Joo. Viimeinen raksaviikko käynnistyy. Ja hanoja ei oleeeee eikä altaastakaan kuulu mitään.... Meillä ei pian pestä ollenkaan käsiä eikä mitään muutakaan kun ei saada ammettakaan täytettyä. Tänään lähtee laattasouvi käyntiin, jänskä nähdä illalla kun menee kotiin että miltä ne laatat siel seinäs näyttää. Ja meidän ihunat kynttilälaatatkin on tänään haettavissa kaakelitehtaalta =). Jei!
Pe-la meni tosiaan pääkaupunkiseudulla hyöriessä. La-aamuna hiukan tallitouhuja peukalo keskellä räpylää ja sit vähän Selmuskan kanssa Kaisaa ulkoiluttaa. Kokeilin hiukan ominkin päin mennä Selmalla ja voi pojat miten erilaista on mennä ravurilla kun maneesin kaviouraan tottuneella ratsulla! Selmaa sai ihan tosissaan ohjata ja käskeä, kerrankin tuntui siltä että mä vien hevosta eikä hevonen mua. Oli aika mukava fiilis! Ja pikkutyttömäisen innoissani otin vastaan Kaisan kehut ratsastustaitojen roimasta kehittymisestä =). On se vaan mielettömän hienoa hommaa, olen tosi innoissani siitä että tähän hommaan ryhdyin ja otin tehtäväkseni oppia ratsastamaan ennen kun täytän 30!
Lauantaina oltiin sitten Finlandia-ajoa seuraamassa. Päälähtö ei kyllä suuria tunteita herättänyt, mutta muutama muu lähtö kyllä. Pari Suomen ennätystäkin siellä tehtailtiin ja aivan mielettömän hienoja 3-vuotiaita saatiin ihailla kanssa! On se hyvä että Wanna on vasta 2, ettei tarvii tollasten Lisa´s Big Boy:den ja Tannerman Can:ien kanssa kisata... =) Ei sillä, ettenkö uskois omani pärjäämiseen, mutta noi on niin rautasia heppoja, ettei moisia ihan heti tule vastaan!
Eilen oli sitten Incan kaverisynttärit. Vein neitilauman keilaamaan ja sen jälkeen pelailtiin hiukkasen krokettia pihamaalla upeassa säässä. Kun lapset lähti niin mentiin vielä uimaan omien tyttöjeni kanssa. Oli väsyjä neitejä!
Illalla tuli sitten hiukan ikävämpi uutinen. Semmoinen äärimmäisen mukava, tuttu poika oli kuollut tapaturmaisesti. Omaisten tuskaa ei voi edes käsittää. Mutta onneksi mulle jäi mukavat muistot ko. henkilöstä. Hänen kanssaan kävin yhden yllättävimmistä keskusteluista eroni jälkeen. Aina muutenkin niin ihanan reippaasti mulle tuli juttelemaan ja moikkaili kun kohdattiin. (Samaa ei eron jälkeen voinut sanoa edes kaikista ystävikseni luulemistani ihmisistä, vaan paskaa tuli ja on tullut niskaan aika yllättävistäkin suunnista. Tekopyhyys on hieno asia =)!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti