keskiviikko 19. syyskuuta 2012
BLOGI MUUTTAA!!!
Tämä blogi on tullut nyt tiensä päähän. Nämä Bloggerin muutokset ei oikein mene mun jakeluun enkä koe tätä kovinkaan mukavaksi käyttää. Päätin siis muuttaa!
Uusi osoitteeni on täällä
Muuttaminen oli jotenkin muutenkin ajankohtaista. Lähdin mukaan kunnallisvaaliehdokkaaksi ja jotenkin tuntui selkeältä tehdä muutto tässä vaiheessa. Uusi blogi lähtee liikkeelle siis hiukan poliittisissa tunnelmissa, mutta todennäköisesti jatkuu enemmän tai vähemmän päiväkirjanomaisena - pääsin läpi tai en. Politiikkaa kaikki tyyni =).
Toivon siis, että te, ketkä tätä blogia olette seuranneet jatkatte matkaa kanssani tuolla uudessa "kodissa".
Heipat kaikille ja kiitos tähän astisesta!
Terkuin Tiia
maanantai 21. toukokuuta 2012
Jos taas tätäkin päivittäisi... Tosin päivitin tätä jo tovi sitten, mutta näyttää kadonneen bittiavaruuteen edellinen kirjoitus. Mitä ihmettä???
Mistä sitä aloittais? No vaikka siitä, että se koulu on nyt sit lusittu loppuun. Paperit saan 8.6. jolloin meillä on valmistumisjuhla. Viimeinen rypistys oli alkukuussa, kun kävin väliseminaarin, kypsyysnäytteen ja loppuseminaarin tekemässä ja sitten vaan opinnäytetyön kansitus ja todistuksen anominen. Vielä vähän kuitenkin on peruspessimistillä jännäkakkameininkiä, että mun tuurilla joku paperi on jäänyt täyttämättä ja todistuksen saaminen siirtyy jonnekin hamaan tulevaan... No ei pitäisi kyllä, koskapa sain opintosihteeriltä kuittauksen, että kaikki pitäisi olla järjestyksessä. Tää viimeinen vuosi meni kyllä todella putkeen, kävin yhteensä 13 kurssia (eli 51 opintopistettä plus opinnäytetyön 15 opintopistettä) joista sain 8 vitosta ja loput nelosia. Myös se oppari oli nelonen. Muutenkin opinnot sujui todella hyvin, en olisi uskonut miten helposti ne sujuu ja hyvällä keskiarvolla tulee tokari pois, 4,4 taitaa olla kaikkien aineiden keskiarvo. Aion ehdottomasti jatkaa opintoja vielä, jahka nyt tästä hetken toivun. Ajatuksissa olisi hakea talvella ammattiopettajan tutkintoon. Jos pääsisi opettamaan markkinointia ja/tai asiakaspalvelua. Se olisi hienoo!
Ira pääsi eroon kita- ja nielurisoistaan. Toipuminen oli yllättävän hidasta, kolmisen viikkoa meni ennenkun neiti alkoi syömään normaalisti. Nyt sitä kiusaa melkoinen siitepölynuha, kaiken maailman allergiat on taas iskeneet ja saa olla tosi tarkkana kaiken ruuankin kanssa. Pähkinät, kala, äyriäiset ja mansikat nyt ainakin aiheuttaa oireita... :( Jos nyt kuitenkin toi korvatulehdus ja semmonen ikävyys olis ohi ton leikkauksen myötä.
Tämä viikko menee melkoisessa huminassa, koskapa sunnuntaina kutsuu Mallorca! Ei sitä osaa oikeen vielä edes tajuta, että nyt sinne viimeinkin päästään, kun on koko talvi odotettu. Mahtavaa, se on niin mun suosikkipaikka tällä planeetalla! <3 Siivosin kämpän katosta lattiaan (okei, en vieläkään pessyt ikkunoita, koska ne on meillä blokattu niin hyvin, ettei vaan pääse käsiks mitenkään) ja pistin parvekkeenkin kesäkuntoon. Nyt jos koittas olla sotkematta loppuviikon niin sit ois kiva lähtee ja tulla takas. Heinä- elokuun taitteissa meillä on pari viikkoa lapsetonta aikaa, kun tytöt menee isälleen, jotain kivaa tarttis siihenkin keksiä. Tai jotain kivaa onkin jo tiedossa, koskapa rakas ukkelini sai aivan mahtavan yllärilahjan DD-kerhon tytöiltä ja Hannu-vaarilta sekä Kössiltä: lahjakortin, jossa on kahden hengen majoitus sviitissä ja kolmen ruokalajin á la carte- illallinen Vanajanlinnassa! Oon ihan fiiliksissä, koska meidän oli tarkoitus mennä viettämään sinne hääyö, mutta jonkun golfturnauksen takia ei päästy silloin. Tytöt ajatteli, että nyt saadaan otettua takas, kun Jamppa on jeesinyt niitä kaikenmaailman hotellivarauksissa ja vesijumppa-asioissa. On ne ihan maailman ihanimpia murusia nekin kyllä!!!
Nyt meen vääntämään omenapiirakkaa. Pakko hyvittää vähän lapsia, koska karjuin ne kämpästä pihalle tunti sitten että sain siivota rauhassa. Josko nyt kymppiäiteilis sitten hyvitykseksi.... =)
Ihunaa toukokuun loppua kaikille!!!
Tiia
MUOKS!! MINNE KATOAA MUN RIVIVÄLIT???????????????
Ps. Silvia-neiti muuttaa meille 16.6. Neitokaisen virallinen nimi on Her Highness Saint Silvia.... =)
perjantai 27. huhtikuuta 2012
No johan meni kevät...
Juu, en ole jaksanut kirjoittaa. Itsellenihän kirjoitan tai olen kirjoittamatta, joten nyt on ollut tauko. On ollut inasen muutakin puuhaa, ju nou. =)
Väkästin sen opparin tässä maalis-huhtikuulla melkoisella rypistyksellä ja sen jälkeen sitä on sitten viilattu edes takas, jotta saisin hyvän arvosanan. Tällä hetkellä vitosta huudellaan, mutta katotaan nyt mikä on lopullinen tuomio. Ihmeen vähän sitä täytyi viilata, kun en kuitenkaan mitään opinnäytetyön ohjausta viitsinyt sitten kysellä ennen kuin palautin ohjaajalle kohtuuvalmiin työn. Ohjaaja oli silmät pyöreinä, että eipä hän ennen olekaan alkanut ohjata opparia sitten, kun se on viittä vaille valmis. Tutkimusmenetelmää piti vielä analysoida ja hiukan lisätä teorian ja käytännön vuoropuhelua, mutta muuten on lähinnä vaihdettu kappalejakoa ja yhdistetty lukuja. 62 sivua kaikenkaikkiaan tuli tekstiä, lähdekirjallisuutta on kolmen sivun verran (n. 40 kirjaa) ja sähköisiä lähteitä pari sivua. Ei voida syyttää heppoisesta teoriaosuudesta ainakaan. =)
Nyt on kaikki kurssit lusittu, kolmesta kurssista odottelen vielä arvosanaa. Sitten olisi kypsyysnäyte ja loppuseminaari sekä valmistumisen anominen. Näillä näkymin saan paperit kouraan 10.6. olevassa valmistumistilaisuudessa. Odottelen jo kovasti, tulisiko kutsua syksyllä alkavaan maisteriohjelmaan, kun menin sitten sinne hakemaan. Jos ei natsaa, niin ammattiopekorkeaan sitten hakua helmikuulla.
Muuten tässä on kaikki niinkun ennenkin.Iran nielurisaleikkaus koittaa viimein ensi maanantaina (ne teistä, jotka seuraa edesottamuksiani Facessa tietävät, että aikamoinen showhan siitäkin syntyi. Likan leikkausta siirrettiin lääkärin sairastumisen vuoksi viikolla ja meni hermo. Kirjoitin Hämeen Sanomien yleisönosastoon asiasta ja sain tosi paljon palautetta. Kuka korvaa mun tulonmenetykset tältä ja ens viikolta kun en voinut ottaa keikkoja vastaan? Ira onneksi on jo ihan ok asian suhteen ja menossa leikkaukseen ihan reippaana).
Meille tulee uusi perheenjäsen jahka tullaan kotiin Mallorcalta kesäkuun alussa... Sain tahtoni läpi ja meille tulee viimeinkin kauan ja hartaasti odottamani ragdoll-kissa =). Laitan kisusta kuvia, jahka saan semmoisia hiukan paremmin, mutta tässä esimakua...
Kisun kutsumanimi on Silvia. Voitte päätellä itse miksi, kun muut kissat on Ron Jeremy ja Jenna Jameson. Silvialle tarvis keksiä vielä virallinen, papereihin tuleva nimi. Kauhee homma! =)
Ihkua toukokuuta!!!
tiistai 24. tammikuuta 2012
Homo vs. Poroporvari
Ensimmäistä kertaa äänestäjähistoriassani on politiikka alkanut kiinnostaa. Syynä tietenkin enemmän kuin mielenkiintoiset pressavaalit. Vielä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, mitä ihmisistä paljastuu tällaisen valinnan alla. Vaikka ei koskaan uskoisi, nyt ollaan tosiasioiden ja paljaiden mielipiteiden äärellä. Uskomatonta, millä perusteilla ihmiset äänestää! Homo vs. porvari. Niinhän se kai menee. Nollataan kaikki saavutukset, otetaan esiin täysin epärelevantit seikat ehdokkaista ja pelataan niillä korteilla. On myös uskomatonta, mitä yleistyksiä on viime päivinä kumpikin ehdokas osakseen saanut. Lähinnä heiltä, jotka eivät äänestäneet kumpaakaan finalisteista.
Minäkin olen löytänyt itseni uudelleen. Annoin ääneni ehdokkaalle numero kaksi. En sivarille, en homolle, en Vihreälle, en ateistille. Ääni meni ehdokkalle, jonka näkemykset muutaman vaalikonetestin jälkeen olivat lähinnä omiani. Nyt huomaan, että antamani äänen perusteella olen siis kukkahattupäinen, epäisänmaallinen, valtavirran vietävissä oleva, kaikkia maailman homoja halaileva, kaiken salliva puunhalaajalesbo. Olen muuttamassa Suomea maahanmuuttajien paratiisiksi, oikeaksi Sodomaksi ja Gomorraksi, jossa sallitaan kaikenlainen irstailu ja palvotaan maahanmuuttajia. Tavalliset suomalaiset joutuvat nyt muuttamaan slummeihin lapsineen, kiitos liiallisen suvaitsevaisuuden jota "me haavistolaiset" olemme ajamassa maahamme. (Miten ikinä suvaitsevaisuus tuottaa slummeja, sitä en osaa kyllä sanoa, mutta näin tuo sosiaalinen media tiesi kertoa)
Hauskaa asiassa on se, että Niinistön kannattajat eivät moiseen yleistämiseen alennu -kuten eivät tuntemani Haaviston kannattajatkaan. Kaiken takana on järjettömät, seuraavaksi listaamani ennakkoluulot, jotka eivät perustu mihinkään todelliseen realiteettiin.
"Kuinka sivari voi olla puolustusvoimien ylipäällikkö?"
Miksi ei voisi? Presidenttiehdokkaan valintakriteereissa ei missään mainita, että asevelvollisuus tulisi olla suoritettuna. Halonen on nainen, ja on turha sanoa, että "niin mutku naisilla ei ole asevelvollisuutta!". Ei olekaan, mutta ei kai pelkkä naiseus tee presidentistä kykeneväisempää puolustusvoimien ylipäällikköä? Ylipäällikön "virka" on presidentin tehtävistä ainoa, jonka presidentti voi halutessaan siirtää toiselle Suomen kansalaiselle. Tätä oikeutta käytti mm. Risto Ryti talvisodan aikaan. Itse asiassa Ryti ei vaatinut armeijan ylipäällikköyttä itselleen tullessaan valituksi, vaan antoi ko. viran pysyä Mannerheimilla (homolla?). Ja millä tavoin armeijan käyminen valmistaisi moiseen virkaan muutenkaan? Tosi paikan tullen presidentti ei kuitenkaan johda armeijaa eikä tee juuri muutakaan konkreettista. Ei ainakaan yksin. Kaiken lisäksi Suomen presidenteistä vain kourallinen on suorittanut asevelvollisuuden.
Seuraava on lainaus Rauhanturvaajaliiton jäsenlehdestä:
"Muista sivareista Pekka Haaviston erottaa se, että puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala myönsi hänelle Sotilasansiomitalin. ”Saatan olla valtakunnan ainoa sivari, jolle mitali on myönnetty. Se tuli duunista kriisialueilla YK:n puitteissa”."
"Kun ei se Haavisto kuulu kirkkoonkaan"
Ei kuulu Halonenkaan. Ja taas, miksi ihmeessä pitäisi? Eikö sekin olisi syrjivää, jos kuuluisi? Suomessa saa valita, kuuluuko kirkkoon ja jos kuuluu, niin mihin uskontokuntaan. Presidentin tehtävistä yksikään ei liity kirkkoon millään tavalla. Entä jos Soini olisi toisella kierroksella? Soinihan kuuluu katoliseen uskontokuntaan. Olisiko se sitten parempi? Vähemmistöähän hänkin edustaa.
"Kun se on homo, niin mitä muut maat meistä ajattelee, varsinkin ne, jotka ei salli homoutta?"
Saksan ulkoministeri on avoimesti rekisteröidyssä parisuhteessa asuva homo. Omanin hallitsija on homo. Kumpikin tekee aktiivisesti valtiovierailuja, onpa Saksan ulkoministeri vieraillut mm. Kiinassa puolisonsakin kera. Jos Saksassa on homo kykeneväinen hoitamaan lähestulkoon presidentin työnkuvaan verrattavia tehtäviä, miksi suomalainen homo presidentti ei sitten olisi? Poliittisiin päätöksiin, kaupankäyntiin ja maiden välisiin suhteisiin ei vaikuta seksuaalinen suuntautuminen. Jos moiset asiat vaikuttaisi, ei esim. muslimimaat varmaankaan voisi käydä kauppaa sellaisten maiden kanssa, jossa on nainen johtavassa asemassa. Kuten Suomen. Eihän eri uskonnotkaan estä poliittisten suhteiden hoitamista.
"Sillä ei ole mitään loppututkintoa!"
Kyllä, se on vaan yo. Ei, sillä ei ole loppututkintoa. Mutta missään ei vaadita, että presidentillä pitäisi olla loppututkinto, minkäänlainen. Haavisto aloitti valtiotieteen opinnot aikoinaan, mutta jätti ne kesken, koska perusti yrityksen ja lähti mukaan politiikkaan toden teolla. Minustakin on typerää opiskella väkisin, jos ura lähtee nousuun ilmankin opiskelua. Ei se tutkinto varmaan mitään haittaakaan, mutta huvittaa, kun ihmiset, keillä itselläänkään ei ole loppututkintoa, vaativat sellaista toisilta. Eivätkö he itse usko omiin kykyihinsä pärjätä elämässä ilman moista paperinpalaa?
"Mutta kun se on homo!"
Mitä sitten? Seksuaalista suuntautumistaan kun ei kukaan voi valita. (Vaikka joku nokiamissio tms. ilmeisesti kuvittelee voivansa uskon avulla parantaa homoudesta) Ihonväriään ei voi kukaan valita. Millä tavoin tällaiset asiat tekevät ihmisen kykenemättömäksi hoitamaan tehtäviään? Jenkeissä on Obama, se on musta ja hyvinhän se vetää. (Vaikka varmastikin monissa osavaltioissa edelleen kauhistellaan mustaa presidenttiä, on kyseessä maan sisäinen ongelma, ei suinkaan ulkopoliittinen) Bush oli valkoihoinen ja jestas mikä dorka. Homoushan on monille ongelma vain miesten välisenä. Naiset toki saavat olla samaa sukupuolta olevan kanssa silleen.
Tämä viimeinen pointti on oikeastaan jo sellanen, että jos joku sanoo, että en äänestä Haavistoa kun se on homo niin melkein nostan hattua, että sanoo ainakin suoraan, vaikka en pidäkään sitä minään järkevänä syynä. Ärsyttävämpää on nimittäin se kun fiksut ihmiset yrittävät verhota selkeän homofobiansa tekosyiden taakse. "Olen kyllä suvaitsevainen ja minulla ei ole mitään homoja vastaan, mutta kun SE EI KUULU KIRKKOON/ SE ON SIVARI / SILLÄ EI OLE LOPPUTUTKINTOA / SILLÄ EI OLE ULKOPOLIITTISTA KOKEMUSTA". Mitä sitten/ Mitä sitten / mitä sitten / onhan ja paljon onkin. Haluaisin kuulla yhdenkin pätevän argumentin, joka osoittaisi toteen, että Haavisto ei voisi olla hyvä presidentti koska se ei kuulu kirkkoon, se on sivari, sillä ei ole loppututkintoa tai millainen ulkopoliittisen kokemuksen sitten pitäisi olla, jos Haaviston meriitit eivät riitä? Täältä voi lukea meriitit.
Tässä siis muutamia vasta-argumentteja väittämiin, jotka oikeasti tarkoittavat: "Olen homofobinen". Onhan niiden tarkoitettava, jos kerta minä olen kukkahattupäinen, epäisänmaallinen, kaikkia maailman homoja halaileva, kaiken salliva puunhalaajalesbo. Vai oliko se niin, että muut saa yleistää, me homonhalaajat emme?
Hyväksyn pirun hyvin sen, että sanoo olevansa asioista eri mieltä kuin Haavisto ja bonusta on, jos vielä pystyy sanomaan missä asioissa. Hyväksyn mielelläni, jos sanotaan, että Niinistön osaaminen rahapoliittisissa kysymyksissä ratkaisee tai että Niinistön kanta kuntajako-asiaan on sama kuin itselläni. Sekin on oikein jees, jos sanoo, ettei hyväksy Vihreiden arvoja vaan äänestää mieluummin vaikkapa SDP:tä, koska ko. puolueen arvot ovat omia lähellä. Tai että äänestää Soinia, koska sen maahanmuuttopolitiikka on hyvä. KUNHAN ON OIKEA, TODELLINEN ARGUMENTTI!!!! Todettakoon myös vielä, etten myöskään oikein käsitä sitä, että äänestäisi Haavistoa vain siksi että se on homo tai siksi, että sillä on ulkomaalainen puoliso tai siksi että se on statement pelkästään suvaitsevaisuuden puolesta.
Olen oikein hyvilläni kuitenkin siitä, että antamallani äänen numerolle 2, olen saanut synninpäästön suvaitsemattomuudesta. Ainakin jos kuuntelee muita ja selailee sosiaalista mediaa. Olen aina mieltänyt itseni melkoisen suppeaksi ja ahdasmieliseksi, kun en esimerkiksi siedä uskontoja juuri ollenkaan. En hyväksy mitään kiihkoilua mihinkään suuntaan ja tapakristittynä pyöriminenkin on mielestäni vähän niin ja näin. Olen varsin kriittinen mitä tulee maahanmuuttopolitiikkaan ja mielestäni Suomi epäonnistuu pahasti pakolaisten kotouttamisessa. Olen epäluuloinen kaikkea uutta kohtaan (myös ihmisiä) ja hemmetin jyrkkä lasten kasvattaja. Niinpä tämä kukkahattupäinen, epäisänmaallinen, kaikkia maailman homoja halaileva, kaiken salliva puunhalaajalesbo on oikeastaan pirun hyvillään uudesta minästään, koska voi onnellisena todeta, että olen sentään avarakatseinen ihminen.
Minäkin olen löytänyt itseni uudelleen. Annoin ääneni ehdokkaalle numero kaksi. En sivarille, en homolle, en Vihreälle, en ateistille. Ääni meni ehdokkalle, jonka näkemykset muutaman vaalikonetestin jälkeen olivat lähinnä omiani. Nyt huomaan, että antamani äänen perusteella olen siis kukkahattupäinen, epäisänmaallinen, valtavirran vietävissä oleva, kaikkia maailman homoja halaileva, kaiken salliva puunhalaajalesbo. Olen muuttamassa Suomea maahanmuuttajien paratiisiksi, oikeaksi Sodomaksi ja Gomorraksi, jossa sallitaan kaikenlainen irstailu ja palvotaan maahanmuuttajia. Tavalliset suomalaiset joutuvat nyt muuttamaan slummeihin lapsineen, kiitos liiallisen suvaitsevaisuuden jota "me haavistolaiset" olemme ajamassa maahamme. (Miten ikinä suvaitsevaisuus tuottaa slummeja, sitä en osaa kyllä sanoa, mutta näin tuo sosiaalinen media tiesi kertoa)
Hauskaa asiassa on se, että Niinistön kannattajat eivät moiseen yleistämiseen alennu -kuten eivät tuntemani Haaviston kannattajatkaan. Kaiken takana on järjettömät, seuraavaksi listaamani ennakkoluulot, jotka eivät perustu mihinkään todelliseen realiteettiin.
"Kuinka sivari voi olla puolustusvoimien ylipäällikkö?"
Miksi ei voisi? Presidenttiehdokkaan valintakriteereissa ei missään mainita, että asevelvollisuus tulisi olla suoritettuna. Halonen on nainen, ja on turha sanoa, että "niin mutku naisilla ei ole asevelvollisuutta!". Ei olekaan, mutta ei kai pelkkä naiseus tee presidentistä kykeneväisempää puolustusvoimien ylipäällikköä? Ylipäällikön "virka" on presidentin tehtävistä ainoa, jonka presidentti voi halutessaan siirtää toiselle Suomen kansalaiselle. Tätä oikeutta käytti mm. Risto Ryti talvisodan aikaan. Itse asiassa Ryti ei vaatinut armeijan ylipäällikköyttä itselleen tullessaan valituksi, vaan antoi ko. viran pysyä Mannerheimilla (homolla?). Ja millä tavoin armeijan käyminen valmistaisi moiseen virkaan muutenkaan? Tosi paikan tullen presidentti ei kuitenkaan johda armeijaa eikä tee juuri muutakaan konkreettista. Ei ainakaan yksin. Kaiken lisäksi Suomen presidenteistä vain kourallinen on suorittanut asevelvollisuuden.
Seuraava on lainaus Rauhanturvaajaliiton jäsenlehdestä:
"Muista sivareista Pekka Haaviston erottaa se, että puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala myönsi hänelle Sotilasansiomitalin. ”Saatan olla valtakunnan ainoa sivari, jolle mitali on myönnetty. Se tuli duunista kriisialueilla YK:n puitteissa”."
"Kun ei se Haavisto kuulu kirkkoonkaan"
Ei kuulu Halonenkaan. Ja taas, miksi ihmeessä pitäisi? Eikö sekin olisi syrjivää, jos kuuluisi? Suomessa saa valita, kuuluuko kirkkoon ja jos kuuluu, niin mihin uskontokuntaan. Presidentin tehtävistä yksikään ei liity kirkkoon millään tavalla. Entä jos Soini olisi toisella kierroksella? Soinihan kuuluu katoliseen uskontokuntaan. Olisiko se sitten parempi? Vähemmistöähän hänkin edustaa.
"Kun se on homo, niin mitä muut maat meistä ajattelee, varsinkin ne, jotka ei salli homoutta?"
Saksan ulkoministeri on avoimesti rekisteröidyssä parisuhteessa asuva homo. Omanin hallitsija on homo. Kumpikin tekee aktiivisesti valtiovierailuja, onpa Saksan ulkoministeri vieraillut mm. Kiinassa puolisonsakin kera. Jos Saksassa on homo kykeneväinen hoitamaan lähestulkoon presidentin työnkuvaan verrattavia tehtäviä, miksi suomalainen homo presidentti ei sitten olisi? Poliittisiin päätöksiin, kaupankäyntiin ja maiden välisiin suhteisiin ei vaikuta seksuaalinen suuntautuminen. Jos moiset asiat vaikuttaisi, ei esim. muslimimaat varmaankaan voisi käydä kauppaa sellaisten maiden kanssa, jossa on nainen johtavassa asemassa. Kuten Suomen. Eihän eri uskonnotkaan estä poliittisten suhteiden hoitamista.
"Sillä ei ole mitään loppututkintoa!"
Kyllä, se on vaan yo. Ei, sillä ei ole loppututkintoa. Mutta missään ei vaadita, että presidentillä pitäisi olla loppututkinto, minkäänlainen. Haavisto aloitti valtiotieteen opinnot aikoinaan, mutta jätti ne kesken, koska perusti yrityksen ja lähti mukaan politiikkaan toden teolla. Minustakin on typerää opiskella väkisin, jos ura lähtee nousuun ilmankin opiskelua. Ei se tutkinto varmaan mitään haittaakaan, mutta huvittaa, kun ihmiset, keillä itselläänkään ei ole loppututkintoa, vaativat sellaista toisilta. Eivätkö he itse usko omiin kykyihinsä pärjätä elämässä ilman moista paperinpalaa?
"Mutta kun se on homo!"
Mitä sitten? Seksuaalista suuntautumistaan kun ei kukaan voi valita. (Vaikka joku nokiamissio tms. ilmeisesti kuvittelee voivansa uskon avulla parantaa homoudesta) Ihonväriään ei voi kukaan valita. Millä tavoin tällaiset asiat tekevät ihmisen kykenemättömäksi hoitamaan tehtäviään? Jenkeissä on Obama, se on musta ja hyvinhän se vetää. (Vaikka varmastikin monissa osavaltioissa edelleen kauhistellaan mustaa presidenttiä, on kyseessä maan sisäinen ongelma, ei suinkaan ulkopoliittinen) Bush oli valkoihoinen ja jestas mikä dorka. Homoushan on monille ongelma vain miesten välisenä. Naiset toki saavat olla samaa sukupuolta olevan kanssa silleen.
Tämä viimeinen pointti on oikeastaan jo sellanen, että jos joku sanoo, että en äänestä Haavistoa kun se on homo niin melkein nostan hattua, että sanoo ainakin suoraan, vaikka en pidäkään sitä minään järkevänä syynä. Ärsyttävämpää on nimittäin se kun fiksut ihmiset yrittävät verhota selkeän homofobiansa tekosyiden taakse. "Olen kyllä suvaitsevainen ja minulla ei ole mitään homoja vastaan, mutta kun SE EI KUULU KIRKKOON/ SE ON SIVARI / SILLÄ EI OLE LOPPUTUTKINTOA / SILLÄ EI OLE ULKOPOLIITTISTA KOKEMUSTA". Mitä sitten/ Mitä sitten / mitä sitten / onhan ja paljon onkin. Haluaisin kuulla yhdenkin pätevän argumentin, joka osoittaisi toteen, että Haavisto ei voisi olla hyvä presidentti koska se ei kuulu kirkkoon, se on sivari, sillä ei ole loppututkintoa tai millainen ulkopoliittisen kokemuksen sitten pitäisi olla, jos Haaviston meriitit eivät riitä? Täältä voi lukea meriitit.
Tässä siis muutamia vasta-argumentteja väittämiin, jotka oikeasti tarkoittavat: "Olen homofobinen". Onhan niiden tarkoitettava, jos kerta minä olen kukkahattupäinen, epäisänmaallinen, kaikkia maailman homoja halaileva, kaiken salliva puunhalaajalesbo. Vai oliko se niin, että muut saa yleistää, me homonhalaajat emme?
Hyväksyn pirun hyvin sen, että sanoo olevansa asioista eri mieltä kuin Haavisto ja bonusta on, jos vielä pystyy sanomaan missä asioissa. Hyväksyn mielelläni, jos sanotaan, että Niinistön osaaminen rahapoliittisissa kysymyksissä ratkaisee tai että Niinistön kanta kuntajako-asiaan on sama kuin itselläni. Sekin on oikein jees, jos sanoo, ettei hyväksy Vihreiden arvoja vaan äänestää mieluummin vaikkapa SDP:tä, koska ko. puolueen arvot ovat omia lähellä. Tai että äänestää Soinia, koska sen maahanmuuttopolitiikka on hyvä. KUNHAN ON OIKEA, TODELLINEN ARGUMENTTI!!!! Todettakoon myös vielä, etten myöskään oikein käsitä sitä, että äänestäisi Haavistoa vain siksi että se on homo tai siksi, että sillä on ulkomaalainen puoliso tai siksi että se on statement pelkästään suvaitsevaisuuden puolesta.
Olen oikein hyvilläni kuitenkin siitä, että antamallani äänen numerolle 2, olen saanut synninpäästön suvaitsemattomuudesta. Ainakin jos kuuntelee muita ja selailee sosiaalista mediaa. Olen aina mieltänyt itseni melkoisen suppeaksi ja ahdasmieliseksi, kun en esimerkiksi siedä uskontoja juuri ollenkaan. En hyväksy mitään kiihkoilua mihinkään suuntaan ja tapakristittynä pyöriminenkin on mielestäni vähän niin ja näin. Olen varsin kriittinen mitä tulee maahanmuuttopolitiikkaan ja mielestäni Suomi epäonnistuu pahasti pakolaisten kotouttamisessa. Olen epäluuloinen kaikkea uutta kohtaan (myös ihmisiä) ja hemmetin jyrkkä lasten kasvattaja. Niinpä tämä kukkahattupäinen, epäisänmaallinen, kaikkia maailman homoja halaileva, kaiken salliva puunhalaajalesbo on oikeastaan pirun hyvillään uudesta minästään, koska voi onnellisena todeta, että olen sentään avarakatseinen ihminen.
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Mukulamietintöjä
Olen tässä joulun koittaessa herennyt pohtimaan semmoista asiaa kuin lapsuus ja leikkiminen. 11-vuotias tyttäreni kirjoitti lahjatoivelistansa pari viikkoa sitten. Listalla oli niin Legoja, Polly Pocket -nukkeja kuin Justin Bieberin levykin. Loppukaneettina listalla luki: " HUOM! Legot ovat 5-12-vuotiaille joten mä VOIN vielä leikkiä niillä".
Lausahdus ei niinkään ollut merkki halukkuudesta noudattaa orjallisesti lelupakettien ikäsuosituksia. Pointti oli se, että tyttö on epävarma voiko 11-vuotias vielä leikkiä. Ihan totta. 11-vuotias. Ei saisi leikkiä enää???? Minne se lapsuus nyt yht´äkkiä katosi, mukamas? Ihan kamalaahan se olisi, jos tuon ikäisen pitäisi lopettaa leikkiminen. Mitä sen sitten pitäisi tehdä, varsinkin jos ei satu olemaan lukutoukka, mitä tuo tyttö nyt onneksi on? Ikävuosina 5-12, miksei pidempäänkin tietty, on varmaan kivoin aika leikkiä; mielikuvitusta riittää jo vaikka mihin kivoihin leikkeihin ja touhuihin eikä ole enää "ei alle 3-vuotiaille" -altistumaa. Ikävä todeta, mutta exä ei kyllä ainakaan rohkaise leikkimään. Se on jo pari vuotta sitten ilmoittanut, ettei tytölle sitten tarvitse ostaa enää lahjaksi leluja, ei tuon ikäisen tarvitse enää leikkiä. Tosin ei saa katsella telkkaria eikä olla koneellakaan muuta kuin erittäin erityistapauksissa. Ja lukeakaan ei saa niin paljon kuin tykkäisi.
Pitäisikö sen sitten alkaa jo tekemään kotitöitä täysillä, koulun hoitamisen ohessa? En tarkoita, etteikö pitäisi jonkin verran osallistua, mutta mun mielestä on kohtuutonta, että tuon ikäisenä (ja nuorempana) pitäisi jo itsenäisesti huolehtia tiskit, ruoanlaitot, pyykit.
Vai pitäisikö hengata vaan pihalla kavereiden kanssa? Tuossa iässä se toki on vielä viatonta ja leikkimistä varmasti sekin, mutta entäs vuoden- parin päästä?
Muutenkin ihmetyttää, että nuo kymmenvuotiaat katselee ja ihannoi Twilightiä ja Big Brotheria (jos multa kysytään niin Harry Potteritkin on liian jänniä alle 14-vuotiaille, ainakin omilleni) ja kerryttää satasen puhelinlaskua kosketusnäyttöluureillaan ja kuuntelee iPodeistaan jotain Petri Nygårdia. En mä tässä ketään kivitä, kun kyllä noi omatkin penskat tekee kaikenlaista ja annan niiden olla kuin pellossa (ainakin jos exältä kysytään), mutta mua ihan tosiaan huolestuttaa toi lapsuuden lyheneminen. Eikö ne kerkee olemaan teiniperkeleitä sitten vähän myöhemminkin, ilman että aikuiset tuuppii selästä koko ajan että kasva, hyvä lapsi, kasva. Aikuisistahan se on kiinni, rohkaistaanko me niitä siihen Twilight-suuntaan vai Lego-suuntaan.
En mä sillä, kiva se on että ne kasvaa. Oma 11-vuotias on nyt paljon siedettävämpi kuin muutama vuosi sitten ja sillähän alkaa jo olla järkeäkin. Sen kanssa voi jutella ihan oikeistakin asioista, laittaa ruokaa mutta silti sitä voi halatakin. Ja se käsittää, jos sanon että ole nyt hetki hiljaa. Ja se kaipaa jo omaakin rauhaa, tykkää lukea ja kirjoittaa. Se on aika harmiton ja kiva lapsi tällä hetkellä, poislukien ne mulkkuikäkohtaukset, mitä se lähes päivittäin saa pari kappaletta. Silti tää ikä tuntuu aika kivalta. Mä en varsinaisesti fanita alle kouluikäisiä lapsia ja oikeastaan alle 10-vuotiaat on melko rasittavia. Mutta kun niitä on kerta ilmaantunut niin kai niille sitten pitäis antaa mahdollisimman hyvät eväät ja turvallinen lapsuus. Ja mun mielestä pitkä sellainen.
Ps. Ne teistä,jotka veti herneen nenään, niin koittakaahan kasvattaa ironiansietokykyänne.
Lausahdus ei niinkään ollut merkki halukkuudesta noudattaa orjallisesti lelupakettien ikäsuosituksia. Pointti oli se, että tyttö on epävarma voiko 11-vuotias vielä leikkiä. Ihan totta. 11-vuotias. Ei saisi leikkiä enää???? Minne se lapsuus nyt yht´äkkiä katosi, mukamas? Ihan kamalaahan se olisi, jos tuon ikäisen pitäisi lopettaa leikkiminen. Mitä sen sitten pitäisi tehdä, varsinkin jos ei satu olemaan lukutoukka, mitä tuo tyttö nyt onneksi on? Ikävuosina 5-12, miksei pidempäänkin tietty, on varmaan kivoin aika leikkiä; mielikuvitusta riittää jo vaikka mihin kivoihin leikkeihin ja touhuihin eikä ole enää "ei alle 3-vuotiaille" -altistumaa. Ikävä todeta, mutta exä ei kyllä ainakaan rohkaise leikkimään. Se on jo pari vuotta sitten ilmoittanut, ettei tytölle sitten tarvitse ostaa enää lahjaksi leluja, ei tuon ikäisen tarvitse enää leikkiä. Tosin ei saa katsella telkkaria eikä olla koneellakaan muuta kuin erittäin erityistapauksissa. Ja lukeakaan ei saa niin paljon kuin tykkäisi.
Pitäisikö sen sitten alkaa jo tekemään kotitöitä täysillä, koulun hoitamisen ohessa? En tarkoita, etteikö pitäisi jonkin verran osallistua, mutta mun mielestä on kohtuutonta, että tuon ikäisenä (ja nuorempana) pitäisi jo itsenäisesti huolehtia tiskit, ruoanlaitot, pyykit.
Vai pitäisikö hengata vaan pihalla kavereiden kanssa? Tuossa iässä se toki on vielä viatonta ja leikkimistä varmasti sekin, mutta entäs vuoden- parin päästä?
Muutenkin ihmetyttää, että nuo kymmenvuotiaat katselee ja ihannoi Twilightiä ja Big Brotheria (jos multa kysytään niin Harry Potteritkin on liian jänniä alle 14-vuotiaille, ainakin omilleni) ja kerryttää satasen puhelinlaskua kosketusnäyttöluureillaan ja kuuntelee iPodeistaan jotain Petri Nygårdia. En mä tässä ketään kivitä, kun kyllä noi omatkin penskat tekee kaikenlaista ja annan niiden olla kuin pellossa (ainakin jos exältä kysytään), mutta mua ihan tosiaan huolestuttaa toi lapsuuden lyheneminen. Eikö ne kerkee olemaan teiniperkeleitä sitten vähän myöhemminkin, ilman että aikuiset tuuppii selästä koko ajan että kasva, hyvä lapsi, kasva. Aikuisistahan se on kiinni, rohkaistaanko me niitä siihen Twilight-suuntaan vai Lego-suuntaan.
En mä sillä, kiva se on että ne kasvaa. Oma 11-vuotias on nyt paljon siedettävämpi kuin muutama vuosi sitten ja sillähän alkaa jo olla järkeäkin. Sen kanssa voi jutella ihan oikeistakin asioista, laittaa ruokaa mutta silti sitä voi halatakin. Ja se käsittää, jos sanon että ole nyt hetki hiljaa. Ja se kaipaa jo omaakin rauhaa, tykkää lukea ja kirjoittaa. Se on aika harmiton ja kiva lapsi tällä hetkellä, poislukien ne mulkkuikäkohtaukset, mitä se lähes päivittäin saa pari kappaletta. Silti tää ikä tuntuu aika kivalta. Mä en varsinaisesti fanita alle kouluikäisiä lapsia ja oikeastaan alle 10-vuotiaat on melko rasittavia. Mutta kun niitä on kerta ilmaantunut niin kai niille sitten pitäis antaa mahdollisimman hyvät eväät ja turvallinen lapsuus. Ja mun mielestä pitkä sellainen.
Ps. Ne teistä,jotka veti herneen nenään, niin koittakaahan kasvattaa ironiansietokykyänne.
torstai 8. joulukuuta 2011
Rakas päiväkirja...
Tänään oli mielenkiintoinen päivä.
Tämä Työelämän Väliinputoaja nappasi taas pääpotin mitä tulee työsuhteisiin. Kuten niin monta kertaa ennenkin olen tämän huomannut niin sisäinen levottomuus on kyllä pahasta. Ainakin työelämässä. Taidan olla semmoinen ikäpolveni kirjaesimerkki pätkätyöläisestä, jolle kyllä riittää duunia, mutta kukaan ei halua riesakseen vakituiseen työsuhteeseen. Ainakaan täysillä tunneilla.
Katsotaanpa työhistoriaani, olisiko siellä jotakin toistoa havaittavissa.
Ensimmäinen vakityöpaikkani oli Aulangolla, siellä kylpylän respassa. Työ oli äärimmäisen mukavaa ja työkaverit vielä mukavampia. Mukavampia kuin missään muualla. Kaikki oli erittäin jees paitsi se tosiasia, etten ollut kokoaikaisessa työsuhteessa -ainakaan paperilla. Kyllä ne työtunnit käytännössä aina oli täynnä melkein, mutta silti vähän kaihersi mieltä. Veri veti vakituisempaan, kokoaikaisempaan ja säännöllisempään työhön. Kun hotellin myyntipalvelusta vapautui duunipaikka, niin sehän tuntui kuin taivaanlahjalta. Sinne siis, riemumielin, riensin kun sain paikan.
VIRHE.
Työaika ei ollutkaan kokoaikainen. Työilmapiiri muuttui täysin, ei ikinä olisi uskonut, että olin yhä samassa rakennuksessa. Voi jeesus sitä selkäänpuukottamisen määrää..Lysti loppui sitten aika rumasti, monellakin tapaa ja olin äärimmäisen huojentunut kun pääsin Ainalle. Vakituiseksi. Säännölliseen, kahdeksastaneljään työhön. Ihanat työkaverit, mahtava ilmapiiri, turvallinen, luotettava, piisofkeik työ. Kunnes meitä saneerattiin huolella ja huomasin olevani jälleen kerran työtön. Nautiskelin tästä vapaastani sillä aavistelin pääseväni takaisin Ainalle sijaistamaan äippälomaa. Pääsinkin.
Ongelma oli vaan se, että nyt työsuhde oli määräaikainen. Ei varmuutta jatkosta ja siinä tilanteessa se ei ollut kovin hyvä juttu kun haaveissa siinteli oma, velkainen koti. Niinpä luulin lottovoiton iskeneen, kun pääsin tuonne Waltikkaan.
Vakituinen työ. Omalla alalla, omissa tehtävissä, koulutusta vastaava. Vastuuta, mielenkiintoisia tehtäviä pienessä landehotellissa.
VIRHE.
Ei mennyt ihan hirveän kauaa, kun tajusin, että mitään en sitten oppinut. Hotellin myyntipalvelu ei ole mun työpaikkani, ei vieläkään. Työilmapiiri järkyttävä, johtaminen puuttuu täysin, olemattomia lupauksia, dementiaa... Hammasta purren eteenpäin, itkun voimalla välillä.
Nyt se loppuu. Ei ole tietoa uudesta duunista, ei mitään hajua mitä seuraavaksi. Tuolla en enää voi jatkaa. Työnkuva, työajat, työtunnit ja työtehtävät muuttuisi vuodenvaihteessa totaalisesti. Jos olisin halunnut respaan, olisin hakenut sellaiseksi. Irtisanon itseni ensi perjantaina.
Mulle ei vittuilla.
Tämä Työelämän Väliinputoaja nappasi taas pääpotin mitä tulee työsuhteisiin. Kuten niin monta kertaa ennenkin olen tämän huomannut niin sisäinen levottomuus on kyllä pahasta. Ainakin työelämässä. Taidan olla semmoinen ikäpolveni kirjaesimerkki pätkätyöläisestä, jolle kyllä riittää duunia, mutta kukaan ei halua riesakseen vakituiseen työsuhteeseen. Ainakaan täysillä tunneilla.
Katsotaanpa työhistoriaani, olisiko siellä jotakin toistoa havaittavissa.
Ensimmäinen vakityöpaikkani oli Aulangolla, siellä kylpylän respassa. Työ oli äärimmäisen mukavaa ja työkaverit vielä mukavampia. Mukavampia kuin missään muualla. Kaikki oli erittäin jees paitsi se tosiasia, etten ollut kokoaikaisessa työsuhteessa -ainakaan paperilla. Kyllä ne työtunnit käytännössä aina oli täynnä melkein, mutta silti vähän kaihersi mieltä. Veri veti vakituisempaan, kokoaikaisempaan ja säännöllisempään työhön. Kun hotellin myyntipalvelusta vapautui duunipaikka, niin sehän tuntui kuin taivaanlahjalta. Sinne siis, riemumielin, riensin kun sain paikan.
VIRHE.
Työaika ei ollutkaan kokoaikainen. Työilmapiiri muuttui täysin, ei ikinä olisi uskonut, että olin yhä samassa rakennuksessa. Voi jeesus sitä selkäänpuukottamisen määrää..Lysti loppui sitten aika rumasti, monellakin tapaa ja olin äärimmäisen huojentunut kun pääsin Ainalle. Vakituiseksi. Säännölliseen, kahdeksastaneljään työhön. Ihanat työkaverit, mahtava ilmapiiri, turvallinen, luotettava, piisofkeik työ. Kunnes meitä saneerattiin huolella ja huomasin olevani jälleen kerran työtön. Nautiskelin tästä vapaastani sillä aavistelin pääseväni takaisin Ainalle sijaistamaan äippälomaa. Pääsinkin.
Ongelma oli vaan se, että nyt työsuhde oli määräaikainen. Ei varmuutta jatkosta ja siinä tilanteessa se ei ollut kovin hyvä juttu kun haaveissa siinteli oma, velkainen koti. Niinpä luulin lottovoiton iskeneen, kun pääsin tuonne Waltikkaan.
Vakituinen työ. Omalla alalla, omissa tehtävissä, koulutusta vastaava. Vastuuta, mielenkiintoisia tehtäviä pienessä landehotellissa.
VIRHE.
Ei mennyt ihan hirveän kauaa, kun tajusin, että mitään en sitten oppinut. Hotellin myyntipalvelu ei ole mun työpaikkani, ei vieläkään. Työilmapiiri järkyttävä, johtaminen puuttuu täysin, olemattomia lupauksia, dementiaa... Hammasta purren eteenpäin, itkun voimalla välillä.
Nyt se loppuu. Ei ole tietoa uudesta duunista, ei mitään hajua mitä seuraavaksi. Tuolla en enää voi jatkaa. Työnkuva, työajat, työtunnit ja työtehtävät muuttuisi vuodenvaihteessa totaalisesti. Jos olisin halunnut respaan, olisin hakenut sellaiseksi. Irtisanon itseni ensi perjantaina.
Mulle ei vittuilla.
perjantai 25. marraskuuta 2011
Hiljaiseloo
Ei oo jaksanut taaskaan tätäkään päivittää, sorry vaan, jos nyt joku tätä enää lukee.
On ollut tuota tekemistä tässä, hitusen.
Ollaan sairasteltu ihan urakalla, kaikilla ollut antibiootit päällä tässä kuussa. Iran tautikierteen syy alkaa valjeta (unohtui aikanaan tehdä lapselle yks semmoinen kohta, missä tuotetaan yhtä tiettyä vasta-ainetta) ja lääkitys on nyt aloitettu. Josko muija olisi kohta siinä kunnossa, että nukkulääkäri suostuu sen unettamaan ja veitsimaakari poistaa kitarisat. Josko sitten jäisi noi korvatulehdukset edes vähemmälle eikä ihan niin helposti äityisi aina tommoseks kierteeks. Ikänsähän se lapsi lääkkeitä tulee syömään, tavalla tai toisella, mutta sais nyt jotenkin sen terveeksi edes välillä niin olisi hienoa!
Itse tässä toivun keuhkokuumeesta, joka vei voimat aivan totaalisesti. Nyt on viikko takana ja eka päivä kun tuntuu, että jaksan olla koneellakin jo hetkiä. Kuumetta ei enää päiväsaikaan ole mutta yöt menee vielä hikoillessa ja palellessa. Taitaa mennä hyvä tovi, että fyysisesti on kroppa kunnossa. Hei hei joulusiivous! =D
Muutto sujui ihan hienosti. Ainahan se pers....ikasta on ja stressikäyrä on jossain sfääreissä, mutta ohi se saatiin menemään loppuviimein ystävien hienolla avustuksella. Uusi koti on I-H-A-N-A ja remontti onnistui yli odotusten. Joka kerta kun menen keittiöön niin pakahdun onnesta. MUN piirtämä, MUN sisustama, MUN näköinen. Tai oikeastaan meidän näköinen ja meidän ideoima, koska Jampan kanssa niin huikeesti kehiteltiin juttuja, joista kehittyi juttuja, jotka sitten toteutettiin. Vihreä seinä on niiiiiin magee! Ja toi vihreä-valkoisuus muutenkin mukavan raikas ja rauhallinen. Mikä mukavinta, keittiö on hemmetin toimiva.
Kylppäriremppa, tai siis putkisaneeraus, alkoi viikko meidän muuton jälkeen. Kaikkia kamoja ei viitsitty siis paikoilleen laittaakaan, kun tiedettiin että osa menee uusiin puihin vielä. Remppaa on takana kolme viikkoa ja etenee ihan mallikkaasti (ihme kyllä, firmasta huolimatta...). Laattamies nakkasi laatat seiniin ja lattiaan tänään (kesti ihan 4 tuntia koko hommassa) ja voi itku tosta tulee hieno kans! Kaksi viikkoo vielä, niin homma pitäisi olla putkessa. Kylppäri saattaa olla valmis jo aiemminkin, mutta nuo muut putkihommat tehdään sitten vielä. Ihmeen kivuttomasti on mennyt kyllä tää remppa, ei oikeastaan ole isommin tuskastuttanut. Suihkuun pääsee alakertaan ja pyykkituvassa voi pestä pyykit ja heittää ne kotona kuivuriin. Vessa meillä on erikseen ja se on toiminut koko ajan. Vedet on olleet poikki ihan satunnaisesti.
Tytöt muutti meille nyt sitten pysyvästi ja ovat vaan joka toinen viikonloppu isällään. So far, sooooo goood!
Nyt mä menen tohon soffalle taas makoilemaan ja kattelen kun pikkuneiti pelaa Little Big Planetia.
Hauskaa viikonloppua kaikille!
Ps. Tässä pari kuvaa meiltä. Toisessa on keittiön nurkkaus ja kahdessa alimmassa tyttöjen huoneiden ovien päällä olevat kotelot. Liitutaulumaalia kehiin ja avot! =)
On ollut tuota tekemistä tässä, hitusen.
Ollaan sairasteltu ihan urakalla, kaikilla ollut antibiootit päällä tässä kuussa. Iran tautikierteen syy alkaa valjeta (unohtui aikanaan tehdä lapselle yks semmoinen kohta, missä tuotetaan yhtä tiettyä vasta-ainetta) ja lääkitys on nyt aloitettu. Josko muija olisi kohta siinä kunnossa, että nukkulääkäri suostuu sen unettamaan ja veitsimaakari poistaa kitarisat. Josko sitten jäisi noi korvatulehdukset edes vähemmälle eikä ihan niin helposti äityisi aina tommoseks kierteeks. Ikänsähän se lapsi lääkkeitä tulee syömään, tavalla tai toisella, mutta sais nyt jotenkin sen terveeksi edes välillä niin olisi hienoa!
Itse tässä toivun keuhkokuumeesta, joka vei voimat aivan totaalisesti. Nyt on viikko takana ja eka päivä kun tuntuu, että jaksan olla koneellakin jo hetkiä. Kuumetta ei enää päiväsaikaan ole mutta yöt menee vielä hikoillessa ja palellessa. Taitaa mennä hyvä tovi, että fyysisesti on kroppa kunnossa. Hei hei joulusiivous! =D
Muutto sujui ihan hienosti. Ainahan se pers....ikasta on ja stressikäyrä on jossain sfääreissä, mutta ohi se saatiin menemään loppuviimein ystävien hienolla avustuksella. Uusi koti on I-H-A-N-A ja remontti onnistui yli odotusten. Joka kerta kun menen keittiöön niin pakahdun onnesta. MUN piirtämä, MUN sisustama, MUN näköinen. Tai oikeastaan meidän näköinen ja meidän ideoima, koska Jampan kanssa niin huikeesti kehiteltiin juttuja, joista kehittyi juttuja, jotka sitten toteutettiin. Vihreä seinä on niiiiiin magee! Ja toi vihreä-valkoisuus muutenkin mukavan raikas ja rauhallinen. Mikä mukavinta, keittiö on hemmetin toimiva.
Kylppäriremppa, tai siis putkisaneeraus, alkoi viikko meidän muuton jälkeen. Kaikkia kamoja ei viitsitty siis paikoilleen laittaakaan, kun tiedettiin että osa menee uusiin puihin vielä. Remppaa on takana kolme viikkoa ja etenee ihan mallikkaasti (ihme kyllä, firmasta huolimatta...). Laattamies nakkasi laatat seiniin ja lattiaan tänään (kesti ihan 4 tuntia koko hommassa) ja voi itku tosta tulee hieno kans! Kaksi viikkoo vielä, niin homma pitäisi olla putkessa. Kylppäri saattaa olla valmis jo aiemminkin, mutta nuo muut putkihommat tehdään sitten vielä. Ihmeen kivuttomasti on mennyt kyllä tää remppa, ei oikeastaan ole isommin tuskastuttanut. Suihkuun pääsee alakertaan ja pyykkituvassa voi pestä pyykit ja heittää ne kotona kuivuriin. Vessa meillä on erikseen ja se on toiminut koko ajan. Vedet on olleet poikki ihan satunnaisesti.
Tytöt muutti meille nyt sitten pysyvästi ja ovat vaan joka toinen viikonloppu isällään. So far, sooooo goood!
Nyt mä menen tohon soffalle taas makoilemaan ja kattelen kun pikkuneiti pelaa Little Big Planetia.
Hauskaa viikonloppua kaikille!
Ps. Tässä pari kuvaa meiltä. Toisessa on keittiön nurkkaus ja kahdessa alimmassa tyttöjen huoneiden ovien päällä olevat kotelot. Liitutaulumaalia kehiin ja avot! =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)