tiistai 6. heinäkuuta 2010

Mahtavaa heinäkuuta!

Aivan mielettömiä kelejä ollut, kiitän niistä todellakin!! Tuntuu, että kroppa on ihan täynnä virtaa ja jaksaisi mitä vaan. On se aurinko kumma asia! Lämpöä, valoa... AAAHH!
Viikonloppuna oltiin Suur-Hollola-ajoja seuraamassa ja oli aivan huippukiva viikonloppu. Totovoittojakin tuli, ei mitään suurta, mutta sen verran kuitenkin, että niillä kuitattiin kaikki mitä viikonloppuna meni ja saatiin vielä krapulapizzat kotimatkalla =). Taisi vielä jäädä vähän pesämunaa Jampalle Mikkelin reisua silmällä pitäen. Artsy tuli kiimaan juuri sopivasti ja viimeisenä saapui maaliin lähdössään. Noh, se on sellaista joskus, minkäs sille voi. Kelit suosi, todellakin ja oli mahtavaa vaan olla ulkona, hyvässä seurassa, hyvän ruoan ja juoman parissa seuraten hyviä raveja. Ja tulipas nähtyä Marja Tyrnikin. Ihanaa suomen kansa! =D

Eilen raavittiin itsemme väkisin iltalenkille ja hyvä niin. Yhdessä me ei voida juosta koska tuo koko- ja kuntoero on sellainen, ettei mun askeleet pysy millään Jampan tahdissa. Lähdettiin siis juoksemaan toisiamme vastaan ja treffattiin loppusuoralla, josta sitten käveltiin kotiin. Olen maailman eniten yllättynyt. Nyt kaks viimeistä kertaa juokseminen on tuntunut ensimmäistä kertaa elämässäni kivalta. Siis oikeasti, mukavalta ja helpolta. Kunto kestää ja sopiva vauhti löytyy kun laittaa juuri oikean biisin ekaksi korviin soimaan. Sitten vaan tossua toisen eteen. Yleensä siinä kilsan kohdalla on loppunut happi ja jalat on rikki. Nyt ei mitään hätää. Kaiken aa ja oo on OIKEA VAUHTI!!! Vaikka aluksi tuntuis, että jee, täysiä, niin ei kandee, se on huomattu. =) Eilen hölköttelin kolme kilsaa ja totesin, että vauhtia masiinaan, puhtia riittää vielä hienosti eikä jalat tuntuneet yhtään kipeiltä. Otin ripeämmän loppuspurtin ja lopputuloksena oli liki 5 km lenkki. Yhteen putkeen. Väsymättä. Ei veren makua suussa. Ihmeellistä. Ihanaa! NYT ymmärrän ihmisiä, jotka saa kiksejä juoksemisesta. Tähän asti olen ollut varma että ko. ihmiset ei oikeesti tykkää kyllä siitä, kunhan sanovat. Mutta väärässä olin. Juokseminen ON kivaa! Tarttee vaan hakea kunnon lenkkarit, josko nuo lenkin jälkeen iskevät penikat hiukan helpottaisi sillä.
Tässä on mun juoksubiisilistan runko, sitä sitten muokataan aina tarpeen vaatiessa:
1. Freedom - Beatbreaker (tällä pitää aloittaa. Tulee hyvä fiilis ja kerrasta oikea juoksurytmi)
2. Silence - Delerium ft. Sarah McLahlan
3. Love is Gone - David Guetta
4. Destination Calabria - Alex Gaudino
5. God is a DJ - Faithless
6. Work ya Body - Atmosphere
7. Loverush - Matthew Corbett
8. Homage - Paul Van Dyk
9. New Moon - Paul Oakenfold
10. Get Up - Niki Belucci
11. The Black Pearl - Scotty

Tulevana viikonloppuna Jamppa lähtee Mikkeliin katselemaan St. Michel -raveja joissa Artsykin koittaa taas. Niillä on Anssin kanssa perinteinen poikain ravireissu =). Mä jään kotiin, meillä on DD-kerhon 10-vuotissynttärit. Saas nähä mitä tulee, esiintyjälista ainakin on kova. Luvassa on mm. Tukiaiset, Raptori ja Kiss =D. Vielä olisi hommia tehtävänä, mutta onneksi meidän muijaklubi on sen verran kovaa porukkaa, että homma on hyvin hanskassa. =D
Maanantaiaamuna Jamppa lähtee Kyprokselle isänsä kanssa bisneksiä hoitamaan, se on siel koko viikon =(.

Kaikenlaista tässä on tapahtumassa, mutta niistä sitten kun on jotain todellista kerrottavaa. =).

Mukavaa viikkoa!

2 kommenttia:

  1. Mitenkä sellasen juoksuhomman sais aloitettua? Kun on maailman laiskin...

    VastaaPoista
  2. Mä olen kanssa todella todella laiska ja sohvaperuna. Joudun ihan tosissani tekemään töitä, että saan lähdettyä lenkille tai jumpalle. Onneks mulla on mies, joka kanssa tykkää lenkkeillä, niin aina jompikumpi sanoo, että nyt mennään. Ei me yhtä matkaa juosta, mutta se auttaa, että poistutaan ovesta edes samaa matkaa samoissa tarkoituksissa... =).

    Inhosin juoksemista vielä reilu kuukausi sitten. En tajunnut miksi ihmeessä pitäisi juosta päämäärättömästi tuolla läähättäen ja läkähtyen. Käännekohta oli vissiin se, kun tajusin lähteväni liikkeelle aivan liian kovalla vauhdilla enkä sitten jaksanut juosta kun pikkiriikkisen matkaa. Niinpä himmasin vauhtia ihan reilusti, silleen että melkein kävelin vaan tositosi reippaasti tai hölkkäsin tosi hiljaa. Siitä se pikkuhiljaa alkoi kehittyä, oikeastaan kehityksen huomasi jo muutaman kerran jälkeen. Ei mun vauhti vieläkään päätä huimaa, mutta jaksan sentään juosta tuon 4-5 km vakiolenkkini yhteen soittoon, mitä en vielä kuukausi sitten voinut kuvitellakaan tekeväni. Ja musiikkia korviin niin ei tule niin tylsäksi homma! =D

    Tsemppiä kovasti ja lämpöistä kesää!

    VastaaPoista