No nii... Eilen sitten koitti se päivä kun tekosyyt loppui ja Lotta sai mut raahautumaan paljon mainostamalleen Bodycombat-tunnille tonne Fit-Fysille. Jännityksestä sekavin tuntein kurvailin salille vietyäni ensin Incan koulun discoon. Vetelin niskaan oikein jumppavaatteetkin, aattelin, ettei ainakaan varustuksesta oo kiinni mun harrastamiseni. Varustauduin siis Niken urheilutissiliiveillä, Niken anti-hikoilu-hengitän-itse -topilla, Niken ihkuihanilla lökäripökäriverkkareillani ja Addun ihan helvetin huonoilla sisäpelitossuilla. (Ens kerralla vedän kyllä Blochit jalkaan, oli sitten lají mikä tahansa). Kätöseen nappasin korruptiojuomapullon (sponsored by Rantasipi Aulanko) ja pyyhkeen. Eikun saliin vaan!
Ope oli kauheeeeeen energinen. Siis semmonen, että kuntoilee varmaan 23 tuntia päivästä ja sen yhden tunnin se miettii seuraavaa kidutustuntiaan. Tosi mukavan oloinen mimmi joka tapauksessa. Meinasin tosin lähteä meneen heti, koska ope kertoi että sillä on ollut älyttömän huono päivä, joten tunnista tulee normaalia kovempi. Mietin että mitä hemmettiä, mä kun luulin että tää on jo ihan tarpeeks raskasta muutenkin...
Nooh. Aloitettiin sit siinä "lämmittelyllä". Kaks minuuttia ja peilistä mua katsoi keitetty rapu. Koukku ja koukku ja koukku ja koukku, hiihto, hiihto, hiihto ja hiihto. Nopee suora ja suora ja suorajasuorajasuorajasuora.... Tota semmonen vartti. Sit vaikeutetaan sarjaa lisäämällä siihen parit potkut. Ja KOKO ajan, siis IHAN KOKO HELVETIN ajan jalat liikkuu. Siis kun varjonyrkkeilee ja iskee niitä suoria ja koukkuja ja niin koko ajan samalla jalat liikkuu. Ja tottahan ne paskat addut sai päkiät aivan TÖRKEÄN kipeiksi!!!
Tuntia oli mennyt 20 minuuttia kun oli eka juomatauko. Olin aivan satavarma, että oksennan ja pyörryn än yy tee heti nyt. Keskityin niin kieli poskessa oppimaan ne liikesarjat että huomasin unohtaneeni hengittää. Siitä seurauksena oli sitten se, että kiskaisin kunnolla ilmaa keuhkoihin siinä juomatauolla ja dodii... kaverini kylkipistos hyökkäsi välittömästi. Juomatauon kesto oli kaks minuuttia ja sitten taas mentiin.
Neljä suoraa, neljä alakoukkua, neljä nopeeta suoraa, neljä nopeeta alakoukkua, hiihto, juoksu ja alusta. Tuota 5 minuuttia putkeen. Elämäni pisimmät. Biisi loppui ja menin sivuun. Vitutti kun pientä oravaa koska oli vaan pakko luovuttaa. Kylkipisto ei helpottanut vaan paheni ja sitten kun menin sinne sivulle hiukan huokaisemaan yhden biisin ajaksi niin mustat täplät valtasi näkökentän. Nauroin kyllä jo ääneen että onko mitään nolompaa kun pyörtyä airopikkitunnille??? Sain pidettyä itseni tajuissani ja koitin vaan hengitellä pistosta pois. Viiden minuutin breikin jälkeen (kuulemma skippaamani sarja oli kaikkein rankin) kiskasin itseäni niskasta ja totesin että perkele. Jos lähtee taju niin sit lähtee, mutta nyt jumpataan saatana.
Vuorossa oli capoeira-vaikutteinen sarja, joka olikin aika mukava. Paitsi ne lopun liikkeet: Hiukan kyykyssä eteen, käänny oikealle, jousta polvista. Sama keskelle ja vasemmalle. Toista noin 85 kertaa. Muuten hyvä, mutten toistanut kun ehkä 20 kertaa. Jos olisin toistanut yhdenkin kerran enemmän, olisin lysähtänyt maahan maitohapporeisineni. Tyydyin sitten vaan kääntyilemään ilman sen suurempia ponnistuksia.
Tämän jälkeen alettiin taas varjonyrkkeillä ja potkia. Jotta häpeä olisi ollut maksimaalinen, se tehtiin vastakkain salin toisen puolen kanssa. Isku jaa isku jaa isku jaa isku. Hyökkäys-hyökkäys-hyökkäys-hyökkäys, juokse takaisin ja isku jaa isku jaa isku jaa isku. Sellaset kymmenen kertaa ja välissä vähän käsiä ilmaan. Ei jumalauta. En jaksanut enää edes nostaa käsiäni, puhumattakaan että niillä olisi pitänyt iskeä jotakin johonkin suuntaan. Päässä alkoi soida Irinan biisi: ...mun kädet ei toimi enää niinkuin ennen...
Venyttelythän nyt ei tietenkään olleet mitään mukavia rentoutusvenytyksiä. Paskat. Vatsalihasliikkeitä parisenkymmentä joka suuntaan. Jalkoja venytettiin niin että taisin kasvaa viitisen senttiä pituutta. Olkapäät meinas mennä sijoiltaan kun piti niitäkin venytellä.
Kiitos ja taputukset ja horjuen pukukoppiin. Aivot sumeina vettä kitaan kolme litraa. Antihikoilu-hengitän itse -toppini oli aika surullinen näky ja rintsikoista saattoi puristaa vettä. Paskat Addut meinasi lentää roskikseen koska jalat oli aivan tulessa kivusta. Ulkovaatteet päälle ja toivoin löytäväni autoni ihan vaan vaiston varassa.
Ketuttaa ihan pipona. Se, että perjantaina olisi seuraava tunti, mutten pääse osallistumaan! Kyllä se niin kiva kokemus oli. =)
PS: Missä oli kaikki nuo tuommoiset:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti