Mukulamietintöjä

Olen tässä joulun koittaessa herennyt pohtimaan semmoista asiaa kuin lapsuus ja leikkiminen. 11-vuotias tyttäreni kirjoitti lahjatoivelistansa pari viikkoa sitten. Listalla oli niin Legoja, Polly Pocket -nukkeja kuin Justin Bieberin levykin. Loppukaneettina listalla luki: " HUOM! Legot ovat 5-12-vuotiaille joten mä VOIN vielä leikkiä niillä".

Lausahdus ei niinkään ollut merkki halukkuudesta noudattaa orjallisesti lelupakettien ikäsuosituksia. Pointti oli se, että tyttö on epävarma voiko 11-vuotias vielä leikkiä. Ihan totta. 11-vuotias. Ei saisi leikkiä enää???? Minne se lapsuus nyt yht´äkkiä katosi, mukamas? Ihan kamalaahan se olisi, jos tuon ikäisen pitäisi lopettaa leikkiminen. Mitä sen sitten pitäisi tehdä, varsinkin jos ei satu olemaan lukutoukka, mitä tuo tyttö nyt onneksi on? Ikävuosina 5-12, miksei pidempäänkin tietty, on varmaan kivoin aika leikkiä; mielikuvitusta riittää jo vaikka mihin kivoihin leikkeihin ja touhuihin eikä ole enää "ei alle 3-vuotiaille" -altistumaa. Ikävä todeta, mutta exä ei kyllä ainakaan rohkaise leikkimään. Se on jo pari vuotta sitten ilmoittanut, ettei tytölle sitten tarvitse ostaa enää lahjaksi leluja, ei tuon ikäisen tarvitse enää leikkiä. Tosin ei saa katsella telkkaria eikä olla koneellakaan muuta kuin erittäin erityistapauksissa. Ja lukeakaan ei saa niin paljon kuin tykkäisi.

Pitäisikö sen sitten alkaa jo tekemään kotitöitä täysillä, koulun hoitamisen ohessa? En tarkoita, etteikö pitäisi jonkin verran osallistua, mutta mun mielestä on kohtuutonta, että tuon ikäisenä (ja nuorempana) pitäisi jo itsenäisesti huolehtia tiskit, ruoanlaitot, pyykit.
Vai pitäisikö hengata vaan pihalla kavereiden kanssa? Tuossa iässä se toki on vielä viatonta ja leikkimistä varmasti sekin, mutta entäs vuoden- parin päästä?

Muutenkin ihmetyttää, että nuo kymmenvuotiaat katselee ja ihannoi Twilightiä ja Big Brotheria (jos multa kysytään niin Harry Potteritkin on liian jänniä alle 14-vuotiaille, ainakin omilleni) ja kerryttää satasen puhelinlaskua kosketusnäyttöluureillaan ja kuuntelee iPodeistaan jotain Petri Nygårdia. En mä tässä ketään kivitä, kun kyllä noi omatkin penskat tekee kaikenlaista ja annan niiden olla kuin pellossa (ainakin jos exältä kysytään), mutta mua ihan tosiaan huolestuttaa toi lapsuuden lyheneminen. Eikö ne kerkee olemaan teiniperkeleitä sitten vähän myöhemminkin, ilman että aikuiset tuuppii selästä koko ajan että kasva, hyvä lapsi, kasva. Aikuisistahan se on kiinni, rohkaistaanko me niitä siihen Twilight-suuntaan vai Lego-suuntaan.

En mä sillä, kiva se on että ne kasvaa. Oma 11-vuotias on nyt paljon siedettävämpi kuin muutama vuosi sitten ja sillähän alkaa jo olla järkeäkin. Sen kanssa voi jutella ihan oikeistakin asioista, laittaa ruokaa mutta silti sitä voi halatakin. Ja se käsittää, jos sanon että ole nyt hetki hiljaa. Ja se kaipaa jo omaakin rauhaa, tykkää lukea ja kirjoittaa. Se on aika harmiton ja kiva lapsi tällä hetkellä, poislukien ne mulkkuikäkohtaukset, mitä se lähes päivittäin saa pari kappaletta. Silti tää ikä tuntuu aika kivalta. Mä en varsinaisesti fanita alle kouluikäisiä lapsia ja oikeastaan alle 10-vuotiaat on melko rasittavia. Mutta kun niitä on kerta ilmaantunut niin kai niille sitten pitäis antaa mahdollisimman hyvät eväät ja turvallinen lapsuus. Ja mun mielestä pitkä sellainen.

Ps. Ne teistä,jotka veti herneen nenään, niin koittakaahan kasvattaa ironiansietokykyänne.

Rakas päiväkirja...

Tänään oli mielenkiintoinen päivä.

Tämä Työelämän Väliinputoaja nappasi taas pääpotin mitä tulee työsuhteisiin. Kuten niin monta kertaa ennenkin olen tämän huomannut niin sisäinen levottomuus on kyllä pahasta. Ainakin työelämässä. Taidan olla semmoinen ikäpolveni kirjaesimerkki pätkätyöläisestä, jolle kyllä riittää duunia, mutta kukaan ei halua riesakseen vakituiseen työsuhteeseen. Ainakaan täysillä tunneilla.

Katsotaanpa työhistoriaani, olisiko siellä jotakin toistoa havaittavissa.
Ensimmäinen vakityöpaikkani oli Aulangolla, siellä kylpylän respassa. Työ oli äärimmäisen mukavaa ja työkaverit vielä mukavampia. Mukavampia kuin missään muualla. Kaikki oli erittäin jees paitsi se tosiasia, etten ollut kokoaikaisessa työsuhteessa -ainakaan paperilla. Kyllä ne työtunnit käytännössä aina oli täynnä melkein, mutta silti vähän kaihersi mieltä. Veri veti vakituisempaan, kokoaikaisempaan ja säännöllisempään työhön. Kun hotellin myyntipalvelusta vapautui duunipaikka, niin sehän tuntui kuin taivaanlahjalta. Sinne siis, riemumielin, riensin kun sain paikan.

VIRHE.

Työaika ei ollutkaan kokoaikainen. Työilmapiiri muuttui täysin, ei ikinä olisi uskonut, että olin yhä samassa rakennuksessa. Voi jeesus sitä selkäänpuukottamisen määrää..Lysti loppui sitten aika rumasti, monellakin tapaa ja olin äärimmäisen huojentunut kun pääsin Ainalle. Vakituiseksi. Säännölliseen, kahdeksastaneljään työhön. Ihanat työkaverit, mahtava ilmapiiri, turvallinen, luotettava, piisofkeik työ. Kunnes meitä saneerattiin huolella ja huomasin olevani jälleen kerran työtön. Nautiskelin tästä vapaastani sillä aavistelin pääseväni takaisin Ainalle sijaistamaan äippälomaa. Pääsinkin.

Ongelma oli vaan se, että nyt työsuhde oli määräaikainen. Ei varmuutta jatkosta ja siinä tilanteessa se ei ollut kovin hyvä juttu kun haaveissa siinteli oma, velkainen koti. Niinpä luulin lottovoiton iskeneen, kun pääsin tuonne Waltikkaan.
Vakituinen työ. Omalla alalla, omissa tehtävissä, koulutusta vastaava. Vastuuta, mielenkiintoisia tehtäviä pienessä landehotellissa.

VIRHE.

Ei mennyt ihan hirveän kauaa, kun tajusin, että mitään en sitten oppinut. Hotellin myyntipalvelu ei ole mun työpaikkani, ei vieläkään. Työilmapiiri järkyttävä, johtaminen puuttuu täysin, olemattomia lupauksia, dementiaa... Hammasta purren eteenpäin, itkun voimalla välillä.

Nyt se loppuu. Ei ole tietoa uudesta duunista, ei mitään hajua mitä seuraavaksi. Tuolla en enää voi jatkaa. Työnkuva, työajat, työtunnit ja työtehtävät muuttuisi vuodenvaihteessa totaalisesti. Jos olisin halunnut respaan, olisin hakenut sellaiseksi. Irtisanon itseni ensi perjantaina.

Mulle ei vittuilla.

Hiljaiseloo

Ei oo jaksanut taaskaan tätäkään päivittää, sorry vaan, jos nyt joku tätä enää lukee.

On ollut tuota tekemistä tässä, hitusen.

Ollaan sairasteltu ihan urakalla, kaikilla ollut antibiootit päällä tässä kuussa. Iran tautikierteen syy alkaa valjeta (unohtui aikanaan tehdä lapselle yks semmoinen kohta, missä tuotetaan yhtä tiettyä vasta-ainetta) ja lääkitys on nyt aloitettu. Josko muija olisi kohta siinä kunnossa, että nukkulääkäri suostuu sen unettamaan ja veitsimaakari poistaa kitarisat. Josko sitten jäisi noi korvatulehdukset edes vähemmälle eikä ihan niin helposti äityisi aina tommoseks kierteeks. Ikänsähän se lapsi lääkkeitä tulee syömään, tavalla tai toisella, mutta sais nyt jotenkin sen terveeksi edes välillä niin olisi hienoa!

Itse tässä toivun keuhkokuumeesta, joka vei voimat aivan totaalisesti. Nyt on viikko takana ja eka päivä kun tuntuu, että jaksan olla koneellakin jo hetkiä. Kuumetta ei enää päiväsaikaan ole mutta yöt menee vielä hikoillessa ja palellessa. Taitaa mennä hyvä tovi, että fyysisesti on kroppa kunnossa. Hei hei joulusiivous! =D

Muutto sujui ihan hienosti. Ainahan se pers....ikasta on ja stressikäyrä on jossain sfääreissä, mutta ohi se saatiin menemään loppuviimein ystävien hienolla avustuksella. Uusi koti on I-H-A-N-A ja remontti onnistui yli odotusten. Joka kerta kun menen keittiöön niin pakahdun onnesta. MUN piirtämä, MUN sisustama, MUN näköinen. Tai oikeastaan meidän näköinen ja meidän ideoima, koska Jampan kanssa niin huikeesti kehiteltiin juttuja, joista kehittyi juttuja, jotka sitten toteutettiin. Vihreä seinä on niiiiiin magee! Ja toi vihreä-valkoisuus muutenkin mukavan raikas ja rauhallinen. Mikä mukavinta, keittiö on hemmetin toimiva.

Kylppäriremppa, tai siis putkisaneeraus, alkoi viikko meidän muuton jälkeen. Kaikkia kamoja ei viitsitty siis paikoilleen laittaakaan, kun tiedettiin että osa menee uusiin puihin vielä. Remppaa on takana kolme viikkoa ja etenee ihan mallikkaasti (ihme kyllä, firmasta huolimatta...). Laattamies nakkasi laatat seiniin ja lattiaan tänään (kesti ihan 4 tuntia koko hommassa) ja voi itku tosta tulee hieno kans! Kaksi viikkoo vielä, niin homma pitäisi olla putkessa. Kylppäri saattaa olla valmis jo aiemminkin, mutta nuo muut putkihommat tehdään sitten vielä. Ihmeen kivuttomasti on mennyt kyllä tää remppa, ei oikeastaan ole isommin tuskastuttanut. Suihkuun pääsee alakertaan ja pyykkituvassa voi pestä pyykit ja heittää ne kotona kuivuriin. Vessa meillä on erikseen ja se on toiminut koko ajan. Vedet on olleet poikki ihan satunnaisesti.

Tytöt muutti meille nyt sitten pysyvästi ja ovat vaan joka toinen viikonloppu isällään. So far, sooooo goood!

Nyt mä menen tohon soffalle taas makoilemaan ja kattelen kun pikkuneiti pelaa Little Big Planetia.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Ps. Tässä pari kuvaa meiltä. Toisessa on keittiön nurkkaus ja kahdessa alimmassa tyttöjen huoneiden ovien päällä olevat kotelot. Liitutaulumaalia kehiin ja avot! =)

Muuton aattoa pukkaa

No niin, nyt on allekirjoittaneellakin taas ihan kohtalainen mieli... Pitää se nyt joskus aina kiukutella!

Viikonloppuna edessä olisi sitten muutto. Hiukan jänskättää, saadaanko remontti valmiiksi, ei siellä tosin enää paljon mitään ole tekemättä. Keittiöstä tuli aivan ihana, mutta mitään kuvia en laita vielä, koska se on ihan karsee kun on (siniset!!!) suojamuovit vielä kaappien ovissa eikä ne nyt oikein soinnu meidän vihreään tehosteseinään. Ja vielä puuttuu parit hyllyt mutta muuten alkaa näyttää jo ihan meidän näköiseltä siellä.

Kaiken kaikkiaan remppa käsitti tuon keittiön perusteellisen alasrepimisen, seinien ja katon maalaamisen (vitivitivalkoiseksi paitsi jääkaappiseinästä tuli ihanan vihreä), keittiön uudelleen rakentamisen saarekkeineen sun muineen(kokosin ihan itse KAIKKI kaapit, pistin saranat ja vetomekanismit, hiljentimet ja sen semmoset, olen ihan leuhka nyt). Keittiön lisäksi "vasaran alle" joutui meidän makuuhuone, josta me höyrytettiin vanha tapetti veks ja uusi laitetaan tilalle, toivon todella, että torstaina. Samalla maalari sutii yhden seinän kanssa vihreeksi. Lisäksi ollaan paukuteltu hyllyä seiniin, maalattu pikkasen liitutaulumaalilla, kasattu eteiseen uusi kaapisto ja hankittu kaikkee tarpeellista. (Sohva, tv-taso, kuivausrumpu...)

Odotan innolla, että saadaan vielä se kylppäriremontti kasaan, niin joulua onkin sit kiva viettää uutuuttaan kiiltävässä kämpässä! Ja sen jälkeen voinkin sitten pistää vaatehuoneen palasiksi ja rakentaa uuden semmosen... Ja sit vähän vaatekaappien uusimista, ikkunapokien maalausta ja kaikkee semmosta piäntä... =D

Muutenkin tässä mullistui elämänmeno aikalailla yhtäkkiä. Tytöt muutti meille pysyvästi, eli viikko isällä viikko meillä-systeemi kaadettiin nurin. Kaikki kävi niin nopeesti, ettei oikein ehditty edes valmistautua, mutta ensi tiistaina tehdään lastenvalvojalla minusta "yksinhuoltaja" ja yhteishuoltajuus päätetään. Tytöt viettää sitten isällään jatkossa vain joka toisen viikonlopun. Tuntuu, kuin olis otettu joku ihan älytön paino rinnan päältä pois, voin ihan todella, fyysisestikin, hengittää helpommin! Viimeinkin semmoinen tyhmä "välitilan" tunne on poissa ja voi keskittyä normaaliin elämiseen kun ei tarvii jojoilla jokatoisviikkoisen äitiyden kanssa. Voin sit olla ihan vaan äiti, koko ajan ja aina, joten mun ei tarvii enää ressata sillä asialla niillä viikoilla kun muksut on meillä. Josko asiat löytäisi oikean tasapainon. Ja varmasti tytötkin hengittää helpommin, kun on vaan yhdet säännöt ja yhdet rutiinit (vaikkei ne erilaiset isommin olleet aiemminkaan) ja yksi koti. Ihmeen hyvin se viikkoviikko-systeemi toimikin, mutta nyt se vaan tuli tiensä päähän sekä mun että tyttöjen toiveesta. Ja kun isäkään ei isommin pistänyt hanttiin niin mikäs siinä. Jampalla se kai isoin totuttelu on, kun loppuu "lunkiviikot" ja joutuu hyppäämään täysipäiväisen iskän rooliin aika kylmiltään. Sen roolihan toki tulee nyt kasvamaan, kun oikea isä on vähemmän maisemissa. Mutta koska tuo ukkelini on sen verran hyvin muita ajatteleva ja muutenkin äärimmäisen fiksu tapaus niin en usko että asia mitään ongelmia tuottaa.

Tähän väliin pistän kuvan taannoisista nelikymppis-naamiaisista, joihin osallistuimme. Minä olin punahilkka:



Jeppiskamaa... =D Tuksu-showsta mulla ei (onneksi) ole kuvia, mutta jos sellaisia käsiini saan, niin pistän kyllä tännekin. Tuksuina siis olimme minä ja eräs ystäväiseni. Huhhuh....

Kattellaan taas joskus, muuton jälkeen luulisin. Netti menee kiinni huomenna vanhasta kotoo ja aukee sit vasta joskus kun ollaan saatu hilavitkuttimet kämpille.

Siijuu!

T:Tiia

Kevennys äskeiseen synkkyyteen

Tultiin Iran kanssa sieltä sairaalasta toissapäivänä kun mimmiltä oli riistetty se 8 putkiloo verta. Istuttiin autoon ja radiosta tuli tää Jipun vai Chisun "Sabotage" -biisi. Siinähän lauletaan jotenkin niin että "Mä tarvitsen mun haavoja, syviä ja suolaisia, kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävää". Ira kuunteli sen kolme sekuntia, väänsi radion voimalla kiinni ja lähes karjas: "No just, tietty just tää piisi. En todellakaan kuuntele tätä just nyt, toi ei tiedä mistään mitään!"

Case closed.

Kitinäämutinaavalitustaketutusta

V-I-T-U-T-T-A-A!!!!!!!!

Oikeestaan, jos oisin viksu niin päättäisin tämän tekstin tähän, koska tuossa on kiteytettynä semmoset kahdeksan päällimmäistä ajatusta. Tai ainakin niihin päällimmäisiin ajatuksiin liittyy vahvasti tuo edellä mainittu voimasanojen aateli.
Tässä listaus muutamasta syystä, kirjain kirjaimelta.
1) Vesisade. Ketunketunketunketunkettu tota perkeleen syyskeliä. Vettä, viimaa, vilua. veeveeveeveeee....
2) Ihmiset. Lähinnä 90 % mun töissä olevista ihmisistä.
3) Työpaikka. Tahdon töihin, jossa oikeesti on kivaa, haastetta, mukavia ihmisiä, ei selkään puukotusta, vastuuta sopivasti ja sovitut asiat pitää. Joojoojooo, pääasia että on töitä. Huhhuijaa, kylläpä muuten auttaa tuo fraasi tähän mielentilaan.
4) Ulkoilma. Siis tuo syksy. Ja se Vesisade.
5) Talvi. IHAN kaikki siinä. Sen tuleminen.
6) Tentit. Niitä on IHAN V-I-T-U-S-T-I. Samoin kuin Tehtäviä. Kaikkien palautuspäivä/deadline/tenttipäivä on 1.11. Arvatkaa olenko lukenut/tehnyt tehtäviä tai leikkinyt ylipäänsä mitään koulua. En niin.
7) Asunto. Tai ei oikeestaan muuten kun se että sen vaihtaminen on syvältä ja poikittain. Muuttaminen rasittaaärsyttäähermostuttaaV-I-T-U-T-T-A-A. Remontointi hikeennyttää myös.
8) Asenne. Työpaikalla vallitseva sellainen. Muutosvastarinta-asenne. Päätökset tehdään muiden selän takana-asenne. Kerrotaan Tiialle viimeisenä -asenne. Olesänytvaansesihteerikkö-asenne. Oma asenne just nyt.

Ja ylimääräisenä bonus-kirjaimena vielä yksi Äs niinkuin sairaus. Kahden rakkaan ystävän molemmilla todettu helvetinvittuperkeleen vakava sairaus, semmonen joka alkaa ässällä ja päättyy äähän. Viisi kirjainta. En sano sitä ääneen enkä edes tavaa tähän koska sen on maailman rumin sana. Enkä sano siksikään, että lapseni juuri luovutti 8 putkiloa verta, jotta kyseinen sairaus voidaan poissulkea jatkuvien korvatulehdusten ja muiden oireiden aiheuttajien listalta.

Siinä teille. Moro.

Kaunista syysviikonloppua!

Mulla on niiiiiin loistofiilikset, että!

Olin eilen Iran ekassa vanhempainvartissa kuuntelemassa kuinka mimmillä on koulu lähtenyt liikkeelle. Kotia kohti suunnistikin sitten maailman ylpein ja onnellisin äiti.
Sehän on tiedetty jo ajat sitten, että tyttö ja numerot tulevat toimeen harvinaisen hienosti. Nyt siitä on sitten ihan todisteitakin. Likka on kuulemma poikkeuksellisen lahjakas matikassa ja erityisesti hahmottamaan asioita ja geometrisesti taitava. Ekaluokan matikka on liian helppoa ja nyt sitten sitä mielenkiintoa ja innostusta pidetään yllä erityisellä pulma-matikkakirjalla, joka on suunniteltu erityislahjakkaille. Se kulkee mukana matikankirjan kanssa ja se saa sitten tehdä niitä tehtäviä varsinaisten tehtävien lisäksi. Ope sanoi, että muuten loppuu likalta matikan kirja kesken ilman joulua kun nyt on jo kaikki lisätehtävät tehtyinä. Toki nuo erot jossain vaiheessa varmasti tasoittuu ja muut ottaa sen kiinni matikassa, mutta on tosi hienoa että sillä on ope joka ruokkii sen intoa opetella matikkaa ja joka haluaa kannustaa sitä ja tukea sen erityispiirteitä.
Myös äikkä sillä on vahva. Sillä on luontainen kyky nähdä väärin kirjoitetut sanat ja lukea nopeasti. Siinä se on kyllä sukuunsa tullut, tuota matikkaneroutta mä en pysty kyllä ymmärtämään näillä geeneillä... =) Nyt se sitten saa lisätehtävänä kirjan, jota se alkaa lukea ja ope sitten antaa tehtäviä liittyen siihen kirjaan. JOsko pysyisi kiinnostus äikkää kohtaankin yllä tällä tavoin.

Muutenkin homma toimii koulussa ja se tietää mikä on oikein ja väärin ja mitä saa tehdä jne. Auttaa opea ja muita, puolustaa jos kiusataan ja näyttää parhaan kaverinsa Eliaksen kanssa esimerkkiä etä tyttö ja poika voi olla hyviä ystäviä. Eli just semmonen ärsyttävä hikaripentu ja open lellikki =D. Joku oli koittanut sitä koulussa vähän kiusata kun sillä oli ollut raidallinen paita päällä. Tyttö oli sille tuumannut että "Kyllä se muakin hävettäis tollaisissa ryysyissä kulkea". Kiusaaminen jäi siihen... Ope nauroi että kyllä häntä säälittää ne, jotka Iraa yrittää kiusata, kakkoseks jäävät pahasti.

Vielä kun Incakin kykenee kaiken murkkuilun keskellä hoitamaan koulunsa loistavasti ja tykkää kovasti myös matikasta ja äikästä sekä bilsasta. Ei tarvitse painostaa lukemaan tai tekemään koulutehtäviä, vaikka selvästi on mulkkuikä jo pahasti päällä. Kuitenkin se on kiltti ja sillä on vahva omatunto, joka ohjailee sitä.

On mulla hianot muksut!!

Ja sekin tuo hyvää fiilistä että lähetään tänään Tampereelle piiiiitkästä aikaa viettään viikonloppua. Mennään Koskikadulle yöksi ja treffaan serkkuni Marian, jota en ole nähnyt yli kymmeneen vuoteen. Puhelimessa ollaan kyllä puhuttu ja sättäilty facessa mutta naamatusten ei olla nähty iäisyyksiin. Ihan mahtavaa!
Ja illalla syömään hyvin ja viettään laatuaikaa murusen kanssa.

Niin että hyvää synttäriä mulle!

Iran koottuja

Mummon kertomaa:

Ira 7vee oli mummolassa yökylässä,sängyllä pötkötellessä ira pelas mun kännykällä jotain peliä ja mä vaan makoilin hänen vieressään tekemättä mitään niin Ira sanoi että avaa nyt vaikka telkkari ettei tuu aikas pitkäks:). Vähänkö meinas naurattaa.

****

Ekaluokkaa oli Iralla takana reilut kaksi viikkoa. Tyttö teki eteisessä lähtöä kouluun ja sanoin että odottaisi isosiskoaan, että kulkisivat yhdessä koulumatkan. Ira mulkaisi mua ja totesi:
"Ei tässä enää mitään saattohoitajia tarvita!"

****

Ira 7-vee katseli Pikkukakkosta enkä kiinnittänyt asiaan huomiota ennenkun alkoi olkkarista kuulua mutinaa: "Ei tolla vauhdilla kauas lennä... noninoninoni... anna mennä... mitä mä sanoin!!!". Katseli sitten miesten keihäänheittoa pikkukakkosen päälle! Yksinpuhelu jatkui jotakuinkin näin:
"Ai se oli suomalainen. No ei se sit ole ihmekään."
Hetken kuluttua:
‎"Teero, Teero, Teero, TeroTeroTero....Etkö sä nyt ton PAREMPAAN PYSTY????"

****

Ira 7-v. kahvipöydässä, keksi kädessä: "Seksi keksin keksi".

****

Minä: "Mennään nopsasti että äiti ehtii jumppaan"
Ira: "Miks sä sinne meet, sähän oot ihan hyvässä kunnossa"
Minä, hiukan yllättyneenä ja hämillään: "No kiitos..."
Ira, pohtivaisena: "....Mut ei sun kyllä missikisoihin kannata osallistua"

Tässä linkki Iran aiempiin kuolemattomiin :)

Katse kohti tulevaisuutta

Siinä on meidän perheen karvaisimmat miehet katselemassa ulkomaailmaa. =)
Meilläkin alkaa viimeisiä viikkoja vedellä tässä asunnossa. Ihan mukavaa ajatella, että kohta saa laittaa omaa kotia -ja maksaa myös. Meillä kävi siinäkin mielessä hirmuinen tuuri että myyjätär (asunnon entinen omistaja siis) on ihan käsittämättömän mahtava tyyppi. Ollaan tässä tutustuttu ja Facen kautta juteltu ja kävin keittiötä mittailemassa remonttia varten. Potkaisi melkoinen onni että sain asuntokaupan päälle noin ihanan ihmisen elämääni! Tuskin jää nimittäin yhteydenpito siihen, että hän muuttaa asunnosta pois ja me sisään, ollaan sen verran samoilla linjoilla monista jutuista.

Tilattiin tosiaan uusi keittiö sinne ja ostettiin TV-taso. Muutama pakko-ostos ratkesi luovalla ajattelulla ja ostoslistalla ei enää ole oikeastaan kuin lattian päällysteet ja eteisen vaatekaappi ynnä muutama sisustusasia. Päästiin paaaaljon edullisemmin kuin pelättiin. Tai no, katotaanpas ihan loppuun asti ensin... =)

Kyllä huomaa, että mun elämässä pitää aina tapahtua jotain. Eräs ex-poikaystävä sanoi kerran varsin osuvasti, että jos mun elämässä menee liian hyvin ja tasaisesti, niin on parempi alkaa katsella joko äksöniä tai uutta asuntoa itselle,koska hiljaisuus ei ole hyvä merkki. (Ja onkin siis ex...) =) Tavallaan tykkään toki, että perusasiat saa olla hyvinkin tasaisia. Oikeastaan niiden pitääkin olla. Mutta aina pitää olla jotain työn alla, jotain mitä odottaa. Muutto, matka jonnekin, joku keikka, teatteri- tms. esitys, hyvä ravitapahtuma... ihan mitä vaan mikä tappaa arjen. Jotain masokismia vissiin, kun kuitenkin vihaan sitä, että kaikki muutos ja toiminta tuo mukanaan aina vähän stressiä. Minne koira hoitoon, kuka hoitaa kissat, ehditäänkö ajoissa, onko ruuhkaa... =) En ole onneksi koskaan väittänyt olevani helppo luonne ;).

Nyt alan painella petiin tämän tyhjänpäiväisen kirjoituksen jälkeen. Kattellaan taas kun on paremmin aikaa.... =)

Hauskat viikonloput till alla!

PS: Kalenteriprosessin sivutuote, yllättävän onnistunut otos meikästä:

Sisustusmaanikon syksy

No niin, nyt on tekemistä syksylle, jos hetkenkään tuntui siltä, että voi miten tylsä syksy on tulossa. Sen lisäksi että koulussa alkaa (toivottavasti) viimeinen vuosi ja opinnäytetyön armoton kasaaminen alkaa, niin ostettiin sitten asunto, joka remontoidaan! =)

Löydettiin kiva ja kohtuuedullinen neliö tuosta ihan meidän naapuritalosta melkeinpä. Käytiin katsomassa ja erinäisten tilanteiden (asunnosta oli jo tehty tarjous ja sille annettu vastatarjous, jota ei meidän onneksi sitten hyväksytty) jälkeen me saimme hyväksynnän esittämällemme tarjoukselle. Kaupat on toki tekemättä vielä, mutta uskotaan ja luotetaan, ettei tässä nyt enää mitään ihmeellistä tapahdu.
Taloyhtiössä on juuri alkanut putkiremppa ja samassa yhteydessä menee kylppäri uuteen uskoon. Me hiukan laajennetaan remonttia ja pistetään myös keittiö ja lattiat uusiksi. Seinät siinä oli sen verran hyvässä tapetissa ja maalissa että ne saa jäädä mutta keittiö kokee räjähdyksen. Tässä olenkin intopiukeena luonnostellut uutta keittiötä jo ja vaihtoehtoja onkin sitten jo useita ☺.

Muutenkin käyn ihan ylikierroksilla ja ukkeliparka varmaan sekoaa ennen kun päästään muuttamaan. Olen just sellainen kauhuvaimo tällä hetkellä, joka ei osaa muuta kun kysellä että "jos sit sinne laitetaan tuommonen ja sopiskohan siihen tämmönen". Kyllä mä sen vielä pakotan sisustamaan mun kanssa... ☺ Ei vaan, ukkelihan on hirmuisen mukanaelävää sorttia ja esim. parasta mahdollista shoppailuseuraa (oikeesti!!!) joten eiköhän se tästä alkujärkytyksestä (ostaa nyt asunto TURENGISTA!) toipuu niin varmaan mun kanssa ihan mielellään valkkailee laminaatteja ja eteiskalusteita. Mulla kun tuo mopo keulii kohtalaisen helposti näissä sisustusasioissa, eikä aina ole järjen hiventäkään kaikissa pilvilinnoissa, joita rakentelen, joten on pirun hyvä, että on joku joka aina sillon tällön kiskoo takaisin todellisuuteen. Mutta toisaalta ei dissaakaan vaan heittelee omia ideoitakin. On se Muru ♥.

Mutta on se kivaa, päästä suunnitteleen ja tekemään oman näköistä kotia. Nyt kun olen havahtunut huomaamaan että elämä voi olla ihan kivaa ilman sitä omakotitaloakin, niin tuo kerrostaloasuminen maistuu erittäinkin hyvin kaikessa helppoudessaan. Lapset saa kuitenkin omat huoneet, elukoilla on lasitettu parveke, meillä iso ja valoisa olkkari ja toimiva keittiö. Ylimmän kerroksen kulmakämppä, olkkari vasten ulkoseinää ja vain yksi seinänaapuri täysin toisella puolella kämppää niin ei edes häiritä naapureitakaan vaikka tuijotettas leffaa tai hoilotettas singstaria.

Joo, mutta nyt uppoan taas Ikean ihmeelliseen maailmaan. Moido!

Marinaa ja murinaa

Nyt ottaa aivoon, ihan hemmetisti.
Mä olen nyt kuukauden ollut taas putkeen enempi vähempi kipeenä. Koko ajan joku paikka rempassa. Kesäkuun alussa oli se hammashelvetti ja sen jälkeen alkoikin varsinainen tautikierre. Liekö jotain yhteyttä näillä??? Viime viikon saikkuilin kurkunpääntulehduksen vuoksi, äsken soitin pomolle, että sori mutten tule töihin vieläkään. Nyt on korvatulehdus. TOINEN tänä kesänä. Ja tuo kurkunpääntulehduskin oli jo toinen laatuaan parin kk:n sisään. Mä en ihan tosi jaksa kohta tätä jatkuvaa kuumeilua. Kunkkarien iltajuhlakin meni multa ihan munille. Päivällä oli jo vähän kumma olo, eikä siideri maistunut ja ruokakin ällötti. Iski joku ihme kohtaus ja nousi kuume liki 39 asteeseen, ihan yöstä. Jäin sitten yökyläpaikkaan nukkumaan kun muut lähti Eppuja katsomaan. Kyllä syletti! Sunnuntaina olo oli hutera mutta menin silti raveihin. Keskiviikkona iski kanssa samanlainen kuumekohtaus ja aamulla oli taas ihan ok olo ja menin töihin. Nyt tiistaina sama juttu, mutta sitten olikin kurkku pirun kipee aamulla. Voi perse!

Semmosta. Ravit oli sinänsä eri jees. Saatiin nauttia voittohuumastakin kun tuo "meidän" hyväntekeväisyyspolle El Mistress Eeva voitti kuin voittikin oman lähtönsä ja kuskinsa Tommi Kylliäinen teki ihan mielettömän suorituksen voittamalla kaikki kolme lähtöä, joissa ohjasti hevosta. Tommi on todella mukava ja hauska kaveri, sille todellakin soi enemmän kun mielellään ne voitot. Kun juostiin voittajakehään vastaanottamaan Eevaa ja Tommia (yli 22 tuhannen ihmisen eteen...) niin oli kyllä aika voittajafiilis, vaikkei hevonen suoranaisesti ole meidän. Teeveessä virnuili varsin iloista sakkia =). Voittosummasta puolet menee suoraan Päijät-Hämeen sairaalan lastenosastolle joten siinäkin mielessä mieli oli hyvä. Meidän osalle palkinnoista tuli uniikki lasinen heppa ja kukat, jonka sai joka lähdön voittaja. Kaksi pokaalia meni muille osaomistajille. Mä halusinkin semmosen hepan joten hah, sain sen. Enpä ihan kyllä osannut odottaa sitä oikeasti saavani, kun raveihin menin =D.

Mun pieni tyttönenkin aloitti sitten koulun tiistaina. Iso reppu selässä keikkuen se sinne painelee innosta puhkuen. Koulu on kivaa, ruoka on hyvää ja välkkäreillekin pääsee. (Suora kommentti lapselta) Ilmeisesti hän oli jotain muuta kuullut, koska aika iloisena todisti moiset väitteet vääriksi. =D. Vähän on haikee fiilis, jotenkin, ihan kuin se lapsuus nyt siihen loppuisi. Mutta jotenkin sillai, että tästä lähtee alamäki kohti mulkkuikää, jossa tuo vanhempi jo päivä päivältä vahvemmin painiskelee. Olen kyllä iloinen että tyttö saa nautiskella tosta mulkkuiästä jo nyt, josko tokenisi sitten ajoissa ja opiskelisi kunnialla. Tossa 11 vuoden iässä toi kapina on kuitenkin melkoisesti kesympää ja kesytettävämpää kuin 14 veenä. Kyllähän tässä itse kukin on jo saanut kuulla olevansa todella syvältä ja kamala ja liian tiukkis jne, mutta kohtuudella ollaan selvitty. Nuoremman (päättäväisemmän, harkitsevamman, ovelamman ja laskelmoivamman) mulkkuikää pelkään todellakin enemmän. Jos se on ihan kauhee niin vippaan sen toiselle vasurille elikäs siskolleni. =)

Nyt alan harkita päivän neljänsiä päiväunia. Jamppa tulee yöllä kotiin Prahasta, jossa ne oli pelaamassa viis päivää. Kuokkaanhan ne siellä sitten sai, mutta hieno reissu ilmeisesti on ollut ja pelaamisestakin jäänyt hyvä fiilis. Se on tärkeintä!

Kattellaan taas!

Näin kulutan aikaa

Tiiätte varmaan ton Eppujen piisin? No se sopii nyt just ku nenä päähän, kahdellakin tavalla oikeestaan. Mulla on soinut tänään työpuhelin 2(!!!!!)kertaa ja nekin molemmat soitot tuli ukkelimurulta. Mailia on tullut kai ihan kolmin kappalein -niistä kaksi luettu-kuittauksia. Jumaleissön, että ihmiset on ottaneet varaslähdön viikonloppuun, törkeetä!!! Mulla olis vielä tunti työaikaa, mutta aion olla kyllä lusmu ja lähtee jo puolelta kun tää mun ohviisi menee virallisesti (elikkäs virma nettisivujen mukaan) kiinni. Ei pysty istuu täällä, ei vaan kykene! Meinaan töiden jälkeen mennä rrrrakasta ystävää tenttaamaan uudesta pikaisesti iskeneestä rakkaudesta ja ehkä siksikin hiukan tuo paana jo polttelis kotiappäi. (Pah. Pertsakin lähti näköjään jo meneen, saakelin lusmut!!!)

Njoo. Skumpan kyllä aion pitkäripasesta hakea kotimatkalla. Mun eiliset suunnitelmat mennä illaksi piitsille rillaamaan itteeni vesittyi, ihan kirjaimellisesti, niin jos sit tänään piipahtas vielä iltasella lukemassa jotain kirjaa rantsussa? Tai sitten ei. Saatan myös soittaa naapurille, että heitettäskös vähän jatsinoppia. Ukkelimurunen on piiiitkän päivän töissä, joten se on kotonassa vasta sitten joskus myöhään.

Kauheesti ei sitä skumppaa parane lipitellä kun aamusella tarttee tartata tonne Teivoon. Tai Valkeakoski - Nokia - Teivo on tuo meirän reitti. Mennään Päiville ja Makelle yöksi Nokialle ja hengaillaan siellä Tampereen Teivossa (Ylöjärvellä) sitten la ja su ihmetellen hienoa urheilujuhlaa. Tässäpä onkin syy siihen miksi tuo otsikko sopii niin hyvin kahdellakin tavalla tähän. Kun siellä kunkkarien iltajuhlassa on Eppu Normaali esiintymässä. Aika hianoo!!! Mä niiiiiiin toivon, että järjestävä taho on jotain oppinut viime vuoden Oulu-fiaskoista, josta taisin tännekin jotain kiroilla, kaivakaa jos kiinnostaa tota heinä-elokuun arkistoo viimevuodelta. Luotan kyllä huomattavasti enempi tamperelaisiin nääs kun noihin poronpurijoihin. =)

Joo, mutta kurkatkaa tämä mainosviteo niin huomaatte, ettei tampereella ainakaan liian vakavasti oteta tämmösia juttuja.

No ni, hauskaa viikonloppua nyssivvaan kaikille. Minä en lähde maailman ympäri, minä lähden Tampereelle! Moronnääs!

Nähdä Therapy? ja kuolla...??

No nyt se on nähty. Nyt on tullut nähtyä oikeastaan yhtä vaille kaikki suuret, mistä ikinä olen tykännyt. U2, The Stray Cats, Meteors, Depeche Mode ja nyt Therapy? Joukosta puuttuu vain Ramones. Keikka oli varsin hyvä, oikeestaan jäin odottaan vaan Misery -biisiä. Muutenki festarit oli ihan kokemuksen arvoinen tapahtuma, vippi oli mahtavalla paikalla, siellä ei ollut tungosta, kaljaa sai jonottamatta helposti ja ruoka siellä oli hyvää. Ja seura oli tietty ässää. Festareilta lähdin vielä tallille jatkoille ja sain varsin avoautokyyditystä kera Hannan. Oli mieletöntä!!






Onneksi rakas ukkelihani tulee tänään kotiin. Alkaa olla ihan tajuton ikävä ja vaikka viikko melko nopeasti menikin niin ihan liian pitkä aika tää viikko on erossa olla. En oikein mitään muuta enää ajattelekaan, kun että muutama tunti niin saa halia ja pussailla sitä hömppää taas oikeen kunnolla! <3 <3

Kohta onneks kotiin täältä työmaalta. Kävin tossa matkailuinfossa kaupungin matkailusihteeri Tiinaa moikkaamassa, oli oikein kiva jutella sen kanssa ja tutustua tarkemmin. Ulkopaikkakuntalaisuuden lisäksi jaamme innostuksen vanhoja pyöriä kohtaan (sillä on BSA vuodelta ´62) ja ollaan molemmat kasvettu fiftarikulttuurissa, jota nyt sitten molemmat tuolla jossain syvällä mukana raahataan vaikkei siltä ulospäin näyttäisikään. Itse asiassa tästäkin keskusteltiin pitkään. Tiina tunnisti mut "sielunkumppanikseen" tatskoista ja minä sen rilleistä. Pienet asiat ratkaisee eikä tänä päivänä kumpikaan jakseta enää ressata ulkoisista seikoista... =)

Mua ei sitten jatkossa juuri facebookissa tapaa. Harkitsen profiilini poistamista kokonaan, mutta vielä toistaiseksi saa olla siellä. Tähän on johtanut monet seikat, tässä lyhyt versio:
1) Sain ikioman stalkkerin ilmeisesti FB:n kautta. Onneksi "stalkkaus" oli melko viatonta ja loppui toistaiseksi ainakin

2) Rupesi ärsyttämään todella monien kavereiden lausahdus: "Eksä ole lukenut veispuukia?". Ihan kun olisi jotenkin väärin soittaa ja kysyä että moi mitä kuuluu. Miksi v...ssa nykysin on oletusarvo, että ihminen käyttää päivänsä käymällä läpi neljän sadan kaverinsa fb-profiilit saadakseen tietää mitä niille kuuluu? Kyllä minä haluan jatkossakin jutella ystävilleni, muutenkin kun Fb:n chatissa! Kaiken huippuna hyvin rakas ystäväni vaihtoi siviilisäätyä ja oletti tiedon kulkeneen kaikille sen kirotun sosiaalisen ällömedian kautta. Soitin ja kysyin mitä kuuluu. Hän siihen että on menossa henkilölle X (mies). Kysyin kuka se on niin vastaus oli:"eksä ole lukenut mun fasee, se on mun uus mies?" Kuului riks ja kamelin selkä katkes.

3) Norjan tragedia. Sosiaalinen media pursuaa surunvalitteluita jne mikä sinänsä on ok, jos nyt ei mennä ihan syville tasoille asti. (On helppoo kirjottaa sanoja, kun ei tarvi tehdä käytännössä mitään eikä se koske ko. ihmisiä oikeasti, mukana kuuluu elää jne....) Mutta kun se sama media syytää myös traagisia kuvia Utöyan saaresta, verisiä uhreja jne. Menee yli mun käsityksen. Eikö ihmisten surukaan ole enää pyhää vaan huomiohuorat revittelee jo tuollaisellakin uutisella! Tämä oli ihan viimeinen pisara ja sai mut harkitsemaan profiilin poistamista ihan tosissaan.

Menen nyt tällä hiljaisella profiililla tovin ja varmaan blokkaan aika paljon näkyvyyttä. Siivoilen kaverilistaa ainakin jossain vaiheessa.

Muksaa viikon jatkoa kaikille, ehkä tuleva viikonloppu (ja Kunkkarit) sujuu globaalisti pirteämmissä tunnelmissa.

Töitä ja TÖITÄ...

ON se jännä miten on olemassa töitä ja TÖITÄ.
Työt on toimistotöitä, näperrellään vähän sitä ja tätä, istutaan vahtimassa puhelinta ja sähköpostia, piirrellään vähän ehkä esitteitä, suunnitellaan uutta softaa jne.
TÖITÄ taas on ne semmoset hommat, mitä esim. raksaäijät, rekkakuskit, yöhoitajat, lekurit ja semmoset duunaa; siis raskaita henkisesti tai fyysisesti.
Työt ei liiemmälti keneltäkään mitään vaadi, siitä vaan peruskoulupohjalta omien kiinnostusten mukaan näpertelemään erilaisiin ihmiskuutioihin. Tavan toimistotyöt on matalapalkattuja -tietenkin kun ei ne keltään mitään vaadi. Jotkut työt ei ole matalapalkattuja ja sekös ihmetyttää näin mustavalkoista ajattelijaa. Poliitikot, toimittajat, piirtäjät, it-nörtit. Hirvee liksa eikä mitään vaadita!
TYÖT taas vaatii omistautumista, usein pitkää koulutusta, sisäistä kutsumusta, rautaista takalistoa ja vittuilunsietokykyä. Silti niissä on verrattain heikko liksa.

Näin tuumi meikäläinen vielä lähimenneisyydessä. Itse asiassa vielä tänä aamuna. Kunnes lapsen sairastelusta johtuen iski kaksi saikkepäivää (ma ja ti) ja deadlinen nihkeä hengitys alkoi hiestää niskavilloja. Tulevana perjantaina aukeaa nimittäin eräs tietty uusi ravinteli tuonne jonnekin periferiaan ja meikäläiselle napsahti viime torstaina eteen viinilistan ja menun graafisen ulkoasun suunnittelu - "sähän se olet se markkinointi/myynti/mainosihminen tässä talossa". Tuumasin että no voe tokkiisa, semmonenhan onnistuu sormia napsauttamalla, yks viinilista ja menu, nää, aloitan tässä pikkuhiljaa... Noh, minähän parin tunnin FB-pelaamisen jälkeen (suunniteltu on puoliksi tehty ja silleen...) latasin työkoneen täyteen erilaisia freeware-pohjaisia taitto-, kuvankäsittely-, ja piirto-ohjelmia ja odotin että inspiraatio tulee ja luo mahtavan upean viinilistan Scribuksen puhtaanvalkealle aakolmoselle. Inspiraatiota ei tullut eikä näkynyt mutta sen sijaan tuli paniikinomainen tietoisuus siitä tosiasiasta, etten enää muistanut pätkääkään miten kyseistä ohjelmaa käytetään. Vuosi sittenhän se koulussa käytiin läpi, miten se nyt jo unhottu... (Käytiin läpi = lataa itsellesi ohjelma ja opettele käyttämään. Siirtele parin artikkelin kuvia ja tekstejä toiseen järjestykseen, muuta pdf-muotoon. Noooin, nyt osaat käyttää Scribusta!) Ei auttanut kun opetella. Ja sitten olikin jo viikonloppu ja iski se kirottu korvatulehdus juniorille! (Neljäs tänä kesänä, btw...)

Tänään menin sitten töihin hiukkasen jo stressaantuneena, kun tiesin että se on tosipaikka edessä. Menut on oltava valmiina perjantaina klo 14.00. Yhtään ei helpottanut herra isoherran piipahdus mun toimistossa; "se menuasia tässä hiukan... huolettaa". Minä siihen että "huoli pois, täähän on käytännössä jo tehty". Iskin takalistoni klo 8.30 ergonomiseen jakkaraani ja avasin kauniin valkean Scribus - sivun. Kymmeneltä vilkaisin kelloa ja unohdin samantien toiveen aamupalasta. Puoli kahdeltatoista päätin unohtaa myös lounastauon. Puoli yhdeltä ravintolapäällikkö tuli häseeraamaan viiniensä kanssa ja puoli kahdelta tulostin ensimmäisen version viinilistasta isoherralle syyniin. (Suora lainaus: "Onpas tyylikäs, en olis itse parempaan pystynyt!"...Just, kiitti) Pari pikkufiilausta ja huomenna lähtee menut painoon. Kahdelta nostin arseni jakkarasta ja kuvittelin pyörtyväni nälästä. Sanoin moi ja poistuin paikalta. Kaksi tuntia ennen työajan loppumista. Minä olin loppunut jo paljon aiemmin.

Päivän aikana päästin suustani pari sammakkoa, sellaisia mistä on varmasti kauaskantoisia seurauksia. Pähkiessäni menun taustaväriksi sopivaa sävyä tuli mieleen, että ravintolan juuri maalatun tehosteseinän värihän olisi kiva ja toisi tiettyä linjakkuutta ja yhteenkuuluvuutta. En tiedä millä tavoin oikeat suunnittelijat tämän väridilemman selvittää mutta ei ilmeisesti samalla tavoin kuin minä. Kävelin nimittäin ravintolassa (joka siis vielä on työmaa) hääräävän sisustusarkkitehdin luokse ja kysyin: "Minkävärinen toi seinä on?". Sain luennon sen eri sävyistä missäkin valaistuksessa ja sävyjen merkityksistä italialaisessa kulttuurissa. Alkoi hiukan rasittaa kun kerta painoi se deadline niskassa ja keskeytin: "Niin niin mutta minkävärinen se on?" Ilmeisesti kaikki luovat suunnittelijat ei ajattele asioita samalla tavalla, koska sain osakseni melkoisen pahan katseen. Katsoin parhaaksi tarkentaa kysymystäni kolmella kirjaimella, joiden luulin avaavan Eedenin portit: " Är, gee, bee?" Nyt saamassai katseessa oli häivähdys sääliä mukana. "Siis tiedätsä, väriarvot, paljon ärrää, paljon geetä, paljon beetä?". Suunnittelija ei tiennyt, ei edes vastannut. Poistui paikalta. En tiedä kumpi halveksi tietämättään enemmän toisen työtä. Yritin luntata maalipurkin kyljestä, mutta ei niissä moisia, painoväreiksi kelpaavien väriarvojen lukuja näkynyt, ei edes CMYK:inä. Painelin officeen ja kehitin ikioman terracotta-sävyn. Ei varmaan tarvitse kuvailla sisustusarkkitehdin ilmettä kun ramppasin vertaamassa tulosteiden väriä maalatun seinän väriin.

Toinen sammakko koski uuden ravintolan logoa, joka menuihin olisi pitänyt saada läntättyä. Isoherra toimitti logon kyllä pyynnöstäni mulle -paperiversiona. Niin blondi en edes minä ole, että olisin koittanut liimata paperista logoa näyttöpäätteessäni hehkuvaan menuun. Pyysin sähköistä versiota -sain pdf-tiedoston. Ja siinä kiireessä en todellakaan alkanut etsiä netistä ohjelmaa, joka muuntaisi pdf:t kuvamuotoon. Isoherra ei meinannut millään tajuta, ettei hänen hienoa logoaan paljon käsitellä peedeeäffämuotoisena eikä varsinkaan liimata menuun. Siitä sitten erehdyin kysymään, että mitenkäs sen logon muokkaamisen kanssa noin muuten, saako sitä muokata kuinka paljon, mikä on minimipikselimäärä, entä maksimi? Mitkä on logossa käytetyt värit (vastaus: tummanruskea ja maitokahvin värinen, nyt en edes alkanut kysellä rgb-arvojen perään) ja saako sitä käyttää mustavalkoisena. Isoherra tuijotti mua suu auki. Yllättääkö, jos sanon, että mun seuraava projekti on talon graafisen ohjeistuksen luominen. "Kun sä nyt olet se mainosihminen tässä talossa". En tiedä pitääkö se ottaa vittuiluna vai arvonnousuna. Viime viikolla kun olin sentään vielä se talon markkinointi/myynti/mainosihminen.

Asiasta takaisin lintupönttöön. Päivän opetus on: ei ole olemassa töitä ja TÖITÄ. Työn raskauteen vaikuttaa myös oma tyhmyys, ylimielisyys, työkaverit ja EI-sanan liian valikoitu käyttö.

Kiitos ja hyvää yötä.

Terveisin: Ennätyspitkän blogikirjoituksen laatija.

Hei hei heinäkuu

No ei nyt sentäs vielä. Tässähän on vaikka mitä vielä edessä. Se on kyllä hupaisaa miten kaikki jotenkin kilpistyy tähän heinäkuun, joka viikonloppu on jotain äksöniä! =)

Tulevana viikonloppuna on läheisimmän serkkuni (olipas jotenkin pöljästi sanottu. Mut siis mulla on paaaljon serkkuja ja tämän kanssa tulee oltua eniten tekemisissä ☺) häät ja niitä odottelen innolla. Hiukkasen sain sytämen tykytyksiä kun uuteen, vartavasten hankittuun mekkoon, ei ollut sopivia kenkiä. Niinpä tilasin ne (Ruotsista.........!!) ja ei ole kuulunut eikä näkynyt. Laadin jo varasuunnitelma beenkin kunnes tänään soittivat UPS:ltä että tuovat ne mulle huomenna töihin!! Kun en ole kotona heidän toimitusaikoinaan niin ajelevat ne sit mulle Valkeakoskelle! Hienoa! Harmi vaan, ettei Jamppa pääse sinne, kun on tuo St. Michel -ajo Mikkelissä ja se lähtee sinne "edustamaan". Ja onhan siellä Mamakin juoksemassa, joten sikälikin menee sinne.

Maanantai-aamuna ukkeli lähteekin sitten poikain kanssa Kyprokselle viikoksi ja minä jään yyhooksi. Viikonloppuna tosin viskasen mukelot mummolaan koska on jotain niiiiiin ässää tulossa.... Yksi lempparibändeistäni tulee heittämään keikan Wanaja-festeille tänne Hämeenlinnaan ja olis kertakaikkiaan huutava vääryys jos en menisi katsomaan niitä. Ja koska en kestä tungoksia enkä ihmismassoja enkä ahtautta niin ihana ukkelini hankki mulle vippiliput sinne.♥ Noh, pääseehän itse ns. A-luokan reissuun joten ehkäpä olen ne ansainnut? ☺
Toivottavasti saan sinne toivomaani seuraa myös. ☺

Sitten onkin Kuninkuusravit Teivossa ja hyvä reissu tulee kyllä siitäkin. Eput ja kaikkee. Kiwaa!!!

Nyt tää lähtee kohti sulkkishallia, juoksuttamaan hiukan itseään ja ukkelia =).

Palataan!

Hevosteluja -tavalla tai toisella

Hihhei!
Sain Stanstalta eilen paketin. Blondi oli tuossa taannoin löytänyt jotakin ehdottomasti "mulle kuuluvaa" ja lupasi sen postittaa. Ehdin jo unohtaa kun tässä nyt on kaikenlaista ollut puolin ja toisin kunnes eilen kopsahti luukusta paketti. Riuhdoin ja revin ja raastoin sen heti auki ja kattokaa nyt mitä sieltä löytyi:



Tiedättekö mikä toi on? Pitäskö pistää arvoitus pystyyn? No en viiti, vaan kerron. Se on mukana kätevästi kulkeva kaviokoukku!!! Se siis taipuu, tuo koukku osa siis,tuonne sisään, ikäänkuin linkkuveitsi. Ihmettelin ensteks että mitä hemmettiä se lähettää mulle puukon, kunnes tajusin että sehän on tuikitarpeellinen esine! =)Keralla tuli hauskat ja lämmittävät kesäntoivotukset. Ihana, KIITOS STANSTA!!!!!!!!

Sit vähän surkeempiin heppajuttuihin. Oltiin eilen Riksussa kesäraveissa ja siellä kävi kyllä kamala tapaus. Oli ihan hirveän näköistä kun heppapolo makasi siellä radalla, yksi hevonen kiitää ilman ohjastajaa pitkin rataa ja kuski makaa maassa. Näytti todella pahalta ja muistutti taas siitä, että kun kyse on eläimistä, ei koskaan voi olla varma siitä mitä tapahtuu. Saraveli alkoi huojua jo ennen maaliin tuloa ja heti maalin jälkeen se kaatui maahan. Sairaskohtaus, pakko olla. Onneksi kuski selvisi melko vähillä vammoilla, mutta joutui kyllä unohtamaan loput ohjastamiset siltä päivältä. =(

Ensi viikonloppuna onkin sitten vuorossa Suur-Hollola -ajot, tuo kauan odotettu kesätapahtuma ja kesän kohokohta. Toivottavasti keli suosii ja jotain saisi pelilläkin ylös... =)

Mukavaa tiistaita kaikille!

Jussin toivotuksia!

Jokos se juhannuksen toimitti tänne? Miten voi aika juosta näin lujaa??? Aina mä pohdin tätä samaa asiaa... =)

Tämä kuu on kyllä mennyt ihan hirmuista vauhtia, kun on ollut niin paljon kaikkee. Alkukuu meni uuteen duuniin totutellessa ja hammasvaivojen kanssa taistellessa. Nyt alkaa molemmat hankaluudet olla takana päin, hammasta tosin elokuussa vielä muotoillaan. (Pikabriiffinä: Minä tietenkin olin allerginen juurihoidon jälkeen laitetulle paikalle ja sen lisäksi vielä oireisiin saadulle antibiootille. Seuraukset oli aika karut ja kesti hyvä tovi toipua. Ja kun toivuin niin hammas halkesi kahtia tohtorinpenkissä ja nyt sitä sitten rakennellaan uusiksi.)

Uusi työ on vielä melkoista sekamelskaa, mutta pikkuhiljaa alkaa hommat lutviutua ja selkeentyä, että mikä mun rooli on. Muutaman kerran olen jalkaa polkenut ja mielipiteeni ilmaissut (kauniisti sanottuna) ja nyt alkaa näyttää siltä että oma paikka täällä on tapeltu ja voitettu. Moni asia on vielä auki ja kehittämistä riittää, mutta ei kaikkea voi kerralla tehdä. Varsinkin kun kyse on pitkälti ihmisten asenteiden muuttamisesta niin ei voi olettaa että sekunnissa tapahtuu muutos. Siinä on itselläkin kehittämisen paikka, kun olen tämmönen kaikkimullehetinyt.

Se ilo ainakin koitti, että syliin putosi puolivahingossa toimeksianto lopputyöstä. Teen sen tänne hotelliin työajalla ja sain samalla opinnäytetyön ohjaajankin, kun tää virma on yhteistyössä Hamkin kanssa. Eli, jos olen tooooosi ahkera, niin saatan ensi keväänä juhlia valmistumista! Eli keväällä voi sit alkaa kattella uutta koulua... =)

Nyt toivottelen kaikille oikein hauskaa ja leppoisaa Juhannusta! Olkaa kiltisti!

<3 <3 <3

Lottovoitto syntyä Suomeen?

Ei ehkä tosiaan kannata lukea, jos satut kuulumaan jonkin tuen piiriin (asumis-, toimeentulotuki tms.), sillä seuraava saattaa loukata vaikken sitä tarkoitakaan. Tarkoitukseni on kritisoida tämän maan sosiaalipolitiikkaa, ei ketään lukijaa!!!

Nimittäin. Tämä uusi hallitusohjelma. Pistää harkitsemaan puolitosissaan sellaista vaihtoehtoa, että heittäydyn työttömäksi ja otan avieron. Nostan ensin liki vuoden liiton rahaa, josta jää käteen lähes yhtä paljon kun palkasta jos otetaan huomioon se, ettei tarvitse maksaa työmatkoihin kuluvia löpöjä. Jos olis lapset tarhassa niin sit vielä enempi jäis käteen, kun niitä ei tarvis viedä tarhaan eikä maksaa päivähoitomaksuja.
Vuoden jälkeen putoan työkkärin rahoille. Saan tietenkin elatusapua lapsista ja asumistukeakin siihen kämppään, jossa majailisin. Mahdollisesti myös toimeentulotukea, kuntalisää. Sairaan lapsen hoitotukea myös, onhan sillä astma. Ensi vuoden alusta hieroisin karvaisia käsiäni, koska saisin korotusta 100 euroa siihen työkkärirahaani. Ja voisin mä jotain baarikeikkaa heittää vähäsen, koska asumistuen tienaamisvaraa nostetaan inasen.

Ei mun ainakaan näin kannata jatkaa, eikä kenenkään muunkaan perusduunarin. Meiltä napsitaan asuntolainan korkovähennys pikkuhiljaa, loomastaan ensteks semmonen iso siivu, että tulee aikeet kerralla selväks ja sitten vähän kerrallaan niin kauan kun on mitä ottaa. Suurella haloolla markkinoitu kotitalousvähennyskin kuopataan pikkuhiljaa varmasti kokonaan, eiköhän tämä nyt tuleva vähennysoikeuden pienennys ole vasta alkusoittoa. Jos olet sattumalta saanut vaikka mummosi asunnon perinnöksi niin hippihaihee kun toi pääomaverotus nousee vaikka mitään et siitä yksiösi vuokraamisesta oikeasti voita.

Niin että onko tässä yhteiskunnassa vikaa? En mä sitä, kyllä toki on paljon niitä, joille tämä tuleva muutos on oikeasti iso apu, mutta tiedän myös monia sellaisia, jotka vaan ei halua töihin koska se ei jumalavita kannata! Kerran vertailtiin työttömänä olevan yyhoo-kaverini kanssa kuukauden nettotuloja ja ei paljon naurattanut kun todettiin, että meikälle jää reippaasti päälle toistasataa kuussa vähemmän käteen. Lastenhoitokulut, työmatkat (huom! verovähennyksen jälkeen!!), kokonaan itsemaksettava vuokra jne... Kyllä katkeroitti, ihan suoraan voin myöntää. Ja alkoi ketuttaa kaikki loisijat, jotka ei jumalauta edes viitsi yrittää tehdä jotain leipänsä eteen. Ollaan niin perkeleen syrjäytyneitä, masentuneita, ahdistuneita ja aadeehoodee-lasten yyhoo-äitejä, ettei vaan jaksa enää töihin mennä. Kunta maksaa kauppareissut taksiseteleillä, siivoojan kotiin että voi olla rauhassa masentunut.

Mitä mahtaa oppia tuleva sukupolvi?? Ainakin sen, ettei työnteko kannata! Alan olla sitä mieltä, että monet masentuneet työkyvyttömät on vaan laiskoja, kasvaneet sohvaan kiinni ja jos menisivät töihin niin se masennuskin katoaisi rutiinien ja tarpeellisuudentunteen kasvaessa. Ja kyllä MENISIVÄT töihin, sillä kyllä tässä maassa töitä ON!!! On toki eri asia, mitä kannattaa tehdä, koska ne tuet maksaa enempi ja mikä parasta -sinne sohvalle! Oravanpyörä onkin sitten valmis. Ja kukapa sitä nyt hautausmaata perkaisi, myisi puhelimitse lehtiä, keräisi roskia. Ei kukaan, ei tietenkään.

Tiedän, että on varmaan raakaa tekstiä, mutta ei tää nyt voi tällei jatkua tässä maassa. Persujenhan piti olla se autuaaksi tekevä ihme, mutta mitä tapahtuikaan? Mentiin persus edellä puuhun... Miksi mua ei yllätä???

Ja joo, tiedän. Ei kenenkään ole pakko täällä asua. Voitte olla kohtalaisen varmoja, että kun mukelot saadaan lentämään pesästä niin minä lennän muille maille. Tai sitten en, koska mulla ei ole eläkeikää ja vapaaehtoinen eläkevakuutuskin on mennyt verollepantavaksi. Laulun kirjoittaja ei tainnut ihan tätä tarkoittaa lausahtaessaan että on lottovoitto syntyä Suomeen.

Ja siis korostan, etten kritisoi oikeasti apua tarvitsevia vaan niitä, jotka käyttää väärin sitä apua ja käytöksellään vaikeuttaa oikeasti apua tarvitsevien asemaa. Ja meidän, "keskituloisten" elämää, jotka oikeasti eletään köyhyysrajalla kaikkien maksujen, verohuojennusten poistojen ja verokorotusten jälkeen. Kyllä se puolitoista - kaks tonnia käteen kuussa hupenee kummasti, ja saa miettiä millä elää ja mitä syö kun makselee vuokran/lainanlyhennyksen, sähkön, lasten hoitomaksut, auton vakuutukset ja työmatkat ihan vaan omasta pussista...

Niitä kuvia

Laitan tällee pikaseen kun odottelen Ukkelia ja pikkuneitiä Vermon voitokkaista raveista. "Meidän" Maman huono tuuri loppui viimein ja ykkössija rapsahti! (Ja siinä sivussa muikea totovoitto meidän pelitilille... =))

Mutta siis, tässä kuvasaalista Mallorcan reissulta, ei kuvatekstejä, fiiliksen voi varmaan nähdä kuvista =).


















Onnelliset voittajat saapuivat kotiin joten täältä tähän. Palaan pian!

Oho kun taas meni aikaa...

... Miten toi toukokuu menikin tolleen nopeeta... =)

Ei vaan, kyllä oli kauheasti tekemistä ja kaikkee kivaa koko kuu täynnä. Ensin ihanat neljä päivää Riikassa jossa tuli taas hiukan shoppailtua mutta melko maltillisesti. Sitten aivan mahtava täyden kympin viikko Mallorcan helteissä. Jos mä muuttaisin ulkomaille niin kannattaisi ekana tulla etsimään Palma Novasta mua... :). Laitan kuvia kun ehdin, nyt oli vaan tarkoitus kertoa että elossa olen huolimatta hammaskaluston yrityksistä murhata mua... Palataan pian!

Kylmiä väreitä, suuria tunteita...

rakkaus

Toukokuisia tohinoita

Onpas ollut ihan mahtava kevään alku. Noin niinkun kelien puolesta nyt varsinkin. Ja muutenkin tässä alkaa kuviot selkiintyä kummasti ja kroppakin on toiminut viime aikoina ihan kohtalaisesti. Pumppu on taas pelissä täysillä ja voi alkaa liikkua enemmän jos huvittaa (ei huvita).
Tässä toisiks viimeistä viikkoa istutaan tässä hommassa, sitten olisi pari viikkoa lomaa ja ei muuta kun uuden duunin kimppuun. Sormet kyllä syyhyää päästä hiukan käyttämään aivojaan ja soveltamaan oppimaansa ja kokemusta ihan käytännössä. Hotelli- ja matkailuala vaan on se mun juttu, pakko se on uskoo. Ja jos nyt pääsee vaikuttamaan myyntiin ja markkinointiin ja suunnittelemaan kaikenlaista niin ihan superhienoa! Kyllä tätä on odotettukin, viimeinkin koulutusta joka tavalla vastaava duuni ja vielä oman mielenkiinnon mukainenkin ihan nappiin. Ja vakkarisoppari. Mii laiki!

Käytetään parin viikon loma melko tehokkaasti maastapoistumistarkoituksiin. Ensin lähdetään Riikaan venytetylle viikonlopulle la - ke ja sitten heti saman viikon lauantaina suunnistetaan Mallorcalle muksut messissä. Tytöille ei meinata kertoo mitään ennenkuin lähtöä edeltävänä iltana, siinähän sitten ihmettelevät =). Päädyttiin Mallorcaan koska se on meille jo tuttu mesta ja tiedetään kaikkia kivoja paikkoja ja juttuja siellä, mistä muksutkin tykkää. Tytöt menee ihan pähkinöiksi, se on vissi. Ne on koko talven vinkuneet, että miksi ei voida lähteä minnekään ja ovat olleet ihan pettyneitä kun olen sanonut ettei mulla ole mitään lomaa että voitais mennä. Niiden elämän kohokohta tähän mennessä oli parin vuoden takainen Thaimaan -loma ja toivottavasti tämä reissu on yhtä mahtava. On kyllä tosi kiva lähteä niiden kanssa ja päästä touhuamaan kaikkea mukavaa.

Nyt vielä viimeinen reipas rutistus ainalaisena ja sitten koittaa uusi elämä. =)

Vastaus haasteeseen

Hanna pisti haasteen joten tässä vastaus....

Näin sen säännöt kuuluvat:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Avaa neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä blogia tekemään sama.

Ja tattadaa:



Höh, olisi tuossa kansiossa ollut sata parempaakin kuvaa... mutta säännöt on säännöt =). Neljännen kuvakansion neljäs kuva, vuodelta 2008 (hui miten kauan sitten!!!). Tässä ollaan laivassa, matkalla Palma de Mallorcalta Ibizalle. Ikkunasta häämöttää Ibizan pääkaupunki. Käytiin vain päiväreissulla kääntymässä tuolla, kierreltiin vanhaa kaupunkia ja naatiskeltiin mahtavasta kelistä ja tunnelmasta. Loppupäivästä mentiin uudempaan osaan ja kirottiin, kun huomattiin David Guettan olevan keikalla Ibizalla juuri tuona päivänä eikä voitu jäädä. Mutta mahtava muistot jäi tuosta päivästä niinkuin koko viikosta Mallorcalla. Ihana paikka!

Mä haastan sitten seuraavat:
Stansta
Liskonainen
Patonki

Olkaapa hyvät!

Aurinkoista pääsiäistä kaikille!

Aah, viimeinen puoli tuntia töissä ja koittaa neljän päivän vapaa. Mahtia! Meillä pääsiäinen menee tyttöjen synttärikemuja järjestettäessä ja juhliessa. Kemut on sunnuntaina ja maanantaina, ihan vallan kaks päivää juhlitaan =). Mun iso neiti on jo 11 vee ja nuorempikin 7. On se vaan hienoa, etten itse vanhene yhtä nopeasti... ;)

Sain äsken tietää, että pääsen lopettamaan 13.5. täällä nykyisessä työssä. Ehdin sit tosiaan hiukan orientoitua uuteen ja ottaa vähän iisistikin. Saattaapi jotain reissua ehkämahdollisestikin pukata myös...

Murmeli tuli viime yönä kotia ja kyllä se toi tuliaisia. <3 <3 <3
Sain kaksi uutta hajuvettä, jotka molemmat on luvattoman mahtavia. Toinen on tämä elikkäs Pradan Infusion d´iris





Ja toinen on tämä eli Salvador Dalin Little Kiss. AAAAAAHHH!!




Unohdin aiemmassa tuoksupostauksessani mainita yhden ehdottomista lempituoksuistani, joka on tässä:


Elikkäs Salvador Dalin Sea and Sun in Cadaques... Voi tsiisus miten mahtava tuoksu!!! Todella kesäinen, hiukan makea, muttei liian. Ja raikas. Voi itku, miten hyvä se oli, nyt en enää ole löytänyt sitä mistään. Tämä Little Kiss muistuttaa onneksi sitä tosi paljon.
Lisäksi sain tosi kivan käsveskan, en tosin Vuittonia, koska se liike oli kadonnut jonnekin. Ihan yhtä kiva on tuo, minkä muru sitten löysi mulle. Kuvaa ei valitettavasti ole.

Nyt tää alkaa lopettelemaan. Jokimaan ravit kutsuu!

MAHTAVAA PÄÄSIÄISTÄ!!!!

Mussu tulee huomenna!!

Jee ja jippii ja upeeta!
Vaikka tää viikko onkin mennyt kuin siivil(l)ä niin silti on jo ihan kaamee ikävä. On se jännä, miten kiinni sitä on toiseen kasvanut ja kuinka iso osa puuttuu kun ei se ole tossa käymässä hermoille =). Hih. Tiedän sen lukevan tätä ja ennen tätä lausetta se on jo kysynyt multa että "käynksmä sun hermoille muka?". No et käy =D.
Toivottavasti se muistaa tuoda mulle tuliaisia. Tilasin siltä uuden Vuittonin laukun, naamanpesuaineita ja ujosti tietty toivon, että taas uusi tuoksu saapuu mun hyllyyn. Jos ei niin eipä todellakaan haittaa, kyllä noita entisiäkin tossa on lutrattavina =). Ja mä pääsen antamaan synttärilahjan (syndet oli viime perjantaina), jonka vaan toivon olevan sopiva. Huomisillan vietän siivoillen tämän poikamieselämän jälkiä ja sitten odottelen kultamurua kotiin joskus yöllä. Onneks perjantai on vapaapäivä, ei sitä kuitenkaan malta enää nukkua aamuyöllä kun se kotiutuu. Syistä tai toisista ;).

Torstaina lähdetään raveihin Jokimaalle jahka kotiudun töistä. "Meidän" Mama juoksee viidennessä lähdössä. Huomenna olis Vermossa samassa lähdössä poikien Orlasso ja toinenkin Kaisan valmennettava elikkäs Ritva elikkäs Dream On Line. Jänskää jänskää =). Illalla joutuu ehkä korkkaamaan skumpan; mun uudelle duunille, Jampan synttäreille ja toivottavasti myös Orlasson ja Ritvan menestykselle =).

Mä sitten irtisanoin itseni eilen. Tai oikeastaan ilmoitin, että haluan irtisanoa. Napapiirin sankareita mukaillen tässä on vielä pari muuttujaa, mutta luotan siihen että vika työpäivä tuossa firmassa olisi 13.5. perjantai. Jäis vielä pari viikkoo aikaa tehdä jotain kivaa ja orientoitua uusiin kuvioihin... =)

Kävin Uunon kanssa äsken Annilla iltakahveella ja oikaistiin ton metsän poikki. Oli aika mahtavaa kun sielläkään ei ollut enää lunta missään. Eikä tästä ole kuukauttakaan kun viimeksi sitä kautta rämmittiin kamalassa lumikasassa... Ihana kevät!!!

OHO!!!!!!

Ei ehkä vielä pitäis enkä sais tai mitään mutta nyt on ihan pakkopakko hehkua täällä. Ihan sillee hiljaa vaan, salaa ja kuulisti myhäillen. Mutta kuitenkin ees vähän. Meikä sai uuden duunin... hyshyshys... =D
Sain erittäin mukavan soiton tänään että pääsin työpaikkaan, jota hain vähän puolivahingossa. Meillä oli koulussa rekrytointiin liittyvä tehtävä, jossa piti hakea itselle mieluisa työpaikkailmoitus ja sitten suunnitella rekrytointiprosessi ko. duuniin. (Sain muuten vitosen siitä tehtävästä, ähäkutit!). Löysin kivanoloisen ilmon ja tein tehtävän ja ajattelin, että perskules, mähän taidan piruuttani hakea hommaan. Hain kans ja sain kutsun haastatteluun. Kävin siellä ja se meni mukavasti, ihmiset oli mahtavia, ilmapiiri hyvänoloinen ja duunikuvaus haasteineen just mulle sopiva ja paikka vakituinen. Mikä parasta, työ on oman alan työtä (markkinointia ja myyntiä sekä asiakaspalvelua) ja vielä matkailualalla eli just eikä melkein sitä mitä olen salaa haaveillut. Tänään sitten sieltä soitettiin ettei ne pidä toista haastattelukierrosta (hakijoita oli päälle 50 ja haastatteluun valikoitui 8) vaan luottavat intuitioon ja ottavat mut sinne. Huhheijjaa! Työt alkaa virallisesti 1.6. mutta sitä ennen on paljon taustatyötä tehtävänä. Niinpä edessä on kurja homma ilmoittaa heti maanantaina lomalta palaavalle pomolle, että mää lähden. Mutta voi vitsit! Olen niin täpinöissäni, en malta odottaa että pääsen töihin kiinni siellä,mulla on NIIIN paljon ideoita sen homman hoitamiseksi ja kehittämiseksi että voi morjes.

Nyt yritän saada unen päästä kiinni. Jamppa soitteli, että oli laskeutunut turvallisesti Pafosiin. Ikävä tuli. <3

YyHoo-loppuviikko

Muru-Ukko lähtee tänään Kyprokselle isänsä kanssa. Tulee ihan kauhee ikävä, niinkun aina kun joutuu olee erossa. Se on kumma juttu, miten paljon voikin toista ikävöidä kun se on reissussa, vaikka normiarkena elämä on ihan tasaista tykkäämistä. Sitten kun se on veks, niin kauhee ikäväkaivuri rouhii rinnuksissa. Onneksi näitä tilanteita ei tule kauhean usein. Tytötkin lähtee perjantaina isälleen, niin olen sitten ihan omassa seurassani melkein viikon. Ikävä iskee tosissaan sunnuntaina, kun tää aktiivi-loppuviikko on ohi.
Tosin on pakko tunnustaa, että tekee ihan hyvää olla ihan issekseen tovi. Olen ollut niin he-le-ve-tin väsynyt kaiken sairastelun ja terveyshuolien vuoksi, etten ole ollut mikään maailman paras vaimo/äiti/ihminen viime aikoina. Tuntuu, ettei riitä mihinkään. Ei jaksa siivota, ei jaksa pestä pyykkiä, ei jaksa laittaa kunnon ruokaa, ei jaksa vaan mitään. Silti tekee kun on pakko ja sitten kiukuttelee kaikille. Pinnan venymistä on tullut harjoitettua aika tavalla mikä toki on hyvä asia. Mutta jotenkin nyt on aika mukava ajatus, että saan kiukutella ihan itselleni muutaman päivän. Ja olla tekemättä ruokaa, siivoamatta, tiskaamatta jne. Olla vaan ja mölliä. Hiukan kerätä energiaa. Tänään tohtoriin, mä niin toivon että typerät ongelmat alkaisi jo helpottaa tai niihin löytyisi edes syy. Tää väsymys on jotain ihan törkeetä.

Tänään olisi sitten kolmanneksi viimeinen (ja vaikein) tentti tohtorireissun jälkeen. Product and Service Management on aiheena. Neljä esseekysymystä, joista kahteen pitää vastata, tenttikirjoina Grochelsin Product Manager´s Field Guide ja Gilmoren Services, Marketing and Management. Jälkimmäisen olen lukenut hyvin, ensimmäisen kahlasin eilen silmäillen läpi ja joitakin muistiinpanoja tehden. Tässä työn ohessa kahlailen sen vielä kerran läpi, mutta enempää ei pysty. Toivon todella, että menisi läpi toi tentti, on vika mahdollisuus tehdä se. Onneks aihe edes on mielenkiintoinen, joten ehkä jotain on jäänyt takaraivoonkin aiheesta.

Huomenna on vielä yrityspresentaation ruotsinkielisen osuuden hiomista kera hyvän ystävän ja sit illalla tyttöjen ilta työporukalla. Sit onkin jo perstai -vapaa- ja Heureka kutsuu. Illalla tulee toinen inana ystävä kaffille. Ja siitä se viikonloppu sit käynnistyykin kivasti.

Joko te ootte äänestänyt? Mä kävin maanantaina. Tein neljä vaalikonetta ja yhdenkään tulos ei miellyttänyt. Päädyin pienen tutkailun jälkeen äänestämään tuttua kaveria, kun ei sen mielipiteet nyt niin radikaalisti omistani poikennut. Toivotaan että nyt toisella yrittämällä tärppää, kaveri olisi ainakin virkistävän aikaansaapa, rehellinen ja hymistelemätön.

Hauskaa loppuviikkoa kaikille!

Ihana kevät!

Ai että miten sielu lepää kun tuonne ulos katsoo. Aurinko paistaa ja näkee kuinka lumi kuolee. Ja ai että miten kivaa, kun voi sulkea verhot, että näkee telkkarin tolta auringon loimotukselta =). Ja saa peittää kamalan likaiset ikkunat... Huoh!

Olin tänään töissä, meillä on aina silloin tällöin lauantaihuki mikä on melkoisen leppoisa. Niin tänäänkin. Kun tulin kotiin niin Jamppa lähti iltavuoroon. Läpystä vaihto. Käppäiltiin tyttöjen kans kaupalle, ihan sillee varovasti vielä ettei toi pumppu petä (kävin tohtorissa tiistaina ja löysivät sivuäänen sytämestä. Selvitellään johtuuko se tästä pitkästä tautikierteestä vai johtuuko tautikierre ja kaamea väsymys pumppuviasta. Nyt ei saa huhkia kuukauteen ollenkaan, ennenkun selviää mikä prakaa.). Ostettiin lauantaiherkkuja ja vähän eväitä ja käpsittiin kotia. Ihana keli, aivan mahtava!!! Ruuanlaittoon (kanafileitä uunissa creme fraiche-pohjaisen kastikkeen kera, oli jees) ja nyt kakrut pelaa ja mässää ja mä naputtelen. (On muuten ihme homma tämä läppärin akunkesto. Törsäsin tämmöseen miniläppäriin ja olen ladannut viikko sitten viimeks akun. Eihän tämä nyt päällä olekaan kuin sen mitä tarvitaan, eli n. tunnin maksimissaan illassa mutta silti. Yhä vaan on melkein kaks tuntia akkua! Ihme härveli.)

Jamppa lähtee keskiviikkona isänsä kanssa Kyprokselle ja meikkis jää yyhooksi. Tosin tytöt lähtee sit isälleen perjantaina. Ollaan suunniteltu muksujen kans Heurekassa käyntiä perjantaille kun mulla on vapaapäivä. Sitten alkaa Mun Oma Aika. Odotan kovasti ens viikonloppua kun ollaan sovittu hyvän ystäväni kanssa tyttöjen illasta. Ladataan kaappi täyteen hyviä bissejä, kuoharia ja tehään jotain hyvää ruokaa. Hoilataan singstaria, pelataan Buzzia ja Movea ja juorutaan. Ystäväiseni jää yökylään niin saadaan ihan rauhassa muhia. Sillä on ollut kanssa kaikkea muuta kuin helppo talvi joten on ihan paikallaan pieni irtiotto tälleen iisisti kuitenkin. Me ei kauhean usein ehditä nähdä ja sillon kun nähdään niin muksut on mukana. Ei siinä paljon viitti alkaa avautua tai juuri muutakaan. Ihan luksushuippua!!!
Sunnuntaina onkin sitten vuorossa akkojen liotushetki Nokian Edenissä. Lähetään DD-kerhon porukalla lillumaan Edeniin, ilman lapsia. Oikee muhimuhiviikonloppu!

Murunen tulee kotiin ilmeisesti seuraavana keskiviikkona, joten kyllä siihen mennessä ehtii kova ikäväkin iskeä vaikka olis kuinka kivaa tiedossa.

Nyt meen auttaa Iraa pelaamaan tietokonepeliään. Hauskaa lauantaita!

Aprillipäivän kunniaksi

postaan toisenkin kerran. Eräs toverini otti esille ah niin arkipäiväisen mutta ah niin ihanan turhamaisen asian blogissaan enkä voinut vastustaa kiusausta blogata samasta aiheesta. Kyseessä on siis hajuvedet. En ole aiemmin ajatellut asiaa Hannan osoittamalta kantilta mutta todettava se on että addiktihan minä olen mitä tulee erilaisiin tuoksuihin.
Ostan uuden tuoksun joka kerta kun olen reissussa. Kotikylän kemppareista en osaa haisuja ostaa, mutta lentokentillä ja laivalla en voi vastustaa kiusausta. Onneksi Jamppa on samanlainen (melkeinpä pahempi) tuoksuaddikti, joten yleensä shoppaillaan yhdessä uusia ihkuja tuoksuja. Kummallakin on ne vanhat tutut suosikit, mutta on ihanaa haistella uusia hajuja ja jos löytää jonkun ihan loistavan niin sehän on pakko saada. Tunnustin Hannan blogiin, etten välttämättä edes käytä aikoihin ostamaani tuoksua vaan elän jo pelkästään sillä että löysin jotakin niin ihanan tuoksuista... Friikkiä, I know... Jamppa yleensä aina tuo mulle omilta reissuiltaan jonkun tuoksun ja sillä on ihan mieletön kyky löytää just "mun" tuoksuja. Se on vielä parempi keksimään mikä tuoksu sopii mulle ja mikä ei. <3 Ihkudaa! =)

Eka hajuvesi mitä käytin taisi olla Samba. En muista siitä juuri muuta kuin että paras kaverinikin käytti sitä joten mun oli kanssa pakko saada sitä. Taisi olla muutenkin melkoinen hittituote 90-luvun alussa.
Sitten löysin Tommy Girlin, jota saatan joskus vieläkin käyttää, vaikken siitä niin kauheesti enää välitäkään. On hiukan liian tyttömäinen jo... Toinen ihana oli Hugo Bossin Woman mutta jostain syystä raskaushormonit sai sen tuoksumaan mun nenässä niin pahalle, että annoin purkin hyvälle ystävälleni. Satu taitaa edelleen tykätä ko. tuoksusta. =) Oli muitakin, mutten enää muista oikein mitä kaikkia on tullut lutrattua. Nuo oli ne ikimuistoisimmat. Niin ja Sun, Moon & Stars (en muista kenen) jonka sain systeriltä. Se oli ihana.

No mutta tässä nämä tällä hetkellä löytyvät, läjässä, poimitaan sieltä sit yksi kerrallaan.




Noh, mutta koska uni ei äsken tullut vaikka koitin mennä tirsoille niin tehdään tämmöinen kuvabloggaus. Jokaisella omistamallani tuoksulla on joku tarina, joten tässä tulee hajuvesi-stooreja. Otin hei vaivalla alla olevat kuvat paskalla kännykkäkamerallani, olen myös hyvin hyvin huono valokuvaaja, mutta ehkä saatte tolkun.

Tää on Oriflamen Miss O. Hirveen kiva purkki ja varmaan isoin syy miksi ostin sen... No ei vaan. Ostin kun sain halvalla =). Tuoksu oli kauheen ihana, melko tyttömäinen mutta jotenkin voimakas. Eka pullo vaan sitten valskasi muutossa yhden muuttolaatikon tosi hyvän tuoksuiseksi. Toka pullo levähti käsilaukkuun. Tuo on siis kolmas, jonka toivottavasti ehin käyttääkin ennenkun se leviää jonnekin. Pysyköön hyllyssä.


Tämä on Oriflamen Precious Moments, joka päätyi mulle vähän vahingossa. Oriflamea myyvälle kaverille jäi tämä käsiin ja ostin sen pois kun tykkäsin siitä. Noh, nyttemmin se ei enää tuoksu niin erikoiselle nokkaani eikä tuoksu ole kovin pitkäkestoinen, joten en sitä enää ostaisi. Onpahan koriste =)


Tämän toi Jamppa mulle joltakin reissultaan. Kyseessä on Nina Riccin "Ricci". Jamppa muisti, että tykkään Riccin tuoksuista ja osti tämän mulle. Muisti teki tepposet: se on meidän mamma joka Riccistä tykkää. Mä en niinkään vällää, mutta onneksi tuo ei ole pahimmasta päästä. Vähän turhan raskas tuoksu silti mulle, vaikkakin ihan hyvä sellainen. Sittemmin herra on oppinut luottamaan omaan nenäänsä enempi kuin muistiinsa ja huomattavan hyvällä menestyksellä. =)


Tämä on Calvin Kleinin Euphoria. Jampan tuoma. JOstain syystä nää Kleinin naistentuotteet ei enää näin vanhemmiten iske samalla lailla kuin nuorempana. Tää on kyllä ehdottomasti paras Klein mun mielestä.


Tämän valmistaja on Ulric De Varens ja parfyymi on Muguet Secret. Joo, never heard, samoin. Löydettiin viime Riikan reissulla parfyymikauppa ja noi kaikki tuoksut oli ihan puoli-ilmaisia. Toi maksoi kai viis euroo ja on tosi kivan raikas semmonen sporttinen. Vähän omppuinen ja kieloinen. Tykkään kovasti, en ole koko purkkia muuten edes muistanutkaan, liekö edes käyttänyt isommin. Tää on näitä just, että voi kun kiva kun löysin tämmösen ihanan ja sitten en sitä suihki edes =).


Sitten vähän disainia á la Marc Jacobs. Tuo on siis Lola by Marc Jacobs, ette varmana usko jos sanon, etten ostanut sitä pullon takia??? En ostanut! Se nimittäin on aivan ihanan tuoksuinen! Ostettu muistaakseni Wienin lentokentältä. En raaski käyttää sitä juuri ollenkaan (törkeeeeeen hintaista) mutta silloin tällöin avaan korkin ja nuuhkin sitä... Sick bastard.


Tämä on kanssa Marc Jacobs, mutta tuoksu on nimeltään Daisy. Ihana pullo myös =). Jamppa toi laivalta joskus pari vuotta sitten ja varsin säästellen olen sen kanssa lutrannut. Mukavan kukkaistuoksu. =)


Aaaah.... mun lempihajuveteni. Moschinon Glamour. En vaan voi olla käyttämättä vaikka pullo alkaa kohta jo loppua. Pakko siis ostaa uusi! Tuota on myös sininen versio ja se on oikeastaan ihan yhtä ihku. Jamppa oli tulossa Kyprokselta ja osti lentokoneesta arvan. Ja voitti sillä tuon tuoksun mulle. Aivan mielettömän ihana tuoksu, semmoinen vahva, muttei pistävä, aika semmoinen sensuelli ja mausteinen muttei raskas. Iloveit!


Do dii, tämä on kans mun suosikki. Oiskohan tää tarttunut mukaan Budapestin kentältä viime Kyproksen reissun jäljiltä, en oo varma. On siis tuo Givenchyn Play ja luonnollisesti Jampalla on siitä se poikien versio =). Ainoa Givenchyn tuoksu, josta tykkään. Ihan huippis hyvä, melkis aina mulla käytössä arkena.


Tämä pullo pitäis oikeestaan viskata jo mäelle. Kyseessä on Hugo Bossin Red siltä ajalta kun luulin että olen oikeasti jakkupukunainen ja aikuinen. PLah. Tuoksu on semmoinen vahva, mausteinen ja pistävä. PIdän sen hyllyssä jotta muistan ikuisesti, ettei jakkupuvut ole mua varten. Haju on jo mennyt vanhaksi, minä en =).


Tässä on porukan ainokainen, joka on ollut pitkään mun lempparituoksu. Issey Miyaken L´eau d´Issey, tämä on Noir Absolu-versio jonka ostin jostain kentältä joskus. Yleensä käytän sitä ihan normiversiota mutta tämä piti ostaa kun oli kerran vähän erilainen. Mahtava kukkaistuoksu, kieloa ja semmosta. Issey on pop! =) Pullo vaan on saanut hiukan osumaa matkan varrella... =)



Sitten takas hyllyyn =)


Ja salaa kurkistus Jampan tuoksuhyllyyn.... en siis ole ainoa hajufanaatikko tässä asunnossa... =D


Nyt hauskaa viikonloppua!