Lasten elämää

Eilen pelasin Unoa Incan ja Iran kans. Inca siinä jossain vaiheessa totesi että superäiti voitti. Ira vähän dissasi, että ei se nyt mikään superäiti ole, ihan tavallinen vaan. Inca mulkaisi toista ja sanoi että on se superäiti kun jaksaa kahta tämmöistä tappelevaa kakaraa kattella. =) Oih. On mulla ajattelevainen mukelo. ♥

Ira taas kertoi kauhuissaan, kuinka joku poika oli kiroillut tarhassa. Mä kysyin, että mitä se sanoi. Ira katsoi mua kimmastuneena ja sanoi että "No en mä voi sanoo, sehän on kirosana!!"... Hyvin on mennyt oppi perille, että kiroilla ei saa. Se on oikeesti tosi paheksuva, jos joku kiroilee. Kerran se tosin halusi ihan välttämättä kertoo, mitä joku iso poika oli sanonut. Ira oli ihan kauhuissaan ja silmät suurina, kun se kuvaili tilannetta. Se kysyi, että enhän mä sit vaan suutu ja pese suuta saippualla, jos hän sen sanan toistaa. Mä lupasin olla pesemättä. Sana oli: "v...vi... vhhh....vhhittu", semmosella syvää halveksuntaa kuvaavalla ilmeellä höystettynä. Mä sanoin, että no hyi kauhee, kyllä olikin tosi ruma sana. Ira siihen että " Eiks ookin, se maistuikin ihan tosi pahalta!". =D

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Enkun kirja kouraan ja tentinlukua lopputyöpäivä. =)