OHO!!!!!!

Ei ehkä vielä pitäis enkä sais tai mitään mutta nyt on ihan pakkopakko hehkua täällä. Ihan sillee hiljaa vaan, salaa ja kuulisti myhäillen. Mutta kuitenkin ees vähän. Meikä sai uuden duunin... hyshyshys... =D
Sain erittäin mukavan soiton tänään että pääsin työpaikkaan, jota hain vähän puolivahingossa. Meillä oli koulussa rekrytointiin liittyvä tehtävä, jossa piti hakea itselle mieluisa työpaikkailmoitus ja sitten suunnitella rekrytointiprosessi ko. duuniin. (Sain muuten vitosen siitä tehtävästä, ähäkutit!). Löysin kivanoloisen ilmon ja tein tehtävän ja ajattelin, että perskules, mähän taidan piruuttani hakea hommaan. Hain kans ja sain kutsun haastatteluun. Kävin siellä ja se meni mukavasti, ihmiset oli mahtavia, ilmapiiri hyvänoloinen ja duunikuvaus haasteineen just mulle sopiva ja paikka vakituinen. Mikä parasta, työ on oman alan työtä (markkinointia ja myyntiä sekä asiakaspalvelua) ja vielä matkailualalla eli just eikä melkein sitä mitä olen salaa haaveillut. Tänään sitten sieltä soitettiin ettei ne pidä toista haastattelukierrosta (hakijoita oli päälle 50 ja haastatteluun valikoitui 8) vaan luottavat intuitioon ja ottavat mut sinne. Huhheijjaa! Työt alkaa virallisesti 1.6. mutta sitä ennen on paljon taustatyötä tehtävänä. Niinpä edessä on kurja homma ilmoittaa heti maanantaina lomalta palaavalle pomolle, että mää lähden. Mutta voi vitsit! Olen niin täpinöissäni, en malta odottaa että pääsen töihin kiinni siellä,mulla on NIIIN paljon ideoita sen homman hoitamiseksi ja kehittämiseksi että voi morjes.

Nyt yritän saada unen päästä kiinni. Jamppa soitteli, että oli laskeutunut turvallisesti Pafosiin. Ikävä tuli. <3

YyHoo-loppuviikko

Muru-Ukko lähtee tänään Kyprokselle isänsä kanssa. Tulee ihan kauhee ikävä, niinkun aina kun joutuu olee erossa. Se on kumma juttu, miten paljon voikin toista ikävöidä kun se on reissussa, vaikka normiarkena elämä on ihan tasaista tykkäämistä. Sitten kun se on veks, niin kauhee ikäväkaivuri rouhii rinnuksissa. Onneksi näitä tilanteita ei tule kauhean usein. Tytötkin lähtee perjantaina isälleen, niin olen sitten ihan omassa seurassani melkein viikon. Ikävä iskee tosissaan sunnuntaina, kun tää aktiivi-loppuviikko on ohi.
Tosin on pakko tunnustaa, että tekee ihan hyvää olla ihan issekseen tovi. Olen ollut niin he-le-ve-tin väsynyt kaiken sairastelun ja terveyshuolien vuoksi, etten ole ollut mikään maailman paras vaimo/äiti/ihminen viime aikoina. Tuntuu, ettei riitä mihinkään. Ei jaksa siivota, ei jaksa pestä pyykkiä, ei jaksa laittaa kunnon ruokaa, ei jaksa vaan mitään. Silti tekee kun on pakko ja sitten kiukuttelee kaikille. Pinnan venymistä on tullut harjoitettua aika tavalla mikä toki on hyvä asia. Mutta jotenkin nyt on aika mukava ajatus, että saan kiukutella ihan itselleni muutaman päivän. Ja olla tekemättä ruokaa, siivoamatta, tiskaamatta jne. Olla vaan ja mölliä. Hiukan kerätä energiaa. Tänään tohtoriin, mä niin toivon että typerät ongelmat alkaisi jo helpottaa tai niihin löytyisi edes syy. Tää väsymys on jotain ihan törkeetä.

Tänään olisi sitten kolmanneksi viimeinen (ja vaikein) tentti tohtorireissun jälkeen. Product and Service Management on aiheena. Neljä esseekysymystä, joista kahteen pitää vastata, tenttikirjoina Grochelsin Product Manager´s Field Guide ja Gilmoren Services, Marketing and Management. Jälkimmäisen olen lukenut hyvin, ensimmäisen kahlasin eilen silmäillen läpi ja joitakin muistiinpanoja tehden. Tässä työn ohessa kahlailen sen vielä kerran läpi, mutta enempää ei pysty. Toivon todella, että menisi läpi toi tentti, on vika mahdollisuus tehdä se. Onneks aihe edes on mielenkiintoinen, joten ehkä jotain on jäänyt takaraivoonkin aiheesta.

Huomenna on vielä yrityspresentaation ruotsinkielisen osuuden hiomista kera hyvän ystävän ja sit illalla tyttöjen ilta työporukalla. Sit onkin jo perstai -vapaa- ja Heureka kutsuu. Illalla tulee toinen inana ystävä kaffille. Ja siitä se viikonloppu sit käynnistyykin kivasti.

Joko te ootte äänestänyt? Mä kävin maanantaina. Tein neljä vaalikonetta ja yhdenkään tulos ei miellyttänyt. Päädyin pienen tutkailun jälkeen äänestämään tuttua kaveria, kun ei sen mielipiteet nyt niin radikaalisti omistani poikennut. Toivotaan että nyt toisella yrittämällä tärppää, kaveri olisi ainakin virkistävän aikaansaapa, rehellinen ja hymistelemätön.

Hauskaa loppuviikkoa kaikille!

Ihana kevät!

Ai että miten sielu lepää kun tuonne ulos katsoo. Aurinko paistaa ja näkee kuinka lumi kuolee. Ja ai että miten kivaa, kun voi sulkea verhot, että näkee telkkarin tolta auringon loimotukselta =). Ja saa peittää kamalan likaiset ikkunat... Huoh!

Olin tänään töissä, meillä on aina silloin tällöin lauantaihuki mikä on melkoisen leppoisa. Niin tänäänkin. Kun tulin kotiin niin Jamppa lähti iltavuoroon. Läpystä vaihto. Käppäiltiin tyttöjen kans kaupalle, ihan sillee varovasti vielä ettei toi pumppu petä (kävin tohtorissa tiistaina ja löysivät sivuäänen sytämestä. Selvitellään johtuuko se tästä pitkästä tautikierteestä vai johtuuko tautikierre ja kaamea väsymys pumppuviasta. Nyt ei saa huhkia kuukauteen ollenkaan, ennenkun selviää mikä prakaa.). Ostettiin lauantaiherkkuja ja vähän eväitä ja käpsittiin kotia. Ihana keli, aivan mahtava!!! Ruuanlaittoon (kanafileitä uunissa creme fraiche-pohjaisen kastikkeen kera, oli jees) ja nyt kakrut pelaa ja mässää ja mä naputtelen. (On muuten ihme homma tämä läppärin akunkesto. Törsäsin tämmöseen miniläppäriin ja olen ladannut viikko sitten viimeks akun. Eihän tämä nyt päällä olekaan kuin sen mitä tarvitaan, eli n. tunnin maksimissaan illassa mutta silti. Yhä vaan on melkein kaks tuntia akkua! Ihme härveli.)

Jamppa lähtee keskiviikkona isänsä kanssa Kyprokselle ja meikkis jää yyhooksi. Tosin tytöt lähtee sit isälleen perjantaina. Ollaan suunniteltu muksujen kans Heurekassa käyntiä perjantaille kun mulla on vapaapäivä. Sitten alkaa Mun Oma Aika. Odotan kovasti ens viikonloppua kun ollaan sovittu hyvän ystäväni kanssa tyttöjen illasta. Ladataan kaappi täyteen hyviä bissejä, kuoharia ja tehään jotain hyvää ruokaa. Hoilataan singstaria, pelataan Buzzia ja Movea ja juorutaan. Ystäväiseni jää yökylään niin saadaan ihan rauhassa muhia. Sillä on ollut kanssa kaikkea muuta kuin helppo talvi joten on ihan paikallaan pieni irtiotto tälleen iisisti kuitenkin. Me ei kauhean usein ehditä nähdä ja sillon kun nähdään niin muksut on mukana. Ei siinä paljon viitti alkaa avautua tai juuri muutakaan. Ihan luksushuippua!!!
Sunnuntaina onkin sitten vuorossa akkojen liotushetki Nokian Edenissä. Lähetään DD-kerhon porukalla lillumaan Edeniin, ilman lapsia. Oikee muhimuhiviikonloppu!

Murunen tulee kotiin ilmeisesti seuraavana keskiviikkona, joten kyllä siihen mennessä ehtii kova ikäväkin iskeä vaikka olis kuinka kivaa tiedossa.

Nyt meen auttaa Iraa pelaamaan tietokonepeliään. Hauskaa lauantaita!

Aprillipäivän kunniaksi

postaan toisenkin kerran. Eräs toverini otti esille ah niin arkipäiväisen mutta ah niin ihanan turhamaisen asian blogissaan enkä voinut vastustaa kiusausta blogata samasta aiheesta. Kyseessä on siis hajuvedet. En ole aiemmin ajatellut asiaa Hannan osoittamalta kantilta mutta todettava se on että addiktihan minä olen mitä tulee erilaisiin tuoksuihin.
Ostan uuden tuoksun joka kerta kun olen reissussa. Kotikylän kemppareista en osaa haisuja ostaa, mutta lentokentillä ja laivalla en voi vastustaa kiusausta. Onneksi Jamppa on samanlainen (melkeinpä pahempi) tuoksuaddikti, joten yleensä shoppaillaan yhdessä uusia ihkuja tuoksuja. Kummallakin on ne vanhat tutut suosikit, mutta on ihanaa haistella uusia hajuja ja jos löytää jonkun ihan loistavan niin sehän on pakko saada. Tunnustin Hannan blogiin, etten välttämättä edes käytä aikoihin ostamaani tuoksua vaan elän jo pelkästään sillä että löysin jotakin niin ihanan tuoksuista... Friikkiä, I know... Jamppa yleensä aina tuo mulle omilta reissuiltaan jonkun tuoksun ja sillä on ihan mieletön kyky löytää just "mun" tuoksuja. Se on vielä parempi keksimään mikä tuoksu sopii mulle ja mikä ei. <3 Ihkudaa! =)

Eka hajuvesi mitä käytin taisi olla Samba. En muista siitä juuri muuta kuin että paras kaverinikin käytti sitä joten mun oli kanssa pakko saada sitä. Taisi olla muutenkin melkoinen hittituote 90-luvun alussa.
Sitten löysin Tommy Girlin, jota saatan joskus vieläkin käyttää, vaikken siitä niin kauheesti enää välitäkään. On hiukan liian tyttömäinen jo... Toinen ihana oli Hugo Bossin Woman mutta jostain syystä raskaushormonit sai sen tuoksumaan mun nenässä niin pahalle, että annoin purkin hyvälle ystävälleni. Satu taitaa edelleen tykätä ko. tuoksusta. =) Oli muitakin, mutten enää muista oikein mitä kaikkia on tullut lutrattua. Nuo oli ne ikimuistoisimmat. Niin ja Sun, Moon & Stars (en muista kenen) jonka sain systeriltä. Se oli ihana.

No mutta tässä nämä tällä hetkellä löytyvät, läjässä, poimitaan sieltä sit yksi kerrallaan.




Noh, mutta koska uni ei äsken tullut vaikka koitin mennä tirsoille niin tehdään tämmöinen kuvabloggaus. Jokaisella omistamallani tuoksulla on joku tarina, joten tässä tulee hajuvesi-stooreja. Otin hei vaivalla alla olevat kuvat paskalla kännykkäkamerallani, olen myös hyvin hyvin huono valokuvaaja, mutta ehkä saatte tolkun.

Tää on Oriflamen Miss O. Hirveen kiva purkki ja varmaan isoin syy miksi ostin sen... No ei vaan. Ostin kun sain halvalla =). Tuoksu oli kauheen ihana, melko tyttömäinen mutta jotenkin voimakas. Eka pullo vaan sitten valskasi muutossa yhden muuttolaatikon tosi hyvän tuoksuiseksi. Toka pullo levähti käsilaukkuun. Tuo on siis kolmas, jonka toivottavasti ehin käyttääkin ennenkun se leviää jonnekin. Pysyköön hyllyssä.


Tämä on Oriflamen Precious Moments, joka päätyi mulle vähän vahingossa. Oriflamea myyvälle kaverille jäi tämä käsiin ja ostin sen pois kun tykkäsin siitä. Noh, nyttemmin se ei enää tuoksu niin erikoiselle nokkaani eikä tuoksu ole kovin pitkäkestoinen, joten en sitä enää ostaisi. Onpahan koriste =)


Tämän toi Jamppa mulle joltakin reissultaan. Kyseessä on Nina Riccin "Ricci". Jamppa muisti, että tykkään Riccin tuoksuista ja osti tämän mulle. Muisti teki tepposet: se on meidän mamma joka Riccistä tykkää. Mä en niinkään vällää, mutta onneksi tuo ei ole pahimmasta päästä. Vähän turhan raskas tuoksu silti mulle, vaikkakin ihan hyvä sellainen. Sittemmin herra on oppinut luottamaan omaan nenäänsä enempi kuin muistiinsa ja huomattavan hyvällä menestyksellä. =)


Tämä on Calvin Kleinin Euphoria. Jampan tuoma. JOstain syystä nää Kleinin naistentuotteet ei enää näin vanhemmiten iske samalla lailla kuin nuorempana. Tää on kyllä ehdottomasti paras Klein mun mielestä.


Tämän valmistaja on Ulric De Varens ja parfyymi on Muguet Secret. Joo, never heard, samoin. Löydettiin viime Riikan reissulla parfyymikauppa ja noi kaikki tuoksut oli ihan puoli-ilmaisia. Toi maksoi kai viis euroo ja on tosi kivan raikas semmonen sporttinen. Vähän omppuinen ja kieloinen. Tykkään kovasti, en ole koko purkkia muuten edes muistanutkaan, liekö edes käyttänyt isommin. Tää on näitä just, että voi kun kiva kun löysin tämmösen ihanan ja sitten en sitä suihki edes =).


Sitten vähän disainia á la Marc Jacobs. Tuo on siis Lola by Marc Jacobs, ette varmana usko jos sanon, etten ostanut sitä pullon takia??? En ostanut! Se nimittäin on aivan ihanan tuoksuinen! Ostettu muistaakseni Wienin lentokentältä. En raaski käyttää sitä juuri ollenkaan (törkeeeeeen hintaista) mutta silloin tällöin avaan korkin ja nuuhkin sitä... Sick bastard.


Tämä on kanssa Marc Jacobs, mutta tuoksu on nimeltään Daisy. Ihana pullo myös =). Jamppa toi laivalta joskus pari vuotta sitten ja varsin säästellen olen sen kanssa lutrannut. Mukavan kukkaistuoksu. =)


Aaaah.... mun lempihajuveteni. Moschinon Glamour. En vaan voi olla käyttämättä vaikka pullo alkaa kohta jo loppua. Pakko siis ostaa uusi! Tuota on myös sininen versio ja se on oikeastaan ihan yhtä ihku. Jamppa oli tulossa Kyprokselta ja osti lentokoneesta arvan. Ja voitti sillä tuon tuoksun mulle. Aivan mielettömän ihana tuoksu, semmoinen vahva, muttei pistävä, aika semmoinen sensuelli ja mausteinen muttei raskas. Iloveit!


Do dii, tämä on kans mun suosikki. Oiskohan tää tarttunut mukaan Budapestin kentältä viime Kyproksen reissun jäljiltä, en oo varma. On siis tuo Givenchyn Play ja luonnollisesti Jampalla on siitä se poikien versio =). Ainoa Givenchyn tuoksu, josta tykkään. Ihan huippis hyvä, melkis aina mulla käytössä arkena.


Tämä pullo pitäis oikeestaan viskata jo mäelle. Kyseessä on Hugo Bossin Red siltä ajalta kun luulin että olen oikeasti jakkupukunainen ja aikuinen. PLah. Tuoksu on semmoinen vahva, mausteinen ja pistävä. PIdän sen hyllyssä jotta muistan ikuisesti, ettei jakkupuvut ole mua varten. Haju on jo mennyt vanhaksi, minä en =).


Tässä on porukan ainokainen, joka on ollut pitkään mun lempparituoksu. Issey Miyaken L´eau d´Issey, tämä on Noir Absolu-versio jonka ostin jostain kentältä joskus. Yleensä käytän sitä ihan normiversiota mutta tämä piti ostaa kun oli kerran vähän erilainen. Mahtava kukkaistuoksu, kieloa ja semmosta. Issey on pop! =) Pullo vaan on saanut hiukan osumaa matkan varrella... =)



Sitten takas hyllyyn =)


Ja salaa kurkistus Jampan tuoksuhyllyyn.... en siis ole ainoa hajufanaatikko tässä asunnossa... =D


Nyt hauskaa viikonloppua!

Haudan takaa

Tai ainakin melkein.
Kolme pitkää päivää 40 kuumeessa, satunnaisesti liki 41 myös. Epäilyä on sinne ja tonne mutta mitään varmaa eivät keksineet, varulta tietenkin penisilliiniä viikon kuuri. En aloittanut edes, turhanpäiten en kroppaani mitään bakteereja laita. Jos ei crp ole kohollaan eikä keuhkokuvissa näy mitään niin flunssahan se sitten on. Virusperäinen. Kumma, muuten, ettei kukaan keksinyt ehdottaa sikalenssua. Vuosi sitten mut ois varmaan pistetty teholle letkuihin. Nyt ei puhettakaan, ei kysytty edes olenko rokotettu moista kärsäkuumetta vastaan... Se siitä hysteriasta.

Nyt on kuume laskusuhdanteessa (aamuyön klo 4.57 lukemat enää 38,4 ja eilen illalla ei kuume edes noussut) joten toipumassa ollaan. Vielä kun tää karsee yskä ja räkäpöhö menis pois. Huomasin kauhukseni, että Otrivin-niminen nenäsuihke on varmaan jotain radioaktiivista. Ei oikeesti muuten voi aueta täysin tukossa oleva nokka kuin taikaiskusta ja pysyä auki aamuun asti! Itseasiassa siihen heräsinkin tossa puoli viiden maissa kun ei happi kulkenut. Keuhkot on niin tukossa ettei suun kautta hengittäminen onnistu joten sitten kun nokkakin tukkeutui niin johan rupesi uni katoamaan. Ja uutta untahan nyt oli turha yrittääkään. Nousin siis ylös aikomuksenani katsoa eilinen Idols vaan mitä vattua. Ei tullut Idols eilen. En ole sitten Paasosheikkiä vissiin tarpeeksi tarkkaan kuunnellut että se tulee vaan sunnuntaisin nykyisin. Dääm!

Kaino vieno toive olisi että tämä huimaus, naaman alueen typerät tulehdukset ja kamalaakin kamala väsymys menisi puis. Nukkuminen ehkä auttaisi jälkimmäiseen hitusen, mutta itsepäinen kroppani ei uudestaan nukahda kun se kerran herää. Kattellaan tossa parin tunnin päästä päiväunia, päivän ensimmäisiä. Tällä viikolla tein henkilökohtaisen siestaennätyksénikin. Viidet päiväunet ja 10 tunnin yöunet. Taisin olla hereillä kaksi tuntia tuona päivänä.

Hevosiakin täytyy (saa, pääsee) tänään kannustaa, se on toi poikien "iso O" startissa lounasraveissa. Orlasso vaatimattomasti voitti viime lähtönsä,saapi nähdä miten menee tänään...

Nyt hetki iltalehtiä ja sitten ehkä kirjan viereen pötkölleen ja lapsi eskariin. (Vanhempi potee samaa tautia kun mä, mutta lievempänä). Mukavaa viikonloppua kaikille.

PS: Ikärasismi sai uutta potkua kun kävin tiistaina siinä helvetillisessä kuumeessa terkkarissa. Ärsytti jo mennä sinne siinä kunnossa, hyvä että kykenin kävelemään takapihallamme sijaitsevaan terkkariin. Siellä sitten odottelin ja lekurikin ohikävellessään totesi mulle että mä otan sut seuraavaks, että pääset takas huilaamaan. Vieressäni istuva mummo varmasti kuuli tämän ja rupesi ääneen valittamaan "Voi voi tohtori, olisiko tohtorilla ihan hetki, minun kilpirauhaslääkitys on kyllä varmasti pielessä, viime yön hikoilin niin kovasti,jotain pitää tehdä..." Tohtori yritti nopeasti luimia pois tilanteesta ja sanoi että katsotaan niitä rouvan reseptejä kun otan teidät vastaanotolle. Mummo sen kun roikkuu hihassa ja kuvailee oireitaan, minkäs lekuri sille muuta saattoi tehdä kun ottaa vastaanotolle ettei koko aula nyt kuule rouvan sairaskertomusta. Ei varmaan tartte sanoa, että mummo oli myös seurankipee ja siellä sitten vierähti reilu vartti kunnes tohtori vapautui. Tosin tohtorin piti sitten saattaa mummeli vielä röntgenaulaan... Mummo meinasi päästä kyllä viimeiselle matkalleen siinä kun vei mun vuoroni, ketutti erittäin ankarasti siinä istuksia järkyttävässä horkassa ja joka paikka kipeenä. Mummot sucks.

Ikärasisti

Tulin äsken juurikin koiran kanssa tuolta ulkoota. Tarkoitus oli tehdä kunnon lenkki tuolla ihan mielettömän upeessa kevätsäässä ja ottaa vähän d-vitamiinia kun aurinko paistaa kuin kesällä konsanaan. Oli tarkoitus, joo. Ei toteutunut kun alkoi niin paljon ärsyttää, että meinasi kuminauha katketa päästä.

Koirani oli ns. kakkoshädällä tien vieresä. Minä vahdin vieressä, käsi minigrippipussissa valmiina taltioimaan tulokset ja kiikuttamaan ne lähimpään roskikseen. Niin eikös jostain parvekkeelta kuulu huuto: "Ne koiranpaskat kannetaan sitten mukana, siihen niitä ei jätetä!". Mä vilkaisin vaan ja annoin koiran tehdä rauhassa hommansa loppuun. Sillä vähän kesti, joten käänsin katseeni karjaisun suuntaan. Parvekkeella seisoi tiukan näköinen mummeli paplarit päässä, kädet puuskassa. Tuijottelin sitä hetken, mummo huuteli jotain epäselvää, ja huomasin koirani operaation suoritetuksi. Keräsin tulokset minigrippiin ja heilutin sitä mummolle ja virnistin samalla. Mummo huusi perään "tais olla eka kerta" tai jotain semmosta. Jäin miettiin, että eka kerta mistä ja suuntasin mettään hetkeksi rauhoittumaan. Meinasin järsiä koivunrunkoa ankarimpaan ketutukseeni, mutta maltoin sitten mieleni ja lähdin kotiappäin. KOstoksi kävelin mummelin pihan poikki ja toivoin, että Uuno nostaisi edes koipeaan, mutta ei nostanut.

Kiusa se oli silti, koska saman pihan poikki kävelystä olin just viikko sitten saanut huutia toiselta mummokaksikolta. Missään ei kielletä kävelyä pihan läpi, mutta mummokaksikko huusi mulle tosi vihaseen että "pihan läpi ei kuljeta, tämä on piha-alue eikä mikään yleinen tie". Sanoin kohteliaasti että "anteeksi, missään ei ollut kieltomerkkiä" johon mummot kuorossa: "Tuolla on merkki, tuolla on merkki ja tuolla on merki". En tiedä missä napeissa mummot oli, mutta yhtään ainutta merkkiä ei ollut rouvien käsien osoittamissa suunnissa. Kohautin olkiani ja jatkoin matkaani. Todettakoon, että ko. pihan poikki kulkeminen ei ole osaltani vähentynyt.

Eilen tuli siskolta kylästä ja ajelin kaupungissa. Pysähdyin liikennevaloihin vihreän pikkuauton taakse, joka kummastuksekseni pisti päälle vilkun kääntyäkseen oikealle. Kyseinen homma kummastutti sikäli, että sinne ei saanut kääntyä, koska kyseessä oli yksisuuntainen katu. Liikennevalojen kohdalla oli kääntyminen kielletty -merkki ja tien reunassa suuri kielletyn ajosuunnan merkki. Väläyttelin valoja ja lopulta painoin torvea, kun kuski edelleen vilkutteli oikealle. Mitä teki kuski? Nousi autostaan, minä avasin ikkunan ja kuulin kun kuski, päälle 65 v mies, huusi mulle: "Kyllä minä perkele autolla osaan ajaa!". Painui autoonsa ja kääntyi punaisia päin sinne yksisuuntaiselle. Hyvä ettei saanut taksia nokkaansa.

Asiakaspalveluduunia IT-alalla harjoittaessani olen monesti todennut, että haastavimpia asiakkaita on vanhukset. Toki ymmärrän sen, että on vaikea pysyä tekniikan kärryillä ja kaikemaailman adsl:t, kaapelimodeemit, kännykkädatat ja sun muut on vähän ongelmallisia ikäihmisille. Niinpä yritänkin aina puhua mahdollisimman suomea ja vältellä teknistä sanastoa kun asiakas on selvästi päälle kuudenkympin. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, ettei ne edes HALUA ymmärtää. Niiden mielestä asia on näin ja sillä pihvi, siinä ei neuvot eikä muut auta. Se mitä mä en käsitä, on että miksi ne sitten soittaa että kun meillä on tämmöinen ongelma, jos he ei kuitenkaan halua neuvoja tai apua??? Ja lähtökohta on aina se, että he ovat oikeessa ja me väärässä. Kaiken lisäksi me kusetetaan vanhuksia ihan huviksemme ja lypsetään rahaa ihan surutta heiltä. Heissä ei koskaan ole mitään vikaa. Palvelussa on. Ja tietokoneessa on. Ja kännykässä on. Ja laskutuksessa. Mutta heissä ei koskaan.

Toivoisin, että vanhukset edes joskus menis itseensä ja miettis, minkä takia niin monet niistä jää yksin eikä niiden sukulaiset pidä yhteyttä. Olisko peilissä vika, edes osaksi? Jos musta tulee joskus tommonen pikkusieluinen vanha mummo, jonka murheita on koiranpaskat tien vieressä, pihalla leikkivät lapset, pihan poikki kulkevat ulkopuoliset, rappukäytävän normaalit äänet, naapurin ruohonleikkurin kova meteli, kallis makkara, uusi informaatioteknologia jota en edes halua oppia ja se, että lapsenlapset on pelkkiä rahanahneita paskoja, niin mut saa lopettaa siinä vaiheessa. Kiitos.

Kotikutoinen wannabe-tuomari täällä terve.

Semmosta tässä pohdin, että katotteko te Idolsia? Mä katon.
Tänä vuonna jopa tiiviimmin kuin aiempina vuosina, en tiedä miksi. Kaikki jaksot on tullut seurattua ja joskus jopa katsomosta sitten uudestaan. Mun mielestä se vaan on hyvää viihdettä =). Musaohjelmat on muutenkin jees ja nyt kun tuossa on vähän kehitetty tota formaattia "pehmeämpään" suuntaan niin se on ollut erittäin positiivinen asia. Ei ole pakko olla niin kamalan lyttäävä ja keksiä keksimällä negasanoja, jos niitä ei tarvita. Mutta toisaalta, ei tarvii sit turhaan kehuakaan liikoja.

Kukas on teidän suosikki? Mä tykkään noista kaikista pojista, mun mielestä ne on valovuoden lahjakkaampia kun yksikään noista tytöistä. Jopa se Jusu oli mun mielestä eri jees, joka eilen tippui, tosin ei sillä yhtä hyvä ääni ollut kun noilla muilla, mutta karismaa ja showmiestä monen muun puolestakin kyllä. Suosikki on ehkä silti toi Martti, se on niin perusäijä ja mieletön ääni. Se varmaan vetoaa monenlaiseen kuulijaan tavanomaisuudellaan. Vaatimaton ja semmonen nöyrä, oikeella tavalla. Se Ilpo on hemmetin lahjakas mutta emmätiä... onks se vähän leso? Ja Ali... on siinä kaverilla ääntä joo, mutta meniskö se nyt paremmin kuitenkin jossain tangokisoissa? Se on vähän turhan eleetön eikä anna itsestään kaikkea. Tosin eilinen Karjalan kunnailla sai mullakin ihokarvat pystyyn kun se oli ihan mieletön. Jerkka on kans tommonen perusäijä, mutta sit taas ehkä vähän liiankin vaatimaton. Tykkäsin siitä koelauluissa ihan sikana, mutta tuolla Peacockissa se ei jotenkin revittele samalla tavalla ja jää vähän pliisuks.

Inhokki sitten? Mä en edes kunnolla muista, ketä siellä on tyttöjä. Ne on kaikki jotenkin niin tusinatavaraa. Se Stina jää kyllä mieleen, mutta valitettavasti negatiivisella tavalla. Mä en vaan kestä kattella sen lavalla olemista ja "eläytymistä", en tiedä miksi, mutta musta se on teennäistä. Ketä muita siellä on? Se Henna, joo. Sillä on mun mielestä paras ääni noista neidoista, mutta siltäkin kaipais kyllä aika paljon enempi heittäytymistä ja revittelyä. Alkaa ärsyttää noi ranteet auki-kappaleet jo. Ai niin joo, ja Lotta. ARGH!!! Onhan se aidon iloinen ja positiivinen, mutta miksi se ei ota onkeensa niistä tuomareiden kommenteista ja tee jotain sille äänenkäytölleen???? Ja supersöpö se on kans, että ihan kiva sitä on kattella, mutta ei hemmetti, vähän jotain sordiinoa niihin kertosäkeistöihin, kiitos. Kuka se neljäs on???? Pakko luntata netistä.... Haaaa! Fatima! Sillä on kans ihana ääni ja ehkä se ois noista tytöistä se oikein idoli. Jalat maassa ja hyvä työnteon asenne. Mä odottelisin vielä semmosta kunnon meininkiä ton jatsipimputtelun jälkeen, niin nähtäis mihin sen ääni riittää. Luonnollinen ja silleen ihku. Miten mä nyt sen unohdin???

Noh, saapas nähdä kuinka käy ja kuka rupee idoliksi. Toivoisin, että Martti ei voittaisi, koska idols-karma näyttää seuraavan kaikkia voittajia. Että kakkoseks jäänyt pärjääkin paremmin loppuviimein. En vaan todellakaan tule koskaan käsittämään miksi ketussa se Anna Puu on niin suosittu???