No niin, nyt on tekemistä syksylle, jos hetkenkään tuntui siltä, että voi miten tylsä syksy on tulossa. Sen lisäksi että koulussa alkaa (toivottavasti) viimeinen vuosi ja opinnäytetyön armoton kasaaminen alkaa, niin ostettiin sitten asunto, joka remontoidaan! =)
Löydettiin kiva ja kohtuuedullinen neliö tuosta ihan meidän naapuritalosta melkeinpä. Käytiin katsomassa ja erinäisten tilanteiden (asunnosta oli jo tehty tarjous ja sille annettu vastatarjous, jota ei meidän onneksi sitten hyväksytty) jälkeen me saimme hyväksynnän esittämällemme tarjoukselle. Kaupat on toki tekemättä vielä, mutta uskotaan ja luotetaan, ettei tässä nyt enää mitään ihmeellistä tapahdu.
Taloyhtiössä on juuri alkanut putkiremppa ja samassa yhteydessä menee kylppäri uuteen uskoon. Me hiukan laajennetaan remonttia ja pistetään myös keittiö ja lattiat uusiksi. Seinät siinä oli sen verran hyvässä tapetissa ja maalissa että ne saa jäädä mutta keittiö kokee räjähdyksen. Tässä olenkin intopiukeena luonnostellut uutta keittiötä jo ja vaihtoehtoja onkin sitten jo useita ☺.
Muutenkin käyn ihan ylikierroksilla ja ukkeliparka varmaan sekoaa ennen kun päästään muuttamaan. Olen just sellainen kauhuvaimo tällä hetkellä, joka ei osaa muuta kun kysellä että "jos sit sinne laitetaan tuommonen ja sopiskohan siihen tämmönen". Kyllä mä sen vielä pakotan sisustamaan mun kanssa... ☺ Ei vaan, ukkelihan on hirmuisen mukanaelävää sorttia ja esim. parasta mahdollista shoppailuseuraa (oikeesti!!!) joten eiköhän se tästä alkujärkytyksestä (ostaa nyt asunto TURENGISTA!) toipuu niin varmaan mun kanssa ihan mielellään valkkailee laminaatteja ja eteiskalusteita. Mulla kun tuo mopo keulii kohtalaisen helposti näissä sisustusasioissa, eikä aina ole järjen hiventäkään kaikissa pilvilinnoissa, joita rakentelen, joten on pirun hyvä, että on joku joka aina sillon tällön kiskoo takaisin todellisuuteen. Mutta toisaalta ei dissaakaan vaan heittelee omia ideoitakin. On se Muru ♥.
Mutta on se kivaa, päästä suunnitteleen ja tekemään oman näköistä kotia. Nyt kun olen havahtunut huomaamaan että elämä voi olla ihan kivaa ilman sitä omakotitaloakin, niin tuo kerrostaloasuminen maistuu erittäinkin hyvin kaikessa helppoudessaan. Lapset saa kuitenkin omat huoneet, elukoilla on lasitettu parveke, meillä iso ja valoisa olkkari ja toimiva keittiö. Ylimmän kerroksen kulmakämppä, olkkari vasten ulkoseinää ja vain yksi seinänaapuri täysin toisella puolella kämppää niin ei edes häiritä naapureitakaan vaikka tuijotettas leffaa tai hoilotettas singstaria.
Joo, mutta nyt uppoan taas Ikean ihmeelliseen maailmaan. Moido!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti