tiistai 29. joulukuuta 2009

Uutta vuotta kohden

Joulu män. Aika peisikkiä. Töissä aattona ool dei long rakkaan mieheni kanssa, lätäkön sulkeutumisen jälkeen käytiin syömässä Aulangon herkkujoulupöytä. Alkuruokia tuli mätettyä kaksin käsin, kinkku ja laatikot jäi melko vähälle. Kinkusta nyt en muutenkaan perusta, mutta lanttulooraa tuli maisteltua. Joulupäivänä kutsui mua aamuvuoro ja siippanen tuli seuraan puoliltapäivin. Työvuoron jälkeen lähin noutaan muksut ja sitten olikin aika oottaa pakettien aukasua, kun Jani tuli töistä. Ne oli äkkiä riivitty auki =). Iran lempparilahja oli ihanainen prinsessayökkäri ja Inca iloitsi kamerasta ja meikeistä. Ilta meni mukavasti lahjoja ihaillessa ja uutta Hello Kitty -palapeliä kootessa. Hello Kitty -kamaa tuli Iralle oikein kivasti, vaatetta, pyyhettä, petivaatteita, kylpyainetta jne =).
Tapanina lähettiin anoppilaan. Syömistä piisas...

Onneks tuli maanantai ja pääsi töihin =). No ei vaan, ihan mukavaa tommonen jouluilukin on mutta jotenkin niin kovin yliarvostettua. Tosin löysin itsestäni sellaisen kummallisen piirteen, että alkoi tehdä mieli häärätä normijoulua vaihteen vuoksi. =O. Tässä on viimeiset neljä joulua mennyt enempi vähempi kylpylän tiskin takana taikka sitten ulkomailla ja nyt kun tytöt oli isällään kaksi viikkoa ennen joulua niin ei jotenkin päässyt syntymään semmoista jouluntekomeininkiä. Ens vuonna voisi olla kiva vääntää pitkästä aikaa ne piparitalot, laatikot, tortut, Janin palapaistit, kortit ja koristeet. Jos vaikka saatas meille ihmisiä jouluksi. Vaikkakaan mä en sinänsä kannata mitään isolla porukalla -juhlaa, niin onhan siinä semmoinen oma fiiliksensä. Mutta mä en itse halua mennä kenenkään vaivoiksi ei-niin-rauhallisine lapsineni ja ruokarajoitteineni. Voin mä käydä mutta en jaksais sitä ruljanssia kolmea päivää. Meille saisi toki tulla, mutta suoraan voin sanoa, että mua alkaa riipiä, jos meidän nurkissa pyörii monta päivää sukulaisia. Jos ollaan se aattoilta siinä ja sit seuraavana päivänä kotia niin kyllä se sit olisi ok... Mulle on hiukan vierasta tuommoinen isolla porukalla säätäminen, mitä pitää viedä mennessään, sanotaan ettei mitään, mutta jos ei vie mitään niin tuleeko sit kuitenkin pahaa verta? Kuinka lapset sais pidettyä kurissa ja nuhteessa kun paketit jänskättää mahan pohjaa? Kuinka vältellä kummastuneet katseet kun koitan luovia kinkun ja palapaistin ohi ja rääpäisen vaan vähän lanttu- ja porkkanalooraa, ehkä rosolliakin mutta vaan jos siinä ei ole silliä ja jos on sitä vaaleenpunaista kastiketta sen kanssa. Ja miten sanoa lapsille, että nyt pitäis kyllä vähän kaikkee maistaa, kun en itsekään suuhuni tunge mitään, mikä muistuttaa punaista lihaa tai perunalaatikkoa? Ja miten selitän kuitenkin mukanani tuoman savukalan, loukkaantuuko pääkokki siitä, ajatteleeko se, ettei sen tekemät ruoat kelpaa, niinkun ne nyt todennäköisesti ei kelpaakaan vaikkei niiden maussa olekaan mitään vikaa vaan mä vaan en syö? Siinä riittää pohtimista ensi vuodelle =).

Ai niin mutta sain mä yhden joululahjan. Kävin Säteen osaavan neulan alla aatonaatonaattona. Säde taiteili mun alaselkään tribaalin, johon jemmattiin hääpäivä ja joululahjaksi Janille sen nimi. =) Sitä nimeä ei kyllä löydä kukaan, vaikka koittaisin kuinka näyttää. Ehkä mun visualisoinnissani on jotain häikkää... =). Piirsin kuvan itse ja Säde fiksasi siitä helpommin tatuoitavan version. Tosin neiti hiukan puhalteli kuvaa tehdessään että "perkeleen yksityiskohdat", kun niitä kuitenkin siihen hivenen jäi... =) Kolme tuntia siinä pönotin ja sitten Sädekin pääsi hyvin ansaitsemalleen lomalle. Säikähdin ihan helkkaristi, että onko mun kipukynnykselleni tapahtunut jotakin mullistavaa sen jälkeen kun täytin 30, kun meinasi ihan tosissaan välillä tuskastuttaa se neulaaminen. Ei toi selkäranka mitään mutta perkules kun vähänkin meni tonne kylkiläskien puolelle niin uulalaa... Tunnin jälkeen oli kyllä onneks jo sen verran puutunut että pahin terä ei enää tuntunut, mutta sit taas viimeinen puoli tuntia oli semmoista iloittelua että morjens. En voi käsittää miten se muka tuntuikin niin veemäiseltä mutta kyllä se vaan tuntui. Ei se sattunut mutta tuntui vittumaiselta suoraan sanottuna. Kylkiin en ainakaan ihan äkkiä ole ottamassa ainuttakaan kuvaa... =D Mutta lopputulos on toudella hyvä, jahka tuo vielä lopullisesti paranee niin uskon että se on varsin mainio. Nyt se on jo paranemisen paremmalla puolella, rupi on melkein kokonaan jo lähtenytkin.

Uudeksi vuodeksi suunnataan äipälle ja iskälle, Jani lähtee kavereilleen kyläilemään. Mä tahdon olla tyttösten kanssa, joten mennään ampuun iskän kans raketteja. Toivottavasti se on ostamassa paljon pommeja =).

Oikein turvallista ja mukavaa uutta vuotta 2010 kaikille!!!

PS. Heppahommat on taas uusilla urilla. Katsellaan ja kuulostellaan mitä uusin tulokas sanoo... =D

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Varoitus. Sisältää omakehua.

Ja tuo itsetyytyväisyyshän on suomalaisten perisynti, omaan työhön EI saa olla tyytyväinen. Mutta mä uhmaan tuota kirjoittamatonta sääntöä ja kerron teille että jumalautsi oon TYYTYVÄINEN itseeni ja kirjoittamiini teksteihin, jotka palautin opelle väliarviointia varten.
Otin siis Haaga-Heliasta vapaasti valittaviin kursseihini sisällytettäväksi luovan kirjoittamisen kurssin. Meidän pitää koota kymmenen tekstin portfolio, joista neljä "pakollista" lähetetään opelle väliarviointiin. Jokaiseen tehtävään oli annettu useita eri vaihtoehtoja ja ideoita. Mä oisin voinut kirjoittaa ne kaikki!Olin ihan intopiukassa kun aloin kirjoittaa. Ja tekstiä vaan tuli, ideat pulppusi päästä ja oli ihan PAKKO kirjoittaa kauhee kasa tekstiä. Oli oikeesti vaikee valita. Niinpä kirjoitin kaikki mahdolliset ja valkkasin sit niistä ne neljä palautukseen. Sain välipalautteen tänään. Ja tadaaa. K5!!! Pientä muokkausta, lähinnä sijamuotojen vaihtoa jne, mutta sisällöllisesti pelkkää hyvää.
Ihan pakko laittaa tähän nuo palautteet, ne niin lämmittää mieltä. =)


Näkökulmatehtävän palaute K5 K5–T1 0,00 % Kerrassaan mainio tarina. Teksti on sujuva, ja lopetus yllättää täysin. Juoni avautuu ihan eri tavoin, kun pääsee loppuun saakka. Tarjoat mukavia yksityiskohtia sopivina annoksina.

Kuvatehtävän palaute K5 K5–T1 0,00 % Olet valinnut haastavan kuvan. Teksti on jälleen sujuvaa, ja löydät mukavia yksityiskohtia tarinaasi.

Haastattelun palaute K5 K5–T1 0,00 % Haastattelusi on tosi hieno. Osaat käyttää sitaatteja juuri sillä tavalla, kuin oli tarkoituskin. Tekisin ihan pientä hienosäätöä.

Tarinan palaute K5 K5–T1 0,00 % Salaisuus säilyy varsin hyvin loppuun asti. Aavistelin raidallisen toverin kohdalla, että puhuja on töppönen tai vastaava.


Että on kivaa käydä koulua! =)

perjantai 4. joulukuuta 2009

Kylmää perjantaita vaan


Kyllä meinaan rasittaa. Tää talvi. En oo sitten YHTÄÄÄN pätkää talvi-ihminen. Inhoon lunta, inhoon kylmää, inhoon pukee päälle kolmetoista kerrosta vaatteita koska se kylmä iskee muuten joten en sitten pue ja sit tosiaan on kylmä, inhoon auton ikkunoiden raapimista ja erityisesti inhoan kuunnella sitä ääntä kun joku muu raapii. Inhoon talvivaatteita, talvikenkiä, talvitakkeja. Inhoon villapaitoja, villasukkia, villaa. Inhoan sanaa talvi. Talvessa ei vaan kertakaikkiaan ole MITÄÄN hyvää. Jos väkisin etsii jotain positiivista, niin ainoa asia mikä tulee mieleen on se, että silloin voi hyvällä omallatunnolla poistua maasta jonnekin palmun alle, kun kesällä ei viitsi, kun silloin täällä Pohjolassakin on ihan mukavaa, pääasiallisesti. Ette muuten usko miten persikasta on, että tälle talvelle ei ole tiedossa lomaviikkoja eikä lomarahaa eikä niin ollen myöskään kuukauden tai edes kolmen viikon reissua minnekään päin maapalloa. Se on ainoa huono asia työpaikanvaihdossa, että lomat palaa.

Mutta olen vakaasti päättänyt, että ensi talvena ei olla näin köyhiä vaan Thaimaa saa taas kutsua tammikuussa. Olisi kiva jos sais tehdä niinkuin tän vuoden tammikuussa, että ekat kaksi viikkoa on lapset matkassa (veikkaan ettei niiden isä kyllä riemastu, mutta se nyt ei ole mikään yllätys) ja jälkimmäiset kaksi lusmittas kaksin. Tää kyllä ei tuu onnistumaan, koska veikkaan, ettei saada matkaan mukaan ketään tuttuja, joiden matkassa likat voisi tulla Suomeen. Mutta sitten tarvii olla joko kaksi viikkoa (mikä ei todellakaan ole tarpeeksi pitkä aika) tai sit koittaa jotenkin kestää ikävä lapsiin ja saada exä puhuttua ympäri, että tytöt voisi olla sillä kolme viikkoa ja reissun jälkeen kolme viikkoa meillä. Kauheesti sumplittavaa =). Mutta jonnekin ON päästävä, ei enää tämmösiä pakko-olla-Suomessa -talvia.

NI!

Nyt siirryn henkisesti Ao Praon puuterihiekkarannalle, joten bai bai.


perjantai 27. marraskuuta 2009

olenpas ollut hiljainen

Onkohan mun elämä niin tylsää vai niin kiireistä ettei tätäkään ole ehtinyt päivittää... Tosin olen huomannut sellaisenkin pelottavan seikan, että ystäväni infoähky alkaa vallata mieltä eikä oikein vapaa-aikana huvikseen jaksa koneella istua. Töissä olen kuitenkin 7,5 h päivässä koneella, sitten kotiin ja koulutehtävien pariin. Eli saatan istua koneella tuollaiset 11 tuntia päivässä. Niin ei tää vapaaehtoinen datailu oikein innosta. Nyt tosin olen töissä joten menköön sitten =).

Juu koulu.... Ihan on vielä ollut mukava innostus päällä, tosin parempikin saisi olla. Tää verkko-opiskelu on siitä petollista, että hommat saattaa hiukan jäädä tekemättä... verkkoluennoilla ei ole läsnäolopakkoa ja sen kyllä huomaa. En ole isommin jaksanut luennoilla istua, olen sitten koittanut tehdä tehtäviä sen edestä. Onneksi on tarkat palautuspäivät, joten tulee aloitettua tehtävät ihan mukavan ajoissa ja vielä ei isompia harmaita hiuksia ole kertynyt viime hetkellä väännetyistä tehtävistä. Ainoa kerta kun näin meinasi käydä (tehtäväpalautus oli maanantaina klo 24 mennessä niin sain palautettua klo 19.24) oli talousmatikan tehtävät. Seuraavana päivänä sain postia, jossa kerrottiin, että hyväksilukuhakemukseni on hyväksytty täysin ja sain sitten vapautuksen mm. tuosta ah niin ihanasta talousmatikasta =). Kaiken kaikkiaan hyväksilukuja kertyi päälle 50 opintopisteen verran, eli 210 opintopistettä ei ole enää yhtään niin kaukana =).
Olin vielä jopa NIIIN fiksu, että aloin suorittaa vapaavalintaisia opintoja heti pois jotta ne ei sitten jää roikkumaan. Aloitan sitten Haaga-Heliassa luovan kirjoittamisen verkkokurssin tammikuussa ja kappas, 4 opintopistettä tulee siitäkin! Nyt on lisää hyväksilukuhakemuksia sisässä, josko saisin vielä taloushallinnon perusteetkin pois niskasta...

Meidän Muuttohaukantiekin tuli ulos viikko sitten ja paniikki oli onneksi melko turha. Ohjelma oli ihan ok, eikä siinä nyt IHAN niin pökkelöitä oltu kun pelättiin. Homma siltä osin siis putkessa. Vielä kun sais tuon tappelun remppafirman kanssa ohi niin hyvä ois.

Tänään on duunissa pikkujoulut. Vielä on kyllä olo sairastelun jäljiltä melkoisen heikko mutta kaippa sitä vois kokeilla yhtä tai kahta siideriä =). Niin että hyvää pikkujoulua kaikille!

torstai 22. lokakuuta 2009

On niin vaikeeta.




Kun on raskasta olla kaunis ja hyväkroppainen, äärettömän lahjakas useammalla kuin yhdellä alalla ja vielä nuori sekä hyväkuntoinen. On vaan yksi vika ja se on luonne, joka vääristää omakuvan säälittävällä tavalla. Pitää yrittää olla kaikkea mitä vaan ihminen ikinä voi ja samaan hengen vetoon vähätellä omia kykyjä. Täytyy muistaa kaikille kuuluttaa, miten ruma on ja miten laiska on. Pitää olla reilu ja äijämäinen, vähätellä naisia ja naismaisuutta. Silti samaan hengenvetoon, vähättelevään ja marttyyrimaiseen sävyyn tietenkin, on pakko muistaa mainita, mitkä on ne järkyttävän plösöt strategiset mitat (95-60-72) ja suunnilleen kuinka kauhean kamalan monta kaloria tulikaan tänään syötyä (25).

Taas yksi syy iloita siitä, että saan olla ihan vaan mä, tavallinen tallaaja. On noi ongelmat paaaaaljon helpompia käsitellä meikäläisen tietenkin huomattavan paljon matallemmalla alykkyysosamäärällä.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Iran 5 v. kuolemattomat



Ira: "Onks nyt lokakuu?"
Äiti: "On joo"
Ira: "Ja sitten tulee luistelukuu ja sitten joulukuu"
Äiti: (Hämillään että mikä ihmeen luistelukuu) "...jjjooo..."
Ira: "Eli siis jouluun on kuukausi"
Äiti: "No on siihen nyt vähän pidempi"
Ira: " Jaahas. Tässähän täytyy sitten ruveta olemaan kiltti"

********

Ira on syönyt. Ruuan jälkeen pitäisi laittaa tuoli nätisti takaisin pöydän alle. Tuoli on kuitenkin jäänyt laittamatta. Ira on poistumassa keittiöstä.
Äiti: "Ira, unohtuks sulta jotain"
Ira: (Tosi vihaisen näköisenä kääntyy ja näyttää käsiään) "JOO JOO!!! Mä olinkin ensin menossa pesee nyt nää kädet vai haluuksä että sun tuolit on ihan rasvassa???"

********

Vein Iran tarhaan. Ira kysyy aina kumpi hakee, Jani vai mä. Vastasin että Jani johon ärrävikainen Ira: "Sieltä se lavimies kalauttaa melsulla neljältä pihaan"

********

Sunnuntaina Ira ilmoitti että on aika vaihtaa hammasharjat. Vanhat on kuulemma "ihan hilveessä kunnossa", mikä kyllä piti paikkansa. Lupasin että ostetaan maanantaina sit uudet. Ja ostettiin kans. Heitin vanhat roskiin. Ira meni vessaan ja hetken kuluttua kuului:
"Äiti, miks sä oot heittäny noi roskiin noi harjat?"
Mä olin ihan huuli pyöreenä.
"No mitä niillä nyt enää tekee, sähän sanoit että ne on kauheet"
Ira: "No mut ei niitä silti roskiin heitetä! Niillä pestään viemärinkansia!"

********

Incalta oli puhelin kadoksissa ja epäiltiin sen olevan autossa edellispäivän kylpyläreissun jäljiltä. Mentiin autolle aamukiireissä ja lähdin ajamaan. Puhelinta ei löytynyt.
Äiti: "Koitas nyt miettiä missä sä pidit sitä kun tultiin kotiin"
Inca: "No se oli mulla kädessä ja musta se ei ollut mulla enää kotona"
Äiti: "No mut otitko sä sen kotiin mukaan?"
Inca:"En mä muista...."
Ira: (tosi ärtyneellä äänellä:) "No se on siellä punaisessa kukkarepussa, siinä sivutaskussa. Sinne sä sen eilen laitoit, et sä kyllä kans muista ikinä mitään!!"
Ja sieltä se sitten illalla löytyikin...
********

Näitä oikeesti riittää, lähes joka päivä lähtee jotain kuolematonta. Ei voi kun jäädä ihmetellen kattoon toisen perään että ootko tosissas. Ja se on, oikeesti. Ihmeellinen muksu. <3

perjantai 2. lokakuuta 2009

Liikaa BB:tä?



Epäilemättä. Näin viime yönä semmosta unta, että kattelin 24/7 telkasta ja jotenkin sain sitä kautta tietää, että Esa A. suunnittelee joukkomurhaa tuolla. Eli aikoo tappaa kerralla kaikki asukkaat ja itsensä. Mä yritin sit ikään kuin huutaa kaikille asukkaille että nyt pois sieltä, se hullu tappaa teidät ja koitin soittaa tuotantotiimille (joo, mulla oli se numero tallennettuna puhelimeeni...) mutta siellä sanottiin että numero ei ole juuri nyt käytössä. Yritin saada yhteyden BB-taloon puhelimitse Eniro nollasatasatasen kautta mutta ne ei osanneet yhdistää. Olin _aivan_paniikissa kotona. Sit mä heräsin. En kato tänään kaksneljäseiskaa ollenkaan... HUH!

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Asiakaspalvelun helmiä vol 1.

M= Minä
A= asiakas


M: Asiakaspalvelu, Tiia
A: Minulle on tullut viesti
M: Jaahas, minkälainen viesti?
A: No sen minä juuri haluaisin tietää.
M: Ahaaaaa.... *hiljaisuus* mitähän se viesti koskisi...?
A: No en minä tiedä, salasana on 1234 *salaperäisellä äänellä*
M: Just.. No se taitaa olla ilmoitus vastaajapalvelun muutoksesta, eli voitte ihan ottaa käyttöön uuden vastaajapalvelunne tuolla numerolla...
Voi asiakasparkaa. Hän ei päässytkään osaksi suuren luokan salaisuutta...


M: Asiakaspalvelu, Tiia
A: Minulla on sellainen ongelma, että kanavalla 31 ei näy otsake oikein
M: Ahaa. Millä tavalla se on väärin?
A: Siinä lukee vain 24 kautta ja naapurilla lukee 24 kautta 7. Minulta puuttuu nyt tuo numero seitsemän vaikka minä olen tämän pikprättörin tilaajakin ja naapuri ei ole.
M: Mutta siis tuo kanava näkyy teillä aivan oikein?
A: Kyllä kyllä, eihän tässä siitä olekaan kysymys vaan siitä että tuo kanavan nimi ei näy kunnolla. Tämä on minulle periaatteellinen kysymys josta minä en tingi.
M: * annan asiakkaalle ohjeet digiboksin kanavien hakemiseen ja tehdasasetusten palautukseen. Asiakas kertoo, ettei suostu tekemään mitään tuommoisia ihme virityksiä. Päädytään siihen, että asiakas nyt tekee manuaalisen kanavahaun sille kyseiselle kanavalle ja toivotaan että nimi alkaa näkyä oikein...Huoh...*


Tälle pohjustukseksi kerrottakoon, että meillä on kaksi eri asiakaspalvelua joihin me vastataan, toinen on ihan meidän oma asiakaspalvelunumero xxx ja toinen on prepaid-asiakaspalvelunumero yyy
Klo 15.45
M: Asiakaspalvelu, Tiia
A: Mulla on toi DNA:n mokkula.....
M: Anteeksi, että keskeytän, mutta soititte nyt asiakaspalveluun xxx.
A: Ahaa, eli tää ei olekaan DNA:n asiakaspalvelu, anteeksi ja hyvää päivän jatkoa.
M: Kiitos samoin.
Klo 16.15
M: Asiakaspalvelu, Tiia
A: Mulla on toi DNA:n mokkula....
M: Anteeksi, että keskeytän, mutta soititte nyt asiakaspalveluun yyy.
A: *piiiiiikä hiljaisuus* Ooksä ihan varma?
M: Kyllä mä aika varma olen.
A: Niin että mä en siis soittanut nyt asiakaspalveluun xxx
M: Et vaan tänne asiakaspalveluun yyy.
A: Tää on nyt joku vitsi hei... joku piilokamera juttu hei... Ooksä ihan satavarma?
M: Kyllä olen juu.
A: Eli siis jos mä kohta soitan sinne DNA:n asiakaspalveluun nyt viimeinkin niin sieltä ei taas kuulu "asiakaspalvelu, Tiia"
M: Ellei siellä sitten ole joku kaima töissä niin tuskinpa.
A: No selvä juttu kiitti hei.
Asiakas ei siis tiennyt, että meillä on nämä molemmat asiakaspalvelut ja oli ihan ihmeissään kun ei voinut olla ihan varma, et olinko se mä kelle se oli soittanut jo aiemmin. =D Ja mähän en tietenkään sitä hänelle kertonut. Toivottavasti DNA:lla ei ole ketään Tiia-nimistä =)=)=)

Ja näitä tulee varppina lisää. =)

torstai 24. syyskuuta 2009

Kuka on tehnyt surusta laittoman?

Ei kai kukaan. Tai ehkä minä itse itselleni.

En sillä tavalla usko siihen, että ihmisen on hyvä märehtiä ja murehtia kovinkaan pitkään samaa asiaa. Tietenkin surun voittaminen vie aikansa, mutta jossakin vaiheessa pitää pystyä ryhdistäytymään ja vakuuttamaan itselleen että elämä voittaa ja kaiken on jatkuttava, tuli mitä tuli. Ei sitä voi kauaa olla pysähtyneenä, koska maailma jatkaa pyörimistään ympärillään. Uskon, että alitajunta tekee tehtävänsä, on turhaa jäädä miettimällä miettimään asioita, joille ei mitään voi. Yhtenä päivänä sitä vaan huomaa, että olo on kevyempi.

Mutta ihmisellä täytyy olla oikeus surra se aika, mikä siihen menee. Ilman että täytyy aina todistella ja selitellä, että oli se mulle kuitenkin niin ja niin tärkeä tai läheinen. Tässä lyhyen ajan sisällä on mennyt muutama ihminen, jotka itselleni eivät olleet jokapäiväisessä elämässä mukana, mutta joiden poislähtö kuitenkin koskettaa. Kyseiset ihmiset ovat vaikuttaneet muhun jollakin tavalla, osa lähimenneessä, osa kauempana. Mutta ei sitä vaikutusta voi multa pois kukaan ottaa, eikä kukaan vähätellä. Se on tunne, minkä itse tiedän. Kuitenkin koen jollakin tasolla, että koska ko. ihmiset eivät olleet mun ihan lähipiirissä, niin mulla ei olisi oikeutta tuntea surua, tai en voisi mitenkään ymmärtää, miltä lähipiiristä tuntuu. Tää tunne ei ole tullut tuolta ko. ihmisten lähipiiristä vaan ihan muualta. Ehkä jopa musta itsestäni.

Ehkä en tunnekaan varsinaisesti surua vaan järkytystä. Ehkä se järkytys muuttuu jossain vaiheessa suruksi tai sitten ei. Itsemurha on aina niin radikaali ratkaisu, että se pysäyttää pahemman kerran miettimään syntyjä syviä. Nuoren ihmisen kuoleminen vakavaan sairauteen tuntuu käsittämättömän epäoikeudenmukaiselta. Äärimmäisen raadollista on, että Rakke tahtoi elää muttei saanut ja tätini tahtoi kuolla, mutta joutui tekemään sen itse. Vanhan ihmisen kuoleminen on jollain tavalla helpompi käsittää, vielä kun mummu itse sitä toivoo. Luopuminen on helpompaa. Toista on tätini ja Raken lähipiirillä. Vaikka ei kai luopuminen koskaan ole helppoa.

Kun parisuhde päättyy, se on eräänlainen kuoleminen, josta synnytään uudestaan. Siinäkin on kyse luopumisesta. Osalle luopuminen suhteesta on se pahin asia. Luovutaan omista unelmista ja suunnitelmista, ei luovuta enää toisesta ihmisestä tai tunteista. Ei nähdä sitä, ettei rakkautta ole enää aikoihin ollutkaan, on ollut vain tapoja ja tottumuksia. Kun joudutaan luopumaan oikeasta rakkaudesta, se saattaa olla pahempi kuin kuolema. Toinen on olemassa, mutta et saa koskea, et halata, et mitään. Tunteet pitäisi tappaa, mutta siihen ei ole mahdollisuutta. Niin kauan kun toinen on olemassa, voi pitää yllä toivoa tulevasta. Epätietoisuus kaikesta tekee hulluksi.

En voi kuin toivoa, että nämä kymmenet ihmiset, jotka lähipiirissäni tällä hetkellä surevat, saavat jostakin voimia ja uskoa tulevaan.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Liima, mikä korjaisi särkyneen enkelin?

Semmoista liimaa ei taida olla, mikä särkyneen enkelin korjaisi. Millä sydämen palaset paikalleen asettaisi, minkä avulla rikkinäiset unelmat eheiksi tekisi. Mikä liima on semmoinen, että se maahan pudonneen luottamuksen saisi ennalleen. Millä liimalla korjataan se ikkuna, jonka läpi katsotaan taas tulevaisuuteen, jolla paikataan hajonneet lasit, jotta näkisi taas eteensä?

Mistä minä sellaista liimaa nyt tekisin, mistä kaupasta semmoista hakisin? En itse sitä osaa tehdä, en toiselle antaa. Jos pitäisi arvata ainesosia, siinä varmaankin olisi periksiantamattomuutta, itseluottamusta, rakkautta, joustamista, halua uskoa. Mutta mistä niitä toiselle ammennan?

Nyt voin vain olla kuin kauppias, joka myy ei-oota, mutta on paikalla kuuntelemassa, mihin kaikkeen sille liimalle olisi käyttöä.

Juo maetoo niin luut kasvaa.

Reissu meni hyvin, napit tehosi ja lentäminen oli siedettävää. Montenegro on kaunis, Bar on kaunis mutta hiukan keskeneräisen oloinen. Ihmiset oli mukavia, tervehenkisiä, hampurilaiskulttuuri loisti poissaolollaan. On mukavaa aina silloin tällöin päästä pois kuvioista, mutta nyt oisin toivonut, että reissu olisi ollut viikkoa myöhemmin. Oisin tarvinnut pientä breikkiä nyt menneelle viikonlopulle.
Tultiin maanantai-iltana kotiin.

Tiistaina aamulla kuulin, että tuttuni kuoli pitkään sairastettuaan. Ei oltu mitenkään hirmu läheisiä, mutta paljon jäi mukavia kekkeröintimuistoja. Töiden jälkeen menin käymään äiskää moikkaamassa, niin äiti kertoi että varamummuni lähtölaskenta on alkanut. Paljon ihania muistoja, "juo maetoo niin luut kasvaa". Laitoin mummulle aina joskus kirjeen, mitä kuuluu ja missä mennään. Mummu vastas aina. Laittoi että olipas vuan kiva kuulla, että likka on elossa.

Keskiviikkona kävin tapaamassa ensimmäistä Ystävääni, jolla oli pikkuruinen Emppu-vauva. Vauvalla on ikää jo melkein 3 kk mutta toinen on kuin vastasyntynyt. Ja sitähän hän pitkälti onkin, laskettu aika kun oli vasta pari viikkoa sitten... Ihmeellinen vauva, monella tavalla. Menin iltavuoroon töihin, ja kärsin loppuillan kamalinta koskaan kokemaani päänsärkyä. Parille asiakkaalle meinasin lyödä luurin korvaan, koska oli lähes pakko lähteä oksentamaan.

Torstaina päänsärky jatkui ja paheni koko päivän. Oli pakko lähteä kesken päivän kotiin. Tuntui, että mikään ajatus ei pysy kasassa, kaikki on vaan yhtä sumeeta kipuvirtaa. Kotona nappasin hyvän valikoiman lääkkeitä ja nukuin ja itkin ja nukuin taas.

Perjantaina täytin sen paljon parjatun 30 vuotta. Töihin musta ei ollut, eikä se johtunut siitä että olin äkkiä alkanut vanhaksi. Pää ei kestänyt, suomeksi sanottuna. Älysin sen verran, että jos en nyt mene lääkäriin niin en ehkä pääse sinne enää koskaan. Menin. Oikea lapaluu, niskan lihakset ja lapaluun "alla" oleva lihas oli pahasti tulehtunut. Lääkäri kiitteli että onpa hyvä ettet mennyt hierojalle vaan tulit lääkäriin, ettei tulehdus leviä ja mene aivokalvontulehdukseksi. En viitsinyt pilata sen iloa kertomalla, että pakotin Janin hieromaan mua edellisiltana. Sain relaksanttia ja antibioottia sellaisen piikin muodossa, jonka piti sattua vaan vähän. Lääkäri myönsi valehdelleensa tämän asian mulle. Ei sen olisi tarvinnut, tajusin sen muutenkin. Kotiinviemiseksi sain reseptillisen vahvimpia sirdaludeja, kasisatasta buranaa perhepakkauksen ja käskyn vetää loputkin diapamit pahimpaan oloon. En kyllä enää tiennyt mitä oloa se tarkoitti, oisko pitänyt itkee vai nauraa.

Lauantaina oli koulutusta töissä, sinne raahasin itseni. Olo oli kuin uudesti syntyneellä, mitä nyt koko vasen puoli oli ja on yhä voimaton ja tunnoton, kipu oli silti siedettävää. Aina niin tarpeellisen asiakaspalvelukoulutuksen jälkeen lähin äitille, hienoisesti toivoen, että se haluaisi kovasti pitää siellä hoidossa olleet lapsenlapsensa yötä siellä, jotta mä pääsen ulos työporukalla. Mua odotti silmät päästään itkenyt äiti. Sen pikkusisko, mun tätini, oli kuollut edellisyönä, törmäsi autollaan rekkaan. En jättänyt lapsia sinne, lähdin kotiin. Jani oli töissä, soitin voinko lähteä jonnekin kun se pääsee kotiin. Lähdin. Olin baarissa pilkkuun, en edes humaltunut pahemmin. Menin kotiin ja ihmettelin pari tuntia, kuinka mulle on annettu sellainen mies, mikä mulla on.

Sunnuntaina oli perhepäivä. Syötiin pizzaa, käytiin uimassa ja toisella mummulla kylässä. Halittiin paljon, nuuskuttelin Liinin tukkaa ja ihailin Rinsessan vastaopittuja wordinkäytön taitoja. Niin kauan kun tiedän, miten paljon mulla on, kaikki on hyvin.

Diapamit on syömättä. Vielä.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

On tää nykyaika hieno keksintö

Oon ihan ihmeissäni kaikista teknisistä hienouksista mitä maailma päällään kantaa.

Pääsin eilen viimeinkin osallistumaan tämän pitkän, tulevan koulu-urani ensimmäiselle verkkoluennolle. (Viime viikon iltavuorot esti oikeet ekat luennot) Aiheena oli oikeustieteen perusteet ja aika oli 18-20. Meikkis avaa kotona koneen, kirjautuu oikeelle sivustolle ja kytkee kuulokkeet läppäriin. Ja avot! Open ääni kantautuu korviini kuin olisin itse luennolla!! Siinä sitten käytiin läpi perustermistöä ja sitten tehtiin hiukan pohdintatehtäviä. Ope kirjoitti omalle koneelleen kaikkia muistiinpanoja ja wow, ne näkyi suoraan mun ruudulla samalla kun sättäsin luokkakaverini kanssa! Luonnollisesti osalla porukasta oli webcam päällä (mulla ei koska näytin aivan seinästä reväistyltä, ihan kun se nyt jotain kelleen merkitsis) ja oli kiva kyylätä toisten naamoja =). Saattaa toki olla että omakin webcam tietämättäni lähetti typerää naamaani muiden ruuduille, en kuitenkaan ole mikään tekniikan ihmelapsi, mutta oletan että ei, koska en painanut send video-nappia =). Jotenkin tuntui, ettei ne muutkaan ihan kärryillä ollut siitä, että webcamit oli siinä send video-tilassa, sen verran outoo toimintaa tapahtui välillä... =)

Eka kysymyskin osui tietenkin mulle ja kappas, mikkini aktivoitui kuin taikaiskusta ja sain antaa todella esimerkillisen vastaukseni eri oikeusryhmittymistä. Varmistin vainoharhaisena varmaan viis kertaa että se mikki ei sitten jäänyt vastauksen jälkeen päälle, enkä siltikään ollut asiasta aivan satavarma...

Luento oli hauska kokemus ja aika meni äkkiä. Tarvii varmaan hommata parempi tuoli tietskapöydän ääreen, Ikean lastenjakkaralla puutuu persus. Luennon päätyttyä oli todella epämukava olo, että joku yhteys jäi päälle ja ope näkee / kuulee mitä meidän perhe tekee iltaisin... Oli pakko sammuttaa koko kone ja käynnistää se uudelleen. Silti olin ihan varma että jollain tavalla olen yhteydessä joko siihen pirun palvelimeen tai johonkin muuhun tahoon. Hitto mitä vainoharhoja!

Mutta siis summa summarum. Opiskelu on kivaa tällä tavalla! Vielä kun oppis käyttää exceliä niin kiva ois... =)

Huominen vielä töitä ja sitten kohti tuntematonta elikkäs Montenegroa ja siellä Barin kaupunkia. Jotenkin viehättäisi ajatus siitä, että viettäisin useita viikkoja vuodessa kaupungissa nimeltä Bar... =) Ajatuskin lentokoneeseen nousemisesta, varsinkin siihen purkkimallin Fokkeriin, saa pakin sekaisin, mutta sitten muistan ah niin ihanat diapamit jotka oottaa hyllyllä niin jo helpottaa ahdistus. Tarviikohan mun edes ottaa niitä jos pelkkä ajatus lievittää paniikkioloja? Hmmm...





Jälkikirjoitus: Kuvahaku Googlessa hakusanoilla Montenegro Bar antaa paljon kuvia isoiksi bodatuista, lähes alastomista, öljytyistä miehistä... Siksiköhän anoppi haluaa sinne??? =D

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Opiskelijaelämän ihanuutta

Mä en siis valita, kun itse halusin aloittaa koulun mutta...

Miksei kukaan kertonut mulle, että tehtäviä on aivan saatanasti ihan päivästä yks alkaen ja joka päivä pitää käydä tuolla verkkoalustalla ja joka päivä sinne on tullut uusi kurssi, jolle pitää kirjautua ja uudet miljoona tehtävää jotka pitäisi tehdä. No, onhan niissä suurimmassa osassa palautusaikaa vuoden verran, mutta kun mun pitäis saada kaikkihetinyt tehtyä, jotta saisin rauhan! Tässähän menee kaikki vapaa-aika jo pelkästään sen verkkoalustan käytön oppimiseen, jotta joskus sieltä osaisi tarpeelliset tiedot etsiäkin! No pikkusen liioteltuna mutta siis aika sekavalta tuntuu...
Nyt otin asiakseni käydä ajan kanssa jokaisen kurssin kuvauksen ja tehtävät läpi, kirjoittaa ne vanhanaikaisesti ihan paperille ja miettiä sitten aikataulutusta tähän elämään. En mä muuten saa jäsenneltyä millään tätä touhua. Oikeustieteen tentti oliskin sitten jo lokakuun alussa, toivottavasti pääsen ens viikon webex-luennolle osallistuun... Tän viikon luennot jäi meinaan väliin iltavuoron takia...

Kyllä pojat on hienoo tää opiskelu... =)

torstai 27. elokuuta 2009

On hienoa täyttää 30.



Kyllä on hienoo olla paria viikkoa vaille 30 vee. Oikeesti. Siinä on niin paljon hyviä puolia verrattuna siihen, että olisi 20 vee. Tässä muutamia:

1. Ei mene tuntia siihen, että voi poistua ulko-ovesta näyttämättä puliakalta. On tota meikkaamista tullut reenattua sen verta kauan, että homma hoituu viidessä minuutissa.

2. Ja mitä sitten, vaikka muitten mielestä näyttäisin edelleen puliakalta, jos olen omasta mielestäni meikannut? Tässä iässä ei enää jaksa niin hirveästi kiinnostua sellaisesta, että kuinka paljon muita ressaa mun ulkonäköni.

3. Apua saa jos pyytää -mutta usein ei tarvii. Tähän ikään päästyä on tullut kaikenmoisia kokemuksia ja ongelmia eteen, että alkaa sujua tuo arkielämän kompurointi aika kivuttomasti -ilman että tarvii kainalokepiksi aina jotakuta. Toisaalta, avun pyytäminen ei enää tunnu heikkouden merkiltä, mitä se oli vielä kymmenen vuotta sitten itselleni.

4. Itseni julkisesti nolaaminen ei enää ole maailmanloppu. Mitä sitten, jos ratsastuksen alkeiskurssin haluaakin käydä tuplaten ja siellä on vaan alle kouluikäisiä kavereina?

5. Itsesuojeluvaisto on viimein löytynyt. Enää ei tulisi mieleenkään kiivetä kolmanteen kerrokseen paloportaita pitkin kun avaimet jäi kotiin. Myös viisaus on kasvanut ja vara-avain löytyy läheltä. Ilmeisesti tähän liittyy myös muistin heikkeneminen, mutta eipäs nyt juututa pikkuasioihin.

6. Käsilaukussa olevat diapamit ei kerro päihderiippuvuudesta vaan siitä, että viimeinkin myönsin itselleni, ettei mun lentopelkoni katoa mitä enemmän lennän vaan pahenee. Ja ajatuskin siitä, että joudun johonkin Hungarian Airlinesin Fokker-tyypin koneeseen saa kädet tärisemään ja hengen salpautumaan...

7. Ihan joka asiasta ei tarvitse stressata ja osaa jo hiukkasen erottaa metsän ja puut toisistaan. Jos kaupasta on loppunut vaaleanpunaiset hammasharjat niin otan tyynesti vierestä vaaleansinisen, eikä se saa yöuniani katoamaan.

8. Elämä ei kaikkien kaksikymppisen odotusteni vastaisesti loppunutkaan siihen, että koosta 34 siirtyminen kokoon 36 toteutui. Itseasiassa on mukavaa, kun vaatekaupoista löytää aina päällepantavaa, eikä aina tartte kuunnella että koko on valitettavasti päässyt loppumaan.

9. Myöskään siihen ei loppunut elämä, että paino siirtyi pysyvän oloisesti uudelle kymmenluvulle. Joskus läskittää, mutta onneksi vaan kerran kuukaudessa.

10. Seksistä SAA nauttia. Ei jaksa miettiä onko valot päällä vai ei, näyttääkö mun perse isolta tässä asennossa, tuntuukohan tää tosta hyvältä, mitäs jos mä teen näin. Sen kun vaan menee, go with the flow ja antaa palaa!

Mahtava ikä. Taidan olla kolmekymppinen seuraavat kymmenen vuotta. Toivottavasti nelikymppisenä saa listata uudet, vielä hienommat kymmenen kohtaa, mitkä on paremmin kuin kolmekymppisenä =).

maanantai 10. elokuuta 2009

Elämäni hienoin päivä





Aivan mieletöntä oli. Kiteytyykö siihen ehkä kaikki??? =)

Keli oli mitä upein, kaikki rakkaat siinä, mukavan leppoisa ja välitön tunnelma ja ihmiset iloisia. Järjestelyt onnistui lähes tulkoon täydellisesti, pikkufiboja tietty muttei mitään radikaalia. Mahtavaa, kerta kaikkiaan!!

Päivä alkoi mukavasti kun Hanna ja Anni tuli meille ja itse lähdin kampaukseen. Hain kukat samalla reissulla ja menin kotiin kera Satun ja Minnan. Mukavaa, hermostunutta yhdessäoloa, syömistä ja olemista, meikkausta, tälläystä jne. Kolmelta alkoi iskeä pieni paniikintynkä mutta se meni onneksi ohi. Jaana teki loistavaa työtä kaikille ja loihti meistä aivan oikeita Hollywood-tähtiä =).

Ei muuta kuin kirkkoon ja siellä sitten tapasin uskomattoman komean mieheni ja suloiset tyttäreni. Odoteltiin aivan "helmona" kuten Ira asian ilmaisi, kunnes Pachelbelin ensisävelet alkoi kaikua. Siitä se sitten lähti. Oli mieletön tunne kävellä kohti alttaria kun näki kaikki ne ihanat, kauniit ihmiset ympärillä, tuli sellainen tunne, että nuo kaikki oikeasti välittää ja haluaa jakaa meidän kanssa tämän taianomaisen päivän. Tuntui, että leijailen jossakin, katselen ylhäältä kaikkea, en se ole minä joka siinä kävelee, kaikkien keskipisteenä, eikä tuo mahtavan komea mies voi olla mun. Vihkiminen oli nopeasti ohi, tuntui aika liitelevän.. Kaasot oli kauniita ja bestmanit mahtavan näyttäviä, muistettiin kaikki muu paitsi suutelo =). Sormet tärisi kun Jani pujotti sormuksen sormeeni, mutta meni se ihan perille asti. Jani valitsi sormuksen itse, näin sen vasta tuolla hetkellä ja silloin meinasi tehdä pokan kanssa tiukkaa. Kaunista kaunista!!

Ira-parkaa helmostutti kovasti:



Eka suukko avioparina


Mahtavan kaunis keli!


Tällä mentiin:


Kaamean komeat gangsteribestmanit (arvaa kuka noista on oikeasti poliisi =))


Kirkosta poistuttiin rauhassa, mentiin vielä ottamaan uusiksi ulostulo ja ihmisten eteen kuvattavaksi saippuakuplasateeseen. Aurinko paistoi, kaikki hymyili, olo oli kuin olisin saanut maailman tärkeimmän palkinnon. Ja sainhan mä. Vielä "viralliset" kuvat Oskun ottamina ja matka limusiinissa kohti Kivitupaa saattoi alkaa. Päästiin aloittamaan alkumaljat ajoissa ja saatiin halata kaikki ja muutamat useampaan otteeseen. Ja eikun syömään ja kakkua leikkaamaan!



Ei meistä ollut minkään morsiuspöydän taakse pönöttämään kuin jotkut kuninkaalliset. Äkkiä ruoka naamaan ja ihmisten kanssa juttelemaan. Kakun leikkaus meni hyvin, ei me mitään polkaistu, yritin mä vähän mutta Jani pääsi karkuun. Pussattiin sitten yhteisymmärryksen merkiksi.



Mukavaa rupattelua, kuulumisten vaihtoa, olemista. Lahjottiin vieraat V75-kupongeilla Kuninkuusravien kunniaksi, mutta paras taisi olla 4 oikein. Ei mennyt ihan putkeen Janin omin käsin laatimat rivit =). Seuraavaksi ohjelmassa, hiukan myöhässä, oli stand uppia á la Ilari Johansson ja tsiisus miten hyvin se veti! Otti hienosti huomioon meidän kummallisuudet, Janin pikkutarkkuuden ja mun hurahtamisen rivitanssiin. Nauraa sai aivan vatsanahka kireenä! Sitten seurasi tanssiryhmäni esitys, joka omalta kohdaltani meni melkoisen käteen kun en vaan pystynyt keskittymään. Mutta hauskaa toki oli, meillä ja yleisöllä. Bändikin pääsi lopulta lauteille ja hyvin veti kyllä nekin!! Saatiin häätanssiksi meidän oma biisi, U2:n With or without you. Silloin tuli ne kauan pidätetyt kyyneleet pikkuisen, koska se biisi vaan on NIIIIIN meidän. Sitten bändi aloitti hiukan kevyemmällä linjalla ja loppua kohti tiukensi otetta. Jengi bailasi aivan tosissaan ja lauloi kaikki, tutut biisit mukana. Yhteislaulatuskin sujui ihan festarimalliin, kun 50 henkee huutaa Levotonta Tuhkimoa =).






Yöpala väliin, eka bussilasti kohti Aulankoa lähti samalla. Tämän jälkeen soitti bändi vielä hetken ennekuin vaihtui lauteille diitsei Henri Rikander joka todellakin on ammattilainen tuossa lajissa! Luki hienosti yleisöä, soitti hyviä biisejä ja jalat oli ihan poikki!

Systerillä vauhti päällä:


Bileet oli valtavan hienot siis. Kaikilla tuntui olevan mukavaa, ja ilta meni aivan liian pian. Haikein mielin jätimme Kivituvan ja lähdimme kohti Vanajanlinnaa - tai sitten ei! Päädyimmekin Sokos Hotel Vaakunaan, jossa meitä odotti kuohari ja yöpala. Istuttiin hiljaa ja nautittiin euforisesta tunteesta. Ruokaa nassuun ja suihkuun. Hääyö oli oikein.... antoisa ;).

Sunnuntaina heräiltiin yhdentoista maissa ja korkattiin Môet & Chandon siinä aamupalaksi. Lähdettiin käpsimään kohti Aulankoa jossa tavattiin vielä muutama vieras ja syötiin vähäsen. Lähdettiin sitten purkamaan juhlapaikkaa Lotan ja Larin sekä Antonin ja Helkan kanssa. Kotiin päästiin kahdeksan maissa. Jani oli oikein tyytyväinen saamaansa huomenlahjakuvaan, jossa vastavihitty vaimo poseeraa melkoisen vähissä vaatteissa =).

Kiitos vielä kaikille teille jotka olitte mukana ja teitte elämäni hienoimmasta päivästä todellakin ikimuistoisen!!! <3


torstai 6. elokuuta 2009

Sekavat fiilikset

Toisaalta masun pohjassa kutkuttaa jännitys lauantaista ja miellyttävä odotuksen tuntu. Ja kupliva onnellisuus siitä että olen kaikkien mutkien jälkeen kohta menossa naimisiin Sen Oikeani kanssa.

Toisaalta mieltä jäytää suuren suuri suru. Rakas kissani Henkka jouduttiin tänään saattelemaan viimeiselle matkalleen. Oli se kipee ollut jo tovin, vaikkakin eläinlääkäri just viikko sitten otti siitä kaikenmaailman kokeet ja totesi ettei kissassa näy mitään vikaa. Eli en sitten tiedä mikä ne oireet aiheutti. Kissalle ei maistunut enää ruoka ollenkaan, oksensi vaan ja laihtui olemattomiin. Hetken jo näytti siltä, että muutos parempaan tapahtui lääkärikäynnin jälkeen, mutta taas pari päivää sitten oireet paheni. Tänä aamuna tapahtui sitten romahdus ja päätettiin, ettei toisen kärsimyksiä enää pitkitetä yhtään. Jani sen sitten saatteli viimeiselle matkalle ja mun piti tulla töihin.

Tiedän toki, että Henkan on nyt paljon parempi ja kivut on poissa. Mutta iso on ikävä, kun ei kukaan tule tuhisemaan meidän tyynyjen välissä olevalle tyynylle tai hyppää syliin elokuvaa katsellessa. Tyhjä aukko jää moneen paikkaan. Onneksi meillä on nyt tuo Roni-pentu ikävää lohduttamassa ja siitä onkin tulossa varsinainen sylilössykkä pehmeine turkkeineen. Ja tietenkin Raksu-äiti. Mutta Henkka on Henkka eikä sitä korvaa kukaan.

Hyvää matkaa minne ikinä menetkin. Toivottavasti siellä on paljon päästäisiä joita voit pyydystää niin paljon kuin jaksat!

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Jotain muuta

Ihan vaan pikaisesti tiedoksenne, että alkaa vituttaa erinäinen tekopyhyys.

Ei sitten muuta, moro.

tiistai 4. elokuuta 2009

Päivää kirja

Eilen harjoiteltiin toimintoja kirkossa. Oli kylmäkylmä tuskanhiki jo leikkiessä, saati mitä se on sitten lauantaina... Pappi taivutteli meidät vielä antamaan sormuslupauksen, miten hemmetissä mä siitä selviän ilman huutoitkukohtausta???
Kuinka mä muka muistan antaa sen kimpun Hannalle kun saavun siihen alttarille ja pitäiskö muka muistaa ottaa se vielä mukaankin???? Ja varmana meen juosten alttarille ja vielä kovempaa pois, vaikka pitäis kauheen hitaasti ja arvokkaasti (jotenkin noista sanoista kumpikaan ei kuvaa mua...) kävellä... Voi tsiisus sentään!!!!

Huomenna tehdään vieraslahjat alkuun ja sit torstaina loppuun. Mulla ei kyllä noille kaasoille paljon hommia liikene, kun kaikki on jotenkin aika iisiä. Perjantaina niitä kyllä työllistetään ja paljon... Pitää sillon saada kaikki koristukset ja muut paikalleen. Pojat saa puljata pöytiä ja huvitelttaa niin me sitten naisissa koristellaan paikkoja.

Viinit saapuu Elwiksen matkassa Suomeen torstaina ja porukoilla on muut juomapuolen tuotteet hanskassa. Kevyemmät alkotuotteet meillä onkin jo kotona. Jumaleissön jos viuna loppuu kesken niin hyvin menee... =)

Aamulla hain vähän tylliä koristuksiin ja ittelleni tykötarpeita mekon alle. Elikkäs sukat ja kenkiin semmoset liukuestepohjalliset. Ja totesin taas, että tiedän mistä alusvaatekaupasta EN hae alusvaatteitani... Metsästyksen alla on vielä kellukynttilät ja jotkut korit minne vois laittaa jyviä viskeltäväksi.

Nyt alkaa vatsanpohjassa tuntua semmonen hassunhauska kutina. Itseasiassa kädet hikos taas jo kirkon ajattelemisesta ... Huihuihui...

maanantai 3. elokuuta 2009

Huihuihui

Se ois sit viimeinen viikko Kataisena... On se jännä. =)

Kauheesti paljon on vielä tekemistä ennenku voidaan rauhoittua hääpäivään mutta vahvasti uskomme että kaikki ehitään tekee. Tänään on ohjelmassa vielä sämpylöiden leivontaa isolla kädellä ja kirkkoharjoitukset. Sit tuossa on otettu yhteyksiä bändiin ja juhlapaikan vuokraajaan ja kaikkee semmosta...
Jani haki sormuksen (huhhuh, näinkin ajoissa!) ja kaasojen sekä bestmanien kiitoslahjat ja kaikkee semmosta pientä kivaa. Sillä on joka päivälle kauheet listat mitä sen pitää tehdä, se on kyllä niin reipas poika!

En mä nyt oikeestaan jaksa päivittää muuta. Keskittymiskyky on puhdas nolla tällä hetkellä kun on niin monta rautaa tulessa koko ajan.. =)

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Jos päivittäis kuulumisiaan, vaikkei ne ketään kiinnostaskaan

Aikalailla vain ja ainoastaan yksi asia pyörii mielessä.
(Ei, se ei ole mitään sukupuoliseen kanssakäyntiin viittaavaa)

No HÄÄT tietty. IHQUUUUUU! (Ja kansa buuaa, ei vittu, eikö se jo lopeta). Ei lopeta ei. Seuraavat kaks viikkoo postaan PELKKÄÄ häähuttua tänne, ja voi olla että sen jälkeenkin =)

Viimeisiä silauksia vaille alkaa olla järjetelyt kuosissaan. Aamulla käytiin Jukolan kukassa sopimassa kukkasista ja oli ilahduttavaa nähdä ihminen, joka oikeesti nauttii työstään. Kukkatäti oikein hehkui intoa kun se suunnitteli mun kimppua ja pöytäkoristetta hääparin pöytään. Ja voi että miten onnessaan se selitti neilikoiden hienoja ominaisuuksia bestmanien vieheinä ("ne kestää ruusuja huomattavasti paremmin ryönäämistä". Suora lainaus). Ja ai miten ihanaa laittaa peikonpähkinää morsiuskinppuun, upea idea! Voi, se oli mahtava täti! Mulle tulee aivan mielettömän upea, pisaranmallinen, "valuva" kimppu, jossa on muutama violetti orkidea, jotain tuoksuköynnöstä ja se sidotaan peikonpähkinäoksaan.
Violetti orkidea:


+ peikonpähkinä:


On jotain tohon viittaavaa mutta ei noin paljon vihreetä ja violetit orkideat:


Bestmanit saa neilikan rintapieleen, mutta Janille tulee violetti orkidea:


Joten ihan kivaa!! Pöytiin tulee murattia ja kellukynttilät.

Bändi on lyöty lukkoon, viinit ja booliaineet toivottavasti tulevat Saksasta Elwiksen matkassa, mikäli herra suinkin ehtii ajoissa Suomenmaahan.

Tanssiharkat menee mukavasti, setti on palautunut yllättävän hyvin mieleen jne. Hannaparkaa jännittää mun puolestakin, joten mun ei tartte =). Tosin parkuun koko ajan siellä kirkossa, se on vissi.

Käytiin valkkaamassa musat sinne kirkkoon, samalla näin eka kertaa tuon Vanhan kirkon sisältä. Olipas se muuten hieno! Ja semmonen mukavan pieni ja tunnelmallinen. Vähän tarttee seremoniaa venyttää, sillä Linnacruisinki-letka lähtee Satulinnalta juuri parahiksi klo 16.30 kun meidän vihkiminen on silloin ohi... Tullaan papin eteen Pachelbelin Kaanonin tahdissa ja lähdetään pois Marko Hakanpään Trumpettisävelmällä. Saa ne rinsessaruususet soida jonkun ihan muun häissä kun mun. Kesken seremooonian vedetään sitten virsi mikäsenytolikaan Suvivirren sävelellä. Että tiedätte sitten kaikki, millä sävelellä se menee vaikka virsi ittessään on uppo-outo. =)

Tämmöstä tänään. Jatkuu taas joskus.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Fly me to the moon -tai sitten ei

Kanttori ei sitten halua soittaa Sinatraa poistumismarssina, joten joudutaan miettii kokonaan uus piisi. Varmaan tarttee sit olla jotain tylsän perinteistä rinsessaruususta. HÖH!!! Ens maanantaina on rehvit kanttuurin kanssa kirkolla joten neuvotellaan sitten mitä kuunnellaan kun käpötellään kohti pappia ja pois. Varmaan poistutaan Pachelbelin Kaanonin c-duurissa tahdissa mutta milläs tullaan sitten sisälle? Alun perin piti marssia sisälle tuon tahdissa ja käpsiä veke tuon Sinatran tahdittamana mutta ei sitten helkkari sentään.

Ja iskä ei halua saatella mua alttarille, joten mennään Jampan kans yhtä matkaa. Käyhän sekin. En haluu iskää ressata moisella pikkujutulla, se ressaa jo nyt ihan tarpeeks. Reppana <3.

Äiskä löysi mekon, jippii. Onneks mun äiti ei o mikään jakkupukumummo vaan sillä on älyttömän suloinen 20-lukutyylinen kotelomekko.

Bändi on 50% löytynyt, varmistuu loppuviikosta. Kiitos Jaana ja Markus hyvästä vinkistä, miten pääsikin itsellä unohtuu tuo jäätävä Power of Cover.

Jampalla on mersunperä täynnä siideriä, lonkeroa sekä neloskaljaa joten sekin on kuosissa.

Vielä varmistellaan koomikkoa sekä hevoskärryilyä. Mutta muuten alkaa hei olla aika hyvä meininki! Jänskättääpänskättää jo aika helkkaristi. Varmana pyörryn. Tai alan nauraa hervottomana kun muistan Jennan kanssa käydyt keskustelut, mitä se voisi tehdä siinä vaiheessa kun pappi sanoo että jos jollakulla on jotain tätä liittoa vastaan niin puhukoon nyt tai vaietkoon iäksi... =)

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Tiidittidii tiidittidii

Kuukauden päästä meikä on Rouva Rantanen. Tiidittidii tiidittidii ja sillee. =)

Eilen käytiin vähän shoppailemassa mussupussun kanssa. Löydettiin kaasoille helmikorvikset (tahtosin että kaikilla on samanlaiset ja mulla kans) ja mulle just passeli helmirannekoru missä on ehkä vähän turhan tyttömäinen rusetti mun makuun, mutta kun se oli just sopivan värinen niin tarttui sit mukaan. Löydettiin myös tyttösille morsiusneitomekkoset KappAhlista, vieläpä puoleen hintaan... Ihanat, hopeísta paljettia ja valkoista satiinia <3. Ens viikolla tarttee ostaa kengät myöskin neideille mutta sitten olisi se ohi.
Sain myös tuon ihanan käsiveskani kotiin, jota tuossa aiemmin mainostin. Se on vielä ihanampi kuin kuvissa, oikein passeli ja oikean värinen!
Käytiin kurkkimassa sormuksiakin samalla ja olihan niitä oikein kivoja... Jampalla on vaikea valinta edessä =).

Tänään olis Taijjjjan kolmikymppiset ja kyllä sinne tarttee mennä täräileen. Vaikka sitten selvinpäin mutta kuitenkin. Kivaa tulee =).

Tahtoisin päästä ratsastaan, en oo sitten kuukauteen käynyt ja alkaa olla isoiso polte!!!

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Pikapikaa

Ei jaksa nyt kertoo viikonlopusta mitään paitsi oli kivaa ja Suur-Hollola on vuoden siistein ravitapahtuma edelleen. =) Eikä viikonloppua ainakaan pahentanut se, että Artsy tuli toiseksi lähdössään ja jäi vielä paukkuja käyttämättäkin. Jäi pahasti pussiin ja olis voittanut jos olisi saanut kiritilan edes muutaman metrin aiemmin. On se hurja hevonen!

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Niin ne kengät



Että semmoset =)

Olinko reipas tyttö olinko. Siivosin meidän piirongin laatikot ja järjestin kaikki tärkeet paperit samalla kun Jani ruohikkoa ajeli.

Mä VIHAAN Chisun biisiä Baden Baden

Voi jumalauta. Juuri kun luulin löytäneeni ooltaim inhokkini kaikkien maailman biisien joukosta (PMMP:pariterapiaa) niin ei. Kyllä Chisu veti vielä ässän hihasta. Sen biisi Baden Baden on PASKINTA mitä olen ikinä koskaan kuullut. Matti Nykänenkin on paska mutta se menee läppänä. Chisu ei mene. Biisin sanat menee näin:

Yks päivä olin surullinen ja rahaton
Olin saanut potkut töistä kun tää lama on
Mä päätä raavin, mistä käärin edes yhden setelin
En kyennyt ku itkemään mutta siitä keksinkin

Mä pullotan mun kyyneleet ja myyn ne Saharaan
Missä niitä tarvitsee tuo kuiva karu maa

Mun ideasta kuuli itse presidenttikin
Tuumi tässä ratkaisu ois vientiongelmiin
Tuotanto halpaa ois, on Suomi varsin masentunut maa
Ja Afrikan sijaan Euroopasta isommat rahat saa

Siis pullotetaan kyyneleet
Myydään ne Baden-Badeniin
Missä Suomen murheet pumpataan suihkulähteisiin
Joo, pullotetaan kyyneleet junalla Baden-Badeniin
Missä niissä kylpee turisti ja toinenkin

Niin kansa itki ja talous nousi pian jaloilleen
Ja ilo alkoi muttei riitä pelkät onnenkyyneleet
Hallitus mietti pitkään miten tääkin kriisi ratkaistaan
Kunnes joku muisti miten alkoholivero poistetaan

Ja taas pullotetaan kyyneleet
Myydään ne Baden-Badeniin
Missä Suomen murheet pumpataan suihkulähteisiin
Joo, pullotetaan kyyneleet junalla Baden-Badeniin
Missä niissä kylpee turisti ja toinenkin, uuh

Siis MISSÄ KAMOISSA TÄÄ ON TEHTY????????

Ja sitten kivempiin asioihin.

Löysin sitten eilen viimeinkin kengät häihin.
Käytiin Tiinan kans (Tiina onpelee mun mekon) hankkimassa mekkokankaat (ei ees ollu kalliit!) Eurokankaasta ja mentiin sit Anttilaan sovittaan mallikappaletta mekosta. Tiina oli tehnyt sovitteen ja koska Anttilassa on isot sovituskopit niin siksi sinne. Koekappale oli toudella hyvä eikä isoja muutoksia edes tartte tehä! Lähin siitä sit hakee autooni Tavastilasta ja tuumasin että poikkeempa tossa Ladylike Heidissä (=morsiusvaatekauppa) kurkkimassa että millasia popoja siellä on. Mulla oli taskussa mallipala siitä mekkokankaasta et osaan kattoo oikeen väriset kengät. Silmään iski heti semmoset nätit kengät (kuva tulee illalla) jotka oli TÄSMÄLLEEN mun mekon yläosan väriset! Ne oli vielä vähän semmoset 20-lukutyyliset ja melko matalakorkoiset ja mukavat jalassa. Tuumin että pakko maksaa paljon, kun on niin kivat ja mitä nyt oon kattellu noita morsiuskenkiä niin oon tuumannut että en ala pulittaan toista sataa yksistä popoista. Kysyin sit hintaa niin rouva sanoi että 56 euroa!!!!! Mä olin ihan että WHAAAATTT??? Pikainen puhelu Janpalle että laitappas sulho rahnua tilille, tää morsmaikku ostaa nyt mekkokengät. Ja osti kans. Täti vielä pyöristi summan kivaan viiteenkymppiin ja mulla on maailman ihkuimmat hääpopot!
Häpihäpitsoitsoi!

Huomenna olis touhua Lahden suunnassa. Suur-Hollola ajot ja nyt nähään sekin päivä mitä ollaan puhuttu aiempina vuosina kun siel ollaan oltu et voi kun ois kiva joku vuosi kun oma heppa ois juoksemassa siellä. Artsy juoksee V-75 lähdössä! Lähetään isommalla porukalla ja me jäädään sitten sinne yöksi Päivin, Maken, Anssin ja Anun ja Larin ja Lotan kans. Mukaan lähtee myös systeri, Jimi ja Laura ja Janin iskä. Syömää ja juomaa ja oma Rantasipi Aulanko-lähtö =). Kunhan nyt ei ämmiä satais taivaalta niin hyvin menis =).

torstai 2. heinäkuuta 2009

Kissikuvia taas



Nyt on sitten kaikki kakarat kotona, sain viimeisenkin napattua kiinni eilen ja tuotua kotiin. Siellä se koittaa nyt sitten sopeutua. Niin viisas on kissa, että jakaa pentueen kahteen paikkaan... Poikaset ei ole toisiaan varmaan syntymänsä jälkeen juuri nähneet, joten oli aika hupaisa huomata miten ne vierasti toisiaan. Tuo toisen painoksen poikakisu on jo ihan kotiutunut ja tulee hyvin toimeen sisarustensa kanssa, mutta tämä uusin tyttö on vielä kovin arka ja muut vähän sitä dissaa. Mutta eiköhän meininki muutu pikapuoliin. Aikamoinen ralli meillä käynnissä on. Samaan aikaan yks kissavauva tappaa mun palmua, kun toisaalla yksi pitää kirjahyllyä Mount Everestinä. Siihen syssyyn vielä koristekasveja repivä karvakasa ja peilin kanssa pelaava toinen niin morjens... Ei lopu meininki meiltä! =)

Tepa:


Pentue numero 2; Rocco ja Teresa elikkäs Tepa


Eilen oli semmonen mukava ilta. Oli vähän heppahommia ja Marko tuli meille Jampan kans kattelee riviä. Hanna tuli sit töiden jälkeen ja saatiin idea että lähetäänpäs Mierolaan tästä yhelle. Pojat jäi viel meille ja me mentiin sitten. Istuttiin sit yhdellä kahdeksasta puoli yhteentoista vissiin... Pojatkin sykkeloi perässä sit sinne ja oli mukavan lepposta! Se on kyllä mahtava paikka!

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Polttarijuitsuista vielä

Niin semmosta, että ihanainen kaasoni Hanna oli kirjoittanut varsin kattavan polttariraportin ja säästi minut "vaivalta". Vielä kyllä pelottaa että millaisen kattauksen kuvista sitten saakaan häitä silmällä pitäen... =)

Olen erittäin kiitollinen edelleen kaikille, oli niin ihana ilta ja paikalla lähestulkoon kaikki rakkaimmat! Oli mahtava huomata, että nuo musta tykkää ja välittää, ja olivat paikalla vaikka monelle oli varmasti vaikeaa järjestää lasten hoitoa, töitä jne. Ja Jenna oli kipeä ja Anni-raasu pahasti töissä kiinni, joten heille anteeksi annettakoon poissaolo, vaikka heitä hiukan ikävä olikin =.

tiistai 30. kesäkuuta 2009

Kuvia vielä noista meidän kissavauvoista

Saara -vauva:


Ron ja Iskä:



Tärähtänyttä menoa =)



Tiiättekö sillon, kun on jotain kivaa tapahtunut, mutta on jotenkin krapula kaikesta tapahtuneesta eikä jaksa puida sitä? No nyt on vähän semmonen olo, plus oikea darra siihen päälle jo kolmatta päivää...

Siis oli maailman kivoimmat polttarit joten kärsin mielelläni tästä darrasta =). Mua ei isommin nolattu, mitä nyt kylpylällä vesijumppasin jäätävän hienossa uikkarissa ja uimalaseissa ja samassa asussa kävin sitten kaupassakin. Mutta muuten oli vaan mukavaa yhdessäoloa ihqujen ihmisten kanssa, karaokelaulantaa ja pämppäystä aamuneljään. Kiitos vielä kaikille, Hanna-murulle eritoten. Mutta kiitos vielä Päivi, Pia, Leena, Minna, Ilona, Satu ja Sabrina! Oli ihan parasta!

Jampalla oli sitten astetta rajumpi ja perinteinen meno, mikä olikin ihan kivaa, koska täähän on sille vasta eka kerta. =) Jampalla soi puhelin aamuseiskalta ja hotellista soitettiin ettei allasvalvoja ole tullut töihin ja pitäis asiakkaiden päästä uimaan. Jamppa lähti sitten kylpylälle ja siellä sitä odotti Niko, Jarkko ja Anssi. Pojat antoi Janille toudella hienon asun; isot, risat collegehousut, släpärit ja t-paidan jossa luki "B-rapun talkkari". Kundit lähti Iittalan Shellille aamupalalle eikä siellä sitten edes kiinnitetty herraan mitään huomiota =).
Iittalasta matka jatkui taitolentokoneen kyytiin Pirkkalaan ja eikun taivaalle. Pojat löi vetoa että jätkä oksentaa ihan varmana. Ei oksentanu mun supermies! =)
Sitten vaihtui vaatteet ja herralle pantiin päälle kokotrikoot... Sen jälkeen herrat vielä ajoi kartingia ja lähtivät pelaamaan frisbeetä. Olivat vielä olleet saunomassa Rosendahlissa ja baariin possuasu päälä =).

Mä kotiuduin puoli neljän aikaan ja Jamppa odotteli mua kotona. Oli todella parasta että se pääsi kotiin yöksi! Sitä ei voi kukaan tajuta, miten vaikeaa meille on olla erossa edes yhtä kokonaista päivää, niin ettei saada soittaa tai nähdä, puhumattakaan yöstä erossa! Kauhistuttaa valmiiksi ajatus Anssin ja Jampan Mikkelin reissusta, kun joudutaan olemaan erossa pe-su! Ollaan me kyllä aika lässyjä, joo joo tiedetään =)

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Tosta suvaitsemattomuudesta vielä

että yks asia mitä mä en myöskään suvaitse hoitohenkilökunnalta, on semmonen että soitetaan ja käydään tämmöinen keskustelu:
Hoitsu: "Mulla ois nyt nää sun labratulokset mutta jos tehäänkin niin että varaan sulle lääkäriin ajan maanantaille niin keskustelet sit asiasta".
Mä: "Ai miks? Oliks niis jotain?"
Hoitaja: "No sanotaan ettei nyt liian hyvältä näytä. Mut hei, mä en ala spekuloimaan mitään, ois ihan parempi käydä nää lääkärin kans läpi"
Mä: "Okei, no anna aika. Mut siis onko jotain mistä pitäis huolestua?"
Hoitaja: " Ei sun nyt kannata alkaa pilata viikonloppuas tällä, tuut sit maanantaiaamuna klo 10 lääkäriin ja juttelet sit jatkotoimista"
Mä: "Aha. No okei. Mä sit tuun".

WTF????????

Juu. En ala pilata viikonloppuani. Sinä, hoitaja teit sen jo. Thanks a fucking lot!!!

torstai 25. kesäkuuta 2009

Miten voi olla jotain noin suloista???



Meidän Raksulainen toi tänä aamuna vauvan kotiin. Jani oli päästämässä sitä sisälle kun se huomasi, että pienen pieni karvapallo tahtoi kanssa äitinsä matkassa sisälle. Raksu jätti lapsensa hoitoon ja meni toisten lastensa luo ja pikkuinen jäi sisälle.
Oli pakko lähteä aikaisemmin töistä kotiin, kun Inca oli yksin pennun kans ja vähän jänskätti kuin käy.. Ja voi luoja... Ei ole tuon suloisempaa kissanpentua!!

Aika vilkas tapaus ja koko ajan touhuaa. Vähän se sähisee kun ei ole aiemmin ollut ihmisten kans tekemisissä mutta kyllä se sylissäkin tykkää olla. Hain sille vauvaruokaa ja hyvällä halulla meni!

Nyt vaan odotellaan loppuja pentuja kotiin. =)

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Suvaitsemattomuudesta

Musta on tullut joko vanha tai sitten suvaitsematon. Veikkaan molempia. Mutta en suvaitse muutamaa asiaa joista yksi on se, että hoitohenkilökunta on turhan rentoa.

Musta on kiva mennä lääkäriin, joka on asiallinen, mutta ei mikään henkari kaulassa pönöttävä, turhan tärkeä. Lääkäri / hoitaja saa kyllä heittää herjaa ja jutella mukavia. Saa puhua mä ja sä, ja saa muutenkin olla ihan ihminen. Mutta mä en tahdo, että laboratorion setä kutsuu mun virtsanäytettäni kusinäytteeksi ja käskee pestä pimpin hyvin ennen kusinäytteen ottoa. Ja hokee sanaa kusinäyte noin 8 kertaa kolmessa lauseessa. Kutsukoon hoitohenkilökunnan kesken sitä vaikka pillunäytteeksi, se ei mua kiinnosta, mutta mulle, potilaalle saisi kyllä puhua virtsanäytteestä.
Eikä terveydenhoitajan tarvitsisi räpeltää hiirtä pakkomielteenomaisesti, hihitellä ja pyöritellä tukkaa sormien ympäri ja syödä purkkaa samalla. Se purkka menis yksin mutta ei hihittelyn ja tukanpyörittelyn seurassa. Enkä välttämättä luota hoitajaan, joka hokee "totanoinniinniinku" ja "ootakumävielävarmistan" lähes joka asiaan.

Toinen asia mitä en jaksa yhtään on kurittomat kakarat. Jonkun mielestä varmaan myös mun lapset lasketaan tähän kastiin, mutta tarkoitan nyt semmoisia ylikurittomia. Semmoisia, jotka koskee joka paikkaan, räpeltää kaikkea ja kyselee ihan kaikkea. Ja vanhemmat seisoo vieressä tekemättä mitään. Kakara pudottaa mennessään tavaroita eikä äiti sano mitään. Kakara räkii lattialle eikä vieläkään äiti sano mitään. Kakara hyppii sohvalla kuraiset kengät jalassa, eikä äiti sano vieläkään mitään. Siinä vaiheessa tämä suvaitsematon täti avaa sanaisen arkkunsa ja pyytää kakaraa lopettamaan, ihan asiallisesti ja nätisti. Mitä tekee äiti? Mulkaisee mua, nappaa kakaransa ja lähtee niskojaan nakellen menemään jupisten samalla jotakin huonosta asiakaspalvelusta. Tämä siis kylpylässä.

Alla olevan kuvan lapset eivät liity mitenkään edellämainittuihin tapahtumiin:



Ja sitten ihmeellisiin asioihin.
Minusta tuli opiskelija!

(pitkä tauko, tässä saa kysyä että wattafak?)

Joo-o. Semmonen ihme tapahtui että Hamkissa podetaan ilmiselvää opiskelijapulaa aikuispuolella, koska minut sinne kelpuuttivat. 50 pääsi sisään, hakijoita oli muutama sata. Maksimipistemäärä oli 60 ja meikä sai 54,5 pojoa, kun alin hyväksytty pistemäärä oli 52. Että rimaa hivuteltiin mutta mitä sitte. Mua kun on aina opetettu että kannattaa vastata jokaiseen kysymykseen, vaikka ei olis varma. Mutta tuolla pääsykokeissa olikin jännä pistelaskusydeemi, että väärästä vastauksesta sai -1 pistettä! No enhän mä nyt semmosta osannu edes ajatella, että ois kannattanut jättää tyhjäksi epävarmat kohdat, sillä tyhjistä kohdista sai 0 pistettä. Minä vetelin rasteja ruutuun niin että kynä savusi. Aika hyvällä prosentilla kuitenkin kun ei ton enempää ollut väärin! Ja siis ennakkomateriaalina oli Veritas vakuutusyhtiön vuosikertomus 2007 sekä englanninkielinen tutkielma suomalaisten lainanotto- ja sijoituskäyttäytymisestä johon ehdin paneutua tasan yhden illan ajan.

Olen tyytyväinen tästä. Täytän 30 vee ja aloitan opiskelijaelämän työni ohella. Parempi myöhään kun ei silloinkaan. =)

tiistai 23. kesäkuuta 2009

HÄÄBÄNDIÄ KAIVATAAN!!!!!!

On se jumalauta kumma. Kun vuotta aiemmin alkaa kysellä bändejä niin niitä riittää. Sitten kun alkaa palautella mieliin, että mites se elokuun 8. että vieläkö sopis tulla soitolle niin ei. Joko on bändi hajonnut tai telakalla tai jotain tai muualla keikalla. Mutta ei varmaan ole vapaana meitän häitä varten!!!!!!!

Ja nekin mitä ei tunneta ja mitä nyt ollaan koitettu kysellä niin onhan se varma ettei mikään ole enää vapaana.. Kele. Kohta ei ole bändiä häissä!

sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

En keksi otsikkoa

Töissä olen. Ei liene ylläri kellekään. Joskus musta tuntuu että pitäis vähän vähemmän olla työholisti. Mutta en osaa. Jos tarjotaan vuoroa tehtäväksi "oikeissa töissä" tai kylpylässä niin toki teen. Ja vielä itte kyselen kummassakin et oiskohan mahollisesti lisää töitä tiedossa...? Ja mites huomenna, mullois ilta mut jos tarvii niin voin tulla jo heti aamusta paikalle... Hohhoh... en vaan osaa lopettaa ajoissa. Mutta kun ei se stressaa millään tavalla. No joskus, kun katsoo kämppää ja tajuan, että siellä ei sitten viime sunnuntain ole kuin käyty heittämässä vaatteet lattialle ja uudet niskaan. Sekä syöty jotain pikaruokaa jonka jätteet on yhä pöydällä. Tiskikone käryää kuolemalta koska se on puolityhjä niin ei sitä viitsi päällekään pistää.

Onneks järjen äänet eli lapset tulee kotiin taas ja saa elää normaalia 8-16 elämää! Jos vaikka ehtis siivotakin ja muuta. Mä en käsitä kuinka monet perheelliset toverini valittaa etteivät ehdi tehä kotona mitään kun lapset pyörii tiellä, että mun pitäis olla onnellinen kun mullon aikaa siivota ja tehä kotijuttuja joka toinen viikko. KUIN NIIN ON????? Paljon paremmin ehdin kun lapset on kotona!

Nyt täytyy kyl myöntää että alkaa häästressiä pukata ihan vähäsen edes. Näin semmosta unta viime yönä, että olin porukoilla valmistautumassa lähtee kirkkoon, kun tajuan ettei mulla ole hääkimppua. Iskä alkoi häslätä kaikkia äitin pihakukkia kimpuks ja mä raivoan sille että emmänyt mitään oransseja voi ottaa. Äiti lähtee hakee Jukolan kukkatalosta mulle kukkia ja samalla tajuan että mun pukuni on Minnalla silitettävänä, että voi ei, se polttaa siihen varmana reiän. Että morjens.....Tämä osa unesta juontaa juurensa siihen, että Minna oli nähnyt yks yö semmoista unta, missä sen piti hääaamuna silittää kaikkien kaasojen puvut ja se onnistui polttaa jokaiseen silitysraudan mentävän aukon =)!

Ja top-kolmosessa pelkotiloista on kyllä se, ettei Jani muista ostaa mulle sormusta! Oikeesti, tää on ihan realistinen pelko, koska sille itelle ei tuu toista sormusta niin oon ihan varma ettei se muista ostaa mulle! Olen sille kyl vihjaillut että tommonen ois kiva ja että Kultajousesta saa henksualennuksen jne jne...
Mä kyllä suunnittelin et hommaan varmuuden vuoks itelleni sormuksen ja jos se huomaa alttarilla unohtaneensa sen niin mulla on antaa sille sormus =).

torstai 18. kesäkuuta 2009

Juhannusta jnejnejne

Hauskaa sellasta teille kaikille. Minä vietän juhannukseni selvinpäin kahdesta syystä. Munuaiset koittaa sanoa soppariaan irti, antibioottihevoskuuri päällä ja nakki napsahti (omasta pyynnöstä tosin) tuonne kylpylän tiskille vahtimaan juhannuksen viettäjiä Aulangolla.

Tää on jo sarjassaan kolmas jussi putkeen töissä eikä muuten edes vituta. Kattokaa nyt jumalauta ulos!!! No okei, siel paistaa nyt aurinko, mutta so fuckin´ what! Siel on silti kylmä kun Siperiassa! Niin ihan v...n sama olenko töissä vai en vai mitä teen vai enkö tee. Mieluummin tienaan sillä välin kun muut vetää pussikaljaa jossain ihan vitun sama missä mäkillä ja PALELLUTTAA itsensä koska juhannuksena KUULUU olla ulkona! Tästä voidaan poislukea ne, jotka epäperinteikkäästi viettää jussinsa sisätiloissa. Kuten ne 470 ihmistä jotka viettävät sen Aulangolla ja ilahduttavat mua kysymällä missä on pukutilat kun me ollaan näitä hotellivieraita. Ai ootte vai??? NO en ois vittu arvannut vaikka teillä nyt onkin noi kylpytakit päällänne...

Okei. Sääturhauma pukkasi pintaan, sori. Oikeesti on sairaan kivaa mennä kypylälle töihin pitkästä aikaa. Ei se edes tunnu sillee töiltä, varsinkin jos saan olla tuon mun armaan siippani kans siellä. Ja vaikken saiskaan, niin silti. Siellä on ool-taim yyberkivoimmat töikaverit. (Ei sillä että näissä nykysissäkään ois vikaa.) Jampesterilla on selkävika ja se ei meinaa kyetä kävelee edes joten vois olla ehkä hyvempi jos sen joku pelastais töiltä. Mutta saattaa olla kortilla nuo, jotka jussina töihin vapaaehtoisesti tulevat. Koska tämä on jo perinne, että pariskunta Rantanen on jussin tiskin takana!

Niin ja sitäpaitsi mulla on ollut tässä kuussa jo 4 vapaapäivää joten hyvin jaksaa painaa... Ja ens viikonloppu on vapaata kokonaan. Mutta en sit tiedä kuinka rentouttava viikonloppu siitä on tuloillaan...

Ai niin. Ja jotta homma ei menis pelkäks höpötykseksi, niin laitan vähän kuvia. Maailman suloisimmat koiraelukat kävi meillä kylässä tossa männäviikolla ja piti räpsiä kuvia. Ja jottei totuus unohtuisi niin myös yksi kuva Mamma-hepasta, josta myöskin pikkuinen siivu kuuluu meille. Mamma on Vermossa Korven Pekan valmennuksessa ja viettää nyt kesälomaa. Mamma eli oikeesti Good Mama on 2-vuotias amerikanravuri. Tuleva huippujuoksija tietenkin. =)



Sera ja Mira AI LOVE JUUUU!



Mun hatupäinen kaaos ja "koirat"



Mama

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Virallinen hääavautuminen

Kuten kaikki hyvin tiedätte, en ole mikään hehkuttaja hyvässä enkä pahassa. Siis sillee et oisin joka paikassa päälläni ja kertomassa kaikkee kaikille ja jokaista viime käännettä raportoimassa. Siksi en ole hirveesti jaksanut nyt tätä hääasiaakaan jahkata. Mutta nyt taidan vähän jotain listata tänne, mitä on tehty ja mitä on tekemättä. Onpahan sitten itellenikin vähän faktaa. =)

Häät 8.8.2009 klo 16.00 alkaen
* Häiden teema = 20-luku ja vanha Hollywood-glamour
* Häiden teemaväri = violetti ja tietty valkoinen
* Vihkikirkko = Hattulan Pyhän Ristin Kirkko
* Hääpaikka = Hauhon Kivitupa
* Kaasot = Hanna, Anni, Satu ja Minna
* Bestmanit = Niko, Anssi, Jarkko ja Tommi
* Kutsut postitetaan viikolla 25.
* Kutsuttuja 120

PUVUSTUS JA ULKOASU:
* Hääpuku: Janilla liituraitaa tai valkoinen frakki sekä mustat housut. Oma kaksiosainen, josta pitkän alamekon saa irti. Mekko-osa on kapea, levenee merenneidon pyrstömäisesti alas. Yläosa charleston-henkinen hapsumekko, alaosa leikattu vinoon. Selästä auki, hapsut peittää selän. Iltamekkona siis toimii myös. Alamekon väri valkoinen, ylämekon beige. Ei mitään huntuhässäköitä, ei tässä mitään neitsyitä olla edes naimisiinmenon suhteen...
* Kengät: Janille tarvii hommata semmoset nilkkaimelliset vanhan ajan kengät. Mulle joko yhet semmoset Thaimaasta ostetut ellen sit löydä jotain tosi ihkuja uusia.
* Käsilaukku: Työn alla. Yks ihana löytynyt. Kuva alla:


* Korut: Olis kotona ehkä yhet sopivat korvikset. Tai sit ostan kaasoille ja ittelleni samanlaiset helmikorvikset. Nilkkaketju.
* Hiukset: Toivottavasti luottokampaajani Riikka taikoo mulle hienon 20-luvun sliipatun tukan.
* Meikki: Jaana hoitaa mut ja kaasot.

KORISTELUT JA KUKAT:
* Morsiuskimppuun muutama violetti orkidea, murattia sekä peikonpähkinää. Jos ei saa orkideaa niin vanhan roosan väristä ruusua. Laskeutuva kimppu, yksinkertainen.

Niinkuin tommonen mut puuttuu noi vihreet pitkät jutut tosta päältä ja on vähempi kukkia. Lisäksi peikonpähkinäoksaa.
* Heittokimppu: Ei välttämättä ole kimppu
* Bestmanien, sulhaspoikien ja sulhasen kukat = vieheisiin orkideat
* Morsiusneitien kukat = orkideapanta?
* Pöytiin murattia, pienet lasikulhot, joissa orkidea sekä kellukynttilä. Tai sit ei ole orkideaa jos on ihan sikakallis.
* Nimikoidut servietit, tilattu N&F:stä.
* Saippuakuplia kakaroille.
* Morsiustytöille riisikorit = tilaamatta

SIIRTYMISET:
* Kirkolta lähetään hepalla, Jamppa hoitaa ratsutallin kanssa asiaa. Puolivälissä vaihdetaan limusiinikyytiin, jonka Jamppa hoiti kanssa. Toivottavasti luottamustoimiin valitut henkilöt älyävät hommata punaisen maton pelipaikalle =).
* Jamppa hoitaa myös parit taksibussit yöllä kylälle ja Aulangolle.

HÄÄKUVAUS:
* Osku hoitaa kirkon pihalla ennen lähtöä Kivituvalle

TARJOILUT:
* Ruoka Rosollista. Kaikkee hyvää, muttei mitään isoo pääruokaa. Buffamainen kevyt kesäpöytä med uudet potut, lihapullat, silliä kullekin, salaatteja, kalaa jne
* Kakku Laurellilta. Jani hoitaa, en tiedä mitään tästä aiheesta paitsi että on mansikkaa ja kermavaahtoa ja porrastelineessä.
* Juomat: Paljon. Nakittamatta vielä jollekin Tallinnan kävijälle. Kuoharia tervetulotoivotukseen, puna- ja valkoviiniä ruoan kanssa, olutta, siideriä. Boolia jahka on syöty. Ehkä Sinistä enkeliä kun on sopivasti violetin väristä.
* Yöruoka: Jani hoitaa tämänkin. Mersumies (ei Jani ite sentään) vääntää pyttäriä pihalla yheltä yöllä niille ketkä on vielä tolpillaan.

OHJELMA:
* Toivottavasti ei kauheesti puheita =)
* Toivottavasti ei kauheesti "nolataan morsiuspari"-leikkejä =)
* Bändi = vielä auki. Tulee kiire. Humppaa vanhuksille.
* Stand-uppimies = Vielä auki. Tulee kiire. JJ hoitaa asiaa tai sitten ei.
* DALG = Aikakone ja pari jotain kivaa. Vaikka Badda-Bing ja joku muu. Ite räpeltämässä mukana ja nolaan sitten itseni koko uuden ja vanhan suvun edessä. Kaaso pelastaa tilanteen loistavalla rytmitajullaan. Tämän jälkeen vaihtuu mekko.
* Loppuillasta dj. Jampan kaveri, saa tuoda valoja tullessaan ja hemmetisti house-musiikkia että saadaan viimeistään tässä vaiheessa bileet käyntiin.

HÄÄYÖ:
* Vanajanlinnassa. Tatja ja Markus hoitaa (Voi vittu.)
* Vieraat Aulangolle ketkä tykkää mennä.

MUUTA:
* Opasteet hääpaikalle = tehty.
* Muksuille jotain leluja ja pelejä lastentilaan
* Booliastiat, kauha ja kuppeja
* Kertiksiä yäruakaa varten
* Huomenlahja Janille = suunnittelussa
* Kaasojen ja bestmanien muistamiset
* Istumajärjestys = tehtävä pe-iltana kun on pöydät saatu paikalleen
* Vierashuomioinnit = ;)
* Kertiskameroita muutama sinne tänne
* Ilmapalloja muutama?

Vieläköhän jotain puuttuu...? Aika hyvässä vaiheessa ollaan kyl!

T.G.I.F.

Ihanaa on perjantai!!! Ja huomenna ei ole MITÄÄÄÄÄÄÄN ohjelmaa = ihan parasta! Saan vaan löhötä kotona, ehkä vähän siivoonkin mut en aio herätä ennen kun sit kun herätyttää!

Artsy-apina oli eilen Lahessa juoksemassa, matka oli 2640 m elikkäs pidempi kun normisti ja vähän mietitytti että mitenkähän mahtaa käydä. Oli vielä aika hyvätasoinen lähtö ja rattailla taas uus kuski, Perttusen Tapsa. Jamppa oli katsomassa mut mä en oman hevosteluni takia päässyt paikalle. Mikä oli varmaan vaan hyvä etten mennyt koska vaikuttaa siltä että mun paha karmani sekoittaa Artsyn juoksut... Nyt en ollu ja kappas, tyttö tuli toiseksi!!! Eikä hävinnyt kun hevosen mitan voittajalle ja helevetin hyvä aikakin tuli, 16,8, kymmenyksen voittajalle hävinneenä. Hemmetin hyvä juoksu ja hetken näytti siltä että Tapsa tuuppaa sen voittoon, mutta ei sit ihan pystynyt. (Kattelin lähdön sit uusintana tototeeveestä).
Oon niiiin tyytyväinen että se on päässyt juoksemisen makuun noin hyvin, tää vuosi on mennyt sillä melkoisen kivasti eikä vissiin ole kuin yksi rahaton startti koko vuonna. Viime vuosi meni niin käsille, niin tuntuu mukavalta kun tulee vähän menestystä!

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Verkkovikaa

Oikeesti... maailman mielenkiintoisin työpäivä... Verkot alhaalla, ihmisten liittymät ei pelitä ja jos joskus sataa yhtä paljon paskaa niskaan kuin tänään niin ei hyvää päivää... Tommonen parikymmentä oikeusjuttu-uhkausta, kymmenkunta täysiä huutavaa, uhkauksia raivoavaa asiakasta ja muutama äiti jotka on joutuneet pyytää lapsiltaan anteeks kun ovat niille raivonneet siinä luulossa että lapset ovat tehneet jotain pahaa ja saaneet puhelimensa jumiin. Ja sitten muutama uhkaus että tullaan singon ja aseen kanssa tappamaan meidät kaikki... =) Että kyllä on mielenkiintoista. Oikeesti tulee ikävä kylpylän rasittavimpiakin asiakkaita tässä kun kuuntelee noita päivän kännänneitä ja vihaa keränneitä ihmisiä. Yksikin on nyt soittanut mulle 8 kertaa ja on ollut ihan tosi mielenkiintoista seurata sen kännin kehittymistä =). Panokset kovenee joka puhelulla... =)

Katsoin tuosta juuri että olen ottanut vastaan yli 175 puhelua. Normipäivänä niitä tulee n. 20... Tätä kirjoitettaessa on tullut jo pelkästään yli kolmekymmentä puhelua. Että äänen käyttöä on tullut harjoitettua.

Yks oli kyllä piristävä. Se toivotti jaksamista kaikkien idioottien kanssa ja kiitti mukavasta, puheettomasta päivästä. Mahtavaa!

Lisääntymisestä ja häistä

Tosta ekasta sen verran että en lisäänny itse. Mutta musta tulee isotäti!!!!! Onko hienoo, häh???? NO vittu ON!!!!! Ja kun ei ne tunnu itsekään asiaa salailevan niin hehkutan sitä nyt täälläkin sit. Oli ihana kun Jimi laittoi viime keskiviikkona viestin että "mitä sanoisit jos kertoisin et susta tulee isotäti, mimmasta isomummu, Tepistä isopappa, Karista vaari ja Tanjasta mummo". No mitäs siihen sanot. Rupeen poraamaan (tästähän olen siis kertonut teille jo aiemminkin et musta on tullut joku ihme itkupilli) ja näpyttelee innoissani vauihanaamahtavaa-viestiä sormet täristen niin lujaa että viesti oli jotenkin "vaihaniaataahmaava".
Eli siis älyttömän hienoa. Mutta millään ilveellä mä en saa päähäni sitä että systeristä tulis mummo.... Laughing my ass off!!!! Tanja-mummu.... HEEHHHEEE!!!

Häät järjestyy tässä hikkupiljaa. Ei oo mitenkään kauheeta määrää säädettävänä, kutsutkin odottaa printtausta ja saadaan ne ens viikolla postiin. Hääkimppu on sovittu, samoin pöytäkoristeet. Mekkoa väännetään ja kaasoilla sekä bestmaneilla on tietoutta teemasta. Huomenna mennään kattoo vielä Kivitupaa että miten tehään koristukset siellä. Ruoka on sovittu. Hääkiesit, heppavaljakko ja bändi sekä standuppimies on vielä vaiheessa. No onhan tässä nyt kaikkee pientä touhuamista vielä paljon mut se on semmosta mukavaa.

Siinä tänpäiväset. Ja voin kertoo että olen sanonut tänään ainakin 50 ihmiselle että GoMobilessa on verkkovikaa. Perkele....