Viikonloppuna edessä olisi sitten muutto. Hiukan jänskättää, saadaanko remontti valmiiksi, ei siellä tosin enää paljon mitään ole tekemättä. Keittiöstä tuli aivan ihana, mutta mitään kuvia en laita vielä, koska se on ihan karsee kun on (siniset!!!) suojamuovit vielä kaappien ovissa eikä ne nyt oikein soinnu meidän vihreään tehosteseinään. Ja vielä puuttuu parit hyllyt mutta muuten alkaa näyttää jo ihan meidän näköiseltä siellä.
Kaiken kaikkiaan remppa käsitti tuon keittiön perusteellisen alasrepimisen, seinien ja katon maalaamisen (vitivitivalkoiseksi paitsi jääkaappiseinästä tuli ihanan vihreä), keittiön uudelleen rakentamisen saarekkeineen sun muineen(kokosin ihan itse KAIKKI kaapit, pistin saranat ja vetomekanismit, hiljentimet ja sen semmoset, olen ihan leuhka nyt). Keittiön lisäksi "vasaran alle" joutui meidän makuuhuone, josta me höyrytettiin vanha tapetti veks ja uusi laitetaan tilalle, toivon todella, että torstaina. Samalla maalari sutii yhden seinän kanssa vihreeksi. Lisäksi ollaan paukuteltu hyllyä seiniin, maalattu pikkasen liitutaulumaalilla, kasattu eteiseen uusi kaapisto ja hankittu kaikkee tarpeellista. (Sohva, tv-taso, kuivausrumpu...)
Odotan innolla, että saadaan vielä se kylppäriremontti kasaan, niin joulua onkin sit kiva viettää uutuuttaan kiiltävässä kämpässä! Ja sen jälkeen voinkin sitten pistää vaatehuoneen palasiksi ja rakentaa uuden semmosen... Ja sit vähän vaatekaappien uusimista, ikkunapokien maalausta ja kaikkee semmosta piäntä... =D
Muutenkin tässä mullistui elämänmeno aikalailla yhtäkkiä. Tytöt muutti meille pysyvästi, eli viikko isällä viikko meillä-systeemi kaadettiin nurin. Kaikki kävi niin nopeesti, ettei oikein ehditty edes valmistautua, mutta ensi tiistaina tehdään lastenvalvojalla minusta "yksinhuoltaja" ja yhteishuoltajuus päätetään. Tytöt viettää sitten isällään jatkossa vain joka toisen viikonlopun. Tuntuu, kuin olis otettu joku ihan älytön paino rinnan päältä pois, voin ihan todella, fyysisestikin, hengittää helpommin! Viimeinkin semmoinen tyhmä "välitilan" tunne on poissa ja voi keskittyä normaaliin elämiseen kun ei tarvii jojoilla jokatoisviikkoisen äitiyden kanssa. Voin sit olla ihan vaan äiti, koko ajan ja aina, joten mun ei tarvii enää ressata sillä asialla niillä viikoilla kun muksut on meillä. Josko asiat löytäisi oikean tasapainon. Ja varmasti tytötkin hengittää helpommin, kun on vaan yhdet säännöt ja yhdet rutiinit (vaikkei ne erilaiset isommin olleet aiemminkaan) ja yksi koti. Ihmeen hyvin se viikkoviikko-systeemi toimikin, mutta nyt se vaan tuli tiensä päähän sekä mun että tyttöjen toiveesta. Ja kun isäkään ei isommin pistänyt hanttiin niin mikäs siinä. Jampalla se kai isoin totuttelu on, kun loppuu "lunkiviikot" ja joutuu hyppäämään täysipäiväisen iskän rooliin aika kylmiltään. Sen roolihan toki tulee nyt kasvamaan, kun oikea isä on vähemmän maisemissa. Mutta koska tuo ukkelini on sen verran hyvin muita ajatteleva ja muutenkin äärimmäisen fiksu tapaus niin en usko että asia mitään ongelmia tuottaa.
Tähän väliin pistän kuvan taannoisista nelikymppis-naamiaisista, joihin osallistuimme. Minä olin punahilkka:
Jeppiskamaa... =D Tuksu-showsta mulla ei (onneksi) ole kuvia, mutta jos sellaisia käsiini saan, niin pistän kyllä tännekin. Tuksuina siis olimme minä ja eräs ystäväiseni. Huhhuh....
Kattellaan taas joskus, muuton jälkeen luulisin. Netti menee kiinni huomenna vanhasta kotoo ja aukee sit vasta joskus kun ollaan saatu hilavitkuttimet kämpille.
Siijuu!
T:Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti