keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Suvaitsemattomuudesta

Musta on tullut joko vanha tai sitten suvaitsematon. Veikkaan molempia. Mutta en suvaitse muutamaa asiaa joista yksi on se, että hoitohenkilökunta on turhan rentoa.

Musta on kiva mennä lääkäriin, joka on asiallinen, mutta ei mikään henkari kaulassa pönöttävä, turhan tärkeä. Lääkäri / hoitaja saa kyllä heittää herjaa ja jutella mukavia. Saa puhua mä ja sä, ja saa muutenkin olla ihan ihminen. Mutta mä en tahdo, että laboratorion setä kutsuu mun virtsanäytettäni kusinäytteeksi ja käskee pestä pimpin hyvin ennen kusinäytteen ottoa. Ja hokee sanaa kusinäyte noin 8 kertaa kolmessa lauseessa. Kutsukoon hoitohenkilökunnan kesken sitä vaikka pillunäytteeksi, se ei mua kiinnosta, mutta mulle, potilaalle saisi kyllä puhua virtsanäytteestä.
Eikä terveydenhoitajan tarvitsisi räpeltää hiirtä pakkomielteenomaisesti, hihitellä ja pyöritellä tukkaa sormien ympäri ja syödä purkkaa samalla. Se purkka menis yksin mutta ei hihittelyn ja tukanpyörittelyn seurassa. Enkä välttämättä luota hoitajaan, joka hokee "totanoinniinniinku" ja "ootakumävielävarmistan" lähes joka asiaan.

Toinen asia mitä en jaksa yhtään on kurittomat kakarat. Jonkun mielestä varmaan myös mun lapset lasketaan tähän kastiin, mutta tarkoitan nyt semmoisia ylikurittomia. Semmoisia, jotka koskee joka paikkaan, räpeltää kaikkea ja kyselee ihan kaikkea. Ja vanhemmat seisoo vieressä tekemättä mitään. Kakara pudottaa mennessään tavaroita eikä äiti sano mitään. Kakara räkii lattialle eikä vieläkään äiti sano mitään. Kakara hyppii sohvalla kuraiset kengät jalassa, eikä äiti sano vieläkään mitään. Siinä vaiheessa tämä suvaitsematon täti avaa sanaisen arkkunsa ja pyytää kakaraa lopettamaan, ihan asiallisesti ja nätisti. Mitä tekee äiti? Mulkaisee mua, nappaa kakaransa ja lähtee niskojaan nakellen menemään jupisten samalla jotakin huonosta asiakaspalvelusta. Tämä siis kylpylässä.

Alla olevan kuvan lapset eivät liity mitenkään edellämainittuihin tapahtumiin:



Ja sitten ihmeellisiin asioihin.
Minusta tuli opiskelija!

(pitkä tauko, tässä saa kysyä että wattafak?)

Joo-o. Semmonen ihme tapahtui että Hamkissa podetaan ilmiselvää opiskelijapulaa aikuispuolella, koska minut sinne kelpuuttivat. 50 pääsi sisään, hakijoita oli muutama sata. Maksimipistemäärä oli 60 ja meikä sai 54,5 pojoa, kun alin hyväksytty pistemäärä oli 52. Että rimaa hivuteltiin mutta mitä sitte. Mua kun on aina opetettu että kannattaa vastata jokaiseen kysymykseen, vaikka ei olis varma. Mutta tuolla pääsykokeissa olikin jännä pistelaskusydeemi, että väärästä vastauksesta sai -1 pistettä! No enhän mä nyt semmosta osannu edes ajatella, että ois kannattanut jättää tyhjäksi epävarmat kohdat, sillä tyhjistä kohdista sai 0 pistettä. Minä vetelin rasteja ruutuun niin että kynä savusi. Aika hyvällä prosentilla kuitenkin kun ei ton enempää ollut väärin! Ja siis ennakkomateriaalina oli Veritas vakuutusyhtiön vuosikertomus 2007 sekä englanninkielinen tutkielma suomalaisten lainanotto- ja sijoituskäyttäytymisestä johon ehdin paneutua tasan yhden illan ajan.

Olen tyytyväinen tästä. Täytän 30 vee ja aloitan opiskelijaelämän työni ohella. Parempi myöhään kun ei silloinkaan. =)

1 kommentti:

  1. voi jeesus miten asiatonta hoitohenkilöstöä... oikeesti tollaset kyllä opetetaan koulussa että virtsanäyte ei todellakaan ole mikään kusinäyte...huh.

    VastaaPoista