Kun ei o tuuria rakkaudessa niin sit on rahassa ja toistepäin

Ajateltiin aloittaa mussukan kanssa traditio. Riidellään aina ennenkun lähetään raveihin. Nyt on jo kaks kertaa todistettu tuo otsakkeen kuvaama vanhan liiton totuus oikeaksi.

Oltiin meinaan lauantaina Forssassa tammatähti-kisoissa. Perjantai-iltana otettiin pieni erä tässä nyrkkeilymatsissa jota parisuhteeksi kutsutaan. Oli kyllä tosi pliisu matsi, mutta vähän kuitenki saatiin adrenaliinia kummankin vereen. Sitä samaa jatkettiin sit toisen, vielä pliisumman erän merkeissä automatkalla Forssaan. Homma oli sovittu jo ennen Renkoa mutta kuitenki. Päästiin pelipaikoille ja alettiin pelata tietenkin totoa ja pienin panoksin, kuten aina. Sen verran jäi mulle hampaankoloon tosta matsista, että halusin vähän kostaa kullalle ja kostoks vetelin vielä totoluukulla oman hasardi-suoran parin muutamalla eurolla, enkä kertonu mussukalle mitään. (Meillä kun on semmonen tyyli, että tehään yhteinen kympin totolappu jonka mä sitten vien.) En puhunu mussulle mitään, tungin slipin taskuuni vaan ja olin onnellinen saadessani kostaa toiselle. Ja sitten silmä kovana lähtöä seuraamaan. Epäuskosta ymmyrkäisenä ja samalla itseriittoisen iloisena vetäisin sitten taskustani tuon hasardilapun tuopit helisten, kun nämä pelaamani hevoset tuli maaliin ekana ja tokana, eikä meidän yhteinen veto tuottanut tulosta. Kerroin oli vaatimattomat 50 ja rapiat ja panos 3 euroa. Voi sitä iloa ja riemua, kun lunastus oli 150 euroa ja risat! Päätin jatkaa tätä koston kierrettäni ja muutaman kerran yhteistä lappua viedessäni vetelin myös omat suorat parini muutaman euron panoksena. Ja sain niitä kostolappuja vedellä taskusta vielä pari kolme kertaa että hupsis, mä taisin vahingossa pelata noita kahta ekaks tullutta heppaa... Kaiken kaikkiaan voittoa jäi reilut 500 euroa.

Tätä aiemmin ollaan jo saatu todistaa, kuinka rahallisesti kannattavaa riitely on. Eräänä lauantaiaamuna riideltiin aiheestä Ö ja mä lähdin äipälle rauhoittumaan. Lauantaihan on siis V-75 päivä, tähän tarkennuksena. Olin äiskällä koko sen päivän jeesaamassa keittiörempassa enkä ottanut mitään yhteyttä mussukkaan kun kerta se oli niin perseestä että munlaiseni, ihanan ja kiltin ihmisen kanssa kehtasi riidellä! Mutta sitten viiden maissa se soitti, ihan kun ei mitään riitaa ois ollukaan ja pyyteli kotia tulemaan. Minä siinä sitten vielä kiertelin että emmävielä kun ois tätä ja tota. Sitten se kertoi että kappas, oli seiskavitosessa seittemän oikein ja reipas pari sataa pätkähti voittoa, mitäs jos lähettäs sovintoa hieromaan Huviretki-ravintolaan. No en voinu olla enää vihainen!

Niin että päivän vinkki raapivassa rahapulassa remuaville: Riidelkää ja pelatkaa sitten rahapelejä!!!