Hyyvää yötäää piltit, naaalleee silmääät sulukeee

Niin nukkumaan piti tulla ihan ja pikaisesti vilkaista naamakirjaa tällee hifisti puhelimella. (Kyllä. Tunnustan että näin kauan meni ennenkun hokasin että puhelimellani voi mennä nettiin myös langattoman verkon kautta, eli ei tarvi käyttää kallista gprs-yhteyttä jos tahtoo surffata. Eli kotona ollessa käytän vaan tätä meitin kotiverkkoa jos tietokone on jonkun muun käytössä eikä työpaikan tarvitse hiilestyä tolkuttomista puhelinlaskuistani. Toivottavasti.) NIin siis kysyn vaan että olenko mä naamailemassa. En ole kun blogimaassa tietty... Ihme.

Jamppa sai mahapöpön viime yönä ja vietti yönsä suurelta osin norjankielen kurssilla Svedbergin opinahjossa. Nyt eletään jänniä aikoja kun arvotaan seuraavaa tartunnansaajaa. Jos arvata saan niin meikä menee kielikurssille ensi yöksi. Se olisikin sitten kolmas saikkumaanantai neljään viikkoon joten pliis ei... Jos jompikumpi tytöistä ottaa kopin niin sit saa jäädä isäpuolensa hellään huomaan huomiseksi. Opiskelkoot kimpassa sit norjan alkeita.

Tänään oli taas oikee aktiivisunnuntai kankean aamun ja vaikean heräämisprosessin jälkeen. Muksut autoon klo 11.30
ja kohti Koskelan työleiriä. Iskäpentele yritti selvästi luistaa vinkaten että saattas olla darra mutta en ollu kuulevinani. Menin mottimettään äitin kans ja viskottiin puita kuin pienet eläimet. Se on kans kumma ettei se voinu pysyä pois sieltä vaikka kremppaa on jos jotaki. Periks en antanu ja viskoin välillä yksin, välillä iskä, välillä äiti apuna niitä hemmetin pöllejä kolme tuntia. Kaikki meni pihan puolelle, nyt on taas isällä tilaa riehua moottorisahan kans.

Sieltä ampaistiin kylpylälle tyttöjen kans ja lutrattiin pari tuntia. Kotona köyhiä ritareita iltapalaks ja muksut nukkuu parin Skipbo-voiton jälkeen. Neidit oli hyvin valmista kaurapuuroa kun oli ensin ulkoillu ja sit uineet tuntitolkulla. Ai niin ja Ira oli nyt toista kertaa täysin ilman mitään uima-apuja eikä se niillä mitään tekiskää. Vuoden verran ne on olleet mukana lähinnä varmuusvälineinä ja kun ei ole fysiikka jaksanut kannatella vielä pitkää aikaa vedessä niin on voinut sit kellukkeilla mennä. Tyttö ui nyt kevyesti jo itse altaan toisesta päästä toiseen. Sisko varmistamassa pinnalla pysymisen niin ei mua sitten enää kaivattukaan. On se kumma miten hyvin niillä synkkaa vedessä, kun kaikissa muissa ympäristöissä on melkoista valtapeliä. Kumpikin oppi uimaan nelivuotiaina. Siihen ne yhtäläisyydet sitten rajoittuukin mun lapsilla.

Nyt on kyllä ruvettava nukkumatin matkaan. Kauniita unia kaikille!

Ps: huomasitteko kun fiksasin vähän maailmani ulkonäköä? Ja törkeästi varastin Liskonaisen blogista kävijälaskuripaikan osoitteen ja latasin sellaisen itsellenikin. Anteeksi, Rouva Lisko!