Nythän on siis äitienpäivä. Tämä mamma istuu kuistilla auringossa ja odottelee rakastaan saapuvaksi omalta äidiltään ja sitten lähdetään Kirkkonummelle. Sitä ennen viedään Opelixi iskälle renkaan vaihtoon. En moikkaa äitiä kun se on töissä.
Mutta siis periaatteessahan homma menee niin, että äitienpäivänähän äitien pitäis saada ottaa ihan iisisti ja olla passattavana. Saada hyvää ruokaa ja rauhaa eikä tarvis heilua rätti kädessä. Toi on siis ideaali tilanne. Mutta oikeesti se menee monesti inhorealistisesti näin:
Jos olet mummo: Siivoat ja leivot pari kolme päivää ennen äitienpäivää koska lapset ja lapsenlapset puolisoineen tulee kylään. Lopputulos on se, että olet aivan helvetin väsynyt kun ne muksut sitten tulee ja hermoja kiristellen katsot kuinka meidän Sannan nuorimmainen 2,5 v kaivaa kukkapurkeista multaa vastapestylle lattialle eikä meidän Sanna puutu tilanteeseen millään tavalla. Sanna saattaa olla myös miniä, jolloin tilanne on vielä pahempi ja vaikeampi kestää.
Jos olet äiti: Mietit viikon mitä sille äidille nyt sitten ostaisi tänä vuonna kun ei millään viitis joka vuosi ostaa niitä Aino-tossuja... Tosin tänä vuonnahan niistä tuli semmoinen pinkki versio... Ja entäs anoppi sitten! Mieshän nyt ei tietenkään uhraa edes ajatusta sille, että äidille jotain pitäis hankkia, sehän on vaimon homma!
Sitten pidät lapsille viikon käytöskoulun kuinka siellä anoppilassa käyttäydytään, ettei anopin tarvitse miettiä että kuinka huonosti ne lapsen lapset onkaan kasvatettu, varmasti ei tuo ihana poikani saa ollenkaan sanoa miten lapsia kasvatetaan vaan tuo hirviöminiä päättää kaikesta. Sinulle anoppi tietenkin kehuu kilttejä lapsiaan. Istut viihdyttämässä 95-vuotiasta miehesi äidinäitiä joka on puolikuuro ja passuuttaa itselleen kaikkea ja vaan toivot että mies katsoo lasten perään. Ja kun sitten viimein huomaat että Jalmari 2,5 v on kaivanut kukkapurkista multaa mummon selvästi hammasharjalla kiiltäväksi hinkatulle lattialle, meinaat seota raivosta. Mies on uppoutunut keskustelemaan formuloista isänsä kanssa eikä myöskään ole huomannut neljävuotiaan piirtäneen seinään kukkia. Hymyilet ja pahottelet. Siivoat jälkesi anopin vähätellessä tilannetta. Miehet on miehiä!!
Lopulta pääset kotiin. Teet ruokaa, koska lapset ei ole syöneet muuta kuin pullaa. Mies lötkähtää sohvalle katsomaan niitä perkeleen formuloita. Illalla itket itsesi raivosta uneen. Mies ei muistanut edes sanoa hyvää äitienpäivää kulta. Tai jos muisti niin se olettaa että se sillä on oikeuttanutki päivän kaikki laiminlyöntinsä.
Tällä välin mummo istuu sohvalla kahvikupin kanssa ja päivittelee seiniin piirrettyjä kukkia. Saattaa ehkä hymähtää itsekseen ja miettiä "tulee se mummo siitä miniästäkin joku päivä, hähhähhää".
Tämä on tosin vain WCS: Worst Case Scenario. Toivon ettei kenelläkään näin olisi oikeastti vaan saisitte nauttia ihanasta äitienpäivästä jolloin teitä arvostetaan ja lapset tuo omatekoisia lahjoja ja mies aamiaisen vuoteeseen. Omat lapseni viettävät varaäidin ja iskän kanssa tänä vuonna äitienpäivää joten ikävä on kova. Mutta toivon, että lapset antavat ihanalle varaäidilleen mahtavan äitienpäivän! Onnea äideille, varsinkin Jennille! <3
onnea tiiaäidillekin! <3
VastaaPoista