On hienoa täyttää 30.

Kyllä on hienoo olla paria viikkoa vaille 30 vee. Oikeesti. Siinä on niin paljon hyviä puolia verrattuna siihen, että olisi 20 vee. Tässä muutamia:

1. Ei mene tuntia siihen, että voi poistua ulko-ovesta näyttämättä puliakalta. On tota meikkaamista tullut reenattua sen verta kauan, että homma hoituu viidessä minuutissa.

2. Ja mitä sitten, vaikka muitten mielestä näyttäisin edelleen puliakalta, jos olen omasta mielestäni meikannut? Tässä iässä ei enää jaksa niin hirveästi kiinnostua sellaisesta, että kuinka paljon muita ressaa mun ulkonäköni.

3. Apua saa jos pyytää -mutta usein ei tarvii. Tähän ikään päästyä on tullut kaikenmoisia kokemuksia ja ongelmia eteen, että alkaa sujua tuo arkielämän kompurointi aika kivuttomasti -ilman että tarvii kainalokepiksi aina jotakuta. Toisaalta, avun pyytäminen ei enää tunnu heikkouden merkiltä, mitä se oli vielä kymmenen vuotta sitten itselleni.

4. Itseni julkisesti nolaaminen ei enää ole maailmanloppu. Mitä sitten, jos ratsastuksen alkeiskurssin haluaakin käydä tuplaten ja siellä on vaan alle kouluikäisiä kavereina?

5. Itsesuojeluvaisto on viimein löytynyt. Enää ei tulisi mieleenkään kiivetä kolmanteen kerrokseen paloportaita pitkin kun avaimet jäi kotiin. Myös viisaus on kasvanut ja vara-avain löytyy läheltä. Ilmeisesti tähän liittyy myös muistin heikkeneminen, mutta eipäs nyt juututa pikkuasioihin.

6. Käsilaukussa olevat diapamit ei kerro päihderiippuvuudesta vaan siitä, että viimeinkin myönsin itselleni, ettei mun lentopelkoni katoa mitä enemmän lennän vaan pahenee. Ja ajatuskin siitä, että joudun johonkin Hungarian Airlinesin Fokker-tyypin koneeseen saa kädet tärisemään ja hengen salpautumaan...

7. Ihan joka asiasta ei tarvitse stressata ja osaa jo hiukkasen erottaa metsän ja puut toisistaan. Jos kaupasta on loppunut vaaleanpunaiset hammasharjat niin otan tyynesti vierestä vaaleansinisen, eikä se saa yöuniani katoamaan.

8. Elämä ei kaikkien kaksikymppisen odotusteni vastaisesti loppunutkaan siihen, että koosta 34 siirtyminen kokoon 36 toteutui. Itseasiassa on mukavaa, kun vaatekaupoista löytää aina päällepantavaa, eikä aina tartte kuunnella että koko on valitettavasti päässyt loppumaan.

9. Myöskään siihen ei loppunut elämä, että paino siirtyi pysyvän oloisesti uudelle kymmenluvulle. Joskus läskittää, mutta onneksi vaan kerran kuukaudessa.

10. Seksistä SAA nauttia. Ei jaksa miettiä onko valot päällä vai ei, näyttääkö mun perse isolta tässä asennossa, tuntuukohan tää tosta hyvältä, mitäs jos mä teen näin. Sen kun vaan menee, go with the flow ja antaa palaa!

Mahtava ikä. Taidan olla kolmekymppinen seuraavat kymmenen vuotta. Toivottavasti nelikymppisenä saa listata uudet, vielä hienommat kymmenen kohtaa, mitkä on paremmin kuin kolmekymppisenä =).

Elämäni hienoin päivä

Aivan mieletöntä oli. Kiteytyykö siihen ehkä kaikki??? =)

Keli oli mitä upein, kaikki rakkaat siinä, mukavan leppoisa ja välitön tunnelma ja ihmiset iloisia. Järjestelyt onnistui lähes tulkoon täydellisesti, pikkufiboja tietty muttei mitään radikaalia. Mahtavaa, kerta kaikkiaan!!

Päivä alkoi mukavasti kun Hanna ja Anni tuli meille ja itse lähdin kampaukseen. Hain kukat samalla reissulla ja menin kotiin kera Satun ja Minnan. Mukavaa, hermostunutta yhdessäoloa, syömistä ja olemista, meikkausta, tälläystä jne. Kolmelta alkoi iskeä pieni paniikintynkä mutta se meni onneksi ohi. Jaana teki loistavaa työtä kaikille ja loihti meistä aivan oikeita Hollywood-tähtiä =).

Ei muuta kuin kirkkoon ja siellä sitten tapasin uskomattoman komean mieheni ja suloiset tyttäreni. Odoteltiin aivan "helmona" kuten Ira asian ilmaisi, kunnes Pachelbelin ensisävelet alkoi kaikua. Siitä se sitten lähti. Oli mieletön tunne kävellä kohti alttaria kun näki kaikki ne ihanat, kauniit ihmiset ympärillä, tuli sellainen tunne, että nuo kaikki oikeasti välittää ja haluaa jakaa meidän kanssa tämän taianomaisen päivän. Tuntui, että leijailen jossakin, katselen ylhäältä kaikkea, en se ole minä joka siinä kävelee, kaikkien keskipisteenä, eikä tuo mahtavan komea mies voi olla mun. Vihkiminen oli nopeasti ohi, tuntui aika liitelevän.. Kaasot oli kauniita ja bestmanit mahtavan näyttäviä, muistettiin kaikki muu paitsi suutelo =). Sormet tärisi kun Jani pujotti sormuksen sormeeni, mutta meni se ihan perille asti. Jani valitsi sormuksen itse, näin sen vasta tuolla hetkellä ja silloin meinasi tehdä pokan kanssa tiukkaa. Kaunista kaunista!!

Ira-parkaa helmostutti kovasti:



Eka suukko avioparina


Mahtavan kaunis keli!


Tällä mentiin:


Kaamean komeat gangsteribestmanit (arvaa kuka noista on oikeasti poliisi =))


Kirkosta poistuttiin rauhassa, mentiin vielä ottamaan uusiksi ulostulo ja ihmisten eteen kuvattavaksi saippuakuplasateeseen. Aurinko paistoi, kaikki hymyili, olo oli kuin olisin saanut maailman tärkeimmän palkinnon. Ja sainhan mä. Vielä "viralliset" kuvat Oskun ottamina ja matka limusiinissa kohti Kivitupaa saattoi alkaa. Päästiin aloittamaan alkumaljat ajoissa ja saatiin halata kaikki ja muutamat useampaan otteeseen. Ja eikun syömään ja kakkua leikkaamaan!



Ei meistä ollut minkään morsiuspöydän taakse pönöttämään kuin jotkut kuninkaalliset. Äkkiä ruoka naamaan ja ihmisten kanssa juttelemaan. Kakun leikkaus meni hyvin, ei me mitään polkaistu, yritin mä vähän mutta Jani pääsi karkuun. Pussattiin sitten yhteisymmärryksen merkiksi.



Mukavaa rupattelua, kuulumisten vaihtoa, olemista. Lahjottiin vieraat V75-kupongeilla Kuninkuusravien kunniaksi, mutta paras taisi olla 4 oikein. Ei mennyt ihan putkeen Janin omin käsin laatimat rivit =). Seuraavaksi ohjelmassa, hiukan myöhässä, oli stand uppia á la Ilari Johansson ja tsiisus miten hyvin se veti! Otti hienosti huomioon meidän kummallisuudet, Janin pikkutarkkuuden ja mun hurahtamisen rivitanssiin. Nauraa sai aivan vatsanahka kireenä! Sitten seurasi tanssiryhmäni esitys, joka omalta kohdaltani meni melkoisen käteen kun en vaan pystynyt keskittymään. Mutta hauskaa toki oli, meillä ja yleisöllä. Bändikin pääsi lopulta lauteille ja hyvin veti kyllä nekin!! Saatiin häätanssiksi meidän oma biisi, U2:n With or without you. Silloin tuli ne kauan pidätetyt kyyneleet pikkuisen, koska se biisi vaan on NIIIIIN meidän. Sitten bändi aloitti hiukan kevyemmällä linjalla ja loppua kohti tiukensi otetta. Jengi bailasi aivan tosissaan ja lauloi kaikki, tutut biisit mukana. Yhteislaulatuskin sujui ihan festarimalliin, kun 50 henkee huutaa Levotonta Tuhkimoa =).






Yöpala väliin, eka bussilasti kohti Aulankoa lähti samalla. Tämän jälkeen soitti bändi vielä hetken ennekuin vaihtui lauteille diitsei Henri Rikander joka todellakin on ammattilainen tuossa lajissa! Luki hienosti yleisöä, soitti hyviä biisejä ja jalat oli ihan poikki!

Systerillä vauhti päällä:


Bileet oli valtavan hienot siis. Kaikilla tuntui olevan mukavaa, ja ilta meni aivan liian pian. Haikein mielin jätimme Kivituvan ja lähdimme kohti Vanajanlinnaa - tai sitten ei! Päädyimmekin Sokos Hotel Vaakunaan, jossa meitä odotti kuohari ja yöpala. Istuttiin hiljaa ja nautittiin euforisesta tunteesta. Ruokaa nassuun ja suihkuun. Hääyö oli oikein.... antoisa ;).

Sunnuntaina heräiltiin yhdentoista maissa ja korkattiin Môet & Chandon siinä aamupalaksi. Lähdettiin käpsimään kohti Aulankoa jossa tavattiin vielä muutama vieras ja syötiin vähäsen. Lähdettiin sitten purkamaan juhlapaikkaa Lotan ja Larin sekä Antonin ja Helkan kanssa. Kotiin päästiin kahdeksan maissa. Jani oli oikein tyytyväinen saamaansa huomenlahjakuvaan, jossa vastavihitty vaimo poseeraa melkoisen vähissä vaatteissa =).

Kiitos vielä kaikille teille jotka olitte mukana ja teitte elämäni hienoimmasta päivästä todellakin ikimuistoisen!!! <3

Sekavat fiilikset

Toisaalta masun pohjassa kutkuttaa jännitys lauantaista ja miellyttävä odotuksen tuntu. Ja kupliva onnellisuus siitä että olen kaikkien mutkien jälkeen kohta menossa naimisiin Sen Oikeani kanssa.

Toisaalta mieltä jäytää suuren suuri suru. Rakas kissani Henkka jouduttiin tänään saattelemaan viimeiselle matkalleen. Oli se kipee ollut jo tovin, vaikkakin eläinlääkäri just viikko sitten otti siitä kaikenmaailman kokeet ja totesi ettei kissassa näy mitään vikaa. Eli en sitten tiedä mikä ne oireet aiheutti. Kissalle ei maistunut enää ruoka ollenkaan, oksensi vaan ja laihtui olemattomiin. Hetken jo näytti siltä, että muutos parempaan tapahtui lääkärikäynnin jälkeen, mutta taas pari päivää sitten oireet paheni. Tänä aamuna tapahtui sitten romahdus ja päätettiin, ettei toisen kärsimyksiä enää pitkitetä yhtään. Jani sen sitten saatteli viimeiselle matkalle ja mun piti tulla töihin.

Tiedän toki, että Henkan on nyt paljon parempi ja kivut on poissa. Mutta iso on ikävä, kun ei kukaan tule tuhisemaan meidän tyynyjen välissä olevalle tyynylle tai hyppää syliin elokuvaa katsellessa. Tyhjä aukko jää moneen paikkaan. Onneksi meillä on nyt tuo Roni-pentu ikävää lohduttamassa ja siitä onkin tulossa varsinainen sylilössykkä pehmeine turkkeineen. Ja tietenkin Raksu-äiti. Mutta Henkka on Henkka eikä sitä korvaa kukaan.

Hyvää matkaa minne ikinä menetkin. Toivottavasti siellä on paljon päästäisiä joita voit pyydystää niin paljon kuin jaksat!

Jotain muuta

Ihan vaan pikaisesti tiedoksenne, että alkaa vituttaa erinäinen tekopyhyys.

Ei sitten muuta, moro.

Päivää kirja

Eilen harjoiteltiin toimintoja kirkossa. Oli kylmäkylmä tuskanhiki jo leikkiessä, saati mitä se on sitten lauantaina... Pappi taivutteli meidät vielä antamaan sormuslupauksen, miten hemmetissä mä siitä selviän ilman huutoitkukohtausta???
Kuinka mä muka muistan antaa sen kimpun Hannalle kun saavun siihen alttarille ja pitäiskö muka muistaa ottaa se vielä mukaankin???? Ja varmana meen juosten alttarille ja vielä kovempaa pois, vaikka pitäis kauheen hitaasti ja arvokkaasti (jotenkin noista sanoista kumpikaan ei kuvaa mua...) kävellä... Voi tsiisus sentään!!!!

Huomenna tehdään vieraslahjat alkuun ja sit torstaina loppuun. Mulla ei kyllä noille kaasoille paljon hommia liikene, kun kaikki on jotenkin aika iisiä. Perjantaina niitä kyllä työllistetään ja paljon... Pitää sillon saada kaikki koristukset ja muut paikalleen. Pojat saa puljata pöytiä ja huvitelttaa niin me sitten naisissa koristellaan paikkoja.

Viinit saapuu Elwiksen matkassa Suomeen torstaina ja porukoilla on muut juomapuolen tuotteet hanskassa. Kevyemmät alkotuotteet meillä onkin jo kotona. Jumaleissön jos viuna loppuu kesken niin hyvin menee... =)

Aamulla hain vähän tylliä koristuksiin ja ittelleni tykötarpeita mekon alle. Elikkäs sukat ja kenkiin semmoset liukuestepohjalliset. Ja totesin taas, että tiedän mistä alusvaatekaupasta EN hae alusvaatteitani... Metsästyksen alla on vielä kellukynttilät ja jotkut korit minne vois laittaa jyviä viskeltäväksi.

Nyt alkaa vatsanpohjassa tuntua semmonen hassunhauska kutina. Itseasiassa kädet hikos taas jo kirkon ajattelemisesta ... Huihuihui...

Huihuihui

Se ois sit viimeinen viikko Kataisena... On se jännä. =)

Kauheesti paljon on vielä tekemistä ennenku voidaan rauhoittua hääpäivään mutta vahvasti uskomme että kaikki ehitään tekee. Tänään on ohjelmassa vielä sämpylöiden leivontaa isolla kädellä ja kirkkoharjoitukset. Sit tuossa on otettu yhteyksiä bändiin ja juhlapaikan vuokraajaan ja kaikkee semmosta...
Jani haki sormuksen (huhhuh, näinkin ajoissa!) ja kaasojen sekä bestmanien kiitoslahjat ja kaikkee semmosta pientä kivaa. Sillä on joka päivälle kauheet listat mitä sen pitää tehdä, se on kyllä niin reipas poika!

En mä nyt oikeestaan jaksa päivittää muuta. Keskittymiskyky on puhdas nolla tällä hetkellä kun on niin monta rautaa tulessa koko ajan.. =)