Naapurisopua

Nyt ajattelin kertoa teille hiukan vuosien varrella olleista naapureistani ja kokemuksistani heidän kanssaan. Teitä varmaan kiinnostaa kuin kilo paskaa, mutta mulle tämä on ajankohtainen asia ja hiukan on ehkä tätä aihetta tarkasteltava laajemminkin, jotta saan eilisen pesutupaepisodin taas oikeisiin mittasuhteisiin. Naapurit ja tapahtumat ovat aikajärjestyksessä vanhimmasta tuoreimpaan.

1.Parolantie.
Täällä asuin lapsuuteni ja varhaisaikuisuuteni ja tästä osoitteesta on paljon hauskoja ja vähemmän hauskoja muistoja. Tässä yksi.
Meidän alakerrassa asui nuori pariskunta, jotka olivat oikein mukavia ja nuoria ymmärtäväisiä. Meillä kun oli melko useita kotibileitä, varsinkin kesäisin kun vanhemmat oli mökillä ja minä kotivahtina, ikää mulla oli n. 14-15 v. Koskaan tämä pariskunta ei valittanut tai mitään. Kerran sillä miehellä, kutsuttakoon vaikka Timoksi, meni kuitenkin hermot. Olin yksin kotona, tais olla sunnuntaipäivä ja jostain kumman syystä meillä ei ollut mitään bileitä ollut edellisiltana. Ovikello soi melko kiivaasti ja menin avaamaan. Timo seisoi siellä tosi vihaisena ja alkoi heti paasata, että mun pitää mennä pesemään heidän parveke. Olin ihan että WOOT? Hän siihen että juu, nyt vaan moppi ja kuurausharja käteen ja heille pesemään parveketta. Koitin kovasti kysellä että miksi ihmeessä, mutta hän ei vihastukseltaan mua juuri kuunnellut. Siinä seisoi rappukäytävässä ja paasasi vaan että nyt taittui kyllä kamelin selkä, kyllä hän ymmärtää että nuoret juhlii ja joskus menee vähän villiksi, mutta että nyt kyllä riittää. Annoin Timon purkaa pahimmat höyryt ja sitten sanoin, että onko meiltä tippunut jotain hänen parvekkeelle, tumppeja tai jotain, että toki tulen siivoamaan, mutta että kuinkas se vasta nyt on huomattu, kun ihan rauhassa olen tän viikonlopun ollut yksin kotona. Timo kertoi, että ei, kun joku räkii heidän parvekkeelle tälläkin hetkellä! Olin taas että WOOT?!? Ihan olen yksin kotona. Timo ei uskonut. Pyysin hänet sisälle ja sitten selvisi tämä räkijäkin. Mulla oli farkut kuivumassa parvekkeen kaiteella ja niistä tippui pisaroita heidän parvekkeelleen! Timo-raasu meni ihan valkoiseksi ja noloksi ja pyyteli kovasti anteeksi ja lähti vähin äänin. Seuraavana päivänä soi ovikello taas ja Timohan se siellä seisoi ison kukkapuskan ja suklaalevyn kanssa ja pyyteli taas kauheesti anteeksi. Lopulta naurettiin koko episodille.

2. Katumantie
No, Katuma on Katuma, tarinoita riittää. Tässä mieleenpainunein.
Tulin töistä yhtenä päivänä ja heitin levyksi soffalle. Hetken kuluttua kuuluu sireenien äänet ja autot kaartaa meidän pihaan. Asuin ykköskerroksessa ja menin parvekkeelle katsomaan mikä on homman nimi. Kolme paloautoa pukkaa pihaan ja miehet ryntää rappuun ja palotikkaat nousee ylimpään kerrokseen. Tilanne jatkuu tovin ja mä odottelen koska käsketään lähteä kämpästä. Käskyä ei kuulunut, mutta nappasin vähän tavaroita mukaan ja menin pihalle. Ulkona tapasin tutun palomiehen ja kyselin sit että onko ihan oikee palotilanne vai vaan väärä hälytys. Kaveri kertoi, että joku yläkerroksen piripää oli vähän sulatellut kamaa liedellä ja kama oli roihahtanut. Nyt sitten kundi istuu parvekkeella muka piilossa poliiseja eikä suostu tulee alas kun on niin sekaisin. Lopulta palomiehet sai sen alas ja poliisit vei kamarille. Kämppää tuuletettiin muutama päivä.
Pari viikkoa myöhemmin selvis, että tää kundi oli mun entinen koulukaveri, en edes tienny sen asuvan samassa talossa.

3. Pikkukuja
Mc Cannonballs naapurina. Eikä siitä sen enempää.

4. Pappilanniementie
Varsinainen urbaaniyhteisö. Pesutuvan varausvihko toimi yleisenä viestivihkona. Aina vain mukavia ja kivoja terkkuja ja ”lainasin sun huuhteluainetta” –viestejä. Kaikki on kaikkien omaa meininki ja sehän passasi kaikille hyvin. Alakerrassa jatkuvat pileet perjantai-illasta sunnuntaiaamuun, pari kertaa soitin poliisit perään kun naapurista lähettiin puoliltaöin jatkoille Parolan paikalliseen omalla autolla tietenkin. Muuten pelkkää hyvää sanottavaa naapureista. Harmi että kämppä oli niin karsee.

5. Sireenitie
Jo ensimmäisenä asumiskuukautena kävi selväksi, että siellä asuu kunnon tuppisuukansa. Viestit välitetään ilmoitustaulun avulla ei-rakentavaan sävyyn palautetta antaen. Monta mukavaakin naapuria kyllä on mutta jeesus miten ärsyttää toi lappujenkirjoittelutapa osalla naapureista. Viereinen naapuri avautui ilmoitustaululla valkopunaisesta kissasta, jonka naukuminen laukaisee allergisen reaktion! Jumalauta, en tiennyt että evoluutio ja sen viat ovat kehittyneet niin pitkälle, että jo eläimen ääntely laukaisee allergisen reaktion. Aikuiset ihmiset! Tässä on toinen esimerkki eiliseltä.
Tämän kylppäriremonttimme takia olen joutunut käyttämään pesutupaa aina välillä. Nyt eilen kävin taas laittamassa koneellisen pyörimään ja huomasin pesukoneen päällä lapun. Lapussa luki
”Siivotkaa jälkenne! 15.4. pesutupa oli aivan siivottomassa kunnossa!”. Tiedän tasan varmasti siivonneeni omat jälkeni ja vielä pyyhkineeni pölyt sekä lakaisseeni jopa kuivaushuoneen lattian, mitä selvästikään ei kukaan ollut tehnyt moneen kuukauteen. Pesutupaa ei mun lisäksi kalenterin mukaan ollut käyttänyt kuin eräs toinen henkilö. Pihisten ja puhisten käpsin takaisin kotiin ja siistin itseäni hiukan (päällä oli paskaset verkkarit ja paita, tukka liimattuna päätä pitkin jne koska oli siivouspäivä, niin sillon kuuluu näyttää siltä). Tuumasin, että on se kumma, ettei tämä naapurini, joka sattuu olemaan vielä hallituksen pj, osaa tulla suoraan kysymään, mikä on homman nimi vaan jättää lappuja jälkeensä. Sillä tavallako meidän taloyhtiön kokouksissakin toimitaan, keskustellaan post-it-lappujen välityksellä??? Päätin näyttää rouvalle esimerkkiä kuinka keskustellaan kuten aikuiset ja marssin hänen ovelleen. Rouva avasi ja kysyin hyvin asiallisesti ja ystävällisesti että millähän tavalla pesutupa oli törkyinen, ihan vaan että osaan olla tarkempi jatkossa. Rouva oli nolon oloinen mutta selvästi ajatteli, että hyökkäys on paras puolustus. ” En minä tiedä kuka sitä on pääsiäisen pyhinä käyttänyt, mutta vitutti kun menin pesemään pyykkiä, niin ensimmäisenä saan lakaista roskia lattialta”. Jatkoin ystävälliseen tyyliin ja sanoin: ”just just, no hyvä tietää, koska itse lakaisin jälkeni ja vähän enemmänkin viimeksi, kun käytin pesutupaa, mutta jatkossa saa tulla ihan suoraan kysymään jos joku asia mietityttää, kun kalenterista kuitenkin selviää kuka tupaa on viimeksi käyttänyt.” Rouva selittämään että ”niin mutta kun ollaan tässä matkusteltu ja onhan se voinut joku muukin olla. Mutta eikö sun tule kylmä tossa t-paidassa?” Otin tästä vihjeen onkeeni, että keskustelu on päättynyt ja pahoittelin aiheuttamaani vaivaa.

Ja matka jatkuu naapurisovun ihmeellisessä maailmassa. Ollaan muutenkin varmaan ihan rakastetuimmat naapurit kissoinemme ja remontteinemme... =)