks viinilista ja menu, nää, aloitan tässä pikkuhiljaa... Noh, minähän parin tunnin FB-pelaamisen jälkeen (suunniteltu on puoliksi tehty ja silleen...) latasin työkoneen täyteen erilaisia freeware-pohjaisia taitto-, kuvankäsittely-, ja piirto-ohjelmia ja odotin että inspiraatio tulee ja luo mahtavan upean viinilistan Scribuksen puhtaanvalkealle aakolmoselle. Inspiraatiota ei tullut eikä näkynyt mutta sen sijaan tuli paniikinomainen tietoisuus siitä tosiasiasta, etten enää muistanut pätkääkään miten kyseistä ohjelmaa käytetään. Vuosi sittenhän se koulussa käytiin läpi, miten se nyt jo unhottu... (Käytiin läpi = lataa itsellesi ohjelma ja opettele käyttämään. Siirtele parin artikkelin kuvia ja tekstejä toiseen järjestykseen, muuta pdf-muotoon. Noooin, nyt osaat käyttää Scribusta!) Ei auttanut kun opetella. Ja sitten olikin jo viikonloppu ja iski se kirottu korvatulehdus juniorille! (Neljäs tänä kesänä, btw...)

Tänään menin sitten töihin hiukkasen jo stressaantuneena, kun tiesin että se on tosipaikka edessä. Menut on oltava valmiina perjantaina klo 14.00. Yhtään ei helpottanut herra isoherran piipahdus mun toimistossa; "se menuasia tässä hiukan... huolettaa". Minä siihen että "huoli pois, täähän on käytännössä jo tehty". Iskin takalistoni klo 8.30 ergonomiseen jakkaraani ja avasin kauniin valkean Scribus - sivun. Kymmeneltä vilkaisin kelloa ja unohdin samantien toiveen aamupalasta. Puoli kahdeltatoista päätin unohtaa myös lounastauon. Puoli yhdeltä ravintolapäällikkö tuli häseeraamaan viiniensä kanssa ja puoli kahdelta tulostin ensimmäisen version viinilistasta isoherralle syyniin. (Suora lainaus: "Onpas tyylikäs, en olis itse parempaan pystynyt!"...Just, kiitti) Pari pikkufiilausta ja huomenna lähtee menut painoon. Kahdelta nostin arseni jakkarasta ja kuvittelin pyörtyväni nälästä. Sanoin moi ja poistuin paikalta. Kaksi tuntia ennen työajan loppumista. Minä olin loppunut jo paljon aiemmin.

Päivän aikana päästin suustani pari sammakkoa, sellaisia mistä on varmasti kauaskantoisia seurauksia. Pähkiessäni menun taustaväriksi sopivaa sävyä tuli mieleen, että ravintolan juuri maalatun tehosteseinän värihän olisi kiva ja toisi tiettyä linjakkuutta ja yhteenkuuluvuutta. En tiedä millä tavoin oikeat suunnittelijat tämän väridilemman selvittää mutta ei ilmeisesti samalla tavoin kuin minä. Kävelin nimittäin ravintolassa (joka siis vielä on työmaa) hääräävän sisustusarkkitehdin luokse ja kysyin: "Minkävärinen toi seinä on?". Sain luennon sen eri sävyistä missäkin valaistuksessa ja sävyjen merkityksistä italialaisessa kulttuurissa. Alkoi hiukan rasittaa kun kerta painoi se deadline niskassa ja keskeytin: "Niin niin mutta minkävärinen se on?" Ilmeisesti kaikki luovat suunnittelijat ei ajattele asioita samalla tavalla, koska sain osakseni melkoisen pahan katseen. Katsoin parhaaksi tarkentaa kysymystäni kolmella kirjaimella, joiden luulin avaavan Eedenin portit: " Är, gee, bee?" Nyt saamassai katseessa oli häivähdys sääliä mukana. "Siis tiedätsä, väriarvot, paljon ärrää, paljon geetä, paljon beetä?". Suunnittelija ei tiennyt, ei edes vastannut. Poistui paikalta. En tiedä kumpi halveksi tietämättään enemmän toisen työtä. Yritin luntata maalipurkin kyljestä, mutta ei niissä moisia, painoväreiksi kelpaavien väriarvojen lukuja näkynyt, ei edes CMYK:inä. Painelin officeen ja kehitin ikioman terracotta-sävyn. Ei varmaan tarvitse kuvailla sisustusarkkitehdin ilmettä kun ramppasin vertaamassa tulosteiden väriä maalatun seinän väriin.

Toinen sammakko koski uuden ravintolan logoa, joka menuihin olisi pitänyt saada läntättyä. Isoherra toimitti logon kyllä pyynnöstäni mulle -paperiversiona. Niin blondi en edes minä ole, että olisin koittanut liimata paperista logoa näyttöpäätteessäni hehkuvaan menuun. Pyysin sähköistä versiota -sain pdf-tiedoston. Ja siinä kiireessä en todellakaan alkanut etsiä netistä ohjelmaa, joka muuntaisi pdf:t kuvamuotoon. Isoherra ei meinannut millään tajuta, ettei hänen hienoa logoaan paljon käsitellä peedeeäffämuotoisena eikä varsinkaan liimata menuun. Siitä sitten erehdyin kysymään, että mitenkäs sen logon muokkaamisen kanssa noin muuten, saako sitä muokata kuinka paljon, mikä on minimipikselimäärä, entä maksimi? Mitkä on logossa käytetyt värit (vastaus: tummanruskea ja maitokahvin värinen, nyt en edes alkanut kysellä rgb-arvojen perään) ja saako sitä käyttää mustavalkoisena. Isoherra tuijotti mua suu auki. Yllättääkö, jos sanon, että mun seuraava projekti on talon graafisen ohjeistuksen luominen. "Kun sä nyt olet se mainosihminen tässä talossa". En tiedä pitääkö se ottaa vittuiluna vai arvonnousuna. Viime viikolla kun olin sentään vielä se talon markkinointi/myynti/mainosihminen.

Asiasta takaisin lintupönttöön. Päivän opetus on: ei ole olemassa töitä ja TÖITÄ. Työn raskauteen vaikuttaa myös oma tyhmyys, ylimielisyys, työkaverit ja EI-sanan liian valikoitu käyttö.

Kiitos ja hyvää yötä.

Terveisin: Ennätyspitkän blogikirjoituksen laatija.

Hei hei heinäkuu

2011-07-13T15:19:00.002+03:00

No ei nyt sentäs vielä. Tässähän on vaikka mitä vielä edessä. Se on kyllä hupaisaa miten kaikki jotenkin kilpistyy tähän heinäkuun, joka viikonloppu on jotain äksöniä! =)

Tulevana viikonloppuna on läheisimmän serkkuni (olipas jotenkin pöljästi sanottu. Mut siis mulla on paaaljon serkkuja ja tämän kanssa tulee oltua eniten tekemisissä ☺) häät ja niitä odottelen innolla. Hiukkasen sain sytämen tykytyksiä kun uuteen, vartavasten hankittuun mekkoon, ei ollut sopivia kenkiä. Niinpä tilasin ne (Ruotsista.........!!) ja ei ole kuulunut eikä näkynyt. Laadin jo varasuunnitelma beenkin kunnes tänään soittivat UPS:ltä että tuovat ne mulle huomenna töihin!! Kun en ole kotona heidän toimitusaikoinaan niin ajelevat ne sit mulle Valkeakoskelle! Hienoa! Harmi vaan, ettei Jamppa pääse sinne, kun on tuo St. Michel -ajo Mikkelissä ja se lähtee sinne "edustamaan". Ja onhan siellä Mamakin juoksemassa, joten sikälikin menee sinne.

Maanantai-aamuna ukkeli lähteekin sitten poikain kanssa Kyprokselle viikoksi ja minä jään yyhooksi. Viikonloppuna tosin viskasen mukelot mummolaan koska on jotain niiiiiin ässää tulossa.... Yksi lempparibändeistäni tulee heittämään keikan Wanaja-festeille tänne Hämeenlinnaan ja olis kertakaikkiaan huutava vääryys jos en menisi katsomaan niitä. Ja koska en kestä tungoksia enkä ihmismassoja enkä ahtautta niin ihana ukkelini hankki mulle vippiliput sinne.♥ Noh, pääseehän itse ns. A-luokan reissuun joten ehkäpä olen ne ansainnut? ☺
Toivottavasti saan sinne toivomaani seuraa myös. ☺

Sitten onkin Kuninkuusravit Teivossa ja hyvä reissu tulee kyllä siitäkin. Eput ja kaikkee. Kiwaa!!!

Nyt tää lähtee kohti sulkkishallia, juoksuttamaan hiukan itseään ja ukkelia =).

Palataan!

Hevosteluja -tavalla tai toisella

2011-06-28T09:51:00.003+03:00

Hihhei!
Sain Stanstalta eilen paketin. Blondi oli tuossa taannoin löytänyt jotakin ehdottomasti "mulle kuuluvaa" ja lupasi sen postittaa. Ehdin jo unohtaa kun tässä nyt on kaikenlaista ollut puolin ja toisin kunnes eilen kopsahti luukusta paketti. Riuhdoin ja revin ja raastoin sen heti auki ja kattokaa nyt mitä sieltä löytyi:

Tiedättekö mikä toi on? Pitäskö pistää arvoitus pystyyn? No en viiti, vaan kerron. Se on mukana kätevästi kulkeva kaviokoukku!!! Se siis taipuu, tuo koukku osa siis,tuonne sisään, ikäänkuin linkkuveitsi. Ihmettelin ensteks että mitä hemmettiä se lähettää mulle puukon, kunnes tajusin että sehän on tuikitarpeellinen esine! =)Keralla tuli hauskat ja lämmittävät kesäntoivotukset. Ihana, KIITOS STANSTA!!!!!!!!

Sit vähän surkeempiin heppajuttuihin. Oltiin eilen Riksussa kesäraveissa ja siellä kävi kyllä kamala tapaus. Oli ihan hirveän näköistä kun heppapolo makasi siellä radalla, yksi hevonen kiitää ilman ohjastajaa pitkin rataa ja kuski makaa maassa. Näytti todella pahalta ja muistutti taas siitä, että kun kyse on eläimistä, ei koskaan voi olla varma siitä mitä tapahtuu. Saraveli alkoi huojua jo ennen maaliin tuloa ja heti maalin jälkeen se kaatui maahan. Sairaskohtaus, pakko olla. Onneksi kuski selvisi melko vähillä vammoilla, mutta joutui kyllä unohtamaan loput ohjastamiset siltä päivältä. =(

Ensi viikonloppuna onkin sitten vuorossa Suur-Hollola -ajot, tuo kauan odotettu kesätapahtuma ja kesän kohokohta. Toivottavasti keli suosii ja jotain saisi pelilläkin ylös... =)

Mukavaa tiistaita kaikille!

Jussin toivotuksia!

2011-06-22T14:06:00.002+03:00

Jokos se juhannuksen toimitti tänne? Miten voi aika juosta näin lujaa??? Aina mä pohdin tätä samaa asiaa... =)

Tämä kuu on kyllä mennyt ihan hirmuista vauhtia, kun on ollut niin paljon kaikkee. Alkukuu meni uuteen duuniin totutellessa ja hammasvaivojen kanssa taistellessa. Nyt alkaa molemmat hankaluudet olla takana päin, hammasta tosin elokuussa vielä muotoillaan. (Pikabriiffinä: Minä tietenkin olin allerginen juurihoidon jälkeen laitetulle paikalle ja sen lisäksi vielä oireisiin saadulle antibiootille. Seuraukset oli aika karut ja kesti hyvä tovi toipua. Ja kun toivuin niin hammas halkesi kahtia tohtorinpenkissä ja nyt sitä sitten rakennellaan uusiksi.)

Uusi työ on vielä melkoista sekamelskaa, mutta pikkuhiljaa alkaa hommat lutviutua ja selkeentyä, että mikä mun rooli on. Muutaman kerran olen jalkaa polkenut ja mielipiteeni ilmaissut (kauniisti sanottuna) ja nyt alkaa näyttää siltä että oma paikka täällä on tapeltu ja voitettu. Moni asia on vielä auki ja kehittämistä riittää, mutta ei kaikkea voi kerralla tehdä. Varsinkin kun kyse on pitkälti ihmisten asenteiden muuttamisesta niin ei voi olettaa että sekunnissa tapahtuu muutos. Siinä on itselläkin kehittämisen paikka, kun olen tämmönen kaikkimullehetinyt.

Se ilo ainakin koitti, että syliin putosi puolivahingossa toimeksianto lopputyöstä. Teen sen tänne hotelliin työajalla ja sain samalla opinnäytetyön ohjaajankin, kun tää virma on yhteistyössä Hamkin kanssa. Eli, jos olen tooooosi ahkera, niin saatan ensi keväänä juhlia valmistumista! Eli keväällä voi sit alkaa kattella uutta koulua... =)

Nyt toivottelen kaikille oikein hauskaa ja leppoisaa Juhannusta! Olkaa kiltisti!

<3 <3 <3

Lottovoitto syntyä Suomeen?

2011-06-20T17:58:00.003+03:00

Ei ehkä tosiaan kannata lukea, jos satut kuulumaan jonkin tuen piiriin (asumis-, toimeentulotuki tms.), sillä seuraava saattaa loukata vaikken sitä tarkoitakaan. Tarkoitukseni on kritisoida tämän maan sosiaalipolitiikkaa, ei ketään lukijaa!!!

Nimittäin. Tämä uusi hallitusohjelma. Pistää harkitsemaan puolitosissaan sellaista vaihtoehtoa, että heittäydyn työttömäksi ja otan avieron. Nostan ensin liki vuoden liiton rahaa, josta jää käteen lähes yhtä paljon kun palkasta jos otetaan huomioon se, ettei tarvitse maksaa työmatkoihin kuluvia löpöjä. Jos olis lapset tarhassa niin sit vielä enempi jäis käteen, kun niitä ei tarvis viedä tarhaan eikä maksaa päivähoitomaksuja.
Vuoden jälkeen putoan työkkärin rahoille. Saan tietenkin elatusapua lapsista ja asumistukeakin siihen kämppään, jossa majailisin. Mahdollisesti myös toimeentulotukea, kuntalisää. Sairaan lapsen hoitotukea myös, onhan sillä astma. Ensi vuoden alusta hieroisin karvaisia käsiäni, koska saisin korotusta 100 euroa siihen työkkärirahaani. Ja voisin mä jotain baarikeikkaa heittää vähäsen, koska asumistuen tienaamisvaraa nostetaan inasen.

Ei mun ainakaan näin kannata jatkaa, eikä kenenkään muunkaan perusduunarin. Meiltä napsitaan asuntolainan korkovähennys pikkuhiljaa, loomastaan ensteks semmonen iso siivu, että tulee aikeet kerralla selväks ja sitten vähän kerrallaan niin kauan kun on mitä ottaa. Suurella haloolla markkinoitu kotitalousvähennyskin kuopataan pikkuhiljaa varmasti kokonaan, eiköhän tämä nyt tuleva vähennysoikeuden pienennys ole vasta alkusoittoa. Jos olet sattumalta saanut vaikka mummosi asunnon perinnöksi niin hippihaihee kun toi pääomaverotus nousee vaikka mitään et siitä yksiösi vuokraamisesta oikeasti voita.

Niin että onko tässä yhteiskunnassa vikaa? En mä sitä, kyllä toki on paljon niitä, joille tämä tuleva muutos on oikeasti iso apu, mutta tiedän myös monia sellaisia, jotka vaan ei halua töihin koska se ei jumalavita kannata! Kerran vertailtiin työttömänä olevan yyhoo-kaverini kanssa kuukauden nettotuloja ja ei paljon naurattanut kun todettiin, että meikälle jää reippaasti päälle toistasataa kuussa vähemmän käteen. Lastenhoitokulut, työmatkat (huom! verovähennyksen jälkeen!!), kokonaan itsemaksettava vuokra jne... Kyllä katkeroitti, ihan suoraan voin myöntää. Ja alkoi ketuttaa kaikki loisijat, jotka ei jumalauta edes viitsi yrittää tehdä jotain leipänsä eteen. Ollaan niin perkeleen syrjäytyneitä, masentuneita, ahdistuneita ja aadeehoodee-lasten yyhoo-äitejä, ettei vaan jaksa enää töihin mennä. Kunta maksaa kauppareissut taksiseteleillä, siivoojan kotiin että voi olla rauhassa masentunut.

Mitä mahtaa oppia tuleva sukupolvi?? Ainakin sen, ettei työnteko kannata! Alan olla sitä mieltä, että monet masentuneet työkyvyttömät on vaan laiskoja, kasvaneet sohvaan kiinni ja jos menisivät töihin niin se masennuskin katoaisi rutiinien ja tarpeellisuudentunteen kasvaessa. Ja kyllä MENISIVÄT töihin, sillä kyllä tässä maassa töitä ON!!! On toki eri asia, mitä kannattaa tehdä, koska ne tuet maksaa enempi ja mikä parasta -sinne sohvalle! Oravanpyörä onkin sitten valmis. Ja kukapa sitä nyt hautausmaata perkaisi, myisi puhelimitse lehtiä, keräisi roskia. Ei kukaan, ei tietenkään.

Tiedän, että on varmaan raakaa tekstiä, mutta ei tää nyt voi tällei jatkua tässä maassa. Persujenhan piti olla se autuaaksi tekevä ihme, mutta mitä tapahtuikaan? Mentiin persus edellä puuhun... Miksi mua ei yllätä???

Ja joo, tiedän. Ei kenenkään ole pakko täällä asua. Voitte olla kohtalaisen varmoja, että kun mukelot saadaan lentämään pesästä niin minä lennän muille maille. Tai sitten en, koska mulla ei ole eläkeikää ja vapaaehtoinen eläkevakuutuskin on mennyt verollepantavaksi. Laulun kirjoittaja ei tainnut ihan tätä tarkoittaa lausahtaessaan että on lottovoitto syntyä Suomeen.

Ja siis korostan, etten kritisoi oikeasti apua tarvitsevia vaan niitä, jotka käyttää väärin sitä apua ja käytöksellään vaikeuttaa oikeasti apua tarvitsevien asemaa. Ja meidän, "keskituloisten" elämää, jotka oikeasti eletään köyhyysrajalla kaikkien maksujen, verohuojennusten poistojen ja verokorotusten jälkeen. Kyllä se puolitoista - kaks tonnia käteen kuussa hupenee kummasti, ja saa miettiä millä elää ja mitä syö kun makselee vuokran/lainanlyhennyksen, sähkön, lasten hoitomaksut, auton vakuutukset ja työmatkat ihan vaan omasta pussista...

Niitä kuvia

2011-06-08T22:46:00.005+03:00

Laitan tällee pikaseen kun odottelen Ukkelia ja pikkuneitiä Vermon voitokkaista raveista. "Meidän" Maman huono tuuri loppui viimein ja ykkössija rapsahti! (Ja siinä sivussa muikea totovoitto meidän pelitilille... =))

Mutta siis, tässä kuvasaalista Mallorcan reissulta, ei kuvatekstejä, fiiliksen voi varmaan nähdä kuvista =).

Onnelliset voittajat saapuivat kotiin joten täältä tähän. Palaan pian!

Oho kun taas meni aikaa...

2011-06-07T18:32:00.002+03:00

... Miten toi toukokuu menikin tolleen nopeeta... =)

Ei vaan, kyllä oli kauheasti tekemistä ja kaikkee kivaa koko kuu täynnä. Ensin ihanat neljä päivää Riikassa jossa tuli taas hiukan shoppailtua mutta melko maltillisesti. Sitten aivan mahtava täyden kympin viikko Mallorcan helteissä. Jos mä muuttaisin ulkomaille niin kannattaisi ekana tulla etsimään Palma Novasta mua... :). Laitan kuvia kun ehdin, nyt oli vaan tarkoitus kertoa että elossa olen huolimatta hammaskaluston yrityksistä murhata mua... Palataan pian!

Kylmiä väreitä, suuria tunteita...

2011-05-06T19:02:00.001+03:00

rakkaus

Toukokuisia tohinoita

2011-05-04T15:30:00.002+03:00

Onpas ollut ihan mahtava kevään alku. Noin niinkun kelien puolesta nyt varsinkin. Ja muutenkin tässä alkaa kuviot selkiintyä kummasti ja kroppakin on toiminut viime aikoina ihan kohtalaisesti. Pumppu on taas pelissä täysillä ja voi alkaa liikkua enemmän jos huvittaa (ei huvita).
Tässä toisiks viimeistä viikkoa istutaan tässä hommassa, sitten olisi pari viikkoa lomaa ja ei muuta kun uuden duunin kimppuun. Sormet kyllä syyhyää päästä hiukan käyttämään aivojaan ja soveltamaan oppimaansa ja kokemusta ihan käytännössä. Hotelli- ja matkailuala vaan on se mun juttu, pakko se on uskoo. Ja jos nyt pääsee vaikuttamaan myyntiin ja markkinointiin ja suunnittelemaan kaikenlaista niin ihan superhienoa! Kyllä tätä on odotettukin, viimeinkin koulutusta joka tavalla vastaava duuni ja vielä oman mielenkiinnon mukainenkin ihan nappiin. Ja vakkarisoppari. Mii laiki!

Käytetään parin viikon loma melko tehokkaasti maastapoistumistarkoituksiin. Ensin lähdetään Riikaan venytetylle viikonlopulle la - ke ja sitten heti saman viikon lauantaina suunnistetaan Mallorcalle muksut messissä. Tytöille ei meinata kertoo mitään ennenkuin lähtöä edeltävänä iltana, siinähän sitten ihmettelevät =). Päädyttiin Mallorcaan koska se on meille jo tuttu mesta ja tiedetään kaikkia kivoja paikkoja ja juttuja siellä, mistä muksutkin tykkää. Tytöt menee ihan pähkinöiksi, se on vissi. Ne on koko talven vinkuneet, että miksi ei voida lähteä minnekään ja ovat olleet ihan pettyneitä kun olen sanonut ettei mulla ole mitään lomaa että voitais mennä. Niiden elämän kohokohta tähän mennessä oli parin vuoden takainen Thaimaan -loma ja toivottavasti tämä reissu on yhtä mahtava. On kyllä tosi kiva lähteä niiden kanssa ja päästä touhuamaan kaikkea mukavaa.

Nyt vielä viimeinen reipas rutistus ainalaisena ja sitten koittaa uusi elämä. =)

Vastaus haasteeseen

2011-04-22T18:10:00.002+03:00

Hanna pisti haasteen joten tässä vastaus....

Näin sen säännöt kuuluvat:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Avaa neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä blogia tekemään sama.

Ja tattadaa:

Höh, olisi tuossa kansiossa ollut sata parempaakin kuvaa... mutta säännöt on säännöt =). Neljännen kuvakansion neljäs kuva, vuodelta 2008 (hui miten kauan sitten!!!). Tässä ollaan laivassa, matkalla Palma de Mallorcalta Ibizalle. Ikkunasta häämöttää Ibizan pääkaupunki. Käytiin vain päiväreissulla kääntymässä tuolla, kierreltiin vanhaa kaupunkia ja naatiskeltiin mahtavasta kelistä ja tunnelmasta. Loppupäivästä mentiin uudempaan osaan ja kirottiin, kun huomattiin David Guettan olevan keikalla Ibizalla juuri tuona päivänä eikä voitu jäädä. Mutta mahtava muistot jäi tuosta päivästä niinkuin koko viikosta Mallorcalla. Ihana paikka!

Mä haastan sitten seuraavat:
Stansta
Liskonainen
Patonki

Olkaapa hyvät!

Aurinkoista pääsiäistä kaikille!

2011-04-21T15:28:00.002+03:00

Aah, viimeinen puoli tuntia töissä ja koittaa neljän päivän vapaa. Mahtia! Meillä pääsiäinen menee tyttöjen synttärikemuja järjestettäessä ja juhliessa. Kemut on sunnuntaina ja maanantaina, ihan vallan kaks päivää juhlitaan =). Mun iso neiti on jo 11 vee ja nuorempikin 7. On se vaan hienoa, etten itse vanhene yhtä nopeasti... ;)

Sain äsken tietää, että pääsen lopettamaan 13.5. täällä nykyisessä työssä. Ehdin sit tosiaan hiukan orientoitua uuteen ja ottaa vähän iisistikin. Saattaapi jotain reissua ehkämahdollisestikin pukata myös...

Murmeli tuli viime yönä kotia ja kyllä se toi tuliaisia. <3 <3 <3
Sain kaksi uutta hajuvettä, jotka molemmat on luvattoman mahtavia. Toinen on tämä elikkäs Pradan Infusion d´iris

Ja toinen on tämä eli Salvador Dalin Little Kiss. AAAAAAHHH!!

Unohdin aiemmassa tuoksupostauksessani mainita yhden ehdottomista lempituoksuistani, joka on tässä:

Elikkäs Salvador Dalin Sea and Sun in Cadaques... Voi tsiisus miten mahtava tuoksu!!! Todella kesäinen, hiukan makea, muttei liian. Ja raikas. Voi itku, miten hyvä se oli, nyt en enää ole löytänyt sitä mistään. Tämä Little Kiss muistuttaa onneksi sitä tosi paljon.
Lisäksi sain tosi kivan käsveskan, en tosin Vuittonia, koska se liike oli kadonnut jonnekin. Ihan yhtä kiva on tuo, minkä muru sitten löysi mulle. Kuvaa ei valitettavasti ole.

Nyt tää alkaa lopettelemaan. Jokimaan ravit kutsuu!

MAHTAVAA PÄÄSIÄISTÄ!!!!

Mussu tulee huomenna!!

2011-04-19T21:34:00.002+03:00

Jee ja jippii ja upeeta!
Vaikka tää viikko onkin mennyt kuin siivil(l)ä niin silti on jo ihan kaamee ikävä. On se jännä, miten kiinni sitä on toiseen kasvanut ja kuinka iso osa puuttuu kun ei se ole tossa käymässä hermoille =). Hih. Tiedän sen lukevan tätä ja ennen tätä lausetta se on jo kysynyt multa että "käynksmä sun hermoille muka?". No et käy =D.
Toivottavasti se muistaa tuoda mulle tuliaisia. Tilasin siltä uuden Vuittonin laukun, naamanpesuaineita ja ujosti tietty toivon, että taas uusi tuoksu saapuu mun hyllyyn. Jos ei niin eipä todellakaan haittaa, kyllä noita entisiäkin tossa on lutrattavina =). Ja mä pääsen antamaan synttärilahjan (syndet oli viime perjantaina), jonka vaan toivon olevan sopiva. Huomisillan vietän siivoillen tämän poikamieselämän jälkiä ja sitten odottelen kultamurua kotiin joskus yöllä. Onneks perjantai on vapaapäivä, ei sitä kuitenkaan malta enää nukkua aamuyöllä kun se kotiutuu. Syistä tai toisista ;).

Torstaina lähdetään raveihin Jokimaalle jahka kotiudun töistä. "Meidän" Mama juoksee viidennessä lähdössä. Huomenna olis Vermossa samassa lähdössä poikien Orlasso ja toinenkin Kaisan valmennettava elikkäs Ritva elikkäs Dream On Line. Jänskää jänskää =). Illalla joutuu ehkä korkkaamaan skumpan; mun uudelle duunille, Jampan synttäreille ja toivottavasti myös Orlasson ja Ritvan menestykselle =).

Mä sitten irtisanoin itseni eilen. Tai oikeastaan ilmoitin, että haluan irtisanoa. Napapiirin sankareita mukaillen tässä on vielä pari muuttujaa, mutta luotan siihen että vika työpäivä tuossa firmassa olisi 13.5. perjantai. Jäis vielä pari viikkoo aikaa tehdä jotain kivaa ja orientoitua uusiin kuvioihin... =)

Kävin Uunon kanssa äsken Annilla iltakahveella ja oikaistiin ton metsän poikki. Oli aika mahtavaa kun sielläkään ei ollut enää lunta missään. Eikä tästä ole kuukauttakaan kun viimeksi sitä kautta rämmittiin kamalassa lumikasassa... Ihana kevät!!!

OHO!!!!!!

2011-04-13T22:38:00.002+03:00

Ei ehkä vielä pitäis enkä sais tai mitään mutta nyt on ihan pakkopakko hehkua täällä. Ihan sillee hiljaa vaan, salaa ja kuulisti myhäillen. Mutta kuitenkin ees vähän. Meikä sai uuden duunin... hyshyshys... =D
Sain erittäin mukavan soiton tänään että pääsin työpaikkaan, jota hain vähän puolivahingossa. Meillä oli koulussa rekrytointiin liittyvä tehtävä, jossa piti hakea itselle mieluisa työpaikkailmoitus ja sitten suunnitella rekrytointiprosessi ko. duuniin. (Sain muuten vitosen siitä tehtävästä, ähäkutit!). Löysin kivanoloisen ilmon ja tein tehtävän ja ajattelin, että perskules, mähän taidan piruuttani hakea hommaan. Hain kans ja sain kutsun haastatteluun. Kävin siellä ja se meni mukavasti, ihmiset oli mahtavia, ilmapiiri hyvänoloinen ja duunikuvaus haasteineen just mulle sopiva ja paikka vakituinen. Mikä parasta, työ on oman alan työtä (markkinointia ja myyntiä sekä asiakaspalvelua) ja vielä matkailualalla eli just eikä melkein sitä mitä olen salaa haaveillut. Tänään sitten sieltä soitettiin ettei ne pidä toista haastattelukierrosta (hakijoita oli päälle 50 ja haastatteluun valikoitui 8) vaan luottavat intuitioon ja ottavat mut sinne. Huhheijjaa! Työt alkaa virallisesti 1.6. mutta sitä ennen on paljon taustatyötä tehtävänä. Niinpä edessä on kurja homma ilmoittaa heti maanantaina lomalta palaavalle pomolle, että mää lähden. Mutta voi vitsit! Olen niin täpinöissäni, en malta odottaa että pääsen töihin kiinni siellä,mulla on NIIIN paljon ideoita sen homman hoitamiseksi ja kehittämiseksi että voi morjes.

Nyt yritän saada unen päästä kiinni. Jamppa soitteli, että oli laskeutunut turvallisesti Pafosiin. Ikävä tuli. <3

YyHoo-loppuviikko

2011-04-13T10:14:00.003+03:00

Muru-Ukko lähtee tänään Kyprokselle isänsä kanssa. Tulee ihan kauhee ikävä, niinkun aina kun joutuu olee erossa. Se on kumma juttu, miten paljon voikin toista ikävöidä kun se on reissussa, vaikka normiarkena elämä on ihan tasaista tykkäämistä. Sitten kun se on veks, niin kauhee ikäväkaivuri rouhii rinnuksissa. Onneksi näitä tilanteita ei tule kauhean usein. Tytötkin lähtee perjantaina isälleen, niin olen sitten ihan omassa seurassani melkein viikon. Ikävä iskee tosissaan sunnuntaina, kun tää aktiivi-loppuviikko on ohi.
Tosin on pakko tunnustaa, että tekee ihan hyvää olla ihan issekseen tovi. Olen ollut niin he-le-ve-tin väsynyt kaiken sairastelun ja terveyshuolien vuoksi, etten ole ollut mikään maailman paras vaimo/äiti/ihminen viime aikoina. Tuntuu, ettei riitä mihinkään. Ei jaksa siivota, ei jaksa pestä pyykkiä, ei jaksa laittaa kunnon ruokaa, ei jaksa vaan mitään. Silti tekee kun on pakko ja sitten kiukuttelee kaikille. Pinnan venymistä on tullut harjoitettua aika tavalla mikä toki on hyvä asia. Mutta jotenkin nyt on aika mukava ajatus, että saan kiukutella ihan itselleni muutaman päivän. Ja olla tekemättä ruokaa, siivoamatta, tiskaamatta jne. Olla vaan ja mölliä. Hiukan kerätä energiaa. Tänään tohtoriin, mä niin toivon että typerät ongelmat alkaisi jo helpottaa tai niihin löytyisi edes syy. Tää väsymys on jotain ihan törkeetä.

Tänään olisi sitten kolmanneksi viimeinen (ja vaikein) tentti tohtorireissun jälkeen. Product and Service Management on aiheena. Neljä esseekysymystä, joista kahteen pitää vastata, tenttikirjoina Grochelsin Product Manager´s Field Guide ja Gilmoren Services, Marketing and Management. Jälkimmäisen olen lukenut hyvin, ensimmäisen kahlasin eilen silmäillen läpi ja joitakin muistiinpanoja tehden. Tässä työn ohessa kahlailen sen vielä kerran läpi, mutta enempää ei pysty. Toivon todella, että menisi läpi toi tentti, on vika mahdollisuus tehdä se. Onneks aihe edes on mielenkiintoinen, joten ehkä jotain on jäänyt takaraivoonkin aiheesta.

Huomenna on vielä yrityspresentaation ruotsinkielisen osuuden hiomista kera hyvän ystävän ja sit illalla tyttöjen ilta työporukalla. Sit onkin jo perstai -vapaa- ja Heureka kutsuu. Illalla tulee toinen inana ystävä kaffille. Ja siitä se viikonloppu sit käynnistyykin kivasti.

Joko te ootte äänestänyt? Mä kävin maanantaina. Tein neljä vaalikonetta ja yhdenkään tulos ei miellyttänyt. Päädyin pienen tutkailun jälkeen äänestämään tuttua kaveria, kun ei sen mielipiteet nyt niin radikaalisti omistani poikennut. Toivotaan että nyt toisella yrittämällä tärppää, kaveri olisi ainakin virkistävän aikaansaapa, rehellinen ja hymistelemätön.

Hauskaa loppuviikkoa kaikille!

Ihana kevät!

2011-04-09T19:19:00.002+03:00

Ai että miten sielu lepää kun tuonne ulos katsoo. Aurinko paistaa ja näkee kuinka lumi kuolee. Ja ai että miten kivaa, kun voi sulkea verhot, että näkee telkkarin tolta auringon loimotukselta =). Ja saa peittää kamalan likaiset ikkunat... Huoh!

Olin tänään töissä, meillä on aina silloin tällöin lauantaihuki mikä on melkoisen leppoisa. Niin tänäänkin. Kun tulin kotiin niin Jamppa lähti iltavuoroon. Läpystä vaihto. Käppäiltiin tyttöjen kans kaupalle, ihan sillee varovasti vielä ettei toi pumppu petä (kävin tohtorissa tiistaina ja löysivät sivuäänen sytämestä. Selvitellään johtuuko se tästä pitkästä tautikierteestä vai johtuuko tautikierre ja kaamea väsymys pumppuviasta. Nyt ei saa huhkia kuukauteen ollenkaan, ennenkun selviää mikä prakaa.). Ostettiin lauantaiherkkuja ja vähän eväitä ja käpsittiin kotia. Ihana keli, aivan mahtava!!! Ruuanlaittoon (kanafileitä uunissa creme fraiche-pohjaisen kastikkeen kera, oli jees) ja nyt kakrut pelaa ja mässää ja mä naputtelen. (On muuten ihme homma tämä läppärin akunkesto. Törsäsin tämmöseen miniläppäriin ja olen ladannut viikko sitten viimeks akun. Eihän tämä nyt päällä olekaan kuin sen mitä tarvitaan, eli n. tunnin maksimissaan illassa mutta silti. Yhä vaan on melkein kaks tuntia akkua! Ihme härveli.)

Jamppa lähtee keskiviikkona isänsä kanssa Kyprokselle ja meikkis jää yyhooksi. Tosin tytöt lähtee sit isälleen perjantaina. Ollaan suunniteltu muksujen kans Heurekassa käyntiä perjantaille kun mulla on vapaapäivä. Sitten alkaa Mun Oma Aika. Odotan kovasti ens viikonloppua kun ollaan sovittu hyvän ystäväni kanssa tyttöjen illasta. Ladataan kaappi täyteen hyviä bissejä, kuoharia ja tehään jotain hyvää ruokaa. Hoilataan singstaria, pelataan Buzzia ja Movea ja juorutaan. Ystäväiseni jää yökylään niin saadaan ihan rauhassa muhia. Sillä on ollut kanssa kaikkea muuta kuin helppo talvi joten on ihan paikallaan pieni irtiotto tälleen iisisti kuitenkin. Me ei kauhean usein ehditä nähdä ja sillon kun nähdään niin muksut on mukana. Ei siinä paljon viitti alkaa avautua tai juuri muutakaan. Ihan luksushuippua!!!
Sunnuntaina onkin sitten vuorossa akkojen liotushetki Nokian Edenissä. Lähetään DD-kerhon porukalla lillumaan Edeniin, ilman lapsia. Oikee muhimuhiviikonloppu!

Murunen tulee kotiin ilmeisesti seuraavana keskiviikkona, joten kyllä siihen mennessä ehtii kova ikäväkin iskeä vaikka olis kuinka kivaa tiedossa.

Nyt meen auttaa Iraa pelaamaan tietokonepeliään. Hauskaa lauantaita!

Aprillipäivän kunniaksi

2011-04-01T09:09:00.011+03:00

postaan toisenkin kerran. Eräs toverini otti esille ah niin arkipäiväisen mutta ah niin ihanan turhamaisen asian blogissaan enkä voinut vastustaa kiusausta blogata samasta aiheesta. Kyseessä on siis hajuvedet. En ole aiemmin ajatellut asiaa Hannan osoittamalta kantilta mutta todettava se on että addiktihan minä olen mitä tulee erilaisiin tuoksuihin.
Ostan uuden tuoksun joka kerta kun olen reissussa. Kotikylän kemppareista en osaa haisuja ostaa, mutta lentokentillä ja laivalla en voi vastustaa kiusausta. Onneksi Jamppa on samanlainen (melkeinpä pahempi) tuoksuaddikti, joten yleensä shoppaillaan yhdessä uusia ihkuja tuoksuja. Kummallakin on ne vanhat tutut suosikit, mutta on ihanaa haistella uusia hajuja ja jos löytää jonkun ihan loistavan niin sehän on pakko saada. Tunnustin Hannan blogiin, etten välttämättä edes käytä aikoihin ostamaani tuoksua vaan elän jo pelkästään sillä että löysin jotakin niin ihanan tuoksuista... Friikkiä, I know... Jamppa yleensä aina tuo mulle omilta reissuiltaan jonkun tuoksun ja sillä on ihan mieletön kyky löytää just "mun" tuoksuja. Se on vielä parempi keksimään mikä tuoksu sopii mulle ja mikä ei. <3 Ihkudaa! =)

Eka hajuvesi mitä käytin taisi olla Samba. En muista siitä juuri muuta kuin että paras kaverinikin käytti sitä joten mun oli kanssa pakko saada sitä. Taisi olla muutenkin melkoinen hittituote 90-luvun alussa.
Sitten löysin Tommy Girlin, jota saatan joskus vieläkin käyttää, vaikken siitä niin kauheesti enää välitäkään. On hiukan liian tyttömäinen jo... Toinen ihana oli Hugo Bossin Woman mutta jostain syystä raskaushormonit sai sen tuoksumaan mun nenässä niin pahalle, että annoin purkin hyvälle ystävälleni. Satu taitaa edelleen tykätä ko. tuoksusta. =) Oli muitakin, mutten enää muista oikein mitä kaikkia on tullut lutrattua. Nuo oli ne ikimuistoisimmat. Niin ja Sun, Moon & Stars (en muista kenen) jonka sain systeriltä. Se oli ihana.

No mutta tässä nämä tällä hetkellä löytyvät, läjässä, poimitaan sieltä sit yksi kerrallaan.

Noh, mutta koska uni ei äsken tullut vaikka koitin mennä tirsoille niin tehdään tämmöinen kuvabloggaus. Jokaisella omistamallani tuoksulla on joku tarina, joten tässä tulee hajuvesi-stooreja. Otin hei vaivalla alla olevat kuvat paskalla kännykkäkamerallani, olen myös hyvin hyvin huono valokuvaaja, mutta ehkä saatte tolkun.

Tää on Oriflamen Miss O. Hirveen kiva purkki ja varmaan isoin syy miksi ostin sen... No ei vaan. Ostin kun sain halvalla =). Tuoksu oli kauheen ihana, melko tyttömäinen mutta jotenkin voimakas. Eka pullo vaan sitten valskasi muutossa yhden muuttolaatikon tosi hyvän tuoksuiseksi. Toka pullo levähti käsilaukkuun. Tuo on siis kolmas, jonka toivottavasti ehin käyttääkin ennenkun se leviää jonnekin. Pysyköön hyllyssä.

Tämä on Oriflamen Precious Moments, joka päätyi mulle vähän vahingossa. Oriflamea myyvälle kaverille jäi tämä käsiin ja ostin sen pois kun tykkäsin siitä. Noh, nyttemmin se ei enää tuoksu niin erikoiselle nokkaani eikä tuoksu ole kovin pitkäkestoinen, joten en sitä enää ostaisi. Onpahan koriste =)

Tämän toi Jamppa mulle joltakin reissultaan. Kyseessä on Nina Riccin "Ricci". Jamppa muisti, että tykkään Riccin tuoksuista ja osti tämän mulle. Muisti teki tepposet: se on meidän mamma joka Riccistä tykkää. Mä en niinkään vällää, mutta onneksi tuo ei ole pahimmasta päästä. Vähän turhan raskas tuoksu silti mulle, vaikkakin ihan hyvä sellainen. Sittemmin herra on oppinut luottamaan omaan nenäänsä enempi kuin muistiinsa ja huomattavan hyvällä menestyksellä. =)

Tämä on Calvin Kleinin Euphoria. Jampan tuoma. JOstain syystä nää Kleinin naistentuotteet ei enää näin vanhemmiten iske samalla lailla kuin nuorempana. Tää on kyllä ehdottomasti paras Klein mun mielestä.

Tämän valmistaja on Ulric De Varens ja parfyymi on Muguet Secret. Joo, never heard, samoin. Löydettiin viime Riikan reissulla parfyymikauppa ja noi kaikki tuoksut oli ihan puoli-ilmaisia. Toi maksoi kai viis euroo ja on tosi kivan raikas semmonen sporttinen. Vähän omppuinen ja kieloinen. Tykkään kovasti, en ole koko purkkia muuten edes muistanutkaan, liekö edes käyttänyt isommin. Tää on näitä just, että voi kun kiva kun löysin tämmösen ihanan ja sitten en sitä suihki edes =).

Sitten vähän disainia á la Marc Jacobs. Tuo on siis Lola by Marc Jacobs, ette varmana usko jos sanon, etten ostanut sitä pullon takia??? En ostanut! Se nimittäin on aivan ihanan tuoksuinen! Ostettu muistaakseni Wienin lentokentältä. En raaski käyttää sitä juuri ollenkaan (törkeeeeeen hintaista) mutta silloin tällöin avaan korkin ja nuuhkin sitä... Sick bastard.

Tämä on kanssa Marc Jacobs, mutta tuoksu on nimeltään Daisy. Ihana pullo myös =). Jamppa toi laivalta joskus pari vuotta sitten ja varsin säästellen olen sen kanssa lutrannut. Mukavan kukkaistuoksu. =)

Aaaah.... mun lempihajuveteni. Moschinon Glamour. En vaan voi olla käyttämättä vaikka pullo alkaa kohta jo loppua. Pakko siis ostaa uusi! Tuota on myös sininen versio ja se on oikeastaan ihan yhtä ihku. Jamppa oli tulossa Kyprokselta ja osti lentokoneesta arvan. Ja voitti sillä tuon tuoksun mulle. Aivan mielettömän ihana tuoksu, semmoinen vahva, muttei pistävä, aika semmoinen sensuelli ja mausteinen muttei raskas. Iloveit!

Do dii, tämä on kans mun suosikki. Oiskohan tää tarttunut mukaan Budapestin kentältä viime Kyproksen reissun jäljiltä, en oo varma. On siis tuo Givenchyn Play ja luonnollisesti Jampalla on siitä se poikien versio =). Ainoa Givenchyn tuoksu, josta tykkään. Ihan huippis hyvä, melkis aina mulla käytössä arkena.

Tämä pullo pitäis oikeestaan viskata jo mäelle. Kyseessä on Hugo Bossin Red siltä ajalta kun luulin että olen oikeasti jakkupukunainen ja aikuinen. PLah. Tuoksu on semmoinen vahva, mausteinen ja pistävä. PIdän sen hyllyssä jotta muistan ikuisesti, ettei jakkupuvut ole mua varten. Haju on jo mennyt vanhaksi, minä en =).

Tässä on porukan ainokainen, joka on ollut pitkään mun lempparituoksu. Issey Miyaken L´eau d´Issey, tämä on Noir Absolu-versio jonka ostin jostain kentältä joskus. Yleensä käytän sitä ihan normiversiota mutta tämä piti ostaa kun oli kerran vähän erilainen. Mahtava kukkaistuoksu, kieloa ja semmosta. Issey on pop! =) Pullo vaan on saanut hiukan osumaa matkan varrella... =)

Sitten takas hyllyyn =)

Ja salaa kurkistus Jampan tuoksuhyllyyn.... en siis ole ainoa hajufanaatikko tässä asunnossa... =D

Nyt hauskaa viikonloppua!

Haudan takaa

2011-04-01T06:18:00.002+03:00

Tai ainakin melkein.
Kolme pitkää päivää 40 kuumeessa, satunnaisesti liki 41 myös. Epäilyä on sinne ja tonne mutta mitään varmaa eivät keksineet, varulta tietenkin penisilliiniä viikon kuuri. En aloittanut edes, turhanpäiten en kroppaani mitään bakteereja laita. Jos ei crp ole kohollaan eikä keuhkokuvissa näy mitään niin flunssahan se sitten on. Virusperäinen. Kumma, muuten, ettei kukaan keksinyt ehdottaa sikalenssua. Vuosi sitten mut ois varmaan pistetty teholle letkuihin. Nyt ei puhettakaan, ei kysytty edes olenko rokotettu moista kärsäkuumetta vastaan... Se siitä hysteriasta.

Nyt on kuume laskusuhdanteessa (aamuyön klo 4.57 lukemat enää 38,4 ja eilen illalla ei kuume edes noussut) joten toipumassa ollaan. Vielä kun tää karsee yskä ja räkäpöhö menis pois. Huomasin kauhukseni, että Otrivin-niminen nenäsuihke on varmaan jotain radioaktiivista. Ei oikeesti muuten voi aueta täysin tukossa oleva nokka kuin taikaiskusta ja pysyä auki aamuun asti! Itseasiassa siihen heräsinkin tossa puoli viiden maissa kun ei happi kulkenut. Keuhkot on niin tukossa ettei suun kautta hengittäminen onnistu joten sitten kun nokkakin tukkeutui niin johan rupesi uni katoamaan. Ja uutta untahan nyt oli turha yrittääkään. Nousin siis ylös aikomuksenani katsoa eilinen Idols vaan mitä vattua. Ei tullut Idols eilen. En ole sitten Paasosheikkiä vissiin tarpeeksi tarkkaan kuunnellut että se tulee vaan sunnuntaisin nykyisin. Dääm!

Kaino vieno toive olisi että tämä huimaus, naaman alueen typerät tulehdukset ja kamalaakin kamala väsymys menisi puis. Nukkuminen ehkä auttaisi jälkimmäiseen hitusen, mutta itsepäinen kroppani ei uudestaan nukahda kun se kerran herää. Kattellaan tossa parin tunnin päästä päiväunia, päivän ensimmäisiä. Tällä viikolla tein henkilökohtaisen siestaennätyksénikin. Viidet päiväunet ja 10 tunnin yöunet. Taisin olla hereillä kaksi tuntia tuona päivänä.

Hevosiakin täytyy (saa, pääsee) tänään kannustaa, se on toi poikien "iso O" startissa lounasraveissa. Orlasso vaatimattomasti voitti viime lähtönsä,saapi nähdä miten menee tänään...

Nyt hetki iltalehtiä ja sitten ehkä kirjan viereen pötkölleen ja lapsi eskariin. (Vanhempi potee samaa tautia kun mä, mutta lievempänä). Mukavaa viikonloppua kaikille.

PS: Ikärasismi sai uutta potkua kun kävin tiistaina siinä helvetillisessä kuumeessa terkkarissa. Ärsytti jo mennä sinne siinä kunnossa, hyvä että kykenin kävelemään takapihallamme sijaitsevaan terkkariin. Siellä sitten odottelin ja lekurikin ohikävellessään totesi mulle että mä otan sut seuraavaks, että pääset takas huilaamaan. Vieressäni istuva mummo varmasti kuuli tämän ja rupesi ääneen valittamaan "Voi voi tohtori, olisiko tohtorilla ihan hetki, minun kilpirauhaslääkitys on kyllä varmasti pielessä, viime yön hikoilin niin kovasti,jotain pitää tehdä..." Tohtori yritti nopeasti luimia pois tilanteesta ja sanoi että katsotaan niitä rouvan reseptejä kun otan teidät vastaanotolle. Mummo sen kun roikkuu hihassa ja kuvailee oireitaan, minkäs lekuri sille muuta saattoi tehdä kun ottaa vastaanotolle ettei koko aula nyt kuule rouvan sairaskertomusta. Ei varmaan tartte sanoa, että mummo oli myös seurankipee ja siellä sitten vierähti reilu vartti kunnes tohtori vapautui. Tosin tohtorin piti sitten saattaa mummeli vielä röntgenaulaan... Mummo meinasi päästä kyllä viimeiselle matkalleen siinä kun vei mun vuoroni, ketutti erittäin ankarasti siinä istuksia järkyttävässä horkassa ja joka paikka kipeenä. Mummot sucks.

Ikärasisti

2011-03-20T11:46:00.003+02:00

Tulin äsken juurikin koiran kanssa tuolta ulkoota. Tarkoitus oli tehdä kunnon lenkki tuolla ihan mielettömän upeessa kevätsäässä ja ottaa vähän d-vitamiinia kun aurinko paistaa kuin kesällä konsanaan. Oli tarkoitus, joo. Ei toteutunut kun alkoi niin paljon ärsyttää, että meinasi kuminauha katketa päästä.

Koirani oli ns. kakkoshädällä tien vieresä. Minä vahdin vieressä, käsi minigrippipussissa valmiina taltioimaan tulokset ja kiikuttamaan ne lähimpään roskikseen. Niin eikös jostain parvekkeelta kuulu huuto: "Ne koiranpaskat kannetaan sitten mukana, siihen niitä ei jätetä!". Mä vilkaisin vaan ja annoin koiran tehdä rauhassa hommansa loppuun. Sillä vähän kesti, joten käänsin katseeni karjaisun suuntaan. Parvekkeella seisoi tiukan näköinen mummeli paplarit päässä, kädet puuskassa. Tuijottelin sitä hetken, mummo huuteli jotain epäselvää, ja huomasin koirani operaation suoritetuksi. Keräsin tulokset minigrippiin ja heilutin sitä mummolle ja virnistin samalla. Mummo huusi perään "tais olla eka kerta" tai jotain semmosta. Jäin miettiin, että eka kerta mistä ja suuntasin mettään hetkeksi rauhoittumaan. Meinasin järsiä koivunrunkoa ankarimpaan ketutukseeni, mutta maltoin sitten mieleni ja lähdin kotiappäin. KOstoksi kävelin mummelin pihan poikki ja toivoin, että Uuno nostaisi edes koipeaan, mutta ei nostanut.

Kiusa se oli silti, koska saman pihan poikki kävelystä olin just viikko sitten saanut huutia toiselta mummokaksikolta. Missään ei kielletä kävelyä pihan läpi, mutta mummokaksikko huusi mulle tosi vihaseen että "pihan läpi ei kuljeta, tämä on piha-alue eikä mikään yleinen tie". Sanoin kohteliaasti että "anteeksi, missään ei ollut kieltomerkkiä" johon mummot kuorossa: "Tuolla on merkki, tuolla on merkki ja tuolla on merki". En tiedä missä napeissa mummot oli, mutta yhtään ainutta merkkiä ei ollut rouvien käsien osoittamissa suunnissa. Kohautin olkiani ja jatkoin matkaani. Todettakoon, että ko. pihan poikki kulkeminen ei ole osaltani vähentynyt.

Eilen tuli siskolta kylästä ja ajelin kaupungissa. Pysähdyin liikennevaloihin vihreän pikkuauton taakse, joka kummastuksekseni pisti päälle vilkun kääntyäkseen oikealle. Kyseinen homma kummastutti sikäli, että sinne ei saanut kääntyä, koska kyseessä oli yksisuuntainen katu. Liikennevalojen kohdalla oli kääntyminen kielletty -merkki ja tien reunassa suuri kielletyn ajosuunnan merkki. Väläyttelin valoja ja lopulta painoin torvea, kun kuski edelleen vilkutteli oikealle. Mitä teki kuski? Nousi autostaan, minä avasin ikkunan ja kuulin kun kuski, päälle 65 v mies, huusi mulle: "Kyllä minä perkele autolla osaan ajaa!". Painui autoonsa ja kääntyi punaisia päin sinne yksisuuntaiselle. Hyvä ettei saanut taksia nokkaansa.

Asiakaspalveluduunia IT-alalla harjoittaessani olen monesti todennut, että haastavimpia asiakkaita on vanhukset. Toki ymmärrän sen, että on vaikea pysyä tekniikan kärryillä ja kaikemaailman adsl:t, kaapelimodeemit, kännykkädatat ja sun muut on vähän ongelmallisia ikäihmisille. Niinpä yritänkin aina puhua mahdollisimman suomea ja vältellä teknistä sanastoa kun asiakas on selvästi päälle kuudenkympin. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, ettei ne edes HALUA ymmärtää. Niiden mielestä asia on näin ja sillä pihvi, siinä ei neuvot eikä muut auta. Se mitä mä en käsitä, on että miksi ne sitten soittaa että kun meillä on tämmöinen ongelma, jos he ei kuitenkaan halua neuvoja tai apua??? Ja lähtökohta on aina se, että he ovat oikeessa ja me väärässä. Kaiken lisäksi me kusetetaan vanhuksia ihan huviksemme ja lypsetään rahaa ihan surutta heiltä. Heissä ei koskaan ole mitään vikaa. Palvelussa on. Ja tietokoneessa on. Ja kännykässä on. Ja laskutuksessa. Mutta heissä ei koskaan.

Toivoisin, että vanhukset edes joskus menis itseensä ja miettis, minkä takia niin monet niistä jää yksin eikä niiden sukulaiset pidä yhteyttä. Olisko peilissä vika, edes osaksi? Jos musta tulee joskus tommonen pikkusieluinen vanha mummo, jonka murheita on koiranpaskat tien vieressä, pihalla leikkivät lapset, pihan poikki kulkevat ulkopuoliset, rappukäytävän normaalit äänet, naapurin ruohonleikkurin kova meteli, kallis makkara, uusi informaatioteknologia jota en edes halua oppia ja se, että lapsenlapset on pelkkiä rahanahneita paskoja, niin mut saa lopettaa siinä vaiheessa. Kiitos.

Kotikutoinen wannabe-tuomari täällä terve.

2011-03-18T14:10:00.003+02:00

Semmosta tässä pohdin, että katotteko te Idolsia? Mä katon.
Tänä vuonna jopa tiiviimmin kuin aiempina vuosina, en tiedä miksi. Kaikki jaksot on tullut seurattua ja joskus jopa katsomosta sitten uudestaan. Mun mielestä se vaan on hyvää viihdettä =). Musaohjelmat on muutenkin jees ja nyt kun tuossa on vähän kehitetty tota formaattia "pehmeämpään" suuntaan niin se on ollut erittäin positiivinen asia. Ei ole pakko olla niin kamalan lyttäävä ja keksiä keksimällä negasanoja, jos niitä ei tarvita. Mutta toisaalta, ei tarvii sit turhaan kehuakaan liikoja.

Kukas on teidän suosikki? Mä tykkään noista kaikista pojista, mun mielestä ne on valovuoden lahjakkaampia kun yksikään noista tytöistä. Jopa se Jusu oli mun mielestä eri jees, joka eilen tippui, tosin ei sillä yhtä hyvä ääni ollut kun noilla muilla, mutta karismaa ja showmiestä monen muun puolestakin kyllä. Suosikki on ehkä silti toi Martti, se on niin perusäijä ja mieletön ääni. Se varmaan vetoaa monenlaiseen kuulijaan tavanomaisuudellaan. Vaatimaton ja semmonen nöyrä, oikeella tavalla. Se Ilpo on hemmetin lahjakas mutta emmätiä... onks se vähän leso? Ja Ali... on siinä kaverilla ääntä joo, mutta meniskö se nyt paremmin kuitenkin jossain tangokisoissa? Se on vähän turhan eleetön eikä anna itsestään kaikkea. Tosin eilinen Karjalan kunnailla sai mullakin ihokarvat pystyyn kun se oli ihan mieletön. Jerkka on kans tommonen perusäijä, mutta sit taas ehkä vähän liiankin vaatimaton. Tykkäsin siitä koelauluissa ihan sikana, mutta tuolla Peacockissa se ei jotenkin revittele samalla tavalla ja jää vähän pliisuks.

Inhokki sitten? Mä en edes kunnolla muista, ketä siellä on tyttöjä. Ne on kaikki jotenkin niin tusinatavaraa. Se Stina jää kyllä mieleen, mutta valitettavasti negatiivisella tavalla. Mä en vaan kestä kattella sen lavalla olemista ja "eläytymistä", en tiedä miksi, mutta musta se on teennäistä. Ketä muita siellä on? Se Henna, joo. Sillä on mun mielestä paras ääni noista neidoista, mutta siltäkin kaipais kyllä aika paljon enempi heittäytymistä ja revittelyä. Alkaa ärsyttää noi ranteet auki-kappaleet jo. Ai niin joo, ja Lotta. ARGH!!! Onhan se aidon iloinen ja positiivinen, mutta miksi se ei ota onkeensa niistä tuomareiden kommenteista ja tee jotain sille äänenkäytölleen???? Ja supersöpö se on kans, että ihan kiva sitä on kattella, mutta ei hemmetti, vähän jotain sordiinoa niihin kertosäkeistöihin, kiitos. Kuka se neljäs on???? Pakko luntata netistä.... Haaaa! Fatima! Sillä on kans ihana ääni ja ehkä se ois noista tytöistä se oikein idoli. Jalat maassa ja hyvä työnteon asenne. Mä odottelisin vielä semmosta kunnon meininkiä ton jatsipimputtelun jälkeen, niin nähtäis mihin sen ääni riittää. Luonnollinen ja silleen ihku. Miten mä nyt sen unohdin???

Noh, saapas nähdä kuinka käy ja kuka rupee idoliksi. Toivoisin, että Martti ei voittaisi, koska idols-karma näyttää seuraavan kaikkia voittajia. Että kakkoseks jäänyt pärjääkin paremmin loppuviimein. En vaan todellakaan tule koskaan käsittämään miksi ketussa se Anna Puu on niin suosittu???

Pullantuoksuinen äiti

2011-03-15T18:34:00.002+02:00

in your dreams!!!

Miten voikaan ihmisen saada raivon valtaan semmoinen asia kuin pullataikina?

Niin täydellinen kuin olenkin (ironiaa, jos joku ei tajua), niin kaapissani on aika iso luuranko. Se on oikein semmoinen iso ja ruma ranko. Minä, joka osaan vaihtaa autonrenkaan, lamput, öljyt, käyttää porakonetta, yhdistää hifilaitteita ja korjata vaikka mitä. Minä, joka teen ihan törkeen hyvää lasagnea (ainakin muutaman ihmisen mielestä), maailman parasta jauhelihakastiketta, sikahyvää meksikolaisruokaa ja kaikkea kanasta.
Minä.

Minä_en_perkele_osaa_leipoa_pullaa.

Tai siis osaan. Jos joku muu tekee sen helvetin taikinan.

Ei se kohoa. Ei sitten millään. Ei kuivahiivalla, ei tavan hiivalla. Ei emännän parhailla eikä toiseks parhailla jauhoilla. Ei kohoa, vaikka nesteen lämpötilan mittaisi lasten kylpyvesimittarilla, kun mun oma kädenlämpöisyys on mun mielestä joku 48 astetta niin ei auta luottaa siihen tietoon. Ei kohoa kananmunalla eikä ilman, ei niin, että voin sulattaa ja viilentää maidolla. Eikä niin, että voin vaivaa taikinan joukkoon. Eikä kohoa juoksevalla margariinillä, ei öljyllä eikä voilla. Ei kohoa, vaikka kohottais yön yli.
Kun se vaan EI kohoa.

Lopetin pullataikinayritykset virallisesti viime syksynä, kun kerta kaikkiaan ketutti kaksi ketuiksi mennyttä taikinaa. No eiköhän sitten naapurin, epäilemättä kymppiäiti, nainen ollut leiponut pullaa ja töistä kotiin tullessani, työäitimorkkiksissa, kymppiäitipuuskassa, päätin, että mä kans. Ei olis kannattanut. Nyt joutuu perhe syömään kivipullaa, koska ne ei kehtaa sanoa että ei hitto tämmöstä kukaan syö.

Tai sit menen naapuriin ja sanon, että tänne sitä pullaa ja sassiin. Mutta minä lopetin nyt, täysin virallisesti pullanleipomisen. Ja comebackia ei tule.

Ai kauheeta miten tää aika menee

2011-03-11T15:32:00.003+02:00

Miten tästä on muka taas niin kauan kun viimeks olen tätä päivittänyt?? Huhhuh!!!

Kuulumisia kai vois jotain raapustaa? Kiitos kysymästä, kuuluu hyvää. Tuossa käväisin haastateltavana ihan megasuperhypermielenkiintoiseen duuniin ja pääsinkin kahden "parhaan" joukkoon. Finaalissa otin sitten tappion, koska sillä toisella oli IT-alan koulutus ja mulla ei. Pah. Harmitti ehkä viisi sekuntia ja sitten totesin että jokin merkityshän se tälläkin on, etten tuota duunia saanut, joten life goes on ja tulevaisuus näyttää miksi duuni jäi sivu suun. Ja onhan mulla tämä ihkuinen aina-jopini, josta kyllä ihan tykkään. Vois mennä huonomminkin. Aika paljonkin, jos miettii vaikka noita japanialaisia, joita piinaa julmettu tsunami ja maanjäristys. Onneksi saan olla mä ja just täällä.

Kävin tsekkaamassa universumin parhaan keikan kuukausi takaperin. Kyseessä oli Jonna Geagean minikeikka Suistolla. Katsojia oli ihan inasen enempi kun Idolsin tuomareita, mutta meininki oli aivan ässä. Jäi muuten uukakkoset ja deeämmät konserttikokemuksina taakse. Jonna on niin ihku ja huippu ja yllättäen -se OSAA laulaa! =)

Siinähän ne, huippukohdat mun elämästä, hihhei =D. Tylsä elämäkö? No ei ole. Itse tykkään ihan kovasti, kun ei mitään hirmuista draamaa ole koko ajan käynnissä. Tää on oikein ihanaa tää tasaisen mahtava arki. Ja aurinkokin muistaa jo lämmittää niin mikäs tässä. Pieni mielialan vaihdos muutaman viikon takaisiin... =D

Ja mieltä piristää sekin, että oon taas saanut herätettyä henkiin tuon uinuneen opiskelumotivaationi. Varmaan johtuu siitä, että palaute on ollut positiivista ja törkeen vaikeesta enkun tentistä tuli vitonen ja samalla koko kurssista kaikkine töineen ja analyyseineen kanssa. Lisäksi olen ruvennut koulutusohjelmajohtajan lellikiksi ja herra on päättänyt antaa mulle kaikista tähän mennessä tehdyistä tehtävistä täydet. No, vielä on ärsyttävän pitkä kirjareferaatti ja johtamistyylien analysointi-essee arvioimatta, että ehtii se vielä vaihtaa lellikkiä. =) Mä olen ennenkin kehunut meidän k-ojohtajaa kun se on suonut mulle kauhean kasan hyväksilukuja, mutta älyää se näköjään hyvän päälle muutenkin... =D Vitsivitsi.

Ja hemmetin hyvä että koulumotivaatio heräsi nyt viimein, koska kevään lopuksi pitäis olla tehtynä ihan vaan "muutama" essee koskien sähköistä markkinointia ja mainontaa, viestinnän merkitystä ja johtamistaitoja. Sit päälle enkun ja ruotsin tentit ja esseet ja markkinointikirjeet. Ja pari analyysiä omasta oppimisprosessista ja kehittymisestä. Ja kirjareferaatti. Ja englanninkielinen tentti tuote- ja palvelumarkkinoinnista. Oliks vielä jotain...Niin joo, yrityspresentaatio, tottahan toki nyt semmoinen kerran vuoteen pitää tehdä. Ja jos sitten tota opinnäytetyötäkin alkais jo pikkuhiljaa luonnostella.

Saatan siis nauttia ansaitusta kesälomastani kouluhommista jahka se koittaa. Ja ens vuonna ei sit olekaan kun pari hassua kurssia jäljellä ja pääsen painimaan sen opinnäytetyön kanssa. Aihekin olisi ja mielenkiintoinen semmoinen, joten oikeastaan en malta edes odottaa että pääsen virittelemään sitä. Ihme hommaa. Peruskoulukin mun ois kannattanut selvästi käydä vasta näin kolmekymppisenä, niin ois ehkä jäänyt jotain sieltä mieleenkin...

Mut hei kuulkaa, nyt mä painelen hakemaan mun ooppelini huollosta tosta doonipaikan takapihalta (kauheen näppärää, vein sinne avaimet, ja kundit vaihtoi kärryyn öljyt ja muut tällee työpäivän aikana) ja lähen sit noukkiin neitejä.

Mahtista viikendiä kaikille!!!

Mä oon kummitäti

2011-02-24T15:29:00.002+02:00

No se ei sinänsä ole mitään uutta. Mutta se on, että kummilapsia tuli kerralla kaksi ja ne on karvaisia. =D Sisareni japaninpystykorvapariskunta (hirvee sana) sai viime yönä kaksi pikkasta koiranalkua ja systeri päätti että mä olen sit niiden kummitäti. Hih. No, kukaan ei ole koskaan erehtynyt sanomaan musta tai siskostani että harvinaisen tervepäisiä nuo Koskelan sisarukset... =D
Pakko mennä kattoo niitä palleroita heti tänään, iskeköön penskakuume tai ei. Meen heti töistä ja sit suoraan jumpalle. Saatanpa räpsiä muutaman foton niistä kersoista ja laittaa tännekin, jos niiden äitikoira antaa luvan ;).

Vauvoista tuli mieleen että ympäristö on taas täynnä pystymahaisia tätejä ja pieniä palleroita. Varsinkin tyttöpalleroita. Lähipiiriin on kahden kuukauden sisällä syntynyt neljä tyttövauvaa. Meidänkin neideistä tuli isosiskoja, kun isänsä sai vaimoineen pienen rinsessan. On se vaan ammattimies toi eksä kun pelkkiä tyttöjä tekee. =D Isosiskous ei ainakaan toistaiseksi ole meidän arkeen vaikuttanut yhtään millään tavalla. Jos en tietäisi tapahtuneesta niin ei ainakaan tyttöjen käytöksestä voisi päätellä, että jotakin isoa on tapahtunut. Muijat on ihan samanlaisia kun aina ennenkin. Iskeeköhän se joku mustis tai joku muu möksmöksmurjotus sitten jälkijunassa vai onko ne jo sen verta isoja, ettei sellasta tulekaan. Saapa nähdä.

Taas on tässä saanut vastata muutamiin uteluihin, että koskas teille tulee niitä yhteisiä pikkuihmisiä. Koska en jaksa alkaa selittää kaikille syitä ja seurauksia ja jossittelemaan ja mutkuttelemaan niin kaikki on saaneet tyytyä vastaukseen että "no sellaista ihmettä ei ihan heti ole näkymissä". Lauseen voi ymmärtää jokainen miten tykkää mutta viksumpi voi päätellä hiukan enempikin. Ja vielä viksumpi jättää lisäkysymykset sikseen.

Mulla alkaa työpäivä oleen lopuillaan joten painelen sinne systerilään ja sit koklaileen millaista on fitball. Olin maanantaina eka kertaa Les Mills bodyvive -tunnilla ja olipas se mukava uusi kokemus. Pakko mennä uudestaankin.

Palataan taas!

Koirakuulumisia

2011-02-16T17:41:00.004+02:00

Laitan nyt sitten kuvia. Uunosta. Kun huomasin eilen töissä että onhan se pirkales kasvanut =). Työkaveri otti kuvia siitä kun se oli ihan vaavi ja käväisin silloin ex-työpaikalla näyttämässä hurttaa. Onhan se muuttunut ja hurjasti!

Maastoutuu kivasti mattoon, eikö?

Karvanaama

Pompulakokeilu, ei oikein syttynyt toi meidän koira tähän vaikka näkikin enempi. Tai ehkä just siks.

Unski on ehkä maailman paras koira. Se tottelee hyvin, ei tee pahojaan eikä pissi sisälle. On seurallinen, mutta viihtyy omissakin touhuissaan. Tykkää olla sylissä, muttei nuku vieressä. Komentaa Jamppaa muttei mua =). Vaikka se ois vapaanakin, niin aivan hyvin voin luottaa että hurtta tottelee tänne-käskyä. Ja istu, kieri, anna tassu ja maahan.... Tanssiminen on vielä harjoittelun alla =) =).

On se kiva se Uuno, puoli vuotta vanha <3

Huomenna aamusta pikavisiitti Hyvinkäälle. Saas nähdä kuinka akan käy.... Pitäkää peukkuja. ;)

Juttuja

2011-02-08T15:13:00.002+02:00

Niin justiin. Kun ei oikeastaan ole mitään asiaa -vieläkään. Ne kuvatkin yhä vain odottelee kompuutterille siirtoa... =D Ei vaan. Tässä on ollut kaikenlaista ja seliseli...
Kouluhommat on pitäneet kiireisenä. On meinaan jotenkin tuon laiskan syksyn aikana kertynyt tuota kirjallista hommaa melkoisen kivasti ja kurssien viimeiset arviointipäivät lähestyy. Huhhuijjaaa.. Vielä olis pari tenttikirjaakin tossa työn alla, tentti on onneks vasta huhtikuussa. Ehkä mä saan ne kahlattua siihen mennessä. Toisesta tarttis tehdä referaattikin, sen kanssa voi tulla kiire. Sen pitäis olla valmis tämän kuun loppuun mutta jotenkin ei ole motivaatio riittänyt kirjan lukemiseen kokonaan vielä. Tekosyynä väitän, että syynä on tuo toinen kotimainen, jolla se on kirjoitettu. Ei vaan millään suju toi lukeminen väärällä kielellä niin topakasti kuin kotimaaksi. Lisäks tässä on semmosta muutakin kirjallista teksaa ollut, mutta siitä ehkä kerrottakoon joskus isona, jos on mitään kerrottavaa.

Ja tietty tää töihin paluu on taas tämmöstä. Takkuamista. Siellä kotona oli niin kauheen kiva vaan lusmuilla. Kiva se on ihmisten kanssa olla ja töitä tehdä ja työ sinänsä on ihan jees, mutta keho ja mieli ei meinaa millään suostua kellon kahleisiin. Päivät vaan paukkuu ohi, eikä mitään ehdi tehdä. Ärsyttävää! Saa nähdä tuleeko kuvioon vielä muutos tässä jonakin päivänä... saapas nähdä. Siitäkin lisää sitten mikäli jotakin on kerrottavaa.

Mitäs vielä olis tämmöstä turhaa lätinää. Ei mitään. Se on moro. Kattellaan sitten keväämmällä (kun toi helvetinperkeleensaatanan lumikin on sulanut) kun on enempi asiaa.

Laiskuus vaivaa

2011-01-27T11:00:00.002+02:00

En ole sitten edellisen avautumisen jälkeen näköjään jaksanut tätäkään päivittää, oho... No ei tässä mitään ole tapahtunutkaan kyllä. =)

Jos niistä lomakuulumisista kertoilis jotakin. Kuvia ei vieläkään ole kun ne on Jampan puhelimessa ja jotenkin hirveeeen vaikee siirtää koneelle... =D

No juu. Siis olimme Inglesissä, tuolla Kanarian armoitetulla suurella saarella. Eipä ollut isot odotukset, kun tiedettiin, että kunnon turistihelvettihän siellä odottaa. Pääasia oli vaan saada vähäsen valohoitoa ja lämpöä. Ja siinä onnistuttiin, which is great. Mä jopa rusketuin, yleensä saan olla vaikka kuinka ja kauan auringossa ennenkuin mun hidas hämäläinen nahkani päättää palaako se vai ruskettuuko se. Ekat kolme päivää me käveltiin. Ei pitäisi yllättää niitä, ketkä meidät tuntee. Ollaan ihan ihme kävelijöitä. Lähetään vaan liikkeelle ja sit tyyliin "Mitäs tuolla on...?" "Mennääs kattoon vähän tonnekin". Ja ennenkun huomataankaan, ollaan aivan sairaan kaukana hotellista. Semmonen viitisenkymmentä kilsaa tuli talsittua kolmessa päivässä... =D

Eka päivänä talsittiin Maspalomasiin kattoon kavereita, jotka lomaili siellä. Sieltä sitten mutkien kautta takasin. Toka päivä vaellettiin sitten Bahia Feliziin. Kolmospäivänä oli koivet jo aivan kipeinä siitä talsimisesta, että piti vaan rauhassa kävellä vähän kattoo rantaa ja dyynejä. Jea rait. Vissiin semmonen viis tuntia käveltiin ja kyllä niitä kilsojakin kertyi... Puhumattakaan kävelemisen raskaudesta, kun siellä lentohiekassa koittaa rämpiä... HUH!

Sitten vuokrattiin pirssi alle ja lähettiin vähän ajeleen. Ajettiin Puerto Ricoon ja siitä sitten rantaa pitkin etiäppäin vuorille. Mulle iski joku ihme mahatauti siellä vuoristotiellä ja Jamppa sai sitten parkkeerata keskelle kapeaa polkua että rouva pääsi vatsantyhjennykselle. Älkää vaan kysykö, mitä on vuoriston ja Las Palmasin välissä, en pysty meinaan kertoon. Nuokuin ja podin koko matkan sinne Palmasiin... Bahia Felizissä olo oli jo ihan kohtalainen ja käytiin vähän kattelemassa onko siellä paikat muuttuneet kahdeksassa vuodessa. Eipä juuri!

Onneks olo helpottui seuraavaks päiväks ja päätettiin lähtee ajelemaan keskelle saarta, kun kerran ympäri jo ajettiin. Ajeltiin semmosta siksakkia, että varmana nähtiin kaikki, mitä Gran Canarian keskellä vaan on =). Käytiin luolakylää kattelemassa. Siellä ihmiset on rakentaneet asuntonsa vuoren sisälle, luoliin. Aika erikoinen paikka! Ajeltiin sitten Terorin kylään syöpöttelemään ja sitä kokemusta ei kyllä voi kehua... Raakaa kanaa ja silleen... Ihme ettei olla tämän sairaampia =D

Autonvuokraus olis riittänyt kahdeksi päiväksi, koska kolmas autopäivä meni vähän käsille. Ei vaan enää ollut mestoja, minne ajella! Ajettiin kahtena ekana päivänä nelisen sataa kilsaa ja siinä se saari sit oikeestaan olikin. Niinpä kolmas päivä me vaan kruisailtiin pitkin ja poikin rantaseutuja. Kivaa oli kyllä sekin ja ihan hienoja mestoja.

Nyt voi sanoo hyvällä omalla tunnolla, että se saari on nyt nähty eikä ole oikeastaan tarvetta mennä takaisin. Niitä kännituristeja oli kyllä ihan kaikenmaalaisia, mutta niitä enemmän rasitti se, että saari on niin "päälle liimattu". Siellä ei ole mitään autenttista nähtävää, vaan kaikki on rakennettu turisteja silmällä pitäen. Kyllähän siellä varmaan muksujen kanssa ihan mukavaa on, mutta kun me ei olla mitään rannalla makaajia tai altailla lutraajia niin meille siellä oli vähän köyhä toi tarjonta. Tällä reissullakaan mä en edes kastellut varpaitani hotellin uima-altaassa enkä käynyt meressäkään kuin hiukan kävelemässä ihan rantavedessä. Ja kun ei kuitenkaan jakseta klubbaillakaan. (Okei, käytiin me Club Pachassa kattomassa kuinka porhot venäläiset vetää sampanjaa mutta ei siellä ollut yhtään niin hyvä meininki kuin Palma Novassa Mallorcalla.)

Eli meitä tuskin vastaisuudessa tullaan Inglesissä näkemään, eiköhän me pysytellä siellä Mallorcalla. Taikka sitten appivanhempien kiusana Kyproksella. =)

KAIKILLA on aikaa liikkua!

2011-01-19T21:52:00.005+02:00

Tiedätte varmaan nuo personal treinerit, hyvinvointivalmentajat, liikuntafriikit ja muut sisäiset sankarit. Hyvä. Sitten te tiedätte, kuinka ne aina muistaa selvittää että liikunnan harrastamiseen on kaikilla, ihan jokaisella varmasti aikaa. Että kyseessä on vaan järjestelykysymys, ajankäyttö vaatii silloin uudestaan rukkaamista jos ei joka päivä vähintään puolta tuntia liikene liikkumiselle. Koska KAIKILLA ON AIKAA LIIKKUA, jumalauta.

KYYYL! Hei oikeesti, kumarretaan ja annetaan isot aplodit noille suurille liikkujille, tämän maailmamme todellisille sankareille.

Hekin heräävät klo 5.30 jotta perhe saa aamupalaa, ehtivät suihkuun, kampaavat lettinsä ja maalaavat naamansa.
Hekin ajavat varmasti sinne 8-16 tai 9-17 duuniinsa naapurikaupunkiin aamuruuhkassa, kun ensin ovat vieneet pienet muksut tarhaan ja isommat kouluun. Tai vaikka vaan yhden. Ovat naimisissa sellaisen miehen/naisen kanssa, jolla on uraputki, rankka duuni tai muuten vaan pitkät päivät poissa himasta.
Kyllä. Hekin käyvät töiden jälkeen kaupassa, ostamassa terveysruokaa, siinä neljän-viiden ruuhkassa, silleen suitsaitsukkelaa.
Laittavat perheelle ruokaa, siinähän nyt ei heiltä koskaan kulu varttia kauempaa. Pesevät pyykkiä, vahtivat kuivausrumpua ja sitten laittavat mukeloille iltapalaa. Iltapesu, pusu, hali ja guudnait kersoille.
Tiskit ulos koneesta, uudet sisään, rätti käteen ja pöydän pyyhkiminen. Kyllä. Myös nuo suuret liikunnan ihmelapset tekevät kaiken tämän.
He myös vievät kahdeksan kertaa lapsille vettä, pahanunen karkoitusta, pissattamista.
Tässä vaiheessa he katsovat kelloa. Sisäistä tai seinällä olevaa.

Ja sitten vaan.... LIIKKUMAAN! Koska sitten on sitä AIKAA liikkua! Ja tottakai sitä nyt jaksaa sen puoli tuntia vähintään hei kuntoaan kohottaa tuommoisen päivän jälkeen. Piece of Cake!

Valinnan varaakin on siihen aikaan kyllä niin paljon ettei sitä oikein tiedä minne menis intoa puhkuen. Meniskö zumbailemaan, ottaisko pienen kuntonyrkkeilymatsin, vai kenties ehkä pumpiin nostelemaan tankoa virkeän ohjaajan innostavassa alaisuudessa.

KYYYLLL....

Vai meniskö sittenkin ihan vaan sohvalle edes sekunniks katsomaan mitään näkemättömin silmin vähän Top Chefiä ennenkun on pakko mennä nukkumaan.....

Mä sitten NIIIIN kadehdin teitä sisäisiä liikuntasankareita aivan törkeesti että jaksatte. Hauskaa liikuntahetkeä teille, minä menen sohvalle.

"Ei voida tehdä mitään kun ei ole sattunut mitään"

2011-01-06T11:49:00.002+02:00

Tunnistaako joku joskus kuulleensa ko. lauseen?

Joskus tuntuu, että tämän auvoisen Suomenmaamme virkavallan kädet on hiukan liian sidottu. Monessa asiassa. Virkavirhesyyte kun napsahtaa kovin kovin helposti. Ajatellaanpa vaikka perheen äitiä, jonka mies käyttäytyy aggressiivisesti. Ei lyö eikä tuupi, mutta haukkuu, uhkailee ja alistaa henkisesti. Äiti epäilee, että seuraava vaihe on päälle käyminen. Äiti ilmoittaa poliisille ja pyytää apua. Ja kuulee otsikonmukaisen lauseen.
Tai hullu ex-puoliso käy kolkuttelemassa ulko-ovea ja syytää tappouhkailuja minkä ehtii, pyrkii väkisin sisään ja lähettää sanansaattajan kertomaan aikeistaan. Pelästynyt, unettomia öitä viettävä nainen/mies ilmoittaa poliisille. Ja kuulee otsikon mukaisen lauseen.
Teinipoika uhataan hakata koulussa koska ei suostu antamaan rahaa uhkailijoilleen. Hän ilmoittaa uhkauksesta poliisille. Ja kuulee taas tuon saman lauseen.
Tai vanhemmat pelkäävät lapsensa puolesta. Tietävät, että puoliso on väkivaltainen mutta lapsi ei myönnä sanallakaan tällaista. Vanhemmat ilmoittavat poliisille. Ja mitähän heille sanotaankaan...?
Sama vaikkapa vaarallisissa risteyksissä, joihin kansalaisadressilla kerätään nimiä liikennevalojen puolesta. Mutta kun ei ole mitään peltikolaria vakavampaa sattunut niin ei voida tehdä mitään.

Miksi pitää sattua jotakin vakavampaa ennenkuin siihen voidaan puuttua? Missä on ennaltaehkäisevä toiminta??? Lastensuojelu ja sossut on kyllä oven takana heti kun joku vittumainen naapuri kiusallaan tekee väärän ilmoituksen että lapsia varmaan hyväksikäytetään tai lyödään. Sossuthan sieltä sisälle pukkaa ja sanoo "että me tehdään vaan työtämme, tämä on tällainen tarkastuskäynti, ennaltaehkäisevää, tiedäthän". Hyvä, että edes joku tekee ennaltaehkäisevää työtä.... Miksi sitten aikuisia ei suojella???????????

Mitä ihminen voi tehdä? Ottaa oikeuden toimia ennaltaehkäisevästi omiin käsiinsä tai jäädä odottamaan että jotain sattuu. Varsin moni jää odottamaan. Ja kun jotain sattuu, pääsee pahimmassa tapauksessa koristamaan väkivaltaisen kuoleman kohdanneiden tilastoa. Jos ei odota vaan katsoo, että uhkailija saa sitä mitä tilasi, saattaa päätyä veden ja leivän ääreen itse tai ainakin saada merkinnän hätävarjelun liioittelusta. Reilua eikö vaan?

Tässä maassa poliisit ei saa tehdä työtänsä, tiedättehän, to serve and to protect. Heillä ei ole sellaista oikeutta kuin itsepuolustus; siitä pääsee välittömästi tutkintaan virka-aseman väärinkäytöstä. Heillä ei ole oikeutta auttaa uhreja ennenkuin mitään tapahtuu, koska kenenkään vapautta ei voida riistää ilman pirun hyviä perusteita. Lähestymiskieltoa ei voida määrätä, ennenkuin jotain on konkreettisesti tapahtunut. Tiedän monia poliiseja, joita ahdistaa tehdä työtänsä, kun sitä ei voi tehdä kunnolla. He tietävät, että heille ilmoituksen tehnyt, kauhuissaan oleva perheenäiti, ei välttämättä näe ensi kesää. Oikeudentaju sanoo, että kusipäinen ex-puoliso pitäisi pistää rautoihin, tai vielä mieluummin hautaan, mutta Suomen laki ei salli sellaista. Ei käy kateeksi kyttiäkään.

Mutta on se vaan lottovoitto syntyä Suomeen. Niin kauan sinä tai kukaan läheisesi ei erehdy rakastumaan kehenkään narsistiin.

Lämpöä kaipaa ruumis ja mieli

2011-01-05T22:19:00.002+02:00

Tai ehkä lämpöäkin enemmän valoa. Tuntuu että sisuskalut mätänee ja kuihtuu tälleen talvella. Ei sitä muuten osaa selittää. Kaikki tuntuu kauhean paljon vaikeemmalta ja hankalammalta, pikkuasiatkin on ylipääsemättömän vaikeita hoitaa. Hermot on kireemmällä ja muutenkin ärsyttää. Pimeän päälle vielä kylmyys niin ei ole ihme, että Suomessa otetaan itseltä henki niin höllästi. Sata kiloa vaatteita päällä ja silti vil(ja t)uttaa.

Ainoa lääke tähän ärsytykseen ja pahaan oloon on pako maasta. Edes hetkeks. Me häippästään ensi viikoks Kanarialle, vanhaan kunnon turistihelvetti-Inglesiin. AIVAN sama, vaikka jokaikinen vastaantulija olis känninen suomalainen, kunhan on lämmin ja valoisaa! Lähtö tuli aika nopealla temmolla vastaan, muutaman sattumuksen kautta, ja kun saatiin työasiat ja elukoiden hoidot järjestymään niin mikäs siinä lähtiessä. Ihan vielä en ole sisäistänyt tätä kunnolla, että lauantaisen (t)yövuoron jälkeen fiuuuuuh. L-O-M-A!!! Tarttee muistaa soittaa tohtorille huomenna ja vinkua uusi, mieluummin tehokkaampi resepti lentoahdistukseen. Kumma juttu, ettei edes polttava tarve päästä pois tästä jäisestä helvetistä kumoa yltiöpaniikkia, mikä koittaa kun ajattelenkin lentämistä. Nytkin on kädet hiestä märät, varmana on näppis kohta jumissa...

Jeps. Ei mulla muuta. Kattellaan saanko ikinä mitään lomakuvia tänne, koitan kuitenki saada yhteen postaukseen sekä Kyproksen että tämän reissun.

Adios!

Uuden vuoden miettimisiä

2011-01-03T13:03:00.002+02:00

Se olis niinkuin viimeinen viikko lomailua käynnissä. Ehkä. Jos hyvin käy niin saan vielä toisenkin viikon jatkoaikaa, mutta kaikki riippuu pomosta. Tässä olis vielä pari muuttujaa mut pidetään peukkuja. Kattellaan sitten lisää tästä aiheesta.

Mulla on taas tämä mun perinteinen ihkuihana naamatulehdus iskenyt viime yönä oikein huolella. Ei nääs noi rauhaset toimi turpavärkin alueella niinkuin muilla ja otsaonteloiden puuttuminen aiheuttaa myös kaikenlaista pientä kivaa. Nyt on puoli turpaa aivan turvoksissa ja kevyttä kuumeilua. Buranakuurin aloitin jo viimeviikolla kun ekat oireet alkoi ja ne helpottikin. Nyt sain avata toisen paketin. Jes. Maha tykkää!

Enempää en tästä aiheesta kehtaa kitistä, sillä tää on todella pientä verrattuna parin ystävän kipuiluihin ja sairastamiseen jolle ei loppua tunnu näkyvän. Olen niin mielettömän pahoillani heidän puolesta, kun kipu ja sairaudet estää normaalin elämän ja vaikeuttaa kaikkea. Ihan hirvittävää ja tiedän erittäin hyvin mitä se on. Epävarmuus lienee se pahin asia.

Uusi vuosi meni erittäin rauhallisesti ja parin siiderin voimin Nokialla. Heitin raviväen Teivoon sitten lauantaina ja visiteerasin serkullani Tampereella pois tullessani. Uuno oli aivan mehuissaan kun sai uuden kaverin serkun ihanasta Bichon Frisestä Roopesta. Siellä ne riehui kuin hullut. Uuno toipuu edelleen raskaasta uudesta vuodesta kun joka paikassa oli koiria =). Pommeja se ei pelännyt yhtään pätkää, katteli vaan ihmeissään kun pamahteli ja leimusi. Reipas poika! On se muutenkin ihan ihme koira, ei sitä nelikuiseksi arvaisi millään. Tottelee kun olisi paremminkin opetettu. =)

Nyt menen keittelemään Annille kahveja, näytti just ajavan pihaan. Palataan taas!

Helpottihan se. =)

2010-12-25T13:13:00.003+02:00

Joulu on ohi ny. Henk. koht nämä joulupäivät on vaan "vapaapäiviä", ei sen kummempia joulun fiiliksiä ole näissä päivissä. Jouluruoat, ne vähäisetkin, tökkii jo nyt ja haaveilen, että huomenna saan sitten pizzaa. Ja siis meillä on syöty "jouluruokia" vain eilen ja kohta tänään. Palapaistin rippeet katoaa tuulen suojaan jahka lanttuloora on lämmennyt. Ihan jees.

Lapsista on tullut isoja. Aattona ei kumpikaan kysellyt, "koska se pukki oikein tulee". Incan Sveitsin kummi Heidi kera Fabio-miehensä oli joulupukkia huomattavasti odotetumpi vieras ja kun ne saapui oli riemu suunnaton =). Siltikään ei ne riehuneet eikä toheloineet. Itse asiassa eilinen taisi olla viikon rauhallisimmin sujunut päivä. Oho!

Inca sanoi että miksi ei tunnu yhtään joululta. Äitinä kouraisi hiukkasen sydänalaa, että olisinko voinut olla enempi jouluinen jotta lapselle jäisi lämmin muisto tästäkin joulusta. Mutta ehkä kymmenvuotias jo osaa lukea, että äiskää ei oikeasti joulu kiinnosta pätkän vertaa. Vaikka kuinka teeskentelisin. Inca hoksas itsekin, että ehkä vaan ei enää joulu jännitä niinkuin aiempina vuosina ja siksi ei ole samanlaista joulun odottavaa fiilistä.

Mentiin vaarille pukkia odottelemaan. Siellä oli meininkiä kun Minna tyttärineen oli siellä myös. Kiltisti silti kaikki oli, vaikka pukin tulo pelottikin. Lopulta pukki saapui! Laulettiin tip-tap ja saatiin paketteja. Lapsille olis riittänyt ne kaksi, mitkä saivat. Tuntui jotenkin pöljältä tulla kotiin ja kaivaa kellarista monta rapisevaa jättisäkkiä lisää paketteja. Teki mieli viedä ne pelastusarmeijalle, enemmän tarvitseville. Lasten ilmeet oli toki näkemisen arvoiset, he kun luuli oikeasti, että lahjoja oli kaksi/lapsi. Minkä takia niitä joka vuosi kertyy niin pirusti kuitenkin? Paketeista paljastui paljon Legoja, hurjasti kirjoja, ihania vaatteita, pelejä ja kaikkea muuta mukavaa. Kaikki varmasti toivottuja! Äiskäkin sai muutaman paketin, vaikken niistä niin välitäkään. Oli se silti kiva avata pussukka, joka oli täynnä Dr. Hauschkan kosmetiikkaa -ihana Äiti! <3. Jamppakin taisi ihan tykätä paketeistaan =).

Tytöt lähtee tänään isällleen, Jamppa töihin ja minä.... saas nähdä nyt =).

Ihkuja pyhiä kaikille!

Kolme yötä jouluun on

2010-12-22T15:23:00.004+02:00

vai kaksiko niitä nyt enää on?
Hitto, eihän tässä enää laskuissa pysy, kun aika juoksee kuin kovempikin heppa. Mitään jouluressiä en myönnä hankkineeni, paketit on hyvissä ajoin haalittu, suurin osa toimitettukin ja huomenna loput. Tontut kurkkii ikkunoissa kolmatta viikkoa, jouluverhot vetäisin ikkunoihin ja liinat pöytiin heti jo kun muutettiin. Oikeestaan mitään jouluruokia meillä ei syö kukaan, joten ne oli helposti hoidettu. Kinkku jääköön tänäkin vuonna kauppaan, perunalaatikon väkerrän huomenna imeltymään ja lanttulaatikon teki teidän äiti sieltä Saarioisilta. Palapaisti oli miesreppanan ainoa toive jouluruuista, joten sen pistän huomenna marinoitumaan kera punaviinin ja mausteiden ja sitten hauduttelen aattona mureaksi. Rosollia muistin sittenkin ostaa, vaikka musta se ei kyllä millään tavalla täytä salaatin vaatimuksia. Varmaan punajuurikermaa vatkaan sen kaveriks, jos muistan, jouluaattona. Piparit on leivottu ja koristeltu, vissiin myös syöty. Varalle ostin piparipaketin kaupasta. Tänään vielä nuo joulutortut (jep, oikein arvattu. Parasta taikinaa Myllyltä ja valmisluumuhilloa. =)) uuniin. Äsken sain joulusiivon (45 min) tehtyä ja nyt on glögintuoksuiset kynttilät tuomassa joulunkäryä kämppään. Kohta kasaan tuon tekokuusen jonka tytöt saa sit koristella. Vähäx oon tehokas, mitä!

Aatto vietellään ihan kotona, Jampallakin on eka jouluaatto vapaata sitten kylpylän aukeamisen. Iltapäivästä lähdetään ex-appilaan kattomaan josko pukki poikkeaisi kylään. Hiukan on ihmiset ihmetelleet meidän joulunviettoa, ilmeisesti ei ole kovin yleistä, että joulua vietetään ex-miehen perheen kanssa... Huomautettakoon, että ex-mies ei sentään ole paikalla, vaikka eipä se meitä haittaisi vaikka olisikin. =D
Tytöt lähtee sit isälleen joulupäivänä ja Jamppakin menee töihin. Minä vietän rauhallista jouluiltaa omassa seurassani, kuunnellen mahdollisesti Jonna Geageaa. (Joka on aivan superhuippu. Kerrankin joku joka laulaa asioista niinkuin ne on, häpeilemättä. Sais ottaa kaikenmaailman jennivartiaiset ja chisut ja jiput oppia.)

Töistä puheenollen. Loppui nämä mun joutomiehen päivätkin. Tehdään Jaanan kans comeback Ainalle tammikuun alusta. Määräaikainen soppari, mikä käy kyllä mulle. Hyvä juttu, kaiehkämahdollisesti.

Mutta nyt menen ihmettelemään tekokuusen pystyttämistä kera pulkkamäestä kotiutuneiden lasten.

Toivoo Tiia

Syvissä vesissä

2010-12-09T22:07:00.003+02:00

Jos vaihteeksi kirjoittaisi ihan asiaa.

Tässä uudessa kodissa ollaan saatu seurata melko läheltä pakolaisperheen elämää. Asuvat nimittäin viereisessä asunnossa. Ja on tullut pohdittua sitäkin asiaa, pakolaisuutta, uudelta kantilta.

Meille tänne Turenkiin otettiin kaksi pakolaisperhettä Kongosta. Naapurin perhe on asunut viimeisen reilun vuosikymmenen pakolaisleirillä, jossa myös perheen lapset ovat syntyneet. Turenkilaisille jaettiin asiasta oikein tiedotteet, että nyt ne sitten tulee. Päiväkodissa ja kouluissa nostettiin musta kissa pöydälle oikein urakalla. Turengin ensimmäiset pakolaiset. Suurtapahtuma. On tietenkin hyvä, että asioista keskustellaan avoimesti ja varsinkin lapsille kerrotaan tarkasti mikä on jutun juoni. Mutta jotenkin silti kalskahtaa korvaan muutamia asioita, mitkä on ehkä koulussa tai päiväkodissa (tai kaupantädiltä, äidiltä, isältä, kaverin vanhemmilta jne) lipsahtaneet puolivahingossa ja mitkä on omiaan ruokkimaan rasismia. Lapset kun luonnostaan suhtautuu uusiin asioihin melko joviaalisti, jos vaan me aikuiset ei päästäis aina sörkkimään siihen väliin omine ajatuksinemme ja pelkoinemme.

Kongolaiset. Savolaiset. Hämäläiset. Karjalaiset. Mikä ei kuulu joukkoon? Onko Kongolainen sukunimi? Käsittääkseni heidän ovessaan lukee jotakin muuta, mutta yhtä hyvin siinä voisi lukea Kongolainen. Olisiko kaiku yhtä neutraali, kuin esimerkiksi Lappalaisessa? Tai Ruotsalaisessa?

On varmasti hienoa tulla Suomeen ja nähdä, että lapset saavat käydä koulua, harrastaa, voi ostaa tuoretta ruokaa, jonka voi kypsentää uunissa avotulen sijaan. Voi käydä suihkussa, voi juoda hanasta. Voi pestä koneessa pyykkiä tai tiskit. Voi LUTRATA. Voi katsella maailmaa vapaasti, elää vapaasti. Vai voiko?

Minkälainen vankila on kieli? On vaikea unohtaa kongolaisäidin ahdistunutta ilmettä rappukäytävässä, kun häneltä oli katkennut korko ja hän oli kaatunut pieni vauva sylissään. Vauva itki paniikissa maassa, isommat lapset olivat hädissään vieressä. Äitiä sattui päähän ja polveen eikä saanut shokiltaan nostettua vauvaa. Nostin vauvan ja yritin rauhoitella, taisi pieni pelästyä meikäläistä vielä kauheammin. Istuin äidin viereen ja taputtelin rauhoittavasti olkapäätä. Äiti katsoi mua ja olisi kauheasti halunnut sanoa jotakin. Mutta millä kielellä? Osoitin vauvan otsassa olevaa kuhmun alkua ja sanoin vaan "doctor". Äiti nyökkäsi ja osoitti korkoaan. Olisin kovin kovin mielelläni halunnut kysyä, onko hänellä toisia talvikenkiä, mutta millä kielellä? Autoin isommille lapsille talvitakit päälle ja nostin äidin ylös rapulta. Pidin vauvaa kun äiti kävi hakemassa onneksi uudet kengät jalkaansa. Äiti sanoi: kiitos kiitos kiitos. Näytin koiraa ja ulko-ovea, hymyilin ja huiskautin kättä. Kai ne tärkeimmät tuli kommunikoitua, mutta silti. Olisin halunnut kysyä, tarvitseeko hän apua lääkärin varaamisessa tai lasten hoitamisessa lääkärin ajaksi. Mutta millä pirun kielellä?

Minkälainen vapaus on täällä? Ei yhteistä kieltä paikallisten kanssa. Ei tuttuja elintarvikkeita. Kaikki kodinkoneet täysin vieraita, ihmisistä puhumattakaan. Kukaan ei edes yritä olla ystävällinen, tarhan pihallakin virtaset kiirehtivät äkkiä autoilleen, vaikka kongolaisäiti toivottaa "uomenta". On toki kaikenlaista kuntouttavaa ja sopeuttavaa, suomenkielen kursseja, toisiin tutustumista, verkonkutomista. Mutta ei ole sukulaisia, ei ystäviä, ei harrastuksia. On vaan perkeleen kylmä, lunta, pimeää. Eri uskonto, eri rituaalit, eri juhlat. Erilaiset etiketit kaikkeen, erilaiset tavat ja tottumukset. Pitääkö ulkovaatteet pukea jo sisällä? Pitääkö ulkokengät ottaa pois jo ennen rappukäytävää? Mihin kengistä sulava lumi menee? Saako kaupassa olevaan koriin tosiaan kerätä tavaraa? Miksi postiluukusta kolisee kaikenlaista paperijätettä pyytämättä?

Lisäksi on katkeria kanssakuntalaisia, jotka kohdistavat pakolaispolitiikkavihansa heihin. Tuskin he kuitenkaan pyysivät vastaremontoitua asuntoa, tukihenkilöä, helsinkiläistä tulkkia, puhumattakaan taksiseteleistä, uusista kodinkoneista. Heille olisi varmasti riittänyt pienempikin, huonompikuntoinen asunto, käytetyt kodinkoneet ja vaatteet ja lelut. Kukaan ei halua edes kysyä heiltä vaan tuudittautuvat siihen ajatukseen, että he itse ovat päättäneet, mitä kunnan tai Suomen pakolaispolitiikka sanelee.

Pitää olla kiitollinen, heille sanotaan. Varmasti ovatkin. Yrittävät. On suunnitelmia ja toiveita, niinkuin meillä kaikilla. Toivovat lapsilleen vain parasta, niinkuin me kaikki. Haluavat tienata itse leipänsä niinkuin me kaikki. Haluavat ymmärtää ja tulla ymmärretyiksi. Eikös me kaikki.

Tällä hetkellä kuuntelen kuinka joku naapurin lapsista yskii raastavasti. Mieli tekisi mennä kysymään, tarvitsevatko he kaksisatasta buranaa, lasten yskänlääkettä tai suppoja.

Saatan ilmoittautua kongonkielen kurssille. Heti kun keksin mitä kieltä siellä puhutaan.

Kuulumisia vaan, ei sen ihmeempiä

2010-12-01T08:23:00.002+02:00

Lomakuvat saa nyt odotella edelleen koska en halua mennä makkarista hakemaan puhelimen ja koneen yhdistävää piuhaa koska Jamppa nukkuu. Tää viimeinen kaks viikkoa on ollut ihan hullunmyllyä ja toivottavasti alkais pikkuhiljaa rauhottua.

Alettiin muuttopuuhiin heti Kyprokselta tultua. (Girne oli aikas nätti kylä josta ei ollut Jampan porukoille pitkä matka, lämpöä riitti päivisin, iltaisin riitti ohut pitkähihainen, Kreikan puolta haluaisin nähdä enempi, siinä tiivistelmä). Käytiin Ikeassa. Ikea ei sovi meille, se tuli todistettua. Kyseisen Ikean reissun aikana jouduttiin tekemään megalomaanisen raskas päätös Hopon kohtalosta, jonka seurauksena Hopo juoksee nyt vihreämmillä laitumilla, toivottavasti ehjemmillä jaloilla. Se oli koheltanut taas ja takajalka huonossa kunnossa. Ei ollut vaihtoehtoja. Iso itkuhan siitä pääsi. Ikävä on kova edelleen.

Muutettiin koko viime viikko. Torstaina oli onneksi muutama muuttomies apuna (minne ne kaverit aina katoaa kun tarvittas muuttoporukkaa...?) kantamassa noita sohvia ja muita isoja, mut noi kaikki muut roinat kannettiin ihan kaksisteen. Miten hemmetissä meilllä voi olla tota tarpeellista tavaraa NOIN paljon??? Oikeesti, mä olen luullut, ettei me olla tosiaankaan mitään hamstereita, mutta hyvin näköjään sataan neliöön mahtui kamaa. Voin kertoa, että nyt on ollut miettimistä, minne ne kamat piilottelee täällä 30 neliöö pienemmässä lukaalissa... Nyt, viikko muuton alottamisen jälkeen tää alkaa näyttää jo kodilta. Pikkasen on vielä laittamista, tietty, mutta isot linjat hahmottui jo.

Tykätään kumpikin olla täällä. Ei vähiten siksi, että lasten kuskaaminen loppui, mutta on täällä Parolaan verrattuna niin paljon kivempi olla. Naapurit on eri planeetalta ihan selvästi, kaikkien kanssa ollaan höpötelty ketkä tässä rapussa asuu ja kaikki vaikuttaa mukavilta. Asunto on jotenkin kotoisamman oloinen kuin Parolassa, vaikka tää on kunnan vuokratalo ja vois kuvitella, että oma on aina oma. Saatiin tehtyä tästä jotenkin ihan meidän oloinen ilman suurempia ponnisteluja ja on mukava asua. Keskustaan (kaupat, alko, apteekki, muutama pikkukauppa, pankki jne) on viiden minuutin kävelymatka. Jopa meidän Uuno jaksaa kävellä sinne.

Anteeksi vaan rakkaat parolalaiset ystäväni, mutta kyllä Turenki on poikaa kolmen Parolavuoden jälkeen, enkä usko ihan heti uudestaan siihen kylään muuttavani. Lukuunottamatta Parolassa asuvia ystäviäni, mulle jäi todella paska maku siitä väestä jota siinä pitäjässä asuu. Ovat kyllä ihan oma ihmisrotunsa, nuo parolalaiset.

Niin, kun sanoin ettei Ikea sovi meille. Sen lisäksi, että Hopo jouduttiin lopettamaan Ikeareissun aikana, niin mun iskä kiidätettiin sairaalaan nyt toissapäivänä, kun oltiin taasen Ikeassa. Onneksi mistään hirmu vakavasta ei ollut kyse mutta ehdin kyllä pelästyä pahanpäiväisesti. Iskä on onneks jo kotona, toivottavasti alkaa toeta jo. Tänään menen katsomaan sitä.

Nyt pyykit kuivuriin, toinen kuppi kahvia ja sit suihkuun. Hauskaa loppuviikkoa kaikille!

Kaaosta ja sen semmosta

2010-11-12T14:16:00.002+02:00

Voihan paperisota, mä sanon vaan....
Saan viimeinkin laittaa työtöntyötön-lapun menemään. Siis sellaisen, josta olisi oletettavissa ihan rahaa, eikä tuommoista "ei me sulle mitään makseta kun sait lomarahat"-päätöstä. Olisin saanut laittaa lapun menemään jo lokakuun vika päivä mutta kun olin töissä 15.-31.10 välisellä ajalla, niin jouduin odottelemaan palkkatodistusta hakemuksen kaveriksi. Repalla kun tuo palkka tulee aina kaks viikkoa jälkikäteen. Todistus tuli tänään ja hakemus postiin siis. Sain soittaa verotoimistoonkin, kun tajusin (ihme, että tajusin. Yleensä mun veroasiat menee loppuvuonna aina ihan käsille) ettei veroprosentti tule millään riittämään loppuvuodelle. Ja johan se sitten pomppasikin 11 prosenttiyksiköllä ylöspäin... Jotenkin luulen, että se muidu laski hivenen väärin, koska tuloero nyt ei kuitenkaan ole kuin tonnin luokkaa aiempaan nähde... Noh, tulee sit ens vuonna taas palautuksena, jos tulee.
Mutta oikeesti. Olis ollut aika hirveetä, jos olis joutunut oikeesti tän kaks kk elämään pelkillä Repan maksamilla taskurahoilla noista vähäisistä tunneista mitä Hempassa/kylpylällä olen tehnyt. Onneksi tilanne on ollut sellainen, että olen voinut odotella tota ekan lapun lähettämistä, mutta tiedän että varmaan suurimmalla osalla ei niin hyvin asiat ole. Millä nuo liitossa kuvittelee että ihmiset elää?? Joku tolkku tohonkin pitäis tulla, ettei tarvis odotella ylimääräistä kahta viikkoa yhden hiton palkkatodistuksen takia! Nyt on hiukan surrealistinen fiilis, kun tajusin, että seuraavan lapun saankin laittaa jo tän kuun vika päivä, kun mulle ei ole tulossa palkkaa 15.11.-30.11. välisellä ajalla. Ei siis tarvi oottaa joulukuun 15. päivään asti palkkatodistustakaan. Pitäiskö mun nyt sit olla iloinen että saan laittaa lapun ajoissa vai surullinen siitä, että mulla ei ole työtunteja loppukuusta? Hmmmm....

Viikonloppu menee viinaa myydessä, pikkujoululaisia kaitsiessa. Ah kuinka v....n ihanaa. Sunnuntaiaamuna klo 7 lähtee meidän lento sinne Kyprokselle. Nukun siis koneessa, koska tod näk pääsen lauantaiyönä töistä kolmelta ja neljältä pitää lähtee kentälle. Pitäs varmaan jotain pakata (???) koska huomenna tullaan raveista klo 18 maissa ja työt alkaa klo 19.30. Eli en ehdi huomenna pakkailla. Jotenkin ei vaan ole yhtään semmonen fiilis, että mihkään lomalle olisi lähdössäkään niin ei istu ajatuksiin ruveta miettiin mitään mekkoja ja sortseja. Ihme homma! Kai tässä on vaan niin paljon asioita meneillään etten yhtään ole ehtinyt orientoitua lomailuun. Tai ehkä mä olen lomaillut tässä liikaa? No hyvä puoli on siinä, etten ole ehtinyt panikoida lentoakaan ollenkaan! Mietin, jos uskaltaisin jättää kemikaaliset paniikinpoistajat kotiin, mutta ehkä mä nappaan yhden kentällä niin tulee ainakin uni koneessa. Ja ei ole sit kiva jos iskee paniikki takaisin tullessa.

Veikkaan kyllä, että on vaan aika härdelli meneillään eikä siks oo ehtiny mitään matkoja funtsia. Saatiin tänään uuden kämpän avaimet, kai se on pakko uskoo, että Parolasta lähtö lähenee. Onneksi! Täytyy sanoa, että paljon olen oppinut ihmisistä näiden kolmen vuoden aikana ja myös sen, ettei rivariasuminen todellakaan ole mun juttu... Se piirre itsessäni, etten oikein diggaile vanhuksia, on vaan voimistunut. Alan varmaan olemaan siis ikärasisti pikkuhiljaa?

Uuno-mies kasvaa ja söpistyy. Siitä on tullut varsin verraton pikkuhurmuri. Se rakastaa ihmisiä, varsinkin lapsia, ja eläimiä ylikaiken ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Se osaa jo istua ja odottaa nätisti kun käsketään, tottelee luokse-komentoa ja osaa antaa tassuakin (pakko sille oli jotain huvejakin opettaa... =)). Pärjäilee yksinkin jo kotona kun on, tosin lyhyitä aikoja, ollut. Ei juuri perään vingu. Pentujärsiminen ja se vähäinenkin räksytys on saatu karsittua ja koiruli on varsin tottelevainen yksilö. Ja niin mamman perään... <3

Huomenna tosiaan raveihin Lahteen. Kivaa!

Baibai nyt sitten viikoksi, kattellaan niitä lomakuvia sit kun tulen =)

Uusi koti

2010-11-03T20:38:00.002+02:00

Tänän tuli postin mukana (kiitos vaan, Itella, että piditte meitä jännityksessä ylimääräisen viikon... kirje oli päivätty viikko sitten ja meille se saapui tänään...) tieto, että ollaan saatu asunto Turengista. Otimme sen riemumielin vastaan ja kävimme kurkkaamassa. Ihan asiallinen 3h + k, 78 neliöö ja sillee. Keittiö on kaamean pieni, samoin kylppäri, mutta kyllä me selvitään. Selvittiin me Pappilanniemessäkin, missä sentään oli vain kolmeneliöinen keittiö ja kylppäri viereisessä asunnossa... =) Parasta tuossa oli sijainti. Iran päiväkoti on talon vieressä, kirjaimellisesti, ja Incan koulu näkyy parvekkeelta. Incan harrastukset on kaikki kymmenen minuutin kävelymatkan sisällä. Ihanaa! Vuokrakaan ei ole paha, viis ja puoli sataa suunnilleen. Kämppä on tyhjillään ja saadaan se meille 15. päivä alkaen. Saadaan alkaa roudata kamoja heti kun tullaan Kyprokselta.Kaikki meni siis paremmin kuin hyvin!

Koiravauvan kanssa kaikki on loistavasti. Ronkeli se on ruuan suhteen, mutta eläinlekuri lohdutti meitä että niin sen kuuluukin kun se on tuota "rotua". =) Jos syö kissanruokaa, niin sitä sitten sille tai ihan mitä vaan. Ei tartte enää uskoa kaikenmaailman penturuokintaohjeisiin. Syö mitä syö, kunhan syö. Kasvanut se on jo nyt, ihan silmissä. Touhukas ja kovin tervepäinen penska!

Huomenna ollaan lähdössä Kirkkonummelle uutta tulokasta katsomaan. Ja Kaisaa ja Villeä ja muita heposia. Sieltä sitten Lahteen Artsyn juoksua seuraamaan. Lupasin tehdä ruuan jotta rouva valmentaja saa rauhassa ajella heposia koko päivän ja nyt on sitten lasagnet uunissa. Tein elämäni ensimmäistä kertaa (älä Kaisa lue tätä, pliis....) kasvislasagnea, saapas nähdä mitä siitä tulee. Nyt meni kivaksi sekamelskaksi meksikolainen kasvissekoitus (AINOA minkä löysin, missä ei ollut sieniä. Miksi niitä tatteja tarvii tunkea ihan kaikkeen???) sekä oman reseptin tomaattisoossi, jonka olen kyllä kehitellyt lihalasagnea silmällä pitäen. Meinasin vanhasta tottumuksesta lorauttaa sinne härkäfondia, kunnes tulin tolkkuihini =D.

Ei muuta kun hauskaa loppuviikkoa teille kaikillen!!!

Vauvakuulumisia

2010-10-27T14:14:00.003+03:00

Hauvavauvan kanssa on sujunut hienosti. Kissatkin hyväksyy sen jo varsin hienosti. Romppainen leikkii sen kanssa ja vahtii kanssa. Jos ulkoa kuuluu metakkaa niin kissaherra on vauvan vieressä ihan salamana. Koiruli saa syödä vaikka herrakissan kupista, jos tykkää. Välillä ne menee niin kovaa että hirvittää. Toissapäivänä oli pakko antaa kissoille puruluut, kun ne oli niin kateellisia koirulin saamasta herkusta...

Koirulilla on toki nimikin, vaikea se oli valita. Pikkujäbästä tuli sitten Uuno Turhapuro, Uuno vaan kavereiden kesken. Yhtä iso ego ja vähintään yhtä hurmaava herra =). Yöt on menneet mielettömän hyvin. Uuno herättää kerran yössä pissille, eikä se muutenkaan tee lattialle enää lainkaan. Ulkoilmaa haistellaan kerran tunnissa tossa meidän pihalla ja samalla on hyvä siihen tehdä tarpeet. Kissat on hiukan kateellisia kun Uuno pääsee ulos ja ne ei ja aina kova nuuhkiminen päällä kun Uuno tulee sisälle.

Täällä ollaan kaikki ihan sytämet solmussa tuon tuhisijan kanssa... <3

Äitiyslomalla :)

2010-10-23T09:45:00.002+03:00

No nyt on eka yö hauvavauvan kanssa takana. Ihmettelen kyllä, voiko oikeasti olla tuommoista koiranpentua vai koska sen todellinen luonne paljastuu... ihana sylivauva, rakastaa huomiota ja silittelyjä eikä ole moksiskaan ympäristön hälinästä vaan nukkuu missä vaan. Käytiin eilen viidessä paikassa kylässä ja herra oli kuin kotonaan kaikkialla. Ei pelännyt ketään tai mitään eikä edes yhtäkkisiä ääniä. Systerin koirista se olis tykännyt kauheasti jos ne olis tulleet sen luo mutta ne pelkäs tuota pientä : ).
Sillä on oma peti, missä kuljetetaan sitä. Nyt se jo hyvin tietää mikä on sen laatikko ja missä on turvallista.

Koissu on käynyt tasan yhden kerran pihalla ennen meille tuloa. Eilen päästin sitä ulos aina kun vaihdettiin kyläpaikkaa ja herra teki -kuin vanha tekijä- kaikki tarpeensa ulos. Loppuillasta se osasi jo pyytää pihalle! Uskomaton haukku. Yön se nukkui hienosti, herätti kaks kertaa pissille. Uskomaton! Odotin monen viikon sanomalehtirallia...

Kissat on epäluuloisia mutta kiinnostuneita ja lempeitä. Roni aluksi loukkaantui pahan kerran mutta illalla se alkoi jo haastaa koirulia leikkimään. Koira veti sikeitä täysiä ja Roni kävi nuuhkimassa ja tökkimässä sitä mutta koissu ei herännyt. Lopulta Roni löi sitä kynnettömällä tassulla kolme kertaa eikä herra eväänsä lotkauttanut... =) sanoisin et kohtalaisen tervepäinen koira. Ja aivan hillitön sydäntenvaltaaja. Kokoa miehellä on n. 300 grammaa, korkeus 10 cm ja pituus 15 cm... me kutsutaan sitä Johnnyksi. Tiedättehln, Holmesin John... =)

Muuttojäätyminen

2010-10-21T10:35:00.003+03:00

On ollut niiiiiin kauheesti kaikkee ettei vaan millään ole ehtinyt pakata vielä mitään vaikka tarkoitus oli tällä viikolla aloitella. Piti alkaa paketoida niitä turhimpia kamoja, mitä ei tarvita tässä enää. Jep jep.... Maanantaina oli olevinaan ihan kauhee kiire. En kyllä muista yhtään mitä silloin tein, mutta pakata en ehtinyt ollenkaan. Ai, nyt muistanki. Ostin uuden tulostimen ja olin suunnittelemassa systerin synttäreitä.
Tiistaina menin aamuvuoroon kylpylälle hetkeksi, kun Janimuru oli polvestaan magneettiputkessa. Vapautuksen jälkeen lähdin Pialle, jolla onneksi oli tietokoneongelma niin siinä menikin mukavasti muutama tunti. Ei millään ehtinyt pakkaamaan!
Eilen oltiin aamuvuorossa kumpainenkin lätäköllä ja sieltä menin sit käymään äippälässä. Pakkaaminen.... nääh, ei sit enää millään jaksanu. Hommattiin me sentään jo muuttolaatikoita! Hyvä alku!
Tänään on vapaapäivä joten kai se olis sit tänään ohjelmassa se pakkaamisen aloitus. Tossa jo yhden hyllyn tyhjensin kirjoista (jei, neljä jäljellä) ja senkkikaappien sisällöt viskaisin yhteen laatikkoon. Sit hiukan lannistuin. Minä olen luullut, että meillä ei ole mitään turhaa kamaa, kun ei olla hamstereita. Miten on sitten mahdollista, että ääriään myöten täynnä olevat kolme kaappia ja kolme laatikkoa mahtui YHTEEN lihalaatikkoon??? No siten, että sitä paskaa oli kolme muovikassillista niissä laatikoissa!!!! Toisinsanoen järkevää tavaraa kertyi vain yhden lihalaatikollisen verran... Samperi soikoon! No, toisaalta. Roudattavan kaman määrä vähenee, kun saa heittää suoraan kaatikselle kauheet määrät roinaa. Enkä tosiaan ala pohtia että tarviinkohan mä tätä vielä joskus. Jos joudun miettimään tollasta niin en tarvi ja roskiin meni. Kirjoitan tämän ja lähden täyttämään loppuja lihalaatikoita. Viis mulla tossa olis vielä näin ensihätään. Hyllyt tyhjiks!

Huomenna ei ehdi pakata kun on lähtö Suomen sinne. Eli Turkuun. Käydään vaan nopeesti kääntymässä, yhtään ylimäärästä minuuttia ei Turussa kyllä olla. Me käydään noukkimassa sieltä uusi perheenjäsen jos kaikki menee hyvin ja kaikki on niinkuin ollaan kasvattajan kanssa puhuttu. En tiedä saanko laittaa kuvaa mutta laitan silti, ihan pikkusen vaan:

TADAAAAAA!:

Onkohan maailmassa mitään suloisempaa? Tuo karvamöykky on chihuahuan ja tiibetinspanielin risteytys eli mitään vahtikoirakokoa se ei tule olemaan. Pikkanen poikahaussu. Nimestä me ei olla vielä ihan varmoja, kun jotenkin pitäs noudattaa valitsemaamme linjaa aikuisviihteen saralla, mutta toisaalta ei tuommoista voi nimetä mikskään pornotähdeksi. Tai miksei, ehkä se vähän näyttää Holmesin Johnilta. Jos meidän uusi vauva olisi ollut puhdas chihu niin sen nimeksi olisi tullut Pentti (Hirvonen) mutta ei tuo oikein näytä Pentiltä. Seppoakin me mietittiin, mutta Seposta tulee vähän huonot fibat. Mitään rekkua tai rokia siitä ei kyllä tule. Ehkä sen luonne kertoo meille sen nimen sitten, mutta tällä hetkellä toi John olis ykönen =). Sitä mä vaan mietin, kun se Kyproksen reisu olis tossa kolmen viikon päästä, että saankohan mä ottaa Tsonin sinne mukaan kun en mä siitä voi erossa sit olla... Ehkä mä saan meille asumaan jonkun tutun teinin siksi aikaa, ei se onneks ole kun alle viikko. Lahjon siskon nuoremman pojan.

Nyt mä lähden pakkaamaan. Ja pistän pyykit kuivuriin. Taidan ensin hakee kuitenkin kupin kahvia... =D

Painajaistenkarkoittimet

2010-10-13T11:44:00.004+03:00

Ira on pahojen unien uhri, ollut aina. Vilkas mielikuvitus ja terävä pää tuottaa paljon pohdittavaa, jotka purkautuu pahoina unina. Myös stressi ja muu tuottaa niitä. Ollaan kokeiltu kaikenlaista niiden karkoittamiseksi.
Meillä oli ensin painajaispurkki (lasipurkki ihan vaan), jonne iltaisin puhallettiin painajaiset pois. Se auttoi hyvän aikaa kun vaan muistettiin tyhjentää se purkki aina välillä. Painajaiset pitää sitten tyhjentää vessanpönttöön ja huuhdella hyvin! Roskiksesta ne löytää takaisin. =) Purkkiin ei aina tarvi muistaa puhaltaa, joskus unohtuu, mutta se purkki on silloin toiminut pelättimenä, eikä pahat unet ole uskaltaneet tulla kumminkaan =).

Nyt kudoin tytölle nuo sukat tuossa. Ne on kuulemma maailman parhaat pahan unen karkoittimet. Ne kun laittaa jalkaan, ei näe yhtään painajaista, koska se on vähän kun ois äiti vieressä kun ne on äidin tekemät. <3 Toivottavasti tuo auttaa taas jonkin aikaa. Ehkä se on se painajaispurkin ja villasukkien yhdistelmä, mikä tuottaa hyvän tuloksen?

Nyt kutimissa on parit pienen pojan sukat. Sitten vielä Incalle ja Janille. Itse en tykkää villasukista yhtään, mutta kutominen on kivaa. Sukkia isompaan urakkaan ei mulla riitä pinna =(.

Muuttopäiväkin varmistui. Asunnon on oltava tyhjä perjantaina 26. ensi kuuta mennessä. Sitä, minne muutetaan, ei kyllä vielä tiedä. Vuokrahakemukset miljoonine liitteineen lähtee Janakkalan kunnalle perjantaina. Toivottavasti saadaan pian joku asunto. Tuo päivä on vielä typerä, kun yleensähän ne kuun vaihteesta vapautuu. Jännitystä elämään.. Ja me ollaan vielä tuo muuttoa edeltävä viikko siellä KYproksella, joten pakkaaminen ja muu ihanuus jää aika viime tippaan. Ensi viikolla kyllä aion ruveta pistämään pakettiin jo sellaisia kamoja, mitä ei tarvita ja Incan huone saa toimia varastona. Inca voi nukkua Iran yläsängyssä nämä pari viikkoa. Mun vanhempien piharakennus saa toimia tilapäisenä varastona niille kamoille, mitä ei vuokrakämpässä tarvita. Jotenkin ei mitenkään pysty sisäistämään, että tästä lähdetään. Miten tää näin yllärinä tulikin, vaikka on pitkään sitä saatu kyllä pohtia.

Huvittavaa muuten semmoinen seikka, että kun mietin tuossa aiemmin, että mitähän kamalaa tapahtuu kun nyt tuntuu hommat menevän ihan hyvin putkeen. Tossa maanantaina tuli sitten verottajalta lopullinen verotuspäätös viime vuodelle ja meinasin lentää persiilleni. Palautuksia tulee kerrankin varsin mukava summa. Yleensä saan takaisin muutaman satkun, nyt puhutaan tuhansista! Jamppakin sai melkein pari tonnia, joten joululahjashoppailu, here I come =).

Viikonloppu menee varsin työpitoisesti kun teen sekä kylpylässä että Hempassa vuoroja. Odotettavissa siis erittäin nopeasti kuluvat päivät.

Hauskaa keskiviikkoa kaikillen!!!

Lokakuu = asunnonvaihtokuu

2010-10-08T16:48:00.002+03:00

Mistä lie johtuu, mutta mulle asuntojen vaihto osuu lähes poikkeuksetta lokakuulle. Ekaan omaan asuntoon muutin lokakuussa, ex-miehen luokse lokakuussa, "väliasuntoon" muutto lokakuussa. Sitten tuli ero ja muutto eteen, mutta sepäs olikin helmikuussa. Tänne muutettiin lokakuussa ja nyt tästä pois.

Oi kyllä, käsitätte aivan oikein. Saimme tämän myytyä ja nyt on asunnon metsästys edessä. Ihan ei sentään lokakuulle ehdi muutto, mutta kaupanteko kuitenkin. Muutto varmaan sitten joulukuun alussa?

Vuokra-asuntoa tässä nyt katsellaan aluksi ja nautiskellaan lähes velattomasta elämästä tovi. Katsellaan toki samalla itsellemme sitä loppusijoituspaikkaa. Mutta ei ole kiire. Se tulee sitten eteen kun tulee. Pääasia, että asunto on kaupattu ja Turenki kutsuu. Loppuu tämä jumalaton eestaas ajelu.

Kovasti olen kiitollinen taas kerran tuolle rakkaalle. Tiedän, ettei sitä hirmuisesti hotsita muuttaa minnekään Turenkiin. Se on taas kauempana Tampereesta, joka on kuitenkin sen sydämen koti. Kai se koittaa ajatella, ettei tuo moottoritie niin paljon enempi aikaa syö sittenkään, vaikka hiukan etelämmäksi mennäänkin. Lupaan raahata sen vaikka väkisin hiukan useammin Manseen =). Mutta on se silti iso "uhraus" siltä, kun ei sillä ole sillä tavalla siteitä tonne Janakkalaan kun mulla. Muru kun varmaan mieluiten asuisi Tampereempana; Toijalassa tai siinä. Onneksi se on järkevä mies ja tietää, ettei ole mitään tolkkua asua muualla niin kauan kun nuo muksut on siellä koulussa. Olen sille luvannut, että jahka muksut on isoja niin voidaan mun puolesta muuttaa vaikka keskellä Hämeenkatua, jos jostain syystä ei toi maalaiselämä sit enää kiinnostakaan. =)

Vaikea oikeastaan edes kuvitella, että nämä solmut alkaa aueta pikkuhiljaa. On ollut kaiken kaikkiaan niin vaikeat kolme vuotta, että siitä suossa tarpomisesta tuli jo ihan normaali tapa. Pelkkää selviytymistä ilman onnistumisia, jos hiukan kärjistetään. Joskus sitä on miettinyt, että kuinka vahva sitä täytyykään olla, että näin paljon voi paskaa pistää niskaan. Kiitollisuudenaiheita ei silti ole ollut vaikea keksiä. Ihan on riittänyt se, että saan olla tuon miehen kanssa ja lapset on terveitä ja ihania. Varmasti maailmassa on paljon ihmisiä, joilla on paljon vaikeampaa ollut kuin meillä, joten sinänsä valittaminen on turhaa. Skeptikkona en voi silti olla miettimättä, että mitähän kamalaa tapahtuu kaiken tämän hyvän vastapainoksi. Jotenkin en osaa ajatella niin, että se paska on jo tapahtunut ja nyt sitä hyvitellään =).

Rahatilannekin kohenee käsittämättömän paljon. Se tässä eniten kaipaakin kohenemista. Oikeastaan ei puutu kuin mulle vakkariduuni ja se loppusijoituspaikka. Kummatkin varmastikin järjestyvät aikanaan, sitten kun oikea hetki koittaa, enkä niistä todellakaan stressaa.

Kerrassaan hyvä mieli. Onnellinen, kiitollinen ja iloinen.

Mahtavaa viikonloppua kaikille!

Epäulkoilmaihmisen ulkoilmaviikonloppu

2010-10-05T09:43:00.003+03:00

Niinpä niin. Ehkä täytyy sillä tavalla vetää sanojansa takaisin, että kyllä mä ulkoilmaihminen olen jos siellä vaan on tekemistä. Lenkkeily ja "turhanpäin" ulkona oleilu on tylsää mutta jos on jotain kivaa tekemistä niin helposti olen pihalla ja mielelläni. =)

Sunnuntai vietettiin Hopoilemassa Lintumaalla tyttöjen kanssa. Tytöt sai pikkusen harjoitella hevosten kanssa olemista ja näki mitä kaikkea hevosten hoitoon voi kuulua. Harjattiin Hopoa ja Ira oli työnjohtajana silmä kovana kun Jani teki karsinoita. Inca sai vähän taluttaa hevosta ja Iran kanssa putsattiin kavioita. Inca ratsasti ihan omin päin, mä kävelin vieressä ja neuvoin mitä pitää tehdä milloinkin. Iraa sitten taluttelin pitkin kenttää. Itsekin tovin menin kun sain mennä The Mostilla, joka oli hirveän kiltti heppa. Tytöt pääsi myös kärryjen kyytiin kun James meni Hopolla.

Oli aika ihana nähdä kuinka tytöt silminnähden hehkui intoa kun saivat touhuta heppojen kanssa. Incakin, joka niin kauheasti ei ole hepoista välittänyt. Vähän ehkä turhankin rohkeita olivat... =) Ja oli ihana nähdä, kuinka Hopo jo oppi tunnistamaan meidät ja juoksi aitauksesta vastaan kun mä kutsuin. <3

Eilen vietettiin koko päivä Kirkkonummella. Kaisa ajoi Jampan kanssa hevosia, pääsi Janikin kunnon oppiin kuinka kärryiltä ajetaan. Hyvin se meni sillä, vaikkei ole aiemmin moista tehnyt tai ratsastanut. Hyvin se hokas mikä on homman nimi. Mä sanoin, että mä en aja, ajakoon Jani kun tahtoo mutta toisin kävi.... Hitto, sehän oli paljon hauskempaa kuin ratsastaminen ja meni vallan mainiosti! Kaisa sanoi, että toiset osaa ajaa luonnostaan ja toiset vaan ei ja mä kuulemma osaan. Hih, aika kivaa! Tietenkin se, että on ratsastanut, helpottaa kovasti tuntuman löytämistä. Mutta oli se kyllä hauskaa, olisin voinut päästellä vaikka kuinka kauan enkä tuollaista vauhdin hurmaa ole kokenut edes mopoillessa kun mitä Io:n kyydissä =). Kärryt tarvii meidänkin saada kun vaan löydetään meille se loppusijoituspaikka. Ei paljon ratsastaminen enää kiinnosta... Tai kiinnostaa, mutta tahtoo ajaa!!!!

Jotenkin hurjan seesteinen ja hyvä fiilis. Kaikesta. Tuntuu, kuin asioihin olisi viimeinkin tulossa jonkinlainen käänne ja tää välitila alkaisi pikkuhiljaa loppua. Nuolemaan en silti käy kun putoisin kuitenkin. =)

Mahtista viikkoa kaikille!

Junttiudesta

2010-10-03T11:07:00.002+03:00

Työviikonloppu on onnellisesti ohi ja täytyy myöntää että se meni ihan mainiosti vaikka jouduin olemaan töissä sen ei-niin-ihanan ihmisen kanssa. SAATTAA olla että ensivaikutelma oli väärä ja kyseessä oli jonkinasteinen nokkimisjärjestyksen selventäminen siinä mulle ilkeilyssä. Tai sitten siinä, että sanoin takaisin tiukkaan sävyyn ja olen nyt ottanut sellaisen asenteen, että mun ei ole pakko olla töissä ja jos mun tyyli tehdä töitä ei miellytä, niin omahan on häpeensä. Asenteen muutos helpotti omaa työahdistusta ja työn tekoa ja nyt kaikki meni mukavasti. Saa nähdä kauanko tätä kestää... ?

Mutta siitä junttiudesta. Eilen meillä oli asiakkaana kaksi transvestiittia. Tai en mä tiedä onko tuo oikea sana, koska enemmänkin ne oli vain miehiä, joilla oli naisten vaatteet, mutta eivät niin kauhean naisellisia muuten (puhuivat normiäänellään eikä ollut leikattuja tms). Mukavia ja hauskan oloisia tyyppejä, sen vähän mitä ehdin heidän kanssa jutella. Pian heidän seuraan liittyi homopariskunta ja asiallinen, fiksu heteromies vaimoineen. Jossain vaiheessa toinen "naisista" naurahti mulle tilatessaan että "ei taida meikäläisiä paljon täällä näkyvän".

Junttikaupunkimmehan toki osoitti taas vastenmielisyytensä ja kapeakatseisuutensa. Heitä tuijoteltiin, heille huudeltiin ja heille mentiin esittämään mitä typerämpiä kysymyksiä. Oikein olin ylpeä meidän "sivistyneistä" asiakkaista, jotka juovat pikkurilli pystyssä ja kovat kaulassa talon viinejään. Pahin oli kuitenkin semmoinen 5-kymppinen, paikallisen jääkiekkoseuran kannattajaukko. Se oikein lietsoi itsessään vihaa ja rasismia, kovaan ääneen voivotteli kuinka "tuommoisten vuoksi isät on taistelleet tämän maan vapaaksi" ja "mitä helvettiä tuommosten päässä liikkuu" ja parin hengenheimolaisensa kanssa taivastelivat näitä "friikkejä". Pariin kertaan sanoin, että herrojen ei ole pakko katsoa jos ei luonne kestä, että toiseen baariin voivat kyllä mennä. Heidän mielestään nämä hyvin käyttäytyvät "naiset" olis pitänyt heittää ulos, ei tietenkään heitä, normaaleja, kunnon miehiä. Voi ristus. Lopputuloksen arvaa kaikki. Tämä tosimies kävi toisen "naisen" raiveliin kiinni ja ihmetteli kauheasti kuinka hänet sitten heitettiin pihalle.

Tapahtuman jälkeen juttelin näiden "naisten" kanssa ja pahoittelin kauheasti tätä metsäkylää, jossa eilen vasta keksittiin tuli ja pyörä on suunnittelun asteella. Onneksi he oli selvästi tottuneet tollaiseen idiotismiin ja nauroivat vaan. Kiittivät vielä hyvästä palvelusta ennenkuin poistuivat.

Että hei haloo. Toivottavasti tää Hämeenlinnakin joskus pääsis 2000-luvulle ja tollaiset kiakkofanit hautautuis vaikka tulivuorenpurkauksen alle. MUR!

Ulkoilmaihmisyydestä...

2010-10-01T13:12:00.003+03:00

Tuli vaan mieleen, kun eräs tuttava tuossa kertoi, kuinka kävelee päivittäin metsässä ja kaikki työmatkansa koska tykkää ulkoilmasta. Samainen tuttava omistaa kesämökin ja viettää siellä kaiken kesät, maaliskuusta lokakuuhun. Rupesin tuossa pohtimaan, että onko se jotain agraarikulttuurin peruja, että periaatteessa kuuluisi olla ulkoilmaihminen ja viihtyä luonnon helmassa. Jos asiaa oikein miettii, niin monestihan ulkoilmaihmiset on terveyden perikuvia, energisiä, uskollisia, tunnollisia ja kaikinpuolin kunnollisia. Suorastaan ykköskastia. Ainakin kaikki poliitikot ja muut hienot ihmiset kertoo harrastuksekseen aina "ulkoilun" ja "mökkeilyn".

En minä siis ketään tuomitse ulkoilmaihmisyydestä, mutta joskus tuntuu, että ne, ketkä ei niin diggaile kahisevista tuulipuvuista eikä päämäärättömästä kävelystä keskellä hirvikärpäsmetsää, niin ne on jollain tavalla kyllä väkisinkin vähän epäluotettavia tai muuten jotenkin kunnottomia. On siinä jotenkin vähän eroa jutella työpaikan kahvipöydässä eilisillan ohjelmasta. Toinen kertoo innosta posket helottaen, kuinka löysi aivan ihanan kanttarelliapajan jokailtaisella metsäkävelyllään, mieti nyt, siinä ne on olleet kaiken kansan otettavina, mikä tuuri että satuin kävelemään siitä ohi sauvojeni kera. Toinen kuvailee mahtavaa iltaa tietokoneen ääressä, ajattele, jaksoin olla neljä tuntia putkeen koneella, nousin vaan kerran hakemaan iltaoluen kaapista samalla kun vedin villasukat jalkaani! Pelasin siinä ohimennen uuden ennätyksen tuossa Solitaire-pasianssissakin, mieti sitä!

Niin kumman illanvietto on jotenkin... hmmm... miten sen sanoisi. Semmoista hyväksyttävämpää? Ja minkä ihmeen takia se, joka on siinä koneella istunut kaiken iltaa on sitten työporukan silmissä jotenkin huonompi kuin se kävelijäihme? Ja jos sille ihmeelle se on jokapäiväinen riemu se reippailu, niin miksi kummassa ne semmoiset tyypit jaksaa silti aina kahvipöydässä kertoilla näistä seikkailuistaa kävelysauvojen kanssa ja se dataaja vaan sanoo "en mitään ihmeempiä" kun kysytään että no mitäpä puuhasit eilen illalla.

Kesäloma pitää viettää mökillä, tervehenkisesti veneillen, tehden pihatöitä ja kauppa-autolle kävellen. Kerropa työkavereille tohkeissasi, kuinka tuijotit Täykkäreiden kaikki tuotantokaudet putkeen ekalla lomaviikolla, toka lomaviikko meni uuden ulkoisen kovon kanssa ihmetellessä ja kolmantena viikolla vuokrasin Makuunista sen seitsemän leffaa seitsemäksi päiväksi. Kumpaa katsoo työkaverit hitaasti???

Minä en ole ulkoilmaihminen. Joo, käyn juoksemassa ja sauvakävelen, mutta voin kertoa, että jos sen saman voisi suorittaa järkevästi sisällä, niin todellakin suorittaisin. Mökkeily on aivan syvältä. En tajua, miks pitää änkeä itsensä kuukaudeksi 16m2 kokoiseen mökkiin, jonne ei tule vettä eikä sähköä ja telkkari on kirosana. Mitä rentoutumista se nyt sitten on? Hiustenpesu soikossa, jatkuva kitkeminen ja sadepäivinä pelaat pasianssia 70-luvulta peräisin olevalla korttipakalla, jonka patajätkälle on piirretty iso vehje. Nou tänks. Pysyn jatkossakin kotona ja dataan. Ja kiroilen kun huono omatunto pakottaa juoksulenkille.

Lusmuilua

2010-09-30T13:46:00.002+03:00

Tää päivä onkin mennyt näin. Muru-rakas oli ihana ja vei tytöt kouluun ja eskariin aamulla, joten mä sain ottaa aamun ihan iisisti. (Teille, jotka ette vielä tiedä, niin kuskaamme lapsia kouluun ja tarhaan tuommoiset 30 km/suuntaansa joka toinen viikko. Neidit kun ovat kirjoilla isällään tuolla Hämeenlinnan toisella puolella ja me asutaan siellä vastakkaisessa suunnassa. Kilsoja tulee siis noin 120 päivässä joka toinen viikko ihan vaan siitä, että vie kouluun, ajaa töihin/kotiin, hakee tytöt ja ajaa taas kotiin. Ihan aina en jaksa, vaikka hyvin tässä on kolme vuotta jaksettukin. Tämmösinä väsyaamuina on ihkua että mururakas lupasi kuskata.)

Keitin siinä heti kahvit kun ne lähti kahdeksalta ja tarkoitus oli avata kone. Sänky huutelikin niin kovaa, että painelin sinne, tarkoituksena ihan vaan hiukan vielä huilia. Jep. Heräsin vartin yli 11 ja vieläkin olis unta riittänyt. Sain keittää uudet kahvit... =) Yleensä en saa unta enää aamulla kun olen kerran noussut ylös, mutta nyt näköjään sain. =D Ja siitä se ajatus lusmupäivästä sitten lähtikin. No okei, on mulla toinen koneellinen pyykkiä jo pyörimässä (kauhean näppärästi pyöri sillä välin kun nukuin...) ja kohta kauppaan menoa teen. Mutta silittäminen ja imurointi saa siis jäädä huomiseen. TAAS! Kyllähän mä vieläkin ehtisin mutku... No okei sit, menen ottamaan imurin kaapista. Hitto vieköön!

Nettiriippuvaisuusko muka?

2010-09-28T21:55:00.002+03:00

Kyllä huomaa, ettei "tarvii" töissä olla 8 h päivässä koneella kun kotona täytyy tuo aukko paikata. Näköjään päivitän blogia tai feissailen heti kun on sekuntikin aikaa. Ihme touhua. Pitäs varmaan oikeesti viettää semmonen netitön viikko... =/ Ajatuskin kauhistuttaa! Ja kun nää jorinat on vielä aivan diipadaapaa, eikä koskaan mitään asiaa. Pah, ihan sama, kuten lapseni sanoisi. Ittellenihän mä kirjoitan tätä ja jos haluatte kurkkia niin omahan on sitten myötähäpeänne =). Blogimorkkis? =D

Kävin tossa äskön vielä kaupassa kun leipä oli päättänyt vaihtaa väriä kauniin vihreäksi. Haluaa selvästi sulautua leipälaatikkoni väriin. Pihalla oli kauhean kamalan kylmä!!! Ja ihan hirveetähän on siis se, että aamuisin saa skraapata ikkunat autosta! Sisätilalämppäri ois tosi rok... Ja nyt on vasta syyskuun loppu! Kuinka kaamee talvi onkaan tulossa? Millähän keinoin sitä ulkoistaisi itsensä tästä maasta...

Siitä puheen ollen, itse asiassa ulkoistamme itsemme Kyprokselle marraskuun puolivälissä. Eilen varattiin lennot, ollaan 6 päivää siellä anopin ja appiukon kanssa. Mennään vähän kurkkimaan sitä niiden kakkostaloa sinne ja ihmettelemään muutenkin kyseistä saarenplänttiä. Tai siis Jampallehan se on jo toinen Kyproksen reissu (tänä vuonna! =O) joten kyllä se varmana osaa jo paikkoja näyttää siellä. Tahdon semmoselle vuoristoratsastusretkelle, mitä niiden tuttava, Savas, järjestää siellä. Jotenkin vaan ei tunnu siltä, että mihkään reissuun menisikään, kun ei varaa matkaa silleen oikeesti toimistosta vaan lennot pelkästään. Kyllä se odotukseks muuttuu jahka marraskuu koittaa. Toivottavasti siellä on vielä silloinkin edes kohtalainen keli. (Ei pakkasta ainakaan =))

Hevosasiakaan ei meinaa mennä jakeluun. Kai se on Hippoksen sivuilta oma nimi löydettävä ennenkun tuon todeksi uskoo... =D

Nyt iltapalan tekoon ja murua kotiin odottelemaan. (Sillä oli kamalan pitkä työpäivä tänään, varmana on kohtuupoikki...)

Hupsansaa...

2010-09-28T13:29:00.002+03:00

Paperisotapäivä. Täytin ekan työtöntyötöntyötön-lapun ja TSIISUSSS mikä määrä pitää tunkea liitteitä samaan kuoreen. Vahva lotto on siitä, etten tule saamaan mitään työkkäreitä ennenkun olen lähettänyt ainakin sata lisäselvitystä jotka olen jo selvittänyt. Ainakin yritän minimoida tuon mahdollisuuden ja tungin viimeisen vuoden ajalta kaikki maapallon kuitit ja slipit mitkä liittyy työntekoon... =)

Ihan just (pitäs olla jo menossa) lähden hakee tytöt koulusta ja eskarista ja nappaan kotimatkalla pari lainalasta messiin. Mennään vähän polskimaan ihan naisenergialla. Kivaa!

Ja sit kävi semmonen hassu juttu, että rupesin hevosenomistajaksi. Hopo siirtyy kokonaan mun nimiin. Voi voi voi voi. Mihin pistinkään pääni???? Tarttee varmaan hommata kolmas osaduuni että saa tuon lystin maksettua. Mutta kun se on Hopo niin vaikka kuu taivaalta =). Mutta siis hevonen. Mulla. Oma. Minä, joka en kyllä ymmärrä niistä sitten yhtään mitään paitsi että ne on ihkuja ja haisee hyvältä. Kolme vuotta sitten mulla oli vielä terveen etäinen suhde kaikkiin itseäni isompiin eläimiin mutta tilanteet muuttuu näköjään. Kai se täytyy alkaa opiskella ihan oikeesti hevosen hoitoa näin kolmenkympin paremmalla puolella. Menenkin heti lainaamaan kirjastosta kyyyrakyrklundeja ja muita semmosia... NOT! =)

Mutta uimaan nyt. Sulattelemaan tätä hevosasiaa. Voihan Hot Hot Bambino sentään...

Aivan turhaa tekstiä, hyppää yli.

2010-09-27T12:14:00.003+03:00

Ei mulla kyllä oikeastaan ole mitään tähdellistä kirjoitettavaa. Kunhan odottelen että leipätaikina (naan-sellainen, jos onnistuu, niin voin laittaa ohjeen teidän riesaksi tänne =)) kohoaisi ja pääsisin viskaamaan sen uuniin. Muksut haen sitten kahden jälkeen.

Olin lauantai-yön töissä ja meni ihan mukavasti. Ei mitään isompia kämmejä ja pienestä väkipiikistäkin selvisin ihan hyvin. Kai se siitä. Ja kaveri tekee paljon. Jos toinen ei ole semmonen häslä ja kiireentekijä, niin ei itsellekään tule semmosta pakonomaista tarvetta alkaa häseltämään. Ja puuttui semmoinen fiilis, että mikään ei onnistu ja mitään en osaa. Kysyminen ei ärsyttänyt kaveria ja oppikin meni paremmin perille.

Sunnuntai olikin sitten aivan persepäivä. Kun ei se uni tule heti kun on kotiin päässyt, joten luin kirjaa neljään asti. Appiukko päätti soittaa Jampalle puoli kymmeneltä enkä mä tietenkään saanut sen jälkeen unta. Olin NIIIIN vihainen ja väsymyksestä sekapäinen. Mä en voi käsittää miten se VOI olla niin vaikeeta ajatella, että kaikki ei mene nukkumaan lauantai-iltaisin yhdeksältä ja herää kuudelta. Toiset jopa tekee töitä öisin ja kuvittelevat, että edes sunnuntaisin saisi nukkua hiukan pidempään ilman että puhelin soi heti aamusta jotain tyhjänpäiväistä asiaa, mikä olisi varmasti voinut odottaa iltapäivään. Juuei. Raivosin haniparalle itkupotkuraivopäissäni asiasta ja sitten lähdettiin Hopoa katsomaan sinne Lintumaalle. On se kumma miten rauhoittava vaikutus eläimillä on. Vähän aikaa touhuilin sen kanssa siinä ja James valjasti Hopon sitten kärryjen eteen. Sillä ei ole ajettu moneen viikkoon kun se kerta on kasvulomalla, mutta ihan vaan liikunnan vuoksi sillä nyt sit vähän ajettiin kentällä. Pääsin kärryjen kyytiin ja James vähän näytti miten ajetaan. Olisi kiva kokeillakin sitä joskus, vaikutti hauskalta hommalta noin niinkun harrastusmielessä. Hopolla oli kyllä hyvä mennä, kauhean hyvin se reagoi käskyihin vaikka James ajoi sillä kuulemma erilailla kun mitä valmentajat ajaisi. Ja voi vitsit, miten se olis halunnut juosta! Heti kun vähän antoi löysää ohjista niin heppa ponkaisi matkaan. Ei tarvii sitä rutkua käskeä menemään. Selvästi se siitä nautti, että sai mennä ja tehdä vähän jotain.

Pikkulenkityksen jälkeen harjailin sitä pitkään ja höpöttelin sille. Jani piti kiinni sitä, kun se sai aluksi vetopaniikin kun se laitettiin kiinni naruihin molemmilta puolilta turpaa. Kai sillä on pää jonnekin väliin jäänyt, kun oli niin säikky siitä jumiin laittamisesta. Kiltisti se antoi kaiken tehdä, sai katsoa kaviot ja tarkistaa jo onneksi hyvin parantuneet haavat. Välilä se hörisi vastaukseksi ja lipaisi kielellään. Jania se nuoleskeli antaumuksella =). On se vaan semmonen. Ihkudaa. Vaikkakin ihan kauhean säikky. Mutta kai se siellä tottuu, kaikenmoisiin ääniin ja ihmisiin. Nyt se tulee jo muiden heppojenkin kanssa hyvin toimeen ja samassa aitauksessa ovat ihan sovussa. Kakara kun on,niin välillä pitää yrittää isotella toiselle ruunalle, mutta ei mitenkään pahasti. Kai se pikkuhiljaa on hyväksytty lauman jäseneksi. Yritti se mullekin hiukkasen isotella, mutta tuli kyllä maahan siitä yrityksestä ja eipä se sitten enempää koittanutkaan. Semmonen se on. Mamman mussu <3.

No niin, tässä näitte elävän esimerkin siitä, kuinka eläimillä on rauhoittava vaikutus. Enemmän tuli löpistyä hepasta kuin siit kaameasta väsymyksestä mikä eilen oli koko päivän =). Varsinaista ajatusvirtaa, eipä juuri mitään tolkkua =).

Tää viikko meneekin sitten tällä viissiin. Kattellaan taas.

Good Mama!!!!

2010-09-22T19:10:00.004+03:00

Se on siis hevonen. Meidänkin hevonen ja muutaman muunkin kanssa. Semmonen hevonen, joka voitti tänään ravilähdön tuolla Vermossa. Huikeeta! Sillä on takana kuusi starttia, joista yksi kolmossija ja nyt yksi ykkönen. Lisäksi on nelonen, vitonen, laukka ja laukan takia 13.sija. Nyt näyttää ihan hyvältä. Startti oli vielä erittäin hyvä ja puhdas, ei pelkoakaan laukkaamisesta. Johti alusta loppuun asti ja ihan selkeellä kaulalla maaliin. Aika mahtista!!! Nyt on voiton johdosta voittosummakin ihan kohdallaan noin vähiin startteihin nähden.

Paha mieli on kyll tämän ilon lisäksi erään Pojan puolesta ja tekisi mieli rutista semmoisesta asiasta, josta tulisi vaan sanomista, niin en viitsi. Rasisti olisin sitten ehkä. Vaikka nyt voisi olla syytä hiukan ollakin sellainen.

Hei mut semmonen asia on jäänyt vallan kertomatta, että mähän sain siis uuden tukan maanantaina! Otin siis melkoisen määrän lisää hiusta päähäni ja nyt totuttelen olemaan pitkätukkainen. Letti on tonne puoleen selkään pitkä ja sitä on silleen sopivan paljon... =) Musta ainakin ihan luonnollisen oloinen lopputulos ja värikin on hyvä. Pitäiskö joku kuva laittaa? Okei sit. Ponnarin pituus ehkä kertoo eniten?

Vanha ponnari:

Uus ponnari:

Hihhei:

Semmonen puukkotukka. Hyvin tähän kyllä on tottunut. Teipit ei tunnu yhtään ja tukkakaan ei tunnu painavalta tms. Kyllä mä näiden kans menen ihan hyvän hetken.

Normipäivä

2010-09-22T13:26:00.006+03:00

Venähtipäs pitkäksi tämä kirjoittamattomuusaika. Jotenkin on taas vaan vilahtanut viikko, mihin ihmeeseen, kysyn vaan…

Laivareissu oli aivan mahtava! Meillä oli siis niiiiiin kivaa, että suoraan sanottuna ihmetyttää =). Hengailtiin laivalta löytyneiden tuttujen kanssa ja tutustuttiin uusiin tuttavuuksiin. Paljon tanssia, vähän hoilottamista ja hauskanpitoa. Ja sammakkokin maistui ihan mainiolta… =) Perjantaina rötvättiin saunaosastolla, vähän ostoskeltiin ja syötiin massut ihan täpötäyteen kaikkea namiruokaa. Oltiin melko väsynyttä kauraa kun junaan istuttiin. Onneks Jamppa haki meidät Toijalasta, muuten oltais jouduttu odottelee siellä tunti. Kotona odotti kiva ylläri. Stansta oli laittanut mulle arpajaisvoittoni joka samalla oli synttärilahja. Kääröstä paljastui synttärirunoja by Eino Leino, aivan mahtavaa Fazerin pistaasipähkinällä maustettua suklaatia ja kaunis rintakoru. KIITOS STANSTA!!!!!!!!!

Synttäripäivä (kiitos onnitteluista!!) meni mukavasti, ihan kaksisteen. Nukuttiin pitkään, käytiin Popinossa syömässä ja mentiin leffaan. Voitteko kuvitella, meikä söi pihviä!!! Ainaski puolet sain syötyä, kunnes piti luovuttaa ja antaa loput Jampalle. Mutta pirun hyvää se liha oli, kunnes tuli stoppi. Ei vaan massu vielä vedä niin paljoa tota lihaa, mitä tekis mieli syödä =). Käytiin kurkkaamassa The Expendables, mikä oli ihan tosi positiivinen ylläri. Semmosta 90-luvun toimintaleffaa hiukan parodioiva ja törkeen kovilla näyttelijöillä ( Bruce Willis, Jet Li, Jason Statham, Dolph Lundgren, iso Arska ja vaikka ketä) varustettu äksönpläjäys. Ei sitä kauheen tosissaan voi kattoo, sen verta kieli poskessa oli se tehty. Mutta hauska se oli. Illaksi mentiin kotiin hoilaamaan Singstaria (SuomiHittejä =)) ja vähän maistelemaan Riikan tuliaisia. Balzamia siis. Sikahyvää kun murskaa puolikkaan appelsiinin ja pari lohkoa limeä lasiin (kuorineen), kippaa Balzamia 4 cl niiden sitrusten päälle, lasi täyteen jäitä ja tyhjäksi jäävä tila täytetään Russianilla. Tyhjäksi jäävä tila riippuu juojasta, itse en niin perusta sen Balzamin mausta raakana joten tyhjää tilaa oli reilusti. Semmonen 2,5 dl itse asiassa, noin niinku suunnilleen. Naminami!

Sunnuntai meni ihan mukavasti sekin. Heppaillessa meinaan. Mentiin tuonne Lintumaalle katsomaan kuinka se meidän Hopo on kotiutunut. Jotain se oli siellä hölmöillyt ja säikkynyt kun oli kyljet ruvella (alkavat jo onneks parantumaan) ja vesiautomaattia se reppana pelkää kanssa... Saa nähdä koska oppii sitä käyttämään... =) Menin kentällä hetken semmosen mukavan heposen kanssa pikkasen ihan vaan lönköttelyä ja koitin jopa inasen ravata sillä. Ei ole toi koulu/harjoitusravaus mun juttuni, ärsyttävää pompottelua...Lähettiin sit vielä pienelle maaastolenkille silleen, et Jamppa talutteli Hopoa perässä. Hyvin meni ja Hopokaan ei kompuroinut yhtään! Ihmeellistä.

Nyt on sit kauheen kamalan kipeet sisäreidet. Tilannetta ei varmaan helpottanut se, että menin combattiin maanantaina pitkästä aikaa. Tervettä kipua? =)

Joo, mut tämmöttistä. Ihmetellääski taas.

Ei-niin-tavallinen laihis

2010-09-16T11:40:00.002+03:00

vaan suorastaan neitseellinen. Kävin puntarissa viimeksi kuukausi sit ja lukema oli reilun 5 kg enemmän. Mitään en ole asian eteen tehnyt. Tai ehkä jotain, mikä selviää kun hyppää seuraavan kappaleen yli.

Kuten varmaan moni meistä naisista, myös minä olen uudesti syntynyt varmaan viisi kertaa jos se mitataan painossa. Laihduttanut siis ainakin tämänhetkisen elopainoni verran ja taas lihonut saman verran. Ikuinen jollakin tapaa laihduttaja. Se "huomenna"-laihduttaja. Joskus olen ottanut niskasta kiinni ja ihan tosissani tehnyt töitä hiki hatussa saadakseni ylimääräiset kilot veks. Joskus onnistuu, yleensä ei.

No nyt on onnistuttu, ainakin melkein olen siinä tavoitteessa, mitä olen salaa ylläpitänyt. Ja voin paljastaa salaisuuteni.

1. ÄLÄ URHEILE!!!! Se on varmaan se tärkein. En ole käynyt lenkillä enkä salilla enkä jumpassa kuukauteen kuin max yhden kerran.

2. OLET TYÖTÖN!!!! Jäin työttömäksi kuukausi sitten. Nyt on muutakin tekemistä kuin mussuttaa välipaloja joita automaatti tai ruokala puoliväkisin pöydälle syytää. Enhän mä niitä tietenkään itse ostanut... Ei myöskään ole kiusausta vetäistä ruokalan lounasbuffaa ja syödä kotona samankokoinen satsi uudestaan.

3. UNOHDAT RUOKAVALIOT!!!! Ei mitään atkinsseja, ei karppailuja, ei pisteitä. Syöt just sitä mitä huvittaa kunhan:

4. SYÖT VAAN KERRAN PÄIVÄSSÄ!!!! Ihan sama mitä vedät. Pizzaa, pastaa, hampparia... you name it. Kunhan syöt tasan yhden kerran päivässä. Ei mitään aamupaloja eikä iltapaloja. Tuhti annos mitätahansa sitten kun meinaat pyörtyä nälästä. Ja päivä on siis se aika, jonka olet hereillä. Klo 24 ei ala uusi päivä, vaikka jotkut luulee niin. Jos meinaat kuolla nälkään kesken leikin, niin juo vettä tai ediä tai limsapullo tai juotava jugurtti. Helpottaa heti!

5. JOS DOKAAT, DOKAA KUNNOLLA!!! Ei iltakaljaa. Ei parilla käymistä. Rehellinen, supisuomalainen kaatokänni 1-2 kertaa kahdessa viikossa tai harvemmin.

6. UNOHDA KAUPPAAN KEKSIT, PULLAT, JÄTSKIT JNE!!!! Sen sijaan mätä naamariin lasten karkkipäivän jämät kerran viikossa. Meillä tosin ei koskaan muutenkaan ole mitään herkkuja tai limsoja kotona paitsi lauantaisin. Onneksi en ole niille perso.

Pitkälti näillä terveellisillä säännöllä olen tässä mennyt kuukauden näköjään ja hyvin tulee tulosta. Katotaan taas kuukauden päivät, kuinka käy. Tänään noudatan kohtia 4 ja 5 sitten illalla. Lähen hakee edipullon ja lapsen. Heippa!

Hidas Hämeestä, moikka!

2010-09-16T10:45:00.002+03:00

Niih.... Tänään sinne laivalle. Olis varmaan fiksua pakata jotakin mukaan, eiks je? Tajusin aamulla, että kaikki järkevät reissulle mukaan kelpaavat vaatteet on Riikan reissun jäljiltä vielä unohdettuina pesukoneeseen. Siis kuivaan semmoseen, ajatuksena, että pesen sitte joskus. Puhelua rakkaalle klo 8.45, että pistäkköjooko pesukoneen päälle... Pisti se. Nyt ne kamppeet on sentään jo kuivurissa, joten ehtivät matkaan mukaan. Kauheen vaikee miettiä, että mitä sitä nyt sitte ottais. Varmaan jotain hippavaatetta, mut sit varmaan jotain (taxfreessä) vetelehtimisvaatetta. Mä en sitten yhtään tykkää tämmösestä mitäpukispäälle- ja mitäruokaalaittais -kysymyksistä. Kattellaan sitten, jahka toi kuivuri on pyörinyt että mitä sieltä löytyykään.

Haen Irmelin eskarista heti sen päätyttyä, jotta eroahdistus ei olisi niin suuri. Mulle siis. Ehdin viettää iltapäivän sen kanssa vielä ennen matkalle lähtöä. Incan voi hakea vasta viideltä, kun sillä on koulun jälkeen kuviskoulu. Suuri taiteilija luo taidetta niin antaa sen luoda. Siitä kun tulee kuulemma isona muotisuunnittelija, niin onhan se pohja hyvä luoda ajoissa =). Ikävähän niitä taas tulee viikon aikana kun ovat isällään ja morkkismutsi ruoskii itseään laivalle lähdöstä kesken meidän viikon. Lohduttaudun sillä, että lähdetään kuudelta, lapset menee nukkuun kahdeksalta ja aamulla menevät "töihinsä" ja sit isälleen. Yhdessäoloajasta ei siis periaatteessa puutu kuin nuo kaksi tuntia tänä iltana. Lapset hyötyy morkkisäidistä, joka omaa huonoa omaatuntoaan lievittää lupaamalla tuliaisia. Lapset sanoi vaan, että hauskaa matkaa. Saattaa se ikävä tuota miestäkin tulla, kun en tykkää yhtään nukkua ilman sitä.

Vitsit mikä flow tänään. Ihan pelkkiä sanoja ja ajatuksen pätkiä. Hyvä mä. Onpa kerrassaan mielenkiintoinen bloggaus tänään... Jepsis jee.

Mutta jättiskiva se on sinne laivalle mennä. M & S on erittäinerittäin rakkaita Ystäviä joiden kanssa on kyllä poikkeuksetta ollut aina hauskaa. Toivottavasti ei myrskyä!

Hassu-hessu hopo-heppa

2010-09-15T17:58:00.004+03:00

Tuossa tuo eläin tuossa ylhäällä. Se on "meidän" Hopo. Eli Hottis. Eli Hot Hot Hammer. Kattokaa nyt. "HÄÄÄH??" Sanoo hepan ilme. Kuvastaa sen luonnetta erittäin hyvin. Ei mikään terävin kynä penaalissa, mutta hirmuisen kiltti ja hyväluonteinen kuin lammas. Jos se lammas sattuu olemaan aika perkeleen lauhkea. Hopon kanssa meinas tulla pieni tilanne, kun eihän se reppana älyä lopettaa kasvamistaan, jotta olisi jokin tolkku treenaamisen aloittamisessa. Ei. Poika senkun kasvaa vaan... Niinpä osa kimpasta halusi katsastella hiukan kilpailuvalmiimpaa hepoista ja Hopon kohtalo alkoi hiukan hirvittää. Sanoin Janille, että sori, mutta tuosta en vaan voi luopua eikä terveen hevosen paremmille raviradoille lähettäminen oikein olisi tolkun ihmisen hommaa. Jamppa ja Ville teki melkoisen soittelurumban ja lopputulos oli onneksi hyvä. Hopo pääsi eilen lomalle tuonne vähän matkan päähän meistä. Siellä sopii lihoa ja kasvaa, katsellaan sitten keväämmällä mikä on meininki. Jos siitä ei tule juoksijaa, niin minä tahdon sen omaksi pullapojakseni. =D

Hopon uuden kodin (ju-ma-leis-sön, mikä talli ja mitkä paikat niillä muutenkin on! Kuin olisi hevosten luksushotelliin mennyt...) omistajat on Janin lapsuudenkaverin vanhempia ja aivan mahti porukkaa. Sain kutsun mennä koska vaan sunnuntaisin ratsastamaan ja maastoilemaan (heillä on pienimuotoista ratsastustoimintaa siellä) ja ajattelin kyllä käyttää tilaisuuden hyväkseni. Onnellisin olen kuitenkin Hopon vuoksi, tietenkin.

Nyt tarttee mennä. Mama on startissa ihan just. Moikka!

Muoks. Pah. Mama laukkasi heti starttiin. Samperi!

Valinnoista ja niiden vaikeudesta

2010-09-14T11:23:00.002+03:00

No niin. Kylläpä on pojat (tytöt) sekava olotila.

Kävin siellä haastattelussa aamulla. Mielestäni se meni kohtuudella. Ruotsinkieli olisi voinut olla enemmän flytande, mutta taas englanti sujui hyvin. Ruotsia painotetaan, tietenkin. Muuten sain kuulla olevani haetunlainen henkilö, mutta mitään ei voida päättää ennenkuin muutama muukin on jututettu. Sitten vielä kaksi haastatellaan uudestaan, toimarin toimesta ja ilmoitus tulee lokakuun puolivälissä, että pääsenkö vaiko eikö. Meni siis vaikeaksi. Työnkuva oli lähes unelma. Niinpä pähkittyäni hetken päätin olla rehellinen itselleni ja sille toiselle firmalle, joka mut jo otti töihin. Soitin sinne ja sanoin kiitos, mutta ei kiitos.

Nyt on sekava olotila. Omatunto soimaa työstä kieltäytymisestä, kun en koskaan ennenkään ole sitä tehnyt ja koko elämäni pätkätöitä tehneenä osaan arvostaa -todellakin- edes hiukan pidempää sijaisuutta. Työstä pitää olla kiitollinen. Ja nyt kieltäydyin ja otin suuren suuren riskin. Minä, joka en koskaan ole ollut mikään hyvä riskinottaja. Toisaalta olen aina luottanut vaistooni ja osaan jo toimia sen osoittamalla tavalla. Nyt vaisto käski tehdä näin vaikka järki huusi vastaan niin hemmetisti.

Toisaalta tein mielestäni eettisesti oikein. Järkevämpää (ja häikäilemättömämpää) olisi ehkä ollut ottaa tuo eilen tarjottu työ vastaan. Koeaika olisi ollut 2 kk joten se olis vielä ollut päällä, kun tuolta olisi tullut tieto. Jos olisin päässyt sinnekin, niin sitten kylmästi vaan irtisanonut itseni sieltä ekasta paikasta ja aloittanut tässä mieluisemmassa. Mutta ei mulla ole pokkaa tehdä niin. Se olis ollut aivan hirvittävän epäreilua niille, ketkä haki tuota ekaa työtä eikä päässeetkään ja myös sille firmalle. Kauhea duuni opettaa ensin mut ja sit parin kuukauden päästä, kun äitiyslomalainen on jo lomalla, opettaa taas uusi. Kun töiden pitäisi jo sujua jouhevasti. Ei ei. En olis voinut ikinä tehä niin. Siinä mielessä kiitän itseäni, että ainakin olin rehellinen itselleni ja muille ja omatunto säilyy puhtaana.

Jos nyt en pääse tuonne toiseen paikkaan, niin sitten etsin muita juttuja. Mulla on kuitenkin vuosi aikaa etsiä, vaikka se vuosi meneekin kauhean nopeasti. Silti.... morkkis on kuitenkin siitä, että olen vapaaehtoisesti työtön lusmu, veronmaksajien elätti. Vaikka ehkä olen veroja ja liiton maksuja sen verran maksanut, että tämän työttömyyden omatunto mulle soisi sallivan. Ei se silti salli, puraisematta ainakaan.

Noh. Eipä tarvi kampaaja-aikaa muuttaa... =D

Torstaina lähetään hiukan tuulettumaan (juu, ei oltukaan just kun viikko tuulettumassa...morkkis iski taas) tyttöjen kans. Tytöillä tarkoitan Sannia ja Minnaa. Käväistään risteilemässä. Syödään hyvin ja naatiskellaan. Soimaavan omantunnon tapan ajattelemalla, että juhlitaan mun synttäreitä samalla. Kun lasten mukaanhan mun synttäreitä ei juhlita koskaan. Ei sen puoleen, en ole niitä juhlinutkaan kuin sillon kun täytin 20 ja sillon kun täytin 25. Seuraavan kerran viiskymppisiä jos sinne asti synttäreitä saa viettää.

Hiukan helpotti. Kiitos taas! =)

Piristystä sekamelskaan

2010-09-13T19:38:00.004+03:00

Ennätystä pukkaa! Kolme bloggausta samana päivänä. Oho mua!
Tää oli pakko tehä heti, kun sain Stanstalta tämmöisen:

Eli tarttee kertoa itsestäni seitsemän asiaa. Onpas muuten vaikeeta. Taidan tässä välissä mennä (vartin miettimisen jälkeen) pelaamaan muksujen kanssa pari erää Afrikan tähteä ja miettiä samalla. Tai ehkä ne voisi kertoa mulle ne 7 asiaa? Vai olisko se kiellettyä, jos ne asiat pitää itse keksiä itsestä? Hmmmm... Mietintätauko kuitenkin.

Jatkuu (hävitty Afrikan tähti ja kolme hävittyä Uno-peliä takana).
Lapset keksi äitiä kuvaavia asioita seuraavat seitsemän:
- Äiti on kaikkein rakkain sukulainen
- Äiti on siitä hyvä äiti kun se komentaa just oikeista asioista
- Äiti ei jaksa yhtään kun me sählätään
- Äitillä on tatuointi jossa on mun (Incan) nimi ja toinen jossa on Iran nimi ja kolmas lukee Jani mutta siitä ei saa selvää niin hyvin
- Äitin synttäreitä ei juhlita koskaan
- Äiti pitää korviksia vaan juhlissa ja kylässä
- Äiti käyttää meikkiä

Lasten suusta kuulee totuuden???? =D

Kele ja per

2010-09-13T11:49:00.003+03:00

Pitäis kai hihkua riemusta mut jotenkin en nyt osaa. Mä nimittäin sain sen assarin äitiyslomansijaisuuden. Soittivat just. Jouduin sit sanomaan, että valitettavasti mulla on toinen haastattelu huomenna, joten jos vaan sopii niin ilmoitan huomenna otanko paikan vai en. Eihän ne kauhean ilahtuneita olleet, mutta kuitenkin ymmärsivät mun tilanteeni, että vakipaikka on aina vakipaikka ja mielelläni kävisin kuuntelemassa mitä siellä toisessa olis tarjolla. Jos en huomenna saa varmuutta, että pääsenkö sinne toiseen vai en, niin otan tämän vastaan. Jos sit soittavat sieltä toisestakin, että tahtovat mut, niin sit täytyy olla törkeä ja sanoa morjens tuonne. Inhottaa kyllä semmosta tehdä, mutta ehkä se on pakko. Tyhjän päällekään ei ole kiva sit jäädä. Toisaalta tämä toinen paikka on ikäänkuin mulle vähän niinkun pedattu, kyseessä ei ole niinkään työhaastattelu vaan keskustelu työn kuvasta esimiehen kanssa, joten voisin toivoa, että tiedän heti huomenna pääsenkö vaiko enkö. Mutta ei mulle mitään ole sieltä luvattu, joten en voi liikoja laskea sen paikan varaan. Hirvee tilanne, oikeesti!! Toivottavasti se toinen paikka kertoo huomenna, mitä tapahtuu.

Är ja mur. Ja sitäpaitsi. Mulla olis se kauan kaivattu tukkatohtoriaika ensi maanantaille. Miten mä sit sen sanon, etten voi aloittaa ennenkun tiistaina???

Joku vois iloita. Ja pitäiskin. Mutta en minä. Koska tietenkin saan aina asiat solmuun tavalla tai toisella.

Onko joku nähnyt mun oikeaa puolta jossakin???

2010-09-13T10:16:00.005+03:00

Joku on hukannut mun oikean puolen. Tai ehkä mä itse. Mutta tällä hetkellä kropan oikean puolen tilalla on kipu. Helevetinmoinen sellainen. Hiukan helpottaa tieto, että alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä että kipu on leviämässä muuallekin, joten ei tuon oikean puolen tarvii yksin kipuilla. Kohta otan uuden kasan nappeja ja painun petiin. Siivota pitäis vielä, kun on se näyttö. Nyt ei kyllä oikein kiinnostaisi.

Eilen tuli illalla kamalan kamala mahakipu oikealle puolelle. Yöllä rauhoittavan voimalla nukkuun ja aamulla heräsin tuskanhikiläikästä. Kipua se nappi ei vienyt, mutta tajun kyllä. Maha oli edelleen kipee, ja sen lisäksi pää oikealta puolelta. Samoin jalkapöytä, päkiä, polvi ja oikea kyynärpää sekä olkapää. WTF??? Miksi mulla on tämmösiä kummia kiputiloja aina, ei mitään selkeetä koskaan. Ois edes aito oikea flunssa mut ei. Oli kiva fiilis lähteä sinne työhaastatteluun. Änkeä siistit vaatteet ja saapikkaat kipuisiin jalkoihin. Esittää kauhean skarppia kun koko oikea puoli yritti räjähtää. MIKÄÄN nappi ei auta!! (nimim. 2 x 800 burana, maitohappoja ja sirdaludia vatsassa)

Selvisin mielestäni ihan hyvin haastattelusta (vaikka tekninen johtaja yritti jallittaa mut puhumalla englantia yht´äkkiä kesken lauseen) ja painelin tänne takas valittamaan. Ilmoittavat tänään saanko vaiko en tuon paikan. 28 hakijaa joista 4 kutsuttiin haastatteluun. Mitä, jos ne jostain syystä haluaa tämmösen nappihuuruisen assarin niille ja huomenna mulla ois vielä sen toinen haastattelu? (Jos suoraan sanon, niin tahtoisin mieluummin sen huomenna haastattelussa olevan paikan). Miten sanon nätisti, että kuulkaas, mun pitäs huomenna vielä mennä yhteen haastatteluun, sopiiko jos ilmoitan teille huomenna, että tuunko vai enkö. Työt alkais ens maanantaina. Ja voihan olla ja varmaan onkin, etten vielä huomenna saa tietää pääsenkö sinne toiseen paikkaan. Kun en kyllä kehtaa sanoa, että joo, otan homman ja sitten muutaman päivän päästä ilmoitan, etten otakaan jos hyvin käy. Se olis kauheen epistä niitäkin kolmea kohtaan, joille sitten tänään soitetaan, että sua ei nyt valitettavasti valittu. Vai pitäskö pelata upporikasta ja rutiköyhää ja sanoa etten mä tulekaan teille, jos ne jostain syystä meikäläiseen päätyvät. Ja sit vaan toivoo, että saan sen huomenna jaossa olevan paikan. VAIKEUS!!!! Mun säkällä lopputulos on se, etten sit saa kumpaakaan paikkaa. Ei senpualeen, mieluusti mä leikin täällä kotiäitiäkin ja hengailen ihan vaan himassa. Mutta vuosi, minkä rahallisesti voisin kotona ollakin, menee pirun nopeesti ja sit onkin kiva etsiä töitä hirveellä kiireellä. Ei ole kuulkaa työttömänä olo helppoa, ei ole!

Mitäs vielä jaarittelis. Piti kirjoittaa Riikan matkasta, mutta ehkä jätän sen seuraavaan kertaan, kun tää kirjoituskäsi alkaa puutua kokonaan. Laitan siis hiukan kuvia siitä lisää.

Keskiaikainen ravintola. Oli mieletön miljöö. Kynttiläkruunut, kynttilät pöydissä, ei sähkövaloja lain. Henkilökunnalla keskiaikaiset vaatteet. Pöydät ja tuolit kuin suoraan keskiajalta. Myös ruokalista oli ajanmukainen. Juotiin vain oluet =).

Kyseisen ravintolan vessasta:

Janin uusi auto =):

Hauskasti tehty tuo. Rakennus on korjauksen alla, niin suojapeitteeseen on kuvattu talon tuleva ulkoasu!

Unescon perintökohde. Euroopan suurin kauppa-alue. Viisi (vai kuusi) ilmalaivahangaaria täynnä tavaraa. Piha-alue isompi kuin Mustamäen tori.

Tämmöinen sisältyi hotellihuoneen hintaan. Aamiainen (tai päiväkahvi meidän tapauksessa) viereisessä Martina Bekerejassa. Tuolla jaksoi hyvin ja oli todella hyvää!

Meidän huoneessa oli tuommoinen aika hieno takka:

Stalinin hammas, jonka perusteella on helppo suunnistaa Kauppatorille.

Kuvat kertoi enemmän kuin sanat, eiks je? Nyt menen hiukan edes häätämään noita pölypalloja. En anna periksi tälle oikean puoleiselle kettuilulle!

On taasen sunnuntai...

2010-09-12T12:32:00.002+03:00

Noh, hengissä selvitty työyöstä. Eihän se herkkua ollut vieläkään mutta ei sentään kukaan kuollut... =) Mitä vähempi sanoja, sen helpompi hengittää. Pääsin jo ennen yhtä kun oli niin rauhallista ja sehän toki kävi mulle. =) Ja seuraava työyö on kahden viikon päästä. Jee! Saan synttäriviikonlopun viettää ihan rauhassa siis =).Tänään pitäis siivota huomista asunnonesittelyä varten. Vähän turhauttavaa- eihän tätä kukaan tule katsomaan kuitenkaan. Hyvä asenne.... Ja tänään tarvii henkisesti valmistautua alkuviikon työhaastatteluihin. Huomenna on yksi ja tiistaina toinen. Toivottavasti toinen niistä natsaisi!!! Ensin mainittuun sisältyisi tosin hiukan enempi reissaamista messujen yms. vuoksi, mutta ehkä ne saisi jotenkin sumplittua. Onneks tytöt on jo noin isoja!

Tänään meen kylpylöimään lapsukaisten ja Annin porukan kanssa. Palataan myöhemmin.

Paluu karuun todellisuuteen

2010-09-11T16:15:00.003+03:00

No fiilistellään ensin.

Piparitaloja?

Spermapankki (1 cl Bailey´s, 2cl banaanilikööri, 1 cl ginger ale)

Siitäpähän tiiätte:

Parit näkymät:

Saatan laittaa lisää kuvia, jos jaksan. Reissu oli ihan mahtava! Shoppailtuakin tuli enempi kuin tarpeeksi... 8 paitaa, 2 hametta, 2 kengät, vyö, villatakki, neljät rintsikat kahdet alkkarit, hajuvettä... Yhteensä 110 egee nuo kaikki. Ei paha. Jampallekin löytyi farkut ja bleiseri sekä parit kengät ja "pimppari"hattu =).

Nyt lähinnä ahdistaa ja suoraan sanottuna vituttaa todellatodella paljon tämä arkeen paluu. Töihin on mentävä, kuten viime yönäkin, mutta sen voin sanoa, että nyt alkaa tämän mitta olla täynnä. Ja mulla ei ole maailman lyhin pinna. Mutta sanonta "mulle ei vittuilla", voisi sopia nyt tähän. Jos jotain olen tähän ikään mennessä oppinut niin sen, että jos paskaa ei ole pakko sietää, niin silloin sitä en siedä. Joten puren hammasta ja lusin tämän yön vielä ja seuraavassa vuorossani päällikön kanssa aion hiukan avautua aiheesta perehdyttäminen työntekoon tai pikemminkin sen puute. Saatan hiukan alustaa myös aihetta nimeltä työpaikkakiusaaminen. Ja ilmoitan samalla
että ei tartte mulle jatkossa noita työtunteja juurikaan laittaa. Pärjään pirun hyvin ilmankin. Ja onnea vaan paremman työntekijän metsästykseen.

Mut nyt tää lähtee viemään väsynyttä pikkuneitiä uimakouluun. Palataan taas!

Lomafiuwistelyä

2010-09-06T09:20:00.004+03:00

Riiasta vuonna 2008 lokakuussa otettu kuva tuo ylläoleva... =D

Kauhee kun on vaikee sisäistää että kohta lähetään. Lento lähtee 12.40 sinne Riikaan eli ihan just aletaan liikahtaa Pirkkalan suuntaan. Mä en jotenkin ollenkaan ole ajatellut, että tässä jonnekin mentäis, niin nyt tää tuli muka niin äkkiä... =).
En oo kerennyt jännittää etukäteen tota lentookaan ollenkaan, hyvä että muistin heittää pamit laukkuun. En ole sentään niin hullunrohkea että yrittäisin ilman niitä lentää. HUH! (Pelkkä ajatuskin sellasesta alkoi hikoilututtaa...) Sitten onkin pamit lopussa ja tarttee mennä vinkumaan lisää tulevaisuuden varalle. Ärsyttävää vaan mennä nyt eri lääkärille kun ei oo sitä kivaa ja ymmärtäväistä työpaikkatohtoria. Saattaa olla, että joudun ihan oikeesti menee jollekin kallonkutistajalle ennenkun saan sen reseptin. Saakeli sentään. No mut sitä sopii miettii sit vasta.

Tässä hiukan kuvia lisää tuolta parin vuoden takaiselta reissulta.

Tässä on Euroopan suurin keskustori. Kuusi tuollasta zeppelin-hangaaria, joista jokainen on erikoistunut johonkin; kalaan, lihaan, maitotuotteisiin jne. Unescon maailmanperintökohde.

Tässä on ihan sairaan ihana keskuspuisto:

Riga-Coffeella (Balzam-yrttiviinaa ja kahvia =)) Vanhas kaupungis:

Stalinin hammas:

Kolme veljestä 1300-, 1400-, ja 1500-luvuilta:

Vanhaa kaupunkia:

Semmosia. Me tullaan perjantaina ja varmaan sitten postailen vähän tuoreempia kuvia =). Hauskaa viikkoo kaikille!

Tekis mieli mutten viitti

2010-09-04T12:24:00.002+03:00

Olinpas kerrankin oikeassa, johan eilen menikin päivä liian hyvin....

Kiehun hiljaksiin täällä itsekseni ja mietin että räjähtäisinkö miedosti vai jatkanko hiljaista kiehumistani. Toisaalta, jos hyvin käy, niin tätä ei tartte jaksaa kauaa, mut sit taas saatan siirtää ongelman vaan eteenpäin seuraavan kohdattavaksi jos en nosta kissaa pöydälle. Perinteisesti pohdin tottakai, että onkohan vika sittenkin vaan mussa ja liioittelen ja draamailen täällä itsekseni. Että ei kukaan muukaan tämmösestä kiehuis ja ei oikeesti ole mitään syytä. Tai että eihän ne voi tietää. Mutta perkele että sylettää oikein huolella ja ämpäritolkulla. Tekemisen meininki, jea rait... Musta on selvästi tulossa vanha kun ei meinaa kamelilla selkä kestää oikein mitään epäoikeudenmukaisuutta. Varsinkaan sellaista, missä kaverille ei kerrota kaikkea olennaista, jotta voi sitten itse näyttää paremmalta sen rinnalla kun se mokaa.

Onneks sain kaataa ämpärillisen jo tuon siippani niskaan niin helpotti hetkeksi. Tosin nyt alkaa taas käyrä kohota mitä lähemmäs iltaa mennään. Kun yöllä pääsen töistä niin voi olla, että riipasen kovan kännin. Ihan vaan kostoksi.

Mutta jee. Voitin kenosta 7 euroa. Melki sain omani takas siis. Uu jea.

Linkitys arvontaan

2010-09-03T20:49:00.003+03:00

Stanstalla on kymppitonni täynnä blogivierailijoiden osalta ja pisti pystyyn taasen arvonnan. ONNEA STANSTA ja kiitos mahtavasta blogista!!!!

Ja mä TAHDON voittaa edes joskus jotain joten nyt minäkin saan kaksi arpajaislippua. =)

Omituinen perjantai

2010-09-03T17:42:00.003+03:00

Onpas tapahtunut ihmeellisen paljon hyviä asioita. Peruskyynisenä en voi kuin ajatella, että mitähän megalomaanisen suurta paskaa ropahtaa niskaan pikapuoliin... =D
No. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että mentiin Vermoon kun siellä oli sekä Good Mama että Artsy startissa lounareissa. Mama ekassa ja Artsy vikassa. Mama oli kolmas (aloittelee uraansa vasta, alle 5 starttia hepalla yhteensä) ja Artsy hienosti toinen! Hyvin meni siis! Mä sain jopa totolla hiukan fyffeä ylös, tosi hiukan mutta silti... =D.

Vein Jampan takas töihin ja lähin itte hiukan asioille. Kävin varaamassa kampaajalle ajan. JEEEE!! Uus tukka tulee parin viikon päästä. Tarkemmin sanottuna lopputilipäivänä, mikä onkin hemmetin hyvä päivä hiukan hemmotella itseään. Menen ensin Riikalle, että se värjää mun lettini ja siitä suoraan alakertaan Jonnalle jotta saa lisätä mulle tukkaa. Jepajep. Pidennykset is päk! Sanoin Jonnalle, että ei mitään vähän kerralla ja luonnollista vaan reilusti lisää lettiä. Se lupasi tilata kaks nippua... Pituus jouhilla on 30 cm eli mulle tonne lapaluiden alle. Jonna oli ihmeissään mun hiusten väristä, kun sanoin sille, ettei tätä ole värjätty yli vuoteen vaan koko pehko on omaa, luonnollista väriä. Riikka siis vaan kiillottaa mun oman lettini =D. Ei sempualeen, en ole ollut oman värisellä tukalla sitten sen jälkeen kun täytin 13. Silloin olin sitä mieltä, että tukkani on maantienvärinen ja sama harhaluulo on säilynyt tähän asti. No eihän se ole, ihan tumman ruskee tää on. Oli aika vitsikästä nähdä oman tukan väristä irtohiusta =D. Tarkemmin sanottuna täsmälleen väriä numero 4. =D En malta oottaa tukkatohtoriaikaa!!!

Siinä kun aikaa varailin, niin puhelin soi ja tuli kutsu työhaastatteluun. Siitä ei sen enempää ennenkun jotain vahvistuu tai ei vahvistu. Hyvä fiilis tästä mulla silti on ja toivon, että niillä musta. Mutta mahtista päästä haastatteluun edes!

Mitäs vielä. Ai niin. Yhtiö- ja sopimusoikeuden tentti oli arvosteltu toissa päivänä ja perskeles, sain siitä vitosen!! Itse asiassa koko kurssista pätkähti femma, joten taputapu mulle vaan. Tästä on hyvä jatkaa.

Ainoa hiukan mieltä alas painava asia on se, että tilasin uuden mekon itselleni ja jouduin palauttaa sen koska se oli liian pieni. Ja koko oli siis 38, jonka oletin olevan reilu itselleni!!!!!!!! Sain uuden mekon postissa tänään kokoa 40 ja se sopii.... Koitan lohduttaa itseäni sillä, että mekko kinnasi VAIN tissien kohdalta mutta muuten oli ok. Tämä nelikymppinen taas istuu kuin hanska, myös tissien kohdalta =D. Eli en ole siis lihonut, mulla on vaan niin julmetut amberssonit ettei ne mahu mekkoon. HAH HAH HAA!!! Ei mut oikeasti. Tota toppiakin oli ihan paska tehdä kun ei mikään kaava käy suoraan. Vyötärö ois pitänyt ottaa eri kaavasta kuin pituus ja sekään ei olisi sopinut rinnanympäryksen puolesta. Niin ihan sama vaikka piirtäis itse kaavat itselleen, ihan turha yrittää meikäläisen sopia mihkään valmiisiin kaavoihin. Sopii ehkä myös henkisesti... =D

Topista puheen ollen. Sain sen alaosankin nyt väkästeltyä mutten millään jaksa ottaa kuvaa ja laittaa just nyt. Se ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa ja jouduin fiksaan sitä monenmonta kertaa ennenkuin onnistuin edes jotenkuten välttävän siitä saamaan. Taas samat ongelmat kuin yllä. Lantion mitta ei täsmännyt vyötärön mitan kanssa samaan kaavaan ja tietty se ongelma että mistä tätä kaavaa nyt sitten lyhennetään... Pah. Lopulta heitin kaavat helevettiin ja ompelin vähän mitä sattuu. Lopputulos näyttää just siltä. Kyl sitä nyt ehkä pitää just ja just. Mut vähän lyhyt siitä sit tuli kun onnistuin itseni aliarvioimaan pituudessa vaikka vois kuvitella ettei se ole mitenkään mahdollista enää tällä varrella. Ja mittanauhahan on siis vain amatöörejä varten. =D

Maanantaina lähetään Riikaan. Pois tullaan perjantaina. Mukavaa! Sitten on viikonloppu töitä ja sit laivalle Minnan ja Sannin kanssa juhlimaan etukäteen synttäreitä =). Ja sit uus tukka... jipihipi!

Nyt tää alkaa henkisesti valmistautumaan töihin lähtöön. Hiphei ja hauskaa viikonloppua kaikille!!!

Murinaa ja mielihyvää

2010-08-27T13:37:00.005+03:00

Aloitetaanko murisemisesta? Joo. Näppäimistön o-kirjain on toispuoleisesti halvaantunut eikä suostu yhteistyöhön ilman pientä väkivaltaa. Täytynee pistää vokabulaarit peliin ja miettiä pelkkiä oottomia sanoja.
Se ei ollut se murinan pääsyy. Pääsyy on nimenomaan pää. Mulla on siitä(kin) kummallinen naama, että se on täynnä erilaisia rauhasia ja huokosia, hiukan enempi kun muilla. Toinen outous päässäni on se, etten omista otsaonteloita lainkaan, mutta se ei liity tähän. Aina sillon tällön, varsinkin stressitilanteissa ne miljardit huokoset alkaa vittuilla, suomeksi sanottuna. Muutamankin kerran olen syönyt antibioottia koska naama kerta kaikkiaan turpoo muodottomaksi ja tunnottomaksi. Tiedättekö, hammaslääkärin puudutus, kun ei tunne poskella/leualla mitään? No, miettikää se koko naamaan. Ja mulla on se. Just nyt. Oikea silmä on ihan sirrillään, muurautunut umpeen likipitäen ja vasen menee ihan kohta perässä. Oikean silmän alla, nenän vieressä on kunnon patti, tulehtunut joku huokonen/rauhanen. Samanlainen on vasemmassa suupielessä ja oikean korvan vieressä. Mua sattuu ihan tosissaan päähän ja on kun ampiaisia ois tungettu ihon alunen täyteen, semmoinen kihelmöinti käy! IHotautilääkäri ei tietenkään ole tänään paikalla. Niinpä vedän buranaa kaksinkäsin, jos tuo tulehdus edes vähän rauhoittuis. PERKELE!!!

Eikä se mitään, jos olisi vapaata. Mutta kun ei ole. Menen yöksi töihin, tänään ja huomenna. Sellasta maxfactoria ei ole keksittykään, joka saisi turvotuksen taiottua pois... Saa kyllä tosiaan leikkiä taikuria illalla. Päivän mä haudon naamaani kylmällä. Ja varmaan pahennan tulehdusta sillä...

Töistä puheen ollen, tässä ennen seuraavaa valittamisen aihetta. OLin tiistaina ekan illan Baarissa ja meni ihan mukavasti. Tai no, pelotti aivan sikana. Onneks oli rauhallista, sai kunnolla keskittyä ja muistella hommia. Keskiviikkona oli sit vähän jo enempi tekemistä ja mielestäni hoidin ihan hyvin työni ottaen huomioon vuodet edellisen baarityön ja tämän välillä. PÖytiin tarjoilu on ihan uutta ja on vielä duuni koittaa muistaa kattella ihmisten juomatilanteita. Mutta ihan kivaa on ollut. Sekavin tuntein odotan iltaa, kun tiedän et on jo enempi kiire. Ei mitää spesiaalidrinksuja kiitos! =D

Tosta stressistä vielä. Sen määrä on vakio, olen aika varma siitä. Nyt kun vuosien taistelun jälkeen rahatilanne on joltisenkin helpottamaan päin ja valoa näkyy velkatunnelin päässä niin nyt sitten iskee kaikenlaista muuta murhetta. Kaikkea en voi tässä ruotia, koska eivät ole mun asioita, mutta perheen kuitenkin. Onneksi mulla on Jamppa ja lapset, ilman niitä voisi olla aika perseestä aika moni asia tällä hetkellä. Sitten on vielä tuo yksi heppa, jonka kohtalo pitäisi päättää pian. Sijoituspaikka tai sitten se toinen, ei niin yhtään pätkää hyvä vaihtoehto. Se kun tarttee vähän enempi aikaa kuin ajateltiin ja kimppa luopuu osittain siitä. Osa meistä pitäisi hepan ja antaisi sille aikaa, mutta kun ei löydy tallia, jossa olisi tilaa ja jossa sitä treenattaisiin, vähän niinkuin harrastemielessä. MIKSI meillä ei ole maatilaa???????????? Mä tahdon pitää sen hepan ihan tosi tosi paljon. Inhoan tämmöstä tilannetta. Ei tämä raviharrastus mulle sovi, jos pitää olla omistamassa hevosta. En mä pysty itseäni pitämään tarpeeksi etäällä niistä eläimistä ja ajattelemaan niitä vain välineinä. Kerran kun näen niin kiinnyn suunnilleen heti. Pah.

Semmosta. Sain pitkästä aikaa inspiraation ommella. Löysin halvalla (10 e) isonison palan verhokangasta lähikangaskaupasta. Näin sen mekkona, enkä olkkarin verhoina. En mä mekkoa mihinkään tarvii, perustelin silti tulevalla pikkujoulukaudella sen. Tein ensin topin ja nyt pitäisi päättää miten tuosta jatkan, eli millaisen hameosan teen tuohon jatkoksi. Päätös pitää tehä pian, ettei innostus laannu. Tosin tuo voi sit jäädä topiksi =).

Miks mä en näe tuota kangasta verhoina niinkun ollenkaan? Toki sitä oli sen verran siinä palassa, että siitä saisi vaikka neljät verhot, mutta silti. Millainen alaosa olisi hyvä? Jatkaisiko vähän kynähameen tyyliseksi, alaspäin kapenevaksi tuota? Vai suoraksi? Vai leventäisikö kunnon fiftarimekoksi?

HMMMM?

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Vaivalloinen päivitys viikonlopusta

2010-08-23T19:37:00.003+03:00

Pah. Menin laittaa tekokynnet eilen ja nyt ei kirjoittamisesta tule yhtään mitään. Typoja tulee väkisinkin kauheesti, mutta en jaksa korjata kyllä kaikkia!!! Sorry... Oli mainio viikonloppu! Perjantaina kurvattiin Kirkkonummelle, jonne jätimme auton ja kamat. Ville ja Kaisa vippasi meidäy ja Katjan Leppävaaraan, josta junalla Pasilaan ja siitä stadikalle. Korko katkesi heti Pasilan asemalla kengästä, joten kengät roskiin ja paljain jaloin keikalle =). Keikasta ei voi sanoa muuta kuin että mieletön!!!!!! On se uskomaton bändi, kerta kaikkiaan. Show oli todella upea ja mieleenpainuvinta oli kun Bono pyysi kaikkia laittamaan kännykät auki ja heiluttamaan niitä pimeässä illassa. Oli meinaan uskomattoman upea näky kun 52000 ihmistä heiluttaa kännyköitä... Meillä oli mahtavat paikat, oli tilaa jorailla ja nähtiin Bono ja Edge ihan likeltä. Vai mitä tästä sanotte:

Keikan jälkeen Ville oli kiltti ja noukki meidät Pasilasta. Aamulla odotti tarhatalkoot =).Tarhan tolpat ja langat tuli uusittua ja hieno tuli! Illalla tuli noutaja toooosi ajoissa ja unta tuli vedettyä kellon ympäri melkein. Raitisilmamyrkytys??

Sunnuntaina kurvailtiin hevostelun (joo, olin piitkästä aikaa hepan selässä, ja olihan se mahtavaa taas. Iso Oo on mainio heppa ja onneks Kaisa hiukan muistutteli taas kuinka siellä selässä kuuluu olla. Tänks siitä!) jälkeen Hesaan ja majoituttiin Seurahuoneelle. Mentiin Kallioon Martinaan syömään ja sain kuningasidean koittaa saada Stansta kiinni, josko se lähtisi oluselle meidän kans. Onneksi se oli Facebookin päässä ja sain numeron ja tehtiin treffit. Oli mahtava tavata ihan livenä! Juttua riitti ja poikettiin vielä kurkkaamassa Stanstan "kantakapakka", jossa Stansta lauloi (upeasti!) ja minä määin myös pitkästä aikaa. Hih. Onneksi kukaan ei tunne mua siellä =D =D. Kiitos Stansta vielä kerran!!! Toivottavasti tavataan pian uudestaan!

Lähdettiin hotellille tälläämään (perkeleen tekokynnet.....) ja mentiin Cirkukseen odottelemaan Tiëstoa. Kuten pahoin pelkäsin, paniikkihan siellä pukkasi, sen myötä turhautuminen ja iso vitutus ja oli pakko poistua jo kesken keikkaa kahdelta. Miten ärsyttävää voi olla? Menet dj:n keikalle, oletuksena luonnollisesti on, että pääset joraamaan. No ei siellä päässyt, kun yli 1000 muutakin ihmistä joraa ja joka paikka on aiiiivan tukossa. Onneksi sentään lempparibiisi saatiin edes jorata. Mutta ei ole valkoisen ihmisen hommaa se. Anteeksi rasistinen ilmaus. "Julkkiksiakin" tuli bongattua ja jos Antti Kurhinen väittää olleensa siellä pelkän batteryn voimalla niin jepjep... Tänään tultiin sit kotiin ja päivä on mennyt sopimusoikeuden tenttiin lukiessa. Ja äitin tietokoneongelmaa kävin kans ratkomassa.

Nyt odotan murmelin kotiin että saan syödä pizzaa ja kattoa Boston Legalia. Huomenna eka duunipäivä.... HUI!

Aim in löööööööövvv!!

2010-08-18T16:15:00.002+03:00

Onko mulla paras mies vai onko mulla paras mies????
Vastaus on: KYLLÄ!

Monien muiden pätevien syiden lisäksi tänään sain yhden syyn lisää vakuuttuakseni moisesta.

Olen ollut (salaa, kellekään kertomatta) hiukan pahoillani, ettei ostettu lippuja U2:n keikalle nyt perjantaiksi. Onhan se sentään kummankin suokkaribändi ja niiden biisi With or Without You on meille hyvin merkityksellinen, se oli myös meidän häätanssin biisi. En ole silti asiasta yhtään ruikuttanut koska rahatilanne on ollut heikohko ja järkeville paikoille liput maksoi 150 e/kpl. Kentälle en voi mennä fobiani takia ja sieltä perältä ei näe kunnolla (koettu monta kertaa, viimeks Depeche Moden keikalla). Niinpä olen vaan toivonut että tämä viikonloppu tulis ja menis nopeesti, ettei tarvii sit miettiä enää. Nooooh....

Eilen Jamppa huomasi, että yksi lemppari-DJ tulee sunnuntaina keikalle Suomeen. Päätettiin mennä sit sinne, jos vaan saadaan liput. Jotenkin se asia johti toiseen ja alkoi itää ajatus, josko tuonne U2:n keikallekin vielä päästäs. Äsken mies (ihana) soitti ja ilmoitti että nyt on liput. U2:N KONSERTTIIN!!!!! Oikeesti en kehtaisi edes kertoa huippua tästä jutusta, mutta pakko... hysh, ette kerro kelleen... ne on sinne Red Zonelle!!!!!!!! OUMAIGAAD! Kattokaa nyt sijaintia, missä me ollaan, se on tuo kartan punainen alue. AIVAN lavan reunalla, kosketus- ja hajuetäisyydellä. Ja mun fobiani kannalta asiassa parasta on se, että lipun hintaan sisältyy oma sisäänkäynti Stadikalle, ei jonotusta ja OMA, rajattu kenttäalue lavan läheisyydessä (eli toivottavasti ei ole tungosta samalla tavalla kuin normaalilla kenttäalueella). Eli voin hyvällä mielellä katsoa keikan aivan rauhassa ilman paniikkeja tai rauhoittavien sumentavaa vaikutusta! Ja lippu.fi vihjasi, että jotakin muutakin tuohon hintaan tulisi. Mitähän se voi olla??? HUIHUI kun jänskättää!

Tästä kiitoksena kullalle aion metsästää vaikka kannon alta ne Tiëston keikan liput meille sunnuntaiksi. Oli tungosta siellä tai ei (liput on loppuunmyyty) niin aion vaikka väkisin mennä sinne murun kanssa. Tiedän miten tärkeää sille olisi nähdä tuon keikka. Ja itsekin tahdon. Kattellaan kuin käy!

HÄPI HÄPI HÄPI HÄPI!!!

Hohhhhoihhoijaa

2010-08-11T11:07:00.002+03:00

Ärsyttävä aamu. Kerta kaikkiaan. Säätöä Riikan matkan ja tyttöjen hoitovuorojen kanssa kun olen ollut ihan pöhkö ja sekaisin. Nyt meni kaikki uusiks ja exä sai syyn kiukutella. Noh. Toivottavasti se siitä.

Viikko meni aika haipakkaa. Sain töitä, semmoisia extratöitä, mutta töitä kuitenkin. Menen vuosien tauon jälkeen baaritiskin taakse taas. Katsotaan kuinka käy, vieläkö sitä drinksuja osaa tehdä. Juoda ainakin osaan, mutta se ei taida auttaa tässä asiassa. Onneksi en missään vaiheessa kokonaan lopettanut suhdettani Reijo Resteliin, vaan paluu Repan kirjoille kävi aika kivuttomasti. Hemppa tarvitsi työntekijää ja minä töitä. "Herra pankinjohtaja" soitti Jampalle ja kysäisi tietääkö se ketään kuka voisi mennä Hemppaan. Jamppa tuumas että no ekana tulee mieleen tuo mun vaimo. Hempan ravintolapäällikkö Petri soitti mulle hetkeä myöhemmin ja kävin sit seuraavana päivänä jutulla. Ennenkun kerkesin sanoa edes nimeäni niin ohi kulki hotellin entinen päällikkö Tomppa joka hihkas että "ota töihin se, se on pirun hyvä". Pete nauroi että ai, suosittelut tulikin sieltä. =) Hetken höpöteltyämme käteltiin töiden alku parin viikon päähän ja siitä se ajatus sitten lähtikin. Helpotuksen huokaus... Pankinjohtajakin oli kuulemma sanonut sille, että ota ihmeessä se töihin, hän ainakin ottaisi. Ihkua =D.

Jotenkin melko usvaisesti on mennyt tämä viikko. On ollut muka kauheesti kaikkee muttei kuitenkaan mitään. Semmosta kiinni ottamista. Oli tosi mukava, leppoinen viikonloppu, Jamppa meni vasta tänään töihinkin. Nyt jotenkin on liikaa puuhaa muka, eikä saa aloitettua mistään. Pitäs siivota, pitäs pestä pyykkiä, pitäs hakee työvuorolista, pitää muuttaa lentopäiviä ja hotellipäiviä sinne Riikaan (lähdetään syyskuun alussa muutamaks päiväks), pitäspitäspitäs. Ärsyttävää. Ehkä mä kirjoitan listan kaikesta mitä pitäs ja alan sit toimia. Oisko siinä ideaa?

Muksaa viikkoa kaikille!

Sukellus pumpuliin

2010-08-05T13:17:00.002+03:00

Tai ehkä ei sentään, kyllä sen verran kova oli kuitenkin tuo alastulo =).
Ne ketkä Facebookissa mua "seuraa" on varmaan huomanneetkin, että YT-neuvottelut päättyi mun kohdalta siihen, että kenkää tuli persauksiin. Minä ja yli 60 muuta saatiin lähtöpassit, meidän vakituisten kohdalla työntekovelvollisuus päättyy huomenna, mutta käytännössä katsottuna ketään ei kielletty lähtemästä heti tiistaina. Minä ja Jaana saatiin laput kouraan yhdentoista maissa ja klo 12.00 istuttiin Tyynen terassilla siiderit kourassa, hiukan sekavin fiiliksin. Siitä se ajatus sitten lähti... Siirryttiin Bankiin, ja eräs työkaveri soitti siinä matkalla että lappu tuli hänellekin, missä nähdään. Bankin terassille alkoi sitten kokoontua enempikin irtisanottuja. Meitä jatkoi Williamsiin ja Kasinolle semmoinen kymmenkunta uusiotyötöntä ja pari mukanaelävää. Kotona pikainen vaatteiden vaihto, kulta mukaan ja Petelle jatkamaan iltaa. Iskelmäbaarin kautta Lifeen, mäkkäriin ja kotiin klo 2.30. TUlipahan poistettua kevyt kenttäketutus samantien elimistöstä ja meillä työttömillä oli äärettömän mukavaa keskenämme kun saatiin vaan käydä tilannetta läpi uudestaan ja uudestaan. Helpotti varmasti kaikkia.

Nyt on vähän erikoinen fiilis, tyhjensin eilen työpisteeni ja palautin avaimeni. Pikkuhiljaa alkaa totuus valjeta, ettei ihan tosissaan enää ikinä koskaan mene sinne eikä joka päivä näekään niitä huippuja tyyppejä, joita siellä on kavereina. Hurjan moni huipputyyppi (meinasin typottaa että hupputyyppi... =)) sai lähtöpassit, joten olisi se vaikeaa ollut jäädäkin. Moni semmoinen luottotyyppi, ketkä aina auttoi ja osasi työnsä loistavasti ei enää oo siellä. Olisin ihmeissäni, että keneltä nyt kysyisin apua jne. Harmittaa, ettei tullut mieleen hankkiutua raskaaksi jotta olisi voinut välttää tämän... Toisilla leikkaa paremmin ja on enempi pokkaa.... Noh, ei musta ehkä olisi siihen ollut. =D
Mutta tulee kyllä ikävä meidän aspalaisia. Ne on ihan huippuja.

Nyt tää suuntaa kohti kylpylää ja iltavuoroa siellä. Varmaan tarvii mol.fi-sivulla vierailla illan aikana ja alkaa kehittää jotakin. Mutta nyt mä lomailen, koska mulla on 4 viikkoa lomaa pitämättä. Se on just irtisanomisajan verran.=D

Onnea A.T. Eko ja I.P. Vipotiina

2010-07-26T17:03:00.002+03:00

Kunkkarit ravattu siis tältä vuodelta ja uudet ravikuninkaalliset kruunattu. Mun suokkari oli tuo Eko ja olipas mukavaa että se voitti. Eikä huono ole tuo kuningatarkaan =).

Huonoa sen sijaan löytyi muutenkin näistä kunkkareista. Katsotaanpa. Plussat ja miinukset siis.

PLUSSAA:
- Lauantaina oli kaunis ja lämmin ilma
- Iltajuhlaan mahtui hyvin ja vessoja oli tarpeeksi
- Raveissa lippuun sisältynyt ruoka oli tosi hyvää
- Seura oli oikein hyvä, kiitos vaan Mika ja Outi sekä tietty murunen =)
- Oululaiset vaikutti varsin lupsakoilta
- Totopisteelle eikä juomamyyntiin ollut kovinkaan suuria jonoja

MIINUSTA:
- Pitkänpitkä jonotus itse juhla-alueelle lauantaina...
-... jonka päälle sai jonottaa vippialueelle vielä hyvän tovin
- Jonotus ruokailutelttaan oli melkoisen turhauttava....
-...jonka päälle jonotettiin itse ruokaa....
- .... jonka päälle jonotettiin salaattia....
-...jonka päälle jonotettiin leipää ja juomaa...
- ...jonka jälkeen jonotettiin jälkkärikahvia ja kakunpalaa joka oli pienempi kuin normipostimerkki.
- Ruokateltassa ei ollut ainuttakaan screeniä, josta olisi raveja voinut seurata pitkäksi venyneen odottelun aikana!!
- Vessajonoista en viitsi edes aloittaa.... Jotain kertoo se, että lauantaina vipissä oli varmasti reipas tuhat ellei parituhatta henkeä ja viisi vessaa. Sunnuntaille ymmärrettiin sentään roudata toiset viisi vessaa lisää. Tosin vipissä oli yli puolet vähemmän porukkaa sunnuntaina.
- Iltajuhlassa juomien ja ruokien hinnoittelu oli aivan ökyluokkaa. Aulangollakin tulee halvemmaksi juopotella!
- Vippialueella ei ollut mitään sateensuojaa. Ellei sitten halunnut kyhjöttää siellä ruokailuteltassa, josta tosiaan ei nähnyt lainkaan lähtöjä! Onneksi sade ei iskenyt, vaikka läheltä pitikin.
- Vippialueella taisi olla tasan yksi paikka mistä sai muutakin kuin kaljaa/lonkeroa/siideriä... Jonot oli sinnekin melkoiset. Drinkkilipun arvo kuitenkin oli 7 euroa, kalja/siideri/lonkero maksoi 5 egee...
- Jotenkin sitä turhan tärkeenä kuvitteli että jos maksaa vippilipusta 75 euroa, niin saattaa hiukan saada jotain palveluakin. Nyt ainoa ekstra mitä lipulla sai oli tuplajonotus... Niin no joo ja se ruoka. Mutta pirun kallista oli syöminen siis! Jyppilän kunkkareissa vippiin oli oma sisäänkäynti (ei jonoja), tarpeeksi vessoja ja ruokailu oli järjestetty huomattavasti väljemmin. Lisäksi vippialueella sai kaikkea kivaa ekstraa, kuten tuotenäytteitä, hevosalan lehtiä sekä jopa juomia. Ei Oulussa semmosia...

Jotta semmonen yhteenveto. Loppulausumana todettakoon että paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Tampereen kunkkarit vois vielä käydä mutta saattaa olla että sen jälkeen jää multa moiset kinkerit väliin. Kyllä Suur-Hollola vaan rulettaa! =D

Ouluilua

2010-07-22T12:43:00.002+03:00

Jepatijee. Tänään olisi vielä iltavuoro edessä (töissä jo), mutta huomenna on vapaa ja Oulu (ruots.Uleåborg) kutsuu. Ja siellä tietenkin (engl. of course) Kuninkuusravit. Huijui. Hieman levoton fiuwis, kuten saattaapi huomata. Autoilemme sinne tuttavapariskunnan kera hummailemaan (hih, kaksoismerkitys) viikonlopuksi.

Armas miehenikin saapui reisustansa maanantai-iltana ja jälleennäkeminen oli riemuisa. Se toi mulle tuliaisiakin... ♥ Sain ihqut korvikset, käsintaottu kuparista ja juuri oikeanväriset (mustat salmiakinmuotoiset roikottimet joissa on kuparinvärisiä ornamenttejä ja pikkupikkudimankkeja. Kuulostaa paljon sekavammalta miltä näyttää). Ja sitten sain aivan fantastiset tuoksut. Calvin Kleinin Eternityn ja uutena tuttavuutena Moschinon Glamourin. Aaaah... Uusi suokkari! Ihana pullokin, vai mitä sanotte? Ihana mies... =)

Eilen kävästiin Handen kanssa Mierolassa yhdellä (kahdella...) pitkästä aikaa. Vitsit että oli kiva nähdä ja höpötellä oikein urakalla! Lav juu mai freend! ♥

Semmoseita. Tänään pitäs siivoo auto ja käydä hölköttelemässä koska viikonloppu ei suju kovinkaan tervehenkisesti kuitenkaan. Mut hei. Kävin vaa´alla aamulla. Miinus kolme ja puoli kiloa! WTF??? Enempi kun ikinä pudonnut. Ja siis ilman että olen kauheasti nähnyt vaivaa, ainakaan omasta mielestäni. Toki tiedän, että takas se tulee koska varmana oman osansa teki ruokamyrkyksen aiheuttama täystyhjennys mutta silti! Kyllä nyt askel keveni taas =).

Ihkua viikonloppua kaikillen!

Elossa ollaan, ihme kyllä

2010-07-15T08:55:00.002+03:00

DD-kerhon 10-v Pippalot oli raisut muttei sentään niin raisut, mitä jälkimainingit ois voineet osoittaa. Nappasin ruokamyrkytyksen ilmeisesti krapulapizzasta ja alkuviikko meni reippaassa kuumeessa vessan läheisyydestä nauttien. Nukuin vessan lattialla, onneksi siellä on pehmoinen matto... Mutta kamalaa oli. Maanantaista on vain hataria muistikuvia. Onneks lapset on ihanan omatoimisia ja soittivat mummun hätiin. Mummulle niiden piti muutenkin mennä kun oisin mennyt töihin (ja Jamppa on siellä perkeleen Kyproksella). Mummu tuli sitten tytöt hakemaan jotta sain potea rauhassa. Kuume nousi nopsasti liki 40 asteeseen ja päivä meni sohvan ja vessan välissä houriessa. Onneks Jaana toi mulle töide jälkeen jaffaa, jota sitten teelusikallinen kerrallaan yritin hörppiä. Se ei oikein riittänyt joten tiistaina menin omatoimisesti nesteytykseen, mikä osoittautui harvinaisen viisaaksi ratkaisuksi. Kuumepiikki persuksiin ja illaksi huilimaan vielä. Olo oli illalla jo kuin toisella ihmisellä ja sain tytötkin kotiin. Eilinen meni vielä voimia hakiessa mutta nyt alkaa tosissaan jo helpottaa. Olenkin itseasiassa jo töissä. Hiukan puhallututtaa mutta se on pientä =). En hitto vieköön halua ikinä kokea moista ainakaan näissä lämpölukemissa enää!!!

Jamppa on tosiaan siellä reissussa. Tuntuu et on ikuisuus kun on nähty viimeks. Se käväisi nukkumassa su-ma yönä muutaman tunnin mutta multa meni se homma vähän ohi tuon taudin takia. Aamuyöllä se lähtikin sitten kentälle. Tulee sunnuntaina,ehkä tai sitten maanantaina. Tämmöinen ei kerta kaikkiaan sovi yhtään mulle eikä kummallekaan. Ärsyttää ihan sikana kuunnella, että "varmaan ihanaa kun saa olla välillä ihan rauhassa omissa oloissaan ilman toista". Mitä kettua???? Miksi se olisi ihanaa??? Sehän on mun mies hyvänen aika, toinen puoli musta, miksi kummassa haluaisin olla siitä erossa tämmöisiä aikoja??? Olen todella allerginen tämmöisille erossaoloille, sain niistä tarpeekseni jo meidän suhteen alkuaikoina. Mä tahdon sen kotiin nyt heti samantien!!

No ni. Alkoi ärsyttää taas niin paljon, että parempi lopetella tältä erää. Palataan paremmalla mielellä asiaan.

Mahtavaa heinäkuuta!

2010-07-06T10:56:00.003+03:00

Aivan mielettömiä kelejä ollut, kiitän niistä todellakin!! Tuntuu, että kroppa on ihan täynnä virtaa ja jaksaisi mitä vaan. On se aurinko kumma asia! Lämpöä, valoa... AAAHH!
Viikonloppuna oltiin Suur-Hollola-ajoja seuraamassa ja oli aivan huippukiva viikonloppu. Totovoittojakin tuli, ei mitään suurta, mutta sen verran kuitenkin, että niillä kuitattiin kaikki mitä viikonloppuna meni ja saatiin vielä krapulapizzat kotimatkalla =). Taisi vielä jäädä vähän pesämunaa Jampalle Mikkelin reisua silmällä pitäen. Artsy tuli kiimaan juuri sopivasti ja viimeisenä saapui maaliin lähdössään. Noh, se on sellaista joskus, minkäs sille voi. Kelit suosi, todellakin ja oli mahtavaa vaan olla ulkona, hyvässä seurassa, hyvän ruoan ja juoman parissa seuraten hyviä raveja. Ja tulipas nähtyä Marja Tyrnikin. Ihanaa suomen kansa! =D

Eilen raavittiin itsemme väkisin iltalenkille ja hyvä niin. Yhdessä me ei voida juosta koska tuo koko- ja kuntoero on sellainen, ettei mun askeleet pysy millään Jampan tahdissa. Lähdettiin siis juoksemaan toisiamme vastaan ja treffattiin loppusuoralla, josta sitten käveltiin kotiin. Olen maailman eniten yllättynyt. Nyt kaks viimeistä kertaa juokseminen on tuntunut ensimmäistä kertaa elämässäni kivalta. Siis oikeasti, mukavalta ja helpolta. Kunto kestää ja sopiva vauhti löytyy kun laittaa juuri oikean biisin ekaksi korviin soimaan. Sitten vaan tossua toisen eteen. Yleensä siinä kilsan kohdalla on loppunut happi ja jalat on rikki. Nyt ei mitään hätää. Kaiken aa ja oo on OIKEA VAUHTI!!! Vaikka aluksi tuntuis, että jee, täysiä, niin ei kandee, se on huomattu. =) Eilen hölköttelin kolme kilsaa ja totesin, että vauhtia masiinaan, puhtia riittää vielä hienosti eikä jalat tuntuneet yhtään kipeiltä. Otin ripeämmän loppuspurtin ja lopputuloksena oli liki 5 km lenkki. Yhteen putkeen. Väsymättä. Ei veren makua suussa. Ihmeellistä. Ihanaa! NYT ymmärrän ihmisiä, jotka saa kiksejä juoksemisesta. Tähän asti olen ollut varma että ko. ihmiset ei oikeesti tykkää kyllä siitä, kunhan sanovat. Mutta väärässä olin. Juokseminen ON kivaa! Tarttee vaan hakea kunnon lenkkarit, josko nuo lenkin jälkeen iskevät penikat hiukan helpottaisi sillä.
Tässä on mun juoksubiisilistan runko, sitä sitten muokataan aina tarpeen vaatiessa:
1. Freedom - Beatbreaker (tällä pitää aloittaa. Tulee hyvä fiilis ja kerrasta oikea juoksurytmi)
2. Silence - Delerium ft. Sarah McLahlan
3. Love is Gone - David Guetta
4. Destination Calabria - Alex Gaudino
5. God is a DJ - Faithless
6. Work ya Body - Atmosphere
7. Loverush - Matthew Corbett
8. Homage - Paul Van Dyk
9. New Moon - Paul Oakenfold
10. Get Up - Niki Belucci
11. The Black Pearl - Scotty

Tulevana viikonloppuna Jamppa lähtee Mikkeliin katselemaan St. Michel -raveja joissa Artsykin koittaa taas. Niillä on Anssin kanssa perinteinen poikain ravireissu =). Mä jään kotiin, meillä on DD-kerhon 10-vuotissynttärit. Saas nähä mitä tulee, esiintyjälista ainakin on kova. Luvassa on mm. Tukiaiset, Raptori ja Kiss =D. Vielä olisi hommia tehtävänä, mutta onneksi meidän muijaklubi on sen verran kovaa porukkaa, että homma on hyvin hanskassa. =D
Maanantaiaamuna Jamppa lähtee Kyprokselle isänsä kanssa bisneksiä hoitamaan, se on siel koko viikon =(.

Kaikenlaista tässä on tapahtumassa, mutta niistä sitten kun on jotain todellista kerrottavaa. =).

Mukavaa viikkoa!

Tuliko se kesä nyt?

2010-06-30T09:07:00.002+03:00

Ainakin tuntuisi siltä, ihanaa!!! Älkää vaan tulko mulle sanomaan, että voi kun on liian kuuma. Suomessa EI VOI olla liian kuuma, siitä pitää leveyspiirit kyllä huolen.

Juhannuksesta ei jäänyt liikoja kerrottavaa lapsille. =) Kylpylässä oli tasaisen kuumaa ja kosteaa perjantaista sunnuntaihin, enemmän olisin toivonut säpinää, jotta aika olisi kulunut kivemmin. Mutta meni se noinkin.

Maanantaina tehtiin semmoinen "pieni" maaseutureissu. Lähdettiin aamulla klo 8.00 ajelemaan Kesälahdelle (n. 50 km Savonlinnasta itään), jossa lapset oli mökillä. Kuviteltiin, että meillä on hyvin aikaa, Janin piti olla Tampereella silmälääkärissä klo 18.40. No kiirehän siinä tuli! Mitään taukoja ehditty pitää, napattiin lapsetkin kuin varkaat mökiltä ja äkkiä takaisinpäin. Jyväskylä-Tampere -väli olikin sitten melkoista aikaa vastaan ajoa... Parkkeerattiin auto tasan klo 18.30 Tampereelle. =D
Ihmeen hienosti tytöt oli koko pitkän matkan Kesälahdelta, ei yhtään kitinää eikä kyselyä koska ollaan perillä. Thumbs up! Ajokilometrejä tuli 825 ja autossa istuimme siis lähes 11 tuntia. Kotona oltiin 21.00 Jee!

Autoilu on kyllä mukavaa, jos ei ole kiire ja voi pysähtyä ihastelemaan maisemia tai outoja paikkoja. Mutta tommoinen maratoonariajelu ei oikein sytytä kovinkaan usein... =)

Kesäkuun viimeistä päivää teillekin!

Mietteitä Jussin alla...

2010-06-22T15:51:00.006+03:00

...
Ihan samaan aikaan tässä pienen ajan sisällä on lähipiirissä eronnut tai vakavasti harkitsee eroa useampikin pariskunta. Se on herättänyt itsessäkin paljon tuntemuksia, eihän omasta erostakaan nyt niin montaa vuotta ole. Jotenkin erikoista, nämä erot tuntuu tulevan aina porukalla. Niinkuin vauvauutisetkin.

Kamala katsella vierestä kun eroa miettivä ystävä on solmussa tunteinensa. Niinkuin varmaan pitääkin. Mutta siis voi kun olis joku autuaaksi tekevä neuvo antaa. Mutta kun ei ole. Se on vaan semmoinen tie, mikä pitää käydä loppuun. Kunhan ei juokse vaan malttaa kulkea rauhassa, vaikka se onkin kovin kovin kivinen polku.

Taivahan tosi on se, ettei toista voi muuttaa. Kolmiosta et tee ympyrää. Tai jos yrität pakottaa, se palautuu muotoonsa pikkuhiljaa. Ja sama alkaa alusta. Siinä on vaan mietittävä, onko sen pakko olla ympyrä vai pystynkö itse elämään kolmion kanssa. Jos ei voi, niin onko kauheasti vaihtoehtoja? Kun itseäänkään ei ole tervettä muuttaa liiaksi. Ei itsestäänkään saa sitä ympyrää. Kulmia voi hioa, muttei loputtomiin. Riittääkö se sitten toiselle?

Itse olen todella todella onnellinen, että erosin. Kummallekin kävi siinä hyvin, vaikkei se silloin siltä tuntunut, ei todellakaan. Mutta nyt tiedän, että se tie tuli kuljettua loppuun, ihan oikeasti, eikä sinne loppuun ollut mitään järkeä jäädä seisomaan paikalleen ja tuijottamaan kiviseinää. Mitään en kadu, olen onnellinen, että se tuli koettua, siitä oli paljon iloakin. Toivon vaan, että lapsetkin jonain kauniina päivänä näkevät asian mun silmin ja ovat ehkä jopa iloisia, että tein sen ratkaisun, josta he tietenkin joutuivat täysin syyttöminä kärsimään, mutta joka oli ainoa oikea.

Miks ihmiset eroaa? Vaikea sanoa, kun kaikki on yksilöitä. Itse ainakin olen kantapään kautta oppinut, että mikään ei tule ilmaiseksi. Itsestäänselvyytenä pitäminen on pahinta mitä voi tehdä. Ja sellainen ajattelu että "miksi tekisin tuon hyväksi mitään, ei sekään tee mun hyväksi". Tai että "no onhan se tuossa, vaikka nyt tekisinkin näin ja näin". Eli ylenkatsotaan se toinen. Sorrun tähän itse ihan liian helposti, että luotan liikaa toisen olemassaoloon mun elämässä. Onneks olen oppivainen luonne ja uskon, etten samaa virhettä tee toiste. Ainakaan niin, etten huomaisi sitä, ja korjaisi käyttäytymistäni. Pitää muistaa pussata, mennä liki vaikka väsyttäisi. Pitää kysyä "otaksäkin?" ja keittää teetä kahdelle ihan kysymättäkin. Pieniä asioita. Ne ei vaadi itseltä juuri mitään, mutta vaikuttaa kaikkeen. Itsekkyys on kaikista pahinta, se omaan napaan tuijottelu.

Ja se ettei puhu. Mä luulin olevani kova tyttö puhumaan kaikista asioistani, mutten mä olekaan. Inhoan konflikteja ja nieleksin paljon asioita, koska en halua "turhanpäiväisyyksien" takia aloittaa riitaa. Tosin mun mielestä on hemmetin typerää joka asiasta mainitakaan. Ihan hyvin voi pitää suunsa kiinni hetken ja miettiä, että onkohan nyt kuitenkaan kyseessä semmoinen, asia, joka niin paljon oikeasti ärsyttää, vai oliskohan mulla vaan vähän huonompi päivä. Yleensä se auttaa, eikä tartte aloittaa pientä sotaa sanasta, joka jäi kaihertamaan, tai oudosta katseesta tai siitä, ettei toinen ole tyhjentänyt tiskikonetta.

Mutta voisin mä enemmänkin puhua. Mutta kun en vaan viitsi. Olen vaan semmoinen, että mun asiat on mun asioita, eikä ne ole niin tärkeitä, että viitsisi toiselle niistä selitellä. Ehkä siinä on taustalla joku "pelko" siitä, ettei toinen kuuntelekaan oikeasti tai alkaa syyllistämään tai vähättelemään. Mene ja tiedä. Toki jos on oikeasti tärkeää niin sitten sanon, mutta en jaksa turhia jauhaa. Joskus se varmaan aiheuttaa hankaustakin, kun toinen höpöttää ihan koko ajan ja kaikki asiat mitä mieleen juolahtaa ja itse istut hiljaa, nenä kii kirjassa tai tietokoneessa. Joskus on vaan kiva olla hiljaa ja keskittyä omiin ajatuksiin. Aina ei vaan jaksa kuunnella. Yleensä kyllä on kivaa, kun toinen puhuu. Varmaan eka asia, mitä tulisi ikävä, olisikin justiinsa se toisen höpöttäminen. Se vaan kuuluu sen luonteeseen ja on suurimmaksi osaksi kivaa. Ehkä sitä pitäisi itsekin opetella kertomaan ihan kaikki jutut; kuka mitäkin sanoi, miksi, mitä lööppejä iltalehdissä oli, mitä Tukiainen nyt on tehnyt jne... =)

Nooh, eniveis. Olen onnellinen, rakastan tuota pöhköä miestäni ihan koko sydämeni pohjasta enkä koskaan vaihtaisi sitä mihinkään. Kolmen vuoden jälkeenkään siitä ei ole löytynyt yhtäkään ärsyttävää, poisvaihdettavaa luonteenpiirrettä. On se kumma!

Juu, että semmoinen avautuminen tällä kertaa. =D
Juhannus kolkuttelee ovella ja huono omatunto mun sydänalassani, ehkä se johtuu siitä, tämä melankolia. Ollaan KOKO jussi töissä kylpylässä ja tytöt lähtee mummon kanssa Punkaharjulle viikonlopun viettoon. Tiedän tiedän, niillä on tosi kivaa siellä ja mummokin oli innoissaan mutta silti. Kun ne on vaan viikon kerrallaan meidän luona, niin en malttais luovuttaa niitä yhtään mihinkään. Huolimatta siitä, että olenkin töissä tänä viikonloppuna palttiarallaa 30 tuntia. PÖH!

Mutta silti. Oikein hyvää ja maukasta juhannusjuhlaa kaikille!!!!!!!!

PS: IHAN_HIRVEÄ_MATKAKUUME!!!! Kidutan itseäni tuijottelemalla Mallorcan lomakuvia ja etsimällä halpoja matkoja sinne. Mä tahdon. Mä tahdon klubbailemaan tänne ja lorvimaan tuonne Magalufin rantaan Sol-pullo kourassa. Ja samalla vois poiketa taas Ibizalla, koska herramunjee mitä keikkoja siellä on. Ote erään viikon ohjelmasta: MA: DJ Tiesto, TI: Armin van Buuren ja Roger Sanchez, KE: Paul van Dyk, TO: David Guetta. MA TAHTOO!!!!

Ihan pakko jakaa tämä tuska

2010-06-18T15:39:00.002+03:00

Tiedätte varmaan Martina Aitolehden? Hyvä. Se ei kuulu mun suosikkijulkimoihin mitenkään, vaikkakin on ihan fiksun oloinen emäntä livenä. Silti. Noh, hän oli mulle kuskina viime yönä! JOO! Näin siis semmosta unta, että olin pilettämässä kovasti ja bongasin Martinan, joka oli raskaana, jostakin baarista. Menin hänelle juttelemaan ja kehumaan häntä ja ilmeisesti perseennuolenta tehosi, koska rouva lähti mulle kuskiksi. Harmitteli siinä unessa vielä, ettei voi itse ottaa kuppia, koska on vakaasti paksuna. Ajeltiin ympäri Hesaa semmosella valtavan suurella, kullanvärisellä Range Roverilla ja mä nuoleskelin sen takapuolta minkä kerkesin. Inhosin itseäni tosi kympillä jo siinä unessa, tälleen hereillä vielä enempi. Mitä ihmettä???????? Siinä unessa se oli ihan tositosi mukava ja nyt sitten olen pitkin päivää huomannut miettiväni millainen se on oikeesti ja että mun asenteeni ko. rouvaa kohtaan on huomattavasti suvaitsevampi... Ihmeellisiä nuo unet!

Flunssa meinaa sitkeessä istua, mutta en anna periksi. Tänään alkaa sentään viikonloppu ja olin jo alkuviikon Iran kanssa kotona. Nyt olin kiltisti töissä eilen ja tänään joten nyt voi hiukkasen hengittää. Tosin huomenna on Janin siskonpojan rippijuhlat, jonne mennään, mutta se on vaan mukavaa. Tänään meen illalla systerille, grillataan ja soitetaan bändihirouta kympillä ja maistellaan sivistyneesti hiukan jaloja juomia. (Arvatkaa mikä noista ei pidä paikkaansa. Se viimeinen. Ylläri!) Enpäs muista, koska viimeksi olisin viettänyt siskoni kanssa aikaa kunnolla. Mukavaa!

Pakko laittaa tähän kuva siskoni pojanpojasta elikkäs kummipojastamme Ronista. Onko se suloinen vai onko se suloinen:

Viikonloppua kaikille teille!!!

Jos nyt jotain ees

2010-06-17T10:49:00.003+03:00

Ei vaan oo virtaa. Jumaleissöni sentää että ihminen voi olla jotenkin jumissa. Mistää ei oikee tuu mittää. Jonkunlainen peruspessimismi on saanut vallan, mutta ehkä tää taas tästä. Kesäressi???
No on, jos katsoo kalenteria. Oikeesti, ennen elokuun puolta väliä ei ole ainuttakaan ohjelmatonta viikonloppua!!! Ens vkl on kaikenlaista humppaa työporukalla ja systerin kanssa, seuraavana todella työntäyteinen juhannus (aattona 8 h, la 9 h ja su 8 h kylpylän tiskillä...), sitten on Suur-Hollolaviikonloppu, sitten on DD-kerhon kymppisynttärit, sitten on työlauantai, sitten on Kuninkuusravit Oulussa, sitten tulee Roni-vauva viikonlopuksi, sitten on hääpäivä. HUHHHUH!!!
Taaksepäinkin kun katsoo niin edellinen ohjelmaton vkl taisi olla toukokuun alussa.

Viime viikolla oli kovin urheilullinen viikko. Hölkkäilin NiceRunin kylpylän porukalla. Kunto oli noussut viime vuotisesta ihan kivasti. Lenkki oli vähän auki 6 km ja jaksoin hölkätä alusta 3 km, kävelin n. 500 m ja hölkkäsin maaliin. Keli oli aivan loistava! Ma ja ke oli combat ja molemmissa uskollisesti kävin.

Nyt ei muuta, työt kutsuu.

T:Tiia

PS. Koulustakin pukkasi kesän vikat arvosanat. Kansantaloustiede yllätti nelosella, koska en ihan oikeesti vois vähempää kiinnostua ko. aiheesta. Rahoituksen perusteistakin otin kolmosen, vaikka en tosiaan ymmärtänyt juuri mitään edes peruskäsitteistä. Powerpoint-kurssista päksähti nelkku. Häpihäpi!! Edelleenkään ammattiaineista ei ole yhtään alle nelosen arviointia! (kop kop...)

Kesä se alkoi sitten niin

2010-06-07T14:01:00.002+03:00

Äitin pikku tyttö sai sitten ekan numerotokarinsa. Kyllä saa äiti olla lapsestaan ylypee =). Kaikki muut kaseja ja ysejä paitsi liikka oli seiska. Ihan on äitinsä lapsi siis... =D. Ihmettelen mä vähän tota liikan seiskaakin, kun likka kuitenkin tykkää liikunnasta ja on kesäksi ilmoittautunut yleisurheilukouluun. Mutta ehkä hiukan latistaa tota innostusta tunneilla se, että sitä ei koskaan valita mihinkään joukkueisiin vaan aina se joudutaan määräämään ja aina joutuu open pariksi. Se kun ei oikein istu luokkaansa eikä sillä ole kovinkaan montaa kaveria =(. Mutta ilahduttavaa on silti se, ettei se ole innostusta vähentänyt ja tosiaan kesä menee yleisurheillessa. Mutta kielet ja matikka, bilsa ja kässä oli ysejä, keskiarvo oli 8,4. Siitä on hyvä jatkaa.
Lauantaina lähdettiin sitten juhlimaan kesäloman alkua, hyvää todistusta ja junnun tarhan loppumista tivoliin. Napattiin matkaan pari lainalasta, keiden kanssa neidit tykkää temuta. Mulla oli helppo päivä. Isot tytöt viipotti keskenään ja nämä pienemmät keskenään. Seurailin vaan laitteesta toiseen ja nautiskelin arskanpaisteesta, vaikka tuuli olikin perkeleellinen. Meni iltapäivä ihan lentämällä!

Illalla nautiskeltiin tooooodella hyvää kuohuviiniä, mansikoita ja muuta naposteltavaa kullan kanssa ja hoilattiin Singstaria. Oli kivvaaa!

Eilen korkattiin kesäravikausi ja suunnattiin Riihimäelle. Oli hitsisti sakkia ja mukava meininki, kuten kesäraveissa aina.

Tänään on kaamee väsy ja illalla kämppänäyttö. Combattiakin olisi tarjolla klo 17-18, hiukan vielä mietin menenkö vaiko enkö... Pitäs kyllä, mutta.... =)

kesälomailua bloggaamisesta

2010-06-04T11:31:00.002+03:00

Joo, se voi olla että tätä tulee päivitettyä tällee kesällä vähemmän. Ei tässä kyllä mitään ole isompaa tapahtunutkaan, mistä viitsisi kirjoitella. Elämä on ihan samaa kuin ennenkin, onneksi =). Jumppaamista ja kouluhommia, jälkimmäistä onneksi vähemmän, ensimmäistä toivottavasti taas enempi. Työtkin jatkuu ihan näppärästi koko kesän, joten siltä osinkaan ei mikään muutu. Seuraava lomaviikko koittaa joskus syyskuulla. Silloin toivottavasti on varaa käväistä jossain Välimerellä =).
Meinaan appivanhemmat meni ja pisti ostaen kämpän Kyprokselta. Tarkemmin sanottuna ostivat kyllä ihan kerrostalon, puoliksi tuttavapariskunnan kanssa. Muutama kämppä menee vuokralle ja itse pitävät sitten yhden. En tiedä tarkemmin. Mutta eiköhän tässä Kyproksen reissua ala pukata jossain kohtaa. =)

Jotenkin semmonen sekava fiuwis ollut jo tovin, johtuen erinäisistä, keskeneräisistä ja ratkaisuaan odottavista asioista. Toivottavasti syksyyn mennessä nekin asiat saadaan viimein päätökseen ja päätettyä. Loppuisi tämä tällainen välitila. Tuntuu että menee eteenpäin kuin juna, sen kummemmin asioita miettimättä. Koska jos miettii, niin saa miettiä päänsä puhki saamatta ratkaisua kuitenkaan. Se vaan syö miestä, että tällainen välitila syö energiaa tuhottomasti ja on koko ajan puolivillainen meininki. Eiköhän aika auta tähänkin.

Koulusta alkoi kesäloma, tosin yksi tehtävä täytyy vielä saada valmiiksi viikon sisällä. Mutta sitten saa pari kuukautta hengittää vapaasti. Sain loppupelissä kasaan 128 opintopistettä tämän ekan vuoden aikana, jäljellä olisi vielä siis se vajaa 90, josta opinnäytetyön osuus taitaa olla 15. Siitä olen kovin onnellinen, samoin kuin siitä, että kaikki ammattiaineet on menneet tosi hyvin ja arvosanat on kiitettäviä. Matikkaperäisten aineiden kolmosetkin on ihan mua tyydyttäviä. =D

Huomenna haetaan isomman neidin eka numerollinen tokari. Jänskää!! =D

Sorvin ääressä jälleen

2010-05-24T15:14:00.005+03:00

No nyt on loma ohi. Paljon parempi keli ei ois voinut olla! Oli ihan mielettömän mahtavaa vaan olla ja rötvätä vaikka ihan ei mennyt suunnitelmat putkeen sen suhteen, että oisin saanut kaikki kouluhommat tehtyä ennen lomaa. Vielä taitaa ne lähestulkoon kaikki samat hommat odotella ja deadline senkun lähestyy. Viikko taitaa olla armon aikaa jäljellä ja ihan pari viis hommaa odottelis tekijäänsä... Huomenna on ruotsin suullinen ja kirjallinen koe, tämä iltavuoro menee siis ruotsin kirjaa lukiessa...

Alkuviikko rötvättiin ihan kotona ja sitten keskiviikkona startattiin pikkaselle roudtripille. Hiukkasen kiristi päästä kun sain keskiviikkoaamuna tietää että Iralla oli tarhan kevätjuhla torstaina! Ja se olis ollut vielä viimeinen ennen eskariin menoa. Sytämeen kyllä koski ihan kovasti ajatella, että mun pikkanen laulaa "miiinää meeneen eskaariiin syyksyllääää" eikä äiti ole kattomassa. Ruoskin itseni henkisesti todella verille siitä hyvästä ja vieläkin harmittaa ihan hurjasti. Miten ne niin myöhään ilmoitti tuollasesta asiasta!!! Mä vielä perjantaina kysyin tarhasta, että koska ne on eikä osanneet sanoa. Sitten tulee tekstari ke-aamuna kun oltiin jo lähössä liikkeelle!

Noh. Otettiin suunnaksi pohjoinen. Noh. Onhan se Tamperekin pohjoisessa... Pidemmälle ei meinaan päästy keskiviikkona, koska oli vaan ihan pakko pysähtyä siihen uskomattoman mainioon kesäkaupunkiin yhdeksi yöksi. Istuttiin Suvilaivan terassilla ja siitä sitten sujuva siirtyminen Roosterin terdelle... Illalla piipahdettiin syömässä "siipiä" (ei meistä kyllä kukaan syönyt siipiä) Hookissa Miian ja Nikon kanssa. Olen niiden puolesta kyllä kertakaikkisen onnellinen!

Torstaina käveltiin Pyynikille ja Rosendahlin rantaan katsomaan hellepäivän meininkiä. Kivalta näytti:

Oli ihan mahtava päivä, todellakin!!!

Vähän mietittiin, josko olis kuitenkin kurvattu illaksi vielä Turenkiin katsomaan se Iran kevätjuhlaesitys, mutta ei me oltais millään pystytty sitten enää toteuttaa suunnitelmaamme Kuopioon menosta. Joten itkua nieleskellen käännettiin nokka kohti Jyväskylää ja seuraavaa etappia elikkäs appivanhempia. Ne teki lähtöä Kyprokselle ja piti käydä vähän sopimassa juttuja siellä.

Matka jatkui Kuopion suuntaan sitten perjantaina. Eka tauko oli tuolla:

Se on Vaajakoskella. Ihku mesta. Arvatkaa kumpi ajoi ja kumpi joi tuon bissen. Vinkki: Minä en aja mersulla metriäkään ellei ole pakko. Ja oltiin mersulla liikkeellä =).

Kuopiossa oltiin juuri ajoissa elikkäs neljältä. Heitettiin kamat hotelliin ja mentiin Kuopion torille yhdelle. Terveisiä sille todella mukavalle naisihmiselle, kenen kanssa siinä oluset nautittiin! Kiitos mukavasta seurasta! Viideltä Jampan kaveri haki meidät ja suunnattiin tietenkin kohti ravirataa. Ilta sujui mainiosti siellä aurinkoa ottaessa ja pientä totopeliä pelatessa. Jäätiin voitollekin jokunen euro.

Illalla piipahdettiin Kuopion yöelämässä mutta vaan sillei vähäsen. Aamulla kun kutsui taas Sorsasalo. Ravit oli ihan mukavat ja rata oli tosi kodikkaan pikkanen. Ei ollut mitään vermomeininkiä ja hyvä niin!

Kotia kohti ajettiin sitten illalla ja oltiinkin jo ysiltä kotona. Sunnuntai meni nauttiessa ansaittua lepopäivää ja illalla hiukan koulutehtäviä kirotessa.

Että semmonen loma. Oikein mukava. Nyt saakin jo sataa, ainakin muutaman päivän =).

Lomalta moi

2010-05-18T00:40:00.002+03:00

Mitäs tykkäätte mun lomakeleistä? Mulle sopii oikein hemmetin hyvin. Loma alkoi viime ke ja samalla hetkellä tuli kesä. Ihanaa, ette voi tietää miten paljon olen nauttinut lämmöstä ja auringosta!

Käytiin tyttöjen kanssa Hämeen linnassa keskiviikkona ja oli hassua miten innoissaan ne oli siitä paikasta. Harmi ettei ole ennen tullut käytyä! Ne oli ihan tohkeissaan ja jaksoi kuunnellakin kun kerroin linnan historiasta niille.

Viikonloppu meni humpatessa ja huilatessa, tytöt lähti isälleen perjantaina. Tänään pidettiin suursiivouspäivä ja grillattiin eka kerran tänä kesänä. Saapas nähä mitä loppuviikkona keksitään :).

Poks poks -tonni rikki!

2010-05-05T13:39:00.002+03:00

Kiitos kaunis kaikille teille lukijoille! Ihan mieletöntä miten lyhyessä ajassa tuli tuo tonni täyteen, wau!!! Olette tärkeyksiä!! ♥

Matkakuume on niin kova että pää saattaa räjähtää ihan justiin. Ystäväni on myös lähdössä Thaimaahan marraskuulla ja on vuokraamassa sieltä taloa oleskelunsa ajaksi. Siitä innostuneena aloin surffailla internetin ihmeellisessä maailmassa ja kylläpäs poijjat alkoi kuume nousta...Hillitön määrä toinen toistaan upeampia condoja ja taloja ihan naurettavaan hintaan! Me ollaan mietitty, että jos maksaisi 10-20 euroa / yö hotellista sitten kun Pattayalle päästään, eli se tarkoittaisi tuollaista 300-600 euroa/ kk. Nyt alan kyllä todellakin tulla toisiin ajatuksiin. Tuollaisella summalla saisi mm. tälläisen kämpän kuukaudeksi. Ja on juuri täsmälleen sillä alueella, mistä tykätään. Hiukan kauempana keskustasta, mutta ihan rantsussa olisi sitten tällainen.
Ja kun noita sitten riitti tuohon hintahaarukkaan aika hitosti. Ja siis mulle riittäisi ihan tämäkin. Hintaa tuolla on siis se vajaat 150 e/kuukausi!!! Tahtoo sanoa siis notta ihan 5 egee/yö ja tuon on parempitasoinen kuin missä oltiin viimeksi 10 euroa/yö... tulee halvemmaksi vuokrata tuollainen koko kuukaudeksi, vaikka olisi vain 3 viikkoa!

Joko nyt ymmärrätte, miksi mulla on kauhea kuume????? ☺

Koulusta en sano muuta kuin että... KUKA KÄSKI OTTAA TUPLAMÄÄRÄN KURSSEJA VIKALLE JAKSOLLE???????? Hukun tekemättömiin raportteihin ja mainoksiin ja powerpointteihin... Viikko aikaa palautukseen. Jesh. Onneksi kaivoin naftaliinista vanhan kunnon koululusmuminäni ja sain puhuttua hiukan helpotusta pariin tehtävään. Saan palauttaa jo tekemiäni mainoksia ja powerpointinkin väkerrän valmiista esityksestä, jonka olen tehnyt ihan toiseen tarkoitukseen... Voin kuulla korvissani lukiokavereideni naurun, että ei se vanha koira uusia temppuja opi. Siitä vaan läpi mistä aita on matalin... ☺ Nooh.

Semmosta. Vielä olisi tää viikko töitä ja ens ma ja ti. Sitten olisi se lomantynkä. Upeeta!

Keltainen toukokuu...

2010-05-03T16:00:00.003+03:00

Ihan parhautta, että se kamala, luminen, jäätävä talvi on viimeinkin ihan oikeesti takanapäin. Tänään on talven jälkeen eka päivä ilman sukkia ja pelkät potkiskengät jalassa ja hyvin pärjää =).

Vappu meni rauhallisesti. Mentiin illalla Aulangolle syömään (alkupalaksi mäti-jokirapuleipä, pääruoaksi Kartanon kanaa ja jälkkäriksi Romanovin mansikoita. Ahhhh!) Satun ja KP:n kanssa ja päivittämään vähän kuulumisia. Istuksittiin iltaa puolille öin ja kurvattiin sitten kotiin. Jamppaa kutsui aamuvuoro ja mä menin porukoille hiukkasen puuhommiin. Iskä vaihtoi mulle viimeinkin kesärenkaat siinä samalla. Jampan päästyä töistä lähdettiin Kirkkonummelle after-vappuilemaan hevosihmisten luokse. Näinpäs viimeinkin Hopon ja Missinkin! Otin kuviakin mutta en saa niitä nyt aikaiseksi purkaa tähän, ehkä illemmalla. =)

Sunnuntaina mentiin Finlandia-ajoihin Vermoon. Artsy juoksi siellä ja me makusteltiin Finlandia-menyy ravintolakatsomossa seuranamme Lehtosen pariskunta sekä Janpan iskä. Peleillä ei isommin rikastuttu, mutta saatiin sentään pelit pyörimään omillaan. Artsykin meni hienosti. Goopin Nalle tuuppasi neidin neljänneksi ja reipas tonni tuli kartuttamaan palkintopottia. Kivempi vielä oli se, että heponen paransi volttilähtöennätystään ihan mukavasti.

Tytöt tulee tänään ja viipyy meillä ensi viikon perjantaihin. Aloitan lomanvieton siinä sivussa, olen ensi viikolla vaan tiistaihin asti töissä. Saan viettää laatuaikaa lasten kanssa kotona ke to ja pe. Parasta! Voisi keksiä vaikka jotain kivaa, onko ehdotuksia? Sitten neidit lähtee isänsä uuteen kotiin tottumaan ja meillä on Jampan kanssa vielä viikko lomaa. Jonkunlainen road trip olisi ehkä suunnitteilla. Destination unknown =).

Aurinkoista viikkoa kaikille!

MUOKS! Jumaleissön. Tuhat kävijää on neljän klikkauksen päässä. Pitäskö sitä jotenkin juhlistaa? Kiitos kaikille!

Esiteini

2010-04-26T17:03:00.003+03:00

Kymmenen vuotta sitten tasan tähän aikaan makoilin sairaalan heräämössä odottelemassa kivun tulemista. Ainoita kertoja elämässäni, kun toivoin että kipu tulisi ja pian. Koska kun kipu tulee, silloin saa kipulääkkeen ja silloin pääsee osastolle. Ja siellä osastolla odotti maailman tärkein asia -pienenpieni tyttövauva.
Se vauva oli siloinen kuin possunpylly ja suloinen kuin possunnassu.
Oma pää oli sekaisempi kuin Haminan kaupunki. Pelotti, jännitti ja hirvitti ja samaan aikaan olin onnesta soikea. Mulla oli vauva, oma pieni vauva. Musta oli tullut yht´äkkiä äiti, tosta noin vaan. Vastuu rysähti harteille yhtä voimalla kuin maito tisseihin.
Muutaman kuukauden usvan jälkeen alkoi helpottaa. Uskalsi jo nukkuakin ja saattoi syödä itsekin jotain pientä vauvan hoidon välissä. Itse oppi uusia asioita vähintään samaan tahtiin kuin vauvakin. Ei se helppoa ollut, mutta aika kultaa muistot.
Vauvasta tuli taapero, taaperosta leikki-ikäinen, leikki-ikäisestä koululainen.

Tänään se vauva täyttää ensimmäisen kerran pyöreitä vuosia. Mun pikkanen nykerönenä on 10 v. Siitä on tullut itsetietoinen, omatahtoinen neiti, joka tykkää koruista, vaatteista, musiikista ja tanssimisesta. Se on kiltti ja hemmetin hyvä koulussa, täydellisyyteen jopa pakonomaisesti pyrkivä. Osaa se riehuakin ja pinnaa sillä ei ole yhtään mitä tulee pikkusiskoon. Mutta äitille se on kiltti ja auttavainen, kuuntelee ja juttelee.

Voi kunpa se pysyisi tollasena.

Hyvää syntymäpäivää äitin rakas. Mulla on sua kova ikävä. ♥

En oo poistunut keskuudestanne vieläkään

2010-04-21T15:26:00.003+03:00

Joo, nyt vaan ei ole aikaa oikein mihinkään. Kouluhommia on ihan _järkyttävä_ määrä, joissa deadline on 31.5. tai aiemmin. Mitäs haalin kauhean määrän kursseja tälle vikalle jaksolle. Laskin just, että 28 opintopistettä pitäisi tulla tästä vikasta jaksosta eli maalis-toukokuulta. Käytännössä katsottuna mulla on 9 kurssia tässä käynnissä eikä yksikään niistä ole semmoinen, minkä voisi vasemmalla kädellä huitaista kasaan. Raportteja toisensa perään, ruotsia, rahoitusta (matikkaa taas!!!), sopimusoikeutta, graafista suunnittelua, mainostekstien vääntämistä, powerpoint-kurssin lopputyön viimeistelyä ja mitäs vielä. Ihan tarpeeks kaikkee.

Tyttöjen synttärit juhlittiin sunnuntaina ja kivasti oli vieraita. Tarjoilut onnistui lopulta vaikka pullataikina ei kohonnut (!!!) vaikka yritin kaksi kertaa ja valmiskermavaahto lässäytti kakun. Oli kiva nähdä Hannaa ja Jussiakin piiiitkästä aikaa!

Kämpästä on ehkämahdollisestisaattaa tulossa tarjous. Jos hyvin käy. Peukkuillaan sille... =)

Veronpalautuksia tuli kummallekin sen verran kivasti, että tammikuussa huidellaan Thaimaassa muutama viikko, jos vaan saadaan lasten isän kanssa homma sovittua. Kesäloman vikat kaksi viikkoa on ainakin sinne sovittu, samoin kuin talvilomakin. Lomarahoista, jotka tulee vähemmän kivasti jo kesäkuussa kaikki, varataan lennot Bangkokiin ja takas. Ton tuhkapilven on parempi olla kadonnut tammikuuhun mennessä, koska mun on PAKKO päästä reissuun! Hemmetin tulivuori.

Besos,

Tiia

Aurinko se vaan paistelee

2010-04-14T09:41:00.003+03:00

Olipas ihan mielettömän mukavaa käydä äsken aamukaffella tossa pihalla. Arska paistoi jo ihan täysillä ja takinselkä tuli kuumaksi. Kohta saa viskasta takin naulaan ihan koko kesäksi. Jippii! Tällä energialla voisinkin käydä kansantaloustieteen tehtävän pariin, jonka kanssa tuskailin koko eilisen työpäivän saamatta valmiiksi. Mun jakeluun ei vaan taida mennä moinen tieteenala lainkaan...

Eilen oli varsin koulupitoinen päivä. Töissä oli hiljaista joten väkersin tuota kansiksen tehtävää. Kotiin päästyäni aloin vääntämään viimeisiä graafisen suunnittelun tehtäviä (tee ympyröistä ja neliöistä sommitelma. Tee lehden aukeaman taitto uudelleen.) ja sitten olikin kansiksen luento, jota kuuntelin kyllä vaan puolella korvalla. Tein samalla Hammerin elikkäs Hopon tallille logoa, jotta Jani pääsee painattamaan kesäpaidat tallinsa sakille. Logosta tuli tämmöinen:

Hiukan sitä täytyy näköjään vielä muokata, tulostin sen paperille ja parit fiilaukset on paikallaan. On taas löytynyt tuo tekemisen ilo ja vektoriohjelmilla leikkimisen riemu, kun vanhat "taidot" alkaa ravistella ruostetta itsestään irti. Opetteluahan se tietty taas kerran on kun ekan kerran viiteen vuoteen tekee mitään graafisia hommia. Ja voi pojat, että on ohjelmatkin menneet eteenpäin vuosien saatossa, Photoshopkin on kuin ihan uusi, ihmeellinen maailma puhumattakaan Corelista ja Inkscapesta!

Tänään lähdetään Vermoon katsomaan Artsyn juoksemista. Hiukkasen jänskättää.... =)
Koitan ottaa vähän kuviakin sieltä, jos suinkin muistan.

Nyt kansantaloustieteen pariin. Jei.... =D

Tohveli ja tusari

2010-04-12T22:20:00.002+03:00

Kyllä se niin on että jotain on tehty oikein kun kateellisia roppakaupalla, oikein jonoksi asti nettipalstoilla tyhmyyttään julistaa. Kateus kun yleensä pitää ansaita...
Enpä tiedä montaa ammatinharjoittajaa (poislukien ammattijulkisuushuoraajat), joita yhtälailla saa parjata ja suorastaan herjata julkisesti kuin...TADAA: ravivalmentajat ja kuljettajat. Ja koska kannatan kaikenlaista tasa-arvoa, olen ideoinut muutaman nettipalstan kaikenmaailman raviapistefi:ien ja hevostallinettien oheen. Notta tässä tulee:

VÄHITTÄISKAUPANTEKOA.COM:
Sivustolla voidaan vaihtaa mielipiteitä kaupanalan asioista. Vannoutuneet Valintatalojen visiteeraajat käyvät sankoin joukoin Siwanystävien kimppuun. Haukutaan kauppiaat ja heidän surkeat valikoimat: on se kumma kun Eskon Valinnassa on AINA paremmat juustot, se on varmaan lahjonut meijerin edustajan. Myyjät ne vasta kuraa saakin: taaskaan ei kakkoskassa vetänyt vaan ykköskassan näppärä Liisa vei taas voiton!

AUTOTALLI.NET
Varmasti olet sitä mieltä, että Volvo on parempi kuin Audi. Tai ainakin Delta-auton myyjä on ammattitaitoisempi kuin Nelipyörän. Autokauppiaat voivat täällä ammatillisella forumilla keskustella sivistyneesti vaikkapa Autoliiton säädöksistä ja myyjille maksettavista, liian pienistä tulospalkkioista. Voidaan analyyttisesti pohtia, millä perusteella naapurin Virtanen sai Kiaansa erikoisvanteet kaupan päälle. Varmana johtui siitä, että se on autokauppiaan kummin veljen kälyn siskon kaima!

TOIMISTOSSA.FI
Toimistojen parhaat juorut ja tuoreimmat suhde-epäilyt. Laitetaan paremmuusjärjestykseen firman bileiden kootut kömmähdykset, annetaan kuumimmat vinkit pomon pokaamiseksi ja käydään jossitteluja vaihteenhoitajan lapsen isästä. Jokaisen toimistotyöntekijän must-be paikka!

HOITAJAT.NET
Ei varmaan tarvitse tarkempaa kuvausta. Hoitajathan tienaa liikaa, työ on kevyttä ja aivan liian arvostettua. Tämä on juuri oikea paikka sinulle, joka tiedät kaiken sairaaloissa ja hoivakodeissa työskentelystä ilman päivänkään kokemusta. Voisit aivan hyvin kertoa osastonhoitajalle kuinka hänen tulisi työnsä hoitaa. Sairaalat pistetään paremmuusjärjestykseen ja lääkäreiden pätevyyskin arvioidaan erittäin tarkasti.

Olisiko tällaisissa ideaa? Vai pitäisiköhän antaa arvostus ihan kaikille ammateille: etenkin niille, joiden harjoittajilla on työhönsä vahva kutsumus ja jotka eivät laske työhönsä uhrattuja tunteja. Niinkuin esimerkiksi eräät ravivalmentajat.

Pe pe per...

2010-04-09T09:12:00.004+03:00

On se. Viikko ohi taas. Ihme homma.

Huomenna on pikkuisen pojan ristiäiset ja kumminhommat kutsuu. Kiva!

Tänään on töitä neljään asti, sitten hiukan kaupungilla käymistä ja sieltä sitten kompattitunnille hakkaamaan taas näkymättömiä vihulaisia. Viime tunnilla sain jo mielestäni varsin mainion angstin päälle kun ohjaaja loi mukavan elävää mielikuvaa päälle käyvistä merirosvoista, joilta lyötiin ensin miekalla pää irti, sitten niihin tökättiin se miekka sisuksiin, vedettiin ulos ja vielä kiskaistiin pari kertaa polvella rintaan. Tämän jälkeen vasemmalla ja oikealla olevia merkkareita iskettiin karateiskulla palleaan jonka jälkeen kenkäistiin takana olevaa pari kertaa polviin ja tallattiin edessä oleva pikkupikkumerirosvo jalan alle. Kaikki tämä tämän biisin tahdissa. Varsin puhdistava kokemus!

Meidän koti on nyt tosiaan sitten aikuisten oikeesti myynnissä tuolla Noretan sivuilla. Kuvat löytyy sieltä myös kun hakee Hattulassa myynnissä olevat rivarit ja sen missä on meidän koti. Paras kuva on se, mikä on otettu meidän kodinhoitohuoneesta jossa roikkuu mun rintsikat kuivumassa ☺. Sunnuntaina pitää paeta yleisöryntäystä (??? tai varmaan uteliaita naapureita...) jonnekin kissojen kanssa. On siis näyttö siellä. Pitäkää nyt perkules peukkuja, että sinne tulee heti joku semmoinen, joka tahtoo ostaa sen välittömästi ja juuri sillä hinnalla mitä siitä pyydetään. Tai mieluummin tarjoo vähän enempikin. ☺

Tähän loppuun kevennys perjantain kunniaksi. Tyttökissamme on hienosti omaksunut naisen roolin. Otettiin imuri kaapista niin mitä teki tyttö. Meni makaamaan tosi väsyneen näköisenä imurinletkun viereen. "huhhuh, kaamea urakka...".

Ja sitten vaan hauskaa viikonloppua kaikille!!!

PS: Missi, joka juoksi siis eilen Lahdessa meni tosi hienosti. Tuli viidenneksi ja juoksi oman ennätyksensä. Upea alku tulevalle ravikesälle!!