Nähdä Therapy? ja kuolla...??

No nyt se on nähty. Nyt on tullut nähtyä oikeastaan yhtä vaille kaikki suuret, mistä ikinä olen tykännyt. U2, The Stray Cats, Meteors, Depeche Mode ja nyt Therapy? Joukosta puuttuu vain Ramones. Keikka oli varsin hyvä, oikeestaan jäin odottaan vaan Misery -biisiä. Muutenki festarit oli ihan kokemuksen arvoinen tapahtuma, vippi oli mahtavalla paikalla, siellä ei ollut tungosta, kaljaa sai jonottamatta helposti ja ruoka siellä oli hyvää. Ja seura oli tietty ässää. Festareilta lähdin vielä tallille jatkoille ja sain varsin avoautokyyditystä kera Hannan. Oli mieletöntä!!






Onneksi rakas ukkelihani tulee tänään kotiin. Alkaa olla ihan tajuton ikävä ja vaikka viikko melko nopeasti menikin niin ihan liian pitkä aika tää viikko on erossa olla. En oikein mitään muuta enää ajattelekaan, kun että muutama tunti niin saa halia ja pussailla sitä hömppää taas oikeen kunnolla! <3 <3

Kohta onneks kotiin täältä työmaalta. Kävin tossa matkailuinfossa kaupungin matkailusihteeri Tiinaa moikkaamassa, oli oikein kiva jutella sen kanssa ja tutustua tarkemmin. Ulkopaikkakuntalaisuuden lisäksi jaamme innostuksen vanhoja pyöriä kohtaan (sillä on BSA vuodelta ´62) ja ollaan molemmat kasvettu fiftarikulttuurissa, jota nyt sitten molemmat tuolla jossain syvällä mukana raahataan vaikkei siltä ulospäin näyttäisikään. Itse asiassa tästäkin keskusteltiin pitkään. Tiina tunnisti mut "sielunkumppanikseen" tatskoista ja minä sen rilleistä. Pienet asiat ratkaisee eikä tänä päivänä kumpikaan jakseta enää ressata ulkoisista seikoista... =)

Mua ei sitten jatkossa juuri facebookissa tapaa. Harkitsen profiilini poistamista kokonaan, mutta vielä toistaiseksi saa olla siellä. Tähän on johtanut monet seikat, tässä lyhyt versio:
1) Sain ikioman stalkkerin ilmeisesti FB:n kautta. Onneksi "stalkkaus" oli melko viatonta ja loppui toistaiseksi ainakin

2) Rupesi ärsyttämään todella monien kavereiden lausahdus: "Eksä ole lukenut veispuukia?". Ihan kun olisi jotenkin väärin soittaa ja kysyä että moi mitä kuuluu. Miksi v...ssa nykysin on oletusarvo, että ihminen käyttää päivänsä käymällä läpi neljän sadan kaverinsa fb-profiilit saadakseen tietää mitä niille kuuluu? Kyllä minä haluan jatkossakin jutella ystävilleni, muutenkin kun Fb:n chatissa! Kaiken huippuna hyvin rakas ystäväni vaihtoi siviilisäätyä ja oletti tiedon kulkeneen kaikille sen kirotun sosiaalisen ällömedian kautta. Soitin ja kysyin mitä kuuluu. Hän siihen että on menossa henkilölle X (mies). Kysyin kuka se on niin vastaus oli:"eksä ole lukenut mun fasee, se on mun uus mies?" Kuului riks ja kamelin selkä katkes.

3) Norjan tragedia. Sosiaalinen media pursuaa surunvalitteluita jne mikä sinänsä on ok, jos nyt ei mennä ihan syville tasoille asti. (On helppoo kirjottaa sanoja, kun ei tarvi tehdä käytännössä mitään eikä se koske ko. ihmisiä oikeasti, mukana kuuluu elää jne....) Mutta kun se sama media syytää myös traagisia kuvia Utöyan saaresta, verisiä uhreja jne. Menee yli mun käsityksen. Eikö ihmisten surukaan ole enää pyhää vaan huomiohuorat revittelee jo tuollaisellakin uutisella! Tämä oli ihan viimeinen pisara ja sai mut harkitsemaan profiilin poistamista ihan tosissaan.

Menen nyt tällä hiljaisella profiililla tovin ja varmaan blokkaan aika paljon näkyvyyttä. Siivoilen kaverilistaa ainakin jossain vaiheessa.

Muksaa viikon jatkoa kaikille, ehkä tuleva viikonloppu (ja Kunkkarit) sujuu globaalisti pirteämmissä tunnelmissa.