No nyt on eka yö hauvavauvan kanssa takana. Ihmettelen kyllä, voiko oikeasti olla tuommoista koiranpentua vai koska sen todellinen luonne paljastuu... ihana sylivauva, rakastaa huomiota ja silittelyjä eikä ole moksiskaan ympäristön hälinästä vaan nukkuu missä vaan. Käytiin eilen viidessä paikassa kylässä ja herra oli kuin kotonaan kaikkialla. Ei pelännyt ketään tai mitään eikä edes yhtäkkisiä ääniä. Systerin koirista se olis tykännyt kauheasti jos ne olis tulleet sen luo mutta ne pelkäs tuota pientä : ).
Sillä on oma peti, missä kuljetetaan sitä. Nyt se jo hyvin tietää mikä on sen laatikko ja missä on turvallista.
Koissu on käynyt tasan yhden kerran pihalla ennen meille tuloa. Eilen päästin sitä ulos aina kun vaihdettiin kyläpaikkaa ja herra teki -kuin vanha tekijä- kaikki tarpeensa ulos. Loppuillasta se osasi jo pyytää pihalle! Uskomaton haukku. Yön se nukkui hienosti, herätti kaks kertaa pissille. Uskomaton! Odotin monen viikon sanomalehtirallia...
Kissat on epäluuloisia mutta kiinnostuneita ja lempeitä. Roni aluksi loukkaantui pahan kerran mutta illalla se alkoi jo haastaa koirulia leikkimään. Koira veti sikeitä täysiä ja Roni kävi nuuhkimassa ja tökkimässä sitä mutta koissu ei herännyt. Lopulta Roni löi sitä kynnettömällä tassulla kolme kertaa eikä herra eväänsä lotkauttanut... =) sanoisin et kohtalaisen tervepäinen koira. Ja aivan hillitön sydäntenvaltaaja. Kokoa miehellä on n. 300 grammaa, korkeus 10 cm ja pituus 15 cm... me kutsutaan sitä Johnnyksi. Tiedättehln, Holmesin John... =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti