Kaunista syysviikonloppua!

Mulla on niiiiiin loistofiilikset, että!

Olin eilen Iran ekassa vanhempainvartissa kuuntelemassa kuinka mimmillä on koulu lähtenyt liikkeelle. Kotia kohti suunnistikin sitten maailman ylpein ja onnellisin äiti.
Sehän on tiedetty jo ajat sitten, että tyttö ja numerot tulevat toimeen harvinaisen hienosti. Nyt siitä on sitten ihan todisteitakin. Likka on kuulemma poikkeuksellisen lahjakas matikassa ja erityisesti hahmottamaan asioita ja geometrisesti taitava. Ekaluokan matikka on liian helppoa ja nyt sitten sitä mielenkiintoa ja innostusta pidetään yllä erityisellä pulma-matikkakirjalla, joka on suunniteltu erityislahjakkaille. Se kulkee mukana matikankirjan kanssa ja se saa sitten tehdä niitä tehtäviä varsinaisten tehtävien lisäksi. Ope sanoi, että muuten loppuu likalta matikan kirja kesken ilman joulua kun nyt on jo kaikki lisätehtävät tehtyinä. Toki nuo erot jossain vaiheessa varmasti tasoittuu ja muut ottaa sen kiinni matikassa, mutta on tosi hienoa että sillä on ope joka ruokkii sen intoa opetella matikkaa ja joka haluaa kannustaa sitä ja tukea sen erityispiirteitä.
Myös äikkä sillä on vahva. Sillä on luontainen kyky nähdä väärin kirjoitetut sanat ja lukea nopeasti. Siinä se on kyllä sukuunsa tullut, tuota matikkaneroutta mä en pysty kyllä ymmärtämään näillä geeneillä... =) Nyt se sitten saa lisätehtävänä kirjan, jota se alkaa lukea ja ope sitten antaa tehtäviä liittyen siihen kirjaan. JOsko pysyisi kiinnostus äikkää kohtaankin yllä tällä tavoin.

Muutenkin homma toimii koulussa ja se tietää mikä on oikein ja väärin ja mitä saa tehdä jne. Auttaa opea ja muita, puolustaa jos kiusataan ja näyttää parhaan kaverinsa Eliaksen kanssa esimerkkiä etä tyttö ja poika voi olla hyviä ystäviä. Eli just semmonen ärsyttävä hikaripentu ja open lellikki =D. Joku oli koittanut sitä koulussa vähän kiusata kun sillä oli ollut raidallinen paita päällä. Tyttö oli sille tuumannut että "Kyllä se muakin hävettäis tollaisissa ryysyissä kulkea". Kiusaaminen jäi siihen... Ope nauroi että kyllä häntä säälittää ne, jotka Iraa yrittää kiusata, kakkoseks jäävät pahasti.

Vielä kun Incakin kykenee kaiken murkkuilun keskellä hoitamaan koulunsa loistavasti ja tykkää kovasti myös matikasta ja äikästä sekä bilsasta. Ei tarvitse painostaa lukemaan tai tekemään koulutehtäviä, vaikka selvästi on mulkkuikä jo pahasti päällä. Kuitenkin se on kiltti ja sillä on vahva omatunto, joka ohjailee sitä.

On mulla hianot muksut!!

Ja sekin tuo hyvää fiilistä että lähetään tänään Tampereelle piiiiitkästä aikaa viettään viikonloppua. Mennään Koskikadulle yöksi ja treffaan serkkuni Marian, jota en ole nähnyt yli kymmeneen vuoteen. Puhelimessa ollaan kyllä puhuttu ja sättäilty facessa mutta naamatusten ei olla nähty iäisyyksiin. Ihan mahtavaa!
Ja illalla syömään hyvin ja viettään laatuaikaa murusen kanssa.

Niin että hyvää synttäriä mulle!

Iran koottuja

Mummon kertomaa:

Ira 7vee oli mummolassa yökylässä,sängyllä pötkötellessä ira pelas mun kännykällä jotain peliä ja mä vaan makoilin hänen vieressään tekemättä mitään niin Ira sanoi että avaa nyt vaikka telkkari ettei tuu aikas pitkäks:). Vähänkö meinas naurattaa.

****

Ekaluokkaa oli Iralla takana reilut kaksi viikkoa. Tyttö teki eteisessä lähtöä kouluun ja sanoin että odottaisi isosiskoaan, että kulkisivat yhdessä koulumatkan. Ira mulkaisi mua ja totesi:
"Ei tässä enää mitään saattohoitajia tarvita!"

****

Ira 7-vee katseli Pikkukakkosta enkä kiinnittänyt asiaan huomiota ennenkun alkoi olkkarista kuulua mutinaa: "Ei tolla vauhdilla kauas lennä... noninoninoni... anna mennä... mitä mä sanoin!!!". Katseli sitten miesten keihäänheittoa pikkukakkosen päälle! Yksinpuhelu jatkui jotakuinkin näin:
"Ai se oli suomalainen. No ei se sit ole ihmekään."
Hetken kuluttua:
‎"Teero, Teero, Teero, TeroTeroTero....Etkö sä nyt ton PAREMPAAN PYSTY????"

****

Ira 7-v. kahvipöydässä, keksi kädessä: "Seksi keksin keksi".

****

Minä: "Mennään nopsasti että äiti ehtii jumppaan"
Ira: "Miks sä sinne meet, sähän oot ihan hyvässä kunnossa"
Minä, hiukan yllättyneenä ja hämillään: "No kiitos..."
Ira, pohtivaisena: "....Mut ei sun kyllä missikisoihin kannata osallistua"

Tässä linkki Iran aiempiin kuolemattomiin :)

Katse kohti tulevaisuutta

Siinä on meidän perheen karvaisimmat miehet katselemassa ulkomaailmaa. =)
Meilläkin alkaa viimeisiä viikkoja vedellä tässä asunnossa. Ihan mukavaa ajatella, että kohta saa laittaa omaa kotia -ja maksaa myös. Meillä kävi siinäkin mielessä hirmuinen tuuri että myyjätär (asunnon entinen omistaja siis) on ihan käsittämättömän mahtava tyyppi. Ollaan tässä tutustuttu ja Facen kautta juteltu ja kävin keittiötä mittailemassa remonttia varten. Potkaisi melkoinen onni että sain asuntokaupan päälle noin ihanan ihmisen elämääni! Tuskin jää nimittäin yhteydenpito siihen, että hän muuttaa asunnosta pois ja me sisään, ollaan sen verran samoilla linjoilla monista jutuista.

Tilattiin tosiaan uusi keittiö sinne ja ostettiin TV-taso. Muutama pakko-ostos ratkesi luovalla ajattelulla ja ostoslistalla ei enää ole oikeastaan kuin lattian päällysteet ja eteisen vaatekaappi ynnä muutama sisustusasia. Päästiin paaaaljon edullisemmin kuin pelättiin. Tai no, katotaanpas ihan loppuun asti ensin... =)

Kyllä huomaa, että mun elämässä pitää aina tapahtua jotain. Eräs ex-poikaystävä sanoi kerran varsin osuvasti, että jos mun elämässä menee liian hyvin ja tasaisesti, niin on parempi alkaa katsella joko äksöniä tai uutta asuntoa itselle,koska hiljaisuus ei ole hyvä merkki. (Ja onkin siis ex...) =) Tavallaan tykkään toki, että perusasiat saa olla hyvinkin tasaisia. Oikeastaan niiden pitääkin olla. Mutta aina pitää olla jotain työn alla, jotain mitä odottaa. Muutto, matka jonnekin, joku keikka, teatteri- tms. esitys, hyvä ravitapahtuma... ihan mitä vaan mikä tappaa arjen. Jotain masokismia vissiin, kun kuitenkin vihaan sitä, että kaikki muutos ja toiminta tuo mukanaan aina vähän stressiä. Minne koira hoitoon, kuka hoitaa kissat, ehditäänkö ajoissa, onko ruuhkaa... =) En ole onneksi koskaan väittänyt olevani helppo luonne ;).

Nyt alan painella petiin tämän tyhjänpäiväisen kirjoituksen jälkeen. Kattellaan taas kun on paremmin aikaa.... =)

Hauskat viikonloput till alla!

PS: Kalenteriprosessin sivutuote, yllättävän onnistunut otos meikästä:

Sisustusmaanikon syksy

No niin, nyt on tekemistä syksylle, jos hetkenkään tuntui siltä, että voi miten tylsä syksy on tulossa. Sen lisäksi että koulussa alkaa (toivottavasti) viimeinen vuosi ja opinnäytetyön armoton kasaaminen alkaa, niin ostettiin sitten asunto, joka remontoidaan! =)

Löydettiin kiva ja kohtuuedullinen neliö tuosta ihan meidän naapuritalosta melkeinpä. Käytiin katsomassa ja erinäisten tilanteiden (asunnosta oli jo tehty tarjous ja sille annettu vastatarjous, jota ei meidän onneksi sitten hyväksytty) jälkeen me saimme hyväksynnän esittämällemme tarjoukselle. Kaupat on toki tekemättä vielä, mutta uskotaan ja luotetaan, ettei tässä nyt enää mitään ihmeellistä tapahdu.
Taloyhtiössä on juuri alkanut putkiremppa ja samassa yhteydessä menee kylppäri uuteen uskoon. Me hiukan laajennetaan remonttia ja pistetään myös keittiö ja lattiat uusiksi. Seinät siinä oli sen verran hyvässä tapetissa ja maalissa että ne saa jäädä mutta keittiö kokee räjähdyksen. Tässä olenkin intopiukeena luonnostellut uutta keittiötä jo ja vaihtoehtoja onkin sitten jo useita ☺.

Muutenkin käyn ihan ylikierroksilla ja ukkeliparka varmaan sekoaa ennen kun päästään muuttamaan. Olen just sellainen kauhuvaimo tällä hetkellä, joka ei osaa muuta kun kysellä että "jos sit sinne laitetaan tuommonen ja sopiskohan siihen tämmönen". Kyllä mä sen vielä pakotan sisustamaan mun kanssa... ☺ Ei vaan, ukkelihan on hirmuisen mukanaelävää sorttia ja esim. parasta mahdollista shoppailuseuraa (oikeesti!!!) joten eiköhän se tästä alkujärkytyksestä (ostaa nyt asunto TURENGISTA!) toipuu niin varmaan mun kanssa ihan mielellään valkkailee laminaatteja ja eteiskalusteita. Mulla kun tuo mopo keulii kohtalaisen helposti näissä sisustusasioissa, eikä aina ole järjen hiventäkään kaikissa pilvilinnoissa, joita rakentelen, joten on pirun hyvä, että on joku joka aina sillon tällön kiskoo takaisin todellisuuteen. Mutta toisaalta ei dissaakaan vaan heittelee omia ideoitakin. On se Muru ♥.

Mutta on se kivaa, päästä suunnitteleen ja tekemään oman näköistä kotia. Nyt kun olen havahtunut huomaamaan että elämä voi olla ihan kivaa ilman sitä omakotitaloakin, niin tuo kerrostaloasuminen maistuu erittäinkin hyvin kaikessa helppoudessaan. Lapset saa kuitenkin omat huoneet, elukoilla on lasitettu parveke, meillä iso ja valoisa olkkari ja toimiva keittiö. Ylimmän kerroksen kulmakämppä, olkkari vasten ulkoseinää ja vain yksi seinänaapuri täysin toisella puolella kämppää niin ei edes häiritä naapureitakaan vaikka tuijotettas leffaa tai hoilotettas singstaria.

Joo, mutta nyt uppoan taas Ikean ihmeelliseen maailmaan. Moido!

Marinaa ja murinaa

Nyt ottaa aivoon, ihan hemmetisti.
Mä olen nyt kuukauden ollut taas putkeen enempi vähempi kipeenä. Koko ajan joku paikka rempassa. Kesäkuun alussa oli se hammashelvetti ja sen jälkeen alkoikin varsinainen tautikierre. Liekö jotain yhteyttä näillä??? Viime viikon saikkuilin kurkunpääntulehduksen vuoksi, äsken soitin pomolle, että sori mutten tule töihin vieläkään. Nyt on korvatulehdus. TOINEN tänä kesänä. Ja tuo kurkunpääntulehduskin oli jo toinen laatuaan parin kk:n sisään. Mä en ihan tosi jaksa kohta tätä jatkuvaa kuumeilua. Kunkkarien iltajuhlakin meni multa ihan munille. Päivällä oli jo vähän kumma olo, eikä siideri maistunut ja ruokakin ällötti. Iski joku ihme kohtaus ja nousi kuume liki 39 asteeseen, ihan yöstä. Jäin sitten yökyläpaikkaan nukkumaan kun muut lähti Eppuja katsomaan. Kyllä syletti! Sunnuntaina olo oli hutera mutta menin silti raveihin. Keskiviikkona iski kanssa samanlainen kuumekohtaus ja aamulla oli taas ihan ok olo ja menin töihin. Nyt tiistaina sama juttu, mutta sitten olikin kurkku pirun kipee aamulla. Voi perse!

Semmosta. Ravit oli sinänsä eri jees. Saatiin nauttia voittohuumastakin kun tuo "meidän" hyväntekeväisyyspolle El Mistress Eeva voitti kuin voittikin oman lähtönsä ja kuskinsa Tommi Kylliäinen teki ihan mielettömän suorituksen voittamalla kaikki kolme lähtöä, joissa ohjasti hevosta. Tommi on todella mukava ja hauska kaveri, sille todellakin soi enemmän kun mielellään ne voitot. Kun juostiin voittajakehään vastaanottamaan Eevaa ja Tommia (yli 22 tuhannen ihmisen eteen...) niin oli kyllä aika voittajafiilis, vaikkei hevonen suoranaisesti ole meidän. Teeveessä virnuili varsin iloista sakkia =). Voittosummasta puolet menee suoraan Päijät-Hämeen sairaalan lastenosastolle joten siinäkin mielessä mieli oli hyvä. Meidän osalle palkinnoista tuli uniikki lasinen heppa ja kukat, jonka sai joka lähdön voittaja. Kaksi pokaalia meni muille osaomistajille. Mä halusinkin semmosen hepan joten hah, sain sen. Enpä ihan kyllä osannut odottaa sitä oikeasti saavani, kun raveihin menin =D.

Mun pieni tyttönenkin aloitti sitten koulun tiistaina. Iso reppu selässä keikkuen se sinne painelee innosta puhkuen. Koulu on kivaa, ruoka on hyvää ja välkkäreillekin pääsee. (Suora kommentti lapselta) Ilmeisesti hän oli jotain muuta kuullut, koska aika iloisena todisti moiset väitteet vääriksi. =D. Vähän on haikee fiilis, jotenkin, ihan kuin se lapsuus nyt siihen loppuisi. Mutta jotenkin sillai, että tästä lähtee alamäki kohti mulkkuikää, jossa tuo vanhempi jo päivä päivältä vahvemmin painiskelee. Olen kyllä iloinen että tyttö saa nautiskella tosta mulkkuiästä jo nyt, josko tokenisi sitten ajoissa ja opiskelisi kunnialla. Tossa 11 vuoden iässä toi kapina on kuitenkin melkoisesti kesympää ja kesytettävämpää kuin 14 veenä. Kyllähän tässä itse kukin on jo saanut kuulla olevansa todella syvältä ja kamala ja liian tiukkis jne, mutta kohtuudella ollaan selvitty. Nuoremman (päättäväisemmän, harkitsevamman, ovelamman ja laskelmoivamman) mulkkuikää pelkään todellakin enemmän. Jos se on ihan kauhee niin vippaan sen toiselle vasurille elikäs siskolleni. =)

Nyt alan harkita päivän neljänsiä päiväunia. Jamppa tulee yöllä kotiin Prahasta, jossa ne oli pelaamassa viis päivää. Kuokkaanhan ne siellä sitten sai, mutta hieno reissu ilmeisesti on ollut ja pelaamisestakin jäänyt hyvä fiilis. Se on tärkeintä!

Kattellaan taas!

Näin kulutan aikaa

Tiiätte varmaan ton Eppujen piisin? No se sopii nyt just ku nenä päähän, kahdellakin tavalla oikeestaan. Mulla on soinut tänään työpuhelin 2(!!!!!)kertaa ja nekin molemmat soitot tuli ukkelimurulta. Mailia on tullut kai ihan kolmin kappalein -niistä kaksi luettu-kuittauksia. Jumaleissön, että ihmiset on ottaneet varaslähdön viikonloppuun, törkeetä!!! Mulla olis vielä tunti työaikaa, mutta aion olla kyllä lusmu ja lähtee jo puolelta kun tää mun ohviisi menee virallisesti (elikkäs virma nettisivujen mukaan) kiinni. Ei pysty istuu täällä, ei vaan kykene! Meinaan töiden jälkeen mennä rrrrakasta ystävää tenttaamaan uudesta pikaisesti iskeneestä rakkaudesta ja ehkä siksikin hiukan tuo paana jo polttelis kotiappäi. (Pah. Pertsakin lähti näköjään jo meneen, saakelin lusmut!!!)

Njoo. Skumpan kyllä aion pitkäripasesta hakea kotimatkalla. Mun eiliset suunnitelmat mennä illaksi piitsille rillaamaan itteeni vesittyi, ihan kirjaimellisesti, niin jos sit tänään piipahtas vielä iltasella lukemassa jotain kirjaa rantsussa? Tai sitten ei. Saatan myös soittaa naapurille, että heitettäskös vähän jatsinoppia. Ukkelimurunen on piiiitkän päivän töissä, joten se on kotonassa vasta sitten joskus myöhään.

Kauheesti ei sitä skumppaa parane lipitellä kun aamusella tarttee tartata tonne Teivoon. Tai Valkeakoski - Nokia - Teivo on tuo meirän reitti. Mennään Päiville ja Makelle yöksi Nokialle ja hengaillaan siellä Tampereen Teivossa (Ylöjärvellä) sitten la ja su ihmetellen hienoa urheilujuhlaa. Tässäpä onkin syy siihen miksi tuo otsikko sopii niin hyvin kahdellakin tavalla tähän. Kun siellä kunkkarien iltajuhlassa on Eppu Normaali esiintymässä. Aika hianoo!!! Mä niiiiiiin toivon, että järjestävä taho on jotain oppinut viime vuoden Oulu-fiaskoista, josta taisin tännekin jotain kiroilla, kaivakaa jos kiinnostaa tota heinä-elokuun arkistoo viimevuodelta. Luotan kyllä huomattavasti enempi tamperelaisiin nääs kun noihin poronpurijoihin. =)

Joo, mutta kurkatkaa tämä mainosviteo niin huomaatte, ettei tampereella ainakaan liian vakavasti oteta tämmösia juttuja.

No ni, hauskaa viikonloppua nyssivvaan kaikille. Minä en lähde maailman ympäri, minä lähden Tampereelle! Moronnääs!

Nähdä Therapy? ja kuolla...??

No nyt se on nähty. Nyt on tullut nähtyä oikeastaan yhtä vaille kaikki suuret, mistä ikinä olen tykännyt. U2, The Stray Cats, Meteors, Depeche Mode ja nyt Therapy? Joukosta puuttuu vain Ramones. Keikka oli varsin hyvä, oikeestaan jäin odottaan vaan Misery -biisiä. Muutenki festarit oli ihan kokemuksen arvoinen tapahtuma, vippi oli mahtavalla paikalla, siellä ei ollut tungosta, kaljaa sai jonottamatta helposti ja ruoka siellä oli hyvää. Ja seura oli tietty ässää. Festareilta lähdin vielä tallille jatkoille ja sain varsin avoautokyyditystä kera Hannan. Oli mieletöntä!!






Onneksi rakas ukkelihani tulee tänään kotiin. Alkaa olla ihan tajuton ikävä ja vaikka viikko melko nopeasti menikin niin ihan liian pitkä aika tää viikko on erossa olla. En oikein mitään muuta enää ajattelekaan, kun että muutama tunti niin saa halia ja pussailla sitä hömppää taas oikeen kunnolla! <3 <3

Kohta onneks kotiin täältä työmaalta. Kävin tossa matkailuinfossa kaupungin matkailusihteeri Tiinaa moikkaamassa, oli oikein kiva jutella sen kanssa ja tutustua tarkemmin. Ulkopaikkakuntalaisuuden lisäksi jaamme innostuksen vanhoja pyöriä kohtaan (sillä on BSA vuodelta ´62) ja ollaan molemmat kasvettu fiftarikulttuurissa, jota nyt sitten molemmat tuolla jossain syvällä mukana raahataan vaikkei siltä ulospäin näyttäisikään. Itse asiassa tästäkin keskusteltiin pitkään. Tiina tunnisti mut "sielunkumppanikseen" tatskoista ja minä sen rilleistä. Pienet asiat ratkaisee eikä tänä päivänä kumpikaan jakseta enää ressata ulkoisista seikoista... =)

Mua ei sitten jatkossa juuri facebookissa tapaa. Harkitsen profiilini poistamista kokonaan, mutta vielä toistaiseksi saa olla siellä. Tähän on johtanut monet seikat, tässä lyhyt versio:
1) Sain ikioman stalkkerin ilmeisesti FB:n kautta. Onneksi "stalkkaus" oli melko viatonta ja loppui toistaiseksi ainakin

2) Rupesi ärsyttämään todella monien kavereiden lausahdus: "Eksä ole lukenut veispuukia?". Ihan kun olisi jotenkin väärin soittaa ja kysyä että moi mitä kuuluu. Miksi v...ssa nykysin on oletusarvo, että ihminen käyttää päivänsä käymällä läpi neljän sadan kaverinsa fb-profiilit saadakseen tietää mitä niille kuuluu? Kyllä minä haluan jatkossakin jutella ystävilleni, muutenkin kun Fb:n chatissa! Kaiken huippuna hyvin rakas ystäväni vaihtoi siviilisäätyä ja oletti tiedon kulkeneen kaikille sen kirotun sosiaalisen ällömedian kautta. Soitin ja kysyin mitä kuuluu. Hän siihen että on menossa henkilölle X (mies). Kysyin kuka se on niin vastaus oli:"eksä ole lukenut mun fasee, se on mun uus mies?" Kuului riks ja kamelin selkä katkes.

3) Norjan tragedia. Sosiaalinen media pursuaa surunvalitteluita jne mikä sinänsä on ok, jos nyt ei mennä ihan syville tasoille asti. (On helppoo kirjottaa sanoja, kun ei tarvi tehdä käytännössä mitään eikä se koske ko. ihmisiä oikeasti, mukana kuuluu elää jne....) Mutta kun se sama media syytää myös traagisia kuvia Utöyan saaresta, verisiä uhreja jne. Menee yli mun käsityksen. Eikö ihmisten surukaan ole enää pyhää vaan huomiohuorat revittelee jo tuollaisellakin uutisella! Tämä oli ihan viimeinen pisara ja sai mut harkitsemaan profiilin poistamista ihan tosissaan.

Menen nyt tällä hiljaisella profiililla tovin ja varmaan blokkaan aika paljon näkyvyyttä. Siivoilen kaverilistaa ainakin jossain vaiheessa.

Muksaa viikon jatkoa kaikille, ehkä tuleva viikonloppu (ja Kunkkarit) sujuu globaalisti pirteämmissä tunnelmissa.