lauantai 6. maaliskuuta 2010

Väsynyttä meininkiä

Pakko hiukan istahtaa ja hengähtää. On ollut muka niin kovin aktiivinen lauantai... On se savenvalanta rankka laji! Hahhah. Se on vaan myönnettävä että ylivoimainen luomisponnistelu söi mehut tästä emännästä, joutui niin paljon vaivaamaan aivojaan saven lisäksi. Mutta sipulipurkki (tiiättekö semmonen Nalle Puhin hunajapurkin näköinen, jossa on reikiä jotta sipulit voi hengitellä ja semmonen nostettava kansi, jossa on sipulinmuotoinen otin?) siitä savimöhköstä tuli. Tai ainakin jotain sinne päin. Otan sitten kuvia kun se on lasitettu ja poltettu. Se oli oikeesti todella kivaa hommaa ja ei yhtään niin vaikeeta kun luulisi. Ensin otettiin savimöykäle ja pyöriteltiin se palloksi. Sitten se liiskattiin lätyksi. Sitten lisää savea ja siitä semmonen käärme joka kaulitaan näyttämään auton alle jääneeltä käärmeeltä. Littanakäärme sitten laitetaan ikäänkuin lieriksi sen pohjalätyn päälle. [_]. Sitten lisää onnettomuudenuhrikäärmeitä kaksi vielä. Ja ne siihen päälle lisäliereiksi. Sitten semmosta kaltevuusmuotoilua ja kannenteko jota en ala selittää tässä koska jo toi purkinteon selittäminen näyttää olevan näin ylivoimasta ja uskomattoman epäselväksi asian tekevää. Sitten reikiä purkinkylkiin. Enivei: Mission accomplished ja sipulipurkki odottaa polttamista.

Koska oltiin jotenkin nopeita muka(valmiina klo 12.30) niin lähtiessäni savipajalta soitin äitille että josko tytöt saa olla siellä hiukan aikaa vielä niin menen kotiin ja siivoon. Sehän mammalle toki passasi. Niinpä menin kotiin ja siivosin. Silleen kunnolla, en venäläisittäin. Neljän ja puolen tunnin uurastuksen jälkeen hain lapset ja tein ruokaa, Jamppa tuli töistä ja syötiin. Lapset meni kylpyyn, minä menin nukkumaan kolmeksi minuutiksi. (Oikeesti. Nukuin kolme minuuttia ja se riitti virkistämään sillee, ettei tule unipöhö niinkuin mulle päiväunista yleensä tulee). Lapset kylpystä, kymmenen turpaanottoa UNO!:ssa ja muksut nukkumaan. Mies kattoo lätkää ja minä oon näin. (Ja juon iltaoluttani. Tällä kertaa vanha kunnon tumma velko).

Lupauduin huomenna klapifetissi-isälleni apuriksi puusouviin. Sillä on taas puolikas metsällinen pöllejä takapihalla jotka odottaa pilkkomista - ja reipasta kantajaa. Hävettävän ja morkkistavan harvoin tämä kymppitytär avuksi "ehtii", kun eihän se isä mitään avuksi pyydä. Itse se on ihmisen polttopuunsa hakattava ja kannettava, on varmaan sen motto. Ja niitä puita alkaa olla jo puolelle kaupunkia seuraavaan hamaan tappiin saakka. Mutta menenhän minä, iskän tyttö... Ehkä siinä muutaman kalorinkin samalla kuluttaa. (Mitä se on? Siis se kalorien kulutus? En muista moista tehneenikään sitten sen jälkeen kun autonkumi keksittiin...)

Nyt tää menee kattoon tota pikkumustan jahtaamista. Öitä!

3 kommenttia:

  1. Sulla on aivan ihana tapa kirjoittaa! Ja jos niitä klapeja on vähänkään liikaa, niin tuossa vieressäni (50cm päässä) on kaakeliuuni, jota ei ole käytetty sattuneista syistä muutamaan vuoteen ja yksi syistä ON puiden puute.... :)

    VastaaPoista
  2. Kamalan mukavalta tuo käärmeen pyöritys kuulostaa, mäkin tahdon!

    Heh, meilläkin siivottiin suomalaisittain, mutta lapsi oli pyörimässä jaloissa... aikaakin siis meni aikalailla tuplaten.

    Mukavaa savottaa!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kaunis, Stansta <3. Tämä, miten tänne kirjoitan on hyvin pitkälti sama kun tyylini puhua. Paljon asiaa tikusta =). Sekavaa selitystä ja aiheesta toiseen pomppimista ilman mitään johtoajatusta. Onneksi sentään maltan kirjoittaa virallisempia tekstejä hiukan enempi ajatuksen kanssa =).
    Aika hauskaa, että sulla on siellä uuni! Mun vanhempien mielestä puu on ainoa tapa (=kun halvalla saa) lämmittää: ne pitää pirtin kokonaan lämpimänä puilla joita isä haalii ympäri eteläistä Suomea. Se raahailee kauheita rankoja tontin täydeltä millon mistäkin ja niitä sitten pienitään ja kanniskellaan kaiket kesät. Ja näköjään ollaan laajennettu talviinkin.

    Patonki: Suosittelen hyvin lämpöisesti käärmeen kieputusta, se on todella terapeuttista ja kivaa! Savotta meni oikein kivasti ja muutama tunti tuli klapeja heitettyä ihan tosissani ja hiki päässä. Saatiin iso kasa kokonaan viskottua, vaikka isä meinas, että jos nyt vähän sitä pienemmäksi saisi niin hyvä on. Ei sitä malttanut lopettaa, kun aurinko paistoi niin kivasti - ja kesken ei mitään voi jättää.

    VastaaPoista