Alkaa kyllä jo tulla korvista pihalle toi kaamee määrä lunta!! Miks nää Suomen talvet on aina tällaisia on/off-kausia? Joko ei o lunta lainkaan tai sit sitä on helkkaristi. Joko ei oo pakkasta yhtään tai sit on -25 c. Melko turhauttava vuodenaika! Tosin sen verran toi lumi on päätä sekoittanut, että olen jopa erehtynyt miettimään muutaman päivän Rukan reissua. Jos kaivais laskettelukamppeet jostain porukoiden varastosta ja menis kaatuilemaan isoon mäkeen?
Tässä taas pientä fiktiivistä kerrontaa tähän päivään.
Tehtävän kuvaus:
Pääministerin kalsarit
Kirjoita tarina, jossa kerrot, miten saat haltuusi pääministerin kalsarit.
VAROITUS
Olen juossut jo tunnin yhtä soittoa. Vainoajieni huudot eivät enää kuulu eikä taskulamppujen valokiilat pyyhi märkiä puunrunkoja. Vesisade on valtoimenaan ja se on kastellut minut jo läpimäräksi. Voin vain toivoa, että edessä ujosti kajastava valo tulee mökistä, jossa saisin hetken kuivatella ennen matkani jatkumista.
Hämmästyn, sillä mökin ovi on raollaan. Sarana matkii kissaa ja säpsähdän naukaisua. Huutelen tyhjyyteen odottaen asujan saapuvan ihmettelemään tulijaa. En näe ketään enkä kuule elämisen ääniä. Pöydällä on kahvikannu ja vatsani ilmoittaa tyhjyydestään murisemalla vihaisesti. Hiivin keittiöön ja näen lattialla lappusen. Otan
sen käteeni enkä voi välttää käsieni vapinaa. Mitä pidemmälle luen, sitä pahemmin ne vapisevat.
”…en ajatellut tämän päättyvän näin, mutta en voi sallia
urani tuhoutuvan pienen erehdyksen vuoksi.
Ratkaisuani ei tarvitse hyväksyä, mutta olen katsonut
tämän parhaaksi tavaksi erota tehtävistäni…”
Hikikarpalot poskillani kasvavat mansikoiksi ja tiedän, etteivät ne johdu kuumuudesta. Keittiössä on ovi toiseen huoneeseen. Huoneessa olevalla sängyllä retkottaa hahmo vieressään avoin sensaatiolehti. Yritän olla katsomatta
lopullista untaan lepäävää napatessani lehden sängyltä. Otsikko huutaa pääministerin suhteesta kohumalliin. Kuinka tässä näin kävi? Miten tämä päätyi jo lehtiin? Vajoan maahan kuin lattian läpi tyhjään. Käteeni osuu jotakin pehmeää, alushousut, pyyhkäisen kasvoni niihin. En ehtinytkään varoittaa ajoissa.
Nousen ylös. Minun on jatkettava matkaa ja pian. Haaskalinnut löytävät mökin liian nopeasti enkä sitten selviä enää pelkällä roskalehden lööpillä. Tungen takkini sisälle pääministerin alushousut ja avaan oven. Lähden juoksemaan
kohti jotakin, jossa matkapuhelimet taas toimivat ja voin tilata itselleni lennon kohti paratiisia. Paratiisia, jonne en päässytkään pääministerin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti