Keli on tommonen ja minä oon tämmönen

Olo on yhä ihan plääh mutta kattokaa tonne ulos!! Aurinko uhkailee keväällä jo aika vahvasti. Keittiön mittari näyttää nollaa auringossa ja Incan huoneen mittari -13 varjossa. Eli kyllä se lämmittää jo! Tällaisella kelillä sisäinen hiihtäjä herää jopa meikäläisellä ja kaikki ne ala-asteen kammot hiihtotunnit unhoittuu. Onneksi olen vielä kuumeessa ja röhässä niin ei ihan valloilleen pääse moinen mielen vinksahdus. Ihan mahtava aurinko, on kyllä sua ollutkin jo kauhea ikävä! Nyt sulatat noi lumet äkkiä poies ja semmoinen parikymmentä astetta plussaa niin jo alkaa taas elo maittaa. Kyllä. Neljänseinän sisäinen elämä alkaa taas tehdä tepposet mun mielenterveydelle muutenkin kuin väittämällä että hiihtäminen voisi olla ihan kivaa.

Sen verran sekoilin tossa aamulla (aamu: klo 11.25) että otin kahvikupin (saavin) ja puin pyjamani päälle villaa ja crocsien sisään villasukat. Heitin huivin kaulaan ja pipon päähän ja painuin kuistille. Seisoin siellä kymmenen minuuttia. Hain lisää kahvia ja seisoin toisen kuudesosatunnin. Yhteensä melkein puoli tuntia vaan seisoin tuolla kuistilla. Morjestelin naapurit ja hörpin kahvia. Ei ollut YHTÄÄN kylmä! Päinvastoin, naama oli ihan kuuma kun olin sen puolisen tuntia ottanut talviarskaa. (Hih, siinä olis pomolle selittämistä kun olisin vielä naamani polttanut! Juu juu, saikulla olin... =)) Ja saipahan naapuritkin lisää päiviteltävää. Siellä se hullu seisoo pihalla, varmaan kyttää meidän tekemisiä... Sori vaan, en kyttää. Joillain tässä taloyhtiössä sentään ON oma elämä. =D

Tältä näyttää meidän lumenvaltaama kuisti helmikuun talviarskassa:






Mahtavaa viikonjatkoa kaikille!