Onko joku nähnyt mun oikeaa puolta jossakin???

Joku on hukannut mun oikean puolen. Tai ehkä mä itse. Mutta tällä hetkellä kropan oikean puolen tilalla on kipu. Helevetinmoinen sellainen. Hiukan helpottaa tieto, että alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä että kipu on leviämässä muuallekin, joten ei tuon oikean puolen tarvii yksin kipuilla. Kohta otan uuden kasan nappeja ja painun petiin. Siivota pitäis vielä, kun on se näyttö. Nyt ei kyllä oikein kiinnostaisi.

Eilen tuli illalla kamalan kamala mahakipu oikealle puolelle. Yöllä rauhoittavan voimalla nukkuun ja aamulla heräsin tuskanhikiläikästä. Kipua se nappi ei vienyt, mutta tajun kyllä. Maha oli edelleen kipee, ja sen lisäksi pää oikealta puolelta. Samoin jalkapöytä, päkiä, polvi ja oikea kyynärpää sekä olkapää. WTF??? Miksi mulla on tämmösiä kummia kiputiloja aina, ei mitään selkeetä koskaan. Ois edes aito oikea flunssa mut ei. Oli kiva fiilis lähteä sinne työhaastatteluun. Änkeä siistit vaatteet ja saapikkaat kipuisiin jalkoihin. Esittää kauhean skarppia kun koko oikea puoli yritti räjähtää. MIKÄÄN nappi ei auta!! (nimim. 2 x 800 burana, maitohappoja ja sirdaludia vatsassa)

Selvisin mielestäni ihan hyvin haastattelusta (vaikka tekninen johtaja yritti jallittaa mut puhumalla englantia yht´äkkiä kesken lauseen) ja painelin tänne takas valittamaan. Ilmoittavat tänään saanko vaiko en tuon paikan. 28 hakijaa joista 4 kutsuttiin haastatteluun. Mitä, jos ne jostain syystä haluaa tämmösen nappihuuruisen assarin niille ja huomenna mulla ois vielä sen toinen haastattelu? (Jos suoraan sanon, niin tahtoisin mieluummin sen huomenna haastattelussa olevan paikan). Miten sanon nätisti, että kuulkaas, mun pitäs huomenna vielä mennä yhteen haastatteluun, sopiiko jos ilmoitan teille huomenna, että tuunko vai enkö. Työt alkais ens maanantaina. Ja voihan olla ja varmaan onkin, etten vielä huomenna saa tietää pääsenkö sinne toiseen paikkaan. Kun en kyllä kehtaa sanoa, että joo, otan homman ja sitten muutaman päivän päästä ilmoitan, etten otakaan jos hyvin käy. Se olis kauheen epistä niitäkin kolmea kohtaan, joille sitten tänään soitetaan, että sua ei nyt valitettavasti valittu. Vai pitäskö pelata upporikasta ja rutiköyhää ja sanoa etten mä tulekaan teille, jos ne jostain syystä meikäläiseen päätyvät. Ja sit vaan toivoo, että saan sen huomenna jaossa olevan paikan. VAIKEUS!!!! Mun säkällä lopputulos on se, etten sit saa kumpaakaan paikkaa. Ei senpualeen, mieluusti mä leikin täällä kotiäitiäkin ja hengailen ihan vaan himassa. Mutta vuosi, minkä rahallisesti voisin kotona ollakin, menee pirun nopeesti ja sit onkin kiva etsiä töitä hirveellä kiireellä. Ei ole kuulkaa työttömänä olo helppoa, ei ole!

Mitäs vielä jaarittelis. Piti kirjoittaa Riikan matkasta, mutta ehkä jätän sen seuraavaan kertaan, kun tää kirjoituskäsi alkaa puutua kokonaan. Laitan siis hiukan kuvia siitä lisää.

Keskiaikainen ravintola. Oli mieletön miljöö. Kynttiläkruunut, kynttilät pöydissä, ei sähkövaloja lain. Henkilökunnalla keskiaikaiset vaatteet. Pöydät ja tuolit kuin suoraan keskiajalta. Myös ruokalista oli ajanmukainen. Juotiin vain oluet =).


Kyseisen ravintolan vessasta:


Janin uusi auto =):


Hauskasti tehty tuo. Rakennus on korjauksen alla, niin suojapeitteeseen on kuvattu talon tuleva ulkoasu!


Unescon perintökohde. Euroopan suurin kauppa-alue. Viisi (vai kuusi) ilmalaivahangaaria täynnä tavaraa. Piha-alue isompi kuin Mustamäen tori.


Tämmöinen sisältyi hotellihuoneen hintaan. Aamiainen (tai päiväkahvi meidän tapauksessa) viereisessä Martina Bekerejassa. Tuolla jaksoi hyvin ja oli todella hyvää!


Meidän huoneessa oli tuommoinen aika hieno takka:


Stalinin hammas, jonka perusteella on helppo suunnistaa Kauppatorille.


Kuvat kertoi enemmän kuin sanat, eiks je? Nyt menen hiukan edes häätämään noita pölypalloja. En anna periksi tälle oikean puoleiselle kettuilulle!