in your dreams!!!
Miten voikaan ihmisen saada raivon valtaan semmoinen asia kuin pullataikina?
Niin täydellinen kuin olenkin (ironiaa, jos joku ei tajua), niin kaapissani on aika iso luuranko. Se on oikein semmoinen iso ja ruma ranko. Minä, joka osaan vaihtaa autonrenkaan, lamput, öljyt, käyttää porakonetta, yhdistää hifilaitteita ja korjata vaikka mitä. Minä, joka teen ihan törkeen hyvää lasagnea (ainakin muutaman ihmisen mielestä), maailman parasta jauhelihakastiketta, sikahyvää meksikolaisruokaa ja kaikkea kanasta.
Minä.
Minä_en_perkele_osaa_leipoa_pullaa.
Tai siis osaan. Jos joku muu tekee sen helvetin taikinan.
Ei se kohoa. Ei sitten millään. Ei kuivahiivalla, ei tavan hiivalla. Ei emännän parhailla eikä toiseks parhailla jauhoilla. Ei kohoa, vaikka nesteen lämpötilan mittaisi lasten kylpyvesimittarilla, kun mun oma kädenlämpöisyys on mun mielestä joku 48 astetta niin ei auta luottaa siihen tietoon. Ei kohoa kananmunalla eikä ilman, ei niin, että voin sulattaa ja viilentää maidolla. Eikä niin, että voin vaivaa taikinan joukkoon. Eikä kohoa juoksevalla margariinillä, ei öljyllä eikä voilla. Ei kohoa, vaikka kohottais yön yli.
Kun se vaan EI kohoa.
Lopetin pullataikinayritykset virallisesti viime syksynä, kun kerta kaikkiaan ketutti kaksi ketuiksi mennyttä taikinaa. No eiköhän sitten naapurin, epäilemättä kymppiäiti, nainen ollut leiponut pullaa ja töistä kotiin tullessani, työäitimorkkiksissa, kymppiäitipuuskassa, päätin, että mä kans. Ei olis kannattanut. Nyt joutuu perhe syömään kivipullaa, koska ne ei kehtaa sanoa että ei hitto tämmöstä kukaan syö.
Tai sit menen naapuriin ja sanon, että tänne sitä pullaa ja sassiin. Mutta minä lopetin nyt, täysin virallisesti pullanleipomisen. Ja comebackia ei tule.
tiistai 15. maaliskuuta 2011
perjantai 11. maaliskuuta 2011
Ai kauheeta miten tää aika menee
Miten tästä on muka taas niin kauan kun viimeks olen tätä päivittänyt?? Huhhuh!!!
Kuulumisia kai vois jotain raapustaa? Kiitos kysymästä, kuuluu hyvää. Tuossa käväisin haastateltavana ihan megasuperhypermielenkiintoiseen duuniin ja pääsinkin kahden "parhaan" joukkoon. Finaalissa otin sitten tappion, koska sillä toisella oli IT-alan koulutus ja mulla ei. Pah. Harmitti ehkä viisi sekuntia ja sitten totesin että jokin merkityshän se tälläkin on, etten tuota duunia saanut, joten life goes on ja tulevaisuus näyttää miksi duuni jäi sivu suun. Ja onhan mulla tämä ihkuinen aina-jopini, josta kyllä ihan tykkään. Vois mennä huonomminkin. Aika paljonkin, jos miettii vaikka noita japanialaisia, joita piinaa julmettu tsunami ja maanjäristys. Onneksi saan olla mä ja just täällä.
Kävin tsekkaamassa universumin parhaan keikan kuukausi takaperin. Kyseessä oli Jonna Geagean minikeikka Suistolla. Katsojia oli ihan inasen enempi kun Idolsin tuomareita, mutta meininki oli aivan ässä. Jäi muuten uukakkoset ja deeämmät konserttikokemuksina taakse. Jonna on niin ihku ja huippu ja yllättäen -se OSAA laulaa! =)
Siinähän ne, huippukohdat mun elämästä, hihhei =D. Tylsä elämäkö? No ei ole. Itse tykkään ihan kovasti, kun ei mitään hirmuista draamaa ole koko ajan käynnissä. Tää on oikein ihanaa tää tasaisen mahtava arki. Ja aurinkokin muistaa jo lämmittää niin mikäs tässä. Pieni mielialan vaihdos muutaman viikon takaisiin... =D
Ja mieltä piristää sekin, että oon taas saanut herätettyä henkiin tuon uinuneen opiskelumotivaationi. Varmaan johtuu siitä, että palaute on ollut positiivista ja törkeen vaikeesta enkun tentistä tuli vitonen ja samalla koko kurssista kaikkine töineen ja analyyseineen kanssa. Lisäksi olen ruvennut koulutusohjelmajohtajan lellikiksi ja herra on päättänyt antaa mulle kaikista tähän mennessä tehdyistä tehtävistä täydet. No, vielä on ärsyttävän pitkä kirjareferaatti ja johtamistyylien analysointi-essee arvioimatta, että ehtii se vielä vaihtaa lellikkiä. =) Mä olen ennenkin kehunut meidän k-ojohtajaa kun se on suonut mulle kauhean kasan hyväksilukuja, mutta älyää se näköjään hyvän päälle muutenkin... =D Vitsivitsi.
Ja hemmetin hyvä että koulumotivaatio heräsi nyt viimein, koska kevään lopuksi pitäis olla tehtynä ihan vaan "muutama" essee koskien sähköistä markkinointia ja mainontaa, viestinnän merkitystä ja johtamistaitoja. Sit päälle enkun ja ruotsin tentit ja esseet ja markkinointikirjeet. Ja pari analyysiä omasta oppimisprosessista ja kehittymisestä. Ja kirjareferaatti. Ja englanninkielinen tentti tuote- ja palvelumarkkinoinnista. Oliks vielä jotain...Niin joo, yrityspresentaatio, tottahan toki nyt semmoinen kerran vuoteen pitää tehdä. Ja jos sitten tota opinnäytetyötäkin alkais jo pikkuhiljaa luonnostella.
Saatan siis nauttia ansaitusta kesälomastani kouluhommista jahka se koittaa. Ja ens vuonna ei sit olekaan kun pari hassua kurssia jäljellä ja pääsen painimaan sen opinnäytetyön kanssa. Aihekin olisi ja mielenkiintoinen semmoinen, joten oikeastaan en malta edes odottaa että pääsen virittelemään sitä. Ihme hommaa. Peruskoulukin mun ois kannattanut selvästi käydä vasta näin kolmekymppisenä, niin ois ehkä jäänyt jotain sieltä mieleenkin...
Mut hei kuulkaa, nyt mä painelen hakemaan mun ooppelini huollosta tosta doonipaikan takapihalta (kauheen näppärää, vein sinne avaimet, ja kundit vaihtoi kärryyn öljyt ja muut tällee työpäivän aikana) ja lähen sit noukkiin neitejä.
Mahtista viikendiä kaikille!!!
Kuulumisia kai vois jotain raapustaa? Kiitos kysymästä, kuuluu hyvää. Tuossa käväisin haastateltavana ihan megasuperhypermielenkiintoiseen duuniin ja pääsinkin kahden "parhaan" joukkoon. Finaalissa otin sitten tappion, koska sillä toisella oli IT-alan koulutus ja mulla ei. Pah. Harmitti ehkä viisi sekuntia ja sitten totesin että jokin merkityshän se tälläkin on, etten tuota duunia saanut, joten life goes on ja tulevaisuus näyttää miksi duuni jäi sivu suun. Ja onhan mulla tämä ihkuinen aina-jopini, josta kyllä ihan tykkään. Vois mennä huonomminkin. Aika paljonkin, jos miettii vaikka noita japanialaisia, joita piinaa julmettu tsunami ja maanjäristys. Onneksi saan olla mä ja just täällä.
Kävin tsekkaamassa universumin parhaan keikan kuukausi takaperin. Kyseessä oli Jonna Geagean minikeikka Suistolla. Katsojia oli ihan inasen enempi kun Idolsin tuomareita, mutta meininki oli aivan ässä. Jäi muuten uukakkoset ja deeämmät konserttikokemuksina taakse. Jonna on niin ihku ja huippu ja yllättäen -se OSAA laulaa! =)
Siinähän ne, huippukohdat mun elämästä, hihhei =D. Tylsä elämäkö? No ei ole. Itse tykkään ihan kovasti, kun ei mitään hirmuista draamaa ole koko ajan käynnissä. Tää on oikein ihanaa tää tasaisen mahtava arki. Ja aurinkokin muistaa jo lämmittää niin mikäs tässä. Pieni mielialan vaihdos muutaman viikon takaisiin... =D
Ja mieltä piristää sekin, että oon taas saanut herätettyä henkiin tuon uinuneen opiskelumotivaationi. Varmaan johtuu siitä, että palaute on ollut positiivista ja törkeen vaikeesta enkun tentistä tuli vitonen ja samalla koko kurssista kaikkine töineen ja analyyseineen kanssa. Lisäksi olen ruvennut koulutusohjelmajohtajan lellikiksi ja herra on päättänyt antaa mulle kaikista tähän mennessä tehdyistä tehtävistä täydet. No, vielä on ärsyttävän pitkä kirjareferaatti ja johtamistyylien analysointi-essee arvioimatta, että ehtii se vielä vaihtaa lellikkiä. =) Mä olen ennenkin kehunut meidän k-ojohtajaa kun se on suonut mulle kauhean kasan hyväksilukuja, mutta älyää se näköjään hyvän päälle muutenkin... =D Vitsivitsi.
Ja hemmetin hyvä että koulumotivaatio heräsi nyt viimein, koska kevään lopuksi pitäis olla tehtynä ihan vaan "muutama" essee koskien sähköistä markkinointia ja mainontaa, viestinnän merkitystä ja johtamistaitoja. Sit päälle enkun ja ruotsin tentit ja esseet ja markkinointikirjeet. Ja pari analyysiä omasta oppimisprosessista ja kehittymisestä. Ja kirjareferaatti. Ja englanninkielinen tentti tuote- ja palvelumarkkinoinnista. Oliks vielä jotain...Niin joo, yrityspresentaatio, tottahan toki nyt semmoinen kerran vuoteen pitää tehdä. Ja jos sitten tota opinnäytetyötäkin alkais jo pikkuhiljaa luonnostella.
Saatan siis nauttia ansaitusta kesälomastani kouluhommista jahka se koittaa. Ja ens vuonna ei sit olekaan kun pari hassua kurssia jäljellä ja pääsen painimaan sen opinnäytetyön kanssa. Aihekin olisi ja mielenkiintoinen semmoinen, joten oikeastaan en malta edes odottaa että pääsen virittelemään sitä. Ihme hommaa. Peruskoulukin mun ois kannattanut selvästi käydä vasta näin kolmekymppisenä, niin ois ehkä jäänyt jotain sieltä mieleenkin...
Mut hei kuulkaa, nyt mä painelen hakemaan mun ooppelini huollosta tosta doonipaikan takapihalta (kauheen näppärää, vein sinne avaimet, ja kundit vaihtoi kärryyn öljyt ja muut tällee työpäivän aikana) ja lähen sit noukkiin neitejä.
Mahtista viikendiä kaikille!!!
torstai 24. helmikuuta 2011
Mä oon kummitäti
No se ei sinänsä ole mitään uutta. Mutta se on, että kummilapsia tuli kerralla kaksi ja ne on karvaisia. =D Sisareni japaninpystykorvapariskunta (hirvee sana) sai viime yönä kaksi pikkasta koiranalkua ja systeri päätti että mä olen sit niiden kummitäti. Hih. No, kukaan ei ole koskaan erehtynyt sanomaan musta tai siskostani että harvinaisen tervepäisiä nuo Koskelan sisarukset... =D
Pakko mennä kattoo niitä palleroita heti tänään, iskeköön penskakuume tai ei. Meen heti töistä ja sit suoraan jumpalle. Saatanpa räpsiä muutaman foton niistä kersoista ja laittaa tännekin, jos niiden äitikoira antaa luvan ;).
Vauvoista tuli mieleen että ympäristö on taas täynnä pystymahaisia tätejä ja pieniä palleroita. Varsinkin tyttöpalleroita. Lähipiiriin on kahden kuukauden sisällä syntynyt neljä tyttövauvaa. Meidänkin neideistä tuli isosiskoja, kun isänsä sai vaimoineen pienen rinsessan. On se vaan ammattimies toi eksä kun pelkkiä tyttöjä tekee. =D Isosiskous ei ainakaan toistaiseksi ole meidän arkeen vaikuttanut yhtään millään tavalla. Jos en tietäisi tapahtuneesta niin ei ainakaan tyttöjen käytöksestä voisi päätellä, että jotakin isoa on tapahtunut. Muijat on ihan samanlaisia kun aina ennenkin. Iskeeköhän se joku mustis tai joku muu möksmöksmurjotus sitten jälkijunassa vai onko ne jo sen verta isoja, ettei sellasta tulekaan. Saapa nähdä.
Taas on tässä saanut vastata muutamiin uteluihin, että koskas teille tulee niitä yhteisiä pikkuihmisiä. Koska en jaksa alkaa selittää kaikille syitä ja seurauksia ja jossittelemaan ja mutkuttelemaan niin kaikki on saaneet tyytyä vastaukseen että "no sellaista ihmettä ei ihan heti ole näkymissä". Lauseen voi ymmärtää jokainen miten tykkää mutta viksumpi voi päätellä hiukan enempikin. Ja vielä viksumpi jättää lisäkysymykset sikseen.
Mulla alkaa työpäivä oleen lopuillaan joten painelen sinne systerilään ja sit koklaileen millaista on fitball. Olin maanantaina eka kertaa Les Mills bodyvive -tunnilla ja olipas se mukava uusi kokemus. Pakko mennä uudestaankin.
Palataan taas!
Pakko mennä kattoo niitä palleroita heti tänään, iskeköön penskakuume tai ei. Meen heti töistä ja sit suoraan jumpalle. Saatanpa räpsiä muutaman foton niistä kersoista ja laittaa tännekin, jos niiden äitikoira antaa luvan ;).
Vauvoista tuli mieleen että ympäristö on taas täynnä pystymahaisia tätejä ja pieniä palleroita. Varsinkin tyttöpalleroita. Lähipiiriin on kahden kuukauden sisällä syntynyt neljä tyttövauvaa. Meidänkin neideistä tuli isosiskoja, kun isänsä sai vaimoineen pienen rinsessan. On se vaan ammattimies toi eksä kun pelkkiä tyttöjä tekee. =D Isosiskous ei ainakaan toistaiseksi ole meidän arkeen vaikuttanut yhtään millään tavalla. Jos en tietäisi tapahtuneesta niin ei ainakaan tyttöjen käytöksestä voisi päätellä, että jotakin isoa on tapahtunut. Muijat on ihan samanlaisia kun aina ennenkin. Iskeeköhän se joku mustis tai joku muu möksmöksmurjotus sitten jälkijunassa vai onko ne jo sen verta isoja, ettei sellasta tulekaan. Saapa nähdä.
Taas on tässä saanut vastata muutamiin uteluihin, että koskas teille tulee niitä yhteisiä pikkuihmisiä. Koska en jaksa alkaa selittää kaikille syitä ja seurauksia ja jossittelemaan ja mutkuttelemaan niin kaikki on saaneet tyytyä vastaukseen että "no sellaista ihmettä ei ihan heti ole näkymissä". Lauseen voi ymmärtää jokainen miten tykkää mutta viksumpi voi päätellä hiukan enempikin. Ja vielä viksumpi jättää lisäkysymykset sikseen.
Mulla alkaa työpäivä oleen lopuillaan joten painelen sinne systerilään ja sit koklaileen millaista on fitball. Olin maanantaina eka kertaa Les Mills bodyvive -tunnilla ja olipas se mukava uusi kokemus. Pakko mennä uudestaankin.
Palataan taas!
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Koirakuulumisia
Laitan nyt sitten kuvia. Uunosta. Kun huomasin eilen töissä että onhan se pirkales kasvanut =). Työkaveri otti kuvia siitä kun se oli ihan vaavi ja käväisin silloin ex-työpaikalla näyttämässä hurttaa. Onhan se muuttunut ja hurjasti!
Maastoutuu kivasti mattoon, eikö?
Karvanaama
Pompulakokeilu, ei oikein syttynyt toi meidän koira tähän vaikka näkikin enempi. Tai ehkä just siks.
Unski on ehkä maailman paras koira. Se tottelee hyvin, ei tee pahojaan eikä pissi sisälle. On seurallinen, mutta viihtyy omissakin touhuissaan. Tykkää olla sylissä, muttei nuku vieressä. Komentaa Jamppaa muttei mua =). Vaikka se ois vapaanakin, niin aivan hyvin voin luottaa että hurtta tottelee tänne-käskyä. Ja istu, kieri, anna tassu ja maahan.... Tanssiminen on vielä harjoittelun alla =) =).
On se kiva se Uuno, puoli vuotta vanha <3
Huomenna aamusta pikavisiitti Hyvinkäälle. Saas nähdä kuinka akan käy.... Pitäkää peukkuja. ;)
Maastoutuu kivasti mattoon, eikö?
Karvanaama
Pompulakokeilu, ei oikein syttynyt toi meidän koira tähän vaikka näkikin enempi. Tai ehkä just siks.
Unski on ehkä maailman paras koira. Se tottelee hyvin, ei tee pahojaan eikä pissi sisälle. On seurallinen, mutta viihtyy omissakin touhuissaan. Tykkää olla sylissä, muttei nuku vieressä. Komentaa Jamppaa muttei mua =). Vaikka se ois vapaanakin, niin aivan hyvin voin luottaa että hurtta tottelee tänne-käskyä. Ja istu, kieri, anna tassu ja maahan.... Tanssiminen on vielä harjoittelun alla =) =).
On se kiva se Uuno, puoli vuotta vanha <3
Huomenna aamusta pikavisiitti Hyvinkäälle. Saas nähdä kuinka akan käy.... Pitäkää peukkuja. ;)
tiistai 8. helmikuuta 2011
Juttuja
Niin justiin. Kun ei oikeastaan ole mitään asiaa -vieläkään. Ne kuvatkin yhä vain odottelee kompuutterille siirtoa... =D Ei vaan. Tässä on ollut kaikenlaista ja seliseli...
Kouluhommat on pitäneet kiireisenä. On meinaan jotenkin tuon laiskan syksyn aikana kertynyt tuota kirjallista hommaa melkoisen kivasti ja kurssien viimeiset arviointipäivät lähestyy. Huhhuijjaaa.. Vielä olis pari tenttikirjaakin tossa työn alla, tentti on onneks vasta huhtikuussa. Ehkä mä saan ne kahlattua siihen mennessä. Toisesta tarttis tehdä referaattikin, sen kanssa voi tulla kiire. Sen pitäis olla valmis tämän kuun loppuun mutta jotenkin ei ole motivaatio riittänyt kirjan lukemiseen kokonaan vielä. Tekosyynä väitän, että syynä on tuo toinen kotimainen, jolla se on kirjoitettu. Ei vaan millään suju toi lukeminen väärällä kielellä niin topakasti kuin kotimaaksi. Lisäks tässä on semmosta muutakin kirjallista teksaa ollut, mutta siitä ehkä kerrottakoon joskus isona, jos on mitään kerrottavaa.
Ja tietty tää töihin paluu on taas tämmöstä. Takkuamista. Siellä kotona oli niin kauheen kiva vaan lusmuilla. Kiva se on ihmisten kanssa olla ja töitä tehdä ja työ sinänsä on ihan jees, mutta keho ja mieli ei meinaa millään suostua kellon kahleisiin. Päivät vaan paukkuu ohi, eikä mitään ehdi tehdä. Ärsyttävää! Saa nähdä tuleeko kuvioon vielä muutos tässä jonakin päivänä... saapas nähdä. Siitäkin lisää sitten mikäli jotakin on kerrottavaa.
Mitäs vielä olis tämmöstä turhaa lätinää. Ei mitään. Se on moro. Kattellaan sitten keväämmällä (kun toi helvetinperkeleensaatanan lumikin on sulanut) kun on enempi asiaa.
Kouluhommat on pitäneet kiireisenä. On meinaan jotenkin tuon laiskan syksyn aikana kertynyt tuota kirjallista hommaa melkoisen kivasti ja kurssien viimeiset arviointipäivät lähestyy. Huhhuijjaaa.. Vielä olis pari tenttikirjaakin tossa työn alla, tentti on onneks vasta huhtikuussa. Ehkä mä saan ne kahlattua siihen mennessä. Toisesta tarttis tehdä referaattikin, sen kanssa voi tulla kiire. Sen pitäis olla valmis tämän kuun loppuun mutta jotenkin ei ole motivaatio riittänyt kirjan lukemiseen kokonaan vielä. Tekosyynä väitän, että syynä on tuo toinen kotimainen, jolla se on kirjoitettu. Ei vaan millään suju toi lukeminen väärällä kielellä niin topakasti kuin kotimaaksi. Lisäks tässä on semmosta muutakin kirjallista teksaa ollut, mutta siitä ehkä kerrottakoon joskus isona, jos on mitään kerrottavaa.
Ja tietty tää töihin paluu on taas tämmöstä. Takkuamista. Siellä kotona oli niin kauheen kiva vaan lusmuilla. Kiva se on ihmisten kanssa olla ja töitä tehdä ja työ sinänsä on ihan jees, mutta keho ja mieli ei meinaa millään suostua kellon kahleisiin. Päivät vaan paukkuu ohi, eikä mitään ehdi tehdä. Ärsyttävää! Saa nähdä tuleeko kuvioon vielä muutos tässä jonakin päivänä... saapas nähdä. Siitäkin lisää sitten mikäli jotakin on kerrottavaa.
Mitäs vielä olis tämmöstä turhaa lätinää. Ei mitään. Se on moro. Kattellaan sitten keväämmällä (kun toi helvetinperkeleensaatanan lumikin on sulanut) kun on enempi asiaa.
torstai 27. tammikuuta 2011
Laiskuus vaivaa
En ole sitten edellisen avautumisen jälkeen näköjään jaksanut tätäkään päivittää, oho... No ei tässä mitään ole tapahtunutkaan kyllä. =)
Jos niistä lomakuulumisista kertoilis jotakin. Kuvia ei vieläkään ole kun ne on Jampan puhelimessa ja jotenkin hirveeeen vaikee siirtää koneelle... =D
No juu. Siis olimme Inglesissä, tuolla Kanarian armoitetulla suurella saarella. Eipä ollut isot odotukset, kun tiedettiin, että kunnon turistihelvettihän siellä odottaa. Pääasia oli vaan saada vähäsen valohoitoa ja lämpöä. Ja siinä onnistuttiin, which is great. Mä jopa rusketuin, yleensä saan olla vaikka kuinka ja kauan auringossa ennenkuin mun hidas hämäläinen nahkani päättää palaako se vai ruskettuuko se. Ekat kolme päivää me käveltiin. Ei pitäisi yllättää niitä, ketkä meidät tuntee. Ollaan ihan ihme kävelijöitä. Lähetään vaan liikkeelle ja sit tyyliin "Mitäs tuolla on...?" "Mennääs kattoon vähän tonnekin". Ja ennenkun huomataankaan, ollaan aivan sairaan kaukana hotellista. Semmonen viitisenkymmentä kilsaa tuli talsittua kolmessa päivässä... =D
Eka päivänä talsittiin Maspalomasiin kattoon kavereita, jotka lomaili siellä. Sieltä sitten mutkien kautta takasin. Toka päivä vaellettiin sitten Bahia Feliziin. Kolmospäivänä oli koivet jo aivan kipeinä siitä talsimisesta, että piti vaan rauhassa kävellä vähän kattoo rantaa ja dyynejä. Jea rait. Vissiin semmonen viis tuntia käveltiin ja kyllä niitä kilsojakin kertyi... Puhumattakaan kävelemisen raskaudesta, kun siellä lentohiekassa koittaa rämpiä... HUH!
Sitten vuokrattiin pirssi alle ja lähettiin vähän ajeleen. Ajettiin Puerto Ricoon ja siitä sitten rantaa pitkin etiäppäin vuorille. Mulle iski joku ihme mahatauti siellä vuoristotiellä ja Jamppa sai sitten parkkeerata keskelle kapeaa polkua että rouva pääsi vatsantyhjennykselle. Älkää vaan kysykö, mitä on vuoriston ja Las Palmasin välissä, en pysty meinaan kertoon. Nuokuin ja podin koko matkan sinne Palmasiin... Bahia Felizissä olo oli jo ihan kohtalainen ja käytiin vähän kattelemassa onko siellä paikat muuttuneet kahdeksassa vuodessa. Eipä juuri!
Onneks olo helpottui seuraavaks päiväks ja päätettiin lähtee ajelemaan keskelle saarta, kun kerran ympäri jo ajettiin. Ajeltiin semmosta siksakkia, että varmana nähtiin kaikki, mitä Gran Canarian keskellä vaan on =). Käytiin luolakylää kattelemassa. Siellä ihmiset on rakentaneet asuntonsa vuoren sisälle, luoliin. Aika erikoinen paikka! Ajeltiin sitten Terorin kylään syöpöttelemään ja sitä kokemusta ei kyllä voi kehua... Raakaa kanaa ja silleen... Ihme ettei olla tämän sairaampia =D
Autonvuokraus olis riittänyt kahdeksi päiväksi, koska kolmas autopäivä meni vähän käsille. Ei vaan enää ollut mestoja, minne ajella! Ajettiin kahtena ekana päivänä nelisen sataa kilsaa ja siinä se saari sit oikeestaan olikin. Niinpä kolmas päivä me vaan kruisailtiin pitkin ja poikin rantaseutuja. Kivaa oli kyllä sekin ja ihan hienoja mestoja.
Nyt voi sanoo hyvällä omalla tunnolla, että se saari on nyt nähty eikä ole oikeastaan tarvetta mennä takaisin. Niitä kännituristeja oli kyllä ihan kaikenmaalaisia, mutta niitä enemmän rasitti se, että saari on niin "päälle liimattu". Siellä ei ole mitään autenttista nähtävää, vaan kaikki on rakennettu turisteja silmällä pitäen. Kyllähän siellä varmaan muksujen kanssa ihan mukavaa on, mutta kun me ei olla mitään rannalla makaajia tai altailla lutraajia niin meille siellä oli vähän köyhä toi tarjonta. Tällä reissullakaan mä en edes kastellut varpaitani hotellin uima-altaassa enkä käynyt meressäkään kuin hiukan kävelemässä ihan rantavedessä. Ja kun ei kuitenkaan jakseta klubbaillakaan. (Okei, käytiin me Club Pachassa kattomassa kuinka porhot venäläiset vetää sampanjaa mutta ei siellä ollut yhtään niin hyvä meininki kuin Palma Novassa Mallorcalla.)
Eli meitä tuskin vastaisuudessa tullaan Inglesissä näkemään, eiköhän me pysytellä siellä Mallorcalla. Taikka sitten appivanhempien kiusana Kyproksella. =)
Jos niistä lomakuulumisista kertoilis jotakin. Kuvia ei vieläkään ole kun ne on Jampan puhelimessa ja jotenkin hirveeeen vaikee siirtää koneelle... =D
No juu. Siis olimme Inglesissä, tuolla Kanarian armoitetulla suurella saarella. Eipä ollut isot odotukset, kun tiedettiin, että kunnon turistihelvettihän siellä odottaa. Pääasia oli vaan saada vähäsen valohoitoa ja lämpöä. Ja siinä onnistuttiin, which is great. Mä jopa rusketuin, yleensä saan olla vaikka kuinka ja kauan auringossa ennenkuin mun hidas hämäläinen nahkani päättää palaako se vai ruskettuuko se. Ekat kolme päivää me käveltiin. Ei pitäisi yllättää niitä, ketkä meidät tuntee. Ollaan ihan ihme kävelijöitä. Lähetään vaan liikkeelle ja sit tyyliin "Mitäs tuolla on...?" "Mennääs kattoon vähän tonnekin". Ja ennenkun huomataankaan, ollaan aivan sairaan kaukana hotellista. Semmonen viitisenkymmentä kilsaa tuli talsittua kolmessa päivässä... =D
Eka päivänä talsittiin Maspalomasiin kattoon kavereita, jotka lomaili siellä. Sieltä sitten mutkien kautta takasin. Toka päivä vaellettiin sitten Bahia Feliziin. Kolmospäivänä oli koivet jo aivan kipeinä siitä talsimisesta, että piti vaan rauhassa kävellä vähän kattoo rantaa ja dyynejä. Jea rait. Vissiin semmonen viis tuntia käveltiin ja kyllä niitä kilsojakin kertyi... Puhumattakaan kävelemisen raskaudesta, kun siellä lentohiekassa koittaa rämpiä... HUH!
Sitten vuokrattiin pirssi alle ja lähettiin vähän ajeleen. Ajettiin Puerto Ricoon ja siitä sitten rantaa pitkin etiäppäin vuorille. Mulle iski joku ihme mahatauti siellä vuoristotiellä ja Jamppa sai sitten parkkeerata keskelle kapeaa polkua että rouva pääsi vatsantyhjennykselle. Älkää vaan kysykö, mitä on vuoriston ja Las Palmasin välissä, en pysty meinaan kertoon. Nuokuin ja podin koko matkan sinne Palmasiin... Bahia Felizissä olo oli jo ihan kohtalainen ja käytiin vähän kattelemassa onko siellä paikat muuttuneet kahdeksassa vuodessa. Eipä juuri!
Onneks olo helpottui seuraavaks päiväks ja päätettiin lähtee ajelemaan keskelle saarta, kun kerran ympäri jo ajettiin. Ajeltiin semmosta siksakkia, että varmana nähtiin kaikki, mitä Gran Canarian keskellä vaan on =). Käytiin luolakylää kattelemassa. Siellä ihmiset on rakentaneet asuntonsa vuoren sisälle, luoliin. Aika erikoinen paikka! Ajeltiin sitten Terorin kylään syöpöttelemään ja sitä kokemusta ei kyllä voi kehua... Raakaa kanaa ja silleen... Ihme ettei olla tämän sairaampia =D
Autonvuokraus olis riittänyt kahdeksi päiväksi, koska kolmas autopäivä meni vähän käsille. Ei vaan enää ollut mestoja, minne ajella! Ajettiin kahtena ekana päivänä nelisen sataa kilsaa ja siinä se saari sit oikeestaan olikin. Niinpä kolmas päivä me vaan kruisailtiin pitkin ja poikin rantaseutuja. Kivaa oli kyllä sekin ja ihan hienoja mestoja.
Nyt voi sanoo hyvällä omalla tunnolla, että se saari on nyt nähty eikä ole oikeastaan tarvetta mennä takaisin. Niitä kännituristeja oli kyllä ihan kaikenmaalaisia, mutta niitä enemmän rasitti se, että saari on niin "päälle liimattu". Siellä ei ole mitään autenttista nähtävää, vaan kaikki on rakennettu turisteja silmällä pitäen. Kyllähän siellä varmaan muksujen kanssa ihan mukavaa on, mutta kun me ei olla mitään rannalla makaajia tai altailla lutraajia niin meille siellä oli vähän köyhä toi tarjonta. Tällä reissullakaan mä en edes kastellut varpaitani hotellin uima-altaassa enkä käynyt meressäkään kuin hiukan kävelemässä ihan rantavedessä. Ja kun ei kuitenkaan jakseta klubbaillakaan. (Okei, käytiin me Club Pachassa kattomassa kuinka porhot venäläiset vetää sampanjaa mutta ei siellä ollut yhtään niin hyvä meininki kuin Palma Novassa Mallorcalla.)
Eli meitä tuskin vastaisuudessa tullaan Inglesissä näkemään, eiköhän me pysytellä siellä Mallorcalla. Taikka sitten appivanhempien kiusana Kyproksella. =)
keskiviikko 19. tammikuuta 2011
KAIKILLA on aikaa liikkua!
Tiedätte varmaan nuo personal treinerit, hyvinvointivalmentajat, liikuntafriikit ja muut sisäiset sankarit. Hyvä. Sitten te tiedätte, kuinka ne aina muistaa selvittää että liikunnan harrastamiseen on kaikilla, ihan jokaisella varmasti aikaa. Että kyseessä on vaan järjestelykysymys, ajankäyttö vaatii silloin uudestaan rukkaamista jos ei joka päivä vähintään puolta tuntia liikene liikkumiselle. Koska KAIKILLA ON AIKAA LIIKKUA, jumalauta.
KYYYL! Hei oikeesti, kumarretaan ja annetaan isot aplodit noille suurille liikkujille, tämän maailmamme todellisille sankareille.
Hekin heräävät klo 5.30 jotta perhe saa aamupalaa, ehtivät suihkuun, kampaavat lettinsä ja maalaavat naamansa.
Hekin ajavat varmasti sinne 8-16 tai 9-17 duuniinsa naapurikaupunkiin aamuruuhkassa, kun ensin ovat vieneet pienet muksut tarhaan ja isommat kouluun. Tai vaikka vaan yhden. Ovat naimisissa sellaisen miehen/naisen kanssa, jolla on uraputki, rankka duuni tai muuten vaan pitkät päivät poissa himasta.
Kyllä. Hekin käyvät töiden jälkeen kaupassa, ostamassa terveysruokaa, siinä neljän-viiden ruuhkassa, silleen suitsaitsukkelaa.
Laittavat perheelle ruokaa, siinähän nyt ei heiltä koskaan kulu varttia kauempaa. Pesevät pyykkiä, vahtivat kuivausrumpua ja sitten laittavat mukeloille iltapalaa. Iltapesu, pusu, hali ja guudnait kersoille.
Tiskit ulos koneesta, uudet sisään, rätti käteen ja pöydän pyyhkiminen. Kyllä. Myös nuo suuret liikunnan ihmelapset tekevät kaiken tämän.
He myös vievät kahdeksan kertaa lapsille vettä, pahanunen karkoitusta, pissattamista.
Tässä vaiheessa he katsovat kelloa. Sisäistä tai seinällä olevaa.
Ja sitten vaan.... LIIKKUMAAN! Koska sitten on sitä AIKAA liikkua! Ja tottakai sitä nyt jaksaa sen puoli tuntia vähintään hei kuntoaan kohottaa tuommoisen päivän jälkeen. Piece of Cake!
Valinnan varaakin on siihen aikaan kyllä niin paljon ettei sitä oikein tiedä minne menis intoa puhkuen. Meniskö zumbailemaan, ottaisko pienen kuntonyrkkeilymatsin, vai kenties ehkä pumpiin nostelemaan tankoa virkeän ohjaajan innostavassa alaisuudessa.
KYYYLLL....
Vai meniskö sittenkin ihan vaan sohvalle edes sekunniks katsomaan mitään näkemättömin silmin vähän Top Chefiä ennenkun on pakko mennä nukkumaan.....
Mä sitten NIIIIN kadehdin teitä sisäisiä liikuntasankareita aivan törkeesti että jaksatte. Hauskaa liikuntahetkeä teille, minä menen sohvalle.
KYYYL! Hei oikeesti, kumarretaan ja annetaan isot aplodit noille suurille liikkujille, tämän maailmamme todellisille sankareille.
Hekin heräävät klo 5.30 jotta perhe saa aamupalaa, ehtivät suihkuun, kampaavat lettinsä ja maalaavat naamansa.
Hekin ajavat varmasti sinne 8-16 tai 9-17 duuniinsa naapurikaupunkiin aamuruuhkassa, kun ensin ovat vieneet pienet muksut tarhaan ja isommat kouluun. Tai vaikka vaan yhden. Ovat naimisissa sellaisen miehen/naisen kanssa, jolla on uraputki, rankka duuni tai muuten vaan pitkät päivät poissa himasta.
Kyllä. Hekin käyvät töiden jälkeen kaupassa, ostamassa terveysruokaa, siinä neljän-viiden ruuhkassa, silleen suitsaitsukkelaa.
Laittavat perheelle ruokaa, siinähän nyt ei heiltä koskaan kulu varttia kauempaa. Pesevät pyykkiä, vahtivat kuivausrumpua ja sitten laittavat mukeloille iltapalaa. Iltapesu, pusu, hali ja guudnait kersoille.
Tiskit ulos koneesta, uudet sisään, rätti käteen ja pöydän pyyhkiminen. Kyllä. Myös nuo suuret liikunnan ihmelapset tekevät kaiken tämän.
He myös vievät kahdeksan kertaa lapsille vettä, pahanunen karkoitusta, pissattamista.
Tässä vaiheessa he katsovat kelloa. Sisäistä tai seinällä olevaa.
Ja sitten vaan.... LIIKKUMAAN! Koska sitten on sitä AIKAA liikkua! Ja tottakai sitä nyt jaksaa sen puoli tuntia vähintään hei kuntoaan kohottaa tuommoisen päivän jälkeen. Piece of Cake!
Valinnan varaakin on siihen aikaan kyllä niin paljon ettei sitä oikein tiedä minne menis intoa puhkuen. Meniskö zumbailemaan, ottaisko pienen kuntonyrkkeilymatsin, vai kenties ehkä pumpiin nostelemaan tankoa virkeän ohjaajan innostavassa alaisuudessa.
KYYYLLL....
Vai meniskö sittenkin ihan vaan sohvalle edes sekunniks katsomaan mitään näkemättömin silmin vähän Top Chefiä ennenkun on pakko mennä nukkumaan.....
Mä sitten NIIIIN kadehdin teitä sisäisiä liikuntasankareita aivan törkeesti että jaksatte. Hauskaa liikuntahetkeä teille, minä menen sohvalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)