Ainakin tuntuisi siltä, ihanaa!!! Älkää vaan tulko mulle sanomaan, että voi kun on liian kuuma. Suomessa EI VOI olla liian kuuma, siitä pitää leveyspiirit kyllä huolen.
Juhannuksesta ei jäänyt liikoja kerrottavaa lapsille. =) Kylpylässä oli tasaisen kuumaa ja kosteaa perjantaista sunnuntaihin, enemmän olisin toivonut säpinää, jotta aika olisi kulunut kivemmin. Mutta meni se noinkin.
Maanantaina tehtiin semmoinen "pieni" maaseutureissu. Lähdettiin aamulla klo 8.00 ajelemaan Kesälahdelle (n. 50 km Savonlinnasta itään), jossa lapset oli mökillä. Kuviteltiin, että meillä on hyvin aikaa, Janin piti olla Tampereella silmälääkärissä klo 18.40. No kiirehän siinä tuli! Mitään taukoja ehditty pitää, napattiin lapsetkin kuin varkaat mökiltä ja äkkiä takaisinpäin. Jyväskylä-Tampere -väli olikin sitten melkoista aikaa vastaan ajoa... Parkkeerattiin auto tasan klo 18.30 Tampereelle. =D
Ihmeen hienosti tytöt oli koko pitkän matkan Kesälahdelta, ei yhtään kitinää eikä kyselyä koska ollaan perillä. Thumbs up! Ajokilometrejä tuli 825 ja autossa istuimme siis lähes 11 tuntia. Kotona oltiin 21.00 Jee!
Autoilu on kyllä mukavaa, jos ei ole kiire ja voi pysähtyä ihastelemaan maisemia tai outoja paikkoja. Mutta tommoinen maratoonariajelu ei oikein sytytä kovinkaan usein... =)
Kesäkuun viimeistä päivää teillekin!
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Mietteitä Jussin alla...
...
Ihan samaan aikaan tässä pienen ajan sisällä on lähipiirissä eronnut tai vakavasti harkitsee eroa useampikin pariskunta. Se on herättänyt itsessäkin paljon tuntemuksia, eihän omasta erostakaan nyt niin montaa vuotta ole. Jotenkin erikoista, nämä erot tuntuu tulevan aina porukalla. Niinkuin vauvauutisetkin.
Kamala katsella vierestä kun eroa miettivä ystävä on solmussa tunteinensa. Niinkuin varmaan pitääkin. Mutta siis voi kun olis joku autuaaksi tekevä neuvo antaa. Mutta kun ei ole. Se on vaan semmoinen tie, mikä pitää käydä loppuun. Kunhan ei juokse vaan malttaa kulkea rauhassa, vaikka se onkin kovin kovin kivinen polku.
Taivahan tosi on se, ettei toista voi muuttaa. Kolmiosta et tee ympyrää. Tai jos yrität pakottaa, se palautuu muotoonsa pikkuhiljaa. Ja sama alkaa alusta. Siinä on vaan mietittävä, onko sen pakko olla ympyrä vai pystynkö itse elämään kolmion kanssa. Jos ei voi, niin onko kauheasti vaihtoehtoja? Kun itseäänkään ei ole tervettä muuttaa liiaksi. Ei itsestäänkään saa sitä ympyrää. Kulmia voi hioa, muttei loputtomiin. Riittääkö se sitten toiselle?
Itse olen todella todella onnellinen, että erosin. Kummallekin kävi siinä hyvin, vaikkei se silloin siltä tuntunut, ei todellakaan. Mutta nyt tiedän, että se tie tuli kuljettua loppuun, ihan oikeasti, eikä sinne loppuun ollut mitään järkeä jäädä seisomaan paikalleen ja tuijottamaan kiviseinää. Mitään en kadu, olen onnellinen, että se tuli koettua, siitä oli paljon iloakin. Toivon vaan, että lapsetkin jonain kauniina päivänä näkevät asian mun silmin ja ovat ehkä jopa iloisia, että tein sen ratkaisun, josta he tietenkin joutuivat täysin syyttöminä kärsimään, mutta joka oli ainoa oikea.
Miks ihmiset eroaa? Vaikea sanoa, kun kaikki on yksilöitä. Itse ainakin olen kantapään kautta oppinut, että mikään ei tule ilmaiseksi. Itsestäänselvyytenä pitäminen on pahinta mitä voi tehdä. Ja sellainen ajattelu että "miksi tekisin tuon hyväksi mitään, ei sekään tee mun hyväksi". Tai että "no onhan se tuossa, vaikka nyt tekisinkin näin ja näin". Eli ylenkatsotaan se toinen. Sorrun tähän itse ihan liian helposti, että luotan liikaa toisen olemassaoloon mun elämässä. Onneks olen oppivainen luonne ja uskon, etten samaa virhettä tee toiste. Ainakaan niin, etten huomaisi sitä, ja korjaisi käyttäytymistäni. Pitää muistaa pussata, mennä liki vaikka väsyttäisi. Pitää kysyä "otaksäkin?" ja keittää teetä kahdelle ihan kysymättäkin. Pieniä asioita. Ne ei vaadi itseltä juuri mitään, mutta vaikuttaa kaikkeen. Itsekkyys on kaikista pahinta, se omaan napaan tuijottelu.
Ja se ettei puhu. Mä luulin olevani kova tyttö puhumaan kaikista asioistani, mutten mä olekaan. Inhoan konflikteja ja nieleksin paljon asioita, koska en halua "turhanpäiväisyyksien" takia aloittaa riitaa. Tosin mun mielestä on hemmetin typerää joka asiasta mainitakaan. Ihan hyvin voi pitää suunsa kiinni hetken ja miettiä, että onkohan nyt kuitenkaan kyseessä semmoinen, asia, joka niin paljon oikeasti ärsyttää, vai oliskohan mulla vaan vähän huonompi päivä. Yleensä se auttaa, eikä tartte aloittaa pientä sotaa sanasta, joka jäi kaihertamaan, tai oudosta katseesta tai siitä, ettei toinen ole tyhjentänyt tiskikonetta.
Mutta voisin mä enemmänkin puhua. Mutta kun en vaan viitsi. Olen vaan semmoinen, että mun asiat on mun asioita, eikä ne ole niin tärkeitä, että viitsisi toiselle niistä selitellä. Ehkä siinä on taustalla joku "pelko" siitä, ettei toinen kuuntelekaan oikeasti tai alkaa syyllistämään tai vähättelemään. Mene ja tiedä. Toki jos on oikeasti tärkeää niin sitten sanon, mutta en jaksa turhia jauhaa. Joskus se varmaan aiheuttaa hankaustakin, kun toinen höpöttää ihan koko ajan ja kaikki asiat mitä mieleen juolahtaa ja itse istut hiljaa, nenä kii kirjassa tai tietokoneessa. Joskus on vaan kiva olla hiljaa ja keskittyä omiin ajatuksiin. Aina ei vaan jaksa kuunnella. Yleensä kyllä on kivaa, kun toinen puhuu. Varmaan eka asia, mitä tulisi ikävä, olisikin justiinsa se toisen höpöttäminen. Se vaan kuuluu sen luonteeseen ja on suurimmaksi osaksi kivaa. Ehkä sitä pitäisi itsekin opetella kertomaan ihan kaikki jutut; kuka mitäkin sanoi, miksi, mitä lööppejä iltalehdissä oli, mitä Tukiainen nyt on tehnyt jne... =)
Nooh, eniveis. Olen onnellinen, rakastan tuota pöhköä miestäni ihan koko sydämeni pohjasta enkä koskaan vaihtaisi sitä mihinkään. Kolmen vuoden jälkeenkään siitä ei ole löytynyt yhtäkään ärsyttävää, poisvaihdettavaa luonteenpiirrettä. On se kumma!
Juu, että semmoinen avautuminen tällä kertaa. =D
Juhannus kolkuttelee ovella ja huono omatunto mun sydänalassani, ehkä se johtuu siitä, tämä melankolia. Ollaan KOKO jussi töissä kylpylässä ja tytöt lähtee mummon kanssa Punkaharjulle viikonlopun viettoon. Tiedän tiedän, niillä on tosi kivaa siellä ja mummokin oli innoissaan mutta silti. Kun ne on vaan viikon kerrallaan meidän luona, niin en malttais luovuttaa niitä yhtään mihinkään. Huolimatta siitä, että olenkin töissä tänä viikonloppuna palttiarallaa 30 tuntia. PÖH!
Mutta silti. Oikein hyvää ja maukasta juhannusjuhlaa kaikille!!!!!!!!
PS: IHAN_HIRVEÄ_MATKAKUUME!!!! Kidutan itseäni tuijottelemalla Mallorcan lomakuvia ja etsimällä halpoja matkoja sinne. Mä tahdon. Mä tahdon klubbailemaan tänne ja lorvimaan tuonne Magalufin rantaan Sol-pullo kourassa. Ja samalla vois poiketa taas Ibizalla, koska herramunjee mitä keikkoja siellä on. Ote erään viikon ohjelmasta: MA: DJ Tiesto, TI: Armin van Buuren ja Roger Sanchez, KE: Paul van Dyk, TO: David Guetta. MA TAHTOO!!!!
Ihan samaan aikaan tässä pienen ajan sisällä on lähipiirissä eronnut tai vakavasti harkitsee eroa useampikin pariskunta. Se on herättänyt itsessäkin paljon tuntemuksia, eihän omasta erostakaan nyt niin montaa vuotta ole. Jotenkin erikoista, nämä erot tuntuu tulevan aina porukalla. Niinkuin vauvauutisetkin.
Kamala katsella vierestä kun eroa miettivä ystävä on solmussa tunteinensa. Niinkuin varmaan pitääkin. Mutta siis voi kun olis joku autuaaksi tekevä neuvo antaa. Mutta kun ei ole. Se on vaan semmoinen tie, mikä pitää käydä loppuun. Kunhan ei juokse vaan malttaa kulkea rauhassa, vaikka se onkin kovin kovin kivinen polku.
Taivahan tosi on se, ettei toista voi muuttaa. Kolmiosta et tee ympyrää. Tai jos yrität pakottaa, se palautuu muotoonsa pikkuhiljaa. Ja sama alkaa alusta. Siinä on vaan mietittävä, onko sen pakko olla ympyrä vai pystynkö itse elämään kolmion kanssa. Jos ei voi, niin onko kauheasti vaihtoehtoja? Kun itseäänkään ei ole tervettä muuttaa liiaksi. Ei itsestäänkään saa sitä ympyrää. Kulmia voi hioa, muttei loputtomiin. Riittääkö se sitten toiselle?
Itse olen todella todella onnellinen, että erosin. Kummallekin kävi siinä hyvin, vaikkei se silloin siltä tuntunut, ei todellakaan. Mutta nyt tiedän, että se tie tuli kuljettua loppuun, ihan oikeasti, eikä sinne loppuun ollut mitään järkeä jäädä seisomaan paikalleen ja tuijottamaan kiviseinää. Mitään en kadu, olen onnellinen, että se tuli koettua, siitä oli paljon iloakin. Toivon vaan, että lapsetkin jonain kauniina päivänä näkevät asian mun silmin ja ovat ehkä jopa iloisia, että tein sen ratkaisun, josta he tietenkin joutuivat täysin syyttöminä kärsimään, mutta joka oli ainoa oikea.
Miks ihmiset eroaa? Vaikea sanoa, kun kaikki on yksilöitä. Itse ainakin olen kantapään kautta oppinut, että mikään ei tule ilmaiseksi. Itsestäänselvyytenä pitäminen on pahinta mitä voi tehdä. Ja sellainen ajattelu että "miksi tekisin tuon hyväksi mitään, ei sekään tee mun hyväksi". Tai että "no onhan se tuossa, vaikka nyt tekisinkin näin ja näin". Eli ylenkatsotaan se toinen. Sorrun tähän itse ihan liian helposti, että luotan liikaa toisen olemassaoloon mun elämässä. Onneks olen oppivainen luonne ja uskon, etten samaa virhettä tee toiste. Ainakaan niin, etten huomaisi sitä, ja korjaisi käyttäytymistäni. Pitää muistaa pussata, mennä liki vaikka väsyttäisi. Pitää kysyä "otaksäkin?" ja keittää teetä kahdelle ihan kysymättäkin. Pieniä asioita. Ne ei vaadi itseltä juuri mitään, mutta vaikuttaa kaikkeen. Itsekkyys on kaikista pahinta, se omaan napaan tuijottelu.
Ja se ettei puhu. Mä luulin olevani kova tyttö puhumaan kaikista asioistani, mutten mä olekaan. Inhoan konflikteja ja nieleksin paljon asioita, koska en halua "turhanpäiväisyyksien" takia aloittaa riitaa. Tosin mun mielestä on hemmetin typerää joka asiasta mainitakaan. Ihan hyvin voi pitää suunsa kiinni hetken ja miettiä, että onkohan nyt kuitenkaan kyseessä semmoinen, asia, joka niin paljon oikeasti ärsyttää, vai oliskohan mulla vaan vähän huonompi päivä. Yleensä se auttaa, eikä tartte aloittaa pientä sotaa sanasta, joka jäi kaihertamaan, tai oudosta katseesta tai siitä, ettei toinen ole tyhjentänyt tiskikonetta.
Mutta voisin mä enemmänkin puhua. Mutta kun en vaan viitsi. Olen vaan semmoinen, että mun asiat on mun asioita, eikä ne ole niin tärkeitä, että viitsisi toiselle niistä selitellä. Ehkä siinä on taustalla joku "pelko" siitä, ettei toinen kuuntelekaan oikeasti tai alkaa syyllistämään tai vähättelemään. Mene ja tiedä. Toki jos on oikeasti tärkeää niin sitten sanon, mutta en jaksa turhia jauhaa. Joskus se varmaan aiheuttaa hankaustakin, kun toinen höpöttää ihan koko ajan ja kaikki asiat mitä mieleen juolahtaa ja itse istut hiljaa, nenä kii kirjassa tai tietokoneessa. Joskus on vaan kiva olla hiljaa ja keskittyä omiin ajatuksiin. Aina ei vaan jaksa kuunnella. Yleensä kyllä on kivaa, kun toinen puhuu. Varmaan eka asia, mitä tulisi ikävä, olisikin justiinsa se toisen höpöttäminen. Se vaan kuuluu sen luonteeseen ja on suurimmaksi osaksi kivaa. Ehkä sitä pitäisi itsekin opetella kertomaan ihan kaikki jutut; kuka mitäkin sanoi, miksi, mitä lööppejä iltalehdissä oli, mitä Tukiainen nyt on tehnyt jne... =)
Nooh, eniveis. Olen onnellinen, rakastan tuota pöhköä miestäni ihan koko sydämeni pohjasta enkä koskaan vaihtaisi sitä mihinkään. Kolmen vuoden jälkeenkään siitä ei ole löytynyt yhtäkään ärsyttävää, poisvaihdettavaa luonteenpiirrettä. On se kumma!
Juu, että semmoinen avautuminen tällä kertaa. =D
Juhannus kolkuttelee ovella ja huono omatunto mun sydänalassani, ehkä se johtuu siitä, tämä melankolia. Ollaan KOKO jussi töissä kylpylässä ja tytöt lähtee mummon kanssa Punkaharjulle viikonlopun viettoon. Tiedän tiedän, niillä on tosi kivaa siellä ja mummokin oli innoissaan mutta silti. Kun ne on vaan viikon kerrallaan meidän luona, niin en malttais luovuttaa niitä yhtään mihinkään. Huolimatta siitä, että olenkin töissä tänä viikonloppuna palttiarallaa 30 tuntia. PÖH!
Mutta silti. Oikein hyvää ja maukasta juhannusjuhlaa kaikille!!!!!!!!
PS: IHAN_HIRVEÄ_MATKAKUUME!!!! Kidutan itseäni tuijottelemalla Mallorcan lomakuvia ja etsimällä halpoja matkoja sinne. Mä tahdon. Mä tahdon klubbailemaan tänne ja lorvimaan tuonne Magalufin rantaan Sol-pullo kourassa. Ja samalla vois poiketa taas Ibizalla, koska herramunjee mitä keikkoja siellä on. Ote erään viikon ohjelmasta: MA: DJ Tiesto, TI: Armin van Buuren ja Roger Sanchez, KE: Paul van Dyk, TO: David Guetta. MA TAHTOO!!!!
perjantai 18. kesäkuuta 2010
Ihan pakko jakaa tämä tuska
Tiedätte varmaan Martina Aitolehden? Hyvä. Se ei kuulu mun suosikkijulkimoihin mitenkään, vaikkakin on ihan fiksun oloinen emäntä livenä. Silti. Noh, hän oli mulle kuskina viime yönä! JOO! Näin siis semmosta unta, että olin pilettämässä kovasti ja bongasin Martinan, joka oli raskaana, jostakin baarista. Menin hänelle juttelemaan ja kehumaan häntä ja ilmeisesti perseennuolenta tehosi, koska rouva lähti mulle kuskiksi. Harmitteli siinä unessa vielä, ettei voi itse ottaa kuppia, koska on vakaasti paksuna. Ajeltiin ympäri Hesaa semmosella valtavan suurella, kullanvärisellä Range Roverilla ja mä nuoleskelin sen takapuolta minkä kerkesin. Inhosin itseäni tosi kympillä jo siinä unessa, tälleen hereillä vielä enempi. Mitä ihmettä???????? Siinä unessa se oli ihan tositosi mukava ja nyt sitten olen pitkin päivää huomannut miettiväni millainen se on oikeesti ja että mun asenteeni ko. rouvaa kohtaan on huomattavasti suvaitsevampi... Ihmeellisiä nuo unet!
Flunssa meinaa sitkeessä istua, mutta en anna periksi. Tänään alkaa sentään viikonloppu ja olin jo alkuviikon Iran kanssa kotona. Nyt olin kiltisti töissä eilen ja tänään joten nyt voi hiukkasen hengittää. Tosin huomenna on Janin siskonpojan rippijuhlat, jonne mennään, mutta se on vaan mukavaa. Tänään meen illalla systerille, grillataan ja soitetaan bändihirouta kympillä ja maistellaan sivistyneesti hiukan jaloja juomia. (Arvatkaa mikä noista ei pidä paikkaansa. Se viimeinen. Ylläri!) Enpäs muista, koska viimeksi olisin viettänyt siskoni kanssa aikaa kunnolla. Mukavaa!
Pakko laittaa tähän kuva siskoni pojanpojasta elikkäs kummipojastamme Ronista. Onko se suloinen vai onko se suloinen:
Viikonloppua kaikille teille!!!
Flunssa meinaa sitkeessä istua, mutta en anna periksi. Tänään alkaa sentään viikonloppu ja olin jo alkuviikon Iran kanssa kotona. Nyt olin kiltisti töissä eilen ja tänään joten nyt voi hiukkasen hengittää. Tosin huomenna on Janin siskonpojan rippijuhlat, jonne mennään, mutta se on vaan mukavaa. Tänään meen illalla systerille, grillataan ja soitetaan bändihirouta kympillä ja maistellaan sivistyneesti hiukan jaloja juomia. (Arvatkaa mikä noista ei pidä paikkaansa. Se viimeinen. Ylläri!) Enpäs muista, koska viimeksi olisin viettänyt siskoni kanssa aikaa kunnolla. Mukavaa!
Pakko laittaa tähän kuva siskoni pojanpojasta elikkäs kummipojastamme Ronista. Onko se suloinen vai onko se suloinen:
Viikonloppua kaikille teille!!!
torstai 17. kesäkuuta 2010
Jos nyt jotain ees
Ei vaan oo virtaa. Jumaleissöni sentää että ihminen voi olla jotenkin jumissa. Mistää ei oikee tuu mittää. Jonkunlainen peruspessimismi on saanut vallan, mutta ehkä tää taas tästä. Kesäressi???
No on, jos katsoo kalenteria. Oikeesti, ennen elokuun puolta väliä ei ole ainuttakaan ohjelmatonta viikonloppua!!! Ens vkl on kaikenlaista humppaa työporukalla ja systerin kanssa, seuraavana todella työntäyteinen juhannus (aattona 8 h, la 9 h ja su 8 h kylpylän tiskillä...), sitten on Suur-Hollolaviikonloppu, sitten on DD-kerhon kymppisynttärit, sitten on työlauantai, sitten on Kuninkuusravit Oulussa, sitten tulee Roni-vauva viikonlopuksi, sitten on hääpäivä. HUHHHUH!!!
Taaksepäinkin kun katsoo niin edellinen ohjelmaton vkl taisi olla toukokuun alussa.
Viime viikolla oli kovin urheilullinen viikko. Hölkkäilin NiceRunin kylpylän porukalla. Kunto oli noussut viime vuotisesta ihan kivasti. Lenkki oli vähän auki 6 km ja jaksoin hölkätä alusta 3 km, kävelin n. 500 m ja hölkkäsin maaliin. Keli oli aivan loistava! Ma ja ke oli combat ja molemmissa uskollisesti kävin.
Nyt ei muuta, työt kutsuu.
T:Tiia
PS. Koulustakin pukkasi kesän vikat arvosanat. Kansantaloustiede yllätti nelosella, koska en ihan oikeesti vois vähempää kiinnostua ko. aiheesta. Rahoituksen perusteistakin otin kolmosen, vaikka en tosiaan ymmärtänyt juuri mitään edes peruskäsitteistä. Powerpoint-kurssista päksähti nelkku. Häpihäpi!! Edelleenkään ammattiaineista ei ole yhtään alle nelosen arviointia! (kop kop...)
No on, jos katsoo kalenteria. Oikeesti, ennen elokuun puolta väliä ei ole ainuttakaan ohjelmatonta viikonloppua!!! Ens vkl on kaikenlaista humppaa työporukalla ja systerin kanssa, seuraavana todella työntäyteinen juhannus (aattona 8 h, la 9 h ja su 8 h kylpylän tiskillä...), sitten on Suur-Hollolaviikonloppu, sitten on DD-kerhon kymppisynttärit, sitten on työlauantai, sitten on Kuninkuusravit Oulussa, sitten tulee Roni-vauva viikonlopuksi, sitten on hääpäivä. HUHHHUH!!!
Taaksepäinkin kun katsoo niin edellinen ohjelmaton vkl taisi olla toukokuun alussa.
Viime viikolla oli kovin urheilullinen viikko. Hölkkäilin NiceRunin kylpylän porukalla. Kunto oli noussut viime vuotisesta ihan kivasti. Lenkki oli vähän auki 6 km ja jaksoin hölkätä alusta 3 km, kävelin n. 500 m ja hölkkäsin maaliin. Keli oli aivan loistava! Ma ja ke oli combat ja molemmissa uskollisesti kävin.
Nyt ei muuta, työt kutsuu.
T:Tiia
PS. Koulustakin pukkasi kesän vikat arvosanat. Kansantaloustiede yllätti nelosella, koska en ihan oikeesti vois vähempää kiinnostua ko. aiheesta. Rahoituksen perusteistakin otin kolmosen, vaikka en tosiaan ymmärtänyt juuri mitään edes peruskäsitteistä. Powerpoint-kurssista päksähti nelkku. Häpihäpi!! Edelleenkään ammattiaineista ei ole yhtään alle nelosen arviointia! (kop kop...)
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Kesä se alkoi sitten niin
Äitin pikku tyttö sai sitten ekan numerotokarinsa. Kyllä saa äiti olla lapsestaan ylypee =). Kaikki muut kaseja ja ysejä paitsi liikka oli seiska. Ihan on äitinsä lapsi siis... =D. Ihmettelen mä vähän tota liikan seiskaakin, kun likka kuitenkin tykkää liikunnasta ja on kesäksi ilmoittautunut yleisurheilukouluun. Mutta ehkä hiukan latistaa tota innostusta tunneilla se, että sitä ei koskaan valita mihinkään joukkueisiin vaan aina se joudutaan määräämään ja aina joutuu open pariksi. Se kun ei oikein istu luokkaansa eikä sillä ole kovinkaan montaa kaveria =(. Mutta ilahduttavaa on silti se, ettei se ole innostusta vähentänyt ja tosiaan kesä menee yleisurheillessa. Mutta kielet ja matikka, bilsa ja kässä oli ysejä, keskiarvo oli 8,4. Siitä on hyvä jatkaa.
Lauantaina lähdettiin sitten juhlimaan kesäloman alkua, hyvää todistusta ja junnun tarhan loppumista tivoliin. Napattiin matkaan pari lainalasta, keiden kanssa neidit tykkää temuta. Mulla oli helppo päivä. Isot tytöt viipotti keskenään ja nämä pienemmät keskenään. Seurailin vaan laitteesta toiseen ja nautiskelin arskanpaisteesta, vaikka tuuli olikin perkeleellinen. Meni iltapäivä ihan lentämällä!
Illalla nautiskeltiin tooooodella hyvää kuohuviiniä, mansikoita ja muuta naposteltavaa kullan kanssa ja hoilattiin Singstaria. Oli kivvaaa!
Eilen korkattiin kesäravikausi ja suunnattiin Riihimäelle. Oli hitsisti sakkia ja mukava meininki, kuten kesäraveissa aina.
Tänään on kaamee väsy ja illalla kämppänäyttö. Combattiakin olisi tarjolla klo 17-18, hiukan vielä mietin menenkö vaiko enkö... Pitäs kyllä, mutta.... =)
Lauantaina lähdettiin sitten juhlimaan kesäloman alkua, hyvää todistusta ja junnun tarhan loppumista tivoliin. Napattiin matkaan pari lainalasta, keiden kanssa neidit tykkää temuta. Mulla oli helppo päivä. Isot tytöt viipotti keskenään ja nämä pienemmät keskenään. Seurailin vaan laitteesta toiseen ja nautiskelin arskanpaisteesta, vaikka tuuli olikin perkeleellinen. Meni iltapäivä ihan lentämällä!
Illalla nautiskeltiin tooooodella hyvää kuohuviiniä, mansikoita ja muuta naposteltavaa kullan kanssa ja hoilattiin Singstaria. Oli kivvaaa!
Eilen korkattiin kesäravikausi ja suunnattiin Riihimäelle. Oli hitsisti sakkia ja mukava meininki, kuten kesäraveissa aina.
Tänään on kaamee väsy ja illalla kämppänäyttö. Combattiakin olisi tarjolla klo 17-18, hiukan vielä mietin menenkö vaiko enkö... Pitäs kyllä, mutta.... =)
perjantai 4. kesäkuuta 2010
kesälomailua bloggaamisesta
Joo, se voi olla että tätä tulee päivitettyä tällee kesällä vähemmän. Ei tässä kyllä mitään ole isompaa tapahtunutkaan, mistä viitsisi kirjoitella. Elämä on ihan samaa kuin ennenkin, onneksi =). Jumppaamista ja kouluhommia, jälkimmäistä onneksi vähemmän, ensimmäistä toivottavasti taas enempi. Työtkin jatkuu ihan näppärästi koko kesän, joten siltä osinkaan ei mikään muutu. Seuraava lomaviikko koittaa joskus syyskuulla. Silloin toivottavasti on varaa käväistä jossain Välimerellä =).
Meinaan appivanhemmat meni ja pisti ostaen kämpän Kyprokselta. Tarkemmin sanottuna ostivat kyllä ihan kerrostalon, puoliksi tuttavapariskunnan kanssa. Muutama kämppä menee vuokralle ja itse pitävät sitten yhden. En tiedä tarkemmin. Mutta eiköhän tässä Kyproksen reissua ala pukata jossain kohtaa. =)
Jotenkin semmonen sekava fiuwis ollut jo tovin, johtuen erinäisistä, keskeneräisistä ja ratkaisuaan odottavista asioista. Toivottavasti syksyyn mennessä nekin asiat saadaan viimein päätökseen ja päätettyä. Loppuisi tämä tällainen välitila. Tuntuu että menee eteenpäin kuin juna, sen kummemmin asioita miettimättä. Koska jos miettii, niin saa miettiä päänsä puhki saamatta ratkaisua kuitenkaan. Se vaan syö miestä, että tällainen välitila syö energiaa tuhottomasti ja on koko ajan puolivillainen meininki. Eiköhän aika auta tähänkin.
Koulusta alkoi kesäloma, tosin yksi tehtävä täytyy vielä saada valmiiksi viikon sisällä. Mutta sitten saa pari kuukautta hengittää vapaasti. Sain loppupelissä kasaan 128 opintopistettä tämän ekan vuoden aikana, jäljellä olisi vielä siis se vajaa 90, josta opinnäytetyön osuus taitaa olla 15. Siitä olen kovin onnellinen, samoin kuin siitä, että kaikki ammattiaineet on menneet tosi hyvin ja arvosanat on kiitettäviä. Matikkaperäisten aineiden kolmosetkin on ihan mua tyydyttäviä. =D
Huomenna haetaan isomman neidin eka numerollinen tokari. Jänskää!! =D
Meinaan appivanhemmat meni ja pisti ostaen kämpän Kyprokselta. Tarkemmin sanottuna ostivat kyllä ihan kerrostalon, puoliksi tuttavapariskunnan kanssa. Muutama kämppä menee vuokralle ja itse pitävät sitten yhden. En tiedä tarkemmin. Mutta eiköhän tässä Kyproksen reissua ala pukata jossain kohtaa. =)
Jotenkin semmonen sekava fiuwis ollut jo tovin, johtuen erinäisistä, keskeneräisistä ja ratkaisuaan odottavista asioista. Toivottavasti syksyyn mennessä nekin asiat saadaan viimein päätökseen ja päätettyä. Loppuisi tämä tällainen välitila. Tuntuu että menee eteenpäin kuin juna, sen kummemmin asioita miettimättä. Koska jos miettii, niin saa miettiä päänsä puhki saamatta ratkaisua kuitenkaan. Se vaan syö miestä, että tällainen välitila syö energiaa tuhottomasti ja on koko ajan puolivillainen meininki. Eiköhän aika auta tähänkin.
Koulusta alkoi kesäloma, tosin yksi tehtävä täytyy vielä saada valmiiksi viikon sisällä. Mutta sitten saa pari kuukautta hengittää vapaasti. Sain loppupelissä kasaan 128 opintopistettä tämän ekan vuoden aikana, jäljellä olisi vielä siis se vajaa 90, josta opinnäytetyön osuus taitaa olla 15. Siitä olen kovin onnellinen, samoin kuin siitä, että kaikki ammattiaineet on menneet tosi hyvin ja arvosanat on kiitettäviä. Matikkaperäisten aineiden kolmosetkin on ihan mua tyydyttäviä. =D
Huomenna haetaan isomman neidin eka numerollinen tokari. Jänskää!! =D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)