torstai 30. syyskuuta 2010

Lusmuilua

Tää päivä onkin mennyt näin. Muru-rakas oli ihana ja vei tytöt kouluun ja eskariin aamulla, joten mä sain ottaa aamun ihan iisisti. (Teille, jotka ette vielä tiedä, niin kuskaamme lapsia kouluun ja tarhaan tuommoiset 30 km/suuntaansa joka toinen viikko. Neidit kun ovat kirjoilla isällään tuolla Hämeenlinnan toisella puolella ja me asutaan siellä vastakkaisessa suunnassa. Kilsoja tulee siis noin 120 päivässä joka toinen viikko ihan vaan siitä, että vie kouluun, ajaa töihin/kotiin, hakee tytöt ja ajaa taas kotiin. Ihan aina en jaksa, vaikka hyvin tässä on kolme vuotta jaksettukin. Tämmösinä väsyaamuina on ihkua että mururakas lupasi kuskata.)

Keitin siinä heti kahvit kun ne lähti kahdeksalta ja tarkoitus oli avata kone. Sänky huutelikin niin kovaa, että painelin sinne, tarkoituksena ihan vaan hiukan vielä huilia. Jep. Heräsin vartin yli 11 ja vieläkin olis unta riittänyt. Sain keittää uudet kahvit... =) Yleensä en saa unta enää aamulla kun olen kerran noussut ylös, mutta nyt näköjään sain. =D Ja siitä se ajatus lusmupäivästä sitten lähtikin. No okei, on mulla toinen koneellinen pyykkiä jo pyörimässä (kauhean näppärästi pyöri sillä välin kun nukuin...) ja kohta kauppaan menoa teen. Mutta silittäminen ja imurointi saa siis jäädä huomiseen. TAAS! Kyllähän mä vieläkin ehtisin mutku... No okei sit, menen ottamaan imurin kaapista. Hitto vieköön!

tiistai 28. syyskuuta 2010

Nettiriippuvaisuusko muka?

Kyllä huomaa, ettei "tarvii" töissä olla 8 h päivässä koneella kun kotona täytyy tuo aukko paikata. Näköjään päivitän blogia tai feissailen heti kun on sekuntikin aikaa. Ihme touhua. Pitäs varmaan oikeesti viettää semmonen netitön viikko... =/ Ajatuskin kauhistuttaa! Ja kun nää jorinat on vielä aivan diipadaapaa, eikä koskaan mitään asiaa. Pah, ihan sama, kuten lapseni sanoisi. Ittellenihän mä kirjoitan tätä ja jos haluatte kurkkia niin omahan on sitten myötähäpeänne =). Blogimorkkis? =D

Kävin tossa äskön vielä kaupassa kun leipä oli päättänyt vaihtaa väriä kauniin vihreäksi. Haluaa selvästi sulautua leipälaatikkoni väriin. Pihalla oli kauhean kamalan kylmä!!! Ja ihan hirveetähän on siis se, että aamuisin saa skraapata ikkunat autosta! Sisätilalämppäri ois tosi rok... Ja nyt on vasta syyskuun loppu! Kuinka kaamee talvi onkaan tulossa? Millähän keinoin sitä ulkoistaisi itsensä tästä maasta...

Siitä puheen ollen, itse asiassa ulkoistamme itsemme Kyprokselle marraskuun puolivälissä. Eilen varattiin lennot, ollaan 6 päivää siellä anopin ja appiukon kanssa. Mennään vähän kurkkimaan sitä niiden kakkostaloa sinne ja ihmettelemään muutenkin kyseistä saarenplänttiä. Tai siis Jampallehan se on jo toinen Kyproksen reissu (tänä vuonna! =O) joten kyllä se varmana osaa jo paikkoja näyttää siellä. Tahdon semmoselle vuoristoratsastusretkelle, mitä niiden tuttava, Savas, järjestää siellä. Jotenkin vaan ei tunnu siltä, että mihkään reissuun menisikään, kun ei varaa matkaa silleen oikeesti toimistosta vaan lennot pelkästään. Kyllä se odotukseks muuttuu jahka marraskuu koittaa. Toivottavasti siellä on vielä silloinkin edes kohtalainen keli. (Ei pakkasta ainakaan =))

Hevosasiakaan ei meinaa mennä jakeluun. Kai se on Hippoksen sivuilta oma nimi löydettävä ennenkun tuon todeksi uskoo... =D

Nyt iltapalan tekoon ja murua kotiin odottelemaan. (Sillä oli kamalan pitkä työpäivä tänään, varmana on kohtuupoikki...)

Hupsansaa...

Paperisotapäivä. Täytin ekan työtöntyötöntyötön-lapun ja TSIISUSSS mikä määrä pitää tunkea liitteitä samaan kuoreen. Vahva lotto on siitä, etten tule saamaan mitään työkkäreitä ennenkun olen lähettänyt ainakin sata lisäselvitystä jotka olen jo selvittänyt. Ainakin yritän minimoida tuon mahdollisuuden ja tungin viimeisen vuoden ajalta kaikki maapallon kuitit ja slipit mitkä liittyy työntekoon... =)

Ihan just (pitäs olla jo menossa) lähden hakee tytöt koulusta ja eskarista ja nappaan kotimatkalla pari lainalasta messiin. Mennään vähän polskimaan ihan naisenergialla. Kivaa!

Ja sit kävi semmonen hassu juttu, että rupesin hevosenomistajaksi. Hopo siirtyy kokonaan mun nimiin. Voi voi voi voi. Mihin pistinkään pääni???? Tarttee varmaan hommata kolmas osaduuni että saa tuon lystin maksettua. Mutta kun se on Hopo niin vaikka kuu taivaalta =). Mutta siis hevonen. Mulla. Oma. Minä, joka en kyllä ymmärrä niistä sitten yhtään mitään paitsi että ne on ihkuja ja haisee hyvältä. Kolme vuotta sitten mulla oli vielä terveen etäinen suhde kaikkiin itseäni isompiin eläimiin mutta tilanteet muuttuu näköjään. Kai se täytyy alkaa opiskella ihan oikeesti hevosen hoitoa näin kolmenkympin paremmalla puolella. Menenkin heti lainaamaan kirjastosta kyyyrakyrklundeja ja muita semmosia... NOT! =)

Mutta uimaan nyt. Sulattelemaan tätä hevosasiaa. Voihan Hot Hot Bambino sentään...

maanantai 27. syyskuuta 2010

Aivan turhaa tekstiä, hyppää yli.

Ei mulla kyllä oikeastaan ole mitään tähdellistä kirjoitettavaa. Kunhan odottelen että leipätaikina (naan-sellainen, jos onnistuu, niin voin laittaa ohjeen teidän riesaksi tänne =)) kohoaisi ja pääsisin viskaamaan sen uuniin. Muksut haen sitten kahden jälkeen.

Olin lauantai-yön töissä ja meni ihan mukavasti. Ei mitään isompia kämmejä ja pienestä väkipiikistäkin selvisin ihan hyvin. Kai se siitä. Ja kaveri tekee paljon. Jos toinen ei ole semmonen häslä ja kiireentekijä, niin ei itsellekään tule semmosta pakonomaista tarvetta alkaa häseltämään. Ja puuttui semmoinen fiilis, että mikään ei onnistu ja mitään en osaa. Kysyminen ei ärsyttänyt kaveria ja oppikin meni paremmin perille.

Sunnuntai olikin sitten aivan persepäivä. Kun ei se uni tule heti kun on kotiin päässyt, joten luin kirjaa neljään asti. Appiukko päätti soittaa Jampalle puoli kymmeneltä enkä mä tietenkään saanut sen jälkeen unta. Olin NIIIIN vihainen ja väsymyksestä sekapäinen. Mä en voi käsittää miten se VOI olla niin vaikeeta ajatella, että kaikki ei mene nukkumaan lauantai-iltaisin yhdeksältä ja herää kuudelta. Toiset jopa tekee töitä öisin ja kuvittelevat, että edes sunnuntaisin saisi nukkua hiukan pidempään ilman että puhelin soi heti aamusta jotain tyhjänpäiväistä asiaa, mikä olisi varmasti voinut odottaa iltapäivään. Juuei. Raivosin haniparalle itkupotkuraivopäissäni asiasta ja sitten lähdettiin Hopoa katsomaan sinne Lintumaalle. On se kumma miten rauhoittava vaikutus eläimillä on. Vähän aikaa touhuilin sen kanssa siinä ja James valjasti Hopon sitten kärryjen eteen. Sillä ei ole ajettu moneen viikkoon kun se kerta on kasvulomalla, mutta ihan vaan liikunnan vuoksi sillä nyt sit vähän ajettiin kentällä. Pääsin kärryjen kyytiin ja James vähän näytti miten ajetaan. Olisi kiva kokeillakin sitä joskus, vaikutti hauskalta hommalta noin niinkun harrastusmielessä. Hopolla oli kyllä hyvä mennä, kauhean hyvin se reagoi käskyihin vaikka James ajoi sillä kuulemma erilailla kun mitä valmentajat ajaisi. Ja voi vitsit, miten se olis halunnut juosta! Heti kun vähän antoi löysää ohjista niin heppa ponkaisi matkaan. Ei tarvii sitä rutkua käskeä menemään. Selvästi se siitä nautti, että sai mennä ja tehdä vähän jotain.

Pikkulenkityksen jälkeen harjailin sitä pitkään ja höpöttelin sille. Jani piti kiinni sitä, kun se sai aluksi vetopaniikin kun se laitettiin kiinni naruihin molemmilta puolilta turpaa. Kai sillä on pää jonnekin väliin jäänyt, kun oli niin säikky siitä jumiin laittamisesta. Kiltisti se antoi kaiken tehdä, sai katsoa kaviot ja tarkistaa jo onneksi hyvin parantuneet haavat. Välilä se hörisi vastaukseksi ja lipaisi kielellään. Jania se nuoleskeli antaumuksella =). On se vaan semmonen. Ihkudaa. Vaikkakin ihan kauhean säikky. Mutta kai se siellä tottuu, kaikenmoisiin ääniin ja ihmisiin. Nyt se tulee jo muiden heppojenkin kanssa hyvin toimeen ja samassa aitauksessa ovat ihan sovussa. Kakara kun on,niin välillä pitää yrittää isotella toiselle ruunalle, mutta ei mitenkään pahasti. Kai se pikkuhiljaa on hyväksytty lauman jäseneksi. Yritti se mullekin hiukkasen isotella, mutta tuli kyllä maahan siitä yrityksestä ja eipä se sitten enempää koittanutkaan. Semmonen se on. Mamman mussu <3.

No niin, tässä näitte elävän esimerkin siitä, kuinka eläimillä on rauhoittava vaikutus. Enemmän tuli löpistyä hepasta kuin siit kaameasta väsymyksestä mikä eilen oli koko päivän =). Varsinaista ajatusvirtaa, eipä juuri mitään tolkkua =).

Tää viikko meneekin sitten tällä viissiin. Kattellaan taas.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Good Mama!!!!

Se on siis hevonen. Meidänkin hevonen ja muutaman muunkin kanssa. Semmonen hevonen, joka voitti tänään ravilähdön tuolla Vermossa. Huikeeta! Sillä on takana kuusi starttia, joista yksi kolmossija ja nyt yksi ykkönen. Lisäksi on nelonen, vitonen, laukka ja laukan takia 13.sija. Nyt näyttää ihan hyvältä. Startti oli vielä erittäin hyvä ja puhdas, ei pelkoakaan laukkaamisesta. Johti alusta loppuun asti ja ihan selkeellä kaulalla maaliin. Aika mahtista!!! Nyt on voiton johdosta voittosummakin ihan kohdallaan noin vähiin startteihin nähden.

Paha mieli on kyll tämän ilon lisäksi erään Pojan puolesta ja tekisi mieli rutista semmoisesta asiasta, josta tulisi vaan sanomista, niin en viitsi. Rasisti olisin sitten ehkä. Vaikka nyt voisi olla syytä hiukan ollakin sellainen.

Hei mut semmonen asia on jäänyt vallan kertomatta, että mähän sain siis uuden tukan maanantaina! Otin siis melkoisen määrän lisää hiusta päähäni ja nyt totuttelen olemaan pitkätukkainen. Letti on tonne puoleen selkään pitkä ja sitä on silleen sopivan paljon... =) Musta ainakin ihan luonnollisen oloinen lopputulos ja värikin on hyvä. Pitäiskö joku kuva laittaa? Okei sit. Ponnarin pituus ehkä kertoo eniten?

Vanha ponnari:


Uus ponnari:


Hihhei:


Semmonen puukkotukka. Hyvin tähän kyllä on tottunut. Teipit ei tunnu yhtään ja tukkakaan ei tunnu painavalta tms. Kyllä mä näiden kans menen ihan hyvän hetken.

Normipäivä

Venähtipäs pitkäksi tämä kirjoittamattomuusaika. Jotenkin on taas vaan vilahtanut viikko, mihin ihmeeseen, kysyn vaan…

Laivareissu oli aivan mahtava! Meillä oli siis niiiiiin kivaa, että suoraan sanottuna ihmetyttää =). Hengailtiin laivalta löytyneiden tuttujen kanssa ja tutustuttiin uusiin tuttavuuksiin. Paljon tanssia, vähän hoilottamista ja hauskanpitoa. Ja sammakkokin maistui ihan mainiolta… =) Perjantaina rötvättiin saunaosastolla, vähän ostoskeltiin ja syötiin massut ihan täpötäyteen kaikkea namiruokaa. Oltiin melko väsynyttä kauraa kun junaan istuttiin. Onneks Jamppa haki meidät Toijalasta, muuten oltais jouduttu odottelee siellä tunti. Kotona odotti kiva ylläri. Stansta oli laittanut mulle arpajaisvoittoni joka samalla oli synttärilahja. Kääröstä paljastui synttärirunoja by Eino Leino, aivan mahtavaa Fazerin pistaasipähkinällä maustettua suklaatia ja kaunis rintakoru. KIITOS STANSTA!!!!!!!!!

Synttäripäivä (kiitos onnitteluista!!) meni mukavasti, ihan kaksisteen. Nukuttiin pitkään, käytiin Popinossa syömässä ja mentiin leffaan. Voitteko kuvitella, meikä söi pihviä!!! Ainaski puolet sain syötyä, kunnes piti luovuttaa ja antaa loput Jampalle. Mutta pirun hyvää se liha oli, kunnes tuli stoppi. Ei vaan massu vielä vedä niin paljoa tota lihaa, mitä tekis mieli syödä =). Käytiin kurkkaamassa The Expendables, mikä oli ihan tosi positiivinen ylläri. Semmosta 90-luvun toimintaleffaa hiukan parodioiva ja törkeen kovilla näyttelijöillä ( Bruce Willis, Jet Li, Jason Statham, Dolph Lundgren, iso Arska ja vaikka ketä) varustettu äksönpläjäys. Ei sitä kauheen tosissaan voi kattoo, sen verta kieli poskessa oli se tehty. Mutta hauska se oli. Illaksi mentiin kotiin hoilaamaan Singstaria (SuomiHittejä =)) ja vähän maistelemaan Riikan tuliaisia. Balzamia siis. Sikahyvää kun murskaa puolikkaan appelsiinin ja pari lohkoa limeä lasiin (kuorineen), kippaa Balzamia 4 cl niiden sitrusten päälle, lasi täyteen jäitä ja tyhjäksi jäävä tila täytetään Russianilla. Tyhjäksi jäävä tila riippuu juojasta, itse en niin perusta sen Balzamin mausta raakana joten tyhjää tilaa oli reilusti. Semmonen 2,5 dl itse asiassa, noin niinku suunnilleen. Naminami!

Sunnuntai meni ihan mukavasti sekin. Heppaillessa meinaan. Mentiin tuonne Lintumaalle katsomaan kuinka se meidän Hopo on kotiutunut. Jotain se oli siellä hölmöillyt ja säikkynyt kun oli kyljet ruvella (alkavat jo onneks parantumaan) ja vesiautomaattia se reppana pelkää kanssa... Saa nähdä koska oppii sitä käyttämään... =) Menin kentällä hetken semmosen mukavan heposen kanssa pikkasen ihan vaan lönköttelyä ja koitin jopa inasen ravata sillä. Ei ole toi koulu/harjoitusravaus mun juttuni, ärsyttävää pompottelua...Lähettiin sit vielä pienelle maaastolenkille silleen, et Jamppa talutteli Hopoa perässä. Hyvin meni ja Hopokaan ei kompuroinut yhtään! Ihmeellistä.

Nyt on sit kauheen kamalan kipeet sisäreidet. Tilannetta ei varmaan helpottanut se, että menin combattiin maanantaina pitkästä aikaa. Tervettä kipua? =)

Joo, mut tämmöttistä. Ihmetellääski taas.

torstai 16. syyskuuta 2010

Ei-niin-tavallinen laihis

vaan suorastaan neitseellinen. Kävin puntarissa viimeksi kuukausi sit ja lukema oli reilun 5 kg enemmän. Mitään en ole asian eteen tehnyt. Tai ehkä jotain, mikä selviää kun hyppää seuraavan kappaleen yli.

Kuten varmaan moni meistä naisista, myös minä olen uudesti syntynyt varmaan viisi kertaa jos se mitataan painossa. Laihduttanut siis ainakin tämänhetkisen elopainoni verran ja taas lihonut saman verran. Ikuinen jollakin tapaa laihduttaja. Se "huomenna"-laihduttaja. Joskus olen ottanut niskasta kiinni ja ihan tosissani tehnyt töitä hiki hatussa saadakseni ylimääräiset kilot veks. Joskus onnistuu, yleensä ei.

No nyt on onnistuttu, ainakin melkein olen siinä tavoitteessa, mitä olen salaa ylläpitänyt. Ja voin paljastaa salaisuuteni.

1. ÄLÄ URHEILE!!!! Se on varmaan se tärkein. En ole käynyt lenkillä enkä salilla enkä jumpassa kuukauteen kuin max yhden kerran.

2. OLET TYÖTÖN!!!! Jäin työttömäksi kuukausi sitten. Nyt on muutakin tekemistä kuin mussuttaa välipaloja joita automaatti tai ruokala puoliväkisin pöydälle syytää. Enhän mä niitä tietenkään itse ostanut... Ei myöskään ole kiusausta vetäistä ruokalan lounasbuffaa ja syödä kotona samankokoinen satsi uudestaan.

3. UNOHDAT RUOKAVALIOT!!!! Ei mitään atkinsseja, ei karppailuja, ei pisteitä. Syöt just sitä mitä huvittaa kunhan:

4. SYÖT VAAN KERRAN PÄIVÄSSÄ!!!! Ihan sama mitä vedät. Pizzaa, pastaa, hampparia... you name it. Kunhan syöt tasan yhden kerran päivässä. Ei mitään aamupaloja eikä iltapaloja. Tuhti annos mitätahansa sitten kun meinaat pyörtyä nälästä. Ja päivä on siis se aika, jonka olet hereillä. Klo 24 ei ala uusi päivä, vaikka jotkut luulee niin. Jos meinaat kuolla nälkään kesken leikin, niin juo vettä tai ediä tai limsapullo tai juotava jugurtti. Helpottaa heti!

5. JOS DOKAAT, DOKAA KUNNOLLA!!! Ei iltakaljaa. Ei parilla käymistä. Rehellinen, supisuomalainen kaatokänni 1-2 kertaa kahdessa viikossa tai harvemmin.

6. UNOHDA KAUPPAAN KEKSIT, PULLAT, JÄTSKIT JNE!!!! Sen sijaan mätä naamariin lasten karkkipäivän jämät kerran viikossa. Meillä tosin ei koskaan muutenkaan ole mitään herkkuja tai limsoja kotona paitsi lauantaisin. Onneksi en ole niille perso.

Pitkälti näillä terveellisillä säännöllä olen tässä mennyt kuukauden näköjään ja hyvin tulee tulosta. Katotaan taas kuukauden päivät, kuinka käy. Tänään noudatan kohtia 4 ja 5 sitten illalla. Lähen hakee edipullon ja lapsen. Heippa!

Hidas Hämeestä, moikka!

Niih.... Tänään sinne laivalle. Olis varmaan fiksua pakata jotakin mukaan, eiks je? Tajusin aamulla, että kaikki järkevät reissulle mukaan kelpaavat vaatteet on Riikan reissun jäljiltä vielä unohdettuina pesukoneeseen. Siis kuivaan semmoseen, ajatuksena, että pesen sitte joskus. Puhelua rakkaalle klo 8.45, että pistäkköjooko pesukoneen päälle... Pisti se. Nyt ne kamppeet on sentään jo kuivurissa, joten ehtivät matkaan mukaan. Kauheen vaikee miettiä, että mitä sitä nyt sitte ottais. Varmaan jotain hippavaatetta, mut sit varmaan jotain (taxfreessä) vetelehtimisvaatetta. Mä en sitten yhtään tykkää tämmösestä mitäpukispäälle- ja mitäruokaalaittais -kysymyksistä. Kattellaan sitten, jahka toi kuivuri on pyörinyt että mitä sieltä löytyykään.

Haen Irmelin eskarista heti sen päätyttyä, jotta eroahdistus ei olisi niin suuri. Mulle siis. Ehdin viettää iltapäivän sen kanssa vielä ennen matkalle lähtöä. Incan voi hakea vasta viideltä, kun sillä on koulun jälkeen kuviskoulu. Suuri taiteilija luo taidetta niin antaa sen luoda. Siitä kun tulee kuulemma isona muotisuunnittelija, niin onhan se pohja hyvä luoda ajoissa =). Ikävähän niitä taas tulee viikon aikana kun ovat isällään ja morkkismutsi ruoskii itseään laivalle lähdöstä kesken meidän viikon. Lohduttaudun sillä, että lähdetään kuudelta, lapset menee nukkuun kahdeksalta ja aamulla menevät "töihinsä" ja sit isälleen. Yhdessäoloajasta ei siis periaatteessa puutu kuin nuo kaksi tuntia tänä iltana. Lapset hyötyy morkkisäidistä, joka omaa huonoa omaatuntoaan lievittää lupaamalla tuliaisia. Lapset sanoi vaan, että hauskaa matkaa. Saattaa se ikävä tuota miestäkin tulla, kun en tykkää yhtään nukkua ilman sitä.

Vitsit mikä flow tänään. Ihan pelkkiä sanoja ja ajatuksen pätkiä. Hyvä mä. Onpa kerrassaan mielenkiintoinen bloggaus tänään... Jepsis jee.

Mutta jättiskiva se on sinne laivalle mennä. M & S on erittäinerittäin rakkaita Ystäviä joiden kanssa on kyllä poikkeuksetta ollut aina hauskaa. Toivottavasti ei myrskyä!

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Hassu-hessu hopo-heppa



Tuossa tuo eläin tuossa ylhäällä. Se on "meidän" Hopo. Eli Hottis. Eli Hot Hot Hammer. Kattokaa nyt. "HÄÄÄH??" Sanoo hepan ilme. Kuvastaa sen luonnetta erittäin hyvin. Ei mikään terävin kynä penaalissa, mutta hirmuisen kiltti ja hyväluonteinen kuin lammas. Jos se lammas sattuu olemaan aika perkeleen lauhkea. Hopon kanssa meinas tulla pieni tilanne, kun eihän se reppana älyä lopettaa kasvamistaan, jotta olisi jokin tolkku treenaamisen aloittamisessa. Ei. Poika senkun kasvaa vaan... Niinpä osa kimpasta halusi katsastella hiukan kilpailuvalmiimpaa hepoista ja Hopon kohtalo alkoi hiukan hirvittää. Sanoin Janille, että sori, mutta tuosta en vaan voi luopua eikä terveen hevosen paremmille raviradoille lähettäminen oikein olisi tolkun ihmisen hommaa. Jamppa ja Ville teki melkoisen soittelurumban ja lopputulos oli onneksi hyvä. Hopo pääsi eilen lomalle tuonne vähän matkan päähän meistä. Siellä sopii lihoa ja kasvaa, katsellaan sitten keväämmällä mikä on meininki. Jos siitä ei tule juoksijaa, niin minä tahdon sen omaksi pullapojakseni. =D

Hopon uuden kodin (ju-ma-leis-sön, mikä talli ja mitkä paikat niillä muutenkin on! Kuin olisi hevosten luksushotelliin mennyt...) omistajat on Janin lapsuudenkaverin vanhempia ja aivan mahti porukkaa. Sain kutsun mennä koska vaan sunnuntaisin ratsastamaan ja maastoilemaan (heillä on pienimuotoista ratsastustoimintaa siellä) ja ajattelin kyllä käyttää tilaisuuden hyväkseni. Onnellisin olen kuitenkin Hopon vuoksi, tietenkin.



Nyt tarttee mennä. Mama on startissa ihan just. Moikka!

Muoks. Pah. Mama laukkasi heti starttiin. Samperi!

tiistai 14. syyskuuta 2010

Valinnoista ja niiden vaikeudesta

No niin. Kylläpä on pojat (tytöt) sekava olotila.

Kävin siellä haastattelussa aamulla. Mielestäni se meni kohtuudella. Ruotsinkieli olisi voinut olla enemmän flytande, mutta taas englanti sujui hyvin. Ruotsia painotetaan, tietenkin. Muuten sain kuulla olevani haetunlainen henkilö, mutta mitään ei voida päättää ennenkuin muutama muukin on jututettu. Sitten vielä kaksi haastatellaan uudestaan, toimarin toimesta ja ilmoitus tulee lokakuun puolivälissä, että pääsenkö vaiko eikö. Meni siis vaikeaksi. Työnkuva oli lähes unelma. Niinpä pähkittyäni hetken päätin olla rehellinen itselleni ja sille toiselle firmalle, joka mut jo otti töihin. Soitin sinne ja sanoin kiitos, mutta ei kiitos.

Nyt on sekava olotila. Omatunto soimaa työstä kieltäytymisestä, kun en koskaan ennenkään ole sitä tehnyt ja koko elämäni pätkätöitä tehneenä osaan arvostaa -todellakin- edes hiukan pidempää sijaisuutta. Työstä pitää olla kiitollinen. Ja nyt kieltäydyin ja otin suuren suuren riskin. Minä, joka en koskaan ole ollut mikään hyvä riskinottaja. Toisaalta olen aina luottanut vaistooni ja osaan jo toimia sen osoittamalla tavalla. Nyt vaisto käski tehdä näin vaikka järki huusi vastaan niin hemmetisti.

Toisaalta tein mielestäni eettisesti oikein. Järkevämpää (ja häikäilemättömämpää) olisi ehkä ollut ottaa tuo eilen tarjottu työ vastaan. Koeaika olisi ollut 2 kk joten se olis vielä ollut päällä, kun tuolta olisi tullut tieto. Jos olisin päässyt sinnekin, niin sitten kylmästi vaan irtisanonut itseni sieltä ekasta paikasta ja aloittanut tässä mieluisemmassa. Mutta ei mulla ole pokkaa tehdä niin. Se olis ollut aivan hirvittävän epäreilua niille, ketkä haki tuota ekaa työtä eikä päässeetkään ja myös sille firmalle. Kauhea duuni opettaa ensin mut ja sit parin kuukauden päästä, kun äitiyslomalainen on jo lomalla, opettaa taas uusi. Kun töiden pitäisi jo sujua jouhevasti. Ei ei. En olis voinut ikinä tehä niin. Siinä mielessä kiitän itseäni, että ainakin olin rehellinen itselleni ja muille ja omatunto säilyy puhtaana.

Jos nyt en pääse tuonne toiseen paikkaan, niin sitten etsin muita juttuja. Mulla on kuitenkin vuosi aikaa etsiä, vaikka se vuosi meneekin kauhean nopeasti. Silti.... morkkis on kuitenkin siitä, että olen vapaaehtoisesti työtön lusmu, veronmaksajien elätti. Vaikka ehkä olen veroja ja liiton maksuja sen verran maksanut, että tämän työttömyyden omatunto mulle soisi sallivan. Ei se silti salli, puraisematta ainakaan.

Noh. Eipä tarvi kampaaja-aikaa muuttaa... =D

Torstaina lähetään hiukan tuulettumaan (juu, ei oltukaan just kun viikko tuulettumassa...morkkis iski taas) tyttöjen kans. Tytöillä tarkoitan Sannia ja Minnaa. Käväistään risteilemässä. Syödään hyvin ja naatiskellaan. Soimaavan omantunnon tapan ajattelemalla, että juhlitaan mun synttäreitä samalla. Kun lasten mukaanhan mun synttäreitä ei juhlita koskaan. Ei sen puoleen, en ole niitä juhlinutkaan kuin sillon kun täytin 20 ja sillon kun täytin 25. Seuraavan kerran viiskymppisiä jos sinne asti synttäreitä saa viettää.

Hiukan helpotti. Kiitos taas! =)

maanantai 13. syyskuuta 2010

Piristystä sekamelskaan

Ennätystä pukkaa! Kolme bloggausta samana päivänä. Oho mua!
Tää oli pakko tehä heti, kun sain Stanstalta tämmöisen:


Eli tarttee kertoa itsestäni seitsemän asiaa. Onpas muuten vaikeeta. Taidan tässä välissä mennä (vartin miettimisen jälkeen) pelaamaan muksujen kanssa pari erää Afrikan tähteä ja miettiä samalla. Tai ehkä ne voisi kertoa mulle ne 7 asiaa? Vai olisko se kiellettyä, jos ne asiat pitää itse keksiä itsestä? Hmmmm... Mietintätauko kuitenkin.

Jatkuu (hävitty Afrikan tähti ja kolme hävittyä Uno-peliä takana).
Lapset keksi äitiä kuvaavia asioita seuraavat seitsemän:
- Äiti on kaikkein rakkain sukulainen
- Äiti on siitä hyvä äiti kun se komentaa just oikeista asioista
- Äiti ei jaksa yhtään kun me sählätään
- Äitillä on tatuointi jossa on mun (Incan) nimi ja toinen jossa on Iran nimi ja kolmas lukee Jani mutta siitä ei saa selvää niin hyvin
- Äitin synttäreitä ei juhlita koskaan
- Äiti pitää korviksia vaan juhlissa ja kylässä
- Äiti käyttää meikkiä

Lasten suusta kuulee totuuden???? =D

Kele ja per

Pitäis kai hihkua riemusta mut jotenkin en nyt osaa. Mä nimittäin sain sen assarin äitiyslomansijaisuuden. Soittivat just. Jouduin sit sanomaan, että valitettavasti mulla on toinen haastattelu huomenna, joten jos vaan sopii niin ilmoitan huomenna otanko paikan vai en. Eihän ne kauhean ilahtuneita olleet, mutta kuitenkin ymmärsivät mun tilanteeni, että vakipaikka on aina vakipaikka ja mielelläni kävisin kuuntelemassa mitä siellä toisessa olis tarjolla. Jos en huomenna saa varmuutta, että pääsenkö sinne toiseen vai en, niin otan tämän vastaan. Jos sit soittavat sieltä toisestakin, että tahtovat mut, niin sit täytyy olla törkeä ja sanoa morjens tuonne. Inhottaa kyllä semmosta tehdä, mutta ehkä se on pakko. Tyhjän päällekään ei ole kiva sit jäädä. Toisaalta tämä toinen paikka on ikäänkuin mulle vähän niinkun pedattu, kyseessä ei ole niinkään työhaastattelu vaan keskustelu työn kuvasta esimiehen kanssa, joten voisin toivoa, että tiedän heti huomenna pääsenkö vaiko enkö. Mutta ei mulle mitään ole sieltä luvattu, joten en voi liikoja laskea sen paikan varaan. Hirvee tilanne, oikeesti!! Toivottavasti se toinen paikka kertoo huomenna, mitä tapahtuu.

Är ja mur. Ja sitäpaitsi. Mulla olis se kauan kaivattu tukkatohtoriaika ensi maanantaille. Miten mä sit sen sanon, etten voi aloittaa ennenkun tiistaina???

Joku vois iloita. Ja pitäiskin. Mutta en minä. Koska tietenkin saan aina asiat solmuun tavalla tai toisella.

Onko joku nähnyt mun oikeaa puolta jossakin???

Joku on hukannut mun oikean puolen. Tai ehkä mä itse. Mutta tällä hetkellä kropan oikean puolen tilalla on kipu. Helevetinmoinen sellainen. Hiukan helpottaa tieto, että alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä että kipu on leviämässä muuallekin, joten ei tuon oikean puolen tarvii yksin kipuilla. Kohta otan uuden kasan nappeja ja painun petiin. Siivota pitäis vielä, kun on se näyttö. Nyt ei kyllä oikein kiinnostaisi.

Eilen tuli illalla kamalan kamala mahakipu oikealle puolelle. Yöllä rauhoittavan voimalla nukkuun ja aamulla heräsin tuskanhikiläikästä. Kipua se nappi ei vienyt, mutta tajun kyllä. Maha oli edelleen kipee, ja sen lisäksi pää oikealta puolelta. Samoin jalkapöytä, päkiä, polvi ja oikea kyynärpää sekä olkapää. WTF??? Miksi mulla on tämmösiä kummia kiputiloja aina, ei mitään selkeetä koskaan. Ois edes aito oikea flunssa mut ei. Oli kiva fiilis lähteä sinne työhaastatteluun. Änkeä siistit vaatteet ja saapikkaat kipuisiin jalkoihin. Esittää kauhean skarppia kun koko oikea puoli yritti räjähtää. MIKÄÄN nappi ei auta!! (nimim. 2 x 800 burana, maitohappoja ja sirdaludia vatsassa)

Selvisin mielestäni ihan hyvin haastattelusta (vaikka tekninen johtaja yritti jallittaa mut puhumalla englantia yht´äkkiä kesken lauseen) ja painelin tänne takas valittamaan. Ilmoittavat tänään saanko vaiko en tuon paikan. 28 hakijaa joista 4 kutsuttiin haastatteluun. Mitä, jos ne jostain syystä haluaa tämmösen nappihuuruisen assarin niille ja huomenna mulla ois vielä sen toinen haastattelu? (Jos suoraan sanon, niin tahtoisin mieluummin sen huomenna haastattelussa olevan paikan). Miten sanon nätisti, että kuulkaas, mun pitäs huomenna vielä mennä yhteen haastatteluun, sopiiko jos ilmoitan teille huomenna, että tuunko vai enkö. Työt alkais ens maanantaina. Ja voihan olla ja varmaan onkin, etten vielä huomenna saa tietää pääsenkö sinne toiseen paikkaan. Kun en kyllä kehtaa sanoa, että joo, otan homman ja sitten muutaman päivän päästä ilmoitan, etten otakaan jos hyvin käy. Se olis kauheen epistä niitäkin kolmea kohtaan, joille sitten tänään soitetaan, että sua ei nyt valitettavasti valittu. Vai pitäskö pelata upporikasta ja rutiköyhää ja sanoa etten mä tulekaan teille, jos ne jostain syystä meikäläiseen päätyvät. Ja sit vaan toivoo, että saan sen huomenna jaossa olevan paikan. VAIKEUS!!!! Mun säkällä lopputulos on se, etten sit saa kumpaakaan paikkaa. Ei senpualeen, mieluusti mä leikin täällä kotiäitiäkin ja hengailen ihan vaan himassa. Mutta vuosi, minkä rahallisesti voisin kotona ollakin, menee pirun nopeesti ja sit onkin kiva etsiä töitä hirveellä kiireellä. Ei ole kuulkaa työttömänä olo helppoa, ei ole!

Mitäs vielä jaarittelis. Piti kirjoittaa Riikan matkasta, mutta ehkä jätän sen seuraavaan kertaan, kun tää kirjoituskäsi alkaa puutua kokonaan. Laitan siis hiukan kuvia siitä lisää.

Keskiaikainen ravintola. Oli mieletön miljöö. Kynttiläkruunut, kynttilät pöydissä, ei sähkövaloja lain. Henkilökunnalla keskiaikaiset vaatteet. Pöydät ja tuolit kuin suoraan keskiajalta. Myös ruokalista oli ajanmukainen. Juotiin vain oluet =).


Kyseisen ravintolan vessasta:


Janin uusi auto =):


Hauskasti tehty tuo. Rakennus on korjauksen alla, niin suojapeitteeseen on kuvattu talon tuleva ulkoasu!


Unescon perintökohde. Euroopan suurin kauppa-alue. Viisi (vai kuusi) ilmalaivahangaaria täynnä tavaraa. Piha-alue isompi kuin Mustamäen tori.


Tämmöinen sisältyi hotellihuoneen hintaan. Aamiainen (tai päiväkahvi meidän tapauksessa) viereisessä Martina Bekerejassa. Tuolla jaksoi hyvin ja oli todella hyvää!


Meidän huoneessa oli tuommoinen aika hieno takka:


Stalinin hammas, jonka perusteella on helppo suunnistaa Kauppatorille.


Kuvat kertoi enemmän kuin sanat, eiks je? Nyt menen hiukan edes häätämään noita pölypalloja. En anna periksi tälle oikean puoleiselle kettuilulle!

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

On taasen sunnuntai...

Noh, hengissä selvitty työyöstä. Eihän se herkkua ollut vieläkään mutta ei sentään kukaan kuollut... =) Mitä vähempi sanoja, sen helpompi hengittää. Pääsin jo ennen yhtä kun oli niin rauhallista ja sehän toki kävi mulle. =) Ja seuraava työyö on kahden viikon päästä. Jee! Saan synttäriviikonlopun viettää ihan rauhassa siis =).Tänään pitäis siivota huomista asunnonesittelyä varten. Vähän turhauttavaa- eihän tätä kukaan tule katsomaan kuitenkaan. Hyvä asenne.... Ja tänään tarvii henkisesti valmistautua alkuviikon työhaastatteluihin. Huomenna on yksi ja tiistaina toinen. Toivottavasti toinen niistä natsaisi!!! Ensin mainittuun sisältyisi tosin hiukan enempi reissaamista messujen yms. vuoksi, mutta ehkä ne saisi jotenkin sumplittua. Onneks tytöt on jo noin isoja!

Tänään meen kylpylöimään lapsukaisten ja Annin porukan kanssa. Palataan myöhemmin.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Paluu karuun todellisuuteen

No fiilistellään ensin.

Piparitaloja?



Spermapankki (1 cl Bailey´s, 2cl banaanilikööri, 1 cl ginger ale)


Siitäpähän tiiätte:


Parit näkymät:



Saatan laittaa lisää kuvia, jos jaksan. Reissu oli ihan mahtava! Shoppailtuakin tuli enempi kuin tarpeeksi... 8 paitaa, 2 hametta, 2 kengät, vyö, villatakki, neljät rintsikat kahdet alkkarit, hajuvettä... Yhteensä 110 egee nuo kaikki. Ei paha. Jampallekin löytyi farkut ja bleiseri sekä parit kengät ja "pimppari"hattu =).

Nyt lähinnä ahdistaa ja suoraan sanottuna vituttaa todellatodella paljon tämä arkeen paluu. Töihin on mentävä, kuten viime yönäkin, mutta sen voin sanoa, että nyt alkaa tämän mitta olla täynnä. Ja mulla ei ole maailman lyhin pinna. Mutta sanonta "mulle ei vittuilla", voisi sopia nyt tähän. Jos jotain olen tähän ikään mennessä oppinut niin sen, että jos paskaa ei ole pakko sietää, niin silloin sitä en siedä. Joten puren hammasta ja lusin tämän yön vielä ja seuraavassa vuorossani päällikön kanssa aion hiukan avautua aiheesta perehdyttäminen työntekoon tai pikemminkin sen puute. Saatan hiukan alustaa myös aihetta nimeltä työpaikkakiusaaminen. Ja ilmoitan samalla
että ei tartte mulle jatkossa noita työtunteja juurikaan laittaa. Pärjään pirun hyvin ilmankin. Ja onnea vaan paremman työntekijän metsästykseen.

Mut nyt tää lähtee viemään väsynyttä pikkuneitiä uimakouluun. Palataan taas!

maanantai 6. syyskuuta 2010

Lomafiuwistelyä



Riiasta vuonna 2008 lokakuussa otettu kuva tuo ylläoleva... =D

Kauhee kun on vaikee sisäistää että kohta lähetään. Lento lähtee 12.40 sinne Riikaan eli ihan just aletaan liikahtaa Pirkkalan suuntaan. Mä en jotenkin ollenkaan ole ajatellut, että tässä jonnekin mentäis, niin nyt tää tuli muka niin äkkiä... =).
En oo kerennyt jännittää etukäteen tota lentookaan ollenkaan, hyvä että muistin heittää pamit laukkuun. En ole sentään niin hullunrohkea että yrittäisin ilman niitä lentää. HUH! (Pelkkä ajatuskin sellasesta alkoi hikoilututtaa...) Sitten onkin pamit lopussa ja tarttee mennä vinkumaan lisää tulevaisuuden varalle. Ärsyttävää vaan mennä nyt eri lääkärille kun ei oo sitä kivaa ja ymmärtäväistä työpaikkatohtoria. Saattaa olla, että joudun ihan oikeesti menee jollekin kallonkutistajalle ennenkun saan sen reseptin. Saakeli sentään. No mut sitä sopii miettii sit vasta.

Tässä hiukan kuvia lisää tuolta parin vuoden takaiselta reissulta.

Tässä on Euroopan suurin keskustori. Kuusi tuollasta zeppelin-hangaaria, joista jokainen on erikoistunut johonkin; kalaan, lihaan, maitotuotteisiin jne. Unescon maailmanperintökohde.



Tässä on ihan sairaan ihana keskuspuisto:




Riga-Coffeella (Balzam-yrttiviinaa ja kahvia =)) Vanhas kaupungis:



Stalinin hammas:



Kolme veljestä 1300-, 1400-, ja 1500-luvuilta:



Vanhaa kaupunkia:



Semmosia. Me tullaan perjantaina ja varmaan sitten postailen vähän tuoreempia kuvia =). Hauskaa viikkoo kaikille!

lauantai 4. syyskuuta 2010

Tekis mieli mutten viitti

Olinpas kerrankin oikeassa, johan eilen menikin päivä liian hyvin....

Kiehun hiljaksiin täällä itsekseni ja mietin että räjähtäisinkö miedosti vai jatkanko hiljaista kiehumistani. Toisaalta, jos hyvin käy, niin tätä ei tartte jaksaa kauaa, mut sit taas saatan siirtää ongelman vaan eteenpäin seuraavan kohdattavaksi jos en nosta kissaa pöydälle. Perinteisesti pohdin tottakai, että onkohan vika sittenkin vaan mussa ja liioittelen ja draamailen täällä itsekseni. Että ei kukaan muukaan tämmösestä kiehuis ja ei oikeesti ole mitään syytä. Tai että eihän ne voi tietää. Mutta perkele että sylettää oikein huolella ja ämpäritolkulla. Tekemisen meininki, jea rait... Musta on selvästi tulossa vanha kun ei meinaa kamelilla selkä kestää oikein mitään epäoikeudenmukaisuutta. Varsinkaan sellaista, missä kaverille ei kerrota kaikkea olennaista, jotta voi sitten itse näyttää paremmalta sen rinnalla kun se mokaa.

Onneks sain kaataa ämpärillisen jo tuon siippani niskaan niin helpotti hetkeksi. Tosin nyt alkaa taas käyrä kohota mitä lähemmäs iltaa mennään. Kun yöllä pääsen töistä niin voi olla, että riipasen kovan kännin. Ihan vaan kostoksi.

Mutta jee. Voitin kenosta 7 euroa. Melki sain omani takas siis. Uu jea.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Linkitys arvontaan

Stanstalla on kymppitonni täynnä blogivierailijoiden osalta ja pisti pystyyn taasen arvonnan. ONNEA STANSTA ja kiitos mahtavasta blogista!!!!

Ja mä TAHDON voittaa edes joskus jotain joten nyt minäkin saan kaksi arpajaislippua. =)

Omituinen perjantai

Onpas tapahtunut ihmeellisen paljon hyviä asioita. Peruskyynisenä en voi kuin ajatella, että mitähän megalomaanisen suurta paskaa ropahtaa niskaan pikapuoliin... =D
No. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että mentiin Vermoon kun siellä oli sekä Good Mama että Artsy startissa lounareissa. Mama ekassa ja Artsy vikassa. Mama oli kolmas (aloittelee uraansa vasta, alle 5 starttia hepalla yhteensä) ja Artsy hienosti toinen! Hyvin meni siis! Mä sain jopa totolla hiukan fyffeä ylös, tosi hiukan mutta silti... =D.

Vein Jampan takas töihin ja lähin itte hiukan asioille. Kävin varaamassa kampaajalle ajan. JEEEE!! Uus tukka tulee parin viikon päästä. Tarkemmin sanottuna lopputilipäivänä, mikä onkin hemmetin hyvä päivä hiukan hemmotella itseään. Menen ensin Riikalle, että se värjää mun lettini ja siitä suoraan alakertaan Jonnalle jotta saa lisätä mulle tukkaa. Jepajep. Pidennykset is päk! Sanoin Jonnalle, että ei mitään vähän kerralla ja luonnollista vaan reilusti lisää lettiä. Se lupasi tilata kaks nippua... Pituus jouhilla on 30 cm eli mulle tonne lapaluiden alle. Jonna oli ihmeissään mun hiusten väristä, kun sanoin sille, ettei tätä ole värjätty yli vuoteen vaan koko pehko on omaa, luonnollista väriä. Riikka siis vaan kiillottaa mun oman lettini =D. Ei sempualeen, en ole ollut oman värisellä tukalla sitten sen jälkeen kun täytin 13. Silloin olin sitä mieltä, että tukkani on maantienvärinen ja sama harhaluulo on säilynyt tähän asti. No eihän se ole, ihan tumman ruskee tää on. Oli aika vitsikästä nähdä oman tukan väristä irtohiusta =D. Tarkemmin sanottuna täsmälleen väriä numero 4. =D En malta oottaa tukkatohtoriaikaa!!!

Siinä kun aikaa varailin, niin puhelin soi ja tuli kutsu työhaastatteluun. Siitä ei sen enempää ennenkun jotain vahvistuu tai ei vahvistu. Hyvä fiilis tästä mulla silti on ja toivon, että niillä musta. Mutta mahtista päästä haastatteluun edes!

Mitäs vielä. Ai niin. Yhtiö- ja sopimusoikeuden tentti oli arvosteltu toissa päivänä ja perskeles, sain siitä vitosen!! Itse asiassa koko kurssista pätkähti femma, joten taputapu mulle vaan. Tästä on hyvä jatkaa.

Ainoa hiukan mieltä alas painava asia on se, että tilasin uuden mekon itselleni ja jouduin palauttaa sen koska se oli liian pieni. Ja koko oli siis 38, jonka oletin olevan reilu itselleni!!!!!!!! Sain uuden mekon postissa tänään kokoa 40 ja se sopii.... Koitan lohduttaa itseäni sillä, että mekko kinnasi VAIN tissien kohdalta mutta muuten oli ok. Tämä nelikymppinen taas istuu kuin hanska, myös tissien kohdalta =D. Eli en ole siis lihonut, mulla on vaan niin julmetut amberssonit ettei ne mahu mekkoon. HAH HAH HAA!!! Ei mut oikeasti. Tota toppiakin oli ihan paska tehdä kun ei mikään kaava käy suoraan. Vyötärö ois pitänyt ottaa eri kaavasta kuin pituus ja sekään ei olisi sopinut rinnanympäryksen puolesta. Niin ihan sama vaikka piirtäis itse kaavat itselleen, ihan turha yrittää meikäläisen sopia mihkään valmiisiin kaavoihin. Sopii ehkä myös henkisesti... =D

Topista puheen ollen. Sain sen alaosankin nyt väkästeltyä mutten millään jaksa ottaa kuvaa ja laittaa just nyt. Se ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa ja jouduin fiksaan sitä monenmonta kertaa ennenkuin onnistuin edes jotenkuten välttävän siitä saamaan. Taas samat ongelmat kuin yllä. Lantion mitta ei täsmännyt vyötärön mitan kanssa samaan kaavaan ja tietty se ongelma että mistä tätä kaavaa nyt sitten lyhennetään... Pah. Lopulta heitin kaavat helevettiin ja ompelin vähän mitä sattuu. Lopputulos näyttää just siltä. Kyl sitä nyt ehkä pitää just ja just. Mut vähän lyhyt siitä sit tuli kun onnistuin itseni aliarvioimaan pituudessa vaikka vois kuvitella ettei se ole mitenkään mahdollista enää tällä varrella. Ja mittanauhahan on siis vain amatöörejä varten. =D

Maanantaina lähetään Riikaan. Pois tullaan perjantaina. Mukavaa! Sitten on viikonloppu töitä ja sit laivalle Minnan ja Sannin kanssa juhlimaan etukäteen synttäreitä =). Ja sit uus tukka... jipihipi!

Nyt tää alkaa henkisesti valmistautumaan töihin lähtöön. Hiphei ja hauskaa viikonloppua kaikille!!!