perjantai 27. elokuuta 2010

Murinaa ja mielihyvää

Aloitetaanko murisemisesta? Joo. Näppäimistön o-kirjain on toispuoleisesti halvaantunut eikä suostu yhteistyöhön ilman pientä väkivaltaa. Täytynee pistää vokabulaarit peliin ja miettiä pelkkiä oottomia sanoja.
Se ei ollut se murinan pääsyy. Pääsyy on nimenomaan pää. Mulla on siitä(kin) kummallinen naama, että se on täynnä erilaisia rauhasia ja huokosia, hiukan enempi kun muilla. Toinen outous päässäni on se, etten omista otsaonteloita lainkaan, mutta se ei liity tähän. Aina sillon tällön, varsinkin stressitilanteissa ne miljardit huokoset alkaa vittuilla, suomeksi sanottuna. Muutamankin kerran olen syönyt antibioottia koska naama kerta kaikkiaan turpoo muodottomaksi ja tunnottomaksi. Tiedättekö, hammaslääkärin puudutus, kun ei tunne poskella/leualla mitään? No, miettikää se koko naamaan. Ja mulla on se. Just nyt. Oikea silmä on ihan sirrillään, muurautunut umpeen likipitäen ja vasen menee ihan kohta perässä. Oikean silmän alla, nenän vieressä on kunnon patti, tulehtunut joku huokonen/rauhanen. Samanlainen on vasemmassa suupielessä ja oikean korvan vieressä. Mua sattuu ihan tosissaan päähän ja on kun ampiaisia ois tungettu ihon alunen täyteen, semmoinen kihelmöinti käy! IHotautilääkäri ei tietenkään ole tänään paikalla. Niinpä vedän buranaa kaksinkäsin, jos tuo tulehdus edes vähän rauhoittuis. PERKELE!!!

Eikä se mitään, jos olisi vapaata. Mutta kun ei ole. Menen yöksi töihin, tänään ja huomenna. Sellasta maxfactoria ei ole keksittykään, joka saisi turvotuksen taiottua pois... Saa kyllä tosiaan leikkiä taikuria illalla. Päivän mä haudon naamaani kylmällä. Ja varmaan pahennan tulehdusta sillä...

Töistä puheen ollen, tässä ennen seuraavaa valittamisen aihetta. OLin tiistaina ekan illan Baarissa ja meni ihan mukavasti. Tai no, pelotti aivan sikana. Onneks oli rauhallista, sai kunnolla keskittyä ja muistella hommia. Keskiviikkona oli sit vähän jo enempi tekemistä ja mielestäni hoidin ihan hyvin työni ottaen huomioon vuodet edellisen baarityön ja tämän välillä. PÖytiin tarjoilu on ihan uutta ja on vielä duuni koittaa muistaa kattella ihmisten juomatilanteita. Mutta ihan kivaa on ollut. Sekavin tuntein odotan iltaa, kun tiedän et on jo enempi kiire. Ei mitää spesiaalidrinksuja kiitos! =D

Tosta stressistä vielä. Sen määrä on vakio, olen aika varma siitä. Nyt kun vuosien taistelun jälkeen rahatilanne on joltisenkin helpottamaan päin ja valoa näkyy velkatunnelin päässä niin nyt sitten iskee kaikenlaista muuta murhetta. Kaikkea en voi tässä ruotia, koska eivät ole mun asioita, mutta perheen kuitenkin. Onneksi mulla on Jamppa ja lapset, ilman niitä voisi olla aika perseestä aika moni asia tällä hetkellä. Sitten on vielä tuo yksi heppa, jonka kohtalo pitäisi päättää pian. Sijoituspaikka tai sitten se toinen, ei niin yhtään pätkää hyvä vaihtoehto. Se kun tarttee vähän enempi aikaa kuin ajateltiin ja kimppa luopuu osittain siitä. Osa meistä pitäisi hepan ja antaisi sille aikaa, mutta kun ei löydy tallia, jossa olisi tilaa ja jossa sitä treenattaisiin, vähän niinkuin harrastemielessä. MIKSI meillä ei ole maatilaa???????????? Mä tahdon pitää sen hepan ihan tosi tosi paljon. Inhoan tämmöstä tilannetta. Ei tämä raviharrastus mulle sovi, jos pitää olla omistamassa hevosta. En mä pysty itseäni pitämään tarpeeksi etäällä niistä eläimistä ja ajattelemaan niitä vain välineinä. Kerran kun näen niin kiinnyn suunnilleen heti. Pah.

Semmosta. Sain pitkästä aikaa inspiraation ommella. Löysin halvalla (10 e) isonison palan verhokangasta lähikangaskaupasta. Näin sen mekkona, enkä olkkarin verhoina. En mä mekkoa mihinkään tarvii, perustelin silti tulevalla pikkujoulukaudella sen. Tein ensin topin ja nyt pitäisi päättää miten tuosta jatkan, eli millaisen hameosan teen tuohon jatkoksi. Päätös pitää tehä pian, ettei innostus laannu. Tosin tuo voi sit jäädä topiksi =).



Miks mä en näe tuota kangasta verhoina niinkun ollenkaan? Toki sitä oli sen verran siinä palassa, että siitä saisi vaikka neljät verhot, mutta silti. Millainen alaosa olisi hyvä? Jatkaisiko vähän kynähameen tyyliseksi, alaspäin kapenevaksi tuota? Vai suoraksi? Vai leventäisikö kunnon fiftarimekoksi?

HMMMM?

Hauskaa viikonloppua kaikille!

maanantai 23. elokuuta 2010

Vaivalloinen päivitys viikonlopusta

Pah. Menin laittaa tekokynnet eilen ja nyt ei kirjoittamisesta tule yhtään mitään. Typoja tulee väkisinkin kauheesti, mutta en jaksa korjata kyllä kaikkia!!! Sorry... Oli mainio viikonloppu! Perjantaina kurvattiin Kirkkonummelle, jonne jätimme auton ja kamat. Ville ja Kaisa vippasi meidäy ja Katjan Leppävaaraan, josta junalla Pasilaan ja siitä stadikalle. Korko katkesi heti Pasilan asemalla kengästä, joten kengät roskiin ja paljain jaloin keikalle =). Keikasta ei voi sanoa muuta kuin että mieletön!!!!!! On se uskomaton bändi, kerta kaikkiaan. Show oli todella upea ja mieleenpainuvinta oli kun Bono pyysi kaikkia laittamaan kännykät auki ja heiluttamaan niitä pimeässä illassa. Oli meinaan uskomattoman upea näky kun 52000 ihmistä heiluttaa kännyköitä... Meillä oli mahtavat paikat, oli tilaa jorailla ja nähtiin Bono ja Edge ihan likeltä. Vai mitä tästä sanotte:





Keikan jälkeen Ville oli kiltti ja noukki meidät Pasilasta. Aamulla odotti tarhatalkoot =).Tarhan tolpat ja langat tuli uusittua ja hieno tuli! Illalla tuli noutaja toooosi ajoissa ja unta tuli vedettyä kellon ympäri melkein. Raitisilmamyrkytys??

Sunnuntaina kurvailtiin hevostelun (joo, olin piitkästä aikaa hepan selässä, ja olihan se mahtavaa taas. Iso Oo on mainio heppa ja onneks Kaisa hiukan muistutteli taas kuinka siellä selässä kuuluu olla. Tänks siitä!) jälkeen Hesaan ja majoituttiin Seurahuoneelle. Mentiin Kallioon Martinaan syömään ja sain kuningasidean koittaa saada Stansta kiinni, josko se lähtisi oluselle meidän kans. Onneksi se oli Facebookin päässä ja sain numeron ja tehtiin treffit. Oli mahtava tavata ihan livenä! Juttua riitti ja poikettiin vielä kurkkaamassa Stanstan "kantakapakka", jossa Stansta lauloi (upeasti!) ja minä määin myös pitkästä aikaa. Hih. Onneksi kukaan ei tunne mua siellä =D =D. Kiitos Stansta vielä kerran!!! Toivottavasti tavataan pian uudestaan!

Lähdettiin hotellille tälläämään (perkeleen tekokynnet.....) ja mentiin Cirkukseen odottelemaan Tiëstoa. Kuten pahoin pelkäsin, paniikkihan siellä pukkasi, sen myötä turhautuminen ja iso vitutus ja oli pakko poistua jo kesken keikkaa kahdelta. Miten ärsyttävää voi olla? Menet dj:n keikalle, oletuksena luonnollisesti on, että pääset joraamaan. No ei siellä päässyt, kun yli 1000 muutakin ihmistä joraa ja joka paikka on aiiiivan tukossa. Onneksi sentään lempparibiisi saatiin edes jorata. Mutta ei ole valkoisen ihmisen hommaa se. Anteeksi rasistinen ilmaus. "Julkkiksiakin" tuli bongattua ja jos Antti Kurhinen väittää olleensa siellä pelkän batteryn voimalla niin jepjep... Tänään tultiin sit kotiin ja päivä on mennyt sopimusoikeuden tenttiin lukiessa. Ja äitin tietokoneongelmaa kävin kans ratkomassa.

Nyt odotan murmelin kotiin että saan syödä pizzaa ja kattoa Boston Legalia. Huomenna eka duunipäivä.... HUI!

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Aim in löööööööövvv!!

Onko mulla paras mies vai onko mulla paras mies????
Vastaus on: KYLLÄ!

Monien muiden pätevien syiden lisäksi tänään sain yhden syyn lisää vakuuttuakseni moisesta.

Olen ollut (salaa, kellekään kertomatta) hiukan pahoillani, ettei ostettu lippuja U2:n keikalle nyt perjantaiksi. Onhan se sentään kummankin suokkaribändi ja niiden biisi With or Without You on meille hyvin merkityksellinen, se oli myös meidän häätanssin biisi. En ole silti asiasta yhtään ruikuttanut koska rahatilanne on ollut heikohko ja järkeville paikoille liput maksoi 150 e/kpl. Kentälle en voi mennä fobiani takia ja sieltä perältä ei näe kunnolla (koettu monta kertaa, viimeks Depeche Moden keikalla). Niinpä olen vaan toivonut että tämä viikonloppu tulis ja menis nopeesti, ettei tarvii sit miettiä enää. Nooooh....

Eilen Jamppa huomasi, että yksi lemppari-DJ tulee sunnuntaina keikalle Suomeen. Päätettiin mennä sit sinne, jos vaan saadaan liput. Jotenkin se asia johti toiseen ja alkoi itää ajatus, josko tuonne U2:n keikallekin vielä päästäs. Äsken mies (ihana) soitti ja ilmoitti että nyt on liput. U2:N KONSERTTIIN!!!!! Oikeesti en kehtaisi edes kertoa huippua tästä jutusta, mutta pakko... hysh, ette kerro kelleen... ne on sinne Red Zonelle!!!!!!!! OUMAIGAAD! Kattokaa nyt sijaintia, missä me ollaan, se on tuo kartan punainen alue. AIVAN lavan reunalla, kosketus- ja hajuetäisyydellä. Ja mun fobiani kannalta asiassa parasta on se, että lipun hintaan sisältyy oma sisäänkäynti Stadikalle, ei jonotusta ja OMA, rajattu kenttäalue lavan läheisyydessä (eli toivottavasti ei ole tungosta samalla tavalla kuin normaalilla kenttäalueella). Eli voin hyvällä mielellä katsoa keikan aivan rauhassa ilman paniikkeja tai rauhoittavien sumentavaa vaikutusta! Ja lippu.fi vihjasi, että jotakin muutakin tuohon hintaan tulisi. Mitähän se voi olla??? HUIHUI kun jänskättää!

Tästä kiitoksena kullalle aion metsästää vaikka kannon alta ne Tiëston keikan liput meille sunnuntaiksi. Oli tungosta siellä tai ei (liput on loppuunmyyty) niin aion vaikka väkisin mennä sinne murun kanssa. Tiedän miten tärkeää sille olisi nähdä tuon keikka. Ja itsekin tahdon. Kattellaan kuin käy!

HÄPI HÄPI HÄPI HÄPI!!!

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Hohhhhoihhoijaa

Ärsyttävä aamu. Kerta kaikkiaan. Säätöä Riikan matkan ja tyttöjen hoitovuorojen kanssa kun olen ollut ihan pöhkö ja sekaisin. Nyt meni kaikki uusiks ja exä sai syyn kiukutella. Noh. Toivottavasti se siitä.

Viikko meni aika haipakkaa. Sain töitä, semmoisia extratöitä, mutta töitä kuitenkin. Menen vuosien tauon jälkeen baaritiskin taakse taas. Katsotaan kuinka käy, vieläkö sitä drinksuja osaa tehdä. Juoda ainakin osaan, mutta se ei taida auttaa tässä asiassa. Onneksi en missään vaiheessa kokonaan lopettanut suhdettani Reijo Resteliin, vaan paluu Repan kirjoille kävi aika kivuttomasti. Hemppa tarvitsi työntekijää ja minä töitä. "Herra pankinjohtaja" soitti Jampalle ja kysäisi tietääkö se ketään kuka voisi mennä Hemppaan. Jamppa tuumas että no ekana tulee mieleen tuo mun vaimo. Hempan ravintolapäällikkö Petri soitti mulle hetkeä myöhemmin ja kävin sit seuraavana päivänä jutulla. Ennenkun kerkesin sanoa edes nimeäni niin ohi kulki hotellin entinen päällikkö Tomppa joka hihkas että "ota töihin se, se on pirun hyvä". Pete nauroi että ai, suosittelut tulikin sieltä. =) Hetken höpöteltyämme käteltiin töiden alku parin viikon päähän ja siitä se ajatus sitten lähtikin. Helpotuksen huokaus... Pankinjohtajakin oli kuulemma sanonut sille, että ota ihmeessä se töihin, hän ainakin ottaisi. Ihkua =D.

Jotenkin melko usvaisesti on mennyt tämä viikko. On ollut muka kauheesti kaikkee muttei kuitenkaan mitään. Semmosta kiinni ottamista. Oli tosi mukava, leppoinen viikonloppu, Jamppa meni vasta tänään töihinkin. Nyt jotenkin on liikaa puuhaa muka, eikä saa aloitettua mistään. Pitäs siivota, pitäs pestä pyykkiä, pitäs hakee työvuorolista, pitää muuttaa lentopäiviä ja hotellipäiviä sinne Riikaan (lähdetään syyskuun alussa muutamaks päiväks), pitäspitäspitäs. Ärsyttävää. Ehkä mä kirjoitan listan kaikesta mitä pitäs ja alan sit toimia. Oisko siinä ideaa?

Muksaa viikkoa kaikille!

torstai 5. elokuuta 2010

Sukellus pumpuliin

Tai ehkä ei sentään, kyllä sen verran kova oli kuitenkin tuo alastulo =).
Ne ketkä Facebookissa mua "seuraa" on varmaan huomanneetkin, että YT-neuvottelut päättyi mun kohdalta siihen, että kenkää tuli persauksiin. Minä ja yli 60 muuta saatiin lähtöpassit, meidän vakituisten kohdalla työntekovelvollisuus päättyy huomenna, mutta käytännössä katsottuna ketään ei kielletty lähtemästä heti tiistaina. Minä ja Jaana saatiin laput kouraan yhdentoista maissa ja klo 12.00 istuttiin Tyynen terassilla siiderit kourassa, hiukan sekavin fiiliksin. Siitä se ajatus sitten lähti... Siirryttiin Bankiin, ja eräs työkaveri soitti siinä matkalla että lappu tuli hänellekin, missä nähdään. Bankin terassille alkoi sitten kokoontua enempikin irtisanottuja. Meitä jatkoi Williamsiin ja Kasinolle semmoinen kymmenkunta uusiotyötöntä ja pari mukanaelävää. Kotona pikainen vaatteiden vaihto, kulta mukaan ja Petelle jatkamaan iltaa. Iskelmäbaarin kautta Lifeen, mäkkäriin ja kotiin klo 2.30. TUlipahan poistettua kevyt kenttäketutus samantien elimistöstä ja meillä työttömillä oli äärettömän mukavaa keskenämme kun saatiin vaan käydä tilannetta läpi uudestaan ja uudestaan. Helpotti varmasti kaikkia.

Nyt on vähän erikoinen fiilis, tyhjensin eilen työpisteeni ja palautin avaimeni. Pikkuhiljaa alkaa totuus valjeta, ettei ihan tosissaan enää ikinä koskaan mene sinne eikä joka päivä näekään niitä huippuja tyyppejä, joita siellä on kavereina. Hurjan moni huipputyyppi (meinasin typottaa että hupputyyppi... =)) sai lähtöpassit, joten olisi se vaikeaa ollut jäädäkin. Moni semmoinen luottotyyppi, ketkä aina auttoi ja osasi työnsä loistavasti ei enää oo siellä. Olisin ihmeissäni, että keneltä nyt kysyisin apua jne. Harmittaa, ettei tullut mieleen hankkiutua raskaaksi jotta olisi voinut välttää tämän... Toisilla leikkaa paremmin ja on enempi pokkaa.... Noh, ei musta ehkä olisi siihen ollut. =D
Mutta tulee kyllä ikävä meidän aspalaisia. Ne on ihan huippuja.

Nyt tää suuntaa kohti kylpylää ja iltavuoroa siellä. Varmaan tarvii mol.fi-sivulla vierailla illan aikana ja alkaa kehittää jotakin. Mutta nyt mä lomailen, koska mulla on 4 viikkoa lomaa pitämättä. Se on just irtisanomisajan verran.=D