Olinpas kerrankin oikeassa, johan eilen menikin päivä liian hyvin....
Kiehun hiljaksiin täällä itsekseni ja mietin että räjähtäisinkö miedosti vai jatkanko hiljaista kiehumistani. Toisaalta, jos hyvin käy, niin tätä ei tartte jaksaa kauaa, mut sit taas saatan siirtää ongelman vaan eteenpäin seuraavan kohdattavaksi jos en nosta kissaa pöydälle. Perinteisesti pohdin tottakai, että onkohan vika sittenkin vaan mussa ja liioittelen ja draamailen täällä itsekseni. Että ei kukaan muukaan tämmösestä kiehuis ja ei oikeesti ole mitään syytä. Tai että eihän ne voi tietää. Mutta perkele että sylettää oikein huolella ja ämpäritolkulla. Tekemisen meininki, jea rait... Musta on selvästi tulossa vanha kun ei meinaa kamelilla selkä kestää oikein mitään epäoikeudenmukaisuutta. Varsinkaan sellaista, missä kaverille ei kerrota kaikkea olennaista, jotta voi sitten itse näyttää paremmalta sen rinnalla kun se mokaa.
Onneks sain kaataa ämpärillisen jo tuon siippani niskaan niin helpotti hetkeksi. Tosin nyt alkaa taas käyrä kohota mitä lähemmäs iltaa mennään. Kun yöllä pääsen töistä niin voi olla, että riipasen kovan kännin. Ihan vaan kostoksi.
Mutta jee. Voitin kenosta 7 euroa. Melki sain omani takas siis. Uu jea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti