Ikärasisti

Tulin äsken juurikin koiran kanssa tuolta ulkoota. Tarkoitus oli tehdä kunnon lenkki tuolla ihan mielettömän upeessa kevätsäässä ja ottaa vähän d-vitamiinia kun aurinko paistaa kuin kesällä konsanaan. Oli tarkoitus, joo. Ei toteutunut kun alkoi niin paljon ärsyttää, että meinasi kuminauha katketa päästä.

Koirani oli ns. kakkoshädällä tien vieresä. Minä vahdin vieressä, käsi minigrippipussissa valmiina taltioimaan tulokset ja kiikuttamaan ne lähimpään roskikseen. Niin eikös jostain parvekkeelta kuulu huuto: "Ne koiranpaskat kannetaan sitten mukana, siihen niitä ei jätetä!". Mä vilkaisin vaan ja annoin koiran tehdä rauhassa hommansa loppuun. Sillä vähän kesti, joten käänsin katseeni karjaisun suuntaan. Parvekkeella seisoi tiukan näköinen mummeli paplarit päässä, kädet puuskassa. Tuijottelin sitä hetken, mummo huuteli jotain epäselvää, ja huomasin koirani operaation suoritetuksi. Keräsin tulokset minigrippiin ja heilutin sitä mummolle ja virnistin samalla. Mummo huusi perään "tais olla eka kerta" tai jotain semmosta. Jäin miettiin, että eka kerta mistä ja suuntasin mettään hetkeksi rauhoittumaan. Meinasin järsiä koivunrunkoa ankarimpaan ketutukseeni, mutta maltoin sitten mieleni ja lähdin kotiappäin. KOstoksi kävelin mummelin pihan poikki ja toivoin, että Uuno nostaisi edes koipeaan, mutta ei nostanut.

Kiusa se oli silti, koska saman pihan poikki kävelystä olin just viikko sitten saanut huutia toiselta mummokaksikolta. Missään ei kielletä kävelyä pihan läpi, mutta mummokaksikko huusi mulle tosi vihaseen että "pihan läpi ei kuljeta, tämä on piha-alue eikä mikään yleinen tie". Sanoin kohteliaasti että "anteeksi, missään ei ollut kieltomerkkiä" johon mummot kuorossa: "Tuolla on merkki, tuolla on merkki ja tuolla on merki". En tiedä missä napeissa mummot oli, mutta yhtään ainutta merkkiä ei ollut rouvien käsien osoittamissa suunnissa. Kohautin olkiani ja jatkoin matkaani. Todettakoon, että ko. pihan poikki kulkeminen ei ole osaltani vähentynyt.

Eilen tuli siskolta kylästä ja ajelin kaupungissa. Pysähdyin liikennevaloihin vihreän pikkuauton taakse, joka kummastuksekseni pisti päälle vilkun kääntyäkseen oikealle. Kyseinen homma kummastutti sikäli, että sinne ei saanut kääntyä, koska kyseessä oli yksisuuntainen katu. Liikennevalojen kohdalla oli kääntyminen kielletty -merkki ja tien reunassa suuri kielletyn ajosuunnan merkki. Väläyttelin valoja ja lopulta painoin torvea, kun kuski edelleen vilkutteli oikealle. Mitä teki kuski? Nousi autostaan, minä avasin ikkunan ja kuulin kun kuski, päälle 65 v mies, huusi mulle: "Kyllä minä perkele autolla osaan ajaa!". Painui autoonsa ja kääntyi punaisia päin sinne yksisuuntaiselle. Hyvä ettei saanut taksia nokkaansa.

Asiakaspalveluduunia IT-alalla harjoittaessani olen monesti todennut, että haastavimpia asiakkaita on vanhukset. Toki ymmärrän sen, että on vaikea pysyä tekniikan kärryillä ja kaikemaailman adsl:t, kaapelimodeemit, kännykkädatat ja sun muut on vähän ongelmallisia ikäihmisille. Niinpä yritänkin aina puhua mahdollisimman suomea ja vältellä teknistä sanastoa kun asiakas on selvästi päälle kuudenkympin. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, ettei ne edes HALUA ymmärtää. Niiden mielestä asia on näin ja sillä pihvi, siinä ei neuvot eikä muut auta. Se mitä mä en käsitä, on että miksi ne sitten soittaa että kun meillä on tämmöinen ongelma, jos he ei kuitenkaan halua neuvoja tai apua??? Ja lähtökohta on aina se, että he ovat oikeessa ja me väärässä. Kaiken lisäksi me kusetetaan vanhuksia ihan huviksemme ja lypsetään rahaa ihan surutta heiltä. Heissä ei koskaan ole mitään vikaa. Palvelussa on. Ja tietokoneessa on. Ja kännykässä on. Ja laskutuksessa. Mutta heissä ei koskaan.

Toivoisin, että vanhukset edes joskus menis itseensä ja miettis, minkä takia niin monet niistä jää yksin eikä niiden sukulaiset pidä yhteyttä. Olisko peilissä vika, edes osaksi? Jos musta tulee joskus tommonen pikkusieluinen vanha mummo, jonka murheita on koiranpaskat tien vieressä, pihalla leikkivät lapset, pihan poikki kulkevat ulkopuoliset, rappukäytävän normaalit äänet, naapurin ruohonleikkurin kova meteli, kallis makkara, uusi informaatioteknologia jota en edes halua oppia ja se, että lapsenlapset on pelkkiä rahanahneita paskoja, niin mut saa lopettaa siinä vaiheessa. Kiitos.