Emmä oo kadonnut =)

Hih, heti kun päivittää tätä useammin ja sit jää muutama päivä väliin niin johan kaivataan. Se on kyllä mukavaa, ei siinä mitään. Kiva jos kaivataan ☺.
Mutta en mä siis minneen ole kadonnut. Mulla vaan on ollut muuta puuhaa tässä niin ei o kerenny. Mut täältä tulee taas scheisseä iloksenne (kiusaksenne). ☺

Ensiksi Päivän Ketutus.
Tiedätte varmaan jo kuinka paljon mä inhoan matikkaa? Joo. Noh. Meillä oli viimeisten matikantehtävien palautus maanantaina. Ja koska minä sitä matikkaa inhoan niin tein ne tehtävät heti kun ne avautui ja palautin samantien. Taulukko on päivätty koneelleni 1.3. Unohdin koko asian, koska olin homman hoidellut. Tänään sitten tuli opelta mailia, että viimeisten tehtävien ratkaisut on auki ja hän laittaa palautetta meille jahka ehtii. Menin tietty heti tarkastamaan tehtäväni. Ja kappas! MITÄÄN TEHTÄVIÄ EI LÖYTYNYT!!!! Siis niitä, mitkä olin palauttanut jo 1.3. Palautuskansio oli tyhjä. Empty. Onneksi ko. tehtävät oli mun täällä työkoneella ja palautin ne samantien. Mutta silti. MINNE NE KATOSI????????? Tiedän ihan varmasti palauttaneeni ne. Kaiken huippu on se, että ne oli KAIKKI OIKEIN!!!! Vaikeimmat tehtävät koko jaksolla! Arvatkaa vaan niin Ope ei koskaanikinä usko mua, etten ole niitä jättänyt tekemättä ja etten todellakaan kopsannut oikeita vastauksia. Se on vielä ihan tosi tarkka että kaikki palautetaan ajallaan. Harmittaa aivan tolkuttoman paljon.
Huomenna on vielä matikan tentti ja perkele jos en pääse läpi siitä. Vanha kunnon matikka-ahdistus on kyllä niin bäk ettei tosikaan. Nyyh.

Ja sitten jotain muuta.

Mustankissanhöpöhöpönaamiaiset oli lauantaina siis. Jani näytti tältä kun lähdettiin:


Ja minä ihan vaan tältä:


Oli mulla semmonen 60-luvun kammotus ylläni ja olin semmonen neiti. En jaksanu alkaa posettaa ton kummemmin.


Ja tässä on syy hiljaiselooni plokimaassa. Mun elämäni ensimmäinen virkkuutyö, mukaan en laske ala-asteen patalappua. Innostuin kovasti kun täällä plokimaassa vilisee käsityöihmisiä (ihmeitä) niin alkoi poltella kokeilla tota virkkausta. Hain äitiltä pari käsityölehteä (ei niitä miesten vaan ihan oikeita käsityölehtiä. Ootte te kaksmielisiä, hyi teitä! =D) ja siitä viikon päästä hain vähän oppia sieltä myös että miten ihmeessä mikäkin silmukka tehtiin. Tuli meinaan tenkkapoo, kun ohjeessa käskettiin tehdä kahdeksan popcornia. Kuten Stanstalle kommentoinkin, niin en millään voinut käsittää, miten popcornien valmistus liittyy virkkaamiseen ja kuinka niitä muutenkaan voi tehdä vaan kahdeksan kerralla? Kyllä mä teen aina ihan pussillisen. Nooh, onneks mulla on käsityöihme-äiti joka sitten kädestä pitäen opetti mikä on pp, mikä kjs ja mikä toi popcornikin on. (Se pisti mut virkkaamaan erilaisia silmukkakerroksia, ihan niinkun kässänope. Oikeesti.) Lopulta käsitin miten homma toimii ja eikun ohje käteen ja virkkaamaan. Syntyi kuin syntyikin mummoliina. Liinan läpimitta on n. 30 cm. Voisihan tuo kädenjälki olla tasaisempaa ja kauniimpaa mutta ehkä se tällee reenaamalla paranee :-).


Loppuun kuva kissastamme. Se on ihku.


Hauskaa keskiviikkoa kaikille!