Kyllä meinaan rasittaa. Tää talvi. En oo sitten YHTÄÄÄN pätkää talvi-ihminen. Inhoon lunta, inhoon kylmää, inhoon pukee päälle kolmetoista kerrosta vaatteita koska se kylmä iskee muuten joten en sitten pue ja sit tosiaan on kylmä, inhoon auton ikkunoiden raapimista ja erityisesti inhoan kuunnella sitä ääntä kun joku muu raapii. Inhoon talvivaatteita, talvikenkiä, talvitakkeja. Inhoon villapaitoja, villasukkia, villaa. Inhoan sanaa talvi. Talvessa ei vaan kertakaikkiaan ole MITÄÄN hyvää. Jos väkisin etsii jotain positiivista, niin ainoa asia mikä tulee mieleen on se, että silloin voi hyvällä omallatunnolla poistua maasta jonnekin palmun alle, kun kesällä ei viitsi, kun silloin täällä Pohjolassakin on ihan mukavaa, pääasiallisesti. Ette muuten usko miten persikasta on, että tälle talvelle ei ole tiedossa lomaviikkoja eikä lomarahaa eikä niin ollen myöskään kuukauden tai edes kolmen viikon reissua minnekään päin maapalloa. Se on ainoa huono asia työpaikanvaihdossa, että lomat palaa.
Mutta olen vakaasti päättänyt, että ensi talvena ei olla näin köyhiä vaan Thaimaa saa taas kutsua tammikuussa. Olisi kiva jos sais tehdä niinkuin tän vuoden tammikuussa, että ekat kaksi viikkoa on lapset matkassa (veikkaan ettei niiden isä kyllä riemastu, mutta se nyt ei ole mikään yllätys) ja jälkimmäiset kaksi lusmittas kaksin. Tää kyllä ei tuu onnistumaan, koska veikkaan, ettei saada matkaan mukaan ketään tuttuja, joiden matkassa likat voisi tulla Suomeen. Mutta sitten tarvii olla joko kaksi viikkoa (mikä ei todellakaan ole tarpeeksi pitkä aika) tai sit koittaa jotenkin kestää ikävä lapsiin ja saada exä puhuttua ympäri, että tytöt voisi olla sillä kolme viikkoa ja reissun jälkeen kolme viikkoa meillä. Kauheesti sumplittavaa =). Mutta jonnekin ON päästävä, ei enää tämmösiä pakko-olla-Suomessa -talvia.
NI!
Nyt siirryn henkisesti Ao Praon puuterihiekkarannalle, joten bai bai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti