Elämäni hienoin päivä

Aivan mieletöntä oli. Kiteytyykö siihen ehkä kaikki??? =)

Keli oli mitä upein, kaikki rakkaat siinä, mukavan leppoisa ja välitön tunnelma ja ihmiset iloisia. Järjestelyt onnistui lähes tulkoon täydellisesti, pikkufiboja tietty muttei mitään radikaalia. Mahtavaa, kerta kaikkiaan!!

Päivä alkoi mukavasti kun Hanna ja Anni tuli meille ja itse lähdin kampaukseen. Hain kukat samalla reissulla ja menin kotiin kera Satun ja Minnan. Mukavaa, hermostunutta yhdessäoloa, syömistä ja olemista, meikkausta, tälläystä jne. Kolmelta alkoi iskeä pieni paniikintynkä mutta se meni onneksi ohi. Jaana teki loistavaa työtä kaikille ja loihti meistä aivan oikeita Hollywood-tähtiä =).

Ei muuta kuin kirkkoon ja siellä sitten tapasin uskomattoman komean mieheni ja suloiset tyttäreni. Odoteltiin aivan "helmona" kuten Ira asian ilmaisi, kunnes Pachelbelin ensisävelet alkoi kaikua. Siitä se sitten lähti. Oli mieletön tunne kävellä kohti alttaria kun näki kaikki ne ihanat, kauniit ihmiset ympärillä, tuli sellainen tunne, että nuo kaikki oikeasti välittää ja haluaa jakaa meidän kanssa tämän taianomaisen päivän. Tuntui, että leijailen jossakin, katselen ylhäältä kaikkea, en se ole minä joka siinä kävelee, kaikkien keskipisteenä, eikä tuo mahtavan komea mies voi olla mun. Vihkiminen oli nopeasti ohi, tuntui aika liitelevän.. Kaasot oli kauniita ja bestmanit mahtavan näyttäviä, muistettiin kaikki muu paitsi suutelo =). Sormet tärisi kun Jani pujotti sormuksen sormeeni, mutta meni se ihan perille asti. Jani valitsi sormuksen itse, näin sen vasta tuolla hetkellä ja silloin meinasi tehdä pokan kanssa tiukkaa. Kaunista kaunista!!

Ira-parkaa helmostutti kovasti:



Eka suukko avioparina


Mahtavan kaunis keli!


Tällä mentiin:


Kaamean komeat gangsteribestmanit (arvaa kuka noista on oikeasti poliisi =))


Kirkosta poistuttiin rauhassa, mentiin vielä ottamaan uusiksi ulostulo ja ihmisten eteen kuvattavaksi saippuakuplasateeseen. Aurinko paistoi, kaikki hymyili, olo oli kuin olisin saanut maailman tärkeimmän palkinnon. Ja sainhan mä. Vielä "viralliset" kuvat Oskun ottamina ja matka limusiinissa kohti Kivitupaa saattoi alkaa. Päästiin aloittamaan alkumaljat ajoissa ja saatiin halata kaikki ja muutamat useampaan otteeseen. Ja eikun syömään ja kakkua leikkaamaan!



Ei meistä ollut minkään morsiuspöydän taakse pönöttämään kuin jotkut kuninkaalliset. Äkkiä ruoka naamaan ja ihmisten kanssa juttelemaan. Kakun leikkaus meni hyvin, ei me mitään polkaistu, yritin mä vähän mutta Jani pääsi karkuun. Pussattiin sitten yhteisymmärryksen merkiksi.



Mukavaa rupattelua, kuulumisten vaihtoa, olemista. Lahjottiin vieraat V75-kupongeilla Kuninkuusravien kunniaksi, mutta paras taisi olla 4 oikein. Ei mennyt ihan putkeen Janin omin käsin laatimat rivit =). Seuraavaksi ohjelmassa, hiukan myöhässä, oli stand uppia á la Ilari Johansson ja tsiisus miten hyvin se veti! Otti hienosti huomioon meidän kummallisuudet, Janin pikkutarkkuuden ja mun hurahtamisen rivitanssiin. Nauraa sai aivan vatsanahka kireenä! Sitten seurasi tanssiryhmäni esitys, joka omalta kohdaltani meni melkoisen käteen kun en vaan pystynyt keskittymään. Mutta hauskaa toki oli, meillä ja yleisöllä. Bändikin pääsi lopulta lauteille ja hyvin veti kyllä nekin!! Saatiin häätanssiksi meidän oma biisi, U2:n With or without you. Silloin tuli ne kauan pidätetyt kyyneleet pikkuisen, koska se biisi vaan on NIIIIIN meidän. Sitten bändi aloitti hiukan kevyemmällä linjalla ja loppua kohti tiukensi otetta. Jengi bailasi aivan tosissaan ja lauloi kaikki, tutut biisit mukana. Yhteislaulatuskin sujui ihan festarimalliin, kun 50 henkee huutaa Levotonta Tuhkimoa =).






Yöpala väliin, eka bussilasti kohti Aulankoa lähti samalla. Tämän jälkeen soitti bändi vielä hetken ennekuin vaihtui lauteille diitsei Henri Rikander joka todellakin on ammattilainen tuossa lajissa! Luki hienosti yleisöä, soitti hyviä biisejä ja jalat oli ihan poikki!

Systerillä vauhti päällä:


Bileet oli valtavan hienot siis. Kaikilla tuntui olevan mukavaa, ja ilta meni aivan liian pian. Haikein mielin jätimme Kivituvan ja lähdimme kohti Vanajanlinnaa - tai sitten ei! Päädyimmekin Sokos Hotel Vaakunaan, jossa meitä odotti kuohari ja yöpala. Istuttiin hiljaa ja nautittiin euforisesta tunteesta. Ruokaa nassuun ja suihkuun. Hääyö oli oikein.... antoisa ;).

Sunnuntaina heräiltiin yhdentoista maissa ja korkattiin Môet & Chandon siinä aamupalaksi. Lähdettiin käpsimään kohti Aulankoa jossa tavattiin vielä muutama vieras ja syötiin vähäsen. Lähdettiin sitten purkamaan juhlapaikkaa Lotan ja Larin sekä Antonin ja Helkan kanssa. Kotiin päästiin kahdeksan maissa. Jani oli oikein tyytyväinen saamaansa huomenlahjakuvaan, jossa vastavihitty vaimo poseeraa melkoisen vähissä vaatteissa =).

Kiitos vielä kaikille teille jotka olitte mukana ja teitte elämäni hienoimmasta päivästä todellakin ikimuistoisen!!! <3