Tai ehkä lämpöäkin enemmän valoa. Tuntuu että sisuskalut mätänee ja kuihtuu tälleen talvella. Ei sitä muuten osaa selittää. Kaikki tuntuu kauhean paljon vaikeemmalta ja hankalammalta, pikkuasiatkin on ylipääsemättömän vaikeita hoitaa. Hermot on kireemmällä ja muutenkin ärsyttää. Pimeän päälle vielä kylmyys niin ei ole ihme, että Suomessa otetaan itseltä henki niin höllästi. Sata kiloa vaatteita päällä ja silti vil(ja t)uttaa.
Ainoa lääke tähän ärsytykseen ja pahaan oloon on pako maasta. Edes hetkeks. Me häippästään ensi viikoks Kanarialle, vanhaan kunnon turistihelvetti-Inglesiin. AIVAN sama, vaikka jokaikinen vastaantulija olis känninen suomalainen, kunhan on lämmin ja valoisaa! Lähtö tuli aika nopealla temmolla vastaan, muutaman sattumuksen kautta, ja kun saatiin työasiat ja elukoiden hoidot järjestymään niin mikäs siinä lähtiessä. Ihan vielä en ole sisäistänyt tätä kunnolla, että lauantaisen (t)yövuoron jälkeen fiuuuuuh. L-O-M-A!!! Tarttee muistaa soittaa tohtorille huomenna ja vinkua uusi, mieluummin tehokkaampi resepti lentoahdistukseen. Kumma juttu, ettei edes polttava tarve päästä pois tästä jäisestä helvetistä kumoa yltiöpaniikkia, mikä koittaa kun ajattelenkin lentämistä. Nytkin on kädet hiestä märät, varmana on näppis kohta jumissa...
Jeps. Ei mulla muuta. Kattellaan saanko ikinä mitään lomakuvia tänne, koitan kuitenki saada yhteen postaukseen sekä Kyproksen että tämän reissun.
Adios!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti