perjantai 12. marraskuuta 2010

Kaaosta ja sen semmosta

Voihan paperisota, mä sanon vaan....
Saan viimeinkin laittaa työtöntyötön-lapun menemään. Siis sellaisen, josta olisi oletettavissa ihan rahaa, eikä tuommoista "ei me sulle mitään makseta kun sait lomarahat"-päätöstä. Olisin saanut laittaa lapun menemään jo lokakuun vika päivä mutta kun olin töissä 15.-31.10 välisellä ajalla, niin jouduin odottelemaan palkkatodistusta hakemuksen kaveriksi. Repalla kun tuo palkka tulee aina kaks viikkoa jälkikäteen. Todistus tuli tänään ja hakemus postiin siis. Sain soittaa verotoimistoonkin, kun tajusin (ihme, että tajusin. Yleensä mun veroasiat menee loppuvuonna aina ihan käsille) ettei veroprosentti tule millään riittämään loppuvuodelle. Ja johan se sitten pomppasikin 11 prosenttiyksiköllä ylöspäin... Jotenkin luulen, että se muidu laski hivenen väärin, koska tuloero nyt ei kuitenkaan ole kuin tonnin luokkaa aiempaan nähde... Noh, tulee sit ens vuonna taas palautuksena, jos tulee.
Mutta oikeesti. Olis ollut aika hirveetä, jos olis joutunut oikeesti tän kaks kk elämään pelkillä Repan maksamilla taskurahoilla noista vähäisistä tunneista mitä Hempassa/kylpylällä olen tehnyt. Onneksi tilanne on ollut sellainen, että olen voinut odotella tota ekan lapun lähettämistä, mutta tiedän että varmaan suurimmalla osalla ei niin hyvin asiat ole. Millä nuo liitossa kuvittelee että ihmiset elää?? Joku tolkku tohonkin pitäis tulla, ettei tarvis odotella ylimääräistä kahta viikkoa yhden hiton palkkatodistuksen takia! Nyt on hiukan surrealistinen fiilis, kun tajusin, että seuraavan lapun saankin laittaa jo tän kuun vika päivä, kun mulle ei ole tulossa palkkaa 15.11.-30.11. välisellä ajalla. Ei siis tarvi oottaa joulukuun 15. päivään asti palkkatodistustakaan. Pitäiskö mun nyt sit olla iloinen että saan laittaa lapun ajoissa vai surullinen siitä, että mulla ei ole työtunteja loppukuusta? Hmmmm....

Viikonloppu menee viinaa myydessä, pikkujoululaisia kaitsiessa. Ah kuinka v....n ihanaa. Sunnuntaiaamuna klo 7 lähtee meidän lento sinne Kyprokselle. Nukun siis koneessa, koska tod näk pääsen lauantaiyönä töistä kolmelta ja neljältä pitää lähtee kentälle. Pitäs varmaan jotain pakata (???) koska huomenna tullaan raveista klo 18 maissa ja työt alkaa klo 19.30. Eli en ehdi huomenna pakkailla. Jotenkin ei vaan ole yhtään semmonen fiilis, että mihkään lomalle olisi lähdössäkään niin ei istu ajatuksiin ruveta miettiin mitään mekkoja ja sortseja. Ihme homma! Kai tässä on vaan niin paljon asioita meneillään etten yhtään ole ehtinyt orientoitua lomailuun. Tai ehkä mä olen lomaillut tässä liikaa? No hyvä puoli on siinä, etten ole ehtinyt panikoida lentoakaan ollenkaan! Mietin, jos uskaltaisin jättää kemikaaliset paniikinpoistajat kotiin, mutta ehkä mä nappaan yhden kentällä niin tulee ainakin uni koneessa. Ja ei ole sit kiva jos iskee paniikki takaisin tullessa.

Veikkaan kyllä, että on vaan aika härdelli meneillään eikä siks oo ehtiny mitään matkoja funtsia. Saatiin tänään uuden kämpän avaimet, kai se on pakko uskoo, että Parolasta lähtö lähenee. Onneksi! Täytyy sanoa, että paljon olen oppinut ihmisistä näiden kolmen vuoden aikana ja myös sen, ettei rivariasuminen todellakaan ole mun juttu... Se piirre itsessäni, etten oikein diggaile vanhuksia, on vaan voimistunut. Alan varmaan olemaan siis ikärasisti pikkuhiljaa?

Uuno-mies kasvaa ja söpistyy. Siitä on tullut varsin verraton pikkuhurmuri. Se rakastaa ihmisiä, varsinkin lapsia, ja eläimiä ylikaiken ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Se osaa jo istua ja odottaa nätisti kun käsketään, tottelee luokse-komentoa ja osaa antaa tassuakin (pakko sille oli jotain huvejakin opettaa... =)). Pärjäilee yksinkin jo kotona kun on, tosin lyhyitä aikoja, ollut. Ei juuri perään vingu. Pentujärsiminen ja se vähäinenkin räksytys on saatu karsittua ja koiruli on varsin tottelevainen yksilö. Ja niin mamman perään... <3

Huomenna tosiaan raveihin Lahteen. Kivaa!

Baibai nyt sitten viikoksi, kattellaan niitä lomakuvia sit kun tulen =)

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Uusi koti

Tänän tuli postin mukana (kiitos vaan, Itella, että piditte meitä jännityksessä ylimääräisen viikon... kirje oli päivätty viikko sitten ja meille se saapui tänään...) tieto, että ollaan saatu asunto Turengista. Otimme sen riemumielin vastaan ja kävimme kurkkaamassa. Ihan asiallinen 3h + k, 78 neliöö ja sillee. Keittiö on kaamean pieni, samoin kylppäri, mutta kyllä me selvitään. Selvittiin me Pappilanniemessäkin, missä sentään oli vain kolmeneliöinen keittiö ja kylppäri viereisessä asunnossa... =) Parasta tuossa oli sijainti. Iran päiväkoti on talon vieressä, kirjaimellisesti, ja Incan koulu näkyy parvekkeelta. Incan harrastukset on kaikki kymmenen minuutin kävelymatkan sisällä. Ihanaa! Vuokrakaan ei ole paha, viis ja puoli sataa suunnilleen. Kämppä on tyhjillään ja saadaan se meille 15. päivä alkaen. Saadaan alkaa roudata kamoja heti kun tullaan Kyprokselta.Kaikki meni siis paremmin kuin hyvin!

Koiravauvan kanssa kaikki on loistavasti. Ronkeli se on ruuan suhteen, mutta eläinlekuri lohdutti meitä että niin sen kuuluukin kun se on tuota "rotua". =) Jos syö kissanruokaa, niin sitä sitten sille tai ihan mitä vaan. Ei tartte enää uskoa kaikenmaailman penturuokintaohjeisiin. Syö mitä syö, kunhan syö. Kasvanut se on jo nyt, ihan silmissä. Touhukas ja kovin tervepäinen penska!

Huomenna ollaan lähdössä Kirkkonummelle uutta tulokasta katsomaan. Ja Kaisaa ja Villeä ja muita heposia. Sieltä sitten Lahteen Artsyn juoksua seuraamaan. Lupasin tehdä ruuan jotta rouva valmentaja saa rauhassa ajella heposia koko päivän ja nyt on sitten lasagnet uunissa. Tein elämäni ensimmäistä kertaa (älä Kaisa lue tätä, pliis....) kasvislasagnea, saapas nähdä mitä siitä tulee. Nyt meni kivaksi sekamelskaksi meksikolainen kasvissekoitus (AINOA minkä löysin, missä ei ollut sieniä. Miksi niitä tatteja tarvii tunkea ihan kaikkeen???) sekä oman reseptin tomaattisoossi, jonka olen kyllä kehitellyt lihalasagnea silmällä pitäen. Meinasin vanhasta tottumuksesta lorauttaa sinne härkäfondia, kunnes tulin tolkkuihini =D.

Ei muuta kun hauskaa loppuviikkoa teille kaikillen!!!