torstai 30. huhtikuuta 2009

Destination: Danmark!

Tänään Sink´s Amazing Racessa: Altaan jännittävä ja vaiherikas matka kohti kylmää Pohjolaa huipentui saapumisskannaukseen Saksan Kölnissä! Jiihaa, päätepisteeseen ei enää ole pitkä matka! Sink´s Amazing Race jatkuu jälleen huomenna! Jännitys tiivistyy: Pitääkö UPS:n kuljetuslupaus??? Ehtiikö allas TODELLA päätepisteeseen maanantaihin mennessä??? Entä missä kunnossa allas on saapuessaan??? Nämä kaikki selviää, kun seuraat Sink´s Amazing Racea! Stay tuned!

LookwhatIboughttoday!!!

En kyllä normisti syty hurjemmin näihin "lookwhatIboughttoday"-päivityksiin mutta kai se on pakko myöntää, että kun jotain kivaa löytää niin sen ilon haluaa kaikkien muidenkin kanssa jakaa. Siitä syystä tämmönen pikajuttu. Saa skipata om du vill, en loukkaannu =).

Tänään töiden jälkeen piti lähtee metsästää vetimiä kaappeihin kun en uskonu että ainoostaan Gant Homesta muka löytyis meille sopivia vetimiä. No, kiersin kaks Säästökaria, K-raudan, Rautian, Starkin ja RTV:n mutta ei ollu ei. Jäi vetimet hankkimatta. Toivon, että Gant Home on lauantaina auki... Sen sijaan Säästökarista tarttui säkällä mukaan aivan fantastinen peili (mun piti tehä semmonen maalaistyyppinen peili ensin itte tänä viikonloppuna mutta nyt ei tartte!) ja pari väreihin käyvää käsipyyhekaksikkoa. Naapurista (Jyskistä) löytyi sitten kivat korit pesualtaan alla olevalle tasolle.

Peili ja onnellinen omistaja:



Korit ja pyyhkeet:



Lisäksi viime viikolla tilaamani,peilin eteen ja maailmanmatkaaja-altaan yläpuolelle tuleva valaisin oli tullut ja noudin sen K-Raudasta. Se on oikeesti ulkovalaisin mut ei kerrota kelleen... Ei vaan, se kestää ainakin kosteutta. On tammonen aika ihqu:



Ja sitten viime aikojen toinen murheenkryyni altaan lisäksi eli hanat. Ihana fantastinen supersisustajamme oli tänään ne meille tuoneet. Ihan semmosia ne ei ole mitä metsästettiin, mutta käyvät tähän hätään. Vaihdetaan ne sit oikeiks, ainakin toi suihku sadevesimalliks ja ylhäältä suihkivaksi. Nyt ne on meillä "lainassa" ellei haluta ostaa niitä... =) Mutta.. mä olen kyllä oikeesti aika ihastunut tohon pikkuriikkisuihkuun. Poreammeelle ei hanaa vielä saatu, mutta se on kosmetiikkaa. Ostetaan se sit myöhemmin ja täytetään siihen asti suihkulla se. Tämmöset:

Hana:


Suihku:


Ja jotenkin äärettömän sympaattinen pesukoneen sulkuventtiili:


Jotta semmosia.
Eli enää ei puutu kun vetimet ja allas. Ja nekin on tulollaan. Ja sit pitäs saada tuo vielä valmiiks... kiire ehkä tulee? Tässä tilanne today:



Nää vaput on vähän tämmösiä vaikeita aina. 9 vuotta sitten vietin vapun synnytyslaitoksella, 13 vuotta sitten maksatulehduksessa, viimeiset kolme vuotta kylpylän tiskin takana paitsi viime vappu jolloin juopoteltiin Amiraalilla. Nyt sitten menee kylppäriä viimeistellessä. Mutta hei. Vappu ei ole mikään suosikkijuhla muutenkaan joten aivan sama vaikka meniskin. Ainoo mikä tekee vapusta hiukan juhlavamman on se, että armas äitini on syntynyt tänä päivänä. Onnea äiti!! <3

Ps: Altaan Amazing Racea kanssani seuraaville tiedoksi: Allas on lähtenyt Louisvillestä Kentuckystä... Destination unknown vielä toistaiseksi =)

Allasdraama jatkuu

... tosin tällä hetkellä tämän saippuasarjan (lähes kirjaimellisesti, onhan kyse pesualtaan seikkailuista maailmalla) käänteissä mennään semmosessa vaiheessa, että allas on viimeksi skannattu Louisvillessä Kentuckyssä. Oikeesti, alan tilailee hulluna Jenkeistä kaikkee, tohon UPS:n rahdinseurantajärjestelmään jää enempi koukkuun kun Big Brotheriin! Just aamulla kattoin et missä mun allas mahtaa mennä nyt niin se oli vielä Mount Hopessa, Kanadan Ontariossa. Ja nyt se oli jo suhahtanut Kentuckyyn!! Pakko seurata mun altaan maailmanmatkailua joka tunti, niin mielenkiintoinen reissu sillä kyllä on! Se tv:n reality-matkaohjelma, mikä se nyt olikaan, on hei vähän lällärileikkiä tähän verrattuna =) (Saatan olla seonnut, myönnän. Tais mennä blondausaine aivoihin asti.)

UPS:ilta soitettiinki tossa aamulla ja kyseltiin mitä paketti sisältää. En ymmärrä miten kaikkea mahdollista kuljetettavaa varmasti elämänsä aikana kohdannut asiakaspalvelun neiti meni hiljaiseksi kun kerroin.
Mä: "No siellä on pesuallas"
Täti: "Siis käsienpesua varten?"
Mä: "Kyllä joo, käsienpesuallas" (en alkanu saivarteleen, että saatetaan siellä naamakin toisinaan pestä)
Täti: *hiljaisuus*
Mä: "Niin siis kuparista tehty. Käsienpesuallas"
Täti: "Aha. Just just........ Mä tarvin sit sun hetun luottotietojen tarkistusta varten ja sitten viikon kuluttua tulee lasku jossa on alvi ja meidän 3% toimitusmaksu"
Minä kiltisti annoin ne. Ja toivon että ne ei peri mitään mielettömiä summia tota alvia...

Hanat on suunnittelijan osaavissa käsissä ja luotan että ne meille ajoissa tulee...
HUIHUIHUI kun käy jännäks. Millanenkohan loppukliimaksi tähän saippuasarjaan saadaankaan.... =)

keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

UPS!

"Tämä viesti lähetettiin sinulle toimihenkilön Eden Home And Plumbing Group Inc. puolesta tarkoituksena ilmoittaa sinulle, että alla olevat elektroniset lähetystiedot on välitetty UPS:lle. Fyysinen paketti (paketit) on voitu välittää UPS:lle toimitusta varten.
Scheduled Delivery: 04-May-2009

Jeeeee!!! Maailmassa on vielä toivoa!!!! Mun allas ehkä, vain ehkä mahdollisesti saattaa ehtiä sittenkin ajoissa paikalle!!!! UU JEA!!!

Anteeks Kanada: F.Y Mexico!!!!

No niin. Kanadalaiset saa synninpäästön ainakin osittain. Olisivat toki voineet hiukan aiemmin mulle ilmoittaa että meidän pesuallas makoilee Meksikon auringon alla eikä missään tapauksessa ehdi ens tiistaiksi. Kanadalainen myyntipäällikkö sentään (ilmeisesti oikeusjutun pelossa) lupasi että saan valita tietyistä altaista meille sopivimman ja he lähettää sen ilman mitään lisäkustannuksia siten et se olis ajoissa perillä. Voi toki olla että vaikka ne tänään sen lähettäs niin He-Va:lla ollaan niin kusipäitä että ne pimittää sitä siellä. Pyysin lennon tiedot jne jotta olen sitä allasta vastassa kun se tulee. Toiset on vastassa omaisiaan, minä pesuallasta. Kuinka vitun jännäksi mun elämä voi vielä mennäkään?

No tuollaisen sieltä sitten valkkasin:



Mutta ette te kanadalaiset tänä vuonna siltikään juhli mestaruutta...

F.Y. Canada!!!!

Kanadalaiset: mä en tykkää teistä enkä aio koskaan tulla käymään teidän kuppaisessa maassa, josta ei osata lähettää ajoissa pesualtaita!!! Voin vetää sanani takaisin sitten, mikäli selviää, että mun allastani pimitetään jossain Helsinki-Vantaan peräkomerossa tai tullin setien pöytälaatikossa. Mutta siihen asti TE kanadalaiset olette vastuussa meidän remontin epäonnistumisesta ja aikataulujen kusemisesta! Teillä on tasan ens viikon maanantaihin aikaa lähettää se allas mulle!!! Niin, ja tänäkään vuonna ette tasan varmasti voita MM-kultaa lätkässä!!!

Tuikkulaatat on nyt seinässä ja vitsit niistä tuli mageet!!! Ne on NIIIIIN hienot tuol seinässä, voin oikeen nähä sieluni silmin niissä kivat tuoksutuikut ja itteni kylpemässä =).




Alkaa näyttää ihan kylppäriltä. Oikeesti noi laatat on vielä sata kertaa hienommat miltä kuvassa näyttää. Vappu kuluu paneeleita petsatessa ja iskän kanssa askarrellaan paskarrellaan peili. Jei.

tiistai 28. huhtikuuta 2009

Miksi mun blogini kulkee päivän jäljessä häh???

Tänään on jumaleissön 28.4. ja toi äskeinen teksti kirjautui 27. päivälle... Ja just kirjotin sen!! Ja tämän myös!

Blondina on vähemmän seliteltävää



No nyt on uus tukka. Riikka teki töitä kaksin käsin sillä mun kuontalo päätti olla vaaleentumatta. Oli ilmeisesti ihan liian hyvässä kunnossa, kun sai olla ja kasvaa ilman mitään kemikaaleja 4 kk. Niinpä vedettiin ensin semmonen vaalea väri, joka nyt ei isommin mitään muutosta tehnyt. Sitten otettiin kovemmat aseet käyttöön ja vaalennusaine lettiin. Vaalenihan se -keltaiseksi. Siihen sitten päälle vielä violetti sävy (kyllä, violetti tappaa keltaisen, älkää kysykö kuinka ihmeessä, enkä taatusti suosittele kotona kokeilemaan, en ota vastuuta!) ja avot, nyt on vaalee pää. On ihan outoo mutta mukavaa! Katotaan meenkö blondina naimisiinkin, oon ihan innostunut tästä nyt. Kikka on iloinen täällä töissä kun sillä on oma tipilintu lemmikkinä töissäkin =). Tytöt hiukan ihmetteli, Iran mielestä näytän Pelle Hermannilta sillee hyvässä mielessä. Mitä ikinä se tarkoittaakin =).

Remppakin etenee. Vieläkään ei ole allasta eikä hanaa, mutta tuikkulaatat on ja laattaa myös lattiassa. Tulee niiiiiiin siistiiiiiii!!!! Vappu kuluu seiniä petsatessa, kun noi paneelit kaipaa tummaa sävyä =).



Lattia:

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Viimeistä viedään

Joo. Viimeinen raksaviikko käynnistyy. Ja hanoja ei oleeeee eikä altaastakaan kuulu mitään.... Meillä ei pian pestä ollenkaan käsiä eikä mitään muutakaan kun ei saada ammettakaan täytettyä. Tänään lähtee laattasouvi käyntiin, jänskä nähdä illalla kun menee kotiin että miltä ne laatat siel seinäs näyttää. Ja meidän ihunat kynttilälaatatkin on tänään haettavissa kaakelitehtaalta =). Jei!

Pe-la meni tosiaan pääkaupunkiseudulla hyöriessä. La-aamuna hiukan tallitouhuja peukalo keskellä räpylää ja sit vähän Selmuskan kanssa Kaisaa ulkoiluttaa. Kokeilin hiukan ominkin päin mennä Selmalla ja voi pojat miten erilaista on mennä ravurilla kun maneesin kaviouraan tottuneella ratsulla! Selmaa sai ihan tosissaan ohjata ja käskeä, kerrankin tuntui siltä että mä vien hevosta eikä hevonen mua. Oli aika mukava fiilis! Ja pikkutyttömäisen innoissani otin vastaan Kaisan kehut ratsastustaitojen roimasta kehittymisestä =). On se vaan mielettömän hienoa hommaa, olen tosi innoissani siitä että tähän hommaan ryhdyin ja otin tehtäväkseni oppia ratsastamaan ennen kun täytän 30!

Lauantaina oltiin sitten Finlandia-ajoa seuraamassa. Päälähtö ei kyllä suuria tunteita herättänyt, mutta muutama muu lähtö kyllä. Pari Suomen ennätystäkin siellä tehtailtiin ja aivan mielettömän hienoja 3-vuotiaita saatiin ihailla kanssa! On se hyvä että Wanna on vasta 2, ettei tarvii tollasten Lisa´s Big Boy:den ja Tannerman Can:ien kanssa kisata... =) Ei sillä, ettenkö uskois omani pärjäämiseen, mutta noi on niin rautasia heppoja, ettei moisia ihan heti tule vastaan!

Eilen oli sitten Incan kaverisynttärit. Vein neitilauman keilaamaan ja sen jälkeen pelailtiin hiukkasen krokettia pihamaalla upeassa säässä. Kun lapset lähti niin mentiin vielä uimaan omien tyttöjeni kanssa. Oli väsyjä neitejä!

Illalla tuli sitten hiukan ikävämpi uutinen. Semmoinen äärimmäisen mukava, tuttu poika oli kuollut tapaturmaisesti. Omaisten tuskaa ei voi edes käsittää. Mutta onneksi mulle jäi mukavat muistot ko. henkilöstä. Hänen kanssaan kävin yhden yllättävimmistä keskusteluista eroni jälkeen. Aina muutenkin niin ihanan reippaasti mulle tuli juttelemaan ja moikkaili kun kohdattiin. (Samaa ei eron jälkeen voinut sanoa edes kaikista ystävikseni luulemistani ihmisistä, vaan paskaa tuli ja on tullut niskaan aika yllättävistäkin suunnista. Tekopyhyys on hieno asia =)!)

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Stressauksesta vielä

Onneks tosta alemmasta postauksesta saa poistaa seuraavat kohdat:
1. Vesieristys on jo seinässä, wippii!
2. Sähkäri saa vedettyä poreammeelle sähköt ILMAN seinien alasrepimistä

Mutta siihen voisi lisätä muutaman uuden kohdan mutta se ei liity mitenkään remonttiin vaan "ihmiseen" joten en sitten listaa uutta ressilistaa.

Onneks tänään pääsee hiukan edes nollaamaan. Lähdetään Kirkkonummelle ja hevosilla on onneksi kauhean lohduttava vaikutus meikäläiseen. Jos sais vähän voimia koottua ja pääsis uusin voimin kohti uusia taisteluita =)

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Kuvia lisätty polttarimerkintään ja rääkymismerkintään!

Stressi

Joo. Ihmiset kokee ton ressin aina erilailla ja eri tilanteissa. Mua tai siis meitä ressaa ihan helvetisti ja on ressannut siitä asti kun Thaimaasta tultiin niin toi kylppäriremppa. Mitä lähemmäs viimeinen kuvauspäivä tulee, sitä pahempi on stressi. Tottakai. Vika kuvauspäivä on siis 5.5. ja sillon tulis olla valmista. Totuuksia kylppärirempan tilasta, ihan vaan lietsoakseni omaa paniikkiani:
1. Kanadasta tilaamani pesuallas ei ole saapunut
2. Poreammeelle ei sitten huomattu vetää virtalähdettä joten mitä suurimmalla todennäköisyydellä timpuri joutuu repii levyt alas yhdeltä seinältä jotta sähkäri pääsee tekee tarvittavat säädöt
3. Hanoja ei ole ja en tiedä mistä ne löydän ainakaan kohtuullisella hinnalla. Tänään kauhee putkifirmakierros tiedossa...
4. Peili pesualtaan yläpuolelle on täysin vielä hankkimatta
5. Strömforsin antrasiitin väriset katkaisimet -voin vaan toivoa että sähkäri muistaa hommata ne!
6. Kylppärissä ei ole vielä edes vesieristeitä seinillä..........



Lohduton näky. Ja se siitä ja sen kestävyydestä.

Ja sitten PAALJON mukavampiin asioihin elikkäs elikoihin elikkäs heppoihin.
Artsy oli eilen Teivossa All Out Cupin finaalissa. No ei tässä nyt mitään huipennusta tule, se jäi yhdeksänneksi 11 hepan lähdössä mutta neiti on vissiin kipee. Kaisalla on muut hepat ollu lenssussa ja Artsy oli jostain syystä ainoo kehen se ei ollut vielä tarttunut. Nyt sit ilmeisesti oli kuitenkin pöpön saanut. Teivainen ajoi sillä tosi hyvin mutta viimeisessä kaarteessa hepo oli ihan tyhjä jo eikä Antti alkanut sitä sitten piiskaamaan kun selvästi näki ettei toinen ole kunnossa. Ei tyttö vielä tallialueellakaan puhaltanut eikä mitään, mut joku vika sillä oli. Se kun on sitkee kun purukumi eikä tasan anna periksi vaikka mikä olis.
No mutta jotain hyvää kuitenkin, Artsy paransi volttilähtöennätystään puolella sekunnilla joten ei se nyt ihan paskasti sit kuitenkaan mennyt. Perjantaina se menee lekuriin jalkakuvaukseen kun siinä saattaa olla jotain häikkää. Hope not!!

Perjantaina mennään Kirkkonummelle sitten kattoo hepposia ja ihmisiä kun Kaisa ja Ville järkkää kalaasit yhteistyökumppaneille ja heponomistajille. Me jäädään sit vielä yöks, aion ottaa ratsastuskamat ja toivon että pääsen vähän ratsasteleekin. Ehkäpä Artsyllä jos se ei oo enempi kipee. Toivotaan toivotaan...

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Naapurisopua

Nyt ajattelin kertoa teille hiukan vuosien varrella olleista naapureistani ja kokemuksistani heidän kanssaan. Teitä varmaan kiinnostaa kuin kilo paskaa, mutta mulle tämä on ajankohtainen asia ja hiukan on ehkä tätä aihetta tarkasteltava laajemminkin, jotta saan eilisen pesutupaepisodin taas oikeisiin mittasuhteisiin. Naapurit ja tapahtumat ovat aikajärjestyksessä vanhimmasta tuoreimpaan.

1.Parolantie.
Täällä asuin lapsuuteni ja varhaisaikuisuuteni ja tästä osoitteesta on paljon hauskoja ja vähemmän hauskoja muistoja. Tässä yksi.
Meidän alakerrassa asui nuori pariskunta, jotka olivat oikein mukavia ja nuoria ymmärtäväisiä. Meillä kun oli melko useita kotibileitä, varsinkin kesäisin kun vanhemmat oli mökillä ja minä kotivahtina, ikää mulla oli n. 14-15 v. Koskaan tämä pariskunta ei valittanut tai mitään. Kerran sillä miehellä, kutsuttakoon vaikka Timoksi, meni kuitenkin hermot. Olin yksin kotona, tais olla sunnuntaipäivä ja jostain kumman syystä meillä ei ollut mitään bileitä ollut edellisiltana. Ovikello soi melko kiivaasti ja menin avaamaan. Timo seisoi siellä tosi vihaisena ja alkoi heti paasata, että mun pitää mennä pesemään heidän parveke. Olin ihan että WOOT? Hän siihen että juu, nyt vaan moppi ja kuurausharja käteen ja heille pesemään parveketta. Koitin kovasti kysellä että miksi ihmeessä, mutta hän ei vihastukseltaan mua juuri kuunnellut. Siinä seisoi rappukäytävässä ja paasasi vaan että nyt taittui kyllä kamelin selkä, kyllä hän ymmärtää että nuoret juhlii ja joskus menee vähän villiksi, mutta että nyt kyllä riittää. Annoin Timon purkaa pahimmat höyryt ja sitten sanoin, että onko meiltä tippunut jotain hänen parvekkeelle, tumppeja tai jotain, että toki tulen siivoamaan, mutta että kuinkas se vasta nyt on huomattu, kun ihan rauhassa olen tän viikonlopun ollut yksin kotona. Timo kertoi, että ei, kun joku räkii heidän parvekkeelle tälläkin hetkellä! Olin taas että WOOT?!? Ihan olen yksin kotona. Timo ei uskonut. Pyysin hänet sisälle ja sitten selvisi tämä räkijäkin. Mulla oli farkut kuivumassa parvekkeen kaiteella ja niistä tippui pisaroita heidän parvekkeelleen! Timo-raasu meni ihan valkoiseksi ja noloksi ja pyyteli kovasti anteeksi ja lähti vähin äänin. Seuraavana päivänä soi ovikello taas ja Timohan se siellä seisoi ison kukkapuskan ja suklaalevyn kanssa ja pyyteli taas kauheesti anteeksi. Lopulta naurettiin koko episodille.

2. Katumantie
No, Katuma on Katuma, tarinoita riittää. Tässä mieleenpainunein.
Tulin töistä yhtenä päivänä ja heitin levyksi soffalle. Hetken kuluttua kuuluu sireenien äänet ja autot kaartaa meidän pihaan. Asuin ykköskerroksessa ja menin parvekkeelle katsomaan mikä on homman nimi. Kolme paloautoa pukkaa pihaan ja miehet ryntää rappuun ja palotikkaat nousee ylimpään kerrokseen. Tilanne jatkuu tovin ja mä odottelen koska käsketään lähteä kämpästä. Käskyä ei kuulunut, mutta nappasin vähän tavaroita mukaan ja menin pihalle. Ulkona tapasin tutun palomiehen ja kyselin sit että onko ihan oikee palotilanne vai vaan väärä hälytys. Kaveri kertoi, että joku yläkerroksen piripää oli vähän sulatellut kamaa liedellä ja kama oli roihahtanut. Nyt sitten kundi istuu parvekkeella muka piilossa poliiseja eikä suostu tulee alas kun on niin sekaisin. Lopulta palomiehet sai sen alas ja poliisit vei kamarille. Kämppää tuuletettiin muutama päivä.
Pari viikkoa myöhemmin selvis, että tää kundi oli mun entinen koulukaveri, en edes tienny sen asuvan samassa talossa.

3. Pikkukuja
Mc Cannonballs naapurina. Eikä siitä sen enempää.

4. Pappilanniementie
Varsinainen urbaaniyhteisö. Pesutuvan varausvihko toimi yleisenä viestivihkona. Aina vain mukavia ja kivoja terkkuja ja ”lainasin sun huuhteluainetta” –viestejä. Kaikki on kaikkien omaa meininki ja sehän passasi kaikille hyvin. Alakerrassa jatkuvat pileet perjantai-illasta sunnuntaiaamuun, pari kertaa soitin poliisit perään kun naapurista lähettiin puoliltaöin jatkoille Parolan paikalliseen omalla autolla tietenkin. Muuten pelkkää hyvää sanottavaa naapureista. Harmi että kämppä oli niin karsee.

5. Sireenitie
Jo ensimmäisenä asumiskuukautena kävi selväksi, että siellä asuu kunnon tuppisuukansa. Viestit välitetään ilmoitustaulun avulla ei-rakentavaan sävyyn palautetta antaen. Monta mukavaakin naapuria kyllä on mutta jeesus miten ärsyttää toi lappujenkirjoittelutapa osalla naapureista. Viereinen naapuri avautui ilmoitustaululla valkopunaisesta kissasta, jonka naukuminen laukaisee allergisen reaktion! Jumalauta, en tiennyt että evoluutio ja sen viat ovat kehittyneet niin pitkälle, että jo eläimen ääntely laukaisee allergisen reaktion. Aikuiset ihmiset! Tässä on toinen esimerkki eiliseltä.
Tämän kylppäriremonttimme takia olen joutunut käyttämään pesutupaa aina välillä. Nyt eilen kävin taas laittamassa koneellisen pyörimään ja huomasin pesukoneen päällä lapun. Lapussa luki
”Siivotkaa jälkenne! 15.4. pesutupa oli aivan siivottomassa kunnossa!”. Tiedän tasan varmasti siivonneeni omat jälkeni ja vielä pyyhkineeni pölyt sekä lakaisseeni jopa kuivaushuoneen lattian, mitä selvästikään ei kukaan ollut tehnyt moneen kuukauteen. Pesutupaa ei mun lisäksi kalenterin mukaan ollut käyttänyt kuin eräs toinen henkilö. Pihisten ja puhisten käpsin takaisin kotiin ja siistin itseäni hiukan (päällä oli paskaset verkkarit ja paita, tukka liimattuna päätä pitkin jne koska oli siivouspäivä, niin sillon kuuluu näyttää siltä). Tuumasin, että on se kumma, ettei tämä naapurini, joka sattuu olemaan vielä hallituksen pj, osaa tulla suoraan kysymään, mikä on homman nimi vaan jättää lappuja jälkeensä. Sillä tavallako meidän taloyhtiön kokouksissakin toimitaan, keskustellaan post-it-lappujen välityksellä??? Päätin näyttää rouvalle esimerkkiä kuinka keskustellaan kuten aikuiset ja marssin hänen ovelleen. Rouva avasi ja kysyin hyvin asiallisesti ja ystävällisesti että millähän tavalla pesutupa oli törkyinen, ihan vaan että osaan olla tarkempi jatkossa. Rouva oli nolon oloinen mutta selvästi ajatteli, että hyökkäys on paras puolustus. ” En minä tiedä kuka sitä on pääsiäisen pyhinä käyttänyt, mutta vitutti kun menin pesemään pyykkiä, niin ensimmäisenä saan lakaista roskia lattialta”. Jatkoin ystävälliseen tyyliin ja sanoin: ”just just, no hyvä tietää, koska itse lakaisin jälkeni ja vähän enemmänkin viimeksi, kun käytin pesutupaa, mutta jatkossa saa tulla ihan suoraan kysymään jos joku asia mietityttää, kun kalenterista kuitenkin selviää kuka tupaa on viimeksi käyttänyt.” Rouva selittämään että ”niin mutta kun ollaan tässä matkusteltu ja onhan se voinut joku muukin olla. Mutta eikö sun tule kylmä tossa t-paidassa?” Otin tästä vihjeen onkeeni, että keskustelu on päättynyt ja pahoittelin aiheuttamaani vaivaa.

Ja matka jatkuu naapurisovun ihmeellisessä maailmassa. Ollaan muutenkin varmaan ihan rakastetuimmat naapurit kissoinemme ja remontteinemme... =)

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Tunteilua

Lapsukaisellani oli eilen kevätjuhla tarhassa. Ira tanssi kevätvalssia hyvin totisena Jeren kanssa. Sitten ne leikki pupuleikkiä piirissä ja Prinsessa Ruusua. Ira aloitti laulun ilman ärrää ja se kajahti kunnolla ilmoille. Mua itketti.
Yksi hoitajista jäi äitiyslomalle, siksi kevätjuhla oli jo näin ajoissa. Toinen hoitaja piti pienen puheen siinä ja antoi kukkia toiselle tädille. Mua itketti.
Yritin jutella ex-mieheni kanssa niitä näitä, olla mukava jne. Mua itketti taas mutta vittu ihan eri syystä. Kaikille tiedoksi, että mua itkettää ainoastaan Suuri Vitutus tai liikutus. Voitte vittu päätellä kummasta syystä itketti tämä viimeisin.
Ira ottaa kevätvalssin tosissaan:


Keskiviikkona oltiin siellä teatterissa Tampereella. Hintsanen veti Musta aurinko nousee -biisin tosi upeesti sen naispäänäyttelijän, roolinimeltään Karoliina, kanssa. Mua itketti. Sain huikeita flashbackeja HML:n kaupunginteatterista, jossa pikkutyttönä olin pari kautta. Tuli tosi kova kaipaus sitä teatterin fiilistä, sitä säpinää, harjoitusten tauolla tyhjässä teatterissa seikkailun jännittävyyttä ja esitysten väliajan röökinsavua takahuoneessa kohtaan. Mua itketti.

Kohta mua itkettää varmaan tää kirjoituskin, koska mua vituttaa tää jatkuva mieliteko rääkymiseen niin paljon.

torstai 16. huhtikuuta 2009

Remppamietintöjä välillä

On eroja remonttireiskoilla ja remonttireiskoilla. Meillä on onneks ne jotka kuuluu siihen parempaan kastiin. Valmista tulee ja toivottomuus aikataulujen kusemisesta alkaa viimein hellittää. Vielä en kyllä nuolaise kun en halua tipahtaa!

Kylppäriremppa siis alkoi n. kuukausi takaperin ja pienenpieni muutostyö onkin paisunut tässä välillä kuin pullataikina.. Alunperin meidän piti vain muuttaa järjestystä kylpyhuoneessa siten, että siitä saataisiin toimiva. Alunperin meillä oli kaksi suihkua, joiden vieressä oli pesutorni. Toisella seinällä oli pesuallas (pienenpienenpieni) sekä pönttö. Yhdellä seinällä saunan ovi ja toisella ovi eteiseen. Aina kun meillä käytiin suihkussa, niin koko kylppäri oli veden vallassa ja vitutti jos piti mennä pyykkejä laittaa tai jotain niin aina oli sukat märkänä.

Itse ei oikein keksitty ratkaisua, joten päätin piruuttani kokeilla kepillä jäätä ja kysellä apua Muuttohaukantie-ohjelmasta, joka haki uusia kohteita. Meidät sitten valittiin (tokihan kylpyläpäällikön kylpyhuoneremontti kaikkia kiinnostaa!) ja suunnittelu alkoi. Mahtava Leena Carelse tuli meille ja heitti ilmaan ehdotuksen, josko sauna voitais purkaa pois ja siirtää sen tilalle kodinhoitohuone. Ei kauaa mietitty, kun ei olla kovia saunojia ja ystäväni Ulla tahtoi luopua iskemättömästä poreammeesta. Sauna = poreamme!

Leena alkoi suunnitella meille uutta hienoa kylppäriä, jossa olisi siis kodinhoitohuone toisella puolella. Kylppäripuolelle tulisi se amme, yksi suihku ja pesuallas ja sinne kodinhoitopuolelle tulisi sitten hiukan laatikostoja sekä sitten ne meidän pesukoneet. Teemaksi valittiin hiukkasen afrikkahenkisyyttä, johtuen meidän kummankin ihastuksesta afrikkalaisiin esineisiin ja väreihin.

Tässä kylppärimme laattaa ja iki-ihana pesuallas:






Altaan tilasin Känädästä ja vaikka puhelimessa lupasivatkin, että ehtii ajoissa, niin pelottaa aika hirmusti ettei se ehdikään... Ja loppukuvissa tuota meidän kylppärin kruunua ei sitten näykään!!

No eniveis. Remppa aloitettiin. Heti tuli mutkia matkaan. Jouduttiin repimään kaikki kipsilevyt väliseinistä huitin hittoon, koska ne eivät enää kestäneet uutta laattakerrosta.
Tässä riivittiin vanhoja laattoja seinistä irti. Kunnon slummi!



Siinä sitten selvis myös semmoinen, että pesukoneen poistoputki oli edellisessä rempassa vedetty päin helvettiä. Se meni ulkoseinän sisällä ja suoraan vessanpönttöön ilman mitään vesilukkoja. Siinä oiskin oltu ihmeissämme, jos putki olis jäätynyt tai kone olisi vetänyt paskavedet pöntöstä pyykkivedeksi... Ja ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi tuli pesukoneen paikan vaihtaminen, lattian aukipiikkaus, putkien ja viemäröinnin uudelleen veto sekä lattian uudelleen valaminen. Oh, I love it!!! Mani mani mani... Tähän sitten menikin rahaa saman verran kun alkuperäinen remonttibudjetti... No ainakin melkein. Tästä saatan avautua myös myöhemmin, sillä en ihan purematta niele isännöitsijän vastuuttomuutta edellisen rempan valvonnassa!
Tässä uudet putket menossa alle lattian:


Siinä sitten tulikin pieni tenkkapoo että mistä työmiehet. Alunperin Jampan iskän kautta piti setien tulla, mutta päätettiin sitten ottaa sama firma joka äärimmäisen hienosti ja nopeasti (ja kohtuullisen edukkaasti) hoiti tuon putkihässäkän. Taitoneliölle kaikki kiitos todella hyvästä työstä!! (oltiin varauduttu raahaamaan piikkausjätettä peräkärrytolkulla kylppäristä, niin vielä mitä! Sedät oli itte raahanneet jätteensä mukanaan ja vissiin hammasharjalla lakaisseet vielä eteisenkin...) Nyt meillä sitten touhuaa timpuri ja sähkäri ja valmista tulee. Eilen timpuri vaan kävi kattomassa ja oho, meillä onkin jo uusi oven paikka sekä koolauksia seinissä!
Nyt näyttää oviaukko tältä:


Ja kylppäri tältä:


Mietinnät jatkuu myöhemmin. Saatan kertoa teille elämäni hienoimmasta musikaalikokemuksesta eilen Tampereen Työväen Teatterissa, Vuonna ´85. Oon vieläkin ihan fiiliksissä siitä!!! Mahtava puvustus ja upea lavastus!

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Polttarit, vol. 1


Juu... Reipas Vammala-retki (=muuten nykyisin Sastamala. Mikä v,,,u on Sastamala??? Miksi moinen VIELÄ karmeempi nimi kun Vammala!) muuttui sitten Toijalan ABC:n kohdalla DD-kerhon omiksi polttareiksi. Sain käteeni kauniinkeltaisen kirjekuoren jossa sitten tämä asia mulle valkeni. En osannut lainkaan aavistaa moista!!! Pelonsekaisin tunnelmin matka jatkui Vammalaan. (En aio todellakaan puhua mistään Satsatsaaamalasta) Hiukan ennen matkan päätä sain toisen kirjekuoren (vai oliko se sitten jo kolmas, en nyt muista) ja sitten lauleskeltiin vähän DD-laulua. Perille päästyämme meille selvis että ollaan hotellin ainoat asiakkaat. No, mikäs siinä...

Syömistä (ihan törkeen hyvä kepappi!) ja suihkuamista ja sitten sainkin vaatteet. Ihqut pissiskuteet, eikö! Tehtävänäni oli mennä varaamaan pöytä siitä ravintolasta, jonne meidän oli tarkoitus illalla mennä kattoo Leewingsiä. En saanu pöytää sit varattua kun ei siellä ollut juuri mitään pöytiä!


Ilta sujui mukavasti. Ysiltä aukesi meidän hotellin karaokebaari vain meille. Ja tokihan meillä kauheen mukavaa oli! Puolen yön maissa siirryttiin sinne oikeaan baariin kattoo keikkaa. Keikka oli mukava ja muutenkin hyvä meno. Viina nousi heikosti päähän kuten viime aikoina muutenki, mutta se ei estänyt mua aamulla oksentamasta... =)


Kotiinlähtö oli jo hyvissä ajoin klo 11.00 ja ehtisin ratsastamaankin kahelta! Olin melko reipas muutenkin, leivoin koko illan kun tytöillä oli synttärit sunnuntaina. Siinä menikin loppupääsiäinen, lastenkutsuja emännöidessä.

Viinan kulku elimistössä ihmetyttää. Ensin se ei nouse päähän, ei millään. Ja voin vakuuttaa että millään tissuttelulinjalla en ollut. Sit se kuitenkin pistää oksuamaan aamulla kahdeksalta. Ja väsyttää neljä päivää. Helvetin reilua. Nyt en jua sit mitään ennenkun seuraavan kerran taas... =)

MUOKS!
Emmä nyt sit löytänytkään niitä kuvia mitä piti laittaa... kerjään Taijalta ja laitan sit. =)

perjantai 10. huhtikuuta 2009

Suuri Kusetus

No huh huh... En sitten yhtään arvannut... Nämä on perkele mun polttarit vol 1 jotka DD-kerho halusi järjestää mulle oman porukan kesken. Voi jeesus, en pelännyt turhaan!

torstai 9. huhtikuuta 2009

Virkistäytymistäkö?


Tänään ei pohdituta juuri mikään.
Tai ehkä vähän semmonen, että kuinka vaikeaa on kahdeksan naisen lähtö yhden vuorokauden reissulle?

Me ollaan tyttökerhon (=DD-kerho myöhemmissä teksteissä) kanssa lähdössä vuotuiselle virkistäytymismatkalle Vammalaan huomenna. Voitte vaan kuvitella millainen säätö on ollut käynnissä siitä päivästä asti kun reissusta päätettiin. Kahdeksan emäntää, joista kaikilla on lapsi / lapsia (myös miehet luetaan nyt tähän kastiin). Tässä luettelen muutamia muita kysymyksiä, joita kerhon sisällä on virinnyt koskien reissua:

- Kuka ajaa, mitä ajaa, monelta ajaa vai ajaako sittenkään?
- Onko hotellissa kuntosali ja jos on niin aiheuttaako se toimenpiteitä?
- Onko hotellihuoneessa radio?
- Tarjoillaanko aamiaisella munaa? Edes jossakin muodossa?
- Pääseekö ravintolaan sisälle ilman kravattia? (edelleen huomautan kyseessä olevan vain naisista koostuva ryhmä…)
- Onko respassa mieshenkilöä töissä?
- Onko sänky mukava?
- Onko porukan YH-äideille varmasti tarjolla miesseuraa?
- Lähdetäänkö niin ajoissa, että syödään matkan varrella?
- Jos lähdetään niin syödäänkö kebabbia vai ravintolassa oikein?
- Onko hotellissa laktoositonta maitoa+
- varmuuden vuoksi, onko kellään lainata kylmälaukkua jotta voidaan viedä laktoositonta maitoa mukana?
- Pidetäänkö matkan varrella tupakka/pissataukoja?
- Tuleeko perjantai-illasta tosiaan pitkäperjantai?
- Ottaako joku mukaan mankan? Entä levyjä?
- Lähteekö porukasta niin paljon ääntä että mankka on tarpeeton?
- Roikkuuko tissit liikaa?
- Jos roikkuu niin onko siinä vaara, että ne putoaa ja murtaa varpaan?
- Mikä auto? Minkä värinen? Montako paikkaa? Mitä lientä se syö?
- Pitääkö auton lainaajalle hommata jokin lahjus?

Tässä siis vasta murto-osa kysymyksistä, joita olemme tässä käsitelleet. Ja reissuun lähtö on huomenna.

Mua pelottaa.

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Luonnollista mietintää vol. 2


Tuosta aiemmasta luonnollisuuden pohdinnasta juontui mieleen tänä aamuna peiliin katsoessani toinen pohdinnan aihe. Nimittäin bed hair. Tällähän siis tarkoitetaan sitä, että hiukset on sillee seksikkäästi pörröllään, ihan kun olisit möyrinyt tovin punkassa johtuen seksuaalisista suoritteista tai vaihtoehtoisesti muuten levottomasta yöstä.

Jos tänä aamuna olisin lähtenyt töihin tukka sen näköisenä, mitä se juuri sängystä nousemisen jälkeen oli, niin epäilen että kanssatyöskentelijäni eivät olisi ymmärtäneet pitää mua muodikkaana.
Tämä ei kyllä johdu työkavereideni muotitiedottomuudesta, vaan siitä että kerta kaikkiaan näytin hyvin pelottavalta. Muutenkin kampaajan hellää käsittelyä kaipaava kuontaloni näytti juuri siltä, että sinne olisi hiiri tehnyt pari pesää ja sen jälkeen harakka olisi vienyt sen omaan pesäpuuhunsa.

( Myönnän, etten ole ehtinyt/jaksanut/viitsinyt varata rakkaalle Riikalle aikaa tarpeeksi ajoissa ja nyt kun sen sain tehtyä, sain ajan jonnekin kolmen viikon päähän. Siihen mennessä tämä harakan pesä on muodostunut jo kohtuusuureksi tuulenpesäksi. Sinänsä oli hyvä idea leikata tukka sentin sängelle ennen kuukauden Thaimaan matkaa, mutta nyt kärsitään sitten jälkihoidon puutteesta… )

Eli siis bed hair –look ei tosiaan tarkoita kirjaimellisesti juuri sitä. Bed hair –lookin tekemiseen menee vähintään puoli tuntia, riippuen hiusten pituudesta ja käytössä olevista mömmöistä sekä teknisistä laitteista kuten kuivaaja. Itse kun koitan tehdä semmosta seksyn pörröstä luukkia, niin onnistumisprosentti on n. 25. Lopuissa tapauksissa päädyn pesemään vahat ja vaahdot tukasta pois ja litistämään tukkani päätä myöten kiroillen samalla kovaan ääneen. Nämä onnistuneetkin tapaukset eivät yleensä kestä koko päivän koitoksia. Niinpä bed hair – tukkaa yritettäessä päivä on pilalla 90 prosenttisesti.

Mitä tästä opimme: ÄLÄ YRITÄ NÄYTTÄÄ LUONNOLLISELTA. ET ONNISTU KUITENKAAN!

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Kun ei o tuuria rakkaudessa niin sit on rahassa ja toistepäin


Ajateltiin aloittaa mussukan kanssa traditio. Riidellään aina ennenkun lähetään raveihin. Nyt on jo kaks kertaa todistettu tuo otsakkeen kuvaama vanhan liiton totuus oikeaksi.


Oltiin meinaan lauantaina Forssassa tammatähti-kisoissa. Perjantai-iltana otettiin pieni erä tässä nyrkkeilymatsissa jota parisuhteeksi kutsutaan. Oli kyllä tosi pliisu matsi, mutta vähän kuitenki saatiin adrenaliinia kummankin vereen. Sitä samaa jatkettiin sit toisen, vielä pliisumman erän merkeissä automatkalla Forssaan. Homma oli sovittu jo ennen Renkoa mutta kuitenki. Päästiin pelipaikoille ja alettiin pelata tietenkin totoa ja pienin panoksin, kuten aina. Sen verran jäi mulle hampaankoloon tosta matsista, että halusin vähän kostaa kullalle ja kostoks vetelin vielä totoluukulla oman hasardi-suoran parin muutamalla eurolla, enkä kertonu mussukalle mitään. (Meillä kun on semmonen tyyli, että tehään yhteinen kympin totolappu jonka mä sitten vien.) En puhunu mussulle mitään, tungin slipin taskuuni vaan ja olin onnellinen saadessani kostaa toiselle. Ja sitten silmä kovana lähtöä seuraamaan. Epäuskosta ymmyrkäisenä ja samalla itseriittoisen iloisena vetäisin sitten taskustani tuon hasardilapun tuopit helisten, kun nämä pelaamani hevoset tuli maaliin ekana ja tokana, eikä meidän yhteinen veto tuottanut tulosta. Kerroin oli vaatimattomat 50 ja rapiat ja panos 3 euroa. Voi sitä iloa ja riemua, kun lunastus oli 150 euroa ja risat! Päätin jatkaa tätä koston kierrettäni ja muutaman kerran yhteistä lappua viedessäni vetelin myös omat suorat parini muutaman euron panoksena. Ja sain niitä kostolappuja vedellä taskusta vielä pari kolme kertaa että hupsis, mä taisin vahingossa pelata noita kahta ekaks tullutta heppaa... Kaiken kaikkiaan voittoa jäi reilut 500 euroa.


Tätä aiemmin ollaan jo saatu todistaa, kuinka rahallisesti kannattavaa riitely on. Eräänä lauantaiaamuna riideltiin aiheestä Ö ja mä lähdin äipälle rauhoittumaan. Lauantaihan on siis V-75 päivä, tähän tarkennuksena. Olin äiskällä koko sen päivän jeesaamassa keittiörempassa enkä ottanut mitään yhteyttä mussukkaan kun kerta se oli niin perseestä että munlaiseni, ihanan ja kiltin ihmisen kanssa kehtasi riidellä! Mutta sitten viiden maissa se soitti, ihan kun ei mitään riitaa ois ollukaan ja pyyteli kotia tulemaan. Minä siinä sitten vielä kiertelin että emmävielä kun ois tätä ja tota. Sitten se kertoi että kappas, oli seiskavitosessa seittemän oikein ja reipas pari sataa pätkähti voittoa, mitäs jos lähettäs sovintoa hieromaan Huviretki-ravintolaan. No en voinu olla enää vihainen!


Niin että päivän vinkki raapivassa rahapulassa remuaville: Riidelkää ja pelatkaa sitten rahapelejä!!!

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Luonnollista mietintää


Tuossa juurikin mietin eräänä tylsänä hetkenä, että naisten elämä on sitten vaikeeta.
Jos trendinä on luonnollisuus, niin mä käsitän sen niin, että näyttää tosiaan luonnolliselta, omalta itseltään. Eli siis varsinkin aamuisin petolinnun perseeltä johon on kasvanut pandakarhu, ainakin omassa tapauksessani, mutta veikkaan että myös suurin osa kanssasiskoistani on itsestään samalla linjalla.

Mutta eihän se niin menekään!
Sen sijaan, että lähtisit töihin suoraan sängystä, koska haluat olla trendikäs (eli luonnollisen näköinen) niin istutkin peilin eteen ainakin 45 minuutiksi. Ai miksikö? No siksi että saat itsesi näyttämään luonnolliselta! Toisin sanoen, vetelet naamaasi meikkivoidetta, jonka sävy on mahdollisimman lähellä omaa naaman väriä. Ilmeisesti finnit, mustapäiden puristelusta johtuvat arvet yms. epätasaisuudet eivät suinkaan ole luonnollisia.

Saatuasi naamasi mahdollisimman luonnollisen väriseksi otat käteesi kulmakynän, jonka väri on omien karvojesi väristä. Tässä saattaa tulla eteen pikku pulma, sillä meille suomalaisille ei ole tehty ei-minkään – väristä kulmakynää. Värität kulmasi hyvin hyvin varovasti, jottei tule luonnottoman tummat kulmat! Olettaen, että olet ymmärtänyt nyppiä kulmakarvasi jo edellisenä päivänä niiden luonnolliseen muotoon, sillä luonnollisuus ei tosiaankaan tarkoita sitä, että kulmakarvat ovat yhteen kasvaneet ja irtokarvoja on hiusrajaan asti! Samana aamuna ei saa kulmia nyppiä, koska nyppimisen jälkeinen punoitus EI OLE luonnollista!!

Kulmien jälkeen vetelet omien ripsien väristä ripsaria, (ehkä kohtaat saman dilemman kuin kulmakynän väriä valitessa) jotta ripset näyttävät luonnollisen paakkuisilta ja pitkiltä ja kaartuvilta. Siltähän siis kaikkien ripset näyttää aamulla klo 6.00 kun heräämme!

Jotkut saattavat tykätä myös rajauskynistä. Ja se on varsin ymmärrettävää, monilla naisillahan on luontaisesti musta tai ruskea viiva ripsien tyvessä.

Puuterilla poistat täysin luonnottoman kiillon kasvoilta, lisäät luonnollisuutta korostavaa poskipunaa tai aurinkopuuteria (meillä Suomessa varsinkin, sillä rusketushan on luonnollista myös meille, jotka näemme auringon ehkä kerran kesässä), niin avot! Valmista tuli. Lopputulos on kauniin luonnollinen ja aikaa tähän meni x –minuuttia.

Ei o helppoo ei….

Avauspuheenvuoro


No niin. Nyt sitten hörähdin minäkin tähän bloggaamiseen. Joskus saattaa olla jotain asiaakin, mutta veikkaan että yleensä ei ole. Tai sitten on varsin hevospitoista tämä.... Mutta tästä lähtee.