No niin, nyt on tekemistä syksylle, jos hetkenkään tuntui siltä, että voi miten tylsä syksy on tulossa. Sen lisäksi että koulussa alkaa (toivottavasti) viimeinen vuosi ja opinnäytetyön armoton kasaaminen alkaa, niin ostettiin sitten asunto, joka remontoidaan! =)
Löydettiin kiva ja kohtuuedullinen neliö tuosta ihan meidän naapuritalosta melkeinpä. Käytiin katsomassa ja erinäisten tilanteiden (asunnosta oli jo tehty tarjous ja sille annettu vastatarjous, jota ei meidän onneksi sitten hyväksytty) jälkeen me saimme hyväksynnän esittämällemme tarjoukselle. Kaupat on toki tekemättä vielä, mutta uskotaan ja luotetaan, ettei tässä nyt enää mitään ihmeellistä tapahdu.
Taloyhtiössä on juuri alkanut putkiremppa ja samassa yhteydessä menee kylppäri uuteen uskoon. Me hiukan laajennetaan remonttia ja pistetään myös keittiö ja lattiat uusiksi. Seinät siinä oli sen verran hyvässä tapetissa ja maalissa että ne saa jäädä mutta keittiö kokee räjähdyksen. Tässä olenkin intopiukeena luonnostellut uutta keittiötä jo ja vaihtoehtoja onkin sitten jo useita ☺.
Muutenkin käyn ihan ylikierroksilla ja ukkeliparka varmaan sekoaa ennen kun päästään muuttamaan. Olen just sellainen kauhuvaimo tällä hetkellä, joka ei osaa muuta kun kysellä että "jos sit sinne laitetaan tuommonen ja sopiskohan siihen tämmönen". Kyllä mä sen vielä pakotan sisustamaan mun kanssa... ☺ Ei vaan, ukkelihan on hirmuisen mukanaelävää sorttia ja esim. parasta mahdollista shoppailuseuraa (oikeesti!!!) joten eiköhän se tästä alkujärkytyksestä (ostaa nyt asunto TURENGISTA!) toipuu niin varmaan mun kanssa ihan mielellään valkkailee laminaatteja ja eteiskalusteita. Mulla kun tuo mopo keulii kohtalaisen helposti näissä sisustusasioissa, eikä aina ole järjen hiventäkään kaikissa pilvilinnoissa, joita rakentelen, joten on pirun hyvä, että on joku joka aina sillon tällön kiskoo takaisin todellisuuteen. Mutta toisaalta ei dissaakaan vaan heittelee omia ideoitakin. On se Muru ♥.
Mutta on se kivaa, päästä suunnitteleen ja tekemään oman näköistä kotia. Nyt kun olen havahtunut huomaamaan että elämä voi olla ihan kivaa ilman sitä omakotitaloakin, niin tuo kerrostaloasuminen maistuu erittäinkin hyvin kaikessa helppoudessaan. Lapset saa kuitenkin omat huoneet, elukoilla on lasitettu parveke, meillä iso ja valoisa olkkari ja toimiva keittiö. Ylimmän kerroksen kulmakämppä, olkkari vasten ulkoseinää ja vain yksi seinänaapuri täysin toisella puolella kämppää niin ei edes häiritä naapureitakaan vaikka tuijotettas leffaa tai hoilotettas singstaria.
Joo, mutta nyt uppoan taas Ikean ihmeelliseen maailmaan. Moido!
tiistai 23. elokuuta 2011
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Marinaa ja murinaa
Nyt ottaa aivoon, ihan hemmetisti.
Mä olen nyt kuukauden ollut taas putkeen enempi vähempi kipeenä. Koko ajan joku paikka rempassa. Kesäkuun alussa oli se hammashelvetti ja sen jälkeen alkoikin varsinainen tautikierre. Liekö jotain yhteyttä näillä??? Viime viikon saikkuilin kurkunpääntulehduksen vuoksi, äsken soitin pomolle, että sori mutten tule töihin vieläkään. Nyt on korvatulehdus. TOINEN tänä kesänä. Ja tuo kurkunpääntulehduskin oli jo toinen laatuaan parin kk:n sisään. Mä en ihan tosi jaksa kohta tätä jatkuvaa kuumeilua. Kunkkarien iltajuhlakin meni multa ihan munille. Päivällä oli jo vähän kumma olo, eikä siideri maistunut ja ruokakin ällötti. Iski joku ihme kohtaus ja nousi kuume liki 39 asteeseen, ihan yöstä. Jäin sitten yökyläpaikkaan nukkumaan kun muut lähti Eppuja katsomaan. Kyllä syletti! Sunnuntaina olo oli hutera mutta menin silti raveihin. Keskiviikkona iski kanssa samanlainen kuumekohtaus ja aamulla oli taas ihan ok olo ja menin töihin. Nyt tiistaina sama juttu, mutta sitten olikin kurkku pirun kipee aamulla. Voi perse!
Semmosta. Ravit oli sinänsä eri jees. Saatiin nauttia voittohuumastakin kun tuo "meidän" hyväntekeväisyyspolle El Mistress Eeva voitti kuin voittikin oman lähtönsä ja kuskinsa Tommi Kylliäinen teki ihan mielettömän suorituksen voittamalla kaikki kolme lähtöä, joissa ohjasti hevosta. Tommi on todella mukava ja hauska kaveri, sille todellakin soi enemmän kun mielellään ne voitot. Kun juostiin voittajakehään vastaanottamaan Eevaa ja Tommia (yli 22 tuhannen ihmisen eteen...) niin oli kyllä aika voittajafiilis, vaikkei hevonen suoranaisesti ole meidän. Teeveessä virnuili varsin iloista sakkia =). Voittosummasta puolet menee suoraan Päijät-Hämeen sairaalan lastenosastolle joten siinäkin mielessä mieli oli hyvä. Meidän osalle palkinnoista tuli uniikki lasinen heppa ja kukat, jonka sai joka lähdön voittaja. Kaksi pokaalia meni muille osaomistajille. Mä halusinkin semmosen hepan joten hah, sain sen. Enpä ihan kyllä osannut odottaa sitä oikeasti saavani, kun raveihin menin =D.
Mun pieni tyttönenkin aloitti sitten koulun tiistaina. Iso reppu selässä keikkuen se sinne painelee innosta puhkuen. Koulu on kivaa, ruoka on hyvää ja välkkäreillekin pääsee. (Suora kommentti lapselta) Ilmeisesti hän oli jotain muuta kuullut, koska aika iloisena todisti moiset väitteet vääriksi. =D. Vähän on haikee fiilis, jotenkin, ihan kuin se lapsuus nyt siihen loppuisi. Mutta jotenkin sillai, että tästä lähtee alamäki kohti mulkkuikää, jossa tuo vanhempi jo päivä päivältä vahvemmin painiskelee. Olen kyllä iloinen että tyttö saa nautiskella tosta mulkkuiästä jo nyt, josko tokenisi sitten ajoissa ja opiskelisi kunnialla. Tossa 11 vuoden iässä toi kapina on kuitenkin melkoisesti kesympää ja kesytettävämpää kuin 14 veenä. Kyllähän tässä itse kukin on jo saanut kuulla olevansa todella syvältä ja kamala ja liian tiukkis jne, mutta kohtuudella ollaan selvitty. Nuoremman (päättäväisemmän, harkitsevamman, ovelamman ja laskelmoivamman) mulkkuikää pelkään todellakin enemmän. Jos se on ihan kauhee niin vippaan sen toiselle vasurille elikäs siskolleni. =)
Nyt alan harkita päivän neljänsiä päiväunia. Jamppa tulee yöllä kotiin Prahasta, jossa ne oli pelaamassa viis päivää. Kuokkaanhan ne siellä sitten sai, mutta hieno reissu ilmeisesti on ollut ja pelaamisestakin jäänyt hyvä fiilis. Se on tärkeintä!
Kattellaan taas!
Mä olen nyt kuukauden ollut taas putkeen enempi vähempi kipeenä. Koko ajan joku paikka rempassa. Kesäkuun alussa oli se hammashelvetti ja sen jälkeen alkoikin varsinainen tautikierre. Liekö jotain yhteyttä näillä??? Viime viikon saikkuilin kurkunpääntulehduksen vuoksi, äsken soitin pomolle, että sori mutten tule töihin vieläkään. Nyt on korvatulehdus. TOINEN tänä kesänä. Ja tuo kurkunpääntulehduskin oli jo toinen laatuaan parin kk:n sisään. Mä en ihan tosi jaksa kohta tätä jatkuvaa kuumeilua. Kunkkarien iltajuhlakin meni multa ihan munille. Päivällä oli jo vähän kumma olo, eikä siideri maistunut ja ruokakin ällötti. Iski joku ihme kohtaus ja nousi kuume liki 39 asteeseen, ihan yöstä. Jäin sitten yökyläpaikkaan nukkumaan kun muut lähti Eppuja katsomaan. Kyllä syletti! Sunnuntaina olo oli hutera mutta menin silti raveihin. Keskiviikkona iski kanssa samanlainen kuumekohtaus ja aamulla oli taas ihan ok olo ja menin töihin. Nyt tiistaina sama juttu, mutta sitten olikin kurkku pirun kipee aamulla. Voi perse!
Semmosta. Ravit oli sinänsä eri jees. Saatiin nauttia voittohuumastakin kun tuo "meidän" hyväntekeväisyyspolle El Mistress Eeva voitti kuin voittikin oman lähtönsä ja kuskinsa Tommi Kylliäinen teki ihan mielettömän suorituksen voittamalla kaikki kolme lähtöä, joissa ohjasti hevosta. Tommi on todella mukava ja hauska kaveri, sille todellakin soi enemmän kun mielellään ne voitot. Kun juostiin voittajakehään vastaanottamaan Eevaa ja Tommia (yli 22 tuhannen ihmisen eteen...) niin oli kyllä aika voittajafiilis, vaikkei hevonen suoranaisesti ole meidän. Teeveessä virnuili varsin iloista sakkia =). Voittosummasta puolet menee suoraan Päijät-Hämeen sairaalan lastenosastolle joten siinäkin mielessä mieli oli hyvä. Meidän osalle palkinnoista tuli uniikki lasinen heppa ja kukat, jonka sai joka lähdön voittaja. Kaksi pokaalia meni muille osaomistajille. Mä halusinkin semmosen hepan joten hah, sain sen. Enpä ihan kyllä osannut odottaa sitä oikeasti saavani, kun raveihin menin =D.
Mun pieni tyttönenkin aloitti sitten koulun tiistaina. Iso reppu selässä keikkuen se sinne painelee innosta puhkuen. Koulu on kivaa, ruoka on hyvää ja välkkäreillekin pääsee. (Suora kommentti lapselta) Ilmeisesti hän oli jotain muuta kuullut, koska aika iloisena todisti moiset väitteet vääriksi. =D. Vähän on haikee fiilis, jotenkin, ihan kuin se lapsuus nyt siihen loppuisi. Mutta jotenkin sillai, että tästä lähtee alamäki kohti mulkkuikää, jossa tuo vanhempi jo päivä päivältä vahvemmin painiskelee. Olen kyllä iloinen että tyttö saa nautiskella tosta mulkkuiästä jo nyt, josko tokenisi sitten ajoissa ja opiskelisi kunnialla. Tossa 11 vuoden iässä toi kapina on kuitenkin melkoisesti kesympää ja kesytettävämpää kuin 14 veenä. Kyllähän tässä itse kukin on jo saanut kuulla olevansa todella syvältä ja kamala ja liian tiukkis jne, mutta kohtuudella ollaan selvitty. Nuoremman (päättäväisemmän, harkitsevamman, ovelamman ja laskelmoivamman) mulkkuikää pelkään todellakin enemmän. Jos se on ihan kauhee niin vippaan sen toiselle vasurille elikäs siskolleni. =)
Nyt alan harkita päivän neljänsiä päiväunia. Jamppa tulee yöllä kotiin Prahasta, jossa ne oli pelaamassa viis päivää. Kuokkaanhan ne siellä sitten sai, mutta hieno reissu ilmeisesti on ollut ja pelaamisestakin jäänyt hyvä fiilis. Se on tärkeintä!
Kattellaan taas!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)