torstai 28. tammikuuta 2010

BodyCombat



No nii... Eilen sitten koitti se päivä kun tekosyyt loppui ja Lotta sai mut raahautumaan paljon mainostamalleen Bodycombat-tunnille tonne Fit-Fysille. Jännityksestä sekavin tuntein kurvailin salille vietyäni ensin Incan koulun discoon. Vetelin niskaan oikein jumppavaatteetkin, aattelin, ettei ainakaan varustuksesta oo kiinni mun harrastamiseni. Varustauduin siis Niken urheilutissiliiveillä, Niken anti-hikoilu-hengitän-itse -topilla, Niken ihkuihanilla lökäripökäriverkkareillani ja Addun ihan helvetin huonoilla sisäpelitossuilla. (Ens kerralla vedän kyllä Blochit jalkaan, oli sitten lají mikä tahansa). Kätöseen nappasin korruptiojuomapullon (sponsored by Rantasipi Aulanko) ja pyyhkeen. Eikun saliin vaan!

Ope oli kauheeeeeen energinen. Siis semmonen, että kuntoilee varmaan 23 tuntia päivästä ja sen yhden tunnin se miettii seuraavaa kidutustuntiaan. Tosi mukavan oloinen mimmi joka tapauksessa. Meinasin tosin lähteä meneen heti, koska ope kertoi että sillä on ollut älyttömän huono päivä, joten tunnista tulee normaalia kovempi. Mietin että mitä hemmettiä, mä kun luulin että tää on jo ihan tarpeeks raskasta muutenkin...

Nooh. Aloitettiin sit siinä "lämmittelyllä". Kaks minuuttia ja peilistä mua katsoi keitetty rapu. Koukku ja koukku ja koukku ja koukku, hiihto, hiihto, hiihto ja hiihto. Nopee suora ja suora ja suorajasuorajasuorajasuora.... Tota semmonen vartti. Sit vaikeutetaan sarjaa lisäämällä siihen parit potkut. Ja KOKO ajan, siis IHAN KOKO HELVETIN ajan jalat liikkuu. Siis kun varjonyrkkeilee ja iskee niitä suoria ja koukkuja ja niin koko ajan samalla jalat liikkuu. Ja tottahan ne paskat addut sai päkiät aivan TÖRKEÄN kipeiksi!!!

Tuntia oli mennyt 20 minuuttia kun oli eka juomatauko. Olin aivan satavarma, että oksennan ja pyörryn än yy tee heti nyt. Keskityin niin kieli poskessa oppimaan ne liikesarjat että huomasin unohtaneeni hengittää. Siitä seurauksena oli sitten se, että kiskaisin kunnolla ilmaa keuhkoihin siinä juomatauolla ja dodii... kaverini kylkipistos hyökkäsi välittömästi. Juomatauon kesto oli kaks minuuttia ja sitten taas mentiin.

Neljä suoraa, neljä alakoukkua, neljä nopeeta suoraa, neljä nopeeta alakoukkua, hiihto, juoksu ja alusta. Tuota 5 minuuttia putkeen. Elämäni pisimmät. Biisi loppui ja menin sivuun. Vitutti kun pientä oravaa koska oli vaan pakko luovuttaa. Kylkipisto ei helpottanut vaan paheni ja sitten kun menin sinne sivulle hiukan huokaisemaan yhden biisin ajaksi niin mustat täplät valtasi näkökentän. Nauroin kyllä jo ääneen että onko mitään nolompaa kun pyörtyä airopikkitunnille??? Sain pidettyä itseni tajuissani ja koitin vaan hengitellä pistosta pois. Viiden minuutin breikin jälkeen (kuulemma skippaamani sarja oli kaikkein rankin) kiskasin itseäni niskasta ja totesin että perkele. Jos lähtee taju niin sit lähtee, mutta nyt jumpataan saatana.

Vuorossa oli capoeira-vaikutteinen sarja, joka olikin aika mukava. Paitsi ne lopun liikkeet: Hiukan kyykyssä eteen, käänny oikealle, jousta polvista. Sama keskelle ja vasemmalle. Toista noin 85 kertaa. Muuten hyvä, mutten toistanut kun ehkä 20 kertaa. Jos olisin toistanut yhdenkin kerran enemmän, olisin lysähtänyt maahan maitohapporeisineni. Tyydyin sitten vaan kääntyilemään ilman sen suurempia ponnistuksia.

Tämän jälkeen alettiin taas varjonyrkkeillä ja potkia. Jotta häpeä olisi ollut maksimaalinen, se tehtiin vastakkain salin toisen puolen kanssa. Isku jaa isku jaa isku jaa isku. Hyökkäys-hyökkäys-hyökkäys-hyökkäys, juokse takaisin ja isku jaa isku jaa isku jaa isku. Sellaset kymmenen kertaa ja välissä vähän käsiä ilmaan. Ei jumalauta. En jaksanut enää edes nostaa käsiäni, puhumattakaan että niillä olisi pitänyt iskeä jotakin johonkin suuntaan. Päässä alkoi soida Irinan biisi: ...mun kädet ei toimi enää niinkuin ennen...

Venyttelythän nyt ei tietenkään olleet mitään mukavia rentoutusvenytyksiä. Paskat. Vatsalihasliikkeitä parisenkymmentä joka suuntaan. Jalkoja venytettiin niin että taisin kasvaa viitisen senttiä pituutta. Olkapäät meinas mennä sijoiltaan kun piti niitäkin venytellä.

Kiitos ja taputukset ja horjuen pukukoppiin. Aivot sumeina vettä kitaan kolme litraa. Antihikoilu-hengitän itse -toppini oli aika surullinen näky ja rintsikoista saattoi puristaa vettä. Paskat Addut meinasi lentää roskikseen koska jalat oli aivan tulessa kivusta. Ulkovaatteet päälle ja toivoin löytäväni autoni ihan vaan vaiston varassa.

Ketuttaa ihan pipona. Se, että perjantaina olisi seuraava tunti, mutten pääse osallistumaan! Kyllä se niin kiva kokemus oli. =)

PS: Missä oli kaikki nuo tuommoiset:

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Tämmönen tällä kertaa

Tehtävän kuvaus:

Näkökulma
Kirjoita mahdollisimman havainnollinen tarina:
Kuvaile työpaikkasi henkilöstöä esim. keittiöapulaisen silmin.



MITÄ JÄÄ?

Se olisi sitten viimeinen päivä tämän firman
palveluksessa. Eläkepäivät kutsuvat ja kyllä niiden
alkamista on tässä jo odotettukin! Tuhansia
juustovoileipiä on tullut väännettyä nirsojen
tekniikan poikien kiusaksi, satoja kertoja olen
laittanut possunlihapadan sekaan suolakurkkua
ihan vain kuullakseni, kuinka
markkinointipäällikkö Puranen ei voi
sietää suolakurkkua. Nyt se loppuu: -saan keskittyä
ihan vain omaan kokkaamiseeni. En enää ikinä aio
haistella keitetyn kaalin vastenmielistä käryä.

Taidan käydä viemässä asiakaspalvelun tytöille
pullaa firman piikkiin. Joskus on tuntunut, etten
kestä heidän kikatustaan enää sekuntiakaan.
Yleensä päivän mukavin hetki on kuitenkin ollut se,
kun aina yhtä hymyilevät likat tulevat hakemaan
aamukahviaan tupakkiensa seuraksi ja toivottavat
reippaasti hyvät huomenet. Samaa ei todellakaan
voi sanoa myynti-ihmisistä: Koppava Sanna,
ylimielinen Riitta ja lipevän autokauppiaan oloinen
Kimmo. En taida olla kyllin kelvollinen tekemään
edes ruokaa heidän gourmét- aterioihin tottuneille
vatsoilleen. Kiitoksen sanaa tai tervehdystä en ole
myyntitykkien huulilta vielä koskaan
kuullut.

Hiukan olen kyllä pettynyt, jos
suunnittelupuolelta kukaan ei tule
hyvästelemään. Pääinsinöörin kanssa aloitimme
samaan aikaan työt, lähes kaksikymmentä
vuotta sitten. Markku oli silloin vasta
valmistunut. Isot silmälasit päässä ja hiukset
tuulen pörröttäminä hän asteli ruokalaan
epätietoisen oloisena. Ihastuin välittömästi
hänen viattomaan olemukseensa ja kohteliaaseen
käytökseensä. Toiset suunnittelun miehet ovat
aina hiukan mollanneet Markkua, koska tämä on
niin hiljainen ja kiltti. Sanovat
peräkammarinpojaksi, joka ei ole koskaan naista
nähnytkään. Markku ei koskaan sano mitään,
hymähtelee vain ja punastuu suloisesti. Tiedän,
että tuo machoileva äijäporukka ei tiedä
Markusta todellisuudessa mitään.

Huomenna saan herätä vapaaseen aamuun -
Markun vierestä.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Yleisön pyynnöstä

Mä ajattelin aluksi, etten ala tänne postailemaan mitään muuta kun mieleen tulevia juttuja. Mutta mitäs hehkutin tota kirjoittajakurssia, ihmiset on kyselleet josko sais lukee noita mun tekstejä. Päätin sit, että tämähän on ihan hyvä foorumi moiselle. Laitan tänne nyt sit noita tekstejä aina sillon tällön muun postaamisen ohessa. Aloitetaan tämmöisellä, saa kommentoida jos katsoo aiheelliseksi.

Tehtäväkuvaus:
Keitä ovat Alli ja Pekka?

Kirjoita kuvaileva tarina Allista ja Pekasta. Tavoitteena on miettiä ja kehittää ihmiskuvausta. Tarkkaile erityisesti verbejä ja adjektiiveja. Huolehdi, ettei juttusi jää luettelomaiseksi. Muista otsikko.
Ennen kuin aloitat, pohdi, mistä yleensä rakentuu käsitys ihmisestä ja miten fiktiossa voi antaa vinkkejä henkilön persoonallisuudesta.

--------------------------------------------------------------------------------
Taustatiedot: Saat postikortin, jossa lukee seuraava teksti:

Terveiset Riminiltä!

Ilma on ollut hyvä ja olemme uineet joka päivä.
Pekka on vähän palanut. Matkaopas on oikein hyvä.

Ciao, Alli ja Pekka
-------------------------------------------------------------------------------

KULISSIT KUNNOSSA

Alli nousi bussiin korkojaan varoen. Hän nosti Zaran kassit
viereiselleen penkille ja tarkisti valkokultaisen kellonsa
peilaavasta näytöstä huulipunansa tilan. Ei olisi pitänyt
juoda sitä cappuccinoa, heti on huulipunan sävy vääristynyt.
Jos nyt alan korjailla niin muut luulevat, että olen ollut
huolimaton. Siitä tulikin mieleeni, että Pekalle pitäisi soittaa.
Muuten se kuitenkin unohtaa noutaa kesäpukunsa
pesulasta. Aina sitä saa muistutella. Hyvä jos muistaa
nousta sohvalta iltaisin nukkumaan.

Alli hypisteli ostoksiaan hyvin hoidetuilla käsillään. Zarasta
löytyi aivan ihanat valkoiset pitsibikinit. Miten hyvältä ne
näyttäisivätkään hänen tasaisella, ruskealla ihollaan.
Pitääkin muistaa laittaa itseruskettavaa vatsalle: se saa niin
kivasti vatsalihakset näyttämään vieläkin enemmän
treenatuilta. Alli melkein naurahti ääneen muistaessaan
Pekan ähellyksen kuntosalilla puoli vuotta sitten. Niin se
vaan Pekkakin siitä alkoi kaljamahaansa menettää, vaikka
aluksi oli kovasti sitä mieltä että ihan turha on yhden
matkan takia alkaa kuntoilla. Ei se tajunnut taaskaan
ongelman ydintä: sen kanssa ei kohta kehtaa käydä edes
Mäkelänrinteen uimahallissa!

Bussi pysähtyi liikennevaloihin. Alli vilkaisi kuskin suuntaan
ja kohtasi tämän katseen taustapeilistä. Yrittääkö se ihan
todellakin flirttailla? Tuollaisella tavallisella duunarilla ei
kyllä ole mitään mahdollisuuksia. Eihän sen kuukausipalkalla
elä kunnolla edes yksi ihminen! Alli käänsi katseensa
viereisen ravintolan ikkunaan. Ihan kuin tuolla olisi Pekka.
On se Pekka, joka on sihteerinsä kanssa lounaalla. Siinä on
kanssa ihmeellinen kikattaja. Nytkin nauraa niin, että
varmasti saa silmäryppyjä alle viisikymppisenä.

Bussi nytkähti liikkeelle. Alli vaipui haaveilemaan Riministä:
paikasta, jonne hän ja Pekka matkustaisivat juhlistamaan
kymmenvuotista taivaltaan aviopuolisoina. Ikkunan takana
Pekka suuteli sihteeriään.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Hyviä uutisia päivä toisensa jälkeen!


Kohta alkaa pelottaa jo, kun on tottunut siihen, että ei makiaa mahan täydeltä. Että kohta rysäytetään taas maan pinnalle oikein huolella. Mutta nyt aion nauttia saamistani loistavista uutisista ihan täydestä sydämestäni!

Loistojuttu nro 1:
Viime viikolla hiukan hirvitti, koska torstaina olisi ollut taloushallinnon perusteet -kurssin lopputentti. Minähän en tietenkään ollut koko kurssiin jaksanut panostaa yhtään, koska luotin niin siihen, että saan sen hyväksiluettua. Laitoin hakupaperit joulukuun alussa, mutta torstaihin mennessä en ollut saanut vielä vastausta. Otin riskin ja klikkailin itseni pois kyseisestä kurssitoteutuksesta. Yksi syy tähän riskinottoon oli se, että torstaina kutsui tenttiä huomattavasti kovempaa Alivuokralainen Tampereen Teatterissa... =O Maanantaina laitoin sit opolle kyselyä tuosta hyväksiluvusta, niin sain paluuviestin, että homma ok ja kurssi on merkitty korvatuksi. KIITOOOS ihana koulutusohjelmajohtaja joka et ole vielä yhtäkään hyväksilukuhakemustani hylännyt. Lav juuu Mikko! =D Saan siis sanoa hyvällä omallatunnolla bai bai tollekin taloushallinnon kurssille, vaikka hiukan omatuntoa kyllä verottaa se tosiasia, etten oikeesti tajua mitään rahoitusasioista enkä palkkalaskennasta...


Loistojuttu nro 2:
Samaisena päivänä elikkäs maanantaina saatiin pää- ja sivuainevalinnat. Olin kevyesti sanottuna vittuuntunut ryhmämme valintoihin. Piti siis valita seuraavista kuudesta neljä toteutusta siten, että saa 60 opintopistettä kasaan:
Markkinointi:
Asiakas- ja tuotejohtaminen (15 op)
Markkinoinnin tutkiminen ja johtaminen (15 op)
Kokonaisviestinnän suunnittelu (15 op)
Laskentatoimi:
Kirjanpito ja yritysverotus (15 op)
Johdon laskentatoimi (15 op)
Rahoitus (15 op)

Olin tosi harmissani, että on pakko valkata joku tosta laskentatoimen osiosta, joka ei kiinnosta sitten pätkän vertaa. Mutta sit kekkasin että apropoo. Viimevuotisilla tradeopiskelijoilla on valittavana mainonnan suunnittelu- ja toteutus -kokonaisuus kooltaan 15 op. Kysäisin sitten opolta että enks mä millään sais ottaa sitä noiden kolmen muun markkinoinnin toteutuksen lisäksi niin saisin kasaan 60 op pelkistä markkinoinnin opinnoista. Ja perskules. Sain luvan, jos aloitan 08-ryhmän kans kyseiset opinnot heti nyt keväällä. No tokihan mä aloitan. JEEE! Ei siis paskaa talousmatikkaa mulle yhtään enää! Awesome, dudes!


Loistojuttu nro 3:
Eilen soitti frau doktor tulta sairaalanmäeltä koskien joulun alla löytynyttä kummallista juttua vasemmasta rinnasta. (Ei, en tarkoita nänniä, sen löysin jo pari vuotta sitten). Kävin tissinlitystyksessä ja neulaseulassa tässä alkuvuonna sen kummempia mietiskelemättä koko asiaa. Lopputulos on semmoinen, että kyseessä on varhaisvaiheen duktaalinen karsinooma in situ ja luokitukseltaan T1N0. Suomeksi puhuttuna ja pelkistettynä tiehyessä paikallisesti esiintyvä kasvain, joka ei vaadi muita toimenpiteitä kuin seurannan vuoden välein. Tosin käyn jo puolen vuoden päästä ekassa. Syöpäsolut, jos niistä nyt edes voidaan puhua tässä tapauksessa, ei ole levinneet minnekään muualle. Frau Doktor meinasi, että kattellaan, ei lähetä ronkkimaan, ettei se riehaannu leviämään. Tehään sitten jotain jos alkaa oireilla tai levitä. Jos käy ihan kympin säkä niin se pysyy tommosena hamaan hautaan asti eikä aiheuta minkäänlaista mieliharmia (eikä sitä ennen aikaista hautaakaan). Jos se nyt jotenkin alkaa pitää pileitä mun tississä niin sitten aletaan vetämään solunsalpaajia ja mennään sädetykseen. Joten WOHOO!



Loistojuttu nro 4:
Olen aiemminkin leuhkinut täällä, kuinka innoissani olin luovan kirjoittamisen kurssista ja siitä saamastani palautteesta. Sain tekstit valmiiksi, viimeistelin portfolion ja palautin sen viime viikolla. Tänään tuli arvioinnit. Hitto, meinasin alkaa porata kun kuin sitä. Tässä arviointi:

Portfolion palautus K5: Wau! Tekstisi paljastavat, että pidät kirjoittamisesta. Olet saanut urakkasi hienosti päätökseen, ja portfoliossasi on mukavan erityylisiä tarinoita. Kerronta on sujuvaa ja joukossa on uskomattoman mainioita oivalluksia.

Jutuissasi on omaperäisiä ratkaisuja, ja ne ovat tyyliltään toimivia. Yksityiskohdat ovat herkullisia¸ ja osaat välittää intensiivistä tunnelmaa. Myös huumori pilkistelee sopivasti. Esim. Alliin ja Pekkaan olet virittänyt valtavirrasta täysin poikkeavan näkökulman. Samoin Mitä jää -jutussa viimeisen työpäivän ajatukset on kekseliäs valinta. Muutkin pakolliset tehtävät ovat jalostuneet erinomaisesti.

Toki teksteissä on pieniä tasoeroja, mutta vain pieniä. Olet oivaltanut myös kuvien ja värien merkityksen. Käytit palautteen hienosti hyväksesi. Kaikki juttusi ovat kiinnostavia, ja joihinkin jää jopa koukkuun: on pakko ahmia eteenpäin, kun kerran on aloittanut. Näin kävi muun muassa Luonnonluomassa ja Varoituksessa.

Luovuutta ja kirjoitustaitoja voi aina kehittää. On hienoa, että olet löytänyt kirjoittamisen ilon. Toivottavasti kipinä säilyy! Olet arvosanasi ansainnut. Se on K5. Arvosana siirtyy kotikouluusi pienellä viiveellä. Käyttäisin mieluusti tekstejäsi opetusmateriaalina, jos annat siihen luvan.

Kauniita pakkaspäiviä

Kati


How f...n cool is that???? Mitäpä luulette, annoinko opelle ilomielin ja riemusta kirkuen luvan käyttää mun tekstejä vaikka vessapaperina, jos se niin haluaa???

Riemumielellä riekkuen, koko maailmaa syleilevä
Tiia