torstai 6. elokuuta 2009

Sekavat fiilikset

Toisaalta masun pohjassa kutkuttaa jännitys lauantaista ja miellyttävä odotuksen tuntu. Ja kupliva onnellisuus siitä että olen kaikkien mutkien jälkeen kohta menossa naimisiin Sen Oikeani kanssa.

Toisaalta mieltä jäytää suuren suuri suru. Rakas kissani Henkka jouduttiin tänään saattelemaan viimeiselle matkalleen. Oli se kipee ollut jo tovin, vaikkakin eläinlääkäri just viikko sitten otti siitä kaikenmaailman kokeet ja totesi ettei kissassa näy mitään vikaa. Eli en sitten tiedä mikä ne oireet aiheutti. Kissalle ei maistunut enää ruoka ollenkaan, oksensi vaan ja laihtui olemattomiin. Hetken jo näytti siltä, että muutos parempaan tapahtui lääkärikäynnin jälkeen, mutta taas pari päivää sitten oireet paheni. Tänä aamuna tapahtui sitten romahdus ja päätettiin, ettei toisen kärsimyksiä enää pitkitetä yhtään. Jani sen sitten saatteli viimeiselle matkalle ja mun piti tulla töihin.

Tiedän toki, että Henkan on nyt paljon parempi ja kivut on poissa. Mutta iso on ikävä, kun ei kukaan tule tuhisemaan meidän tyynyjen välissä olevalle tyynylle tai hyppää syliin elokuvaa katsellessa. Tyhjä aukko jää moneen paikkaan. Onneksi meillä on nyt tuo Roni-pentu ikävää lohduttamassa ja siitä onkin tulossa varsinainen sylilössykkä pehmeine turkkeineen. Ja tietenkin Raksu-äiti. Mutta Henkka on Henkka eikä sitä korvaa kukaan.

Hyvää matkaa minne ikinä menetkin. Toivottavasti siellä on paljon päästäisiä joita voit pyydystää niin paljon kuin jaksat!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti