tiistai 30. maaliskuuta 2010

Sipulipurkki

Muistatteko, kun kerroin, että mennään tekemään työporukalla vähän savitöitä? NO, tässä olisi sitten lopputulokset:



Tyttöjen hiiret (musta on Iran), tommonen harjoitusukkeli ja sitten se purkki. Väri on kyllä vähän erikoinen, mutta kyllä se sipulipurkista käy =).

Nyt kiireellä kamat kasaan ja pumppiin ja töihin. Moro!

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Eka tämmönen

Enpäs ole ennen täällä tämmösiä tehnytkään, mutta nyt aikani kuluksi kävin Hannalta pöllimässä tämän.

Ikkunasta näkyy…
No nyt ei ole ikkunaa. Mutta jos istuisin meidän keittiön pöydän ääressä, niin näkyisi naapurin valtava talo, paaaaaljon lunta ja pääsiäistipu, jonka Ira askarteli tarhassa

Tänään mietin…
Aamulla ihan kovasti sitä, että meniskö juoksemaan vaiko uimaan. Menin Minnalle. Myöhemmin mietin koulun rahoitustehtävää, että mistä pirusta haen tietoa siihen. Sitten mietin yhteisöviestinnän portfolion palauttamista jonka sitten teinkin. Nyt mietin, että pitäskö tohon rahoitusaiheeseen ihan tosiaan paneutua kunnolla, koska viikonloppuna on kuuden eri tehtävän palautus edessä.


Olen iloinen siitä että…
viimeinkin olen saanut itsestäni irti niin paljon, että ihan oikeesti olen löytänyt liikkumisen tuoman euforian ja oppinut pikkuhiljaa hallitsemaan ruokaan liittyviä mielihalujani edes jotenkuten. Jokainen sipsipussi, joka huutaa mun nimeä, ei enää päädy ostoskoriin. Olen äärettömän iloinen miehestäni, joka on niin ässä ettei toista voi olla. Ja lapsista, jotka tuottaa valtavasti iloa ihan joka päivä.

kumisaappaat
on ihan järkevä kenkävalinta näillä keleillä. Omistan yhdet, tavalliset mustat kontiot, joita käytän lähinnä tallilla.

Tänään meillä oli ruokana…
ei vielä mitään. Tulen syömään pikapuuroa tossa parin tunnin päästä. Äsken söin Krissen heippa-kakkua ihan pikkiriikkisen.

Päivän asu oli…
oli? miten niin oli? On. Valkeet ulkoiluverkkarimitkälieneet ja beige toppi ja valkea paita.

Tänään olen…
hiukan huonolla omallatunnolla. Liikuntaa ei ole tiedossa ellen sitten illalla mene uimaan, mutta epäilen, että keksin hyvän tekosyyn olla menemättä.

Aion…
tehdä tuon rahoitustehtävän vaikka mikä olisi. Ja aloittaa kansantaloustieteen tehtäviä myös.

Aion mennä…
kotiin sitten kun tämä iltavuoro on ohi. Toivottavasti kylpylän kautta kuitenkin.

Luen…
tällä hetkellä Reijo Mäen Keltainen Leski-kirjaa. Luen hurjan paljon. Pääasiassa kotimaisia tai ruotsalaisia dekkareita.

Olen tekemässä…
tätä meemiä. Töitä välillä. Samalla on auki ne moneen kertaan mainitut rahoitustehtävät ja kansantaloustieteen tehtävät. Oletan, että niihin dokkeihin on syntynyt tekstiä ihan itsestään tällä välin.

Toivon…
…että jaksan pitää tämän kuntokuurin yllä jatkossakin! Että suunnitelmani pikaisesta valmistumisesta ei vesity motivaation katoamiseen kesäloman aikana. Salaa toivon, että keväällä olevalla lomallani päästäisiin jonnekin lämpimään viikoksi.

Talossa ja puutarhassa…
on sairaasti lunta!!

Kuulen…
mitä sattuu. Joskus en mitään. Valikoiva kuulo on hieno keksintö!

Parasta juuri nyt…
…leppoisa työilmapiiri!


Viikonloppuna aion…
…siivota. Nähdä Sabrinan. Olla lasten kanssa paaaaaljon.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Kellonsiirtoaamua vaan kaikille

Mä en sit ikinä muista näitä kellonsiirtoja. Onneksi luuri on näköjään ollut niin viisas että on tehnyt sen ihan itse ja mun tarvitsi huolehtia vain uunin ja mikron ja dvd:n kelloista. Niin fiksu ei tämä rakas änysiseiskanikaan ole että vielä käskisi muita, hiukan älyllisesti vähempiosaisia kodinkonelajitovereitaan. Harmi sinänsä.

Jamppa kävi eilen tosiaan Kirkkonummella katsomassa hevosia.
Harmitti NIIN täysiä olla kotona, kauhea heppakuume! Ja sit kun tuo "pesue" on vaihtunut välillä ja nyt on taas jo kaksi hummaa, joita en ole nähnyt lainkaan, Full of Mischief eli Missi ja Hot Hot Hammer eli Hessu Hopo :-).

Tässä Hammer:


Tässä Missi:



Täytyy ehkä jossain välissä tehdä jonkinlainen katsaus noihin hevosiin muutenkin, jos pysyis itsekin paremmin kärryillä. Onhan kyseessä ravurit.... (Oho, vahingossa olin hauska... Not)

Hulluksi olen selvästi tulossa koska töistä päästyäni mussa kasvoi pakottava tarve lähteä juoksemaan. Osasyynä saattoi olla sikspäkki joka tarttui kaupasta mukaan ja josta huono omatunto soimasi. Ei muuten olisi soimannut, mutta kun tiedossa ei ollut mitään kuluttavaa toimintaa koko päivänä ja kaljanjuonti ei ainakaan edesauta tätä kuntokuuria. Siihen päälle vielä pizzanhimo ja tiesin pakkasessa olevan Lidlin herkkupizzaa niin ei siinä auttanut kun kiskoa verkkarit ja lenkkarit jalkaan. Nappeihin sykepiisejä ja loskan keskelle. Otin tavoitteeksi juosta puolet kuuden kilsan lenkistä ja kävellä vauhdilla puolet ja onnistuin tavoitteessani. Kotona yllätin itseni ja pitkin hampain, sydän verta vuotaen aloin tehdä kanasalaattia sen ihanan pizzan sijaan, se pizza saa odottaa enempi kuluttavaa päivää. Se on yksinkertaisen kuulosta että syöt vaan vähemmän mitä kulutat niin laihdut. Mun kohdalla se tarkoittaa sitä, että syöminen ei vähene kuitenkaan joten liikuntaa pitää lisätä reilulla kädellä. En lähtis väittämään helpoksi toteuttaa jos on vähänkin liikkumista "rajoittavia" tekijöitä kuten perhe, vakiotyö, opiskelut jne tai noita kaikkia. Siksipä omat odotukset ei ole liian korkeilla, katsotaan nyt kauanko tätä pystyy jatkaa ennenkun omatunto alkaa soimata ajankäyttöni itsekkyydestä.
HAH! Tajusin että mä saan vetää sen pizzan tänään, koska illalla on tunnin aerofit, jonne olen menossa. Menenkin heti lämmittää uunia =)

Illalla kävi ihana kummipoikamme vanhempineen kylässä. On se hurjaa miten pian ne kasvaa!



Siinä on kummisetä- ja poika.

Nyt tää ehkä menee hiukkasen sitä pizzaa haaveilemaan. Jamppa lähtee pelaamaan. Palataan taas!

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Työllistä menoa

Se on siis työlauantai, mikä on ihan mukavaa vaihteeksi. Ja saa kerättyä noita arkivapaita tässä taas. Keväällä on viikon loma, jonka yhteyteen saan pari arkivapaata. Jihuu! =)

Eilen menin sinne combatiin ja hyvä niin. Kroppa yllätti mut täysin ja jaksoin tehdä ihan_koko_ ohjelman alusta loppuun täysillä ilman mitään tuskia. Ei pistänyt, ei puutunut, ei ryydyttänyt. Jopa viimeiset vatsalihasrutistukset meni melko helposti. Kummallista, miten voi mennä niin, että kun luulet kropan olevan aivan rikkipoikkikatki niin sillon just jaksaakin? Sit kun on muutama päivä väliä niin on kun ei ois koskaan mitään tehnytkään, puuskuttaa ja puhisee vaan ja mitään ei muka jaksa. Ei mahdu mun järkeen tuo logiikka. Kai se on tänäänkin mentävä vaikka juoksemaan, niin pysyy kroppa peruskipeänä niin on taas iskussa tiistaina kun pitää mennä pumppaamaan. Ihme hommaa. Sama kun se, että aluksi et jaksa mitään vaikka tekisit kuinka maltillisesti, olet vaan ihan rikki ja puhkut naama punaisena. Sitten kun kunto kohenee ja jaksatkin tehdä jo hyvin, niin ei muuta kun teet enempi täysillä, jotta et taas jaksakaan tehdä kunnolla! Kierre jatkuu ja jatkuu, jotta saat irti sen mitä olet hakemassa. Eli ilmeisesti olen hakemassa sitä, että en jaksa tehdä mitään. Mikä järki?

Eilen tuli postissa kauniin punainen kirjekuori, kiitos siitä ja sen kilisevästä, kiiltävästä sisällyksestä Stanstalle! Korut meni kyllä parempiin käsiin, sillä harakan lailla kaikkea kimaltavaa rakastavat tyttäret omivat ne välittömästi. =)

Heitin Jampan kaupunkiin kaverinsa kanssa siinä ennen jumpalle menoa. Ne meni syömään ja pelaan biljardia. Kotia tultuani laskin vaahtokylvyn, otin kylmän kaljan ja menin seiska seuranani ammeeseen. Makoilin tunnin siellä ja annoin poreiden rummuttaa yht´äkkiä kovaa työtä tekemään joutuneita selkälihasparkojani. Kylvyn jälkeen pyörähdin Facebookissa, sain selville että "pikkusiskoni" Sabrina saapuu Suomeen pääsiäisen viettoon. Ihanaa, näen senkin pitkästä aikaa. Se saa hiukkasen prepata mua tohon ruotsin rakennekokeeseen. Puhun sille pelkkää ruotsia, saa sitten puhua mulle suomea. Win-win -tilanne. =)

Puhuin Maria-serkkuni kanssa puhelimessa pari TUNTIA (!!!) ja kyytiä saivat niin epäluotettavat miehet kuin seksielämäkin. Olipas hauskaa pitkästä aikaa ihan sananmukaisesti juoruta!! Samalla kurkusta meni alas muutama olut lisää. =). Uni tuli aikas haipakkaa ja en meinannut sitten millään herätä kun armas mieheni soitteli ovikelloa yöllä päästäkseen viekkuun. Oli jättänyt avaimet kotiin.

Tänään ois vielä muutama tunti töitä ja sit kotia löllimään. Jamppa lähti Kirkkonummelle heposia katsastaan ja moikkaamaan Kaisaa ja Villeä. Harmitti isolla hoolla, etten päässyt matkaan mukaan! Pöh.

Huomenna siivoan kyllä koko kämpän. Nih!

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Maitohappoliskoyö

Enpä ole sellaista ennen kokenut, nyt koin. Ja ymmärsin kyllä pointin...
Eilen PITI olla vaan zumbatunti. Se "zumba" oli aika kaukana semmosesta oikeesta, fitness-zumbasta, jossa syke nousee ja hiki virtaa. Tuo oli enemmänkin semmosta kevyttä salsa/cha-cha/rumba-vaikutteista hetkumista. Hiki ei tullut ollenkaan ja syke ei tainnut ymmärtää nousta edes leposykettä kummemmaksi. Pettymys, jos yhdellä sanalla kuvataan. Noh. Lotta oli siis jo päivällä houkutellut että jäisin sen kans vielä bodypump-tunnille sen "zumban" jälkeen. Näin tein. Virhe.
En ole ennen moisella tunnilla ollut. Ideahan on siis se, että levypainoilla tehdään erilaisia liikesarjoja ja harjoitetaan joka lihasta. Otin tietty tankoon mahdollisimman pieniä painoja, max. 5 kiloo rautaa. Eka 20 min oli ihan jees ja mukavaa. Mukavuus loppui, kun alettiin tehdä rintalihassarjaa. Sillei, että ollaan selinmakuulla steppilaudan päällä ja tankoa nostellaan rinnan päällä eri variaatioin. Jumaleissön. Tein ne varmaan aivan päin helvettiä, koska silmissä alkoi sumentua jo muutaman vedon jälkeen. Hoksasin viimein, että kun painaa napaa sitä penkkiä vasten niin rintalihakset joutuu enempi töihin ja käsien olotila hiukan helpottaa. Siinä vaiheessa oli tosin jo myöhäistä. Sarja oli lopuillaan ja hyvä että sain itseni sieltä tangon alta pois. Huomautan vielä, että painoa tangossa oli vaan 5 kiloo ja meikä äheltää kuin isommankin lastin alla... Huh!
Tää oli kuitenkin vasta alkua. Vuoroon tuli hauikset. Morrrrjens... Olen kuvitellut, että mulla on hyvät käsivoimat. Virhe. Naurettavat viis kiloo ei meinanneet sitten millään nousta muutaman vetäisyn jälkeen. Jep. Ja sitten jalkareeniä. Semmosessa kummassa kyykkyasennossa käsipainojen (huom! 2 kg /kpl!!!) kanssa. Mun reidet huusi ihan täysiä hallelujaata. Ja mä olen sentään reenannut jalkoja aikanaan aika hemmetisti, pyöräillyt postivuosinani 12 km/päivä ja rampannut 22 kerrostalon raput ylösalas päivittäin pari vuotta. Tämän päälle tanssimista monta vuotta. Niin minne oi minne on niistä kertyneet lihasvoimat kadonneet???? Ei ne ainakaan mulla ole, kai ne on pölyttymässä sängyn alla nekin... =/

Niih. Lotta lupas että kipeenä olen parin päivän sisällä. Viime yö oli ihan kauheeta liskoshowta. Painajaisia, hiessä kylpemistä ja paniikkiheräämisiä. Aamulla luulin, että jalat on irronneet, koska ne ei halunneet nostaa mua sängystä ollenkaan. Olotila ei ole ainakaan helpottanut yhtään tässä aamupäivän kuluessa. Lotta lupaili, että huomenna vasta kipee oonkin. Ihanaa. Tänään raahaudun vaikka väkisin combatiin, toivon hartaasti että se helpottaisi tota lihaskramppailua ja avaisi vähän jumiutuneita niskoja kanssa. Kärsin sit huomenna töissä ja seuraava jumppa on vasta tiistaiaamuna, jolloin otan revanssin tosta pumpista =).

Anteeksi, että tää postaaminen on mennyt tämmöseksi jumpparaportoinniksi. Se on tätä alkuinnostusta ja voin aika hyvällä prosentilla luvata, että se lauhtuu pian ja alkaa taas normi meininki. Höystettynä kitinällä siitä kun en saa aikaiseksi lähteä jumpalle... =D

Mahtavaa viikonloppua kaikille, minä tulen huomenna töihin.

torstai 25. maaliskuuta 2010

Aamuärinä

Hitto. Sain matikankokeen palautteen. Kyllä se nyt läpi menee, mutta mua rokotettiin siitä, että en laittanut vastauksia kahden desimaalin tarkkuudella!!! Siis mitä hittoo! Kyseessä oli vielä euromääräiset luvut... Kuka käsittelee euroja kahden desimaalin tarkkuudella??? Ja siis kun ei opiskella missään ala-asteella niin hiukan pilkunnussinnan makua. Toinen rokotus tuli siitä, että tehtävä 4 oli todella pitkä ja palautin sen 5 minuuttia myöhässä... Muuten oli paria pistettä vaille täydet. Eli sen perusteella kurssista pitäisi kyllä päästä läpi vaikka sähläsinkin niiden välitehtävien kanssa oikein huolella. Jotenkin silti jäi tympeä maku tuosta kurssista. Toivottavasti oli viimeinen kurssi tuon open kanssa.

Combatissa aloitettiin eilen uusi ohjelma ja vitsit se oli kiva! Tykkäsin kovasti. Hiukan koreografisempaa ja jotenkin tasaisemmin rasittavat ja monipuolisemmat sarjat. Ja ilmeisesti jaloille raskaampi, koska tänään oli eka kerta kun koivissa on tunne siitä että on tosiaan eilen tullut jotain tehtyä. Tänään on zumba ja huomenna taas combat. Ilmoittauduin jo combatia edeltävälle pumppitunnillekin, mutta aloin sit miettiä et voi olla turhan raskasta vetää pumppi ja combat putkeen. Menen sit tiistai-aamuna pumppiin ennen iltavuoroon menoa ja torstai-aamuna spinnailemaan. Ihan tyhmää kun on iltaviikko, ei pääse jumppailemaan kunnolla! Combatitkin jää kummatkin väliin, paitsi jos perjantaina pidetään tunnit normisti. Höh. Kumma, miten koukkuun voi jäädä tollaseen ryhmäliikkumiseen jopa tämmönen vannoutunut sohvaperuna-nysvääjä! =D

Aloitin taas kirjata ruokia ja kulutusta tonne kalorilaskuri.net-sivustolle. Sen avulla sain pudotettua muutaman kilon pari vuotta sitten. Josko nyt pystyisi samaan. Laitoin maltillisen tavoitteen, miinus 6 kg joulukuun loppuun mennessä. Joten katsellaan, katsellaan. Liikunnan määrä on ainakin kolminkertaistunut aiempaan nähden, joten toive elää. =D

Hauskaa torstaita!

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Keskeltä viikkoa terve vaan

Se olis tänään taas keksiviikko, onneksi. Se tarkoittaa sitä, että illalla rehkitään taas combattia. Pistin vahingon kiertämään ja kinusin ystäväni Leenan matkaan mukaan. Toinen ystäväni Jaana tulee myös. Kivaa! Tänään on uuden ohjelman aloitus (toi kuuluu Les Mills-sarjoihin, jotka vaihtuu "kaikkialla" samaan aikaan") ja sekin on jee.

Eilinen enkuntentti oli helpottavan helppo. Mistä johtuu, että ennen en stressanut jotain kokeita ja tenttejä ollenkaan ja sitten ne tuntuikin vaikeilta. Nyt stressaan niitä ja sit ne on epäilyttävän helppoja??? En edes ehtinyt lukea mitenkään hurjasti, tankkasin noita business-sanastoja vaan päähäni. Mutta ihan silti tuntui kohtalaisen iisiltä. Kiva! (Arvosanaa odotellessa... huh...)

Kerkesin käydä maalaamassa mun sipulipurkinkin siellä savipajalla töiden jälkeen. Saapas nähdä mitä siitä tulee, ens maanantaina saadaan valmiit työt ihailtaviksi. Kummallista, miten vaalean turkoosista maalista voi muka polton yhteydessä tulla antiikinvihreä ja lasipintainen! =O En usko ennenkuin näen, hih.

Ai hiivattu kun ärsyttää taas muutamakin asia, mutta en ala niitä tässä nyt erittelemään ja synkentämään muidenkin ihanan aurinkoista päivää. Eiköhän angstit katoa tuolla jumpassa kuitenkin. ☺

Nauttikaahan arskasta!

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Lasten elämää

Eilen pelasin Unoa Incan ja Iran kans. Inca siinä jossain vaiheessa totesi että superäiti voitti. Ira vähän dissasi, että ei se nyt mikään superäiti ole, ihan tavallinen vaan. Inca mulkaisi toista ja sanoi että on se superäiti kun jaksaa kahta tämmöistä tappelevaa kakaraa kattella. =) Oih. On mulla ajattelevainen mukelo. ♥

Ira taas kertoi kauhuissaan, kuinka joku poika oli kiroillut tarhassa. Mä kysyin, että mitä se sanoi. Ira katsoi mua kimmastuneena ja sanoi että "No en mä voi sanoo, sehän on kirosana!!"... Hyvin on mennyt oppi perille, että kiroilla ei saa. Se on oikeesti tosi paheksuva, jos joku kiroilee. Kerran se tosin halusi ihan välttämättä kertoo, mitä joku iso poika oli sanonut. Ira oli ihan kauhuissaan ja silmät suurina, kun se kuvaili tilannetta. Se kysyi, että enhän mä sit vaan suutu ja pese suuta saippualla, jos hän sen sanan toistaa. Mä lupasin olla pesemättä. Sana oli: "v...vi... vhhh....vhhittu", semmosella syvää halveksuntaa kuvaavalla ilmeellä höystettynä. Mä sanoin, että no hyi kauhee, kyllä olikin tosi ruma sana. Ira siihen että " Eiks ookin, se maistuikin ihan tosi pahalta!". =D

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Enkun kirja kouraan ja tentinlukua lopputyöpäivä. =)

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Murinamaanantai

Tekis mieli vaan murista. Tänään on taas asiakkaat just semmosia että tekis mieli lyödä luuri korvaan kaikille. (Vai onkohan vika mun asenteessa...? Ei.) Herranjestas mitä kysymyksiä.
A(niinkuin asiakas): - Toimiiko tämä teidän liittymä kannettavassa tietokoneessa?
*ihmettelen tovin että miksi se siihen sen tahtoo tunkea, kunnes keksin, että tahtoo mennä nettiin liittymällään*
M(ä): - Kyllä toimii, jos on USB-modeemi ja liittymän asetukset oikein
A: - No mitäs se sit maksaa?
M: - Se maksaa käytön mukaan hintaan xx/ladattu megatavu
A: - Eli ei ole ilmainen?
M: - Valitettavasti ei.
A: - No sehän on aivan liikaa minun budjettiini nähden.
M: - Minkälaista hintaa olitte ajatelleet?
A: - No en minkäänlaista!

Just just... Jankkaaminen jatkui ihan iäisyyden kun ei vaan mennyt perille, ettei ilmaista nettiä ole...

Huomenna on enkun tentti. En oo jaksanut edes avata kirjaa vielä, ehtiihän tuota... ☺
Huomenna mennään myös lasittamaan meidän savityöt. Saapas nähdä millainen sipulipurkki sieltä sitten tulee... ☺

Eilen olin zumbassa ja tällee combatiin "tottuneelle" oli meno kyllä ihan liian löysää. Eihän siinä edes hengästyny. Hiki tuli kyllä, mutta osasyy siihen oli kylpylässä pulikointi ja sauna, jossa kävin puoli tuntia ennen tunnin alkua. Ihan mukavaa se zumbaaminen oli, ei siinä mitään, mutta jotenkin vaan turhan iisiä. Menen kyllä oman salin tunnillekin torstaina kun uus ohjaaja aloittaa, ja on se ihan mukavan kevyttä välipäiväliikuntaa combattituntien välillä. Pysyy kuitenkin lihakset vetreinä ja jaksaa hakata olematonta vihollista combatissa. ☺

Viikonalun ihanuutta kaikille!

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Puuhapäivä



Olipas outo aamu. Lapset heräs ja ilmoitti kyllä heräämisestään kahdeksan aikaan (Ira ekan kerran jo puoli seitsemän mutta Jani vihjas että vielä sais nukkua...) mutta menivät katsoo lastenohjelmia. Mä kun heräsin oli kelo jo puoli 11! Hiukan hätäännyin että onks kakarat enää hengissä mut siellä ne istui sohvalla ja tuijotti Disney-kanavaa. Olivat syöneet aamupalan ja kaikki jo. Mahtavaa omatoimisuutta eikä yhtään riitaa! Toki tiesin ettei moinen tavaks jää, ne eivät vaan uskaltaneet riskeerata lupaamaani HopLop-reissua riitelemällä :).

Niinpä tultiin tänne HopLopiin. Neidit riehuu pari tuntia ja mä käytän hyväkseni paikan maksutonta wlania lukemalla blogeja =). Sit mennään hankkii uudet kevätulkokamat tytöille ja sitten porukoille taas puita heittelemään. Tällä viikolla olenkin ollut ihan poikkeavan liikunnallinen, rasti seinään vaan. Keskiviikkona combatissa, eilen combatissa, tånåån pehkä puuhommaa ja huomenna zumba. Tuskin jää tavaksi mutta nautitaan nyt hyvällä mielellä tästä =).

Viikonloppuja kaikille!

Ps. Oikein ihania kekkereitä Kikalle. Harmittaa, etten pääse mukaan! Mutta ainakaan en ilmoittanut perumisesta FB:n välityksellä... ;)

torstai 18. maaliskuuta 2010

Väsy on

Olipas päivä. Jotenkin ihan... Tyhmä. Ihmiset jotka soitti oli monet tyhmiä. Ilmoitus kattoremontin (konkurssin paikka taas...) päättävästä taloyhtiön pässien... Anteeksi, hallituksen kokouksesta oli tosi tyhmä. Matikan tenttiin valmistautuminen oli aivan helvetin tyhmää koska: a) läppärillä ei ole exceliä joten tajusin joutuvani tehdä kokeen Incan koneella B) Incan kone ei ensin suostunut avaamaan verkkoalustaa ja C) pakollinen web-kamera ei toimi siinä joten D) jouduin raahaamaan läppärin pöytäkoneen viereen jotta sain sitä kautta webkamera-yhteyden kouluun ja saatoin tehdä pöytäkoneella tehtävät. Oli naurettavan tyhmää hommaa! Itse koe oli naurettavan helppo joten en taida päästä läpi. Olen selvästi käsittänyt asiat aivan väärin koska helppoa matikankoetta ei ole keksittykään!

Ja sitten taas kitinä stopille.
Olin eilen niin reipas että sain soitettua tohon kuntokeskukseen ja hankittua itselleni työpaikan sponssaaman jäsenyyden sinne. Menin samalla combat-tunnille. Tällä kertaa osasin jotenkin järkevämmin mennä niin selvisin ilman kylkikramppia ja jaksoin vetää tunnin kokonaan ilman että suu vaahtosi ja lampunsydämet silmissä vilisi. Olin siis toki jo puolen tunnin jälkeen ihan hapoilla ja odotin että alienit abduktoisi tai tai tapahtuisi jotain muuta vähemmän kivuttomampaa kuin se rääkki. Ei laskeutunut ufo jumppasaliin joten pakko oli vaan jaksaa. Huomenna uudestaan ja sunnuntaina alkaakin zumba. Ens viikollekin varasin paikan kolmelle jumppatunnille, katsotaan koska perun ekan...

Tytöt tulee taas huomenna. Mun pikkanen täyttää kahden viikon päästä kuusi vuotta. Isompi rupeaa toiselle kymmenelle siitä tovin kuluttua. Mä olen vanha.

Ukko höpöttää hevosasioita leuat lonksuen, joten kai mun pitää alkaa kuunnellakin. Kaisa, olisi kiva pian nähdä! Ja tietty niitä heppoja, en kohta enää varmaan uskalla hevosen likikään kun on jo niin kauan edellisestä kerrasta. Kohta on sentään jo kevät niin voin mennä taas uimaan Suomenlahteen =).

Hyvää yötä ja ihkua perjantaita.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Emmä oo kadonnut =)

Hih, heti kun päivittää tätä useammin ja sit jää muutama päivä väliin niin johan kaivataan. Se on kyllä mukavaa, ei siinä mitään. Kiva jos kaivataan ☺.
Mutta en mä siis minneen ole kadonnut. Mulla vaan on ollut muuta puuhaa tässä niin ei o kerenny. Mut täältä tulee taas scheisseä iloksenne (kiusaksenne). ☺

Ensiksi Päivän Ketutus.
Tiedätte varmaan jo kuinka paljon mä inhoan matikkaa? Joo. Noh. Meillä oli viimeisten matikantehtävien palautus maanantaina. Ja koska minä sitä matikkaa inhoan niin tein ne tehtävät heti kun ne avautui ja palautin samantien. Taulukko on päivätty koneelleni 1.3. Unohdin koko asian, koska olin homman hoidellut. Tänään sitten tuli opelta mailia, että viimeisten tehtävien ratkaisut on auki ja hän laittaa palautetta meille jahka ehtii. Menin tietty heti tarkastamaan tehtäväni. Ja kappas! MITÄÄN TEHTÄVIÄ EI LÖYTYNYT!!!! Siis niitä, mitkä olin palauttanut jo 1.3. Palautuskansio oli tyhjä. Empty. Onneksi ko. tehtävät oli mun täällä työkoneella ja palautin ne samantien. Mutta silti. MINNE NE KATOSI????????? Tiedän ihan varmasti palauttaneeni ne. Kaiken huippu on se, että ne oli KAIKKI OIKEIN!!!! Vaikeimmat tehtävät koko jaksolla! Arvatkaa vaan niin Ope ei koskaanikinä usko mua, etten ole niitä jättänyt tekemättä ja etten todellakaan kopsannut oikeita vastauksia. Se on vielä ihan tosi tarkka että kaikki palautetaan ajallaan. Harmittaa aivan tolkuttoman paljon.
Huomenna on vielä matikan tentti ja perkele jos en pääse läpi siitä. Vanha kunnon matikka-ahdistus on kyllä niin bäk ettei tosikaan. Nyyh.

Ja sitten jotain muuta.

Mustankissanhöpöhöpönaamiaiset oli lauantaina siis. Jani näytti tältä kun lähdettiin:


Ja minä ihan vaan tältä:


Oli mulla semmonen 60-luvun kammotus ylläni ja olin semmonen neiti. En jaksanu alkaa posettaa ton kummemmin.


Ja tässä on syy hiljaiselooni plokimaassa. Mun elämäni ensimmäinen virkkuutyö, mukaan en laske ala-asteen patalappua. Innostuin kovasti kun täällä plokimaassa vilisee käsityöihmisiä (ihmeitä) niin alkoi poltella kokeilla tota virkkausta. Hain äitiltä pari käsityölehteä (ei niitä miesten vaan ihan oikeita käsityölehtiä. Ootte te kaksmielisiä, hyi teitä! =D) ja siitä viikon päästä hain vähän oppia sieltä myös että miten ihmeessä mikäkin silmukka tehtiin. Tuli meinaan tenkkapoo, kun ohjeessa käskettiin tehdä kahdeksan popcornia. Kuten Stanstalle kommentoinkin, niin en millään voinut käsittää, miten popcornien valmistus liittyy virkkaamiseen ja kuinka niitä muutenkaan voi tehdä vaan kahdeksan kerralla? Kyllä mä teen aina ihan pussillisen. Nooh, onneks mulla on käsityöihme-äiti joka sitten kädestä pitäen opetti mikä on pp, mikä kjs ja mikä toi popcornikin on. (Se pisti mut virkkaamaan erilaisia silmukkakerroksia, ihan niinkun kässänope. Oikeesti.) Lopulta käsitin miten homma toimii ja eikun ohje käteen ja virkkaamaan. Syntyi kuin syntyikin mummoliina. Liinan läpimitta on n. 30 cm. Voisihan tuo kädenjälki olla tasaisempaa ja kauniimpaa mutta ehkä se tällee reenaamalla paranee :-).


Loppuun kuva kissastamme. Se on ihku.


Hauskaa keskiviikkoa kaikille!

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Valkkarihöpinää

Kiitän kaikkia puolestani peukkuja pitäneitä. Talo oli kuin olikin täysi pommi. Huhhuh. Helpotti kummasti. Muuttokärpänen tosin on puraissut mutta ei se ole kuolettava haukkaisu. =)

Jumitin äsken koneelle moneksi tunniksi. Idea oli vaan pelata muutama hassu peli palkkioksi hyvin tehdyistä koulutöistä, mutta tässä sitä ollaan yhä vaan. Ensin jutskasin Stanstan kanssa tovin (eka kerta! Oli kivaa!!!) ja sitten Heidin ja Päivin ja Leenan ja Hannan kanssa. Tuli ihan kova ikävä sitä Hansua kun ei ole toviin ehditty kunnollä höpisemään =(.

Jamppa lähti juuri kauppaan. Vaimo muisti ginin muttei tonicia. Tärkeysjärjestys ennen kaikkea =). Huomenna puuhommiin taas iskän kanssa ja illalla on Mustan kissan naamiaiaset Aulangolla. Otan kuvia kyllä ja lisäilen sitten myöhemmin. Jamppa on niiiiin herkullisen kasari niissä kuteissaan, mitä löydettiin teatterin pukuvuokraamosta ettei tosikaan. =D.

Nyt tää lähtee virittelemään Singstaria. Vaviskaa, naapurit!

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Unelmia ja toimistohommia

Voivoivoi mitä souvia. =)

Löysin netistä Talon. Mennään huomenna katsomaan sitä. Ihan puolihuolimattomasti ilman suurempia suunnitelmia. Muttamutta... Johan tämä sisäinen sisustaja on taas herännyt. Alle vuosi siitä kun vannoin, ettei ikinä enää remontoitavaa kotia mulle kiitos, mutta tässä sitä taas ollaan. Tiiapieni on taas täyttähäkää mielikuvaremontoimassa: "Eihän se nyt niin iso remppa ois" (=kylppäri, jonka seinä pitäs purkaa, laittaa lattialämmitys ja pistää sauna ja laatoitukset uusiksi) ja "tonhan voi peittää jollain kotelolla" (=keittiössä menevät kamalat hormistot). "Tostahan vois purkaa ton seinän" (=olkkarin ja keittiön välinen) ja "tohonhan vois laittaa varaavan leivinuunin" (=ilmeisesti niitä jaellaan jossain ilmaiseksi kun niitä voi tosta noin vaan laittaa???). Huohhhhhhh! Olen varmasti sekasin kuin sepesusi, tiedäntiedäntiedän. Ja oma kämppä uusine kylppäreineen pitäisi myydä ja siitä pitäisi saada järkevä hinta. Lainaa pitäisi taas ottaa lisää. Ihan järkky show olisi tommosesta talokaupasta.

MUTTA kun se talo ois alle puolen kilometrin päässä lasten koulusta. Loppuisi tämä sadan kilsan päivittäinen ajelu joka toinen viikko. MUTTA kun se talo olisi ihan keskellä kylää. Alle puolen kilsan päässä olisi kaupat ja alkot sun muut. MUTTA kun siinä olisi melkein parituhatta neliöö omaa pihaa ja talossakin pinta-alaa olisi riittävästi. MUTTA kun isot rempat on jo tehty taloon ja kyseessä olisi "vain" pintaremontti. Yläkertakin on jo täysin fiksattu.

Pitäkää peukkuja että se on ihan pommi se talo, jotta loppuu tää mun pilvissä lentely. Kiitti.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Hyyvää yötäää piltit, naaalleee silmääät sulukeee

Niin nukkumaan piti tulla ihan ja pikaisesti vilkaista naamakirjaa tällee hifisti puhelimella. (Kyllä. Tunnustan että näin kauan meni ennenkun hokasin että puhelimellani voi mennä nettiin myös langattoman verkon kautta, eli ei tarvi käyttää kallista gprs-yhteyttä jos tahtoo surffata. Eli kotona ollessa käytän vaan tätä meitin kotiverkkoa jos tietokone on jonkun muun käytössä eikä työpaikan tarvitse hiilestyä tolkuttomista puhelinlaskuistani. Toivottavasti.) NIin siis kysyn vaan että olenko mä naamailemassa. En ole kun blogimaassa tietty... Ihme.

Jamppa sai mahapöpön viime yönä ja vietti yönsä suurelta osin norjankielen kurssilla Svedbergin opinahjossa. Nyt eletään jänniä aikoja kun arvotaan seuraavaa tartunnansaajaa. Jos arvata saan niin meikä menee kielikurssille ensi yöksi. Se olisikin sitten kolmas saikkumaanantai neljään viikkoon joten pliis ei... Jos jompikumpi tytöistä ottaa kopin niin sit saa jäädä isäpuolensa hellään huomaan huomiseksi. Opiskelkoot kimpassa sit norjan alkeita.

Tänään oli taas oikee aktiivisunnuntai kankean aamun ja vaikean heräämisprosessin jälkeen. Muksut autoon klo 11.30
ja kohti Koskelan työleiriä. Iskäpentele yritti selvästi luistaa vinkaten että saattas olla darra mutta en ollu kuulevinani. Menin mottimettään äitin kans ja viskottiin puita kuin pienet eläimet. Se on kans kumma ettei se voinu pysyä pois sieltä vaikka kremppaa on jos jotaki. Periks en antanu ja viskoin välillä yksin, välillä iskä, välillä äiti apuna niitä hemmetin pöllejä kolme tuntia. Kaikki meni pihan puolelle, nyt on taas isällä tilaa riehua moottorisahan kans.

Sieltä ampaistiin kylpylälle tyttöjen kans ja lutrattiin pari tuntia. Kotona köyhiä ritareita iltapalaks ja muksut nukkuu parin Skipbo-voiton jälkeen. Neidit oli hyvin valmista kaurapuuroa kun oli ensin ulkoillu ja sit uineet tuntitolkulla. Ai niin ja Ira oli nyt toista kertaa täysin ilman mitään uima-apuja eikä se niillä mitään tekiskää. Vuoden verran ne on olleet mukana lähinnä varmuusvälineinä ja kun ei ole fysiikka jaksanut kannatella vielä pitkää aikaa vedessä niin on voinut sit kellukkeilla mennä. Tyttö ui nyt kevyesti jo itse altaan toisesta päästä toiseen. Sisko varmistamassa pinnalla pysymisen niin ei mua sitten enää kaivattukaan. On se kumma miten hyvin niillä synkkaa vedessä, kun kaikissa muissa ympäristöissä on melkoista valtapeliä. Kumpikin oppi uimaan nelivuotiaina. Siihen ne yhtäläisyydet sitten rajoittuukin mun lapsilla.

Nyt on kyllä ruvettava nukkumatin matkaan. Kauniita unia kaikille!

Ps: huomasitteko kun fiksasin vähän maailmani ulkonäköä? Ja törkeästi varastin Liskonaisen blogista kävijälaskuripaikan osoitteen ja latasin sellaisen itsellenikin. Anteeksi, Rouva Lisko!

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Väsynyttä meininkiä

Pakko hiukan istahtaa ja hengähtää. On ollut muka niin kovin aktiivinen lauantai... On se savenvalanta rankka laji! Hahhah. Se on vaan myönnettävä että ylivoimainen luomisponnistelu söi mehut tästä emännästä, joutui niin paljon vaivaamaan aivojaan saven lisäksi. Mutta sipulipurkki (tiiättekö semmonen Nalle Puhin hunajapurkin näköinen, jossa on reikiä jotta sipulit voi hengitellä ja semmonen nostettava kansi, jossa on sipulinmuotoinen otin?) siitä savimöhköstä tuli. Tai ainakin jotain sinne päin. Otan sitten kuvia kun se on lasitettu ja poltettu. Se oli oikeesti todella kivaa hommaa ja ei yhtään niin vaikeeta kun luulisi. Ensin otettiin savimöykäle ja pyöriteltiin se palloksi. Sitten se liiskattiin lätyksi. Sitten lisää savea ja siitä semmonen käärme joka kaulitaan näyttämään auton alle jääneeltä käärmeeltä. Littanakäärme sitten laitetaan ikäänkuin lieriksi sen pohjalätyn päälle. [_]. Sitten lisää onnettomuudenuhrikäärmeitä kaksi vielä. Ja ne siihen päälle lisäliereiksi. Sitten semmosta kaltevuusmuotoilua ja kannenteko jota en ala selittää tässä koska jo toi purkinteon selittäminen näyttää olevan näin ylivoimasta ja uskomattoman epäselväksi asian tekevää. Sitten reikiä purkinkylkiin. Enivei: Mission accomplished ja sipulipurkki odottaa polttamista.

Koska oltiin jotenkin nopeita muka(valmiina klo 12.30) niin lähtiessäni savipajalta soitin äitille että josko tytöt saa olla siellä hiukan aikaa vielä niin menen kotiin ja siivoon. Sehän mammalle toki passasi. Niinpä menin kotiin ja siivosin. Silleen kunnolla, en venäläisittäin. Neljän ja puolen tunnin uurastuksen jälkeen hain lapset ja tein ruokaa, Jamppa tuli töistä ja syötiin. Lapset meni kylpyyn, minä menin nukkumaan kolmeksi minuutiksi. (Oikeesti. Nukuin kolme minuuttia ja se riitti virkistämään sillee, ettei tule unipöhö niinkuin mulle päiväunista yleensä tulee). Lapset kylpystä, kymmenen turpaanottoa UNO!:ssa ja muksut nukkumaan. Mies kattoo lätkää ja minä oon näin. (Ja juon iltaoluttani. Tällä kertaa vanha kunnon tumma velko).

Lupauduin huomenna klapifetissi-isälleni apuriksi puusouviin. Sillä on taas puolikas metsällinen pöllejä takapihalla jotka odottaa pilkkomista - ja reipasta kantajaa. Hävettävän ja morkkistavan harvoin tämä kymppitytär avuksi "ehtii", kun eihän se isä mitään avuksi pyydä. Itse se on ihmisen polttopuunsa hakattava ja kannettava, on varmaan sen motto. Ja niitä puita alkaa olla jo puolelle kaupunkia seuraavaan hamaan tappiin saakka. Mutta menenhän minä, iskän tyttö... Ehkä siinä muutaman kalorinkin samalla kuluttaa. (Mitä se on? Siis se kalorien kulutus? En muista moista tehneenikään sitten sen jälkeen kun autonkumi keksittiin...)

Nyt tää menee kattoon tota pikkumustan jahtaamista. Öitä!

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Vauvantuoksua paidassa

Se olisi taas viikonloppu. Jotenkin menee kovin kovin pian nämä viikot! Kävin aamulla katsomassa Ronia (ja Lauraa tietty) ja vein pienelle D-vitamiinitippoja. Minkä hemmetin takia neuvolan tädit tuppaa edelleen vauvoille öljypohjaisia tippoja vaikken ainakaan minä tiedä yhtäkään vauvaa jolle ne olisi sopineet??? Ja sitten ei viitsitä edes kertoa vesipohjaisesta vaihtoehdosta. Minkä ihmeen takia ne, keiden pitäisi olla nuorten perheiden tuki ja turva, jättää jakamatta arvokkaita vinkkejä??? Kuten sen, että rintakumi on oiva keksintö, jos imetys on hankalaa. Tai kuinka tissipumppua käytetään. Tai että on olemassa vesipohjaisiakin d-vitamiineja, jotka mitä suuremmalla todennäköisyydellä sopii sille vauvalle ilman kamalaa huutokonserttia kun vatsaa vääntää!!! Ja sitten syyllistetään. Vauvalla on limaa nenässä, koska sen ilmatiehyet on niin ohuet -johtuen tietenkin äidin tupakoinnista. En mä nyt siis ketään selkään taputa jos paksuna ollessaan pitää tupakkaa polttaa, mutta en voi heittää kiveäkään kun samaa olen tehnyt itsekin. Tai sitten syytetään siitä, että vauvaa syötetään liikaa. Liikaa??? Miten kolmeviikkoinen voi syödä liikaa? Syöttäminen kestää liian kauan, vauvalle riittää vartin syöminen. Siis ihan kaikille maailman vauvoilleko? Tuleeko ne ihan oikeasti samasta muotista ja ovat kaikki samanlaisia syntyessään? Luonteet muuttuu siis ilmeisesti vasta isompana???
Ja mitä se syyllistäminen ylipäätään ketään auttaa??

Ärsyke sentään.

Mutta on se hyvänen aika ihana se vauva. Ja niiiiin isänsä näköinen, ettei paremmasta väliä. Oikein hämää välillä kun se näyttää niin Jimiltä, tuntuu kuin se oisi mennyt takaisin vauvaksi. ☺ Hymyilee ihan tarkoituksella jo ja vääntää nassuaan hassusti kun sitä pussailee. On ihan virkee ja seurailee kovasti. ♥

Huomenna on työporukalla savenvalantaa tuolla Lepaalla. Mä olen niin surkee kaikessa tommosessa, mutta katsotaan millaisen säälittävän kukkaruukuntekeleen saan aikaiseksi. ☺ Lapset ♥ tulee tänään isältään ja saadaan viettää mukavasti aikaa viikonloppuna ennekuin arki taas alkaa.

Oikein ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

EDIT: Sain kuin sainkin Access -tehtävän menemään läpi. Jippii!

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Arvatkaa mitä!!

Sain sen Access-tehtävän tehtyä! Tai ainakin mun silmään se näyttää nyt sellaiselta kun pitäisi. Eri asia on se, onko ope samaa mieltä... ☺ Mutta tehty on ja palautettu, jos vielä pitää korjata niin kyllähän minä korjaan. Nyt on taas sellainen olo, että minähän selviän mistä vaan, kun vaan päätän niin. Olen tässä koulunalun jälkeen opetellut paaaaaljoooon asioita ihan itte, niin kyllä mä nyt yhden accessinkin opettelen läpikotaisin. ☺ Tämä on kyllä tuonut haastetta koska
a) en koskaan ole käyttänyt enkä edes avannut ko. ohjelmaa ennen
b) en saanut apua tähän keneltäkään, Satu kyllä yritti mutten tajunnut selvästikään
c) MIKÄÄN koulun materiaali ei ole suostunut aukeamaan koneillani
d) En päässyt/jaksanut/viitsinyt osallistua yhdellekään luennolle ko. aiheesta.
Niinpä olen omin pikkukätösin guugeloinut ohjeita ja tehnyt ja oppinut virheistä. Samaa tein Excelin kanssa, mutta siinä sain onneksi paljon apua ihgulta työystävältäni. On kyllä voittajafiilis. ☺

Tänään lähti yksi paketti postiin, toivottavasti Blondi saa sen ehjänä perille. Toivottavasti tuo joku lakko ei kauheasti vaikuta postin kulkuun.

Iltavuoro sujuu kirjoitushommissa, katsellaan mitä tämä sisäinen draamailija saa kehiteltyä... ☺

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Iltavuoroviikko

Piiitkästä aikaa olen iltavuorossa. Mukavaa. Saa väännettyä kouluhommia ja luettua blogeja =). Tosin kouluhommat ei kiinnosta YHTÄÄN koska yksi pirun Access-tehtävä ei suostu toimimaan. En vaan osaa käyttää ilmeisesti accessia ja en sitten osaa yhdistää taulukoita oikein. Ilmoitin opettajalle asiasta ja pyysin neuvoa, mutta ei ole ope mulle vastannut. Kohta jää tehtävä tekemättä hitto soikoon!
On tossa kyllä muitakin tekemättä, mutta jotenkin ärsyttää nyt niin paljon toi yksi tehtävä ettei huvita tehdä noita muitakaan. Pakko se on vaan saada itseensä niskasta kiinni. Vielä pari kuukautta ja sit ois tauko koulusta. Ihan hyvä, nyt on eka kerta kun tökkii kunnolla. Pienestäpä sain itseni lietsottua ketutukseen!

Vitsit että eilen tuli hyvä mieli. Mobilisoin pienen varainkeruun entisessä työpaikassani kun siellä keikkahommaa tekevä hyvä ystäväni valmistuu hierojaksi tässä keväällä ja sillä on pian synttärit myös. Neiti on kovin tykätty ko. työpaikassa (siellä on kaikki ihan huippuja!) ja ei paljon vaadittu että idea päätyi toteutukseen. Hommattiin neidille valmistumislahjaksi semmonen mukanaraahattava hierontapöytä. Ei se varmaan mikään pro-pöytä ole, mutta kyllä sillä alkuun pääsee ja kun tietää ettei hänelläkään liikaa rahaa ole, niin jotenkin tuon pöydän hankkiminen porukalla oli paikallaan. Neiti sai pöytänsä eilen ja kovin oli ollut iloinen. Oli uhannut mukiloida mut kohdattaessa =). Ihan loistavaa. Voi olla, että neidin taidoista on jatkossakin hyötyä... =D.

Käytiin eilen katsomassa Sherlock Holmes, se oli ihan hyvä pätkä. Tykkään ylipäätäänkin Guy Ritchien leffoista, mutta ehkä vähän mä jäin jotain kaipaamaan. Ehkä enempi semmoista ritchiemäistä otetta. Mutta ihan oli katsomisen arvoinen. Illalla tuijotettiin vielä Rööperi kun sattui tulemaan teeveetonnilta. Sekin oli ihan yllättävän hyvä. Yleensä kotimaiset on melkoista scheissee (katsottiin tossa joku aika sitten Haarautuvan rakkauden talo, jumalauta miten turha leffa minun makuuni...) joten oli jopa positiivinen yllätys. Ei suomileffat kyllä ruotsalaisille pärjää, valitettava fakta.

Lenssu pitää vieläkin otteessaan mutta sentään jo töihin ihan kykenee ja ääni kulkee. Kohta pääsee taas hoilaamaan singstaaria =).