Ulkoilmaihmisyydestä...

Tuli vaan mieleen, kun eräs tuttava tuossa kertoi, kuinka kävelee päivittäin metsässä ja kaikki työmatkansa koska tykkää ulkoilmasta. Samainen tuttava omistaa kesämökin ja viettää siellä kaiken kesät, maaliskuusta lokakuuhun. Rupesin tuossa pohtimaan, että onko se jotain agraarikulttuurin peruja, että periaatteessa kuuluisi olla ulkoilmaihminen ja viihtyä luonnon helmassa. Jos asiaa oikein miettii, niin monestihan ulkoilmaihmiset on terveyden perikuvia, energisiä, uskollisia, tunnollisia ja kaikinpuolin kunnollisia. Suorastaan ykköskastia. Ainakin kaikki poliitikot ja muut hienot ihmiset kertoo harrastuksekseen aina "ulkoilun" ja "mökkeilyn".

En minä siis ketään tuomitse ulkoilmaihmisyydestä, mutta joskus tuntuu, että ne, ketkä ei niin diggaile kahisevista tuulipuvuista eikä päämäärättömästä kävelystä keskellä hirvikärpäsmetsää, niin ne on jollain tavalla kyllä väkisinkin vähän epäluotettavia tai muuten jotenkin kunnottomia. On siinä jotenkin vähän eroa jutella työpaikan kahvipöydässä eilisillan ohjelmasta. Toinen kertoo innosta posket helottaen, kuinka löysi aivan ihanan kanttarelliapajan jokailtaisella metsäkävelyllään, mieti nyt, siinä ne on olleet kaiken kansan otettavina, mikä tuuri että satuin kävelemään siitä ohi sauvojeni kera. Toinen kuvailee mahtavaa iltaa tietokoneen ääressä, ajattele, jaksoin olla neljä tuntia putkeen koneella, nousin vaan kerran hakemaan iltaoluen kaapista samalla kun vedin villasukat jalkaani! Pelasin siinä ohimennen uuden ennätyksen tuossa Solitaire-pasianssissakin, mieti sitä!

Niin kumman illanvietto on jotenkin... hmmm... miten sen sanoisi. Semmoista hyväksyttävämpää? Ja minkä ihmeen takia se, joka on siinä koneella istunut kaiken iltaa on sitten työporukan silmissä jotenkin huonompi kuin se kävelijäihme? Ja jos sille ihmeelle se on jokapäiväinen riemu se reippailu, niin miksi kummassa ne semmoiset tyypit jaksaa silti aina kahvipöydässä kertoilla näistä seikkailuistaa kävelysauvojen kanssa ja se dataaja vaan sanoo "en mitään ihmeempiä" kun kysytään että no mitäpä puuhasit eilen illalla.

Kesäloma pitää viettää mökillä, tervehenkisesti veneillen, tehden pihatöitä ja kauppa-autolle kävellen. Kerropa työkavereille tohkeissasi, kuinka tuijotit Täykkäreiden kaikki tuotantokaudet putkeen ekalla lomaviikolla, toka lomaviikko meni uuden ulkoisen kovon kanssa ihmetellessä ja kolmantena viikolla vuokrasin Makuunista sen seitsemän leffaa seitsemäksi päiväksi. Kumpaa katsoo työkaverit hitaasti???

Minä en ole ulkoilmaihminen. Joo, käyn juoksemassa ja sauvakävelen, mutta voin kertoa, että jos sen saman voisi suorittaa järkevästi sisällä, niin todellakin suorittaisin. Mökkeily on aivan syvältä. En tajua, miks pitää änkeä itsensä kuukaudeksi 16m2 kokoiseen mökkiin, jonne ei tule vettä eikä sähköä ja telkkari on kirosana. Mitä rentoutumista se nyt sitten on? Hiustenpesu soikossa, jatkuva kitkeminen ja sadepäivinä pelaat pasianssia 70-luvulta peräisin olevalla korttipakalla, jonka patajätkälle on piirretty iso vehje. Nou tänks. Pysyn jatkossakin kotona ja dataan. Ja kiroilen kun huono omatunto pakottaa juoksulenkille.