Mä oon kummitäti

No se ei sinänsä ole mitään uutta. Mutta se on, että kummilapsia tuli kerralla kaksi ja ne on karvaisia. =D Sisareni japaninpystykorvapariskunta (hirvee sana) sai viime yönä kaksi pikkasta koiranalkua ja systeri päätti että mä olen sit niiden kummitäti. Hih. No, kukaan ei ole koskaan erehtynyt sanomaan musta tai siskostani että harvinaisen tervepäisiä nuo Koskelan sisarukset... =D
Pakko mennä kattoo niitä palleroita heti tänään, iskeköön penskakuume tai ei. Meen heti töistä ja sit suoraan jumpalle. Saatanpa räpsiä muutaman foton niistä kersoista ja laittaa tännekin, jos niiden äitikoira antaa luvan ;).

Vauvoista tuli mieleen että ympäristö on taas täynnä pystymahaisia tätejä ja pieniä palleroita. Varsinkin tyttöpalleroita. Lähipiiriin on kahden kuukauden sisällä syntynyt neljä tyttövauvaa. Meidänkin neideistä tuli isosiskoja, kun isänsä sai vaimoineen pienen rinsessan. On se vaan ammattimies toi eksä kun pelkkiä tyttöjä tekee. =D Isosiskous ei ainakaan toistaiseksi ole meidän arkeen vaikuttanut yhtään millään tavalla. Jos en tietäisi tapahtuneesta niin ei ainakaan tyttöjen käytöksestä voisi päätellä, että jotakin isoa on tapahtunut. Muijat on ihan samanlaisia kun aina ennenkin. Iskeeköhän se joku mustis tai joku muu möksmöksmurjotus sitten jälkijunassa vai onko ne jo sen verta isoja, ettei sellasta tulekaan. Saapa nähdä.

Taas on tässä saanut vastata muutamiin uteluihin, että koskas teille tulee niitä yhteisiä pikkuihmisiä. Koska en jaksa alkaa selittää kaikille syitä ja seurauksia ja jossittelemaan ja mutkuttelemaan niin kaikki on saaneet tyytyä vastaukseen että "no sellaista ihmettä ei ihan heti ole näkymissä". Lauseen voi ymmärtää jokainen miten tykkää mutta viksumpi voi päätellä hiukan enempikin. Ja vielä viksumpi jättää lisäkysymykset sikseen.

Mulla alkaa työpäivä oleen lopuillaan joten painelen sinne systerilään ja sit koklaileen millaista on fitball. Olin maanantaina eka kertaa Les Mills bodyvive -tunnilla ja olipas se mukava uusi kokemus. Pakko mennä uudestaankin.

Palataan taas!