perjantai 1. huhtikuuta 2011

Haudan takaa

Tai ainakin melkein.
Kolme pitkää päivää 40 kuumeessa, satunnaisesti liki 41 myös. Epäilyä on sinne ja tonne mutta mitään varmaa eivät keksineet, varulta tietenkin penisilliiniä viikon kuuri. En aloittanut edes, turhanpäiten en kroppaani mitään bakteereja laita. Jos ei crp ole kohollaan eikä keuhkokuvissa näy mitään niin flunssahan se sitten on. Virusperäinen. Kumma, muuten, ettei kukaan keksinyt ehdottaa sikalenssua. Vuosi sitten mut ois varmaan pistetty teholle letkuihin. Nyt ei puhettakaan, ei kysytty edes olenko rokotettu moista kärsäkuumetta vastaan... Se siitä hysteriasta.

Nyt on kuume laskusuhdanteessa (aamuyön klo 4.57 lukemat enää 38,4 ja eilen illalla ei kuume edes noussut) joten toipumassa ollaan. Vielä kun tää karsee yskä ja räkäpöhö menis pois. Huomasin kauhukseni, että Otrivin-niminen nenäsuihke on varmaan jotain radioaktiivista. Ei oikeesti muuten voi aueta täysin tukossa oleva nokka kuin taikaiskusta ja pysyä auki aamuun asti! Itseasiassa siihen heräsinkin tossa puoli viiden maissa kun ei happi kulkenut. Keuhkot on niin tukossa ettei suun kautta hengittäminen onnistu joten sitten kun nokkakin tukkeutui niin johan rupesi uni katoamaan. Ja uutta untahan nyt oli turha yrittääkään. Nousin siis ylös aikomuksenani katsoa eilinen Idols vaan mitä vattua. Ei tullut Idols eilen. En ole sitten Paasosheikkiä vissiin tarpeeksi tarkkaan kuunnellut että se tulee vaan sunnuntaisin nykyisin. Dääm!

Kaino vieno toive olisi että tämä huimaus, naaman alueen typerät tulehdukset ja kamalaakin kamala väsymys menisi puis. Nukkuminen ehkä auttaisi jälkimmäiseen hitusen, mutta itsepäinen kroppani ei uudestaan nukahda kun se kerran herää. Kattellaan tossa parin tunnin päästä päiväunia, päivän ensimmäisiä. Tällä viikolla tein henkilökohtaisen siestaennätyksénikin. Viidet päiväunet ja 10 tunnin yöunet. Taisin olla hereillä kaksi tuntia tuona päivänä.

Hevosiakin täytyy (saa, pääsee) tänään kannustaa, se on toi poikien "iso O" startissa lounasraveissa. Orlasso vaatimattomasti voitti viime lähtönsä,saapi nähdä miten menee tänään...

Nyt hetki iltalehtiä ja sitten ehkä kirjan viereen pötkölleen ja lapsi eskariin. (Vanhempi potee samaa tautia kun mä, mutta lievempänä). Mukavaa viikonloppua kaikille.

PS: Ikärasismi sai uutta potkua kun kävin tiistaina siinä helvetillisessä kuumeessa terkkarissa. Ärsytti jo mennä sinne siinä kunnossa, hyvä että kykenin kävelemään takapihallamme sijaitsevaan terkkariin. Siellä sitten odottelin ja lekurikin ohikävellessään totesi mulle että mä otan sut seuraavaks, että pääset takas huilaamaan. Vieressäni istuva mummo varmasti kuuli tämän ja rupesi ääneen valittamaan "Voi voi tohtori, olisiko tohtorilla ihan hetki, minun kilpirauhaslääkitys on kyllä varmasti pielessä, viime yön hikoilin niin kovasti,jotain pitää tehdä..." Tohtori yritti nopeasti luimia pois tilanteesta ja sanoi että katsotaan niitä rouvan reseptejä kun otan teidät vastaanotolle. Mummo sen kun roikkuu hihassa ja kuvailee oireitaan, minkäs lekuri sille muuta saattoi tehdä kun ottaa vastaanotolle ettei koko aula nyt kuule rouvan sairaskertomusta. Ei varmaan tartte sanoa, että mummo oli myös seurankipee ja siellä sitten vierähti reilu vartti kunnes tohtori vapautui. Tosin tohtorin piti sitten saattaa mummeli vielä röntgenaulaan... Mummo meinasi päästä kyllä viimeiselle matkalleen siinä kun vei mun vuoroni, ketutti erittäin ankarasti siinä istuksia järkyttävässä horkassa ja joka paikka kipeenä. Mummot sucks.

2 kommenttia: