Valkkarihöpinää

Kiitän kaikkia puolestani peukkuja pitäneitä. Talo oli kuin olikin täysi pommi. Huhhuh. Helpotti kummasti. Muuttokärpänen tosin on puraissut mutta ei se ole kuolettava haukkaisu. =)

Jumitin äsken koneelle moneksi tunniksi. Idea oli vaan pelata muutama hassu peli palkkioksi hyvin tehdyistä koulutöistä, mutta tässä sitä ollaan yhä vaan. Ensin jutskasin Stanstan kanssa tovin (eka kerta! Oli kivaa!!!) ja sitten Heidin ja Päivin ja Leenan ja Hannan kanssa. Tuli ihan kova ikävä sitä Hansua kun ei ole toviin ehditty kunnollä höpisemään =(.

Jamppa lähti juuri kauppaan. Vaimo muisti ginin muttei tonicia. Tärkeysjärjestys ennen kaikkea =). Huomenna puuhommiin taas iskän kanssa ja illalla on Mustan kissan naamiaiaset Aulangolla. Otan kuvia kyllä ja lisäilen sitten myöhemmin. Jamppa on niiiiin herkullisen kasari niissä kuteissaan, mitä löydettiin teatterin pukuvuokraamosta ettei tosikaan. =D.

Nyt tää lähtee virittelemään Singstaria. Vaviskaa, naapurit!

Unelmia ja toimistohommia

Voivoivoi mitä souvia. =)

Löysin netistä Talon. Mennään huomenna katsomaan sitä. Ihan puolihuolimattomasti ilman suurempia suunnitelmia. Muttamutta... Johan tämä sisäinen sisustaja on taas herännyt. Alle vuosi siitä kun vannoin, ettei ikinä enää remontoitavaa kotia mulle kiitos, mutta tässä sitä taas ollaan. Tiiapieni on taas täyttähäkää mielikuvaremontoimassa: "Eihän se nyt niin iso remppa ois" (=kylppäri, jonka seinä pitäs purkaa, laittaa lattialämmitys ja pistää sauna ja laatoitukset uusiksi) ja "tonhan voi peittää jollain kotelolla" (=keittiössä menevät kamalat hormistot). "Tostahan vois purkaa ton seinän" (=olkkarin ja keittiön välinen) ja "tohonhan vois laittaa varaavan leivinuunin" (=ilmeisesti niitä jaellaan jossain ilmaiseksi kun niitä voi tosta noin vaan laittaa???). Huohhhhhhh! Olen varmasti sekasin kuin sepesusi, tiedäntiedäntiedän. Ja oma kämppä uusine kylppäreineen pitäisi myydä ja siitä pitäisi saada järkevä hinta. Lainaa pitäisi taas ottaa lisää. Ihan järkky show olisi tommosesta talokaupasta.

MUTTA kun se talo ois alle puolen kilometrin päässä lasten koulusta. Loppuisi tämä sadan kilsan päivittäinen ajelu joka toinen viikko. MUTTA kun se talo olisi ihan keskellä kylää. Alle puolen kilsan päässä olisi kaupat ja alkot sun muut. MUTTA kun siinä olisi melkein parituhatta neliöö omaa pihaa ja talossakin pinta-alaa olisi riittävästi. MUTTA kun isot rempat on jo tehty taloon ja kyseessä olisi "vain" pintaremontti. Yläkertakin on jo täysin fiksattu.

Pitäkää peukkuja että se on ihan pommi se talo, jotta loppuu tää mun pilvissä lentely. Kiitti.

Hyyvää yötäää piltit, naaalleee silmääät sulukeee

Niin nukkumaan piti tulla ihan ja pikaisesti vilkaista naamakirjaa tällee hifisti puhelimella. (Kyllä. Tunnustan että näin kauan meni ennenkun hokasin että puhelimellani voi mennä nettiin myös langattoman verkon kautta, eli ei tarvi käyttää kallista gprs-yhteyttä jos tahtoo surffata. Eli kotona ollessa käytän vaan tätä meitin kotiverkkoa jos tietokone on jonkun muun käytössä eikä työpaikan tarvitse hiilestyä tolkuttomista puhelinlaskuistani. Toivottavasti.) NIin siis kysyn vaan että olenko mä naamailemassa. En ole kun blogimaassa tietty... Ihme.

Jamppa sai mahapöpön viime yönä ja vietti yönsä suurelta osin norjankielen kurssilla Svedbergin opinahjossa. Nyt eletään jänniä aikoja kun arvotaan seuraavaa tartunnansaajaa. Jos arvata saan niin meikä menee kielikurssille ensi yöksi. Se olisikin sitten kolmas saikkumaanantai neljään viikkoon joten pliis ei... Jos jompikumpi tytöistä ottaa kopin niin sit saa jäädä isäpuolensa hellään huomaan huomiseksi. Opiskelkoot kimpassa sit norjan alkeita.

Tänään oli taas oikee aktiivisunnuntai kankean aamun ja vaikean heräämisprosessin jälkeen. Muksut autoon klo 11.30
ja kohti Koskelan työleiriä. Iskäpentele yritti selvästi luistaa vinkaten että saattas olla darra mutta en ollu kuulevinani. Menin mottimettään äitin kans ja viskottiin puita kuin pienet eläimet. Se on kans kumma ettei se voinu pysyä pois sieltä vaikka kremppaa on jos jotaki. Periks en antanu ja viskoin välillä yksin, välillä iskä, välillä äiti apuna niitä hemmetin pöllejä kolme tuntia. Kaikki meni pihan puolelle, nyt on taas isällä tilaa riehua moottorisahan kans.

Sieltä ampaistiin kylpylälle tyttöjen kans ja lutrattiin pari tuntia. Kotona köyhiä ritareita iltapalaks ja muksut nukkuu parin Skipbo-voiton jälkeen. Neidit oli hyvin valmista kaurapuuroa kun oli ensin ulkoillu ja sit uineet tuntitolkulla. Ai niin ja Ira oli nyt toista kertaa täysin ilman mitään uima-apuja eikä se niillä mitään tekiskää. Vuoden verran ne on olleet mukana lähinnä varmuusvälineinä ja kun ei ole fysiikka jaksanut kannatella vielä pitkää aikaa vedessä niin on voinut sit kellukkeilla mennä. Tyttö ui nyt kevyesti jo itse altaan toisesta päästä toiseen. Sisko varmistamassa pinnalla pysymisen niin ei mua sitten enää kaivattukaan. On se kumma miten hyvin niillä synkkaa vedessä, kun kaikissa muissa ympäristöissä on melkoista valtapeliä. Kumpikin oppi uimaan nelivuotiaina. Siihen ne yhtäläisyydet sitten rajoittuukin mun lapsilla.

Nyt on kyllä ruvettava nukkumatin matkaan. Kauniita unia kaikille!

Ps: huomasitteko kun fiksasin vähän maailmani ulkonäköä? Ja törkeästi varastin Liskonaisen blogista kävijälaskuripaikan osoitteen ja latasin sellaisen itsellenikin. Anteeksi, Rouva Lisko!

Väsynyttä meininkiä

Pakko hiukan istahtaa ja hengähtää. On ollut muka niin kovin aktiivinen lauantai... On se savenvalanta rankka laji! Hahhah. Se on vaan myönnettävä että ylivoimainen luomisponnistelu söi mehut tästä emännästä, joutui niin paljon vaivaamaan aivojaan saven lisäksi. Mutta sipulipurkki (tiiättekö semmonen Nalle Puhin hunajapurkin näköinen, jossa on reikiä jotta sipulit voi hengitellä ja semmonen nostettava kansi, jossa on sipulinmuotoinen otin?) siitä savimöhköstä tuli. Tai ainakin jotain sinne päin. Otan sitten kuvia kun se on lasitettu ja poltettu. Se oli oikeesti todella kivaa hommaa ja ei yhtään niin vaikeeta kun luulisi. Ensin otettiin savimöykäle ja pyöriteltiin se palloksi. Sitten se liiskattiin lätyksi. Sitten lisää savea ja siitä semmonen käärme joka kaulitaan näyttämään auton alle jääneeltä käärmeeltä. Littanakäärme sitten laitetaan ikäänkuin lieriksi sen pohjalätyn päälle. [_]. Sitten lisää onnettomuudenuhrikäärmeitä kaksi vielä. Ja ne siihen päälle lisäliereiksi. Sitten semmosta kaltevuusmuotoilua ja kannenteko jota en ala selittää tässä koska jo toi purkinteon selittäminen näyttää olevan näin ylivoimasta ja uskomattoman epäselväksi asian tekevää. Sitten reikiä purkinkylkiin. Enivei: Mission accomplished ja sipulipurkki odottaa polttamista.

Koska oltiin jotenkin nopeita muka(valmiina klo 12.30) niin lähtiessäni savipajalta soitin äitille että josko tytöt saa olla siellä hiukan aikaa vielä niin menen kotiin ja siivoon. Sehän mammalle toki passasi. Niinpä menin kotiin ja siivosin. Silleen kunnolla, en venäläisittäin. Neljän ja puolen tunnin uurastuksen jälkeen hain lapset ja tein ruokaa, Jamppa tuli töistä ja syötiin. Lapset meni kylpyyn, minä menin nukkumaan kolmeksi minuutiksi. (Oikeesti. Nukuin kolme minuuttia ja se riitti virkistämään sillee, ettei tule unipöhö niinkuin mulle päiväunista yleensä tulee). Lapset kylpystä, kymmenen turpaanottoa UNO!:ssa ja muksut nukkumaan. Mies kattoo lätkää ja minä oon näin. (Ja juon iltaoluttani. Tällä kertaa vanha kunnon tumma velko).

Lupauduin huomenna klapifetissi-isälleni apuriksi puusouviin. Sillä on taas puolikas metsällinen pöllejä takapihalla jotka odottaa pilkkomista - ja reipasta kantajaa. Hävettävän ja morkkistavan harvoin tämä kymppitytär avuksi "ehtii", kun eihän se isä mitään avuksi pyydä. Itse se on ihmisen polttopuunsa hakattava ja kannettava, on varmaan sen motto. Ja niitä puita alkaa olla jo puolelle kaupunkia seuraavaan hamaan tappiin saakka. Mutta menenhän minä, iskän tyttö... Ehkä siinä muutaman kalorinkin samalla kuluttaa. (Mitä se on? Siis se kalorien kulutus? En muista moista tehneenikään sitten sen jälkeen kun autonkumi keksittiin...)

Nyt tää menee kattoon tota pikkumustan jahtaamista. Öitä!

Vauvantuoksua paidassa

Se olisi taas viikonloppu. Jotenkin menee kovin kovin pian nämä viikot! Kävin aamulla katsomassa Ronia (ja Lauraa tietty) ja vein pienelle D-vitamiinitippoja. Minkä hemmetin takia neuvolan tädit tuppaa edelleen vauvoille öljypohjaisia tippoja vaikken ainakaan minä tiedä yhtäkään vauvaa jolle ne olisi sopineet??? Ja sitten ei viitsitä edes kertoa vesipohjaisesta vaihtoehdosta. Minkä ihmeen takia ne, keiden pitäisi olla nuorten perheiden tuki ja turva, jättää jakamatta arvokkaita vinkkejä??? Kuten sen, että rintakumi on oiva keksintö, jos imetys on hankalaa. Tai kuinka tissipumppua käytetään. Tai että on olemassa vesipohjaisiakin d-vitamiineja, jotka mitä suuremmalla todennäköisyydellä sopii sille vauvalle ilman kamalaa huutokonserttia kun vatsaa vääntää!!! Ja sitten syyllistetään. Vauvalla on limaa nenässä, koska sen ilmatiehyet on niin ohuet -johtuen tietenkin äidin tupakoinnista. En mä nyt siis ketään selkään taputa jos paksuna ollessaan pitää tupakkaa polttaa, mutta en voi heittää kiveäkään kun samaa olen tehnyt itsekin. Tai sitten syytetään siitä, että vauvaa syötetään liikaa. Liikaa??? Miten kolmeviikkoinen voi syödä liikaa? Syöttäminen kestää liian kauan, vauvalle riittää vartin syöminen. Siis ihan kaikille maailman vauvoilleko? Tuleeko ne ihan oikeasti samasta muotista ja ovat kaikki samanlaisia syntyessään? Luonteet muuttuu siis ilmeisesti vasta isompana???
Ja mitä se syyllistäminen ylipäätään ketään auttaa??

Ärsyke sentään.

Mutta on se hyvänen aika ihana se vauva. Ja niiiiin isänsä näköinen, ettei paremmasta väliä. Oikein hämää välillä kun se näyttää niin Jimiltä, tuntuu kuin se oisi mennyt takaisin vauvaksi. ☺ Hymyilee ihan tarkoituksella jo ja vääntää nassuaan hassusti kun sitä pussailee. On ihan virkee ja seurailee kovasti. ♥

Huomenna on työporukalla savenvalantaa tuolla Lepaalla. Mä olen niin surkee kaikessa tommosessa, mutta katsotaan millaisen säälittävän kukkaruukuntekeleen saan aikaiseksi. ☺ Lapset ♥ tulee tänään isältään ja saadaan viettää mukavasti aikaa viikonloppuna ennekuin arki taas alkaa.

Oikein ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

EDIT: Sain kuin sainkin Access -tehtävän menemään läpi. Jippii!

Arvatkaa mitä!!

Sain sen Access-tehtävän tehtyä! Tai ainakin mun silmään se näyttää nyt sellaiselta kun pitäisi. Eri asia on se, onko ope samaa mieltä... ☺ Mutta tehty on ja palautettu, jos vielä pitää korjata niin kyllähän minä korjaan. Nyt on taas sellainen olo, että minähän selviän mistä vaan, kun vaan päätän niin. Olen tässä koulunalun jälkeen opetellut paaaaaljoooon asioita ihan itte, niin kyllä mä nyt yhden accessinkin opettelen läpikotaisin. ☺ Tämä on kyllä tuonut haastetta koska
a) en koskaan ole käyttänyt enkä edes avannut ko. ohjelmaa ennen
b) en saanut apua tähän keneltäkään, Satu kyllä yritti mutten tajunnut selvästikään
c) MIKÄÄN koulun materiaali ei ole suostunut aukeamaan koneillani
d) En päässyt/jaksanut/viitsinyt osallistua yhdellekään luennolle ko. aiheesta.
Niinpä olen omin pikkukätösin guugeloinut ohjeita ja tehnyt ja oppinut virheistä. Samaa tein Excelin kanssa, mutta siinä sain onneksi paljon apua ihgulta työystävältäni. On kyllä voittajafiilis. ☺

Tänään lähti yksi paketti postiin, toivottavasti Blondi saa sen ehjänä perille. Toivottavasti tuo joku lakko ei kauheasti vaikuta postin kulkuun.

Iltavuoro sujuu kirjoitushommissa, katsellaan mitä tämä sisäinen draamailija saa kehiteltyä... ☺

Iltavuoroviikko

Piiitkästä aikaa olen iltavuorossa. Mukavaa. Saa väännettyä kouluhommia ja luettua blogeja =). Tosin kouluhommat ei kiinnosta YHTÄÄN koska yksi pirun Access-tehtävä ei suostu toimimaan. En vaan osaa käyttää ilmeisesti accessia ja en sitten osaa yhdistää taulukoita oikein. Ilmoitin opettajalle asiasta ja pyysin neuvoa, mutta ei ole ope mulle vastannut. Kohta jää tehtävä tekemättä hitto soikoon!
On tossa kyllä muitakin tekemättä, mutta jotenkin ärsyttää nyt niin paljon toi yksi tehtävä ettei huvita tehdä noita muitakaan. Pakko se on vaan saada itseensä niskasta kiinni. Vielä pari kuukautta ja sit ois tauko koulusta. Ihan hyvä, nyt on eka kerta kun tökkii kunnolla. Pienestäpä sain itseni lietsottua ketutukseen!

Vitsit että eilen tuli hyvä mieli. Mobilisoin pienen varainkeruun entisessä työpaikassani kun siellä keikkahommaa tekevä hyvä ystäväni valmistuu hierojaksi tässä keväällä ja sillä on pian synttärit myös. Neiti on kovin tykätty ko. työpaikassa (siellä on kaikki ihan huippuja!) ja ei paljon vaadittu että idea päätyi toteutukseen. Hommattiin neidille valmistumislahjaksi semmonen mukanaraahattava hierontapöytä. Ei se varmaan mikään pro-pöytä ole, mutta kyllä sillä alkuun pääsee ja kun tietää ettei hänelläkään liikaa rahaa ole, niin jotenkin tuon pöydän hankkiminen porukalla oli paikallaan. Neiti sai pöytänsä eilen ja kovin oli ollut iloinen. Oli uhannut mukiloida mut kohdattaessa =). Ihan loistavaa. Voi olla, että neidin taidoista on jatkossakin hyötyä... =D.

Käytiin eilen katsomassa Sherlock Holmes, se oli ihan hyvä pätkä. Tykkään ylipäätäänkin Guy Ritchien leffoista, mutta ehkä vähän mä jäin jotain kaipaamaan. Ehkä enempi semmoista ritchiemäistä otetta. Mutta ihan oli katsomisen arvoinen. Illalla tuijotettiin vielä Rööperi kun sattui tulemaan teeveetonnilta. Sekin oli ihan yllättävän hyvä. Yleensä kotimaiset on melkoista scheissee (katsottiin tossa joku aika sitten Haarautuvan rakkauden talo, jumalauta miten turha leffa minun makuuni...) joten oli jopa positiivinen yllätys. Ei suomileffat kyllä ruotsalaisille pärjää, valitettava fakta.

Lenssu pitää vieläkin otteessaan mutta sentään jo töihin ihan kykenee ja ääni kulkee. Kohta pääsee taas hoilaamaan singstaaria =).