torstai 24. helmikuuta 2011

Mä oon kummitäti

No se ei sinänsä ole mitään uutta. Mutta se on, että kummilapsia tuli kerralla kaksi ja ne on karvaisia. =D Sisareni japaninpystykorvapariskunta (hirvee sana) sai viime yönä kaksi pikkasta koiranalkua ja systeri päätti että mä olen sit niiden kummitäti. Hih. No, kukaan ei ole koskaan erehtynyt sanomaan musta tai siskostani että harvinaisen tervepäisiä nuo Koskelan sisarukset... =D
Pakko mennä kattoo niitä palleroita heti tänään, iskeköön penskakuume tai ei. Meen heti töistä ja sit suoraan jumpalle. Saatanpa räpsiä muutaman foton niistä kersoista ja laittaa tännekin, jos niiden äitikoira antaa luvan ;).

Vauvoista tuli mieleen että ympäristö on taas täynnä pystymahaisia tätejä ja pieniä palleroita. Varsinkin tyttöpalleroita. Lähipiiriin on kahden kuukauden sisällä syntynyt neljä tyttövauvaa. Meidänkin neideistä tuli isosiskoja, kun isänsä sai vaimoineen pienen rinsessan. On se vaan ammattimies toi eksä kun pelkkiä tyttöjä tekee. =D Isosiskous ei ainakaan toistaiseksi ole meidän arkeen vaikuttanut yhtään millään tavalla. Jos en tietäisi tapahtuneesta niin ei ainakaan tyttöjen käytöksestä voisi päätellä, että jotakin isoa on tapahtunut. Muijat on ihan samanlaisia kun aina ennenkin. Iskeeköhän se joku mustis tai joku muu möksmöksmurjotus sitten jälkijunassa vai onko ne jo sen verta isoja, ettei sellasta tulekaan. Saapa nähdä.

Taas on tässä saanut vastata muutamiin uteluihin, että koskas teille tulee niitä yhteisiä pikkuihmisiä. Koska en jaksa alkaa selittää kaikille syitä ja seurauksia ja jossittelemaan ja mutkuttelemaan niin kaikki on saaneet tyytyä vastaukseen että "no sellaista ihmettä ei ihan heti ole näkymissä". Lauseen voi ymmärtää jokainen miten tykkää mutta viksumpi voi päätellä hiukan enempikin. Ja vielä viksumpi jättää lisäkysymykset sikseen.

Mulla alkaa työpäivä oleen lopuillaan joten painelen sinne systerilään ja sit koklaileen millaista on fitball. Olin maanantaina eka kertaa Les Mills bodyvive -tunnilla ja olipas se mukava uusi kokemus. Pakko mennä uudestaankin.

Palataan taas!

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Koirakuulumisia

Laitan nyt sitten kuvia. Uunosta. Kun huomasin eilen töissä että onhan se pirkales kasvanut =). Työkaveri otti kuvia siitä kun se oli ihan vaavi ja käväisin silloin ex-työpaikalla näyttämässä hurttaa. Onhan se muuttunut ja hurjasti!

Maastoutuu kivasti mattoon, eikö?



Karvanaama


Pompulakokeilu, ei oikein syttynyt toi meidän koira tähän vaikka näkikin enempi. Tai ehkä just siks.


Unski on ehkä maailman paras koira. Se tottelee hyvin, ei tee pahojaan eikä pissi sisälle. On seurallinen, mutta viihtyy omissakin touhuissaan. Tykkää olla sylissä, muttei nuku vieressä. Komentaa Jamppaa muttei mua =). Vaikka se ois vapaanakin, niin aivan hyvin voin luottaa että hurtta tottelee tänne-käskyä. Ja istu, kieri, anna tassu ja maahan.... Tanssiminen on vielä harjoittelun alla =) =).

On se kiva se Uuno, puoli vuotta vanha <3

Huomenna aamusta pikavisiitti Hyvinkäälle. Saas nähdä kuinka akan käy.... Pitäkää peukkuja. ;)

tiistai 8. helmikuuta 2011

Juttuja

Niin justiin. Kun ei oikeastaan ole mitään asiaa -vieläkään. Ne kuvatkin yhä vain odottelee kompuutterille siirtoa... =D Ei vaan. Tässä on ollut kaikenlaista ja seliseli...
Kouluhommat on pitäneet kiireisenä. On meinaan jotenkin tuon laiskan syksyn aikana kertynyt tuota kirjallista hommaa melkoisen kivasti ja kurssien viimeiset arviointipäivät lähestyy. Huhhuijjaaa.. Vielä olis pari tenttikirjaakin tossa työn alla, tentti on onneks vasta huhtikuussa. Ehkä mä saan ne kahlattua siihen mennessä. Toisesta tarttis tehdä referaattikin, sen kanssa voi tulla kiire. Sen pitäis olla valmis tämän kuun loppuun mutta jotenkin ei ole motivaatio riittänyt kirjan lukemiseen kokonaan vielä. Tekosyynä väitän, että syynä on tuo toinen kotimainen, jolla se on kirjoitettu. Ei vaan millään suju toi lukeminen väärällä kielellä niin topakasti kuin kotimaaksi. Lisäks tässä on semmosta muutakin kirjallista teksaa ollut, mutta siitä ehkä kerrottakoon joskus isona, jos on mitään kerrottavaa.

Ja tietty tää töihin paluu on taas tämmöstä. Takkuamista. Siellä kotona oli niin kauheen kiva vaan lusmuilla. Kiva se on ihmisten kanssa olla ja töitä tehdä ja työ sinänsä on ihan jees, mutta keho ja mieli ei meinaa millään suostua kellon kahleisiin. Päivät vaan paukkuu ohi, eikä mitään ehdi tehdä. Ärsyttävää! Saa nähdä tuleeko kuvioon vielä muutos tässä jonakin päivänä... saapas nähdä. Siitäkin lisää sitten mikäli jotakin on kerrottavaa.

Mitäs vielä olis tämmöstä turhaa lätinää. Ei mitään. Se on moro. Kattellaan sitten keväämmällä (kun toi helvetinperkeleensaatanan lumikin on sulanut) kun on enempi asiaa.